Lue keskustelun säännöt.
Onneks meidän lapsi ei harrasta. En vaan jaksais.
13.04.2019 |
Kattelin taas aamulla kun naapurit 7.30 aikaan roudas lapset peliin/treeneihin. Pitkin viikkoo kuskaavat lapsia treeneihin ja välillä tosi myöhään tulevat kotiin (klo 21 jälkeen).
Onneks meillä ei harrasteta. Kun ei viikonloppuisinkaan sais nukkua.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itse kiekkoa huonona liikuntalajina, mutta silti: teet kyllä järkyttävän karhunpalveluksen lapsillesi, jos he eivät todellakaan harrastamitään sykettä nostavaa liikuntaa nuorena, koska mutsi ei jaksa.
Kiittelevät sinua sitten neljänkympin tienoilla kaikkine vaivoineen ja sairauksineen.
Toisaalta mutsi itse raunioituu, jos joutuu istumaan kaikki illat ja viikonloput autossa ja treeneissä. Ei yhden perheenjäsenen harrastus voi määritellä muiden arkea.
Meillä lapsilla on musiikkiharrastukset, minkä lisäksi ulkoillaan perheenä iltaisin, juuri siksi että meillä kaikkilla on oikeus pysyä kunnossa.
Mä käyn usein lenkillä pojan treenien aikana. Mies tekee usein töitä sen ajan, kun hän vie. Mutta kyllä meillä muutenkin aikaa jää aikuisten harrastuksiin ja liikuntaan, vaikka on 3 lasta joista yhdellä monet viikkotreenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen tukee ja edesauttaa lapsen kehittymistä monilla eri osa-alueilla. Lapsi, joka ei harrasta ei välttämättä kehity yhtä hyvin kuin ne, jotka harrastavat.
Kannattaa siinä mielessä miettiä, onko oma nukkuminen tärkeämpää kuin lapsen kehittyminen.
Ovatko ne viikonloppuaamut jotenkin erityisen tärkeitä lapsen kehityksen kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itse kiekkoa huonona liikuntalajina, mutta silti: teet kyllä järkyttävän karhunpalveluksen lapsillesi, jos he eivät todellakaan harrastamitään sykettä nostavaa liikuntaa nuorena, koska mutsi ei jaksa.
Kiittelevät sinua sitten neljänkympin tienoilla kaikkine vaivoineen ja sairauksineen.
Toisaalta mutsi itse raunioituu, jos joutuu istumaan kaikki illat ja viikonloput autossa ja treeneissä. Ei yhden perheenjäsenen harrastus voi määritellä muiden arkea.
Meillä lapsilla on musiikkiharrastukset, minkä lisäksi ulkoillaan perheenä iltaisin, juuri siksi että meillä kaikkilla on oikeus pysyä kunnossa.
Lapsen harrastuksessa tapaa myös muita vanhempia eli uusia ihmisiä. Se on sosiaalista.
Enkä minä ainakaan istu missään ratin takana, vaan lenkitän koirat sillä aikaa ja käyn kaupassa.
Ja kimppakyydit on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen tukee ja edesauttaa lapsen kehittymistä monilla eri osa-alueilla. Lapsi, joka ei harrasta ei välttämättä kehity yhtä hyvin kuin ne, jotka harrastavat.
Kannattaa siinä mielessä miettiä, onko oma nukkuminen tärkeämpää kuin lapsen kehittyminen.
Kaikki harrastukset eivät ole liikuntaharrastuksia. Ja liikuntaa voi harrastaa myös vähemmän sitovasti.
En sanonut missään kohtaa liikuntaharrastuksesta. Puhuin harrastamisesta.
Tosin jos puhutaan parhaimmista harrastuksista, jotka tukevat lapsen kehittymistä niin niihin ehdottomasti kuuluu joukkueharrastukset ja liikuntaharrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset eivät edes pysty harrastamaan mitään koska meillä ei ole varaa autoon.
Jos liikunta kiinnostaa niin valitkaa joku joukkuelaji
niissä ylensä kimppakyydit onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpas hyvä vanhempi :D En mitenkään pysty ymmärtämään tuollaista asennetta.
Oma lapseni, hiukan haastavalla temperamentilla varustettu 11v poika harrastaa jääkiekkoa 4krt viikossa (juuri nämä pitkät iltatreenit) ja viikonloput pelejä. Viime vkonloppuna turnaus jossa 7 peliä.
Tämän lisäksi hän haluaa yleisövuoroille vkonloppu aamuisin.Ilomielin kuskaan ja nautin siitä että toisella on tuollainen iloa ja energiaa tuova asia elämässään. Mielellään myös teen kahvilavuorot ja istun katsomossa. Onhan hän lapseni jonka parasta haluan.
Toki mulla on 2 muutakin (harrastavaa) lasta ja vaativa ura
Sairasta. Pakoiletteko kotonaolemista ja toimettomuutta? Se on kyllä tuhoisa tie.
Kyllä on lapsille supertärkeää saada lokoilla ja olla tekemättä mitään rankan kouluviikon jälkeen.
Apua, jos aikuisten sairas maailma luotetaan lapsiin.
Ymmärrän, jos on superlahjakkuus kuten Litmanen, Selänne tms. ja kävelee vaikka itse 5km, että pääsee treeneihin. Mutta normaalilahjaisen lapsen jätän minäkin rauhaan. Luojan kiitos.
Onneksi ei asuta pks, 12v voi lähettää bussilla kaupunkiin. Ja mihinkään joukkuelajiin kilpailuineen en olisi suostunut, mulla on omakin elämä.
Nyt tyttö käy tanssimassa 2x viikko ja minä teen niinä päivinä sen verran pidempää työpäivää ja käyn kaupassa, että koukkaan kotimatkalla salin kautta hakemaan muksun kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen tukee ja edesauttaa lapsen kehittymistä monilla eri osa-alueilla. Lapsi, joka ei harrasta ei välttämättä kehity yhtä hyvin kuin ne, jotka harrastavat.
Kannattaa siinä mielessä miettiä, onko oma nukkuminen tärkeämpää kuin lapsen kehittyminen.
Ovatko ne viikonloppuaamut jotenkin erityisen tärkeitä lapsen kehityksen kannalta?
Aamuharrastukset antavat lapselle hyvän vuorokausirytmin joka varmasti pysyy pitkään.
En muuten tiedä, tukeeko juuri viikonloppuaaamu lapsen kehittymistä, mutta yleisemmin tuo viikonloppu aamujen harrastusajat johtuvat ihan siitä, että ne ovat ainoita vapaita aikoja jolloin lapset pääsevät harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itse kiekkoa huonona liikuntalajina, mutta silti: teet kyllä järkyttävän karhunpalveluksen lapsillesi, jos he eivät todellakaan harrastamitään sykettä nostavaa liikuntaa nuorena, koska mutsi ei jaksa.
Kiittelevät sinua sitten neljänkympin tienoilla kaikkine vaivoineen ja sairauksineen.
Toisaalta mutsi itse raunioituu, jos joutuu istumaan kaikki illat ja viikonloput autossa ja treeneissä. Ei yhden perheenjäsenen harrastus voi määritellä muiden arkea.
Meillä lapsilla on musiikkiharrastukset, minkä lisäksi ulkoillaan perheenä iltaisin, juuri siksi että meillä kaikkilla on oikeus pysyä kunnossa.
Mä käyn usein lenkillä pojan treenien aikana. Mies tekee usein töitä sen ajan, kun hän vie. Mutta kyllä meillä muutenkin aikaa jää aikuisten harrastuksiin ja liikuntaan, vaikka on 3 lasta joista yhdellä monet viikkotreenit.
Tuo kuulostaa - anteeksi vain - juuri siltä mitä en halua. Arvostan perheen yhteisen ajan korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas hyvä vanhempi :D En mitenkään pysty ymmärtämään tuollaista asennetta.
Oma lapseni, hiukan haastavalla temperamentilla varustettu 11v poika harrastaa jääkiekkoa 4krt viikossa (juuri nämä pitkät iltatreenit) ja viikonloput pelejä. Viime vkonloppuna turnaus jossa 7 peliä.
Tämän lisäksi hän haluaa yleisövuoroille vkonloppu aamuisin.Ilomielin kuskaan ja nautin siitä että toisella on tuollainen iloa ja energiaa tuova asia elämässään. Mielellään myös teen kahvilavuorot ja istun katsomossa. Onhan hän lapseni jonka parasta haluan.
Toki mulla on 2 muutakin (harrastavaa) lasta ja vaativa ura
Sairasta. Pakoiletteko kotonaolemista ja toimettomuutta? Se on kyllä tuhoisa tie.
Kyllä on lapsille supertärkeää saada lokoilla ja olla tekemättä mitään rankan kouluviikon jälkeen.
Apua, jos aikuisten sairas maailma luotetaan lapsiin.
Ymmärrän, jos on superlahjakkuus kuten Litmanen, Selänne tms. ja kävelee vaikka itse 5km, että pääsee treeneihin. Mutta normaalilahjaisen lapsen jätän minäkin rauhaan. Luojan kiitos.
Millä tavalla koulu on lapsille rankkaa? Tottakai jos on kyseessä erityislapsi niin silloin, mutta harvoin se koulu on rankkaa. Paitsi jos opettaa lapsille, että "koulu on rankkaa". Silloin se voikin tuntua hyvinkin raskaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen tukee ja edesauttaa lapsen kehittymistä monilla eri osa-alueilla. Lapsi, joka ei harrasta ei välttämättä kehity yhtä hyvin kuin ne, jotka harrastavat.
Kannattaa siinä mielessä miettiä, onko oma nukkuminen tärkeämpää kuin lapsen kehittyminen.
Kaikki harrastukset eivät ole liikuntaharrastuksia. Ja liikuntaa voi harrastaa myös vähemmän sitovasti.
En sanonut missään kohtaa liikuntaharrastuksesta. Puhuin harrastamisesta.
Tosin jos puhutaan parhaimmista harrastuksista, jotka tukevat lapsen kehittymistä niin niihin ehdottomasti kuuluu joukkueharrastukset ja liikuntaharrastukset.
Jos suoraan sanotaan, niin asenteesi on perseestä. Riittävä liikunta on tietysti tärkeää, mutta sitä ei ole mikää pakko harrastaa ohjatusti tai joukkueessa. Ylipäätään todella monia asioita voi harrastaa omatoimisesti ja silloin kun siltä tuntuu, mutta näitä ei ikävä kyllä useinkaan lasketa harrastuksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itse kiekkoa huonona liikuntalajina, mutta silti: teet kyllä järkyttävän karhunpalveluksen lapsillesi, jos he eivät todellakaan harrastamitään sykettä nostavaa liikuntaa nuorena, koska mutsi ei jaksa.
Kiittelevät sinua sitten neljänkympin tienoilla kaikkine vaivoineen ja sairauksineen.
Toisaalta mutsi itse raunioituu, jos joutuu istumaan kaikki illat ja viikonloput autossa ja treeneissä. Ei yhden perheenjäsenen harrastus voi määritellä muiden arkea.
Meillä lapsilla on musiikkiharrastukset, minkä lisäksi ulkoillaan perheenä iltaisin, juuri siksi että meillä kaikkilla on oikeus pysyä kunnossa.
Lapsen harrastuksessa tapaa myös muita vanhempia eli uusia ihmisiä. Se on sosiaalista.
Enkä minä ainakaan istu missään ratin takana, vaan lenkitän koirat sillä aikaa ja käyn kaupassa.
Ja kimppakyydit on keksitty.
Huh huh. Muun voisin vielä kestää, jäkismutseja en.
Ihan oikeasti en voi ymmärtää , että arki ja aikuisen kaverisuhteet pyörivät lapsen harrastuksen ympärillä. Eihän se voi olla aiheuttamatta paineita. Niin kuin Sinkkonen sanoo, jättäkää ne lapsenne rauhaan.
Meillä on neljä vielä aika pientä lasta ja vaativat työt miehen kanssa. Pidän tärkeänä että joku harrastus on jokaisella lapsella, mutta aikaresurssin puitteissa harrastekerrat sais olla 1-2x/vko. Niihin kuljetan mielellään. Mutta en tykkäisi viettää viikonloppujani jossakin turnauksissa yhtään, vaikka miten päin sitä ajattelisin. Eri asia kyyditä, se ihan ok ja on tehtykin koska yhdellä tyttärellä ratsastustunti sunnuntaiaamuisin. Kun ryhtyvät isompina itse kulkemaan matkan harrastuksiinsa, niin sitten voivat puolestani mennä vaikka joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen tukee ja edesauttaa lapsen kehittymistä monilla eri osa-alueilla. Lapsi, joka ei harrasta ei välttämättä kehity yhtä hyvin kuin ne, jotka harrastavat.
Kannattaa siinä mielessä miettiä, onko oma nukkuminen tärkeämpää kuin lapsen kehittyminen.
Kaikki harrastukset eivät ole liikuntaharrastuksia. Ja liikuntaa voi harrastaa myös vähemmän sitovasti.
En sanonut missään kohtaa liikuntaharrastuksesta. Puhuin harrastamisesta.
Tosin jos puhutaan parhaimmista harrastuksista, jotka tukevat lapsen kehittymistä niin niihin ehdottomasti kuuluu joukkueharrastukset ja liikuntaharrastukset.
Jos suoraan sanotaan, niin asenteesi on perseestä. Riittävä liikunta on tietysti tärkeää, mutta sitä ei ole mikää pakko harrastaa ohjatusti tai joukkueessa. Ylipäätään todella monia asioita voi harrastaa omatoimisesti ja silloin kun siltä tuntuu, mutta näitä ei ikävä kyllä useinkaan lasketa harrastuksiksi.
Tässä ei ollut kyse omasta asenteestani, vaan ihan psykologiselta kannalta ja kehityspsykologiassa puhutaan harrastuksen tärkeydestä lapselle, varsinkin joukkue- ja liikuntaharrastuksien.
Minusta on hyvä päästä ylös viikonloppuaamunakin. Meillä toinen lapsi lähti just omaan harrastukseensa. Nousi aikaisin, luki maanantain kokeeseen ja lähti isänsä kanssa tyytyväisenä.
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen tukee ja edesauttaa lapsen kehittymistä monilla eri osa-alueilla. Lapsi, joka ei harrasta ei välttämättä kehity yhtä hyvin kuin ne, jotka harrastavat.
Kannattaa siinä mielessä miettiä, onko oma nukkuminen tärkeämpää kuin lapsen kehittyminen.
Ystäväni pelasi aikoinaan juniorijääkiekkoa erään SM liigajoukkueen riveissä. Lukuoikäisenä lopetti, kun harjoitus-ja pelimäärät nousivat sellaisiksi, että haittasivat koulunkäyntiä. Koulu sujui hyvin, kuten myös jatko-opinnot yliopistossa.
Onko jääkiekko enemmän ammattikouluun menevien laji?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen tukee ja edesauttaa lapsen kehittymistä monilla eri osa-alueilla. Lapsi, joka ei harrasta ei välttämättä kehity yhtä hyvin kuin ne, jotka harrastavat.
Kannattaa siinä mielessä miettiä, onko oma nukkuminen tärkeämpää kuin lapsen kehittyminen.
Kaikki harrastukset eivät ole liikuntaharrastuksia. Ja liikuntaa voi harrastaa myös vähemmän sitovasti.
En sanonut missään kohtaa liikuntaharrastuksesta. Puhuin harrastamisesta.
Tosin jos puhutaan parhaimmista harrastuksista, jotka tukevat lapsen kehittymistä niin niihin ehdottomasti kuuluu joukkueharrastukset ja liikuntaharrastukset.
Mutta jostain syystä todelliset menestyjät ovat yksilölajien harrastajia. Älykköjen lajeja ovat esim. suunnistus, pyöräily, golf, hiihtolajit, juoksu ja purjehdus.
Vierailija kirjoitti:
Kukin tavallaan. En minäkään olisi jaksanut kovin kovaa harrastusrumbaa, kun lapset olivat pieniä. Sen vuoksi kieltäydyin ehdottomasti, kun lastani pyydettiin uimavalmennukseen - treenejä olisi ollut useana päivänä viikossa, ja viikonloppuisin olisi pitänyt nousta kuudelta viemään lasta uimahallille. Ennen kaikkea en uskonut, että lapseni olisi nauttinut siitä.
Nyt kun lapset ovat isoja, heillä on harrastuksia - onneksi sen verran maltillisesti, että jaksan viedä kuljetusta tarvitsevan sen pari kertaa viikossa treeneihin. Minun mielestäni maltti on valttia tässäkin, ja lapsen ehdoilla pyrin menemään.
Joo, meillä oli just tuollaiset vanhemmat jotka eivät voineet mihinkään harrastuksiin viedä koskaan. Asuimme metsän keskellä, josta todella olemattomat julkiset tai muut kulkuyhteydet. Onneks armollisesti pääsin kaverin porukoiden kyydissä, josta eivät muuten maksaneet mitään. (Hävettää tajuta tämäkin aikuisena!) Ja päättivät aina meidän puolesta et ei kuitenkaan kiinnosta ym. Kyllä sen huomaa millaisia nahjuksia meistä sisaruksista kasvoi verrattuna muihin, jotka harrastastivat aktiivisesti. Myös itseluottamus muilla huomattavasti parempi. Omat lapseni saavat kokeilla ja kuskataan ja rohkaistaan ja tsempataan. Kyllä se on vanhempien tehtävä!
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä päästä ylös viikonloppuaamunakin. Meillä toinen lapsi lähti just omaan harrastukseensa. Nousi aikaisin, luki maanantain kokeeseen ja lähti isänsä kanssa tyytyväisenä.
Miksei viikonloppuna olisi hyvä nukkua pidempään jos väsyttää?
Kaikki harrastukset eivät ole liikuntaharrastuksia. Ja liikuntaa voi harrastaa myös vähemmän sitovasti.