Jos maapallo olisi 100 metriä lähempänä aurinkoa palaisimme poroksi, jos se olisi 100 metriä kauempana jäätyisimme puikoiksi
Ja silti jotkut eivät usko jonkun meitä suuremman suunnitelleen tämän.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on noita tyhmyyteen perustuvia myyttejä, joita hih hulit levittävät.
Ensinnäkään planeetan kiertorata ei ole ympyrä vaan ellipsi. Toiseksi maan pinnan jopa 8 km korkeuserot. Kolmanneksi auringon olemus palavana kaasupallona, jonka pinnalta syöksyy avaruuteen tuhansien kilometrien korkuisia kaasupurkauksia eli protuberansseja. Neljänneksi Marsissakin olisi elämää, jos sillä olisi kaasukehä.
OT Marsista on löytynyt metaania, jota tuottavat mm. mikrobit, joten Marsissa on hyvin todennäköisesti elämää mikrobimuodossa.
Miksiköhän?
MMS85 kirjoitti:
Silti vieläkään ei saada yhtään aitoa kuvaa kaarevuudesta ilman kalansilmälinssiä?
En tiedä mitään linsseistä, mutta aika hyviä kuvia löytyy satelliittien ottamina Google earthista. Mihinhän ne reunakuvat on piilotettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on noita tyhmyyteen perustuvia myyttejä, joita hih hulit levittävät.
Ensinnäkään planeetan kiertorata ei ole ympyrä vaan ellipsi. Toiseksi maan pinnan jopa 8 km korkeuserot. Kolmanneksi auringon olemus palavana kaasupallona, jonka pinnalta syöksyy avaruuteen tuhansien kilometrien korkuisia kaasupurkauksia eli protuberansseja. Neljänneksi Marsissakin olisi elämää, jos sillä olisi kaasukehä.
OT Marsista on löytynyt metaania, jota tuottavat mm. mikrobit, joten Marsissa on hyvin todennäköisesti elämää mikrobimuodossa.
Tai on ainakin ollut. Ei ehkä ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Noilla maapallon omilla kilometrien mittaisilla korkeuseroilla ei ole mitään väliä väittämää vastaan. Ihan totta tuo on, jos maapallon ydin ja maapallo kaikkine korkeuksineen siirtyisi edes n. 100m lähemmäs aurinkoa/kauemmas siitä, aiheuttaisi se sen verran suuret luonnonmullistukset vesistöjen kanssa, että elämä loppuisi hyvin nopeasti.
Olisihan se aikamoinen heilahdus, jos esimerkiksi sekunnin aikana hypättäisiin se 100 metriä suorassa kulmassa normaaliin liikesuuntaamme nähden. Saattaisi siinä yksi jos toinenkin katastrofi tapahtua. Tuskin kuitenkaan ihan kaikki elämä loppuisi, mutta varmasti huomattava osa lajeista tuhoutuisi kokonaan. Tämähän ei tietenkään millään tavalla liity auringon läheisyyteen tai kaukaisuuteen, vaan siihen äkilliseen liikkeeseen.
Ei pidä paikkaansa!
Maa on litteä, ei pallo.
Maa ja Kuu pyörivät niiden massakeskipisteen ympäri, joka on noin 2000 km Maan keskipisteestä, eli maa huojuu radallaan kuin av-mamma Ruotsinlaivan diskossa.
Heh, no ei todellakaan. Maan etäisyys Auringosta vaihtelee jo luonnostaankin paljon, paljon enemmän.
Lisäksi tuo Kuu on ottanut aika monta meteoriittia itseensä suojaten näin Maata niiltä. Kuun pimeällä puolella on Aurinkokunnan pahimmat törmäyskraaterit.
Jupiter suurella koollaan ja tästä seuraavalla painovoimalla on myös lingonnut aika monta tänne pyrkinyttä jonnekin muualle.
Jos dinosaurukset tuhonnut meteoriitti olisi iskeytynyt 10 sekuntia myöhemmin, se olisi osunut mereen. Olisi siitä varmasti katastrofaalinen hyökyaalto syntynyt, mutta ei olisi tullut sitä parin vuoden ydintalvea. Ei näin pieni nisäkäs kuin ihminen olisi päässyt dinosaurusten keskellä kehittymään.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tuo Kuu on ottanut aika monta meteoriittia itseensä suojaten näin Maata niiltä. Kuun pimeällä puolella on Aurinkokunnan pahimmat törmäyskraaterit.
Lopeta se valehtelu. Marsissa on suurimmat:
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_largest_craters_in_the_Solar_Syst…
Jupiter suurella koollaan ja tästä seuraavalla painovoimalla on myös lingonnut aika monta tänne pyrkinyttä jonnekin muualle.
Mitä sitten? Kaasuplaneetat ovat ensinnäkin superyleisiä. Toisekseen, jos Jupiterin kaltainen planeetta tarvitaan elämää varten, niin sitten sellainen tarvitaan, jolloin elämää löytyy vain niistä aurinkokunnista, joissa sellainen on.
Tietenkin jokainen elämänmuoto tulee havaitsemaan aurinkokuntansa olevan juurikin soveltuva elämälle. Eihän sellaista elämää voi ollakaan, joka huomaa, ettei täällä voi elämää esiintyä.
Jos dinosaurukset tuhonnut meteoriitti olisi iskeytynyt 10 sekuntia myöhemmin, se olisi osunut mereen. Olisi siitä varmasti katastrofaalinen hyökyaalto syntynyt, mutta ei olisi tullut sitä parin vuoden ydintalvea. Ei näin pieni nisäkäs kuin ihminen olisi päässyt dinosaurusten keskellä kehittymään.
Mitä sitten? Älykkäät elämänmuodot huomaavat aina olevansa paikassa, jossa niiden kehitys on ollut mahdollinen. Tsiljoonalla muulla älykkäällä lajilla on vastaavasti omat "kävipä tuuri" havaintonsa. Niillä lajeilla, joilla ei käynyt tuuri, ei ole mitään ihmeteltävää, koska he eivät ole olemassa.
Miksi mun pitää tällaista itsestäänselvää rautalankaa vääntää sulle?
Vierailija kirjoitti:
Noilla maapallon omilla kilometrien mittaisilla korkeuseroilla ei ole mitään väliä väittämää vastaan. Ihan totta tuo on, jos maapallon ydin ja maapallo kaikkine korkeuksineen siirtyisi edes n. 100m lähemmäs aurinkoa/kauemmas siitä, aiheuttaisi se sen verran suuret luonnonmullistukset vesistöjen kanssa, että elämä loppuisi hyvin nopeasti.
Paskat aiheuttaisi. Maan etäisyys Auringosta vaihtelee vuoden mittaan ~6 000 000 000 metriä. Miksi helvetissä siinä mikään 100 metriä tuntuisi laisinkaan? Ei tietenkään tunnu.
Lisäksi Maan etäisyys Auringosta vaihtelee myös pidemmän ajan suhteen. Maa nimittäin etääntyy Auringosta jatkuvasti, noin 1,5 cm vuodessa. Ei ole montaakaan tuhatta vuotta siitä, että Maa oli 100 metriä lähempänä. Eikä tule olemaan montaakaan tuhatta vuotta, että Maa on 100 metriä nykyistä kauempana.
Lopeta siis tuo naurettava valehtelusi.
Miksi valehtelet?