Lue keskustelun säännöt.
Voiko rakkaus syttyä hitaasti?
Hei. Olen nuori nainen, ja minusta on kiinnostunut nuori mies. Hän on periaatteessa kaikkea, mitä voisin haluta. Minusta hän on tosi ihana ja ennen kaikkea loistavaa kumppanimateriaalia. Mukava, hyvännäköinen, ahkera, siisti, periaatteet ja itsekunnioitus kunnossa. Mutta en vain kertakaikkiaan saa itseäni rakastamaan häntä. En tiedä, mikä tässä on ongelma. Hän mielellään tekisi asioita kanssani, mutta mokaan kaiken, kun jarruttelen koko ajan. Voiko tästä tulla jotain vai pitäisikö vain luovuttaa?
Kommentit (451)
Minä en ollut alussa lainkaan kiinnostunut miehestäni. En fyysisesti enkä "henkisesti". Hän taas rakastui saman tien. Mies oli sitkeä ja kärsivällinen, ja kävi niin että lopulta ymmärsin rakastavani häntä. En ihastunut, vaan rakkaus tuli hiipimällä, kasvoi kuin varkain. Lopulta menimme naimisiin ja toistaiseksi avioliittoa on kestänyt 22v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko ongelma tätä yhtä nimenomaista miestä vai kaikkia muitakin? Eli oletko joskus rakastunut päätä pahkaa johonkin toiseen vai suhtaudutko yleensäkin varautuneesti rakastumiseen? Jos on kyse ongelmasta rakastua tähän tiettyyn mieheen, ei kannata pakottaa tunteitaan. Jos taas on ongelma rakastua ylipäätään, siitä ei pääse yli muuta kuin juuri ajan kanssa ja rohkaistumalla ottamaan elämän yllätyksiä vastaan.
Mulla rakkauden syttyminen kesti tosi pitkään, koska en vanhempien riitaisan liiton vuoksi uskonut siihen, että kaksi ihmistä ylipäätään ikinä voisi elää onnellisina yhdessä. Sen takia oli jarrut tiukasti päällä kaikissa tilanteissa ja kaikkien kanssa. Onneksi mies oli kärsivällinen :)
Olen aika varautunut ihminen, mutta kemiaa on ollut aiemmin muiden ihmisten kanssa. Juttu ei vain ole edennyt siksi, että miehessä on sitten ollut näkyvissä ns. varoitusmerkkejä. Huonoa itsetuntoa mikä johtaa mind gameseihin tms. Joskus tullut turpaan tosin pahasti, vaikka suhdetta ei ole ehtinyt syntyä, joten kieltämättä ei romantiikka edes nappaa tällä hetkellä yhtään. Vika saattaa olla minussa, kun en lämpene kenellekään. Ei jotenkin ylipäänsä kiinnosta tällä hetkellä. Torjuin tämän nykyisen tyypin ensin, mutta jossain vaiheessa alkoi häiritä, kun hänen mielenkiintonsa vain jatkui.
Ap
kemiaa on ollut aiemmin muiden ihmisten kanssa. Juttu ei vain ole edennyt siksi, että miehessä on sitten ollut näkyvissä ns. varoitusmerkkejä = j.ännämiehet kiinnostaa.
En halua suhteeseen sellaisen kanssa, jolla ei ole omat palikat järjestyksessä, oli kuinka vetävä tahansa.
Ap
Suhdetta ei ole koskaan ehtinyt syntyä, mutta AP tietää että ei ole lesbo. Eli irtosuhteilla mennään ja varmaan jatketaankin.
Ap, tehkää se silmiintuijotustesti ja vastatkaa kysymyksiin. Tieteellisesti todistettu, että lähentää ihmiset jopa rakastumaan toisiinsa!
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus voi syttyä hitaasti, ja syventyä ajan kanssa. Näin käy usein esim. ystävyyssuhteissa jolloin ihmiset jotka ovat olleet pitkään vierellä tulevat yhä tärkeämmäksi ajan kanssa. Intiassa useat avioliitot solmitaan järkisyistä, mutta koska tämä kuuluu kulttuuriin, asennoituvatkin nuoret parit niin että rakkaus tulee kyllä avioliittoon ajan kanssa ja näin käykin useimmiten! Toki varmasti huonojakin avioliittoja solmitaan, mutta mikäli kumppani ei tunnu epämiellyttävältä tai vastenmieliseltä, ja on muuten fiksu, on ennuste varsin hyvä.
Länsimaissa uskomme intohimoisempaan rakkauteen, ja monet odottavatkin ihastumista, rakastumista ja intohimoa parisuhteisiinsa. Tässäkään ei ole mitään vikaa, mutta voi kostautua joillekin niin että suhteen arkipäiväistyessä eivät kaikki tunnista sitä turvallista arkea ja hyvää yhteiseloa rakkaudeksi, kun luulevat että vain se alkuhuuma on aitoa rakkautta.
Mikäli kemiaa ei teidän välillänne ole lainkaan: mies on jollain lailla epämiellyttävä, haisee "väärälle" tai tuntuu jollain lailla vieraalta, voi olla ettette ole oikein yhteensopivia. Mikäli kyse taas on siitä että et ihastu tai rakastu helposti mutta pidät miestä ihan kivana ja viehättävänä, voi hyvinkin olla että suhteella olisi tulevaisuutta.
Minä valitsin miehen, johon en ollut rakastunut, koska parempaa ei ollut saatavilla. Olemme olleet jo kauan yhdessä ja viihdyn hänen kanssaan hyvin, mutta en ole rakastunut häneen. Hän on minulle kuin paras kaveri, ei sen enempää, mutta ei vähempääkään. Jos menettäisin hänet, elämä olisi aika ankeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen rakastunut tosi eri tavoin. Välillä nopeasti ja välillä hitaasti. Exän kanssa oli aivan mieletöntä seksiä mutta en heti rakastunut. Se tapahtui kun olin selvittänyt edelliset suhteet. Oli jäänyt asioita käsittelemättä erään ihastuksen ja erään rakkauden kohteen kanssa. Ex oli ensin laastari minulle.
Onko sinulla selvittämättömiä suhteita jotka vaivaa, että jospa vielä olisi mahdollista? Ne kannattaa kohdata. Kun kaipasin toisia miehiä niin otin yhteyttä heihin. Silloin tajusin ettei enää kiinnosta. Sain varmistuksen että ne jutut on historiaa ja pystyin unohtamaan.Silloin pystyin rakastumaan exääni joka oli siihen asti ollut vain seksisuhde. Mieti onko jotain tällaista.
Olen keskellä eroa odoteltuani sitä rakkautta vajaa kolme vuotta. En suosittele. Jos ei missään vaiheessa hullaannu vaan aina on fiilis sama kuin käytettyä Volvoa ostaessa, niin ei tule mitään.
Niitä huonoja aikoja tulee aina ja niistä selviää kun on joku ihana nostalginen pupuaika jota voi yhdessä muistella. Jos ei ole muisteltavaa niin sitä alkaa miettiä että mitä ihmettä varten minä olen tämän miehen ottanut. Raskasta kelata sellaisia joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot miehelle vaan että olet tosi kiva ihan kaverina/ystävänä/läheisenä mutta... Siitä se alkaa koulutus kohti elämän realiteetteja :-) tv. nimim. Ei enää kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vetovoimaa ei voi ostaa. Kuten joku aiemmin sanoikin, niin onhan mahdollista odottaa sen syttymistä, mutta joka tapauksessa olisi toki hyvä jo olla se vetovoima olemassa, kun alkaa seurustella jonkun kanssa.
Oma mieheni ja minä olimme aluksi vuoden verran ystäviä. Kerran puhuimme koko yön tulevaisuuden haaveistamme ja menneisyyksistämme ja siitä se vetovoima alkoi syntyä. Huomasimme olevamme niin samanlaisia. Se oli ihmeellistä molemmille, koska kumpikaan ei ollut aiemmin kohdannut sellaista "sielunkumppanuutta". Ystävyyspohjasta huolimatta, kun päädyimme seurusteluun, vetovoima oli jo niin vahvaa, että oli vaikeaa peitellä sitä innostusta ja pitää käsiä irti toisesta.
Eli ap:lle sanoisin, että skippaisin tämän miehen. Olet kokenut jo sitä kemiaa ja kipinöitä ennenkin, tiedät kyllä miltä ne tuntuvat. Jos ei kolahda, niin ei kolahda.
Vetovoimaa nimenomaan voi ostaa. Mutta massia pitää vaan olla sitten niin paljon, että se näkyy ulospäin. Johan alkaa naisilla sitä kemiaa löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Kyllä sen tietää heti tai viim. 2kk sisällä. Että joko rakastaa tai ei. Turha sitä on pidemmälle pitkittää, jos ei saa vastakaikua
Mulla kesti 13 vuotta. Sitä miestä en enää saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeimmät tekijät parinvalinnassa mulla ovat olleet haju, vetovoima ja sielullinen yhteys (esim.samanlainen huumori). Nykyisen kumppanin kanssa nämä kaikki mätsäsivät heti alussa, mutta tunteiden kehittymiseen meni aikaa useampi kuukausi. Aloin jo oikeastaan turhautumaan, kun en tuntenut mitään suurta sielullista myrskyä sisälläni kuten aikaisempien suhteiden alussa, vaan kaikki oli oikeastaan aika tasaista. Siitä huolimatta vietimme paljon aikaa yhdessä, sillä pidimme toistemme seurasta ja meillä on ollut alusta saakka hauskaa keskenään. Hänen kanssaan olen saanut olla oma itseni ekoista treffeistä lähtien. Yhtenä päivänä se "tajuaminen" sitten tuli. Olin rakastunut vaivihkaan.
Ei se rationaalisuus aina auta, koska ihminen ei ole koskaan täysin rationaalinen otus. Ihmisen tunteet ohjaavat yllättävän paljon, vaikka muuta väittäisi. Jos et ap täysin järkiliittoon ole pyrkimässä, hellitä järkeilevää puolta itsestäsi.
Jos ette ole vielä avautuneet heikkouksistanne, lapsuusmuistoista tai salaisista mietteistä toisillenne, suosittelen lämpimästi sitä. Se jos mikä lähentää ihmisiä. Jos tämän jälkeen ei tunne mitään vetovoimaa, voi olla parasta olla vain ystäviä.
Kannattaa koeajaa. Voi mieli muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan virkistävää lukea suurinpiirtein rehellistä kuvausta naisen parinvalinnasta. Mies on ominaisuuksiltaan joka suhteessa moitteeton, mutta ei kelpaa. Pitäisi ilmeisesti olla tatuoitu päihteiden liikakäyttäjä, jotta sitä "kemiaa" löytyisi. Kummassakohan kanssa tulevaisuuden aviokriisi on todennäköisempi?
Voi perusMake kun nyt vaan saisit sen pääsi sieltä pensaasta. Miten niin on "joka suhteessa moitteeton" jos ei sytytä?
Mieti vielä itseäsi, koskee kaikkia perusMakeja: miltä sinusta tuntuisi elää tämä ainokainen elämäsi tietäen että sinuun "tyydyttiin"? Olit riittävän hyvä paperilla? Sellaisen elämänkö haluat? Miksi parisuhde on sinulle niin elinehto että hyväksyisit tuollaisen roolin loppuelämäksesi? Onko kyse siitä että koet että vapaus valita on viety sinulta pois ja siksi sinulle on syntynyt puhdas pakko saada kumppani? Näyttääksesi kenelle; itselle, kavereille, mutsille??
Joskus se rakkaus tosiaan syttyy vähitellen ja suhteellisen hitaasti, mutta jos tuntuu että kaikki seksuaalinen vetovoima ja kemia puuttuu, niin ei kyllä kannata tuhlata omaa eikä toisen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kemia puuttuu. Ei jatkoon!
Itse rakastuin mieheeni vasta neljän vuoden jälkeen. Nyt viiden vuoden lähestyessä olemme hulluina toisiimme. Eli voi se rakkaus syttyä myöhemminkin jos vain antaa mahdollisuuden!
Oikea rakkaus syttyy nopeasti kuin Notre Damen katedraali.
Ihmiset ovat erilaisia, toiset kypsyttelevät tunteitaan pidempään ja toiset rakastuvat ensisilmäyksellä. Mutta nyt pitäisi ehkä tarkentaa, puhutaanko tässä ihastumisesta vai rakastumisesta? Onko kyse siitä ettet tunne mieheen kerrassaan mitään vetoa (muuta kuin ihan kaverillista tykkäämistä, siis) vai liikutaanko jo syvemmällä tunnetasolla?
Itse olen tällaista hitaasti lämpenevää tyyppiä, harvoin ihastun tai rakastun kehenkään ensisilmäyksellä. Usein onkin käynyt niin että olen tavannut jonkun ihmisen jossain ihan neutraalissa yhteydessä, ja jonkin ajan päästä olen vain tajunnut että vautsi, onpas muuten upea tyyppi. Mutta siinäkin on kyse vain ihastumisesta, rakkaus on sitten seuraus siitä ja syvenee ajan kanssa sitten kun ollaan jo yhdessä.
Jos siis kyse on siitä, ettet vaan toiveistasi huolimatta kykene tuntemaan mitään vetoa tähän mieheen tai koet että välillänne ei ole kemiaa, niin ei sitä kannata pakottaa. Välillä ihminen voi olla "paperilla" täydellinen kumppani itselle mutta jos ei sytytä niin sitten ei sytytä. Ei sitä voi järjellä selittää. Jos taas olet ihastunut, mutta rakkaus ei vielä ole antanut kuulua itsestään, niin sitten ei ole syytä huoleen. Se kyllä tulee sieltä kun opitte tuntemaan toisenne paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Anna itsesi rakastua.
Kestävämpää rakkautta ovat ainakin omat suhteeni olleet juuri tuon "hitauden" takia. Kun taas teininä sitä oli heti perhosia vatsassa, mutta se "rakkaus" loppui lyhyeen, kun toinen teki jotain anteeksiantamatonta.
Pitkän rakkaussuhteen menestys syntyy juurikin suhteen alkuaikoina. Se on se bensa, jota muistellaan kun suhteessa jossain vaiheessa tulee vaikea aika. Kemia ei syty jos vaikka luonteet ovat toisiinsa sopimattomat. Jos roihua ei saa syttymään edes alussa, niin eihän se voi kehittyä rakkaudeksi. Tämä on puhdasta evoluutiobiologiaa, jota vastaan ei kannata taistella.
Juuri näin!
Meillä oli miehen kanssa sitä kemiaa.
Yhteen mentiin heti mutta rakkaus on kypsynyt hitaasti ainakin itsellä. Nyt kymmenen vuoden jäljeen olen rakastuneempi kuin koskaan.
Minäkin joskus yritin ihastua/rakastua muutamaankin hyvään ehdokkaakseen ja toivoin että olisin tuntenut jotain mutta ei niin ei.
Sitten tämä aviomieheni käveli vastaan ja sen tiesi heti että se on siinä. Parhaimman sain.