Voiko rakkaus syttyä hitaasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemia puuttuu. Ei jatkoon!

Niin no sitä tässä pelkään juuri. Harmittaa vain päästää noin hyvä menemään. :(

Ap

Parempi ystävänä kuin kumppanina, jos vetovoima puuttuu.

Samaa mieltä. Se rakkaus voi syttyä vaikka kymmenen vuoden päästä, tai voi olla, ettei syty koskaan.

Tiedän useita pariskuntia, jotka ovat olleet ensin pitkään ystäviä, ja sitten joskus päälle 30 vuotiaina rakastuneet ja menneet naimisiin.

Näinpä. Eli en mäkään lähtisi tuossa tilanteessa suhteeseen nyt, mutta ystävyyttä kannattaa ehdottomasti vaalia. Tulevaisuduessa voi tapahtua ihan mitä tahansa.

Voi syttyä kyllä hitaastikin. Oma vinkkini, että lopetat asiasta stressaamisen ja itsesi pakottamisen johonkin. Hitä odotukset romukappaan, ota rennosti ja tutustukaa, tapailkaa, tunteet syttyy jos syttyy, tuee mitä tulee, avoimin mielin. Keskity tutustumiseen ihmisenä, tehkää kivaoja asioita yhdessä. Voi olla että jotain vain puuttuu, ehkäpä jopa väärä ominaisaju tms, joka kertoo, ettei biologisesti jälkeläisten teon kannalta niin hyvä vaihtoehto.

Samalla sekunnilla kun mies ei ole enää saatavillasi, tunteesi ovatkin yhtäkkiä jotakin muuta kuin kaverillisia. Jos olisin tuo mies, lähtisin kuviosta pois heti saadakseni rakkautesi.

Jos keskusteluyhteys puuttuu tai toinen ei viehätä/ ei tunne vetoa, niin parisuhdetta ei kannata alkaa rakentamaan tän haluttomuuden päälle.

Tuttuja ajatuksia vuosien takaa. Harmittelin muutaman miehen kohdalla vetovoiman puuttumista. Nämä miehet löysivät sitten varmasti minua sopivammat vaimot; liitot ovat kestäneet jo kymmeniä vuosia. Yhtä näistä miehistä näin kaverina useita vuosia, joten aikaa rakastumiseen olisi ollut.

Voi syttyä. Antaisin mahdollisuuden.

Joskus se alkaa ihan kaveruudesta ja jopa, vaikka toinen ensin vaikutti epämiellyttävältä.

*been there*

Mulla tasapainoiset ja terveet ihmissuhteet syntyneet hitaasti tutustumisen myötä. Epäterveet hullaantumiset hetkessä.

Ajan kanssa on alkanut nähdä ihmisen ihan uusin silmin - molemmissa vaihtoehdoissa.

Ei se ole joko-tai juttu, tasapainoisia ja intohimoisia suhteita on myös ja sellaisen jokainen haluaisi, mutta joutuu tyytymään siihen kaverisuhteeseen, kun sitä oikeaa ei aina löydy. Onnellisesti pitkäikäisissä suhteissa ovat juuri nuo ensiksi mainitut.

Aika monissa tunteiden täyttämissä asioissa pätee se että alitajuntasi tietää jo vastauksen mutta tietoinen/rationaalinen mieli ei.

Alitajunta tai "ei-tietoinen mieli" (unconscious mind) tekee päätökset "sydämellä" jotka voivat hyvinkin sotia tietoista mieltä vastaan.

Rationaalinen/tietoinen mieli (conscious mind) on se päässäsi jatkuvasti ajatteleva ja laskeva mieli joka tekee päätökset "aivoilla".

Yksinkertainen muistisääntö on, että jos et ole jostain asiasta varma ja sinun pitää "oikeuttaa" se itsellesi - mietit hyviä ja huonoja puolia kauan, koitat laskea todennäköisyyksiä ja "nähdä tulevaisuuteen" yms. niin tämä on silloin tietoinen mielesi joka yrittää oikeuttaa tekosi, oli se mitä/mikä tahansa ja koitat yliajaa sen minkä alitajuntasi on jo päättänyt "sydämellään".

Tällöin kannattaa istahtaa tai olla selällään hetki ja koittaa nähdä ajattelusi "ulkopuolelta", tiedostaa se, että koitatko oikeuttaa ajattelemaasi tekoa itsellesi, tajuta tämä ja tehdä sitten päätös sen mukaan.

Voi syttyä hitaasti. Itselläni meni neljä vuotta läheistä ystävyyttä nykyisen mieheni kanssa, ennen kuin ymmärsin rakastavani. Sinänsä tylsää, että sitä rakastumisen ja ruusunpunaisten lasien vaihetta ei koskaan tullut, vaan suhde on ollut alusta saakka sinänsä arkinen, mutta hyvä.

Minä ihastun nopeasti, mutta ihastuminen häviää ihan yhtä nopeasti ja silloin kaikki kiinnostus kuolee. Käytännössä en ole siis koskaan rakastunut ja rakastanut ihastuksen jäljiltä, vain pitemmän tuntemisen jälkeen on suhde onnistunut kun tunteet syttyvät hitaasti toisen persoonan takia.

Menin naimisiin tällaisen kanssa. Tehtiin yksi lapsi, oltiin 5-vuotta naimisissa, kunnes molemmat todettiin, ettei meillä ole mitään yhteistä (muuta kuin lapsi), eikä romanttista rakkautta. Lisäksi aloimme riitelemään, kun toinen alkoi ärsyttämään. Hyvä puoli oli se, että lapsen huollosta, tapaamisista, maksuista eikä mistään tarvinnut ikinä riidellä, kun erosimme, vaan yhteishuolsimme niin hyvin kuin pystyimme. Lapsi on nyt täysi- ikäinen, eikä koe mitenkään kärsineensä erostamme. vaan on asunut koko ajan molemmissa kodeissa ym.

Toki voit tehdä päätöksen, että haluat järkiliiton, mutta en kuitenkaan suosittele. Kipinä, ihastus, halu, kaipuu ym. joko on tai ei ole. Voihan se toki tulla, en pysty sitä vahvistamaan, etteikö niin voisi joskus käydä mutta.

Mielenkiintoista lukea naisten ajatuksia siitä että rakastuminen pitää tapahtua heti. Itse olen mies ja hitaasti lämpenevä. Eihän ihmistä tunne eikä tiedä vasta kuin pinta raapaisun muutamassa päivässä, tai edes muutamassa kuukaudessa. Olen seurustellut eron jälkeen nyt noin vuoden, ja luulen nyt tietäväni enemmän kumppanista.

Samalla ole oppinut arvostamaan enempi niitä hyviä ominaisuuksia joita on nähnyt. Ja toisinpäin, jos niitä huonoja ominaisuuksia tai piirteitä olisi ollut,ne olisi myös tullut ilmi.

No, eihän kukaan ole täydellinen, mutta pitää laittaa vaakakuppiin ne hyvät ja huonot ominaisuudet. Onneksi nyt ne huonot ominaisuudet on niin vähäpätöisiä että ne ei aiheuta ongelmia. Ja hyviä.ominaisuuksia niin paljon että olen enempi kuin tyytyväinen.

Eli, hidas rakastuminen.

Ja joo. Jos etsii ja odottaa aina jotain täydellisyyttä eikä mikään muu kelpaa, tulee pettymään jokainen kerta, ja sitä saa odottaa hautaan asti.

Koska sellaista ei ole olemassa. Alkuhuuma saattaa toki näyttää usein siltä, mutta vähintään muutaman vuoden päästä tietää vasta enempi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan virkistävää lukea suurinpiirtein rehellistä kuvausta naisen parinvalinnasta. Mies on ominaisuuksiltaan joka suhteessa moitteeton, mutta ei kelpaa. Pitäisi ilmeisesti olla tatuoitu päihteiden liikakäyttäjä, jotta sitä "kemiaa" löytyisi. Kummassakohan kanssa tulevaisuuden aviokriisi on todennäköisempi?

Jännä että tulkitsit asian noin. Minä tulkitsen niin, että naiset eivät vastoin miesten väitteitä olekaan vain esim hyvän ulkonäön perässä vaan mukana pitää olla tunteitakin, eivätkä ne välttämättä synny vaikka toinen vaikuttaisi täydelliseltä. Rakkaus on ihmeellistä ja monimutkaista. 

Määrittele rakkaus?

Jatka tapailua, harrastakaa yhdessä kaikkea mielenkiintoista ym ym

Ehkäpä joku päivä huomaatkin katsovani miestä uusin silmin ja tajuat rakastavasi häntä.

Nykyään oletetaan suhteen alun olevan ilotulitusta ja kipinöitä mutta kestääkö se?

Mä oon päästänyt parikin tosi hyvää miestä menemään. Kyllä kannatti, koska löysin sen täydellisen miehen. Ja nää hyvät miehet löysi itselleen ne naiset, jotka pitää heitä parhaana. Ei kannata olla ihan ok -suhteissa, kun voi löytää täydellisen.

Eli hänellä ei siis vain olet tarpeeksi iso peenis. Jos hänellä olisi iso meisseli, et olisi tehnyt tätä ketjua vaan olisit aivan hulluna häneen.

Miten ihmisillä ei ole yhtään käsitystä perusbiologiasta? Ihminen tuntee vetoa itselleen geneettisesti sopivaan kumppaniin. Sellaiseen, jonka kanssa saa helposti terveitä jälkeläisiä. Tämän vuoksi esimerkiksi omaan sisarukseen ei tunne vetoa. Se ettei vetovoimaa ole, on luonnon tapa kertoa että tämä ei ole sinulle sopiva lisääntymiskumppani. Vaikka et haluaisi edes lapsia, niin miksi olla ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole vetovoimaa? Eikö kaverit ja sisarukset ole sitä varten?

Joko aloittaja on nostanut kytkintä näin kolmen vuoden jälkeen vai onko pulla uunissa?

Vierailija kirjoitti:

Samalla sekunnilla kun mies ei ole enää saatavillasi, tunteesi ovatkin yhtäkkiä jotakin muuta kuin kaverillisia. Jos olisin tuo mies, lähtisin kuviosta pois heti saadakseni rakkautesi.

Yleensä ap:n kaltaiset kiinnostuu äkillisesti ja mielenvikaisesti, kun hommaa uuden naisen ja pitää ap:n kaverina. Sekään ei silti takaa ap:lta rakkautta.

Todennäköisesti avioliitossa pitäisi jatkuvasti juosta vieraissa että ap:n kiinnostus pysyisi yllä.

Jostain syystä muiden naisten kiinnostus miestä kohtaan aiheuttaa ainoastaan kiinnostusta omaa miestä kohtaan. Tosi raskasta jos ei miehenä halua käydä muiden luona sängyssä, vaan oma kiinnostaisi, mutta ainoa tapa saada oma kiinnostumaan on käydä muiden sängyissä.