Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?

Pitäähän jokaisen lapsen saada kokea sokerinen 2. tyypin diabetes ja korkea verenpaine lakujen voimalla.

Minulle tehtiin samoin, ja nyt olen ylipainoinen diabeetikko. Annan samalla mitalla takaisin seuraavalle sukupolvelle. 

T. Mummu

Kun lapset olivat pieniä, niin minä toivoin, että mummo lukisi heille ja pitäisi sylissä. Itse kyllä luin lapsille, mutta en ehtinyt niin paljon kuin olisin halunnut. Lukemisen sijaan...

Mummon oli ihan pakko tyrkyttää lapsille karkkia, pullaa, jäätelöä, limpparia enemmän kuin lapset halusivat syödä. Ja vaikka lapset eivät noita edes pyytäneet.

Tuosta on jäänyt  katkeruus.

Olen jo yli kakskymppinen ja isovanhempani toimivat edelleen samalla tavalla. Kylässä käydessä eteen tuodaan pullat, keksit, limut, vanukkaat ja kilo karkkia "sitten kun olet nuo syönyt niin meillä sinulle paketti jäätelöä". Ei millään mene perille ettei kukaan voi syödä tollasta määrä sokeria kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset olivat pieniä, niin minä toivoin, että mummo lukisi heille ja pitäisi sylissä. Itse kyllä luin lapsille, mutta en ehtinyt niin paljon kuin olisin halunnut. Lukemisen sijaan...

Mummon oli ihan pakko tyrkyttää lapsille karkkia, pullaa, jäätelöä, limpparia enemmän kuin lapset halusivat syödä. Ja vaikka lapset eivät noita edes pyytäneet.

Tuosta on jäänyt  katkeruus.

Meillä mummo teki tuota omassa kodissaan, kun en ollut estämässä. Lopetinkin sitten kannustamasta lapsia käymään siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästyttää että näin monella on tuollaisia vanhempia. Eihän ne ole mitään ikäloppuja dementikkoja, tavallisia keski-ikäisiä ihmisiä kai. Kyllä minun vanhemmat tajuaa kun selitän niille, että nykyään suositukset sokerin suhteen on tiukemmat, ja että emme halua että lapsille tuodaan karkkia. Ollaan juteltu, että jos haluavat jotenkin hemmotella, voivat viedä vaikka leffaan tai huvipuistoon, tai jos jotain pitää ostaa, niin puhutaan mitä lapset toivovat tai tarvitsevat, ja ostetaan sitten sellaista. Oletteko yrittäneet keskustella ihan asiallisesti tästä karkkihommasta?

Meillä on ainakin väännetty asiasta monta kertaa - lapset jo teini-ikäisiä ja aina vaan viikoittainen herkun kantaminen meille jatkuu. Oli jo välissä parempi, mutta nyt lipeää taas on on löytynyt kaakaopurkkeja (1 l), donitseja ja patukoita. Tähän lisäksi myös croissantit. Suuttui anoppi kerran, kun laskin, että hänen tuomassaan välipalassa oli 8-vuotiaan lähes koko päivän energiantarve = 1000 kaloria.

Kyllä, olen ikävä tiukkapipo joka estää anoppia rakastamasta lapsiamme, kuten haluaa. Ja monet tuotteet, kuten jogurttijuomat, niin ei ymmärrä, että niissäkin on sokeria.

Ylipaino-ongelmia meillä ei ole, mutta pari kertaa jo hampaissa reikiä. Toivoisin, että herkut säästetään viikonloppuun tai korkeintaan pieni pala heti ruoan jälkeen.

Suomen kansa on ylipainoista, joten en ymmärrä, miksi pitää kantaa noita herkkuja. Jos näkisivät harvoin, niin ymmärrystä riittäisi enemmän.

Reikiä hampaisiin aiheuttaa karies-bakteeri, jonka yleensä piittaamattomat vanhemmat tartuttavat lapsillensa.

Piittaamattomat siksi, että kaikille kai tää jo opetetaan neuvolassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen isoäiti, enkä ikinä, koskaan tarjoa lapsille mitään kysymättä ensin vanhemmiltaan.

No, meitä on moneksi!

Kaltaisiasi isoäitejä tarvitaan enemmän! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset olivat pieniä, niin minä toivoin, että mummo lukisi heille ja pitäisi sylissä. Itse kyllä luin lapsille, mutta en ehtinyt niin paljon kuin olisin halunnut. Lukemisen sijaan...

Mummon oli ihan pakko tyrkyttää lapsille karkkia, pullaa, jäätelöä, limpparia enemmän kuin lapset halusivat syödä. Ja vaikka lapset eivät noita edes pyytäneet.

Tuosta on jäänyt  katkeruus.

Meillä mummo teki tuota omassa kodissaan, kun en ollut estämässä. Lopetinkin sitten kannustamasta lapsia käymään siellä.

Tuli mieleen yksi kerta, kun oltiin mummolassa. Lapsen eteen iskettiin iso pulla, ja lapsi ei siitä tykännyt, maistoi kerran. Siinä mummu sitten maanitteli että syöpäs nyt. Kun ei vieläkään kelvannut, niin sitten oltiin jo syyllistämässä, että kun mummu ihan "Eetua" varten leiponut, ja vähän yritti tekoitkuakin vääntää. Ei vaan kelvannut edelleenkään, niin sitten alkoi lahjonta, jos syöt pullan, niin sitten saat vielä jätskiä ja karkkia. Lapsi oli pieni (2 tai 3), ja halusin nähdä, kuinka pitkälle tuo menee. Tässä tuli itsellä raja vastaan, ja sanoin miehelle, että nyt on aika lähteä kotiin. Sitten kiitettiin kahvista ja nostettiin lapsi kainaloon. Yritti vielä niitä pahoja pullia tyrkyttää meille mukaan. Ei otettu. Sanottiin, että meillä alkaa olla komposti niin täynnä, ettei sinne mahdu ne pullat.

Meillä se pahempi osapuoli on vaari. Mummokin tykkää kyllä ostella kaikkea, mutta enemmänkin leluja ja vaatteita. Vaari (mieheni isä) taas tuo joka kerta kylään tullessaan muovikassillisen herkkuja - kaksi puolentoista litran limsapulloa, ainakin yhden sipsipussin, keksejä, leivoksia, pullapitkon, karkkipussin ja suklaata. Tiedän, että hän tarkoittaa hyvää eikä ehkä osaa ilmaista rakkauttaan muuten kuin herkkuja kantamalla mutta lapsemme ovat 3- ja 1,5-vuotiaita. Olen yrittänyt nätisti sanoa monta kertaa, etteivät noin pienet edes vielä syö karkkia varsinkaan tuollaisia määriä, mutta vaari senkuin höhöttelee ja sanoo vain, että opetatte sitten. Vaari itse on jo vaarallisesti ylipainoinen, verenpaine ja diabetes vaivaavat ja joudun tätä keskustelua yhä uudestaan ja uudestaan käydessämme todella ponnistelemaan, etten sanoisi päin naamaa etten halua syöttää lapsiani yhtä sairaiksi kuin hän. Mieheni kanssa olen asiasta myös puhunut ja hän suhtautuu hommaan kovin huolettomasti - on sitä mieltä, että vaari nyt on vähän höperö eikä niitä herkkuja tarvitse kaikkia syödä. Ei niin, mutta olen huolissani siitä, mitä tapahtuu kun lapset kasvavat. Vaarille näyttäisi olevan ihan kunnia-asia, että saa lapsenlapsensa totutettua jokapäiväisiin kääretorttuihin ja omenalimppariin ruokajuomana. Mitään muuta ei sitten lastenlasten kanssa osata tehdä, vaikka olisin ikionnellinen jos leikkisivät hetken vaikka edes tuossa kotipihalla vaarinsa kanssa. Näin ilkeästi sanottuna vaari on itse niin tuhdissa kunnossa, että hengästyy kävellessään autolta etuovelle joten ei ihme, ettei jaksa lasten kanssa touhuta. Heidän syöttämisensä ei kuitenkaan ole mikään vaihtoehto enkä tiedä, miten tilanteen voisi ratkaista. Ylipäätään näyttäisi siltä, ettei kukaan ole omia ruokatottumuksiaan hevillä muuttamassa. En haluaisi aloittaa tästä mitään riitaa, mutta tuntuu kieltämättä myös todella epäkunnioittavalta, ettei minua lasten äitinä kuunnella tässä asiassa yhtään. 

Sipsit eltaantuu kaappiin, suklaita menee roskiin ja leivonnaisia kannan selkä vääränä työpaikan kahvihuoneeseen.

Ja sitten sama ihminen valittaa aivan jatkuvasti rahapulaa.

Minä en myöskään ymmärrä sitä ehdottomuutta, että jos vanhemmat pyytävät hillitsemään sokerin syöttämistä, niin siitä loukkaannutaan verisesti. Eikö se mummo voisi vain todeta, että ”kappas, asiat ovat tosiaan tainneet muuttua siitä kun itse sain yhden tikkunekun vuodessa”, ja tuoda seuraavalla kerralla vaikka vain pienen tuliaisen. Ei kiloa suklaata. Ja mitä jos se tuliainen olisikin vaikka pussillinen kukansiemeniä, jotka voitaisiin yhdessä lapsen kanssa istuttaa? Ei kukaan toivo, että mummot lopettaisivat lastenlastensa hemmottelun kokonaan; me haluamme vain, että lapsemme pysyvät terveinä. Nykyään on synttäreitä ja muita tapahtumia tosi usein, ja kaikkeen liittyy karkin mässytys.

Meilläkin määrät ovat poskettomia, mutta ne ovat linjassa mummelin omaan syömiseen. Jouluna saattaa syödä 15 joulutorttua, suklaarasiallisen jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä en myöskään ymmärrä sitä ehdottomuutta, että jos vanhemmat pyytävät hillitsemään sokerin syöttämistä, niin siitä loukkaannutaan verisesti. Eikö se mummo voisi vain todeta, että ”kappas, asiat ovat tosiaan tainneet muuttua siitä kun itse sain yhden tikkunekun vuodessa”, ja tuoda seuraavalla kerralla vaikka vain pienen tuliaisen. Ei kiloa suklaata. Ja mitä jos se tuliainen olisikin vaikka pussillinen kukansiemeniä, jotka voitaisiin yhdessä lapsen kanssa istuttaa? Ei kukaan toivo, että mummot lopettaisivat lastenlastensa hemmottelun kokonaan; me haluamme vain, että lapsemme pysyvät terveinä. Nykyään on synttäreitä ja muita tapahtumia tosi usein, ja kaikkeen liittyy karkin mässytys.

Tämä näin! Meillä on iso piha, ja viime kesänä lapset oli innoissaan, kun saivat syödä ihan itse kasvattamiaan herneitä, hakea ne itse kasvimaalta. Eikä vain se syöminen, vaan niiden herneiden istuttaminen, kasvun seuraaminen, niiden versojen kastelu jne oli todella antoisaa!

Mun isä on todella köyhistä oloista, hänen kanssaan saan vääntää mehusta. Heillä on pihassa paljon marjoja, joista sitten keittelevät äitini kanssa mehua. Toki jollain hyväksi havaitulla puolet sokeria, puolet marjoja -reseptillä. Kun mun lapset ovat siellä, niin sanon, että yksi lasi mehua riittää päivässä. Ei mene jakeluun että se mehu ei todellakaan ole mikään terveystuote, vaikka kuinka on itse keitetty eikä ole lisäaineita. Onneksi sentään menee tuo syömispuoli helpommin perille, kun on itse kovin herkkä lihomaan, eikä halua sitä mun lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin määrät ovat poskettomia, mutta ne ovat linjassa mummelin omaan syömiseen. Jouluna saattaa syödä 15 joulutorttua, suklaarasiallisen jne.

Mun oma mummu taas teki sitä, että lykkäsi eteenpäin melkein kaiken herkun sekä minkä tahansa tavaran, mitä hänelle tuotiin. Itse oli näitä "mitä enemmän kärsii, sitä kirkkaamman kruunun saa" -ihmisiä, ja sen takia kieltäytyi kaikista elämän nautinnoista. 

Miten paljon teidän lapset sitä karkkia vetää jos ei rajoiteta?

Meillä on aina syöty herkkuja. Koko perhe. Ruuan jälkeen lähes päivittäin jotain. Pari karkkia tmv jälkkäriksi. Toisinaan etenkin pienemmällä 5v:llä nämäkin pari unohtuu kippoon ja jää syömättä.

Koko perhe hoikkia, hammaslääkärissä viime viikolla 9v hampaista mainitsi, että ikäisekseen todella hyväkuntoiset hampaat.

Karkkia on aina kaapissa, mutta ei sitä kukaan kaksin käsin syö. Kaverisynttäreillä ja juhlissa en ole myöskään katsonut tarpeelliseksi rajoittaa karkin syöntiä. Syövät joo, mutta kun kotiin päästään ja iltapalaa pitää alkaa miettiä on toiveissa ruisleipää, porkkanatikkuja tai jotain ihan muuta. Makeakiintiö kun on täysi.

Ja noita isovanhempiakaan ei ole karkkia tuputtamassa lähimailla, kun sattuvat olemaan rapajuoppoudellaan aikanaan välinsä lapsiinsa pilanneet. Ei tarvitse nyt mummoa ja pappaa esittää. Lomilla mummolareissuilla kaukana saattaa olla tarjolla saunan jälkeen eskimo-puikko tmv, mutta ei ne aina jaksa ja tahdo syödä niitäkään.

Aikuisissa on samaa ilmiötä kai. Monet firman juhlat olen katsonut, kun kaksin käsin sitä ilmaista viinaa kaadetaan kurkkuun. Miksi? Olisiko jotain tekemistä sen kanssa, ettei ole tervettä kontrollia muodostunut menneinä aikoina ko. tilanteissa kun jotain tarjolla on. Itse juon aina liikenteeseen lähtiessä melko vakiosti illan aikana 4-6 annosta. Enempää ei mene tai tee mieli. Oli sitten ilmaista tai ei.

Kun minä olin pieni ja mummolla "kylässä" - melkein asuin siellä ensimmäiset 7v, sen jälkeen joka toinen viikonloppu ja puolet lomista - pääsin myös nauttimaan notkuvista herkkupöydistä. Aamiaiseksi sai joko jäätelöä kinuskikastikkeella tai suklaakiisseliä sokerikuorrutteella. Joka aterialla jälkiruokaa, ja juomaksi AINA Jaffaa. Hampaita ei tarvinnut ikinä pestä.

Onneksi äitini mauttomat pöperöt tasoittivat tilannetta eikä minusta tullut ihan valtavan ylipainoista lasta, lisäksi teini-iän masennus "auttoi" pudottamaan painoni 45 kiloon. Nyt olen normaalipainoinen, mutta purukalusto on kuin pommituksen jäljiltä.

Nyt olen myös itse äiti, ja voi jumalauta, viimeksi toissapäivänä väännettiin mummoni kanssa puhelimessa siitä, pitääkö vai eikö pidä syöttää lapselle pelkkiä herkkuja, jollei se suostu syömään kunnon ruokaa. "Kyllähän JOTAIN edes pitää syödä" mummo parkuu, ja minä huudan takaisin että se syö sitten näkkileipää jos ei lämmin ruoka kelpaa! Mummon mielestä rääkkään lasta nälässä ja kurjuudessa, ja miten niin ei voi juoda pelkkää mehua kun minäkin kerta join limpparia? "Sinä tykkäsit siitä ja halusit sitä juoda!" No totta kai tykkäsin, itse pieni lapsi, varmaan 2-vuotiaasta asti opetettu limpparia juomaan ellei jo aiemmasta.

Sen verran kuitenkin joustan, että ne pari kertaa mitä mummollani vuodessa vierailemme, hän saa suht vapaasti ahtaa lapseni herkkuja täyteen. Lapsi mättää pullaa ja suklaata naamariin niin että napa ruskaa, ja aina jälkeenpäin mummo vielä minulle valittaa, eikö lapselle kelvannut herkut kun puoli pussillista karkkia jäi syömättä, jäätelöäkin jäi pakkaseen ja pari kakunpalaa. Prkl kun se lapsi ei vaan EHDI vetää sitä määrää mitä mummo aina hankkii. Vaikka itsekin ihan reippaasti autan.

Omassa lapsuudessani omien isovanhempieni luona ei herkuteltu lainkaan. Serkkuni kanssa toisinaan kesälomalla poljimme sitten 13km kirkonkylän kyläkaupalle ostamaan jonkun pienen karkkipussin ja kerran siitä jäimme kiinni isovanhemmilleni, niin voi sitä suuttumuksen määrää.

Oma äitini eli lasteni isoäiti taas antaa lapsilleni herkkuja, ei niinkään karkkeja yms. mutta aina kun menemme lasten kanssa kylään niin porukalla pidetään sitten lettukestit. Ja vaikka äitini näkee lapsenlapsiaan noin kerran kuukaudessa ja aina on lettukestit tai sitten jos kahvilassa nähdään niin pullat/ vohvelit niin ei se todellakaan minua haittaa. Meillä kun ei kotona herkutella edes viikottain, niin tuo kerran kuukaudessa herkkuja ei haittaa ollenkaan.

Synttäreilläkin kun käydään niin kyllä se on ollut aika olematon määrä, mitä lapset siellä herkkuja syövät. Harvemmin jaksavat keskittyä herkkuihin vaan kyllä siinä enemmän touhotetaan kavereiden kanssa.

Ehkä voisitte vähentää kotona herkuttelua? Tarvitseeko teidän ostaa lapsille herkkuja jos saavat jo muualta niin paljon?

En isoäiti-ikäisenä voi itsekään ymmärtää tätä sokerihysteriaa. Lapsilla ja nuorilla on monesti ylipaino- ja hammasongelmia, jotka olisi suurelta osin vältettävissä oikealla ruokavaliolla. Sokeri on haitaksi ja toivoisin että saisimme aikaan sokeriveronkorotuksen.Siis sokerit pois ja tilalle vaikka ananas tai viinirypäleet. Hyviä lahjoja nekin.

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon teidän lapset sitä karkkia vetää jos ei rajoiteta?

Meillä on aina syöty herkkuja. Koko perhe. Ruuan jälkeen lähes päivittäin jotain. Pari karkkia tmv jälkkäriksi. Toisinaan etenkin pienemmällä 5v:llä nämäkin pari unohtuu kippoon ja jää syömättä.

Koko perhe hoikkia, hammaslääkärissä viime viikolla 9v hampaista mainitsi, että ikäisekseen todella hyväkuntoiset hampaat.

Karkkia on aina kaapissa, mutta ei sitä kukaan kaksin käsin syö. Kaverisynttäreillä ja juhlissa en ole myöskään katsonut tarpeelliseksi rajoittaa karkin syöntiä. Syövät joo, mutta kun kotiin päästään ja iltapalaa pitää alkaa miettiä on toiveissa ruisleipää, porkkanatikkuja tai jotain ihan muuta. Makeakiintiö kun on täysi.

Ja noita isovanhempiakaan ei ole karkkia tuputtamassa lähimailla, kun sattuvat olemaan rapajuoppoudellaan aikanaan välinsä lapsiinsa pilanneet. Ei tarvitse nyt mummoa ja pappaa esittää. Lomilla mummolareissuilla kaukana saattaa olla tarjolla saunan jälkeen eskimo-puikko tmv, mutta ei ne aina jaksa ja tahdo syödä niitäkään.

Aikuisissa on samaa ilmiötä kai. Monet firman juhlat olen katsonut, kun kaksin käsin sitä ilmaista viinaa kaadetaan kurkkuun. Miksi? Olisiko jotain tekemistä sen kanssa, ettei ole tervettä kontrollia muodostunut menneinä aikoina ko. tilanteissa kun jotain tarjolla on. Itse juon aina liikenteeseen lähtiessä melko vakiosti illan aikana 4-6 annosta. Enempää ei mene tai tee mieli. Oli sitten ilmaista tai ei.

Ei ne vedäkään. Sinne ne jää kaappeihin. Mitään järkeä ei koko touhussa ole.

Muistakaas nyt, että nämä mummot ovat yleensä eläneet lapsena ja nuorena puutteessa ruuan suhteen, ilman ylellisyyksiä.

Heille ruoka : rakkaus.

Ajatusmallia ei niin vain muuteta.