Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan uupunut koska mies puhuu, puhuu ja puhuu loputtomasti
19.04.2019 |
Olen järkyttynyt koska juuri viettämällämme viikon yhteisellä lomalla asia valkeni minulle lopullisesti: Miesystävä voi puhua tunteja putkeen yhtä ja samaa monologia. Tähän saakka olen jaksanut muutaman päivän viikossa kuunnella puhetulvaa mutta päättynyt viikko teki minulle selväksi sen, että oma pääni taitaa hajota jatkaessani suhdetta.
Mistä valtava tarve omien juttujen kertomiseen kumpuaa? NyökkäileN väliin kuuntelemisen merkiksi mutta todellisuudessa en jaksa miestä ajatuksella kuunnella ja oma ajatukseni vaeltaa ihan muualla. Olen sanonut miehelle asiasta suoraan, tuloksetta.
Myös seuraavissa mies on kunnostaunut:
-jatkuva name dropping yhdistettynä vuosikymmeniä sitten sattuneisiin tapahtumiin
-kehuskelu siitä, kuinka mies 10 vuotta sitten osti lähes uuden auton (auto ihan tavallinen perusmalli, itse olen elämäni aikana ostanut muutamankin uuden auton ja asia sinänsä minusta merkityksetön)
-jatkuva varmistelu (minulta) siitä, onko mies toiminut oikein kommunikoidessaan jonkun kolmannen osapuolen kanssa
Voiko kyseessä olla ihan pohjattoman huono itseluottamus? Joku persoonallisuushäiriö? Mitä tässä tilanteessa voi tehdä muuta, kuin yrittää erota nätisti? Mies ja minä olemme molemmat keski-ikäisiä eli mistään nuoruuden uhosta ei pitäisi olla kyse.
Kommentit (182)
Onko miehelläsi lääkitys maanis-depressiivisyyteensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sympatiat ap:lle. Minulla myös monologimies, ja tämän lisäksi kyselijämies. Kaikki tapahtuu kyselemällä: kävitkö kaupassa? Ai kävit? Ostitko sitä kanaa? Ai ostit?
Jos lapsi tulee luokseen kertomaan että on hukannut avaimensa, alkaa kauhea huutoja kiroilu jonka lomassa kyselee: missä ne avaimet on?!?! Mihin jätit ne?!?! (Öööö, jos lapsi kertoo että ne on hurjassa, hän ei varmaan osaa tuohon vastata).
Lisäksi myös pitkiä monologeja aina samoista aiheista, humalassa jopa keskellä yötä vaikka olisin menossa töihin seuraavana aamuna. Ei osaa yhtään lukea milloin toinen on mukana keskustelussa eikä lopeta vaikka kuulijat olisi silminnähden tuskissaan. Olen miettinyt onko kyseessä joku neurologinen häiriö.
Tuntuu ehkä pieneltä ongelmalta mutta on tosi uuvuttavaa. Nykyään toivon ettei mies olisi paljoa kotona koska se jatkuva kysely, saman toisto ja/tai monologit vie järjen.
Meiju Suvas käsitteli aloituksen teemaa näin:
Pakene vielä kun voit. Olen naimisissa moottoriturvan kanssa. On todella väsyttävää.
Olen sanonut suoraan miehelleni tästä. Ei tehoa. "Asiaa" on niiiin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai hänessä jotain hyvääkin on että on saanut sut seuraansa?
Hyvännäköinen, urheilullinen, itsestään huolehtinut ja hyvin pukeutuva.
Alkuun tutustuessa on ihan normaalia, että ihminen kertoo itsestään. Ehken siksi osannut säikähtää riittävästi? Nyt osaan ison osan miehen jutuista jo ulkoa ja tiedän, miten miehen aloittama lause päättyy.
Olen yksinkertaisesti tylsistynyt. En koe keskustelumme olevan vastavuoroista.
Ikävää asiassa on se, ettei mies ole pahantahtoinen tai ilkeä. Oikeastaan tosi hyväsydäminen. En vain silti kestä loputonta puhetulvaa.
Esimerkkinä käy yksi yö kuluneella viikolla. Klo 00:00 mies aloitti luennointinsa omasta näkemyksestään liittyen toisen maailmansodan tapahtumiin. Puolen tunnin jälkeen pyysin häntä olemaan hiljaa mutta mies innostui puhumaan lisää. Klo 2:30 katsoin kelloa, miehen juuri lopetettua.
Voisit aloittaa historian opinnot ja pääsisit läpi pelkällä tenttimällä:D
mies50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monologit yhdistettynä kehuskeluun ja ylettömään oman maineen vahtimiseen ovat narsistisia piirteitä. Onko jutut edes totta vai jotain fantasiaa höystettynä julkimoilla?
Ei vaikuta terveeltä Anyway eli suosittelen lopettamaan tapailun.
Juttujen todenperäisyydestä en pääse takuuseen mutta vähintäänkin ne tuntuvat väritetyiltä. Mies leuhkii paljon hyvällä työmenestyksellään vaikka tosiasiassa tuntuu venyttävät penniäkään ihan perusarjessa.
Toisena esimerkkinä miehen hyvä, pitkäaikainen (tietyissä piireissä hyvin tunnettu) ystävä ei vastaakaan miehen hänelle lähettämään viestiin eikä sähköpostiin jne.
Tulee mieleen sekin, onko miehen psyyke jossakin vaiheessa ottanut osumaa, käytös sitä myötä muuttunut ja vanhat kaverit ottaneet etäisyyttä? Mies tajuaa tämän jollain tasolla ja yrittää silti jatkaa elämäänsä menneessä eläen..?
Narsismiakin miehen käytöksestä löytää helposti. Tosin ollaan vasta vaiheessa, jossa hän palvoo minua ”elämänsä rakkautena”.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua vaan ärsyttää koska teillä on liian vähän seksiä.
Miehen jatkuva pälätys syö niin paljon, etten pidä miestä enää seksuaalisesti kiinnostavana. Pidän seksistä ja mieskin sitä haluaisi.
Onko jollain oikeasti tietoa siitä, mistä tällainen aivan maaninen puheripuli johtuu?
Sinä viisikymppinen mies, otitko jatkuvan pulinan takia eron?
-ap
Kyllä, mutta yhteinen päätös tavallaan.
Mies50v
Ja vielä nainen oli todellinen kaunotar, mutta ei tuota jaksa kukaan. Vikoja meillä on kaikissa, mutta tuota vain ei yksinkertaisesti enään jaksanut.
Mies50v
Enään-sanan käyttö on mielestäni riittävä syy päättää parisuhde.
Ei yksiselitteisesti:
https://hikipedia.info/wiki/En%C3%A4%C3%A4_vai_en%C3%A4%C3%A4n%3F
Kerrankin miehen kirjoittama Hikipedia-teksti melkein huvitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies aina ollut tuollainen?
Mihin aikoinaan ihastuit hänessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai hänessä jotain hyvääkin on että on saanut sut seuraansa?
Hyvännäköinen, urheilullinen, itsestään huolehtinut ja hyvin pukeutuva.
Alkuun tutustuessa on ihan normaalia, että ihminen kertoo itsestään. Ehken siksi osannut säikähtää riittävästi? Nyt osaan ison osan miehen jutuista jo ulkoa ja tiedän, miten miehen aloittama lause päättyy.
Olen yksinkertaisesti tylsistynyt. En koe keskustelumme olevan vastavuoroista.
Ikävää asiassa on se, ettei mies ole pahantahtoinen tai ilkeä. Oikeastaan tosi hyväsydäminen. En vain silti kestä loputonta puhetulvaa.
Esimerkkinä käy yksi yö kuluneella viikolla. Klo 00:00 mies aloitti luennointinsa omasta näkemyksestään liittyen toisen maailmansodan tapahtumiin. Puolen tunnin jälkeen pyysin häntä olemaan hiljaa mutta mies innostui puhumaan lisää. Klo 2:30 katsoin kelloa, miehen juuri lopetettua.
Voisit aloittaa historian opinnot ja pääsisit läpi pelkällä tenttimällä:D
mies50v
Jaa-a, en valitettavasti oikein luota miehen näkemyksiin maailmanpolitiikasta. Historiaa opettava voisi ainakin olla eri mieltä miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ystävä joka harrastaa täysin samaa, puhetta tulee vaikka tuntitolkulla ja koskee aina samoja aiheita ja omaa elämäänsä. Ei anna puheenvuoroa, ei ole kiinnostunut mielipiteestäni tai siitä että voisin keskustella, vaan monologia vain tulee ja tulee. Ihan käsittämättömän näännyttävää käytöstä joten symppaan AP:ta täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellani on adhd, ja puhuu taukoamatta.
Amfetamiini, kilpirauhasen liikatoiminta, mania.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies aina ollut tuollainen?
Mihin aikoinaan ihastuit hänessä?
Olemme tunteneet vasta vähän aikaa. Ihastuin todennäköisesti ulkonäköön. Rakastunut en ole ollut missään vaiheessa ja ihastus on vaihtunut huolestuneisuuteen siksi, ettei miehellä tunnu olevan oikeita ystäviä.
Halusin tutustua ennen mahdollista hylkäämistä (jotta tekisin asiat oikein perustein) mutta nyt tuntuu vain siltä, että olen tahtomattani tilanteessa, jossa miestä on kuitenkin pakko loukata.
Yksinkertaistettuna en halunnut alkuun uskoa todeksi sitä, mitä näin/koin.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa Ap. En osaa auttaa sen enempää, kuin että tiedän tämän ihmistyypin. Joudun työni puolesta tekemisiin erään henkilön kanssa, joka puhuu lähes taukoamatta niin, että suupielistä alkaa näkyä valkoista vaahtoa (tämä ei ole vitsi, minua ihan todella kuvotti suoraan sanottuna kun näin tuon) Olen myös miettinyt, mitä näitä ihmisiä vaivaa, jotka pälpättävät itsestään ja omista asioistaan aivan jatkuvalla syötöllä. Luulisin, että varmaan jokin hoitamaton ja diagnosoimaton ADHD taitaa olla taustalla.
Olen aina aivan poikki tämän henkilön tapaamisen jälkeen ja voisin vain kömpiä peiton alle ja nukkua. Niin paljon energiaa tuo jatkuva merkityksetön pälpätys vain vie.
Minä olen myös joutunut tekemisiin tuollaisen ihmisen kanssa. Sen lisäksi että haki maanisesti ja taukoamatta jakamatonta huomiota itseensä, oli todella manipuloiva, sadistinen ja ilkeä. Lähes tulkoon psykoottinen, mutta silti veitsen terävä. Onneksi pääsin eroon, jos tämä tietämäni ihminen ei nimittäin läpäisisi narsistisen persoonallisuushäiriön testiä sadistisilla piirteillä, niin ei kukaan!
Ap:n miesystävä ei välttämättä kuulosta persoonallisuushäiriöiseltä (ainakaan narsistilta), mutta neurologinen poikkeavuus tulee mieleen. Ei ymmärrä sosiaalisen kanssakäymisen pelisääntöjä. Siitäkin syystä varmistelee.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on adhd, ja puhuu taukoamatta.
Monilla asperger lapsilla on samaa taukoamatonta höpötystä. Oikeasti taukoamatonta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies aina ollut tuollainen?
Mihin aikoinaan ihastuit hänessä?
Olemme tunteneet vasta vähän aikaa. Ihastuin todennäköisesti ulkonäköön. Rakastunut en ole ollut missään vaiheessa ja ihastus on vaihtunut huolestuneisuuteen siksi, ettei miehellä tunnu olevan oikeita ystäviä.
Halusin tutustua ennen mahdollista hylkäämistä (jotta tekisin asiat oikein perustein) mutta nyt tuntuu vain siltä, että olen tahtomattani tilanteessa, jossa miestä on kuitenkin pakko loukata.
Yksinkertaistettuna en halunnut alkuun uskoa todeksi sitä, mitä näin/koin.
Minun miehellä ei myöskään ole juuri ystäviä. Ihmettelin sitä kun tapasimme, kun kyseessä kuitenkin ihan sosiaalinen ja hauska tapaus. Nyt vasta minulle on valjennut että ehkä juuri tuo poikkeava kommunikointityyli karkottaa ihmiset. Ihan hiton väsyttävää se on. Muutaman kerran ollut miesporukalla ulkomailla tai muulla pidemmällä reissulla ja sitten selviää, että se muu porukka menee uudelle reissulle keskenään mutta miestäni ei enää pyydetä mukaan.
Se monologi/kyselijämiehen vaimo
Myös se, jos on ollu hyvin vaativat vanhemmat (tärkeää, miltä kaikki vaikuttaa ulospäin), voi lapsesta tulla harhainen yrittäessään täyttää vanhempien kaikki vaatimukset (suuruusharhat pitävät lapsen mielenterveyden koossa).