Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella mielialalääkkeitä käyttävän ihmisen kanssa?
16.04.2019 |
Vai lähtisitkö karkuun? Näkyykö mielialalääkkeiden käyttö mielestäsi päällepäin, entä onko se asia joka voi vaikuttaa ns. oikeaan persoonaan?
Kommentit (298)
Voisin. Siinä mielessä olen valikoiva, etten seurustele kenenkään kanssa, jota en rakasta intohimoisesti. Mutta mikäli rakastun ihmiseen, jolla sattuu olemaan psyykkinen sairaus, en anna sen estää. Toki eri asia, jos henkilö olisi vaaraksi minulle tai muille läheisilleni, mutta suurin osa mielialalääkkeitä syövistä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin. Siinä mielessä olen valikoiva, etten seurustele kenenkään kanssa, jota en rakasta intohimoisesti. Mutta mikäli rakastun ihmiseen, jolla sattuu olemaan psyykkinen sairaus, en anna sen estää. Toki eri asia, jos henkilö olisi vaaraksi minulle tai muille läheisilleni, mutta suurin osa mielialalääkkeitä syövistä ei ole.
Itsekin olen rakastunut pariin ihmiseen, jolla psyykkinen sairaus. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan syönyt mitään lääkkeitä. Jos joku kertoisi heti aluksi syövänsä lääkkeitä, olettaisin, että heillä ongelmat olisivat todella vakavia, eikä silloin suhteen onnistumisprosentti ole kovin hyvä.
Jos taas selviää elämässä ilman lääkkeitä, minulle se tarkoittaa ihmisen olevan todennäköisesti fiksumpi, sopeutuvaisempi ja kärsivän vähemmän vakavista ongelmista. Mielialalääkkeisiin liittyy riskejä, eikä käyttäjä palaa välttämättä niiden käytön jälkeen ns. ennalleen. Medikalisaatio-/liiallinen lääkemyönteisyys on nimittäin mulle iso turn off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan alkaisi seurustelemaan. Jos puoliso sairastuisi nyt, niin se on aivan erilainen tilanne. Niiden ongelmien kanssa elää lopun elämää, vaikka olisi millaisessa parisuhteessa tahansa ja hoidosta huolimatta. Mahdollista on, että riippakiveä saa vetää perässä ja elää köyhyydessä elättäen toista ja mahdollisia lapsia.
Joka viides suomalainen esimerkiksi masentuu jossain elämänsä vaiheessa. Tähän usein määrätään mielialalääkkeitä.
Ei siis ole välttämättä mistään loppuelämän sängynpohjasta kyse, jos syö mielialalääkkeitä. :) Saat sen kuulostamaan dramaattiselta asialta, on suhteellisen tavallinen asia.
Ei saa olla tavallinen asia. Silloin mt-ongelmat luokitellaan samalla tavalla kuin lihominenkin. Itse olen nähnyt liikaa masentuneita terveenä ja sairastuneena. Yksi teki lopullisen ratkaisun. Eikä onnistunut heti vaan jäi kitumaan.
Kun olen jutellut näiden henkilöiden kanssa ja kysellyt paljon ymmärtääkseni paremmin, niin jokaisella on ollut samoja piirteitä vuosia ennen diagnoosia. Ovat siis olleet terveitä ja oman alan töissä ennen sairastumista. Akateemisia kaikki.
En todellakaan väheksy, mutta en seurustelisi mt-ongelmaisen kanssa.
Huh, onneksi en syö mielialalääkkeitä vaan psykoosilääkkeitä.
Olen seurustellut vuosia mt-ongelmista kärsivän kanssa, mutta en tekisi sitä toiste. En tarkoita tätä millään pahalla, mutta itse olen harkitsevainen, looginen ja systemaattinen ihminen ja tällöin käytännön elämä kävi raskaaksi molemmille. Sittemmin exäni on löytänyt puolison, joka on extempore-ihminen ja sopii hyvin hänen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen syönyt kohta viisi vuotta mielialalääkkeitä, sosialisten tilanteiden pelkoon. Enpä olisi saanut suoritettua yliopistotutkintoa, ilman näitä lääkkeitä. Niin, ja olen muuten naimisissakin, hui...
Täytyy vaan ihmetellä, miten takapajulaista väkeä täällä on.
Siihen on syynsä miksi en ole kertonut kenellekään, että käytän mielialalääkitystä (jo 8 vuotta ja luultavasti aina). Enkä vain jättänyt kertomatta, vaan salannut ja peittänyt. Vain mieheni tietää. Hän ymmärtää ja näkee että olen muutakin kuin sairauteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että tässäkään ketjussa monet eivät tiedä mihin kaikkeen lääkkeitä määrätään ja kuinka kaikkia mielenterveysongelmista kärsiviä ei voi ahtaa samaan muottiin. Tai mitä eri mielenterveysongelmia edes on...
Jep, mutta niin kovin tietäväistä silti esitetään ja ollaan tuomitsemassa ihmisiä omien väärien mielikuvien pohjalta.
Ei kyse ole tuosta, vaan oikeudesta omaan mielipiteeseen. Miksi et kestä sitä, että kaikki eivät halua seurustella esim. mielialalääkkeitä syövien kanssa?
Kestän sen vallan hyvin. Mielelläni seurustelenkin jonkun avarakatseisemman ihmisen kanssa jolle minä en ole vain diagnoosini tai lääkitykseni. Kyse ei ole siitä, etten kestäisi sitä että kaikki eivät halua seurustella mielialalääkkeitä syövän kanssa. Asia herättää minussa tunteita - kuten selvästi sinussakin - ja keskustelen siitä.
Minua vain harmittaa, että niin monella näyttää olevan noin kovin jyrkkä, ehdoton ja jopa vääristynyt kuva mt-ongelmaisista. On tämänkin ketjun perusteella selvää, että näistä asioista pitääkin puhua. Kaikki mt-ongelmaiset eivät ole vaikeita ihmisiä, jotka eivät kykene normaaleihin asioihin. Kaikki mielialalääkkeitä käyttävät eivät myöskään ole vaikeita ihmisiä. Kaikki ne, joilla mt-ongelmia tai lääkityksiä ei ole, eivät ole päästään kunnossa ja saattavat olla vaikeita. Asiat kun eivät ole niin mustavalkoisia.
Käytän sekä antipsykoottia ja mielialalääkettä. Olen ollut myös psykiatrisessa sairaalassa. Olin naimisissa ja ei tullut eroa siitä syystä, ero tuli myöhemmin muista syistä. Nyt mulla on suhde ja olen ollut sairaalassa myös tämän suhteen aikana, eikä eroa ole näköpiirissä. Ehkä olen sitten vain sattunut löytämään sopivat kumppanit.
Päällepäin musta ei huomaa, että käytän lääkkeitä. Toki olen muuttunut jonkin verran vuosien mittaan, johtuuko sitten lääkkeistä vai sairaudesta, mutta ehkä sillä tiedolla ei ole merkitystä, kun nyt siltä näyttää, että lääkkeitä joudun käyttämään.
Minä en aloittaisi seurustelua sellaisen ihmisen kanssa, jolla on mt-ongelmia. Jaksan juuri ja juuri huolehtia itsestäni ja lapsista. Minusta ei ole kannattelemaan muita enää. Siinä valossa voin ymmärtää heitä, jotka eivät valitsisi kumppaniksi mt-ongelmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että tässäkään ketjussa monet eivät tiedä mihin kaikkeen lääkkeitä määrätään ja kuinka kaikkia mielenterveysongelmista kärsiviä ei voi ahtaa samaan muottiin. Tai mitä eri mielenterveysongelmia edes on...
Jep, mutta niin kovin tietäväistä silti esitetään ja ollaan tuomitsemassa ihmisiä omien väärien mielikuvien pohjalta.
Ei kyse ole tuosta, vaan oikeudesta omaan mielipiteeseen. Miksi et kestä sitä, että kaikki eivät halua seurustella esim. mielialalääkkeitä syövien kanssa?
Kestän sen vallan hyvin. Mielelläni seurustelenkin jonkun avarakatseisemman ihmisen kanssa jolle minä en ole vain diagnoosini tai lääkitykseni. Kyse ei ole siitä, etten kestäisi sitä että kaikki eivät halua seurustella mielialalääkkeitä syövän kanssa. Asia herättää minussa tunteita - kuten selvästi sinussakin - ja keskustelen siitä.
Minua vain harmittaa, että niin monella näyttää olevan noin kovin jyrkkä, ehdoton ja jopa vääristynyt kuva mt-ongelmaisista. On tämänkin ketjun perusteella selvää, että näistä asioista pitääkin puhua. Kaikki mt-ongelmaiset eivät ole vaikeita ihmisiä, jotka eivät kykene normaaleihin asioihin. Kaikki mielialalääkkeitä käyttävät eivät myöskään ole vaikeita ihmisiä. Kaikki ne, joilla mt-ongelmia tai lääkityksiä ei ole, eivät ole päästään kunnossa ja saattavat olla vaikeita. Asiat kun eivät ole niin mustavalkoisia.
Niin? Moni tietää tuon kaiken, ei kyse ole tiedon puutteesta vaan preferensseistä. Mikä tässä on ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää?
Jollekin esim. sukat sandaaleissa :D voi olla turn off, etkä sinä sitä selittämällä tai ”järkeä” puhumalla voi muuttaa. Lääkkeiden syönti on vielä isompi asia, eikä siihenkään auta itsestäänselvyyksien jankkaaminen.
Voisin, ja olemme naimisissakin. Molemmilla on omat lääkkeensä. Kaikki riippuu persoonasta itsestään ja tietty siitä että syö lääkkeitä, eikä jätä syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se ei tee kenestäkään kapeakatseista, ettei halua seurustella psyykelääkkeitä syövän kanssa. Hänellä saattaa olla enemmän kokemusta asiasta kuin sinulla, ja on juuri siksi sitä mieltä. Ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että tässäkään ketjussa monet eivät tiedä mihin kaikkeen lääkkeitä määrätään ja kuinka kaikkia mielenterveysongelmista kärsiviä ei voi ahtaa samaan muottiin. Tai mitä eri mielenterveysongelmia edes on...
Itse en tahtoisi seurustella ihmisen kanssa, jolla on masennus päällänsä, skitsofrenia (minkäänlainen, näitäkin on niin useaa tyyppiä), mikään persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Noista on kokemusta lähipiirissä.
Ahdistuneisuushäiriökin olisi varmaan aika ikävä.
Jos henkilöllä on jokin mielialalääkitys, niin varmaan sieltä joku noista tai useampikin diagnoosi usein löytyy.
Jos nykyinen kumppani masentuisi, toivoisin, että hän ei ottaisi lääkitystä, vaan tekisi vaikka jonkin ison elämän muutoksen. Myöskään itse en aio syödä lääkkeitä masennukseen, koska luultavasti niistä ja kaikenlaisista sivuoireista ja olon kroonistumisesta olisi vain enemmän haittaa kuin hyötyä.
Olen pariin otteeseen ollut masentunut niin, että se voidaan luokitella sairaudeksi. Suunnittelin itsemurhaa, en poistunut asunnostani viikkoihin ja minulla oli selkeästi vääristynyt käsitys todellisuudesta. Onneksi en sotkenut siihen vielä jotain lääkekokeiluja.
Ikävä kyllä jokin muutos elämässä ei aina pelasta masennukselta. Olen itse kärsinyt vuosia masennuksesta, keskivaikeasta vaikeaan. Olen tehnyt kaiken sen eteen, että masennus paranisi ihan ns luontaisilla keinoilla. Olen lisännyt liikuntaa, tarkistanut ruokavalion, yrittänyt nukkua enemmän, tehdä mieluisia asioita, harrastaa, tehdä työtä jne. Silti vain edelleen masennus on osa elämääni. Joskus ihmiset vain tarvitsevat lääkityksen päästäkseen pahimmasta yli.
Hieno juttu, että sinä olet pärjännyt ilman lääkettä, mutta älä hyvä ihminen nosta itseäsi muiden yläpuolelle siksi. Et ole yhtään sen parempi vaikka oletkin päässyt masennuksesta yli ilman lääkkeitä. Kaikki lääkkeitä käyttävät eivät ole heikkoja, huonompia, vaikka sen siltä vähän saitkin kuulostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeää ja kertoo paljon tietämättömyydestä, miten monille mielialalääkkeet = epävakaa persoona, holtittomuus, varattomuus. Täysin uskomatonta. Itse en voisi ilman lääkkeitä olla perheemme breadwinner. Vaativa asiantuntijatyö, mies kotona.
Vierailija kirjoitti:
Törkeää ja kertoo paljon tietämättömyydestä, miten monille mielialalääkkeet = epävakaa persoona, holtittomuus, varattomuus. Täysin uskomatonta. Itse en voisi ilman lääkkeitä olla perheemme breadwinner. Vaativa asiantuntijatyö, mies kotona.
Ja lisäyksenä vielä, että ei todellakaan ole omassa hallinnassani asiat, jotka lääkitykseen ja terapian tarpeeseen ovat johtaneet.
En tiennyt että ihmiset ovat näin ennakkoluuloisia ja tuomitsevia mielenterveysongelmaisia kohtaan. Kiellättekö kumppaniltanne myös esim. allergialääkkeet, tai vaikka insuliinin, jos sattuu kakkostyypin diabeteksen saamaan? Sen saamiseen kun voi vielä itse vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja se ei tee kenestäkään kapeakatseista, ettei halua seurustella psyykelääkkeitä syövän kanssa. Hänellä saattaa olla enemmän kokemusta asiasta kuin sinulla, ja on juuri siksi sitä mieltä. Ihmiset ovat erilaisia.
Voi olla, että on enemmän kokemusta asiasta mutta toisaalta voi myös olla että on vain ahdasmielinen ja kapeakatseinen.
Vierailija kirjoitti:
Törkeää ja kertoo paljon tietämättömyydestä, miten monille mielialalääkkeet = epävakaa persoona, holtittomuus, varattomuus. Täysin uskomatonta. Itse en voisi ilman lääkkeitä olla perheemme breadwinner. Vaativa asiantuntijatyö, mies kotona.
:D 0/5
Seurustelen parhaillaan sellasen kanssa. Samoja lääkkeitä syön myös itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se ei tee kenestäkään kapeakatseista, ettei halua seurustella psyykelääkkeitä syövän kanssa. Hänellä saattaa olla enemmän kokemusta asiasta kuin sinulla, ja on juuri siksi sitä mieltä. Ihmiset ovat erilaisia.
Voi olla, että on enemmän kokemusta asiasta mutta toisaalta voi myös olla että on vain ahdasmielinen ja kapeakatseinen.
No hyvä, että tajusit yleistyksesi olevan perseestä.
Et varmaan tajua, mutta monet muut tajuavat. Ero on katsos niissä sairauksissa, joihin niitä lääkkeitä syödään. Ei se itse lääkkeen syöminen olekaan se ongelma, vaan se syy johon sitä syödään. On siinä nimittäin käytännössä vähän eroa, seurusteleeko diabeetikon, kilpirauhasen vajaatoimintaa vai kaksisuuntaista tai vakavaa masennusta sairastavan kanssa!