Pitäisikö vanhuksen myydä oma asunto yms omaisuutta jolla kustantaisi palvelutalossa asuminen?

Vierailija kirjoitti:

Näin toimi läheiseni. Möi asuntonsa ja osti sillä palvelutalossa palveluja. Eli tyytyväisenä ja sai hyvää hoitoa loppuun asti. Mihin muuhun sitä omaisuuttaan käyttäisi?

Samoin teki minun isotätini. Tosin häntä otti jonkin verran päähän se, että kuukaudessa maksu 31 neiön yksiöstä oli vähän yli 1800 e ja sillä sai siis pelkän asumisen talossa, jossa oli paikalla 16 tuntia lähihoitaja ja 8 tuntia yksityinen vartiointiliike vastasi turvasta. Lähihoitajan palveluista (vaikka verenpaineen mittaus) piti maksaa erikseen samoin kuin siivouksesta, pyykistä ja ruuasta. Isotädin kaksion vastike oli vähän yli 100 e/kk, joten asumisen hinta oli moninkertainen. Lääkkeet, lääkäripalvelut jne. piti tietenkin maksaa itse.

Isotätiä otti päähän sekin, että osa asukkaista sai kaiken tämän maksutta eli jos oli elänyt koko ikänsä yhteiskunnan tuella, niin siellä loppupäässä saattoi huoleti katsoa listalta, halusiko jalkahoidon vai niskahieronnan. Tulottomat (takuueläkkeellä) saivat ne maksutta, muut joutuisvat maksamaan listahinnan.

Ihan en katso tätä tasa-arvoksi.

Mielestäni vain omaisuuden tuotot ja eläke ovat sellaisia, joita käytetään hoitomaksuihin. Onhan se nyt järjetön ajatus, että asiansa hyvin hoitanut, oli sitten rikas tai köyhempikin on heikommassa asemassa kuin tuhlarit. Ja lapsille perinnöllä voi olla isokin merkitys taas omassa elämässä.

Meillä äiti sairastaa Alzia ja menossa palvelutaloon lähi kuukausina. Koti on jakamattoman perikunnan, joten äidin muutettua pois joudutaan myymään. Me kolme sisarusta saamme perikunnan osakkaina osuutemme myynnistä ja äiti oman osuutensa, joka käytetään äidin loppuelämän mahdollisimman hyvään hoitoon. Tämä on ihan oikeudenmukaista. Ei meistä kukaan ole valmis ottamaan äitiä luokseen asumaan vaikka olisihan se sydämellinen teko. Esim. Yhdysvalloissa tämä suomalaisten vakiintunut tapa laittaa vanhukset yhteiskunnan hoidettavaksi nähdään todella kylmänä toimintana. Kova paikka se onkin itselle myöntää että itsekkäistä syistä en jaksa olla omaishoitaja. Hävettäisi sitten vielä vaatia valtiota maksamaan äidin hoidosta että me saisimme isomman perinnön.

Minulla ei koskaan tule olemaan vanhana varaa minkäänlaiseen palveluun joten teen oman ratkaisun sitten kun terveys näyttää merkkejä siitä että alkaa alamäki.

Itse olen jo sopinut lasteni kanssa, että siinä kohdassa jos palveluasumista isänsä kanssa tarvitsemme, omaisuus hoidetaan ennakkoperintönä heille. Sinänsä minusta on ok, jos on varakkaista henkilöistä kyse, että he voivat ostaa parempaa hoitoa omaisuudellaan. Mutta se surkea perushoiva tulee mielestäni kattaa eläkkeellä ja jos omaisuudesta on jotain tuottoa.

Ennakkoperintö tai esim. keskinäinen testamentti. Esim. testamentti mallina voi olla että toisen puolison kuollessa kaikki yhteinen omaisuus jaetaan jo heti siinä tilanteessa moelmpien perillisille 50%/50% ja leskelle ei jää mitään omaisuutta MUTTA täysihallintaoikeus kaikkeen omaisuuteen, saa hallita asuntoa, tavaroita autoa ja jopa rahojaan mutta ei enää omista niitä laisinkaan. Esim, asunnon tai auton myyntiin tarvitaan tällöin perillisten lupa kun ei niitä leski enää omista vaikka saakn töysimääräisesti lopun ikäänsä käyttää. Tosin rintaperillisen perintäoikeutta ei voi testamentilla ohittaa, jos joku rintaperillinen vaatii osuuttaan niin se sen saa vaikkA kuolleen viimeisenä toivomuksena olis8 ollut hallintaoikeus lopun ikäänsä kaikkeen leskelle jääneellä. Testamentin toivetta ei ole siis pakko noudattaa. Asuntoon asumisoikeus leskelle jää joka tapauksessa lopuksi ikäänsä vaikkei omistaisi siitä mitään vaan saisi vain hallita sitä. Paitsi jos leskelle jää toinenkin asunto jonka voidaan katsoa sopivan hänen asumiseensa, esim. jos leskelle jäisi omakotitalo mutta löytyy joku sijoituskaksio niin leski voidaan passitttaa sijoituskaksioon ja omaktital laittaa lihoiks.

Tiedän yhden lesken joka oli jo 1970-luvulla tehnytkeskinäisen testamentin jossa viimeisenä toiveenaan esittää että jomman kumman puolison kuollessa jaetaan molempien perillisille (molemmilla yks8 lapsi aiemmista avioliitoista, mutta ei yhtään yhteistä) koko omaisuus puoliksi saman tien jo toisen kuollessa. Saa edelleen asua rivitalossaan kuten haluaa ja omat pankkitilit ja omat eläkkeet ja rahat on mutta ei käsitä ettei enää omista asuntoaan ta säästöjään, jotka toivoi itse omalla allekirjoituksellaan jaettavaksi toisen kuolllessa j9 siinä tilanteessa. Luulee jotenk8 ilmeisesti perineensä miehensä kun sa kaiken itselleen omaan käyttöön yksin eli rivitalon, auton, molempien säästöt ja rahat yms. tai jotenkin kai kuvittelee että kulleen puolison tili olisi jo jaettu tai jotan vaikka hänellä ne kaikki on hallinnassa ja käytössä. aikka ei omistakaan enää yhtäään mitään.

Omistamiseen liittyy useimmiten hallintaoikeus oleellisimpana osana,mitä tehdä omaisuudella jota ei saa käyttää ja hallita? Hallintaoikeus käytännössä siis on merkittävämpi tekijä ku8n omistusoikeus. Mutta omaisuutta voi olla esim. perittynä ilman että siihen saa hallintaoikeutta. Perintöverokin menee saman tien perittäessä jo vaikka taloa ei saisikaan käyttöönsä vaan leski jatkaa siinä asuista kuten ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Näin toimi läheiseni. Möi asuntonsa ja osti sillä palvelutalossa palveluja. Eli tyytyväisenä ja sai hyvää hoitoa loppuun asti. Mihin muuhun sitä omaisuuttaan käyttäisi?

Mitä siinä vaiheessa tapahtuu, kun myynnistä saadut rahat loppuvat? Vuosihinnat noin 60 000 €/henkilö. Lehdessä oli tarina pariskunnasta, joista toinen huonossa kunnossa ja toinen olisi vielä pärjännyt kotona. Myivät asunnon ja muuttivat yhdessä hoivakotiin. Huonokuntoinen kuoli noin vuoden kuluttua, patempi kuntoinen sijoitettiin kunnan vuokra-asuntoon yksinään, kotihoito piipahtaa muutaman minuutin kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei päässyt kunnalliseen jonon takia. Hän on ympärivuorokautista hoitoa tarjoavassa hoivakodissa täällä pääkaupunkiseudulla. Maksamme tästä ”hoidosta” 5500e kuussa. Äidin asunnosta saimme 140 000. Se summa ei pitkälle riitä.

Sen jälkeen kun omat rahat loppuvat kuntien on pakko tulla vastaan palvelusetelillä. Niin ovat tulleetkin monen monen kohdalla.

”Meillä äiti sairastaa Alzia ja menossa palvelutaloon lähi kuukausina. Koti on jakamattoman perikunnan, joten äidin muutettua pois joudutaan myymään. Me kolme sisarusta saamme perikunnan osakkaina osuutemme myynnistä ja äiti oman osuutensa, joka käytetään äidin loppuelämän mahdollisimman hyvään hoitoon. Tämä on ihan oikeudenmukaista. Ei meistä kukaan ole valmis ottamaan äitiä luokseen asumaan vaikka olisihan se sydämellinen teko. Esim. Yhdysvalloissa tämä suomalaisten vakiintunut tapa laittaa vanhukset yhteiskunnan hoidettavaksi nähdään todella kylmänä toimintana. Kova paikka se onkin itselle myöntää että itsekkäistä syistä en jaksa olla omaishoitaja. Hävettäisi sitten vielä vaatia valtiota maksamaan äidin hoidosta että me saisimme isomman perinnön.”

Eikö lapsiperheitä lainkaan hävetä vaatia koko ajan lisää etuuksia, joita he myös saavat?

On outoa, että kovaa raskasta työtä pitkän elämän ajan, ilman välivuosia, Aasian matkoja yms olleet vanhukset, jotka ovat kaiken maksaneet omasta pussistaan, eivät saa loppuvuosinaan hoitoa.

Outoa ajattelua, miksi yhteiskunnan muun ikäisille antamia tukia ei nähdä vapaamatkustamisena? Kohta kai vanhukset tapetaan yhteiskunnan päätöksellä, että jäisi rahaa m...muuton ja nuorison lisääntyviin palveluihin.

Vierailija kirjoitti:

”Meillä äiti sairastaa Alzia ja menossa palvelutaloon lähi kuukausina. Koti on jakamattoman perikunnan, joten äidin muutettua pois joudutaan myymään. Me kolme sisarusta saamme perikunnan osakkaina osuutemme myynnistä ja äiti oman osuutensa, joka käytetään äidin loppuelämän mahdollisimman hyvään hoitoon. Tämä on ihan oikeudenmukaista. Ei meistä kukaan ole valmis ottamaan äitiä luokseen asumaan vaikka olisihan se sydämellinen teko. Esim. Yhdysvalloissa tämä suomalaisten vakiintunut tapa laittaa vanhukset yhteiskunnan hoidettavaksi nähdään todella kylmänä toimintana. Kova paikka se onkin itselle myöntää että itsekkäistä syistä en jaksa olla omaishoitaja. Hävettäisi sitten vielä vaatia valtiota maksamaan äidin hoidosta että me saisimme isomman perinnön.”

Eikö lapsiperheitä lainkaan hävetä vaatia koko ajan lisää etuuksia, joita he myös saavat?

On outoa, että kovaa raskasta työtä pitkän elämän ajan, ilman välivuosia, Aasian matkoja yms olleet vanhukset, jotka ovat kaiken maksaneet omasta pussistaan, eivät saa loppuvuosinaan hoitoa.

Outoa ajattelua, miksi yhteiskunnan muun ikäisille antamia tukia ei nähdä vapaamatkustamisena? Kohta kai vanhukset tapetaan yhteiskunnan päätöksellä, että jäisi rahaa m...muuton ja nuorison lisääntyviin palveluihin.

Ylivoimaisesti suurin sosiaaliturvan menoerä tässä maassa on eläkkeet. Että suuta soukemmalle siellä etuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei päässyt kunnalliseen jonon takia. Hän on ympärivuorokautista hoitoa tarjoavassa hoivakodissa täällä pääkaupunkiseudulla. Maksamme tästä ”hoidosta” 5500e kuussa. Äidin asunnosta saimme 140 000. Se summa ei pitkälle riitä.

Sen jälkeen kun omat rahat loppuvat kuntien on pakko tulla vastaan palvelusetelillä. Niin ovat tulleetkin monen monen kohdalla.

Kun kunta maksaa, tehdään SAS pisteytys ja voitkin olla liian hyväkunyoinen kunnan ostamaan palveluun eli ei hoivayksikköön oikeuttavaa palveluseteliä tule.

Vierailija kirjoitti:

No tällainen aiheuttaa pitkällä tähtäimellä sitä että ihmiset eivät enää hanki ollenkaan varallisuutta kun eihän siinä olisi enää mitään järkeä.

Kyllä varallisuutta voi hankkia terveenä ollessaan. Jos ja kun hoitokotiin joutuminen vaikuttaa todennäköiseltä, sitten tehdään lahjakirjat (omille lapsille, puolisolle, kenelle haluaa) tai myyt velaksi. Esim. ennakkoperintöön rinnastettava myynti omille lapsille sopii hyvin tähän tarkoitukseen.

Hähää, jää palvelutalo nuolemaan näppejään.

Vierailija kirjoitti:

Jos hoidosta tulee vastata koko omaisuudellaan, tulisi palvelut olla sen mukaiset. Varakkaille aidosti hyvät hoitolaitokset ja kunnan eläteille joku köyhäinhuone kaukaloineen. Tai sitten mennään sillä, että kukin maksaa vain eläkkeellään eikä omaisuudellaan. Tällöinkin varakas maksaa kymmeniä kertoja enemmän kuin elämänsä sössinyt takuueläkeläinen.

Kunnissa on vielä kohtuuhintaista vanhustenhoitoa ja laitoksia, mutta vähenevät kaiken aikaa. Kunnat ovat myyneet laitoksensa ja vanhustenhoidon yksityisille jo ennen Sotea. Eivät jääneet odottamaan kun Soten vatvominen on kestänyt vuosikausia. Se viivytys sitten otetaan verovaroista itsekultakin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vain omaisuuden tuotot ja eläke ovat sellaisia, joita käytetään hoitomaksuihin. Onhan se nyt järjetön ajatus, että asiansa hyvin hoitanut, oli sitten rikas tai köyhempikin on heikommassa asemassa kuin tuhlarit. Ja lapsille perinnöllä voi olla isokin merkitys taas omassa elämässä.

Mihin mielipiteesi perustuu?

Kyllä se omaisuus velvoitetaan käyttämään palvelumaksuihin.

Oletetaanpa realistinen tilanne: leski asuu kuolinpesän omistamassa talossa haja-asutusalueella muuttotapiiokunnassa.

On saanut säästettyä 20t €.

Eläkettä tulee 1000€/kk

Leski muuttaa palvelutaloon, talo myyntiin, lesken osuus talon myynnistä 50 000€, josta maksaa verot,

Ei kauan juhli tuhansien eurojen kk-maksujen juostessa.

Minun äitini on vielä hyväkuntoinen, mutta ikää alkaa olla. Hän on siirtänyt omaisuutensa meille jo hyvissä ajoin - vaikkei vielä omaisuutta velvoitetakaan myymään ja käyttämään hoitomaksuihin. Äitini on kuitenkin vakuuttunut, että niin tulee käymään, joten siksi näin.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on vielä hyväkuntoinen, mutta ikää alkaa olla. Hän on siirtänyt omaisuutensa meille jo hyvissä ajoin - vaikkei vielä omaisuutta velvoitetakaan myymään ja käyttämään hoitomaksuihin. Äitini on kuitenkin vakuuttunut, että niin tulee käymään, joten siksi näin.

- Miten tämä omaisuuden luovuttaminen käytännössä tapahtuu? Oletteko saaneet ennakkoperintöä vai lahjan vai  onko luovutus aloitettu jo todella hyvissä ajoin (siis useita vuosikymmeniä), jotta koko omaisuus on saatu siirrettyä? Vai onko omaisuuden suuruus ollut maltillinen? 

Oma äitini täyttää kohta 60v. Verottoman lahjoituksen suuruushan saa olla 5000e kolmen vuoden aikana. Seuraavan parin/kolmenkymmen elinvuoden aikana hän ehtisi siis luovuttaa verottomasti ehkä noin 40 000e / lapsi (yhteensä kaksi lasta), mutta kun asunnon arvokin on jo lähemmäs 400ke... 

Mitäs ne eläkeläiset varallisuudella tekisi, jos ei käytä sitä itseensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tällainen aiheuttaa pitkällä tähtäimellä sitä että ihmiset eivät enää hanki ollenkaan varallisuutta kun eihän siinä olisi enää mitään järkeä.

Tai se kannattaisi antaa ennakkoperintönä pidättäen hallintaoikeuden. Saa tuotot.

Voi ne perijät ottaa vanhuksen hoitoon omaan kotiinsa, jolloin ei ole tarvetta maksaa hoivakodille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on vielä hyväkuntoinen, mutta ikää alkaa olla. Hän on siirtänyt omaisuutensa meille jo hyvissä ajoin - vaikkei vielä omaisuutta velvoitetakaan myymään ja käyttämään hoitomaksuihin. Äitini on kuitenkin vakuuttunut, että niin tulee käymään, joten siksi näin.

- Miten tämä omaisuuden luovuttaminen käytännössä tapahtuu? Oletteko saaneet ennakkoperintöä vai lahjan vai  onko luovutus aloitettu jo todella hyvissä ajoin (siis useita vuosikymmeniä), jotta koko omaisuus on saatu siirrettyä? Vai onko omaisuuden suuruus ollut maltillinen? 

Oma äitini täyttää kohta 60v. Verottoman lahjoituksen suuruushan saa olla 5000e kolmen vuoden aikana. Seuraavan parin/kolmenkymmen elinvuoden aikana hän ehtisi siis luovuttaa verottomasti ehkä noin 40 000e / lapsi (yhteensä kaksi lasta), mutta kun asunnon arvokin on jo lähemmäs 400ke... 

Useimmilla ihmisillä on luovutuksen kohteita enemmän kuin yksi. Esim vanhempani siirtävät omaisuuttaan minulle, sisarelleni ja lapsillemme ja kumpikin vanhempi tekee saman.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs ne eläkeläiset varallisuudella tekisi, jos ei käytä sitä itseensä?

Mikä oikeus eläkeläisellä on panna haisemaan useamman sukupolven elämäntyö. Ei ne tyhjästä eläkeläistenkään varat ole tulleen vaan useimmat ovat perineet hekin.