Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella mielialalääkkeitä käyttävän ihmisen kanssa?
16.04.2019 |
Vai lähtisitkö karkuun? Näkyykö mielialalääkkeiden käyttö mielestäsi päällepäin, entä onko se asia joka voi vaikuttaa ns. oikeaan persoonaan?
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan alkaisi seurustelemaan. Jos puoliso sairastuisi nyt, niin se on aivan erilainen tilanne. Niiden ongelmien kanssa elää lopun elämää, vaikka olisi millaisessa parisuhteessa tahansa ja hoidosta huolimatta. Mahdollista on, että riippakiveä saa vetää perässä ja elää köyhyydessä elättäen toista ja mahdollisia lapsia.
Joka viides suomalainen esimerkiksi masentuu jossain elämänsä vaiheessa. Tähän usein määrätään mielialalääkkeitä.
Ei siis ole välttämättä mistään loppuelämän sängynpohjasta kyse, jos syö mielialalääkkeitä. :) Saat sen kuulostamaan dramaattiselta asialta, on suhteellisen tavallinen asia.
Ei pitäisi määrätä. Masennus, joka johtuu esim. ikävästä elämäntapahtumasta, menee ohi ilman lääkkeitäkin. Lääke voi turhaan sotkea aivokemiat. Lääkkeitä pitäisi määrätä vain vakavissa tapauksissa tai ns. krooniseen masennukseen, joka ei johdu traumoista tai normaaleista vastoinkäymisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seurustelisi kenenkään epävakaan kanssa.
Käytti lääkkeitä tai ei.
Miksi joku alapeukuttaa tätä kommenttia?! :D
Onko siinä jotain väärää, ettei halua seurustella sairaan kanssa jos on itse terveempi?
Moni ei myöskään halua seurustella halvaantuneen, vammaisen tai pyörätuolissa olevan kanssa, jos on itse terveempi. Mutta se on ilmeisesti ok?
En minäkään seurustelisi ruman tai muuten vaan kylmän läskin akan kanssa. Miksi alapeukuttaisitte tätä? Sanoin vain suoraan.
Oikeastiko joku miettii tälläistä?
Olen ihan rehellisesti pitänyt mielialalääkkeiden syömistä samantasoisena asiana kuin laktoosin välttely tai astmalääke. Eli normaali, arkinen tapa hoitaa sairautta. Tunnen lukemattomia normaaleja, mukavia ihmisiä joilla tällä hetkellä tai jossain vaiheessa ollut käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Mielummin seurustelisin vaikka sellaisen kanssa, jolla mt-ongelmia, mutta on tietoinen niistä ja valmis tekemään itse (ja tekee aktiivisesti) jotain parantumisensa eteen. Lääkkeitä käyttävät tuntuvat kuvittelevan, ettei tarvitse laittaa tikkua ristiin parantuakseen, koska lääke on se mikä parantaa. Fiksu ja tiedostava ihminen ei tarvitse lääkkeitä parantuakseen lievemmistä ongelmista. Vakavia ongelmia omaavien kanssa seurustelusta ei tule mitään joka tapauksessa, viis siitä syövätkö lääkkeitä vaiko eivät.
Kyllä!!! Mielestäni myös syöpä, keliakia, flunssa sekä tippuri parantuvat kun ihminen on vain tarpeeksi reipas ja vastuullinen. Kaikki lääkkeet kieltoon!!!
Oletpa tyhmä :D mutta ole ihan rauhassa. Ehkä siihenkin löytyy tulevaisuudessa apu lääkkeistä!
Miesystäväni paheksuu aina ääneen mielialalääkkeiden käyttäjiä. Ovat kuulemma pää sekaisin jne. En ole kertonut, että olen käyttänyt suht säännöllisesti masennuslääkitystä useamman vuoden seurustelumme aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan alkaisi seurustelemaan. Jos puoliso sairastuisi nyt, niin se on aivan erilainen tilanne. Niiden ongelmien kanssa elää lopun elämää, vaikka olisi millaisessa parisuhteessa tahansa ja hoidosta huolimatta. Mahdollista on, että riippakiveä saa vetää perässä ja elää köyhyydessä elättäen toista ja mahdollisia lapsia.
Joka viides suomalainen esimerkiksi masentuu jossain elämänsä vaiheessa. Tähän usein määrätään mielialalääkkeitä.
Ei siis ole välttämättä mistään loppuelämän sängynpohjasta kyse, jos syö mielialalääkkeitä. :) Saat sen kuulostamaan dramaattiselta asialta, on suhteellisen tavallinen asia.
Ei pitäisi määrätä. Masennus, joka johtuu esim. ikävästä elämäntapahtumasta, menee ohi ilman lääkkeitäkin. Lääke voi turhaan sotkea aivokemiat. Lääkkeitä pitäisi määrätä vain vakavissa tapauksissa tai ns. krooniseen masennukseen, joka ei johdu traumoista tai normaaleista vastoinkäymisistä.
Sekoitatko masennuksen suruun?
Lääke voi joissain tapauksissa mahdollistaa työssäkäynnin ja opiskelun. Masennuksen toki voi parantaa ilman niitäkin. Keskivaikeakin masennus voi olla järkevää lääkitä pahimman yli. Toki lääkkeissä olisi hyvä käyttää suurta harkintaa, eikä automaattisesti tarjota ratkaisuna.
Mistä te edes tiedätte syökö joku lääkkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan alkaisi seurustelemaan. Jos puoliso sairastuisi nyt, niin se on aivan erilainen tilanne. Niiden ongelmien kanssa elää lopun elämää, vaikka olisi millaisessa parisuhteessa tahansa ja hoidosta huolimatta. Mahdollista on, että riippakiveä saa vetää perässä ja elää köyhyydessä elättäen toista ja mahdollisia lapsia.
Joka viides suomalainen esimerkiksi masentuu jossain elämänsä vaiheessa. Tähän usein määrätään mielialalääkkeitä.
Ei siis ole välttämättä mistään loppuelämän sängynpohjasta kyse, jos syö mielialalääkkeitä. :) Saat sen kuulostamaan dramaattiselta asialta, on suhteellisen tavallinen asia.
Ei pitäisi määrätä. Masennus, joka johtuu esim. ikävästä elämäntapahtumasta, menee ohi ilman lääkkeitäkin. Lääke voi turhaan sotkea aivokemiat. Lääkkeitä pitäisi määrätä vain vakavissa tapauksissa tai ns. krooniseen masennukseen, joka ei johdu traumoista tai normaaleista vastoinkäymisistä.
Oletko siis lääkäri, vai miksi näin asiantunteva muotoilu?
No en. Se on todella raskasta jos toinen on epävakaa mieleltään. Ei voi koskaan tietää mitä käy. Tosi stressaavaa ja raskasta. Ei enää ikinä! Siis vähän riippuu mistä kyse, mutta semmoset ihmiset useimmiten on tosi puuduttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni paheksuu aina ääneen mielialalääkkeiden käyttäjiä. Ovat kuulemma pää sekaisin jne. En ole kertonut, että olen käyttänyt suht säännöllisesti masennuslääkitystä useamman vuoden seurustelumme aikana.
Miehesi kuuluisi saada tietää, että seurustelee lääkkeitä salaa syövän (patologisen?) valehtelijan kanssa.
Sinuakaan ei varmaan haittaisi, vaikka miehesi olisi juonut salaa vuosien ajan iltaisin viinipullon? Trollihan taidat silti ollakin!
Vierailija kirjoitti:
Mistä te edes tiedätte syökö joku lääkkeitä?
Jotkut keskustelevat kumppaniehdokkaidensa kanssa... On ihan reilua ja normaalia puhua suoraan esim. sairauksistaan. Olisi törkeää salata terveydelliset ongelmat seurustelukumppanilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en. Se on todella raskasta jos toinen on epävakaa mieleltään. Ei voi koskaan tietää mitä käy. Tosi stressaavaa ja raskasta. Ei enää ikinä! Siis vähän riippuu mistä kyse, mutta semmoset ihmiset useimmiten on tosi puuduttavia.
Toivon, että pidät tämän kommenttisi mielessäsi silloin jos joskus itse elämän vastoinkäymisten vuoksi sairastut itse vaikkapa masennukseen. Ei kukaan ole noille asioille immuuni, aivan hyvin joku päivä voi olla sinun vuorosi. Toivottavasti silloin muistat miten tuomitseva olit aikoinaan niitä kohtaan joilla vasten omaa tahtoaan on mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni paheksuu aina ääneen mielialalääkkeiden käyttäjiä. Ovat kuulemma pää sekaisin jne. En ole kertonut, että olen käyttänyt suht säännöllisesti masennuslääkitystä useamman vuoden seurustelumme aikana.
Miehesi kuuluisi saada tietää, että seurustelee lääkkeitä salaa syövän (patologisen?) valehtelijan kanssa.
Sinuakaan ei varmaan haittaisi, vaikka miehesi olisi juonut salaa vuosien ajan iltaisin viinipullon? Trollihan taidat silti ollakin!
En ole alkuperäisen viestin kirjoittaja enkä käytä mielialalääkkeitä, mutta ei päihdyttävää ainetta vakavine terveysvaikutuksineen voi verrata mielialalääkitykseen. Sekoitatkohan nyt mielialalääkkeet ja rauhoittavat keskenään, kuten ilmeisesti myös tuon kirjoittajan miesystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on aivokemian epätasapaino. Syön siihen lääkettä, olen tasapainoinen, siisti ja luotettava.
Käyn myös terapiassa, enkä käytä mitään päihteitä. Kylläpä nyt olen epäkelpo parisuhteeseen, niin siihen joka on kestänyt reippaasti yli 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa tyhmä :D mutta ole ihan rauhassa. Ehkä siihenkin löytyy tulevaisuudessa apu lääkkeistä!
Oletpa sinä tyhmä ja siihen ei ole lääkettä.
Vierailija kirjoitti:
No en. Se on todella raskasta jos toinen on epävakaa mieleltään. Ei voi koskaan tietää mitä käy. Tosi stressaavaa ja raskasta. Ei enää ikinä! Siis vähän riippuu mistä kyse, mutta semmoset ihmiset useimmiten on tosi puuduttavia.
Epävakaa persoonallisuus on vain yksi monista syistä lääkkeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te edes tiedätte syökö joku lääkkeitä?
Jotkut keskustelevat kumppaniehdokkaidensa kanssa... On ihan reilua ja normaalia puhua suoraan esim. sairauksistaan. Olisi törkeää salata terveydelliset ongelmat seurustelukumppanilta.
Tavallaan ehkä törkeää, mutta toisaalta hyvin ymmärrettävää kun katsoo miten moni pelkästään tässäkin ketjussa todella tuomitsevasti puhuu niistä, joilla on tietynlaisia sairauksia. Ei ihme siis, että moni salaa tuollaisen asian ainakin siihen asti, että suhde on vakavammalla pohjalla niin, että toinen osapuoli varmasti ottaa ihmisenä eikä aseta ennakkoluuloja vain jonkun lääkityksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Minä syön lääkkeitä ja olen naimisissa. Siinäpä sulle miettimistä.
Sama täällä.
Tottakai voisin! Sitä paitsi suomessa on käsittääkseni yli puoli miljoonaa ihmistä, jotka syö masennuslääkkeitä, että taatusti tunnet heitä. Täysin normaali asia, mutta stigman takia ihmiset eivät vaan näistä liiemmälti puhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Se on todella raskasta jos toinen on epävakaa mieleltään. Ei voi koskaan tietää mitä käy. Tosi stressaavaa ja raskasta. Ei enää ikinä! Siis vähän riippuu mistä kyse, mutta semmoset ihmiset useimmiten on tosi puuduttavia.
Toivon, että pidät tämän kommenttisi mielessäsi silloin jos joskus itse elämän vastoinkäymisten vuoksi sairastut itse vaikkapa masennukseen. Ei kukaan ole noille asioille immuuni, aivan hyvin joku päivä voi olla sinun vuorosi. Toivottavasti silloin muistat miten tuomitseva olit aikoinaan niitä kohtaan joilla vasten omaa tahtoaan on mielenterveysongelmia.
Huono asenne sinulla. Moni mielenterveysongelmista selvinnyt ei myöskään ole lääkkeiden kannalla. Lääkkeethän vain poistavat oireet, eivätkä paranna itse ongelmaa.
Ja miten tuo muutenkaan liittyy asiaan? Normaali ihminen ei loukkaannu siitä, jos toinen sanoo, ettei voisi seurustella hänen kanssaan. Minäkin sanon tässä nyt, etten ikinä halua seurustella neliraajahalvaantuneen kanssa. Ja jos minusta sellainen joskus tulisi, olen edelleen sitä mieltä, että ymmärrän mikseivät kaikki halua seurustella halvaantuneiden kanssa. Omituisesti ajattelevia ihmisiä täällä...
Kyllä!!! Mielestäni myös syöpä, keliakia, flunssa sekä tippuri parantuvat kun ihminen on vain tarpeeksi reipas ja vastuullinen. Kaikki lääkkeet kieltoon!!!