Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?
Meillä oli lapsen synttärit viikonloppuna. Isoäiti toi molemmille lapsille pikkunaposteltavaksi omat rasialliset marmeladia (á 300 g), 6 Kinder-munaa, pari muuta suklaa-patukkaa sekä yhteiseksi ison kasan lakuja. Tuossa kertakasassa on enemmän, mitä nuo normaalisti kuukauden aikana saavat karkkia. Kyse alle kouluikäisistä lapsista.
Voisko joku selittää, mikä järki tässä on, että kahdelle pienelle lykätään kilo sokeria yhdellä istumalla? Mä sitten sain taas pahiksen viitan, kun pistin karkit jemmaan, ruoka-aika kun oli vartin päästä.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös tuo kummallinen tarve klähmiä ja puristella. Lapset kääntää aina sivun sinne klähmijään ja kasvonsa pois.
Ihmettelen koska en muista että minua olisi ikinä lapsuudenkodissani halattu, pidetty sylissä tai edes onnitellessa mitenkään koskettu. Nyt sama harppu tunkee lasteni iholle koko ajan.
Kokee varmaankin huonoa omaatuntoa tuosta, ettei antanut sinulle läheisyyttä lapsena ja tavallaan yrittää ehkä korvata sitä. Ei varmaan huomaa, että olet mustasukkainen lapsillesi kun nämä saavat sitä huomiota äidiltäsi, mitä vaille itse jäit.
Jos osaisit lukea huomaisit, että äitini klähmintä on lapsistani epämiellyttävää. Eikä siinä ole mitään kadehdittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Vaatteiden koko ei ole mikään mielipidekysymys. Joko vaate on sopiva, tai sitten ei. Ei-sopivia ei oteta käyttöön, koska liian isoja ja liian pieniä vaatteita on tympeä käyttää. Vai ostatko itse itsellesi vaatteet nopalla koon arpoen, kolme numeroa liian isot housut ja kaksi kokoa liian pieni paita päälle pitää kelvata, kun ne on ostettu?
Mun lapset puetaan melko värikkäästi, lapset lisäksi ovat jo sen ikäisiä, että oma mielipide vaatteista on. Isoäiti väkisin tuo ruskeita tai valmiiksi kulahtaneen harmaita vaatteita. Mä ehkä voisin niitä kelpuuttaa pihaleikkiin, mutta lapsi ei. Pitääkö väkisin pakottaa se vaate päälle, kun isoäiti moisen rievun on ostanut?Apuakin voi tarjota, mutta ei tyyliin ”mä tuun nyt pesemään teidän ikkunat, kun te ette mitään saa itse aikaiseksi”. Sit pestä tehokkaasti ikkunat, ja jättäen ne kovin raitaisiksi ja pahempaan kuntoon, mitä olivat ennen pesua. Tämmöisestäkin kokemusta...
Kun isovanhempi on tarpeeksi vaikea tapaus, niin etäisyys on vain hyvästä. Itse en ole yhtään pahoillani, että ei kovin usein nähdä.
Mulle sanottiin raskausaikana että onneksi teillä on isovanhemmat lähellä niin saatte tarvittaessa apua. Anoppi sanoikin että he auttavat sitten ihan kaikessa missä vain tarvitsee. Minulla ei ole elämänhallinnan ongelmia tai muutakaan joten tiesin jo silloin että pärjäämme varmasti hyvin ilman apuakin.
Sairastuin kuitenkin keuhkokuumeeseen lapsen ollessa 4kk. Mies oli reissutöissä, lähti tulemaan kotiin kun kuuli diagnoosin. Anoppi ilmestyi ovelle ennen kun mies oli saapunut kotiin ja alkoi hulluna touhottaa, että voi voi kun olet kipeänä eikä kukaan auta! En ollut ollut siivonnut kahteen päivään, tämän huomattuaan anoppi sanoi että nythän voit rauhakseltaan siivoilla, hän hoitaa vauvan. Istui vauva sylissä sohvalla, puristeli tätä itseään vasten ja suukotti kasvoja, ja minä siivosin hitain liikkein keittiötä.
Olin nuori ja kokematon, tänään olisi anoppi lentänyt niskaperseotteella pihalle.En tajua tätä. Oikein niskaperseotteella, miksi?? Mitä sen olisi pitänyt tehdä. Siitä on nimenomaan apua jos joku muu hoitaa vauvaa. Ja pussas vielä naamaakin, ai kauheeta!?
Meillä vauvoja ei pussaile kukaan perheen ulkopuolinen. Vauva ei voi puolustautua eikä ilmaista ettei halua vieraan ihmisen suukkoja. Mieti pientä vauvaa, joka haluaa olla vain vanhempiensa lähellä - vieras ihminen tulee hönkimään naamalle ja kuolaa pusuillaan kasvoja ja pahimmillaan suutakin. Hyi helvetti! Perheen ulkopuolinen bakteerikanta, lähes jokaisen aikuisen suussaan kantama karies sekä lukuisat streptokokit leviää noista pusuista. Ja siis toisen ihmisen lapsia ei mun mielestä vaan kuulu pussata.
Ymmärrän kyllä, että vieraiden ei kuulu pussaillaan vauvoja, eikä varsinkaan suulle. Mutta oletko ihan varma, että lapsen oma mummo on tajunnut, että lapsenlapselle pusun antaminen on näin kamala asia?
En sano tätä millään pahalla ja totta kai te vanhempina päätätte, missä rajat menevät. Mutta jos et ole sanonut asiasta suoraan ääneen, niin on aika todennäköistä, ettei mummo edes tajua asian ärsyttävän sinua. Monessa perheessä lastenlasten (tai sisarusten lasten) pussaaminen poskelle näiden ollessa pieniä on ihan normaalia, eikä sitä nähdä ällöttävän tautien levittämisenä vaan rakkauden osoituksena. Mutta kuten sanottu, perheissä on eroja ja kukin tavallaan. Kannattaa sanoa suoraan, mikä on oma näkemys asiasta.
Öh. Toisten lasten päälle kuolaaminen on aina väärin.
öööhöööhöhöööhöhöhö.
Kannattaa avata se suu, jo jostain asiasta ei tykkää. Joku pusu ei ole mitään kuolaamista, yrität nyt vain saada sen kuulostamaan iljettävältä. Varmaan sitten kuolaat miehesi kanssa ja lapsiasikin.
ps. minä en pussaa ketään enkä aiokaan. Ei ole lapsia, eikä tule. Tuollaiset passiivisaggressiiviset riemuidiootit vain saavat sapen kiehumaan.
Lähtökohtaisesti vieraiden lapsia ei lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata. Ja kirjoittajahan kertoi yrittäneensä pelastaa lapsensa.
Ohis
Ohis ohis, minä vastasin tuolle joka puhui pussaamisesta kuolaamisena, enkä sille keksitylle tarinalle.
"lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata."
Joo, juuri tätähän se on jos joku vsetä tai täti tai mummo koskettaa lasta. Päälle kuolaamista ja lääppimistä. Voin kuvitella kuinka ahdistava koti teillä on lasten näkökulmasta.
Niin. Sitä se on. Vieraan lapsen lääppimistä ja tämän päälle kuolaamista. Mitä se sinusta on? Tervettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös tuo kummallinen tarve klähmiä ja puristella. Lapset kääntää aina sivun sinne klähmijään ja kasvonsa pois.
Ihmettelen koska en muista että minua olisi ikinä lapsuudenkodissani halattu, pidetty sylissä tai edes onnitellessa mitenkään koskettu. Nyt sama harppu tunkee lasteni iholle koko ajan.
Kokee varmaankin huonoa omaatuntoa tuosta, ettei antanut sinulle läheisyyttä lapsena ja tavallaan yrittää ehkä korvata sitä. Ei varmaan huomaa, että olet mustasukkainen lapsillesi kun nämä saavat sitä huomiota äidiltäsi, mitä vaille itse jäit.
Lapsi on vastoin tahtoaan mummunsa sylissä puristuksissa ja pussattavana, lapsella siitä paha olo. Ihan sama mikä motiivi mummulla on, niin sitä lastahan hän ei tuossa ajattele yhtään, vaan ainoastaan itseään. Tuollaisesta "huomiosta" tuskin kukaan on mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Vaatteiden koko ei ole mikään mielipidekysymys. Joko vaate on sopiva, tai sitten ei. Ei-sopivia ei oteta käyttöön, koska liian isoja ja liian pieniä vaatteita on tympeä käyttää. Vai ostatko itse itsellesi vaatteet nopalla koon arpoen, kolme numeroa liian isot housut ja kaksi kokoa liian pieni paita päälle pitää kelvata, kun ne on ostettu?
Mun lapset puetaan melko värikkäästi, lapset lisäksi ovat jo sen ikäisiä, että oma mielipide vaatteista on. Isoäiti väkisin tuo ruskeita tai valmiiksi kulahtaneen harmaita vaatteita. Mä ehkä voisin niitä kelpuuttaa pihaleikkiin, mutta lapsi ei. Pitääkö väkisin pakottaa se vaate päälle, kun isoäiti moisen rievun on ostanut?Apuakin voi tarjota, mutta ei tyyliin ”mä tuun nyt pesemään teidän ikkunat, kun te ette mitään saa itse aikaiseksi”. Sit pestä tehokkaasti ikkunat, ja jättäen ne kovin raitaisiksi ja pahempaan kuntoon, mitä olivat ennen pesua. Tämmöisestäkin kokemusta...
Kun isovanhempi on tarpeeksi vaikea tapaus, niin etäisyys on vain hyvästä. Itse en ole yhtään pahoillani, että ei kovin usein nähdä.
Mulle sanottiin raskausaikana että onneksi teillä on isovanhemmat lähellä niin saatte tarvittaessa apua. Anoppi sanoikin että he auttavat sitten ihan kaikessa missä vain tarvitsee. Minulla ei ole elämänhallinnan ongelmia tai muutakaan joten tiesin jo silloin että pärjäämme varmasti hyvin ilman apuakin.
Sairastuin kuitenkin keuhkokuumeeseen lapsen ollessa 4kk. Mies oli reissutöissä, lähti tulemaan kotiin kun kuuli diagnoosin. Anoppi ilmestyi ovelle ennen kun mies oli saapunut kotiin ja alkoi hulluna touhottaa, että voi voi kun olet kipeänä eikä kukaan auta! En ollut ollut siivonnut kahteen päivään, tämän huomattuaan anoppi sanoi että nythän voit rauhakseltaan siivoilla, hän hoitaa vauvan. Istui vauva sylissä sohvalla, puristeli tätä itseään vasten ja suukotti kasvoja, ja minä siivosin hitain liikkein keittiötä.
Olin nuori ja kokematon, tänään olisi anoppi lentänyt niskaperseotteella pihalle.En tajua tätä. Oikein niskaperseotteella, miksi?? Mitä sen olisi pitänyt tehdä. Siitä on nimenomaan apua jos joku muu hoitaa vauvaa. Ja pussas vielä naamaakin, ai kauheeta!?
Meillä vauvoja ei pussaile kukaan perheen ulkopuolinen. Vauva ei voi puolustautua eikä ilmaista ettei halua vieraan ihmisen suukkoja. Mieti pientä vauvaa, joka haluaa olla vain vanhempiensa lähellä - vieras ihminen tulee hönkimään naamalle ja kuolaa pusuillaan kasvoja ja pahimmillaan suutakin. Hyi helvetti! Perheen ulkopuolinen bakteerikanta, lähes jokaisen aikuisen suussaan kantama karies sekä lukuisat streptokokit leviää noista pusuista. Ja siis toisen ihmisen lapsia ei mun mielestä vaan kuulu pussata.
Ymmärrän kyllä, että vieraiden ei kuulu pussaillaan vauvoja, eikä varsinkaan suulle. Mutta oletko ihan varma, että lapsen oma mummo on tajunnut, että lapsenlapselle pusun antaminen on näin kamala asia?
En sano tätä millään pahalla ja totta kai te vanhempina päätätte, missä rajat menevät. Mutta jos et ole sanonut asiasta suoraan ääneen, niin on aika todennäköistä, ettei mummo edes tajua asian ärsyttävän sinua. Monessa perheessä lastenlasten (tai sisarusten lasten) pussaaminen poskelle näiden ollessa pieniä on ihan normaalia, eikä sitä nähdä ällöttävän tautien levittämisenä vaan rakkauden osoituksena. Mutta kuten sanottu, perheissä on eroja ja kukin tavallaan. Kannattaa sanoa suoraan, mikä on oma näkemys asiasta.
Öh. Toisten lasten päälle kuolaaminen on aina väärin.
öööhöööhöhöööhöhöhö.
Kannattaa avata se suu, jo jostain asiasta ei tykkää. Joku pusu ei ole mitään kuolaamista, yrität nyt vain saada sen kuulostamaan iljettävältä. Varmaan sitten kuolaat miehesi kanssa ja lapsiasikin.
ps. minä en pussaa ketään enkä aiokaan. Ei ole lapsia, eikä tule. Tuollaiset passiivisaggressiiviset riemuidiootit vain saavat sapen kiehumaan.
Lähtökohtaisesti vieraiden lapsia ei lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata. Ja kirjoittajahan kertoi yrittäneensä pelastaa lapsensa.
Ohis
Ohis ohis, minä vastasin tuolle joka puhui pussaamisesta kuolaamisena, enkä sille keksitylle tarinalle.
"lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata."
Joo, juuri tätähän se on jos joku vsetä tai täti tai mummo koskettaa lasta. Päälle kuolaamista ja lääppimistä. Voin kuvitella kuinka ahdistava koti teillä on lasten näkökulmasta.
Koskettamisen ja väkisin sylissä pitämisen välillä on aikamoinen ero. Varmasti lapsilla on ahdistava koti, jos siellä ei lapsille turvata fyysistä koskemattomuutta, vaan annetaan mummun vapaasti pitää väkisin sylissä ja syljellään valella lapsi, jotta mummulle ei vaan tule paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien välinen sota kirjoitti:
Sukupoliven välinen sotaOngelmat ja riidat eri sukupolvien välillä aiheutuvat usein seuraavista asioista:
1) Huono lähtötilanne: Miniä ja anoppi eivät tule toimeen keskenään. Taistelupareja voivat olla myös vävy ja appiukko, vävy ja anoppi tai miniä ja appiukko. Joskus omien vanhempien kanssa on huonot välit tai ei ole välejä ollenkaan. Kun välit appivanhempiin tai vanhempiin ovat jo valmiiksi huonot ja pariskunta saa lapsen/lapsia, ihmissuhteet vaikeutuvat entisestään.
2) Isovanhemmat eivät halua kuunnella mitään, mutta tietävät valmiiksi kaiken. Vanhuus ja viisaus eivät valitettavasti aina asu samassa mummossa tai vaarissa.
3) Ei kunnioiteta äidin ja isän tapaa hoitaa ja kasvattaa omia lapsiaan. Otetaan Besserwisser--asenne, puututaan asioihin, komennellaan, määräillään, sekaannutaan ja omitaan lapsenlapsia. "No eikö äitisi anna sitä ja tätä? Kyllä mummo antaa!" Yritetään kävellä vanhempien yli.
4) Tehdään yllätyskyläilyjä ja tupatarkastuksia. "Tultiin kylään, kun nyt satuttiin ajamaan ohi." --> Niinpä. Olisitte vaan ajanut ohi.
5) Isovanhemmat yrittävä korjata omia kasvatusvirheitään lastenlasten kanssa. Yritetään hyvittää jotain lapsenlapsille, kun muutama kymmenen vuotta sitten on töpeksitty pahasti omien lasten kanssa. Mennään ääripäästä toiseen.
6) Ollaan epäoikeudenmukaisia. Isovanhemmat suosivat räikeästi yhtä lastenlasta, joka on isovanhempien mieleinen. Usein nämä isovanhemmat ovat suosineet myös yhtä lastaan, jos sisaruksia on monta.
Nämä samat lainalaisuudet pätevät myös toisinpäin, suhtautumisessa isovanhempiin.
3. Ei kunnioiteta isovanhempien tapaa olla isovanhempien vaan edellytetään heidän toimivan kaikessa kuten äiti olettaa/toivoo/määrää.
6. Ollaan epäoikeudenmukaisia ja suositaan toisen vanhempia (usein äidin) ja luonnostaan vieraannutetaan lapsi toisista isovanhemmista. Esim juhlapyhien vietot ja muut vierailut. Täälläkin joku on myöntänyt, että tahallaan jättää anopille laittamatta lapsen kuvia ja videoita, vaikka omalle äidille laittaa.Isovanhemmat voivat olla nykyään hankalassa välikädessä. Pitää olla läsnä, auttaa ja rahoittaa, mutta toisaalta pitää jo elekielestä lukea vanhempia (äitiä), olla tuppautumatta, noudattaa mitä tarkimpia kasvatus- ja ruokailumetodeja, väistyä ja niellä kaikki, että edes saa tavata lastenlasta.
Mahtava tulevaisuus pojan äitinä edessä. Pitää vaan kasvattaa niin vahvaluonteinen poika, ettei joudu muijansa tossun alle.
Mikä tuossa kolmoskohdassa on se ongelma? Tietenkin vanhemmat olettavat että lastaan kohdellaan niinkuin he toivovat. Eihän se koske mitenkään erityisesti vain isovanhempia vaan ihan kaikkia ihmisiä.
Jos vaikka kaverin lapsi on tulossa hoitoon ja lapsen vanhemmat sanoo, että lapsi ei saa katsoa uutisia niin kyllähän ne vanhemmat olettaa ettei sille lapselle näytetä uutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella vaikean kuuloista on toisten elämä hikisine liiistelevine sojeria tankkaavine mummoineen. Ei kiistä, etteikö sellaisia voisi ollakin, mutta vähän vaikuttaa siltä, että saattaa syytä olla miniöissäkin (ja tyttärissä, suurin osa ongelmamummoista vaikuttaa kuitenkin olevan isänpuolelta eli anoppeja).
Voi sen lapsen antaa sen verran olla mummon kanssa, että uskaltaa tulla isompana mummon syliin eikä vierasta.
Meidän perheelle isovanhemmat on iso ilo ja apu. Ja omat isovanhempani olivat minulle tosi tärkeitä, samoin omille vanhemmilleni heidän isovanhempansa. Meillä isovanhemmat saavat tarjota lapsille jotain ekstraa eikä siitä ole seurannut mitään kamalaa. Kotona ollaan sitten tarvittaessa tiukempia.
Neuvoisin ihan hölläämään nutturaa ja nauttimaan suvusta. Myös siitä miehen puoleisesta.
Älä nyt pilaa hyvää öyhötysketjua maalaisjärjellä :D
Mammat vaativat hurmetta ja kovia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös tuo kummallinen tarve klähmiä ja puristella. Lapset kääntää aina sivun sinne klähmijään ja kasvonsa pois.
Ihmettelen koska en muista että minua olisi ikinä lapsuudenkodissani halattu, pidetty sylissä tai edes onnitellessa mitenkään koskettu. Nyt sama harppu tunkee lasteni iholle koko ajan.
Kokee varmaankin huonoa omaatuntoa tuosta, ettei antanut sinulle läheisyyttä lapsena ja tavallaan yrittää ehkä korvata sitä. Ei varmaan huomaa, että olet mustasukkainen lapsillesi kun nämä saavat sitä huomiota äidiltäsi, mitä vaille itse jäit.
Jos osaisit lukea huomaisit, että äitini klähmintä on lapsistani epämiellyttävää. Eikä siinä ole mitään kadehdittavaa.
Niin, sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Vaatteiden koko ei ole mikään mielipidekysymys. Joko vaate on sopiva, tai sitten ei. Ei-sopivia ei oteta käyttöön, koska liian isoja ja liian pieniä vaatteita on tympeä käyttää. Vai ostatko itse itsellesi vaatteet nopalla koon arpoen, kolme numeroa liian isot housut ja kaksi kokoa liian pieni paita päälle pitää kelvata, kun ne on ostettu?
Mun lapset puetaan melko värikkäästi, lapset lisäksi ovat jo sen ikäisiä, että oma mielipide vaatteista on. Isoäiti väkisin tuo ruskeita tai valmiiksi kulahtaneen harmaita vaatteita. Mä ehkä voisin niitä kelpuuttaa pihaleikkiin, mutta lapsi ei. Pitääkö väkisin pakottaa se vaate päälle, kun isoäiti moisen rievun on ostanut?Apuakin voi tarjota, mutta ei tyyliin ”mä tuun nyt pesemään teidän ikkunat, kun te ette mitään saa itse aikaiseksi”. Sit pestä tehokkaasti ikkunat, ja jättäen ne kovin raitaisiksi ja pahempaan kuntoon, mitä olivat ennen pesua. Tämmöisestäkin kokemusta...
Kun isovanhempi on tarpeeksi vaikea tapaus, niin etäisyys on vain hyvästä. Itse en ole yhtään pahoillani, että ei kovin usein nähdä.
Mulle sanottiin raskausaikana että onneksi teillä on isovanhemmat lähellä niin saatte tarvittaessa apua. Anoppi sanoikin että he auttavat sitten ihan kaikessa missä vain tarvitsee. Minulla ei ole elämänhallinnan ongelmia tai muutakaan joten tiesin jo silloin että pärjäämme varmasti hyvin ilman apuakin.
Sairastuin kuitenkin keuhkokuumeeseen lapsen ollessa 4kk. Mies oli reissutöissä, lähti tulemaan kotiin kun kuuli diagnoosin. Anoppi ilmestyi ovelle ennen kun mies oli saapunut kotiin ja alkoi hulluna touhottaa, että voi voi kun olet kipeänä eikä kukaan auta! En ollut ollut siivonnut kahteen päivään, tämän huomattuaan anoppi sanoi että nythän voit rauhakseltaan siivoilla, hän hoitaa vauvan. Istui vauva sylissä sohvalla, puristeli tätä itseään vasten ja suukotti kasvoja, ja minä siivosin hitain liikkein keittiötä.
Olin nuori ja kokematon, tänään olisi anoppi lentänyt niskaperseotteella pihalle.En tajua tätä. Oikein niskaperseotteella, miksi?? Mitä sen olisi pitänyt tehdä. Siitä on nimenomaan apua jos joku muu hoitaa vauvaa. Ja pussas vielä naamaakin, ai kauheeta!?
Meillä vauvoja ei pussaile kukaan perheen ulkopuolinen. Vauva ei voi puolustautua eikä ilmaista ettei halua vieraan ihmisen suukkoja. Mieti pientä vauvaa, joka haluaa olla vain vanhempiensa lähellä - vieras ihminen tulee hönkimään naamalle ja kuolaa pusuillaan kasvoja ja pahimmillaan suutakin. Hyi helvetti! Perheen ulkopuolinen bakteerikanta, lähes jokaisen aikuisen suussaan kantama karies sekä lukuisat streptokokit leviää noista pusuista. Ja siis toisen ihmisen lapsia ei mun mielestä vaan kuulu pussata.
Ymmärrän kyllä, että vieraiden ei kuulu pussaillaan vauvoja, eikä varsinkaan suulle. Mutta oletko ihan varma, että lapsen oma mummo on tajunnut, että lapsenlapselle pusun antaminen on näin kamala asia?
En sano tätä millään pahalla ja totta kai te vanhempina päätätte, missä rajat menevät. Mutta jos et ole sanonut asiasta suoraan ääneen, niin on aika todennäköistä, ettei mummo edes tajua asian ärsyttävän sinua. Monessa perheessä lastenlasten (tai sisarusten lasten) pussaaminen poskelle näiden ollessa pieniä on ihan normaalia, eikä sitä nähdä ällöttävän tautien levittämisenä vaan rakkauden osoituksena. Mutta kuten sanottu, perheissä on eroja ja kukin tavallaan. Kannattaa sanoa suoraan, mikä on oma näkemys asiasta.
Öh. Toisten lasten päälle kuolaaminen on aina väärin.
öööhöööhöhöööhöhöhö.
Kannattaa avata se suu, jo jostain asiasta ei tykkää. Joku pusu ei ole mitään kuolaamista, yrität nyt vain saada sen kuulostamaan iljettävältä. Varmaan sitten kuolaat miehesi kanssa ja lapsiasikin.
ps. minä en pussaa ketään enkä aiokaan. Ei ole lapsia, eikä tule. Tuollaiset passiivisaggressiiviset riemuidiootit vain saavat sapen kiehumaan.
Lähtökohtaisesti vieraiden lapsia ei lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata. Ja kirjoittajahan kertoi yrittäneensä pelastaa lapsensa.
Ohis
Ohis ohis, minä vastasin tuolle joka puhui pussaamisesta kuolaamisena, enkä sille keksitylle tarinalle.
"lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata."
Joo, juuri tätähän se on jos joku vsetä tai täti tai mummo koskettaa lasta. Päälle kuolaamista ja lääppimistä. Voin kuvitella kuinka ahdistava koti teillä on lasten näkökulmasta.
Niin. Sitä se on. Vieraan lapsen lääppimistä ja tämän päälle kuolaamista. Mitä se sinusta on? Tervettä?
Koskemista ja suukon antamista. Mitä se sinusta on? Tavallista hellyyden osoittamista lähisukulaiselta?
En tiedä onko molempien päässä vikaa vai ei, mutta sinulla sitä eittämättä ainakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös tuo kummallinen tarve klähmiä ja puristella. Lapset kääntää aina sivun sinne klähmijään ja kasvonsa pois.
Ihmettelen koska en muista että minua olisi ikinä lapsuudenkodissani halattu, pidetty sylissä tai edes onnitellessa mitenkään koskettu. Nyt sama harppu tunkee lasteni iholle koko ajan.
Kokee varmaankin huonoa omaatuntoa tuosta, ettei antanut sinulle läheisyyttä lapsena ja tavallaan yrittää ehkä korvata sitä. Ei varmaan huomaa, että olet mustasukkainen lapsillesi kun nämä saavat sitä huomiota äidiltäsi, mitä vaille itse jäit.
Jos osaisit lukea huomaisit, että äitini klähmintä on lapsistani epämiellyttävää. Eikä siinä ole mitään kadehdittavaa.
Niin, sinusta.
Ei vaan lapsistani. He kääntävät mummoa päin aina kyljen ja taivuttavat päätään pois ja kiemurtelevat.
Mutta tokihan sinun kaltaisesi besserwisser kuvittelee tietävänsä parmmin minun lasteni fiilikset vaikket ole edes paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Vaatteiden koko ei ole mikään mielipidekysymys. Joko vaate on sopiva, tai sitten ei. Ei-sopivia ei oteta käyttöön, koska liian isoja ja liian pieniä vaatteita on tympeä käyttää. Vai ostatko itse itsellesi vaatteet nopalla koon arpoen, kolme numeroa liian isot housut ja kaksi kokoa liian pieni paita päälle pitää kelvata, kun ne on ostettu?
Mun lapset puetaan melko värikkäästi, lapset lisäksi ovat jo sen ikäisiä, että oma mielipide vaatteista on. Isoäiti väkisin tuo ruskeita tai valmiiksi kulahtaneen harmaita vaatteita. Mä ehkä voisin niitä kelpuuttaa pihaleikkiin, mutta lapsi ei. Pitääkö väkisin pakottaa se vaate päälle, kun isoäiti moisen rievun on ostanut?Apuakin voi tarjota, mutta ei tyyliin ”mä tuun nyt pesemään teidän ikkunat, kun te ette mitään saa itse aikaiseksi”. Sit pestä tehokkaasti ikkunat, ja jättäen ne kovin raitaisiksi ja pahempaan kuntoon, mitä olivat ennen pesua. Tämmöisestäkin kokemusta...
Kun isovanhempi on tarpeeksi vaikea tapaus, niin etäisyys on vain hyvästä. Itse en ole yhtään pahoillani, että ei kovin usein nähdä.
Mulle sanottiin raskausaikana että onneksi teillä on isovanhemmat lähellä niin saatte tarvittaessa apua. Anoppi sanoikin että he auttavat sitten ihan kaikessa missä vain tarvitsee. Minulla ei ole elämänhallinnan ongelmia tai muutakaan joten tiesin jo silloin että pärjäämme varmasti hyvin ilman apuakin.
Sairastuin kuitenkin keuhkokuumeeseen lapsen ollessa 4kk. Mies oli reissutöissä, lähti tulemaan kotiin kun kuuli diagnoosin. Anoppi ilmestyi ovelle ennen kun mies oli saapunut kotiin ja alkoi hulluna touhottaa, että voi voi kun olet kipeänä eikä kukaan auta! En ollut ollut siivonnut kahteen päivään, tämän huomattuaan anoppi sanoi että nythän voit rauhakseltaan siivoilla, hän hoitaa vauvan. Istui vauva sylissä sohvalla, puristeli tätä itseään vasten ja suukotti kasvoja, ja minä siivosin hitain liikkein keittiötä.
Olin nuori ja kokematon, tänään olisi anoppi lentänyt niskaperseotteella pihalle.En tajua tätä. Oikein niskaperseotteella, miksi?? Mitä sen olisi pitänyt tehdä. Siitä on nimenomaan apua jos joku muu hoitaa vauvaa. Ja pussas vielä naamaakin, ai kauheeta!?
Meillä vauvoja ei pussaile kukaan perheen ulkopuolinen. Vauva ei voi puolustautua eikä ilmaista ettei halua vieraan ihmisen suukkoja. Mieti pientä vauvaa, joka haluaa olla vain vanhempiensa lähellä - vieras ihminen tulee hönkimään naamalle ja kuolaa pusuillaan kasvoja ja pahimmillaan suutakin. Hyi helvetti! Perheen ulkopuolinen bakteerikanta, lähes jokaisen aikuisen suussaan kantama karies sekä lukuisat streptokokit leviää noista pusuista. Ja siis toisen ihmisen lapsia ei mun mielestä vaan kuulu pussata.
Ymmärrän kyllä, että vieraiden ei kuulu pussaillaan vauvoja, eikä varsinkaan suulle. Mutta oletko ihan varma, että lapsen oma mummo on tajunnut, että lapsenlapselle pusun antaminen on näin kamala asia?
En sano tätä millään pahalla ja totta kai te vanhempina päätätte, missä rajat menevät. Mutta jos et ole sanonut asiasta suoraan ääneen, niin on aika todennäköistä, ettei mummo edes tajua asian ärsyttävän sinua. Monessa perheessä lastenlasten (tai sisarusten lasten) pussaaminen poskelle näiden ollessa pieniä on ihan normaalia, eikä sitä nähdä ällöttävän tautien levittämisenä vaan rakkauden osoituksena. Mutta kuten sanottu, perheissä on eroja ja kukin tavallaan. Kannattaa sanoa suoraan, mikä on oma näkemys asiasta.
Öh. Toisten lasten päälle kuolaaminen on aina väärin.
öööhöööhöhöööhöhöhö.
Kannattaa avata se suu, jo jostain asiasta ei tykkää. Joku pusu ei ole mitään kuolaamista, yrität nyt vain saada sen kuulostamaan iljettävältä. Varmaan sitten kuolaat miehesi kanssa ja lapsiasikin.
ps. minä en pussaa ketään enkä aiokaan. Ei ole lapsia, eikä tule. Tuollaiset passiivisaggressiiviset riemuidiootit vain saavat sapen kiehumaan.
Lähtökohtaisesti vieraiden lapsia ei lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata. Ja kirjoittajahan kertoi yrittäneensä pelastaa lapsensa.
Ohis
Ohis ohis, minä vastasin tuolle joka puhui pussaamisesta kuolaamisena, enkä sille keksitylle tarinalle.
"lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata."
Joo, juuri tätähän se on jos joku vsetä tai täti tai mummo koskettaa lasta. Päälle kuolaamista ja lääppimistä. Voin kuvitella kuinka ahdistava koti teillä on lasten näkökulmasta.
Niin. Sitä se on. Vieraan lapsen lääppimistä ja tämän päälle kuolaamista. Mitä se sinusta on? Tervettä?
Koskemista ja suukon antamista. Mitä se sinusta on? Tavallista hellyyden osoittamista lähisukulaiselta?
En tiedä onko molempien päässä vikaa vai ei, mutta sinulla sitä eittämättä ainakin on.
Itse kuulostat pedofiililtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien välinen sota kirjoitti:
Sukupoliven välinen sotaOngelmat ja riidat eri sukupolvien välillä aiheutuvat usein seuraavista asioista:
1) Huono lähtötilanne: Miniä ja anoppi eivät tule toimeen keskenään. Taistelupareja voivat olla myös vävy ja appiukko, vävy ja anoppi tai miniä ja appiukko. Joskus omien vanhempien kanssa on huonot välit tai ei ole välejä ollenkaan. Kun välit appivanhempiin tai vanhempiin ovat jo valmiiksi huonot ja pariskunta saa lapsen/lapsia, ihmissuhteet vaikeutuvat entisestään.
2) Isovanhemmat eivät halua kuunnella mitään, mutta tietävät valmiiksi kaiken. Vanhuus ja viisaus eivät valitettavasti aina asu samassa mummossa tai vaarissa.
3) Ei kunnioiteta äidin ja isän tapaa hoitaa ja kasvattaa omia lapsiaan. Otetaan Besserwisser--asenne, puututaan asioihin, komennellaan, määräillään, sekaannutaan ja omitaan lapsenlapsia. "No eikö äitisi anna sitä ja tätä? Kyllä mummo antaa!" Yritetään kävellä vanhempien yli.
4) Tehdään yllätyskyläilyjä ja tupatarkastuksia. "Tultiin kylään, kun nyt satuttiin ajamaan ohi." --> Niinpä. Olisitte vaan ajanut ohi.
5) Isovanhemmat yrittävä korjata omia kasvatusvirheitään lastenlasten kanssa. Yritetään hyvittää jotain lapsenlapsille, kun muutama kymmenen vuotta sitten on töpeksitty pahasti omien lasten kanssa. Mennään ääripäästä toiseen.
6) Ollaan epäoikeudenmukaisia. Isovanhemmat suosivat räikeästi yhtä lastenlasta, joka on isovanhempien mieleinen. Usein nämä isovanhemmat ovat suosineet myös yhtä lastaan, jos sisaruksia on monta.
Nämä samat lainalaisuudet pätevät myös toisinpäin, suhtautumisessa isovanhempiin.
3. Ei kunnioiteta isovanhempien tapaa olla isovanhempien vaan edellytetään heidän toimivan kaikessa kuten äiti olettaa/toivoo/määrää.
6. Ollaan epäoikeudenmukaisia ja suositaan toisen vanhempia (usein äidin) ja luonnostaan vieraannutetaan lapsi toisista isovanhemmista. Esim juhlapyhien vietot ja muut vierailut. Täälläkin joku on myöntänyt, että tahallaan jättää anopille laittamatta lapsen kuvia ja videoita, vaikka omalle äidille laittaa.Isovanhemmat voivat olla nykyään hankalassa välikädessä. Pitää olla läsnä, auttaa ja rahoittaa, mutta toisaalta pitää jo elekielestä lukea vanhempia (äitiä), olla tuppautumatta, noudattaa mitä tarkimpia kasvatus- ja ruokailumetodeja, väistyä ja niellä kaikki, että edes saa tavata lastenlasta.
Mahtava tulevaisuus pojan äitinä edessä. Pitää vaan kasvattaa niin vahvaluonteinen poika, ettei joudu muijansa tossun alle.
Mikä tuossa kolmoskohdassa on se ongelma? Tietenkin vanhemmat olettavat että lastaan kohdellaan niinkuin he toivovat. Eihän se koske mitenkään erityisesti vain isovanhempia vaan ihan kaikkia ihmisiä.
Jos vaikka kaverin lapsi on tulossa hoitoon ja lapsen vanhemmat sanoo, että lapsi ei saa katsoa uutisia niin kyllähän ne vanhemmat olettaa ettei sille lapselle näytetä uutisia.
Tuo kolmoskohta oli aika surkuhupaisa muutenkin. Miksi isovanhemmat luulevat, että heillä pitäisi olla lapsenlapsiin suurempi oikeus kun lapsen vanhemmilla? Koska ovat vanhempia ja "viisaampia"? Mun lapsen yksi isovanhempi on laiminlyönyt lasta kun hänet on pariksi tunnuksi jätetty mummun hoivaan, pitäisikö sitäkin kunnioittaa? sehän on vain hänen tapansa, ja sitä pitää kunnioittaa?
Meillä suuret linjat kasvatuksen suhteen ovat ihan yhdessä lapsen isän kanssa päätetty, en minä yksin. Silti esim anoppi syyttää aina mua nipottajaksi, kun lapselle ei saa tunnin kestävän vierailun aikana antaa toista jätksiä. Jopa siinä tapauksessa, että mun mies sanoo, että jätski riittää tälle päivälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Vaatteiden koko ei ole mikään mielipidekysymys. Joko vaate on sopiva, tai sitten ei. Ei-sopivia ei oteta käyttöön, koska liian isoja ja liian pieniä vaatteita on tympeä käyttää. Vai ostatko itse itsellesi vaatteet nopalla koon arpoen, kolme numeroa liian isot housut ja kaksi kokoa liian pieni paita päälle pitää kelvata, kun ne on ostettu?
Mun lapset puetaan melko värikkäästi, lapset lisäksi ovat jo sen ikäisiä, että oma mielipide vaatteista on. Isoäiti väkisin tuo ruskeita tai valmiiksi kulahtaneen harmaita vaatteita. Mä ehkä voisin niitä kelpuuttaa pihaleikkiin, mutta lapsi ei. Pitääkö väkisin pakottaa se vaate päälle, kun isoäiti moisen rievun on ostanut?Apuakin voi tarjota, mutta ei tyyliin ”mä tuun nyt pesemään teidän ikkunat, kun te ette mitään saa itse aikaiseksi”. Sit pestä tehokkaasti ikkunat, ja jättäen ne kovin raitaisiksi ja pahempaan kuntoon, mitä olivat ennen pesua. Tämmöisestäkin kokemusta...
Kun isovanhempi on tarpeeksi vaikea tapaus, niin etäisyys on vain hyvästä. Itse en ole yhtään pahoillani, että ei kovin usein nähdä.
Mulle sanottiin raskausaikana että onneksi teillä on isovanhemmat lähellä niin saatte tarvittaessa apua. Anoppi sanoikin että he auttavat sitten ihan kaikessa missä vain tarvitsee. Minulla ei ole elämänhallinnan ongelmia tai muutakaan joten tiesin jo silloin että pärjäämme varmasti hyvin ilman apuakin.
Sairastuin kuitenkin keuhkokuumeeseen lapsen ollessa 4kk. Mies oli reissutöissä, lähti tulemaan kotiin kun kuuli diagnoosin. Anoppi ilmestyi ovelle ennen kun mies oli saapunut kotiin ja alkoi hulluna touhottaa, että voi voi kun olet kipeänä eikä kukaan auta! En ollut ollut siivonnut kahteen päivään, tämän huomattuaan anoppi sanoi että nythän voit rauhakseltaan siivoilla, hän hoitaa vauvan. Istui vauva sylissä sohvalla, puristeli tätä itseään vasten ja suukotti kasvoja, ja minä siivosin hitain liikkein keittiötä.
Olin nuori ja kokematon, tänään olisi anoppi lentänyt niskaperseotteella pihalle.En tajua tätä. Oikein niskaperseotteella, miksi?? Mitä sen olisi pitänyt tehdä. Siitä on nimenomaan apua jos joku muu hoitaa vauvaa. Ja pussas vielä naamaakin, ai kauheeta!?
Meillä vauvoja ei pussaile kukaan perheen ulkopuolinen. Vauva ei voi puolustautua eikä ilmaista ettei halua vieraan ihmisen suukkoja. Mieti pientä vauvaa, joka haluaa olla vain vanhempiensa lähellä - vieras ihminen tulee hönkimään naamalle ja kuolaa pusuillaan kasvoja ja pahimmillaan suutakin. Hyi helvetti! Perheen ulkopuolinen bakteerikanta, lähes jokaisen aikuisen suussaan kantama karies sekä lukuisat streptokokit leviää noista pusuista. Ja siis toisen ihmisen lapsia ei mun mielestä vaan kuulu pussata.
Ymmärrän kyllä, että vieraiden ei kuulu pussaillaan vauvoja, eikä varsinkaan suulle. Mutta oletko ihan varma, että lapsen oma mummo on tajunnut, että lapsenlapselle pusun antaminen on näin kamala asia?
En sano tätä millään pahalla ja totta kai te vanhempina päätätte, missä rajat menevät. Mutta jos et ole sanonut asiasta suoraan ääneen, niin on aika todennäköistä, ettei mummo edes tajua asian ärsyttävän sinua. Monessa perheessä lastenlasten (tai sisarusten lasten) pussaaminen poskelle näiden ollessa pieniä on ihan normaalia, eikä sitä nähdä ällöttävän tautien levittämisenä vaan rakkauden osoituksena. Mutta kuten sanottu, perheissä on eroja ja kukin tavallaan. Kannattaa sanoa suoraan, mikä on oma näkemys asiasta.
Öh. Toisten lasten päälle kuolaaminen on aina väärin.
öööhöööhöhöööhöhöhö.
Kannattaa avata se suu, jo jostain asiasta ei tykkää. Joku pusu ei ole mitään kuolaamista, yrität nyt vain saada sen kuulostamaan iljettävältä. Varmaan sitten kuolaat miehesi kanssa ja lapsiasikin.
ps. minä en pussaa ketään enkä aiokaan. Ei ole lapsia, eikä tule. Tuollaiset passiivisaggressiiviset riemuidiootit vain saavat sapen kiehumaan.
Lähtökohtaisesti vieraiden lapsia ei lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata. Ja kirjoittajahan kertoi yrittäneensä pelastaa lapsensa.
Ohis
Ohis ohis, minä vastasin tuolle joka puhui pussaamisesta kuolaamisena, enkä sille keksitylle tarinalle.
"lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata."
Joo, juuri tätähän se on jos joku vsetä tai täti tai mummo koskettaa lasta. Päälle kuolaamista ja lääppimistä. Voin kuvitella kuinka ahdistava koti teillä on lasten näkökulmasta.
Niin. Sitä se on. Vieraan lapsen lääppimistä ja tämän päälle kuolaamista. Mitä se sinusta on? Tervettä?
Koskemista ja suukon antamista. Mitä se sinusta on? Tavallista hellyyden osoittamista lähisukulaiselta?
En tiedä onko molempien päässä vikaa vai ei, mutta sinulla sitä eittämättä ainakin on.
Olen eri, mutta kyllä mun lapsella on myös mummu, joka pitää lasta väkisin sylissä. On jo sen verran iso, että osaa sanoa että haluaa pois. Mutta pääseekö? Mummu pitää vaan kovempaa kiinni ja nauraa. Jouduin mennä hätiin, että lapsi pääsee pois puristuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitakaa ja syöttäkää itse pentunne, niin ei tarvii haukkua isoäitejä. Ottakaa omat eväät mukaan mummolaan ja tarjotkaa niitä isovanhemmillekin, niin muutkin oppii terveet tapanne vai elättekö siivellä?
Niinpä nii, jouduin viemään lapsen 10 kk mummolle hoitoon ja tiesin, että ruoka-aika on kohta. Laitoin mukaan ruoan:kasviksia ja lihaa. Mutta mitäpä olikaan mummo tehnyt. "En antanut tuota sinun tekemää ruokaa, kun keitin itse perunaa. Peruna on hyvää ruokaa!" Eli lapsi sai sinä päivänä pelkkää perunaa ruoaksi, koska äidin tekemät ruoat ei mummolle kelpaa.
Meillä olin tehnyt ison kasan vihanneksia ja lihaa lapselle, kun jouduttiin mennä anoppilan kautta kotiin (olin ollut omien vanhempien luona). Yhden aterian ajaksi jouduin jättämään lapsen (alle 1 v, en muista tarkasti ikää) hoitoon. Anoppi oli sit lämmittänyt vähintään neljän päivän satsin kerralla (ohjeistettu oli, että pari lusikallista riittää), ja kertoi kuinka lapselle ei ollut ruoka maistunut (=mun tekemä ruoka on pahaa).. sitten vmäinen hymy naamalle ja ilkkua tokaisu että koiralle maistui. Tämmöisiä pikkukällejä tapahtui jatkuvasti, kun vielä yritin tulla toimeen anopin kanssa.
Vai oli sulla itse tehtyjä soseita oikein 4 pv satsi matkalla mukana. Wau! Ja oikein jouduitte anoppilaan pysähtymään matkalla paremmasta mummolasta. Olisi kyllä kannattanut ennemmin pysähtyä vaikka abc:llä ja yöpyä hotellissa.
Ihan oikeasti naiset: kyllä teissä miniöissäkin on varmasti jotain vikaa, kun teilläon tuollaiset psykoanopit. Ainakin tulkitsette yli ihan hemmetin paljon kaikkea sanomista ja anopin ilmeitä.
T. Ei vielä anoppi, pojan äiti
Onneksi joukossamme vaeltaa vielä kaltaisiasi älykköjä. Nyt vasta ymmärrän, että olen vain Tulkinnut Väärin anoppia... Edellisen vastaajan listausta mukaillen, tässä muutamia edesottamuksia jotka minä vain tulkitsin väärin...
- Vauva jää mummolaan, nyt pääsetkin hyvään hoitoon, virkkoi anoppi 2vkon ikäiselle vauvalle. Meni sohvalle ja kääntyi istumaan seinään päin kädet puuskassa kun emme jättäneet vauvaa.
- Hyi, eiköhän ole lutkutettu tarpeeksi jo, mummu antaakin nyt ihanaa kaupan herkkumaitoa, sitä kyllä riittää. - Anopin kommentti 4kk vauvan imetyksestä
- Ei tämä sinun ole, sie saat kotona pitää, mie pidän täällä! - vastaus pyyntööni antaa itkevä vauva takaisin minulle anoppilassa.
- Otti 6kk vauvan ja lähti ulos ovesta, käveli edestakaisin pihamaalla, jos erehdyin menemään ulos ja lähestymään heitä, niin tämä sähähti "siellä on kahvia, mene ottamaan, me ollaan nyt kahden!"Lapsi on nyt 2v. eikä anoppi oli KERTAAKAAN kutsunut minua äidiksi vauvalle. Hänen koko elämänsä ja identiteettinsä sen sijaan on vain mummua mummua mummua, vaikkei lapsi olisi lähimaillakaan. Minä olen lapselle edelleen "Kaisa", poikansa eli mieheni on kuitenkin "isi". Jos lapsi lähestyy minua, niin anoppi suhisee "ä-ää, älä mene sinne" ja pudistaa päätään ja tuijottaa kiinteästi lasta, heiluttaa vimmatusti lelua tms. että saisi lapsen mielenkiinnon itseensä.
Onpa kurjaa tässä vaiheessa ymmärtää että kaikki olisi voinut mennä paremmin jos minä en olisi Tulkinnut Väärin.Hmm, miks toi on mun mielestä lähinnä aika söpöä :D Anoppisi ihan oikeasti tykkää vauvasta mutta on höpsähtänyt eli jos sanoisit asiasta ystävällisesti niin teillä olis todella innokas lapsenvahti joka ainakin varmasti rakastaa lasta! :D En ole äiti (vielä) mutta voisin kuvitella että noin innokkaalle mummolle just uskaltais jättää lapsen.
Älkää nyt rakkaat lapset langetko näin helppoon.
Annan 1/5 koska vastasin kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolla oli myös hirveä tarve kahdenkeskiseen aikaan ja salaisuuksiin, joista aina erikseen oikein suljettiin pois. Sitten taas jos minulla oli jotain lasten kanssa, josta hän ei tiennyt, pillastui täysin. Oli hirvittävän mustasukkainen kaikesta ja tuntui että käymme jotain ihmeellistä suosituimmuuskilpailua.
Meillä on etäiset suhteen sattuneesta syystä mummoon. Tämä ei silti poista todella kauheita tilanteita. Meillä myös kerrotaan lapsille "salaisuuksia", ja vannotetaan, ettei niitä saa kertoa. Ja nämä salaisuudet saattavat olla tyyliin "mummon synttäreillä on sit suklaakakkua". Mummon pitää olla kaikessa paras ja ihanin ja hauskin, varsinkin toinen mummo on aina voitettava, mieluusti myös minut.
Kun nähdään harvoin, niin toki lasten edistysaskeleita jää mummolta huomaamatta. Oli käymässä pyytämättä ja ikävästi juuri sellaiseen hetkeen, kun oltiin lähdössä leikkipuistoon. Lapset menivät vessaan ihan itse, niin tämä mummo sitten kovaan ääneen sinne kehumaan, kuinka reippaita lapset ovat, kun eivät ole enää vaipoissa. Lapset siis ovat olleet vähintään 2 vuotta vaipatta. Oli pienokaiset siinä aika huuli pyöreänä, että mikähän mekkalointikohtaus on. Isompi lapsista (5 v) loukkaantui, ja totesikin mummolleen, ettei ole vauva, vaan iso poika jo. Toinen vaan jatkoi vaippa-kailotusta. Lapsetkin olivat tuskastuneita tilanteeseen, ja onneksi suoriutuivat pikavauhtia autoon. Jotain vielä yritti viittilöidä kun olin saanut auton tallista, mutta iloisesti vilkuttaen ajoin pois. En tiedä mitä häneltä jäi sanomatta, mutta eipä voinut silloin (eikä nytkään) vähempää kiinnostaa.
Ei tuohon tarvi puuttua sinänsä, koska lapset kyllä moisen huomaavat, ja yleensä tuo kääntyy "tekijää" vastaan. Eivät lapset tykkää siitä, että äiti tai mummo tai isä yritetään ns. päihittää. Tuo puolustusreaktion esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien tehtävä on hemmotella lapsenlapset pilalle ja saada lapset tottelemattomiksi vanhempia kohtaan hokemalla näille, että kuinka tuhmia vanhemmat ovat kun komentelevat lapsia ja sanomalla näille, että ei lasten tarvitse vanhempia totella.
Samoin nostaa itseään jalustalle ja opettaa lapselle, kuinka sen vanhemmat on tylsiä tiukkiksia ja isovanhempi kaiken salliva/ostava/antava lempisukulainen. ”Äitisi kieltää kaiken hauskan, kyllä mummo olisi sinulle jätskin ostanut”. Meillä mummo puhuu tällaisiä juttuja jo 9kk ikäiselle tyttärelleni, kun sanoin että kesäiset jätskireissut saa unohtaa vielä joksikin aikaa, ei kuulu tuon ikäisen ruokavalioon pehmikset.
En ymmärrä yhtään sitä mentaliteettia että isovanhemman kuuluu saada hemmotella ja vanhempien tehtävä on huolehtia siitä perusarjesta. Minä haluan hemmotella omia lapsiani, minä haluan että mun lapsilla on hyviä muistoja minusta ja isästään, isovanhemmilla on omat lapsensa olleet. Olen todella allerginen sille että sanotaan "kyllä minä annan sitä ja tätä, onkos tylsää kun äiti kieltää". Se on pahanpuhumista, siitä ei ole meidän perheelle mitään hyötyä, isovanhempi tietenkin saa kokea olevansa paras tyyppi.
Vaarin naama venähti kun kerran sanoin hyvin selkeästi että "sinä et puhu meidän lapsille tuollaista". Vai siis pitäisikö se sallia? Miksi?En ymmärrä minäkään tätä. Siis että lasten elämässä olisi jokin aikuisten keskinäinen kilpailu. Se on äärettömän turvatonta lapsille!
Meillä tehtiin sitä että kun minä kielsin, mummo riensi sallimaan. Jos toruin lasta, mummo riensi lohduttamaan ja jos puutuin lapsen tekemiseen, mummo selitti sen jotenkin paremmin päin. Jopatulkkadi minun puheitani omille lapsilleni!
Meillä tuohon erehtyi pariin kertaan omat vanhempani. Tylytin heidät siinä samalla, kun ojensin lastakin. Olemme siis hyvissä väleissä, ja sain itse hyvin ja rakastavan kasvatuksen, mutta joskus isovanhemmilla vähän lipsuu. Varsinkin esikoinen on sellainen, että vaatii todella selvät ja ns. ankarat rajat jotta hommasta tulee yhtään mitään. Mummolassa hoidossa ollessaan saavat olla yleensä kuin ellun kanat, ja nyt kun ovat vähän vanhempia niin ovat helisemässä, kun mukulat eivät usko kun kielletään. Sanoinkin viimeksi viime viikolla isälleni joka ihmetteli miksi poika tottelee minua mutta eivät heitä, että itsepä olette antaneet tehdä mitä lystäävät vaikka jo taaperoaikana juttelin tämän kyseisen lapsen rajojen tärkeydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien tehtävä on hemmotella lapsenlapset pilalle ja saada lapset tottelemattomiksi vanhempia kohtaan hokemalla näille, että kuinka tuhmia vanhemmat ovat kun komentelevat lapsia ja sanomalla näille, että ei lasten tarvitse vanhempia totella.
Samoin nostaa itseään jalustalle ja opettaa lapselle, kuinka sen vanhemmat on tylsiä tiukkiksia ja isovanhempi kaiken salliva/ostava/antava lempisukulainen. ”Äitisi kieltää kaiken hauskan, kyllä mummo olisi sinulle jätskin ostanut”. Meillä mummo puhuu tällaisiä juttuja jo 9kk ikäiselle tyttärelleni, kun sanoin että kesäiset jätskireissut saa unohtaa vielä joksikin aikaa, ei kuulu tuon ikäisen ruokavalioon pehmikset.
En ymmärrä yhtään sitä mentaliteettia että isovanhemman kuuluu saada hemmotella ja vanhempien tehtävä on huolehtia siitä perusarjesta. Minä haluan hemmotella omia lapsiani, minä haluan että mun lapsilla on hyviä muistoja minusta ja isästään, isovanhemmilla on omat lapsensa olleet. Olen todella allerginen sille että sanotaan "kyllä minä annan sitä ja tätä, onkos tylsää kun äiti kieltää". Se on pahanpuhumista, siitä ei ole meidän perheelle mitään hyötyä, isovanhempi tietenkin saa kokea olevansa paras tyyppi.
Vaarin naama venähti kun kerran sanoin hyvin selkeästi että "sinä et puhu meidän lapsille tuollaista". Vai siis pitäisikö se sallia? Miksi?Juuri näin, silkkaa vanhempien mustamaalaamista! Isovanhemmat on omat lapsensa kasvattaneet, jos jokin asia on jäänyt kaivelemaan tms. heidän vanhemmuuden varrella, niin ei minun lapseni ole mikään työväline omien virheiden korjaamiseen. Tottakai minä haluan olla ensimmäisenä viemässä tytärtäni jäätelölle (sitten kun sen aika joskus koittaa :D) ja nähdä hänen ilmeensä jäätelöä maistaessaan ensimmäisenä, isänsä kanssa yhdessä tottakai. Aivan kuten olen halunnut olla läsnä kun ollaan maisteltu ekaa kertaa soseita, käyty ekaa kertaa keinumassa, tytär on istunut ekaa kertaa kauppakärrin kyytiin jne.
Anoppi väitti mua itsekkääksi, kun olen halunnut olla todistamassa lapsen ensimmäisiä kokemuksia, eikä hän saanut olla se, joka on ensimmäisenä vienyt keinuun, antanut kiinteitä tai nähnyt ensiaskeleet. Hänellä kuulemma mummuna on etuoikeus kaikkeen tähän. Itse on lasten ollessa pieniä dumpannut heidät samassa taloudessa asuvalle äidilleen ja mennyt töihin. Ilmeisesti jotain jäänyt kokematta, jota nyt yrittää paikata lastenlapsilla.
Nämä ovat kyllä yllättävän tärkeitä asioita vanhemmille. Muistakaa äidit, että myös isälle.
Itsellä oli hieman ongelmana tässä sellainen, kun oma vaimo on äitinsä kanssa melko läheinen, ja äityisloman aikana ja muuten olivat usein yhdessä vauva/taaperon kanssa ja tekivät juuri noita mainittuja juttuja. Vaimo ei oikein ymmärtänyt, kun asiasta pahastuin.
Olisi se ollut minullekin tärkeää tehdä yhdessä perheenä ne ekat jutut, vaikka töissä kävinkin.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien välinen sota kirjoitti:
Sukupoliven välinen sotaOngelmat ja riidat eri sukupolvien välillä aiheutuvat usein seuraavista asioista:
1) Huono lähtötilanne: Miniä ja anoppi eivät tule toimeen keskenään. Taistelupareja voivat olla myös vävy ja appiukko, vävy ja anoppi tai miniä ja appiukko. Joskus omien vanhempien kanssa on huonot välit tai ei ole välejä ollenkaan. Kun välit appivanhempiin tai vanhempiin ovat jo valmiiksi huonot ja pariskunta saa lapsen/lapsia, ihmissuhteet vaikeutuvat entisestään.
2) Isovanhemmat eivät halua kuunnella mitään, mutta tietävät valmiiksi kaiken. Vanhuus ja viisaus eivät valitettavasti aina asu samassa mummossa tai vaarissa.
3) Ei kunnioiteta äidin ja isän tapaa hoitaa ja kasvattaa omia lapsiaan. Otetaan Besserwisser--asenne, puututaan asioihin, komennellaan, määräillään, sekaannutaan ja omitaan lapsenlapsia. "No eikö äitisi anna sitä ja tätä? Kyllä mummo antaa!" Yritetään kävellä vanhempien yli.
4) Tehdään yllätyskyläilyjä ja tupatarkastuksia. "Tultiin kylään, kun nyt satuttiin ajamaan ohi." --> Niinpä. Olisitte vaan ajanut ohi.
5) Isovanhemmat yrittävä korjata omia kasvatusvirheitään lastenlasten kanssa. Yritetään hyvittää jotain lapsenlapsille, kun muutama kymmenen vuotta sitten on töpeksitty pahasti omien lasten kanssa. Mennään ääripäästä toiseen.
6) Ollaan epäoikeudenmukaisia. Isovanhemmat suosivat räikeästi yhtä lastenlasta, joka on isovanhempien mieleinen. Usein nämä isovanhemmat ovat suosineet myös yhtä lastaan, jos sisaruksia on monta.
Nämä samat lainalaisuudet pätevät myös toisinpäin, suhtautumisessa isovanhempiin.
3. Ei kunnioiteta isovanhempien tapaa olla isovanhempien vaan edellytetään heidän toimivan kaikessa kuten äiti olettaa/toivoo/määrää.
6. Ollaan epäoikeudenmukaisia ja suositaan toisen vanhempia (usein äidin) ja luonnostaan vieraannutetaan lapsi toisista isovanhemmista. Esim juhlapyhien vietot ja muut vierailut. Täälläkin joku on myöntänyt, että tahallaan jättää anopille laittamatta lapsen kuvia ja videoita, vaikka omalle äidille laittaa.Isovanhemmat voivat olla nykyään hankalassa välikädessä. Pitää olla läsnä, auttaa ja rahoittaa, mutta toisaalta pitää jo elekielestä lukea vanhempia (äitiä), olla tuppautumatta, noudattaa mitä tarkimpia kasvatus- ja ruokailumetodeja, väistyä ja niellä kaikki, että edes saa tavata lastenlasta.
Mahtava tulevaisuus pojan äitinä edessä. Pitää vaan kasvattaa niin vahvaluonteinen poika, ettei joudu muijansa tossun alle.
Eihän nuo ole vaikeita asioita, vaan hoituvat ihan normaaleilla käytöstavoilla.
Kolmoskohdasta sen verran, että tottakai vanhemmat päättävät lapsiinsa liittyvistä asioista. Sen tosiasian nyt luulisi olevan päivänselvä asia kaikille.
Lapsen ja herkut. Mun anoppi on tuollainen kuin ketjun aloittaja kuvaili. Meille kylään tullessaan tuo lapselle suklaalevyn, pari XL-pussia karkkia, muutaman suklaapatukan, keksipaketin ja jotakin muuta pientä karkkiaskia tms. Siis sellaisen määrän karkkia, että lapsi normaalisti syö noin paljon parin kuukauden aikana. Kun lapsi on mummolassa, hänet istutetaan tietokoneen ääreen ja mummo kantaa sinne tietokoneelle selkä vääränä ruokaa, mm. sipsejä, nakkeja, suklaavanukkaita, karkkia yms, niin, että lapsi usein sanoo, että on paha olo ja on useamman kerran oksentanut mummolassa illalla.
Tämä on johtanut siihen, että esimerkiksi kesälomalla lapsi ei mene mummolaan kuin pariksi päiväksi käymään, eikä mummoa kutsuta meille, sille lapsi ei yksinkertaisesti voi syödä tuolla tavalla esim. viikkoa tai paria putkeen.
En voi mitenkään ymmärtää anopin käytöstä. En pahastuisi yhdestä pullasta tai tuliaisina tuodusta karkkipussista, mutta tuollainen syöttäminen ei minusta ole mitenkään normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Vaatteiden koko ei ole mikään mielipidekysymys. Joko vaate on sopiva, tai sitten ei. Ei-sopivia ei oteta käyttöön, koska liian isoja ja liian pieniä vaatteita on tympeä käyttää. Vai ostatko itse itsellesi vaatteet nopalla koon arpoen, kolme numeroa liian isot housut ja kaksi kokoa liian pieni paita päälle pitää kelvata, kun ne on ostettu?
Mun lapset puetaan melko värikkäästi, lapset lisäksi ovat jo sen ikäisiä, että oma mielipide vaatteista on. Isoäiti väkisin tuo ruskeita tai valmiiksi kulahtaneen harmaita vaatteita. Mä ehkä voisin niitä kelpuuttaa pihaleikkiin, mutta lapsi ei. Pitääkö väkisin pakottaa se vaate päälle, kun isoäiti moisen rievun on ostanut?Apuakin voi tarjota, mutta ei tyyliin ”mä tuun nyt pesemään teidän ikkunat, kun te ette mitään saa itse aikaiseksi”. Sit pestä tehokkaasti ikkunat, ja jättäen ne kovin raitaisiksi ja pahempaan kuntoon, mitä olivat ennen pesua. Tämmöisestäkin kokemusta...
Kun isovanhempi on tarpeeksi vaikea tapaus, niin etäisyys on vain hyvästä. Itse en ole yhtään pahoillani, että ei kovin usein nähdä.
Mulle sanottiin raskausaikana että onneksi teillä on isovanhemmat lähellä niin saatte tarvittaessa apua. Anoppi sanoikin että he auttavat sitten ihan kaikessa missä vain tarvitsee. Minulla ei ole elämänhallinnan ongelmia tai muutakaan joten tiesin jo silloin että pärjäämme varmasti hyvin ilman apuakin.
Sairastuin kuitenkin keuhkokuumeeseen lapsen ollessa 4kk. Mies oli reissutöissä, lähti tulemaan kotiin kun kuuli diagnoosin. Anoppi ilmestyi ovelle ennen kun mies oli saapunut kotiin ja alkoi hulluna touhottaa, että voi voi kun olet kipeänä eikä kukaan auta! En ollut ollut siivonnut kahteen päivään, tämän huomattuaan anoppi sanoi että nythän voit rauhakseltaan siivoilla, hän hoitaa vauvan. Istui vauva sylissä sohvalla, puristeli tätä itseään vasten ja suukotti kasvoja, ja minä siivosin hitain liikkein keittiötä.
Olin nuori ja kokematon, tänään olisi anoppi lentänyt niskaperseotteella pihalle.En tajua tätä. Oikein niskaperseotteella, miksi?? Mitä sen olisi pitänyt tehdä. Siitä on nimenomaan apua jos joku muu hoitaa vauvaa. Ja pussas vielä naamaakin, ai kauheeta!?
Meillä vauvoja ei pussaile kukaan perheen ulkopuolinen. Vauva ei voi puolustautua eikä ilmaista ettei halua vieraan ihmisen suukkoja. Mieti pientä vauvaa, joka haluaa olla vain vanhempiensa lähellä - vieras ihminen tulee hönkimään naamalle ja kuolaa pusuillaan kasvoja ja pahimmillaan suutakin. Hyi helvetti! Perheen ulkopuolinen bakteerikanta, lähes jokaisen aikuisen suussaan kantama karies sekä lukuisat streptokokit leviää noista pusuista. Ja siis toisen ihmisen lapsia ei mun mielestä vaan kuulu pussata.
Ymmärrän kyllä, että vieraiden ei kuulu pussaillaan vauvoja, eikä varsinkaan suulle. Mutta oletko ihan varma, että lapsen oma mummo on tajunnut, että lapsenlapselle pusun antaminen on näin kamala asia?
En sano tätä millään pahalla ja totta kai te vanhempina päätätte, missä rajat menevät. Mutta jos et ole sanonut asiasta suoraan ääneen, niin on aika todennäköistä, ettei mummo edes tajua asian ärsyttävän sinua. Monessa perheessä lastenlasten (tai sisarusten lasten) pussaaminen poskelle näiden ollessa pieniä on ihan normaalia, eikä sitä nähdä ällöttävän tautien levittämisenä vaan rakkauden osoituksena. Mutta kuten sanottu, perheissä on eroja ja kukin tavallaan. Kannattaa sanoa suoraan, mikä on oma näkemys asiasta.
Öh. Toisten lasten päälle kuolaaminen on aina väärin.
öööhöööhöhöööhöhöhö.
Kannattaa avata se suu, jo jostain asiasta ei tykkää. Joku pusu ei ole mitään kuolaamista, yrität nyt vain saada sen kuulostamaan iljettävältä. Varmaan sitten kuolaat miehesi kanssa ja lapsiasikin.
ps. minä en pussaa ketään enkä aiokaan. Ei ole lapsia, eikä tule. Tuollaiset passiivisaggressiiviset riemuidiootit vain saavat sapen kiehumaan.
Lähtökohtaisesti vieraiden lapsia ei lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata. Ja kirjoittajahan kertoi yrittäneensä pelastaa lapsensa.
Ohis
Ohis ohis, minä vastasin tuolle joka puhui pussaamisesta kuolaamisena, enkä sille keksitylle tarinalle.
"lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata."
Joo, juuri tätähän se on jos joku vsetä tai täti tai mummo koskettaa lasta. Päälle kuolaamista ja lääppimistä. Voin kuvitella kuinka ahdistava koti teillä on lasten näkökulmasta.
Koskettamisen ja väkisin sylissä pitämisen välillä on aikamoinen ero. Varmasti lapsilla on ahdistava koti, jos siellä ei lapsille turvata fyysistä koskemattomuutta, vaan annetaan mummun vapaasti pitää väkisin sylissä ja syljellään valella lapsi, jotta mummulle ei vaan tule paha mieli.
Voi vitsi miten IIIIIHHHANAAA on yliampua, vai mitä.
Teillä on päässä vikaa.
Alue: Aihe vapaa
Ohis ohis, minä vastasin tuolle joka puhui pussaamisesta kuolaamisena, enkä sille keksitylle tarinalle.
"lääpitä, imutella tai heidän päälleen ei kuolata."
Joo, juuri tätähän se on jos joku vsetä tai täti tai mummo koskettaa lasta. Päälle kuolaamista ja lääppimistä. Voin kuvitella kuinka ahdistava koti teillä on lasten näkökulmasta.