Olisiko jo aika kieltää taistelukoirat Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa on jo aikasemmin todettu, että pittien/muiden taistelukoirien omistajat eivät selkeästi ymmärrä miten vakavasta asiasta on kyse kun vertailevat johonkin chihuahuan purematilastoihin. 3-kiloisen Chihun neulahampaat kun eivät saa yhtään ketään listittyä, korkeintaan iho menee rikki. 

Monella pitinomistajalla tuntuu olevan pääosassa se voiman tunne jonka saa siitä että pystyy "kesyttämään" vaikean rodunedustajan sohvatyynyksi, vaikka todellisuudessa koira olisi edelleen aggressiivinen etenkin vieraita ihmisiä sekä muita koiria kohtaan. Mutta kun kotona se on niiiin nätisti omistajan kainalossa, totta kai se on söpö pieni vauva vaikka ohitustilanteissa saakin jatkuvasti pelätä hihnan kestämistä. 

Monelta kuulee myös perusteluksi taistelukoiran valitsemiselle että "pitää olla koiran näköinen koira eikä mitään pikkupiskiä". Toisin sanoen kyse on statussymbolista ja egonjatkeesta, koetaan että aidanseipäätkin (eli kaljoittelukaverit pubiterassilla) nauraisivat jos kävelisi jonkun lauhkean collien tai westien kanssa kadulla. Koirahyökkäyksistä tuskin päästään eroon vaikka taistelukoirat kiellettäisi, mutta jos ampuma-aserikoksistakaan ei pääse eroon niin parempihan se on ottaa pois järeät automaattiaseet ja jättää tilalle pienikaliiperiset harrastepyssyt. Sama juttu koirien kanssa, kyllä elämänkoululaiset saavat mistä tahansa koirarodusta veivattua purijakoiran mutta kultaisennoutajan tai labbiksen hyökkäyksestä on mahdollista selviytyä paljon vähemmillä vahingoilla kuin mastiffimolossin raateluotteesta.

Kiteytit hyvin, näkeehän sen näiden koirien habituksestakin, reppana kantaisi asetta jos voisi tunteakseen olonsa turvalliseksi ja itsetuntoa kohottavaksi.

Tykkään paljon koirista ja olen ns. kasvanut koirien kanssa, mutta silti nämä hyökkäävät koirat saavat veren kiehumaan. Esimerkiksi joku linkkasi videon koirasta, joka hyökkää lapsen kimppuun niin jos olisin ollut paikalla, olisin varmaan ihan täysiä hakannut ja potkinut koiraa. J*malauta kun ärsyttää niin s*atanasti.

Ihan selvennykseksi: En siis IKINÄ voisi lyödä koiraa ellei se hyökkää toisen kimppuun.

Kerran lenkillä pinseri puri koiraani. Pääsi omistajalta karkuun ja hyökkäsi. Järkytyin niin paljon (ensimmäinen hyökkäys elämäni aikana) ja järkytyksestä päästin koirani hihnasta irti. Koirani rupeaa juoksemaan hädässä ympyrää ja pinseri juoksee perässä hullunkiilto silmissä. Lopulta pinseri saatiin kiinni ja koirani rauhottui. MIKÄ KOIRAN KOULUTUKSESSA ON NIIN HELVETIN VAIKEAA? Ei vaadi paljoa olla jämäkkä kasvattaja. Varmaan koiria kohdellaan kotona kun vauvoja ”Voi meidän rakas tänään lenkillä puri toista. Tule tänne silitettäväksi”

Vierailija kirjoitti:

ei ole vaikeeta kirjoitti:

En vaan ymmärrä mikä ihmisiä oikein vaivaa. Tuomitaan koko rotu kaikkine edustajineen jos joku koira tekee väärin. Täällä ääliöt ulisee kuinka kaikki bullmastiffit nyt tappavat. Mikään hyvä mitä rodusta x sanoo ei enää pidä paikkaansa koska joku sen rotuinen on jossakin tehnyt jotain. Ihminen on tyhmä!

 

Kaikki koirat ovat lähtökohtaisesti hyviä, myös taistelukoirat. Koiran pilaa ihminen: jalostetaan huonoluonteisia koiria, pennut perivät paljon luonnetta vanhemmilta.

Suurin syyllinen on kuitenkin AINA hihnan toisessa päässä: omistaja. Omistaja laiminlyö koiranpidon jo siinä, ettei kouluta koiraansa ja siinä, ettei pysty sitä hallitsemaan.

Koiralla on aina syy toiminnalleen, jota etenkin ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että toiminta olisi hyväksyttävää. Siitä pitää omistajan pitää huoli, ettei koira aiheuta mitään kenellekään. Jos koiralla on huono kokemuksia vaikka lapsista ja on niiden seurassa arvaamaton, on omistajan tehtävä pystyä pitämään koira hallinnassa ja olla viemättä sitä tilanteisiin joissa koira saattaa reagoida ikävästi. Jos omistaja ei tähän kykene tai tapahtuu jotain odottamatonta ja koira reagoi ja toimii, on eläintä siitä aivan turha leimata ja syyttää koko rotua. Koska omistaja on vastuussa koiransa teoista, ei koira.

Tässäkin bullmastiffi-casessa koiran taluttaja oli vieläpä KÄNNISSÄ! Mulla saa veren kiehumaan kännissä koiria ulkoiluttavat ja pitävät. Humalassa mikään ei ole hallussa. Koira voi myös suojella humalaista omistajaansa tai pelätä sitä, ja sen takia käyttäytyy arvaamattomasti.

Ei ole vaikea asia. Sen sijaan että ihmiset käyttäisivät järkeä, niin ihmiset itkevät miten kennelliiton rotuesittelyt eivät pidä paikkaansa jos jonkun känniääliön koira on töpeksinyt.

Kerro se taikatemppu, millä ne koirat saa noilta känniääliöiltä pois! Mikä on sinun ratkaisusi? Jättää asiat näin kuin ne nyt ovat, vai?

Niin, kun en tiedä! Jos tietäisin, olisi jo muutama koira paremmissa käsissä. Ehkä poliisille (räikeissä tapauksissa) tai elsuun soitto voi olla paikallaan. Elsu on todella hidas toimimaan ja vaatii todella painavat syyt että koiran saa huonoista oloista pois. Mutta aina kannattaa laittaa asia vireille.

Kielto on ainoa, joka asiaan auttaa. Tässäkään ketjussa en ole nähnyt yhtäkään järkevää perustetta tappamaan jalostetun koiran pitämiselle, vaikka muita rotuja on tarjolla pilvin pimein. Myös pitti-ihmisten logiikka on näyttänyt olevan huteralla pohjalla.

Pois vaan moiset, pätemiset voi hoitaa vaarattomamminkin kuin leukakoiran vieressä pullistelemalla.

Näin yksi päivä bullmastiffin koirapuistossa kuonokoppa päässä ja teki mieli mennä erikseen kehumaan omistajaa sinne isojen koirien puolelle. Koira ei kylläkään näyttänyt mitään aggressiivisuuden merkkejä, mutta hyvin vastuullista omistajalta silti jollei sataprosenttista luottoa ole. Välillä katson kauhulla, kun puisto on täynnä suuria rotuja, jotka ovat selkeästi dominoivia. Omistajat pitävät leikkinä, kun hyppivät äristen toistensa selkään ja selkeästi kiusaavat jotain tiettyä koiraa josta näkee kauas, että kohta tulee mitta täyteen. Mitään koiranlukutaitoa ei ole. Omaa koiraa en noiden sekaan laita, vaan katson tarkkaan minkälaiseen seuraan omani laitan.

Omalla 10 kilon luppakorvallani käytän kuonokoppaa kaupunkilenkeillä, koska ihmiset eivät osaa täällä laittaa roskia roskiin ja tämä nielee esimerkiksi purukumit ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Suurimmat roskat onneksi pudottaa pyynnöstä, mutta yksi päivä oli taas menossa terävä jätskitikku kurkusta alas. Lisäksi täällä on usein myrkkysyöttejä. Kuonokoppa ei haittaa koiraa mitenkään, on todella kevyt ja pystyy läähättämään ja haistelemaan normaalisti. Turhaan kauhistellaan.

Tuohon aggressiivisuuden vielä. On totta, että lähes minkä tahansa koiran saa väärissä käsissä vihaiseksi, mutta kyllä sillä on genetiikan kanssa myös tekemistä. Oma söpö luppakorvani esimerkiksi puolustaa agressiivisesti omia aarteitaan ja oli sellainen jo silloin, kun meille tuli 8 viikkoisena eikä tuota ominaisuutta olla saatu minkään koirakuiskaajan avulla pois. Ja ihan samalla tavalla ollaan kasvatettu kuin muutkin koirat, jotka ei ikinä edes murahtanut ihmiselle. Muutoin tuo on todella ihmisrakas, oikea sylivauva.

Samalla tavalla en usko, että on kouluttajasta kiinni onko koira koira-aggressiivinen vai ei, jollei sitten sosialistaminen ole mennyt täysin pieleen. Ja sama vieraita ihmisiä kohdistuvassa agressiivisuudessa. Jollei koiraa ole erikseen opetettu käymään ihmisten kimppuun tai takana ei ole jotain traumaa, en sanoisi että on kouluttajasta kiinni, jos koira käy kimppuun, vaan koiran luonteesta ja hermorakenteesta. Toki omistajan pitäisi tässä kohtaa ottaa vastuu ja pistää koira pois tai vähintään ulkoiluttaa koiraa kahdella hihnalla ja kuonokopalla. Minä en esimerkiksi veisi ikinä koiraani lapsiperheeseen kylään, koska jos koirani omii jonkun lapsen lelun ja lapsi lähestyy koiraa koirani varoittelusta huolimatta, voi hyvinkin näykätä. Hoitoonkaan en tuota anna kuin siskoilleni, jotka tuntevat koiran hyvin, vaikka tuo on pahimmassa tapauksessa saanut aikaan vain pienet hampaan jäljet ja mustelman käteeni, kun hätätilanteessa olen joutunut ottaa tavaran suusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei asiassa ole mitään epäselvää: voimankäyttövälineeseen rinnastettavan koiran hallussapito tulisi ehdottomasti kieltää ainakin vakavista rikoksista tuomitulta ja mahdollisesti myös kevyemmistä rikoksista, koska voidaan katsoa ettei henkilön elämänhallintakyvyt riitä sen hallitsemiseen.

Voimankäyttövälineiksi voidaan rinnastaa käytännössä kaikki palveluskoiriksi kelpaavat rodut.

Sama juttu kuin aseluvissakin siis. Ei sellaiseen ole mitään asiaa jos ei osaa elää ihmisiksi.

Ja sitten vaan alapeukuttajat rohkeasti kertomaan mikä tässä ei muka pidä paikkaansa.

Esim. poliisin voimankäyttöasteikossa koira sijoittuu toiseksi korkeimmalle portaalle ja sen yläpuolella on ainoastaan tuliase. Sen alapuolelle jäävät projektiiliaseet, sähkölamauttimet, pamput ja kaasut.

Olisiko alapeukuttajat valmiit antamaan rikollisille vapaat luvat edellämainittujen välineiden kantoon, jos kerta koirankin hallussapito tulisi heille sallia?

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja minulla on aina ollut isoja koiria. Koska pidän niistä. En tykkää pienistä räksyttäjstä, kuten cottoneista, chihuista jne. Asialla ei ole mitään tekemistä egon kans.

Tässä keskustelussahan ei varsinaisesti olla puhuttu koirien koosta. Staffi esimerkiksi on hyvinkin maltillisen kokoinen koira mutta silti saa ja on saanut aikaiseksi pahaa jälkeä.

Isoja koiria ovat mm. irlanninsusikoira, vanhaenglanninlammaskoira, berninpaimenkoira....

Kummallista, kun nämä koirat eivät ole erityisen suosittuja jos koira halutaan nimenomaan koon vuoksi. Sen sijaan laumanvartijoita ja muita molossirotuja ja näiden sekoituksia halutaan taajamissa pitää väkisin, ihan vain koska "koiran pitää olla koiran kokoinen"... Kyllä se nimenomaan on jotain typerää näyttämisenhalua eikä mitään muuta.

Koirat olisi rekisteröitävä ja joku aiemmin jo ehdottikin: omistaja suoraan vastuulliseksi siitä mitä se kotieläimen näköinen ase saa aikaiseksi. Pikkulikan raadelleen, jo vaaralliseksi tiedetyn, koiran omistaja eläimenpitokieltoon, koira pois ja piikille sekä koiraa ulkoiluttanut pässi linnaan plus korvaukset. Eiköhän ala koiranpito menemään vastuullisemmaksi tässäkin maassa. Mitkään lässytykset eivät tässä kohtaa auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä rotukielto ei ole vähentänyt koirien hyökkäyksiä. Jotain on pahasti vialla Tanskassa.. briteissä rotukiellon jälkeen 70% koirahyökkäyksistä oli muiden kuin kieltolistalla olleiden hyökkäyksiä. Ihmisten vika on kun ei ymmärretä eläinten päälle, ostetaan halvalla peräkonttikoira jota ei osata kasvattaa. Koirien rekisteröintipakko, sirutus ja jonkinlainen "koiranajokortti" saattaisi jonkinverran parantaa tilannetta, näiden valvominen olisi kyllä hankalaa. Entisiin taistelukoirarotuihin kuuluu myös Niinistön bostoninterrieri Lennu. Varmaan palstalaiset olisivat lahtaamassa senkin.

Voi ei, kirjoittaako siellä joku joka ei ole läpäissyt edes peruskoulua? Ymmärrätkö yhtään mitään prosenttimatematiikasta. Väännän nopeasti rautalangasta esimerkin:

75 pitbullia, 20 saksanpaimenkoiraa ja 5 labradorinnoutajaa hyökkää ihmisen kimppuun vuodessa. Tämä tarkoittaa, että hyökkäyksistä 75% on pittbullien, 20% sakemannien ja 5% labbisten tekemiä.

Sitten käykin niin, että pittbullit kielletään. Nyt vuodessa on 20 sakemannihyökkäystä ja 5 labbishyökkäystä. Tämä tarkoittaa, että 75% hyökkäyksistä on sakemannien tekemiä ja  25% labbisten. Vuosittaisten hyökkäysten määrä on kuitenkin 100:n sijaan 25. Eli prosenttiluku ei kerro mitään hyökkäysten määristä tai tarkoita, että hyökkäysten määrä kasvaisi. Se vain tarkoittaa, että yksi muuttuja on poistunut yhtälöstä. Ja se on hyvä, koska vuosittaiset hyökkäykset ovat enää neljäsosa siitä, mitä ne olivat ennen pittbullien kieltoa.

En voi uskoa että tällaista pitää selventää aikuiselle ihmiselle. 

Kirjoittaja taisi tarkoittaa tutkimusta jonka mukaan lukumääräisesti hyökkäykset ovat lisääntyneet mihin joku muukin aiemmissa kommenteissa viittasi. Eli rotukielto ei ole johtanut haluttuun lopputulokseen.

Ratkaisuhan on tässä: kielletään kaikki koirat ja lasten tekeminen myös. Loppuu koirien riekkumiset eikä tarvitse pelätä että mukulat joutuu niiden suihin. Samalla ratkaistaan pedofiiliongelma, ilmastonmuutos, saastuttaminen ja ylikansoitus ja maailma pelastuu!!!!

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut jo kauan sitten. Ihan mahdottomaksi on mennyt, nämä tällaiset koirat harvoin päätyvät riittävän osaaviin käsiin ja tarpeeksi korpeen.

Joskus 90-luvulla esimerkiksi saksanpaimenkoiraa pidettiin liian vaativana ensimmäiseksi koiraksi. Nykyään ei tiedetä koirista edes perusasioita ja silti täytyy hommata joku ruttuturpa tuomaan katu-uskottavuutta ja nostamaan olematonta itseluottamusta.

Ihanalla 90 luvulla myös jos oli sakemanni, pidettiin yleensä tosikoiraharrastajana. :) eli se oli ns hyve. Oli melkein lakiin kirjoitettu että koira oli sellainen superkoulutettu hyvätapainen omistajansa kovan työn ja tiedon tulos. Monesti ajattelin että vau, millainen kaksikko ja monesti jutellessakin kävi ilmi että koira on palveluskoirakisaaja/harrastaa jälkeä/tokovalio jne.

Ja sitten nykyisyys... :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä rotukielto ei ole vähentänyt koirien hyökkäyksiä. Jotain on pahasti vialla Tanskassa.. briteissä rotukiellon jälkeen 70% koirahyökkäyksistä oli muiden kuin kieltolistalla olleiden hyökkäyksiä. Ihmisten vika on kun ei ymmärretä eläinten päälle, ostetaan halvalla peräkonttikoira jota ei osata kasvattaa. Koirien rekisteröintipakko, sirutus ja jonkinlainen "koiranajokortti" saattaisi jonkinverran parantaa tilannetta, näiden valvominen olisi kyllä hankalaa. Entisiin taistelukoirarotuihin kuuluu myös Niinistön bostoninterrieri Lennu. Varmaan palstalaiset olisivat lahtaamassa senkin.

Voi ei, kirjoittaako siellä joku joka ei ole läpäissyt edes peruskoulua? Ymmärrätkö yhtään mitään prosenttimatematiikasta. Väännän nopeasti rautalangasta esimerkin:

75 pitbullia, 20 saksanpaimenkoiraa ja 5 labradorinnoutajaa hyökkää ihmisen kimppuun vuodessa. Tämä tarkoittaa, että hyökkäyksistä 75% on pittbullien, 20% sakemannien ja 5% labbisten tekemiä.

Sitten käykin niin, että pittbullit kielletään. Nyt vuodessa on 20 sakemannihyökkäystä ja 5 labbishyökkäystä. Tämä tarkoittaa, että 75% hyökkäyksistä on sakemannien tekemiä ja  25% labbisten. Vuosittaisten hyökkäysten määrä on kuitenkin 100:n sijaan 25. Eli prosenttiluku ei kerro mitään hyökkäysten määristä tai tarkoita, että hyökkäysten määrä kasvaisi. Se vain tarkoittaa, että yksi muuttuja on poistunut yhtälöstä. Ja se on hyvä, koska vuosittaiset hyökkäykset ovat enää neljäsosa siitä, mitä ne olivat ennen pittbullien kieltoa.

En voi uskoa että tällaista pitää selventää aikuiselle ihmiselle. 

Kirjoittaja taisi tarkoittaa tutkimusta jonka mukaan lukumääräisesti hyökkäykset ovat lisääntyneet mihin joku muukin aiemmissa kommenteissa viittasi. Eli rotukielto ei ole johtanut haluttuun lopputulokseen.

Siitä toisestakin postista sai sellaisen vaikutelman, että ei vain ymmärretty lukumäärän ja suhteellisen osuuden eroa. Voi tietenkin olla, että koska huonot koiranomistajat eivät voi pitää taistelurotuja, he ottavat esim. sakemanneja ja rottwailereita ja nämä sitten kunnostautuvat hyökkäyksissä. Mitään muuta järkevää syytä en äkkiseltään keksi, miksi koirahyökkäykset lisääntyisivät yhtään minkään rodun häviämise myötä.

Ja edelleen, on hyökkäyksiä ja hyökkäyksiä. Niitä, missä ihmistä puraistaan käteen tai vastaantulevaa koiraa lapaan ja sitten riitä, missä ihmiseltä raadellaan puolet naamasta ja liha toisesta kädestä irti tai vastaantuleva koira tapetaan yhdellä puraisulla. Pitt bullit ja kumppanit ovat kuuluja näistä jälkimmäisistä.

Vuoristokoirilla(useita rotuja, eivätkä välttämättä kaikki vuoristokoirarodut esim. enää) on ominaisuuksia tykätä lähinnä omistajaperheestään, ja sellainen onkin ainut tietämäni kunnon purematapaus meillä päin. Kadulla kävelemässä hyökkäsi melko lähellä pihaansa, oli päässyt karkaamaan pihasta. Ne ovat myöskin suurikokoisia. Nähnyt koirakirjoissa varoituksia, että tarvitsee osaavan omistajan, onneksi - ja nimenomaan eniten nähnytkin näistä varoituksia koirakirjoissa Suomessa olevista koirista. Ja että tarvitsee oman aidatun pihan maaseudulla. Tässä lienee vaarallisia: kangal? (Elokuvassakin ollut) ovcharka? Vaarallisimman näköiset videot löytyy ovcharkasta ja varmaankin jostain vaikean elämän tai "tappelukoiraopetuksen?" saaneesta pitbullista ja mahdollisesti muun näköisestä rodusta mutta ne muut on niin harvinaisia ettei ole koskaan videoissa sattunut silmiin muuta kuin pitbullin näköisiä, olen vain ne pitbullista unohtanut että kuinka vaarallisilta ne vaikutti, ja sen tapaisesti kuin joissain ovcharka-videoissa nähneet käyttäytyvät koirayksilöt ovat vaarallisia. Lienee tuo ovcharka ja kangal näitä vuoristokoiran tyylisiä. Ja sitten jos on ollut vaikeaa elämässä koirayksilöllä. Mutta ilman vaikeaa elämää tai "tappelukoiraopetusta?" koirayksilöistä tulee vaarallisia lähinnä, jos ne on vuoristokoirien tapaisia. Niitäkin osaavat osaa kouluttaa minun käsittääkseni ihan käytännössä vaarattomiksi. Mutta kuinka ryppyisen näköisiä vaarallisia koiria on videoissa näkynyt, eikö niissä ole lähinnä niin vähän ryppyjä kuin pitbullissa tai sitten turkki kuin vuoristokoiralla?

Lisäyksenä edelliseen: Jos vaikeaan elämään tai epäkohtiin laskee laajasti asioita, niin liian vähän toimintaa (siinä samassa voi olla mukana koulutuksen puutettakin) voi aiheuttaa myös puremista toisia koiria kohtaan esimerkkinä. Jos rotu / yksilö on vilkas ja tarttee toimintaa

Kaikki jotka pelkäävät taistelukoiria tai muita koiria pitäisi pakottaa siedätyskurssille pelkoa aiheuttavan koiran kanssa. Siinä kun muutaman viikon tai kuukaudenkin telmisi pitbullin tms. koiran kanssa oppisi arvostamaan näitä upeita eläimiä ja elämään muutenkin ihmisiksi. Oppisitte että väkivalta ei ole ratkaisu ongelmiinne.

Minä pelkään ylipäänsä sitä (jo tässäkin keskustelussa osittain järkeviltä osallistujilta summattuna), että tällaisia rotuja päästetään osaamattomiin käsiin. Taistelukoirageenejä omaavat rodut ovat haastavia, siitä ei pääse yli eikä ympäri.  Tästä päästään sitten seuraavaan kysymykseen ja pähkäilyyn, mitkä rodut olisivat ns. "sallittuja" koko kansalle, ja mitkä vain joidenkin kriteerien täyttämille kasvattajille ja harrastajille.

Kuitenkin asiaan. Aloituspostauksen uutisessa kitetyyy pahin mahdollinen: väärissä käsissä oleva, hieman traumatisoitunut, massiivinen koira, joka ei ole omistajansa hallinnassa. Näitä näkee oikeasti ihan liian usein. Lopuksi tarina menee surulliseksi siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut ja lopulta koira menee piikille, kun oli niin mahdoton. Ja seuraava otetaan kun halvalla saatiin, kunhan on katu-uskottava. Vähän korvauksia maksetaan, kela hoitaa.

Taistelukoirien geenejä omaavat rodut ovat kauniita ja hienoja perheenjäseniä oikeissa käsissä, mutta valitettavasti liian usein niitä näkee kerrostalolähiöissä kaukana omalta mukavuusalueeltaan ja kaukana siitä, millaista ko. rodunomaisen koiran elämä olisi parhaimmillaan. Olen eläinsuojelussa aktiivina, ja viimeisen kymmenen vuoden aikana sakemannisekoitukset ovat vaihtuneet bulleihin/sekoituksiin. Samanlaiset sekakäyttäjät niitä hakevat takaisin "kotiin" ja käräjillä ollaan eläinsuojelurikoksista harva se kerta. Vituttaa, kun on niin kädetön olo kaikkien pykälien kanssa, kun ei vain niitä eläimiä saada pois. Kunhan Nist-Iina tai Kok-Keliina haluaa koiransa pitää ja vakuuttaa niitä pitävänsä hyvin.

Oikeasti sydäntä särkee nähdä kerta toisensa jälkeen tällaisia koiria ns. "tallessa", hoitaa niitä, leikkiä niiden kanssa ja tietää, että ei tule hyvin käymään. Taaskaan.

https://yle.fi/uutiset/3-7135337

... itsellään kaksi Tanskan rotukieltolistalla olevaa amerikanstaffordshirenterrieriä.

Amerikanstaffordhirenterrierit kuuluvat Tanskassa kiellettyjen koirien listalle, jossa muita - Suomessakin tuttuja koiria - ovat mm. dogo argentino, amerikanbulldoggi ja kaukasianpaimenkoira.

- Ei, koirani eivät ole missään tilanteessa osoittaneet aggressiivisia piirteitä. Edes koirille tehdyssä luonnetestissä ei niistä ole saatu kaivettua sellaisia piirteitä esille, kertoo omistaja.

Oma kommentti: Jos vain olis varaa niin luonnetestiin tiettyjen rotujen yksilöt? Eikä tuo "staffi?" itelle vaikuta miltään vaarallisimmalta mihini on törmännyt Suomessa edes.

- Tanskassa kielto on saanut aikaan sen, että koirat on viety kunnollisilta harrastajilta, mutta niitä on edelleen niillä, jotka eivät kielloista välitä. Muutos entiseen on se, että nyt niistä ei ole minkäänlaista rekisteriä.

Lisäksi esimerkit Tanskasta eivät ole olleet rohkaisevia.

-Siellä näitä kiellettyjä rotuja on ilmeisesti yhtä paljon kuin ennenkin, kertoo Helena Suni Kennelliitosta.

Vierailija kirjoitti:

Näin yksi päivä bullmastiffin koirapuistossa kuonokoppa päässä ja teki mieli mennä erikseen kehumaan omistajaa sinne isojen koirien puolelle. Koira ei kylläkään näyttänyt mitään aggressiivisuuden merkkejä, mutta hyvin vastuullista omistajalta silti jollei sataprosenttista luottoa ole. Välillä katson kauhulla, kun puisto on täynnä suuria rotuja, jotka ovat selkeästi dominoivia. Omistajat pitävät leikkinä, kun hyppivät äristen toistensa selkään ja selkeästi kiusaavat jotain tiettyä koiraa josta näkee kauas, että kohta tulee mitta täyteen. Mitään koiranlukutaitoa ei ole. Omaa koiraa en noiden sekaan laita, vaan katson tarkkaan minkälaiseen seuraan omani laitan.

Omalla 10 kilon luppakorvallani käytän kuonokoppaa kaupunkilenkeillä, koska ihmiset eivät osaa täällä laittaa roskia roskiin ja tämä nielee esimerkiksi purukumit ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Suurimmat roskat onneksi pudottaa pyynnöstä, mutta yksi päivä oli taas menossa terävä jätskitikku kurkusta alas. Lisäksi täällä on usein myrkkysyöttejä. Kuonokoppa ei haittaa koiraa mitenkään, on todella kevyt ja pystyy läähättämään ja haistelemaan normaalisti. Turhaan kauhistellaan.

Tuohon aggressiivisuuden vielä. On totta, että lähes minkä tahansa koiran saa väärissä käsissä vihaiseksi, mutta kyllä sillä on genetiikan kanssa myös tekemistä. Oma söpö luppakorvani esimerkiksi puolustaa agressiivisesti omia aarteitaan ja oli sellainen jo silloin, kun meille tuli 8 viikkoisena eikä tuota ominaisuutta olla saatu minkään koirakuiskaajan avulla pois. Ja ihan samalla tavalla ollaan kasvatettu kuin muutkin koirat, jotka ei ikinä edes murahtanut ihmiselle. Muutoin tuo on todella ihmisrakas, oikea sylivauva.

Samalla tavalla en usko, että on kouluttajasta kiinni onko koira koira-aggressiivinen vai ei, jollei sitten sosialistaminen ole mennyt täysin pieleen. Ja sama vieraita ihmisiä kohdistuvassa agressiivisuudessa. Jollei koiraa ole erikseen opetettu käymään ihmisten kimppuun tai takana ei ole jotain traumaa, en sanoisi että on kouluttajasta kiinni, jos koira käy kimppuun, vaan koiran luonteesta ja hermorakenteesta. Toki omistajan pitäisi tässä kohtaa ottaa vastuu ja pistää koira pois tai vähintään ulkoiluttaa koiraa kahdella hihnalla ja kuonokopalla. Minä en esimerkiksi veisi ikinä koiraani lapsiperheeseen kylään, koska jos koirani omii jonkun lapsen lelun ja lapsi lähestyy koiraa koirani varoittelusta huolimatta, voi hyvinkin näykätä. Hoitoonkaan en tuota anna kuin siskoilleni, jotka tuntevat koiran hyvin, vaikka tuo on pahimmassa tapauksessa saanut aikaan vain pienet hampaan jäljet ja mustelman käteeni, kun hätätilanteessa olen joutunut ottaa tavaran suusta.

Jatkan vielä aiheeseen liittyen. Jos koirani olisi joku "taistelurotuinen" tai vaikka vain saksanpaimenkoira tai muu isompi rotu, olisi se varmasti mennyt piikille jo ajat sitten ja itse olisin muutamaa sormea, ellen jopa kättä, köyhempi. Kyllä se vain niin on, että isolla ja/tai voimakkaalla koiralla pitää olla pääkoppa ja luonne kunnossa. Näin pikkuisen kanssa sitä voi yrittää elää ja koittaa toimia luonnehäiriöstä huolimatta, kun koira ei ole missään nimessä vaarallinen luonteestaan huolimatta.

Se, että tiettyjen rotujen ongelmia hyssytellään ja huudetaan kuorossa, että "kyllä chihutkin ja kyllä se on omistajasta kiinni" ei auta ongelmaan. Ensisijaisesti kasvattajien pitäisi ottaa vastuu minkälaisia yksilöitä tuottaa maailmaan ja millä luonneperimällä. Ilmeisesti esimerkiksi saksanpaimenkoirien hermorakenne on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan ja niistä kasvatetaan entistä terävämpiä? Voin olla väärässäkin.

Eikös tässä ketjussa "taistelukoira" ole kuitenkin hiekkakansasta käytetty nimi? Sopii hyvin kiitos ap