En päässytkään yllättävän rahallisen menon takia kaveriporukan kanssa reissuun ja yhden kommentti "Kyllähän sillä sun miehellä on rahaa"

Been there. Miehelläni on ollut keskimääräistä paremmat tulot. Mun lapsuudenperhe oletti, kun opiskelin, että ME ollaan varakkaita ja voidaan avustaa milloin missäkin. Piti rautalangasta vääntää, ettei mun miehellä ole velvollisuutta kustantaa esim. lapsuudenkotini remontteja, vaikka minä niistä osan (jakamaton kuolinpesä) omistankin, vaan se on nyt odotettava, että minä pääsen töihin tai kustannettava ne muilla rahoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä oikeasti meitä todella vähätuloisia pariskuntia, joille oikeasti esim. 400 euron eläinlääkärikulut tarkoittavat, että hetkeen ei kumpikaan "reissaile" ylimääräisiä. Jos rahat on yhteisiä, niin sieltähän se yllättävä eläinlääkäri on kummaltakin pois. Jos rahat eivät ole yhteisiä, mutta toinen maksaa vähillä rahoillaan eläinlääkärin, niin silloinhan se toinen taas joutuu maksamaan enemmän muita kuluja.

Kummassakaan tilanteessa sillä miehellä ei ole yhtään sen enempää maksaa ylimääräistä reissurahaa.

Nyt täytyy kyllä ihmetellä, miksi ihmiset hankkii lemmikkieläimiä tilanteeseen, jossa viimeiset rahat (pl ruoka- ja vuokrarahat ehkä) joudutaan käyttämään yllättäviin eläinlääkärikuluihin. Mulla ei oo mitään lemmikkejä vastaan, mutta itse kyllä ottaisin sellaisen vasta kun pystyn vaivatta maksamaan kaikki siitä koituvat kulut ja puskuriakin jää vielä.

Ja kas kun se elämäntilanne voi muuttua.

Otin koiran kun olin valituisessa työsuhteessa. Otettiin miehen kanssa toinen, kun oltiin molemmat töissä. En tiennyt sairastavani PTSD:tä ja mieheni ei tiennyt jäävänsä pitkäksi aikaa työttömäksi. En osannut ennustaa omaa romahtamistani, sairaslomiani ja uudelleen kouluttautumistani. Niin se elämä saattaa joskus yllättää sairauksilla ja työttömyydellä. Koirat ollaan hoidettu aina, vaikka tiukkaa on ollutkin. Omia menoja voi jättää tekemättä ja syödä halvempaa ruokaa, lemmikit hoidetaan aina.

Minkälainen mies ei anna naiselle tiukassa paikassa sen verran rahaa, että pääsee kavereiden kanssa jonnekin? No, ethän tainnut pyytää edes.

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä oikeasti meitä todella vähätuloisia pariskuntia, joille oikeasti esim. 400 euron eläinlääkärikulut tarkoittavat, että hetkeen ei kumpikaan "reissaile" ylimääräisiä. Jos rahat on yhteisiä, niin sieltähän se yllättävä eläinlääkäri on kummaltakin pois. Jos rahat eivät ole yhteisiä, mutta toinen maksaa vähillä rahoillaan eläinlääkärin, niin silloinhan se toinen taas joutuu maksamaan enemmän muita kuluja.

Kummassakaan tilanteessa sillä miehellä ei ole yhtään sen enempää maksaa ylimääräistä reissurahaa.

Nyt täytyy kyllä ihmetellä, miksi ihmiset hankkii lemmikkieläimiä tilanteeseen, jossa viimeiset rahat (pl ruoka- ja vuokrarahat ehkä) joudutaan käyttämään yllättäviin eläinlääkärikuluihin. Mulla ei oo mitään lemmikkejä vastaan, mutta itse kyllä ottaisin sellaisen vasta kun pystyn vaivatta maksamaan kaikki siitä koituvat kulut ja puskuriakin jää vielä.

Ja kas kun se elämäntilanne voi muuttua.

Otin koiran kun olin valituisessa työsuhteessa. Otettiin miehen kanssa toinen, kun oltiin molemmat töissä. En tiennyt sairastavani PTSD:tä ja mieheni ei tiennyt jäävänsä pitkäksi aikaa työttömäksi. En osannut ennustaa omaa romahtamistani, sairaslomiani ja uudelleen kouluttautumistani. Niin se elämä saattaa joskus yllättää sairauksilla ja työttömyydellä. Koirat ollaan hoidettu aina, vaikka tiukkaa on ollutkin. Omia menoja voi jättää tekemättä ja syödä halvempaa ruokaa, lemmikit hoidetaan aina.

Et varmaan kuitenkaan tuollaisessa tilanteessa olisi reissua edes suunnittelemassa niinkuin ap oli?

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Itse olen osa-aikatyössä ja ystävät todellakin luulevat, että ”saan mieheltäni” rahaa mihin vaan.

Näin ei ole. Enkä halua eikä olisi reilua. Mies joutuu maksamaan kumminkin esim kaikki lasten harrastukset yms ja olen tästä kiitollinen.

Eli saat siis häneltä rahaa välillisesti, kun hän maksaa menojanne ja sinun rahasi jäävät omiin tarpeisiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä oikeasti meitä todella vähätuloisia pariskuntia, joille oikeasti esim. 400 euron eläinlääkärikulut tarkoittavat, että hetkeen ei kumpikaan "reissaile" ylimääräisiä. Jos rahat on yhteisiä, niin sieltähän se yllättävä eläinlääkäri on kummaltakin pois. Jos rahat eivät ole yhteisiä, mutta toinen maksaa vähillä rahoillaan eläinlääkärin, niin silloinhan se toinen taas joutuu maksamaan enemmän muita kuluja.

Kummassakaan tilanteessa sillä miehellä ei ole yhtään sen enempää maksaa ylimääräistä reissurahaa.

Nyt täytyy kyllä ihmetellä, miksi ihmiset hankkii lemmikkieläimiä tilanteeseen, jossa viimeiset rahat (pl ruoka- ja vuokrarahat ehkä) joudutaan käyttämään yllättäviin eläinlääkärikuluihin. Mulla ei oo mitään lemmikkejä vastaan, mutta itse kyllä ottaisin sellaisen vasta kun pystyn vaivatta maksamaan kaikki siitä koituvat kulut ja puskuriakin jää vielä.

Ja kas kun se elämäntilanne voi muuttua.

Otin koiran kun olin valituisessa työsuhteessa. Otettiin miehen kanssa toinen, kun oltiin molemmat töissä. En tiennyt sairastavani PTSD:tä ja mieheni ei tiennyt jäävänsä pitkäksi aikaa työttömäksi. En osannut ennustaa omaa romahtamistani, sairaslomiani ja uudelleen kouluttautumistani. Niin se elämä saattaa joskus yllättää sairauksilla ja työttömyydellä. Koirat ollaan hoidettu aina, vaikka tiukkaa on ollutkin. Omia menoja voi jättää tekemättä ja syödä halvempaa ruokaa, lemmikit hoidetaan aina.

Et varmaan kuitenkaan tuollaisessa tilanteessa olisi reissua edes suunnittelemassa niinkuin ap oli?

-ohis

Ennen omaa romahtamistani ja miehen työttömyyttä olisin voinutkin suunnitella. En tietenkään siinä vaiheessa kun moni asia romahti. Eihän ap:kaan tiennyt tulevasta koiran sairastumisesta ja yllättävistä menoista mitään ennen kuin se tapahtui. Ei tulevista yllätyksistä tiedä meistä kukaan mitään ennen kuin ne tapahtuvat.

Voin lähteä vaikka huomenna 1500 euron matkalle. Ei oo lemmikkiä ei miestä.

Surkea ystävä, ei kiitos enää oteta mihinkään mukaan. Eikä ollut ensimmäinen kerta, mutta nyt oli viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole edes kysymys, voiko puolisot käyttää toistensa rahoja vai ei.

Vaan kysymys on ystävän sitoutumista ja melko tökeröä on ilmoittaa käyttävänsä rahat muuhun tärkeämpään, kuin ennakkoon sovittuun reissuun ystävien kanssa.

Ja nyt ihmettelet, miksi ystävät ei pyydä sinua kahville tai elokuviin?

Todennäköisesti he olettavat sinun tekevän saman tempun ja perut viime hetkellä.

Edelleenkin, perheenjäsenen sairaus menee heittämällä minkä tahansa muun edelle, jos kyseessä tunteva ja fiksu ihminen. Eläin on perheenjäsen.

Jos on avioliitto voit vaikka ottaa pikavipin jonka jätät miehen maksettavaksi. Tulee tietty miehelle halvemmaksi jos hän vaan antaa rahat. Sellainen pakkopaita se avioliittosopimus on.

Miksi vielä tasa-arvon aikaan monella naisella on tapaana ajatella että miehen velvollisuus on ylensäkään tehdä yhtään mitään kun on mies? Kummasti se tasa-arvo aina unohtuu kun ollaan jotain vailla.

Jos oikeasti olisit halunnut mennä, olisit lainannut rahaa mieheltäsi.

Mä ymmärrän ihan täysin että lemmikin sairastuminen vie reissu fiilikset ja haluaa hoitaa lemmikkiä itse. Ymmärtäisin jos ystäväni joutuisi sen takia reissun perumaan.

Mikäli reissusta aiheutuu kaikille kuluja, myös siis perujalle ja jos hän ei ole osuuttaan maksanut, eikä maksa, vaikka se on ollut sovittu, niin SE on asia jota en ymmärrä.

Ystäville ei säilytetä omia kustannuksia, jotka on sovittu. Ei voi olettaa, että vain peruu ja jättää maksamatta. Jos tiukkaa, niin sitten ilmoittaa tarvitsevansa maksuaikaa, mutta pointti on, että maksaa mahdollisimman pian.

Ongelma ei siis olisi se, että akuutin syyn vuoksi jäisi pois, vaan se jos ei hoida omaa osuuttaan. Kaikki järkevät ymmärtävät nämä ->Perumisen ko. tilanteessa, sekä sen että sovituista kustannuksista huolehditaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olisit halunnut mennä, olisit lainannut rahaa mieheltäsi.

Jos oli esim. kissan akuutti silmäleikkaus kuten meillä kerran, en olisi voinut lähteä, koska eläin tarvitsi siteiden vaihtajan ja kädestä ruokkijan ym. avustajan, koska oli aika avuton ja varmasti myös kivulias (kipulääkettä annettin vain parina päivänä).

Ja se keikka kyllä myös maksoi rahaa.

Ja ei, mies eikä lapset eivät olisi tuohon sairaanhoitajan rooliin suostuneet.

Turha jankata enää, kun ei nyt tiedetä ap:n tilanteesta tarkemmin. Eli pitikö maksaa jotain ja jättikö maksamatta.

Itse en pidä viimetingassa perujista, jos ei ole pätevää syytä. Erityisen ärsyttäviä ovat he, jotka itse ovat pyytäneet, että lähdetään esim. leffaan, mutta peruvat tulonsa viime tipassa. Eräskin sanoi, että häntä ei nyt huvitakaan lähteä leffaan :-)

Anoppi suuttui verisesti kun en päässyt yksiin pippaloihin (tiputanssit sun muu jäi välistä) - syykin oli pätevä, mutta anteeksiantoa ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi suuttui verisesti kun en päässyt yksiin pippaloihin (tiputanssit sun muu jäi välistä) - syykin oli pätevä, mutta anteeksiantoa ei tule.

Synnytit tietysti juuri silloin, kun kaikilla piti olla hauskaa ):

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää itseäkin, että nykynainen tasa-arvon nimissä voi käydä miehensä Lompsalla.

Tämähän juuri sitä tasa-arvoa on.

Vierailija kirjoitti:

Turha jankata enää, kun ei nyt tiedetä ap:n tilanteesta tarkemmin. Eli pitikö maksaa jotain ja jättikö maksamatta.

Kyllä tätä halutessaan voi spekuloida ja lukea näkökulmia, vaikkei ap aloituksen jälkeen olekaan osallistunut aiheeseen. Tämähän on keskustelupalsta.

Mua kiinnostais tietää miksi joidenkin mielestä on ok perua viime tipassa ja ajatella ettei silloin tarvi osallistua niihin kustannuksiin joita on jo tullut (perua toki voi jos akuutti tilanne ja hyvä syy) . Ajatus että peruminen oikeuttaa sysäämään kaikki kulut muille ei kuitenkaan aukea..Tähän ajatusten vaihtoon ei välttämättä ap:ta tarvi ollenkaan.