Voiko rakkaus syttyä hitaasti?

Kyllä ainakin nykyään vanhempana rakkaus syttyy hitaammin mutta onneksi on olemassa lääkkeet jotka auttavat siihen.

M62

Aito oikea rakkaus kasvaa ajan kanssa. Yhteenkuuluvaisuus ja yhteen kasvaminen.  Se mitä yleisesti rakkaudeksi sanotaan ja luullaan että se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta  on hullaantumista, sokeaa rakastumista niihin hyviin puoliin mitä nähdään ja luullaan että se on koko totuus.

Suljetaan silmät kaikelta muulta, ja sitten joka kerta petytäänkin karvaasti. 

Tuntematonta on mahdoton rakastaa oikeasti.  Mielikuvaa ja illuusiota voi kuvitella rakastavansa.  Kun ei tunne toisen sielua ja sydäntä,  pelvotaan pelkkää mielikuvituskuvaa jota oma halu nähdä toinen ideaalisena vielä värittää.  Sitten syöksytään perustamaan perhe ja pian huomataan mitä tuli tehtyä.

Ei malteta tutustua toisen kaikkiin puoliin. Kukaan ei itseään kokonaan paljasta hetken huumassa.  Tätä kun ei tajuta mutta kun ei niini ei. 

Kunhan vaan saan ihanat prinsessahäät, niin muulla ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisten tarinoiden avioerotapauksia on maailma pullollaan. Parempi odottaa sellaista kumppaniehdokasta johon rakastumista ei tarvitse pakottaa kuin todeta vuosia myöhemmin ettei se rakkaus sitten ikinä syttynytkään.

Mutta jännämies voi olla vuosia myöhemmin varaton ja alkoholisoitunut naistenmies.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin nykyään vanhempana rakkaus syttyy hitaammin mutta onneksi on olemassa lääkkeet jotka auttavat siihen.

M62

Kyllä erektiolääkkeet ovat hyvä keksintö, miehenikin rakkaus on ryhtynyt syttymään hitaammin mutta kyllä se syttyy kun ottaa tabletin ajoissa🤗

N57

Mul ei ikinä. Se on (melkein) heti.

Ihmiset sekoittavat ihastumisen ja seksuaalisen kipinän rakkauteen vaikka kyse on ihan eri asioista. Aito rakkaus vaatii aina aikaa. Salamarakastuminen ei ole aitoa rakkautta, se on hullaantumista mielikuviin, ei todelliseen ihmiseen jota ei edes tunne. Rakkaus voi siis todellakin syttyä hitaasti ajan myötä. Ihastus ja kipinä taas syttyy usein rakkautta nopeammin, mutta tässäkin ihmiset on tosi erilaisia. Osa on näissäkin hitaammin lämpeävä.

Itsellä on sellainen 5 sekunnin sääntö. Tiedän että voisiko kiinnostaa siinä mielessä vai tuleeko meistä vain kavereita. Olen yrittänyt näiden paperilla hyvinen tyyppien kanssa ja ei vaan toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on sellainen 5 sekunnin sääntö. Tiedän että voisiko kiinnostaa siinä mielessä vai tuleeko meistä vain kavereita. Olen yrittänyt näiden paperilla hyvinen tyyppien kanssa ja ei vaan toimi. 

Tässäkin kyse on kuitenkin eri asiasta kuin rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on sellainen 5 sekunnin sääntö. Tiedän että voisiko kiinnostaa siinä mielessä vai tuleeko meistä vain kavereita. Olen yrittänyt näiden paperilla hyvinen tyyppien kanssa ja ei vaan toimi. 

Tässäkin kyse on kuitenkin eri asiasta kuin rakkaudesta.

Kavereitakin voi rakastaa. Mutta ei sillä tavalla. 

Mä tapasin joskus 24-vuotiaana aivan ihanan miehen, olin kaupassa töissä ja hän oli asiakkaani ja rohkaistui pyytämään mua treffeille. Käytiin muutamilla kivoilla treffeillä. Hän oli kaikkea mitä olisin voinut toivoa, tumma, komea, kiltinoloinen, hyvässä työssä. Mutta en vaan tuntenut mitään vetoa häneen, joten tapailu sitten jäi. Sittemmin lapsemme päätyivät samaan päiväkotiin, se oli hassua :) Aina kun juttelin vaimonsa kanssa, mulla oli mielessä se, että olen hänen miestään treffaillut... vaimonsa oli tosi kiva ja hyvin kaunis. Ja lapset kivoja. Hän olisi ollut mun lapsille oikein hyvä isä (parempi kuin heillä nyt on).

Oikeesti onko joku täällä raahannut perässään jotain ressukkaa et jos joskus tähän ihmiseen vaikka rakastuisin koska on paperilla hyvä? Siis ihan oikeesti? Se vasta julmaa olisikin. Perustaa jonkun kanssa perhe koska tää on ihan OK?

Luulisi, että sen itsekin tietää, miksi joku henkilö ei kiinnosta. Minua ainakin vaivaisi, jos en tietäisi. Ja jos miettisin asiaa, niin todennäköisesti tajuaisin syyn lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset sekoittavat ihastumisen ja seksuaalisen kipinän rakkauteen vaikka kyse on ihan eri asioista. Aito rakkaus vaatii aina aikaa. Salamarakastuminen ei ole aitoa rakkautta, se on hullaantumista mielikuviin, ei todelliseen ihmiseen jota ei edes tunne. Rakkaus voi siis todellakin syttyä hitaasti ajan myötä. Ihastus ja kipinä taas syttyy usein rakkautta nopeammin, mutta tässäkin ihmiset on tosi erilaisia. Osa on näissäkin hitaammin lämpeävä.

Voihan se ihminen oikeasti olla sellainen miltä vaikuttaa. Ja vaikka yllättäviä puolia tulisi esiin myöhemmin, eivät ne välttämättä ole niin pahoja että rakkaus loppuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset sekoittavat ihastumisen ja seksuaalisen kipinän rakkauteen vaikka kyse on ihan eri asioista. Aito rakkaus vaatii aina aikaa. Salamarakastuminen ei ole aitoa rakkautta, se on hullaantumista mielikuviin, ei todelliseen ihmiseen jota ei edes tunne. Rakkaus voi siis todellakin syttyä hitaasti ajan myötä. Ihastus ja kipinä taas syttyy usein rakkautta nopeammin, mutta tässäkin ihmiset on tosi erilaisia. Osa on näissäkin hitaammin lämpeävä.

Voihan se ihminen oikeasti olla sellainen miltä vaikuttaa. Ja vaikka yllättäviä puolia tulisi esiin myöhemmin, eivät ne välttämättä ole niin pahoja että rakkaus loppuisi.

Ei siitä olekaan kyse, vaan siitä ettei se ole rakkautta mitä ihminen ensisilmäyksellä saattaa toiseen ihmiseen kokea. Se on ihastusta, kiinnostusta, seksuaalista vetoa tms. Nämä sitten ajan kanssa muuttuvat kestäväksi rakkaudeksi tai eivät muutu. Rakkaus vaatii aikaa ja aidosti toiseen tutustumista.

22 vuotta avioliittoa takana ja olen tajunnut että hyvinkin monella on täysin hukassa se, että mitä oikea ja aito rakkaus on.

Alussa on oltava kemiaa ja fiilistä, mutta kun se tasoittuu niin jäljelle jää kaksi ihmistä joiden pitää osata elää ja viihtyä yhdessä.

Oletko valmis kantamaan toista jos tämä vaikka halvaantuu? Hyppäisitkö luodin eteen?

Annatko toisen nukkua pitkään jos lapsi herättää, auraatko lumet auton edestä toista varten, laitatko aamupalan joskus valmiiksi hänelle, hyppäätkö sänkyyn vaikka aina ei huvittaisi, pesetkö selän..jne. ARKEA! Se on raikkautta, että haluaa toisella olevan kaikki hyvin ja on valmis uhraamaan omista haluistaan, kuitenkaan itseään unohtamatta. 

Rakkautta, ei raikkautta :) 

Meitä on moneksi, jollakin hitaasti etenevä kaveruuskin voi muuttua jossain kohtaa hullaantumiseksi, parisuhteeksi ja rakkaudeksi. Mutta jos et tunne mitään fyysistä vetovoimaa mieheen, niin sitä ei kyllä tule myöhemminkään. Toki jotkut voi olla platoonisessakin suhteessa ihan hyvin jos se sopii molemmille, mutta se että toinen on korviaan myöten rakastunut ja haluaa fyysistä läheisyyttä ja toinen ei juurikaan innostu, ei toimi koskaan. Ns samapariset pitää olla.

Ap sanoit olevasi nuori - mitä sä tommosia vielä mietit, elä 10 v ensin itsellesi, tee kaikkea mitä haluat / mihin kykenet ja ala sitten miettiä vasta kumppania ja perhettä tai mitä nyt ikinä mieheltä haluat.

Siis rakkaus nimen omaan kasvaa ajan myötä. Rakastaminen on tahdon varainen asia. Vihkivalassakin on kysymys: Haluatko rakastaa, siis: Haluatko?

Ei siinä kysytä, että oletko tällä hetkellä korviasi myöten ihastunut tai rakastunut, vaan siis että haluatko.

Ihastumisen tunne kestää joitain kuukausia, ja haihtuu sitten. Ei sen varaan voi mitään laskea. Varmaan niistä pareista jotka eroavat lopulta, valtaosa on ollut hyvinkin rakastuneita. Mutta se tunne kestää vain tietyn ajan. Se millä on jatkuvuutta, on tahto rakastaa ja kunnioittaa kumppaniaan. 

Mutta älkää te minua uskoko. Menkää vain sen ihastumisen tunteen perässä. Oma on suhteenne.

Sokerina pohjalla on sitten sellaiset ihastumiset, joissa ihastutaan, ei siihen toiseen ihmiseen, vaan oman mielikuvituksen luomaan ihannekuvaan siitä toisesta. Ja tuo ei ole edes kovin harvinaista. Yllätys on melkoinen, kun se ihminen ei mahdukaan sille varattuun mielikuvitusminään.