Miten lapsuudessa kokemasi väkivalta vanhempien taholta on sinuun vaikuttanut?

Meillä saatiin vain tukkapöllyä, eikä ole vaikuttanut mitenkään. En tosin tiedä, lasketaanko tämä väkivaltaiseksi lapsuudeksi, jos ei ole turpaansa saanut. 

Piiskaa ja tukkapöllyjä/luunappeja tuli aina tarvittaessa. Ei ole aiheuttanut traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä saatiin vain tukkapöllyä, eikä ole vaikuttanut mitenkään. En tosin tiedä, lasketaanko tämä väkivaltaiseksi lapsuudeksi, jos ei ole turpaansa saanut. 

Tämä on aika pitkälti jokaisen henkilökohtainen kokemus minkä kokee uhkaavaksi. Jos tukkapöllyä on tullut vuoden 1984 jälkeen, niin se on jo silloin ollut laitonta.

Kasvoin perheessä, jossa oli aggressiivisia ja kovaäänisiä juoppoja. Se näkyy siten, että nykyään alan vapisemaan jos kuulen humalaista karjuntaa. En voi sille mitään, olen kuin Pavlovin koira.

Vierailija kirjoitti:

Piiskaa ja tukkapöllyjä/luunappeja tuli aina tarvittaessa. Ei ole aiheuttanut traumoja.

Milloin tämä tapahtui? Miten vanhempasi käyttäytyivät näitä rangaistuksia antaessaan? Saitteko ennakkovaroituksia?

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin perheessä, jossa oli aggressiivisia ja kovaäänisiä juoppoja. Se näkyy siten, että nykyään alan vapisemaan jos kuulen humalaista karjuntaa. En voi sille mitään, olen kuin Pavlovin koira.

Ymmärrettävää, onhan tuo lapsen näkökulmasta pelottavaa käytöstä. Alkoholia nauttineet ihmiset voivat olla toisinaan aika arvaamattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piiskaa ja tukkapöllyjä/luunappeja tuli aina tarvittaessa. Ei ole aiheuttanut traumoja.

Milloin tämä tapahtui? Miten vanhempasi käyttäytyivät näitä rangaistuksia antaessaan? Saitteko ennakkovaroituksia?

70-80 -luvulla. Kai ne vihaisia oli, en muista varoitettiinko. Ehkä joskus.

En tiedä miten on vaikuttanut. Pitäisi olla kaksi lapsuutta, väkivaltainen ja väkivallaton, että voisi verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piiskaa ja tukkapöllyjä/luunappeja tuli aina tarvittaessa. Ei ole aiheuttanut traumoja.

Milloin tämä tapahtui? Miten vanhempasi käyttäytyivät näitä rangaistuksia antaessaan? Saitteko ennakkovaroituksia?

70-80 -luvulla. Kai ne vihaisia oli, en muista varoitettiinko. Ehkä joskus.

Minäkin sain ruumiillista kuritusta, mutta vanhempien tavassa antaa sitä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. En pidä sitä hyvänä, mutta toisen tapa rangaista ei jättänyt katkeruutta ja toista vanhempaa pelkäsin elämäni loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten on vaikuttanut. Pitäisi olla kaksi lapsuutta, väkivaltainen ja väkivallaton, että voisi verrata.

Palautuvatko nuo kokemukset usein mieleesi voimakkaina? Jos näin on, niin ne ovat vaikuttaneet sinuun voimakkaasti.

On traumoja mutta ei mitään diagnosoitua eikä mitään mt-ongelmaa ainakaan tietoisesti oe. En ole saanut apua asiaan kun en ole ollut ”tarpeeksi sairas”.

Ilävuodet 0-4 väkivalta oli tiuhaa mutta lievää, nipistelyä, läimäyttelyä, tukkapöllyä. Sitten vuodet 5-13 rajumpaa, lisänä piiska risulla ja avokämmenellä lyönnit. Edelleen viikottaista väkivaltaa.

Pahinta oli ikävuodet 14-18. Silmitöntä hakkaamists nyrkillä, potkien, kuristamalla, ja hakattiin kaikella (mattopiiska, harjanvarsi, sähköjohto, nytkki, vyön solkipää, polttopuu).

Syy hakkaamiseen oli luonnevikainen kusipääisä ja salaileva ja siten kaiken mahdollistava nynny äiti. Ei oltu köyhä ongelmaperhe vaan vanhemman työssäkäyvää keskiluokkaa ja isä hyvissä hommissa. Tän takia kukaan ei auttanut vaikka naapurit ja opettaja kuuli tai näki ruhjeita. Täyttä helvettiä, ei mitään apua, vasta 18v tullessa täyteen pääsin pakoon ja sen tein heti, juoksin.

Seuraus: en ole missään väleissä vanhempiini enkä pidä mitään yhteyttä, enkä varsinkaan anna niden nähdä omia lapsiani joita varjelen kaikelta pahalta.

Itse pelkään kovia ääniä, saan niistä fyysisiä oireita mm. rytmihäiriöitä, säikähdän, jos joku esim. nostaa kättä nopeasti jne.

Nyt itse aikuisena hämmentää se, että vanhempani olivat oikeita sadisteja, en ole itse koskaan katsonut pientä lasta sillä silmällä, että haluan hakata sen, tuntuu ihan hirveältä ajatukselta, että joku näkee pienen lapsen ja ajatuksena on hakata se mustelmille, todella sairasta.

Se omien vanhempien psykopatia on ehkä se järkyttävin asia traumojen lisäksi, sen tajua vasta aikuisena, kun huomaa, miten sairaalta ajatuskin pienen lapsen pahoinpitelystä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saatiin vain tukkapöllyä, eikä ole vaikuttanut mitenkään. En tosin tiedä, lasketaanko tämä väkivaltaiseksi lapsuudeksi, jos ei ole turpaansa saanut. 

Tämä on aika pitkälti jokaisen henkilökohtainen kokemus minkä kokee uhkaavaksi. Jos tukkapöllyä on tullut vuoden 1984 jälkeen, niin se on jo silloin ollut laitonta.

Tuo 1984 ei muuttanut mitään. Isä hakkasi nyrkillä meitä lapsia tuosta vuodesta vielä 10v eteenpäin ja ilkkui aina ääneen että muahan ei mikään laki estä, pieksän just niin paljon kun haluan, sekä lapsia että eukkoa.

Todella naiivia luulla että kukaan lapsenhakkaaja lopetti hakkaamista ton lain tullessa voimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saatiin vain tukkapöllyä, eikä ole vaikuttanut mitenkään. En tosin tiedä, lasketaanko tämä väkivaltaiseksi lapsuudeksi, jos ei ole turpaansa saanut. 

Tämä on aika pitkälti jokaisen henkilökohtainen kokemus minkä kokee uhkaavaksi. Jos tukkapöllyä on tullut vuoden 1984 jälkeen, niin se on jo silloin ollut laitonta.

Tuo 1984 ei muuttanut mitään. Isä hakkasi nyrkillä meitä lapsia tuosta vuodesta vielä 10v eteenpäin ja ilkkui aina ääneen että muahan ei mikään laki estä, pieksän just niin paljon kun haluan, sekä lapsia että eukkoa.

Todella naiivia luulla että kukaan lapsenhakkaaja lopetti hakkaamista ton lain tullessa voimaan.

Itse en edes tiennyt, että se hakkaaminen oli laitonta, luulin sen olevan ihan laillista, ja vanhemmat vaan on sellaisia.

Onneksi nykyään lapset tietää enemmän, ehkä osaavat hakea apuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piiskaa ja tukkapöllyjä/luunappeja tuli aina tarvittaessa. Ei ole aiheuttanut traumoja.

Milloin tämä tapahtui? Miten vanhempasi käyttäytyivät näitä rangaistuksia antaessaan? Saitteko ennakkovaroituksia?

Luonnevikainen iaäni hakkasi siksi kun sitä stresssi tai töissä joku asia vitutti. Hakkaamiselka ei ollut mitään tekemistä lapsen kanssa eli vaikka oltiin superkilttejä niin turpaan tuli silti. Ihan milloin vaan, ilman syytä, kun isällä napsahti. Koko ajan piti pelätä ja tarkkaillamerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saatiin vain tukkapöllyä, eikä ole vaikuttanut mitenkään. En tosin tiedä, lasketaanko tämä väkivaltaiseksi lapsuudeksi, jos ei ole turpaansa saanut. 

Tämä on aika pitkälti jokaisen henkilökohtainen kokemus minkä kokee uhkaavaksi. Jos tukkapöllyä on tullut vuoden 1984 jälkeen, niin se on jo silloin ollut laitonta.

Tuo 1984 ei muuttanut mitään. Isä hakkasi nyrkillä meitä lapsia tuosta vuodesta vielä 10v eteenpäin ja ilkkui aina ääneen että muahan ei mikään laki estä, pieksän just niin paljon kun haluan, sekä lapsia että eukkoa.

Todella naiivia luulla että kukaan lapsenhakkaaja lopetti hakkaamista ton lain tullessa voimaan.

Itse en edes tiennyt, että se hakkaaminen oli laitonta, luulin sen olevan ihan laillista, ja vanhemmat vaan on sellaisia.

Onneksi nykyään lapset tietää enemmän, ehkä osaavat hakea apuakin.

En usko että uskaltaa hakea apua. Mullekin isä silmät raivosta leimuten sihisi että jos ikinä kerrot niin ta-pan sinut, kivuliaasti ja ki-dit-taen.. Arvaa vasn uskalsinko kertoa kellekään. Tiesin että on niin hullu psyko että oikeesti voi toteuttaa sen mitä sanoi.

Mun isä on pahoinpidellyt useita satoja kertoja lapsiaan. Ja MISTÄÄN ei ole joutunut mitenkään vastuuseen vaan päässyt kuin koira veräjästä. Pahoinpitelyt olivat ihan kunnon rajua väkivaltaa, ei siis mitään pikku tukkapöllyä. Eli siis RIKOKSIA. Ja näistä selvisi iloisesti ilman mitään vastuuta.

Tämä jos mikä saa sappeni kiehumaan.

Olen humalassa myös väkivaltainen, siksi en juo.

Ja läheisriippuvainen. En kestä olla yksin yhtää..

Nainen 29v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saatiin vain tukkapöllyä, eikä ole vaikuttanut mitenkään. En tosin tiedä, lasketaanko tämä väkivaltaiseksi lapsuudeksi, jos ei ole turpaansa saanut. 

Tämä on aika pitkälti jokaisen henkilökohtainen kokemus minkä kokee uhkaavaksi. Jos tukkapöllyä on tullut vuoden 1984 jälkeen, niin se on jo silloin ollut laitonta.

Tuo 1984 ei muuttanut mitään. Isä hakkasi nyrkillä meitä lapsia tuosta vuodesta vielä 10v eteenpäin ja ilkkui aina ääneen että muahan ei mikään laki estä, pieksän just niin paljon kun haluan, sekä lapsia että eukkoa.

Todella naiivia luulla että kukaan lapsenhakkaaja lopetti hakkaamista ton lain tullessa voimaan.

Itse en edes tiennyt, että se hakkaaminen oli laitonta, luulin sen olevan ihan laillista, ja vanhemmat vaan on sellaisia.

Onneksi nykyään lapset tietää enemmän, ehkä osaavat hakea apuakin.

En usko että uskaltaa hakea apua. Mullekin isä silmät raivosta leimuten sihisi että jos ikinä kerrot niin ta-pan sinut, kivuliaasti ja ki-dit-taen.. Arvaa vasn uskalsinko kertoa kellekään. Tiesin että on niin hullu psyko että oikeesti voi toteuttaa sen mitä sanoi.

Ei tuollaisessa tilanteessa varmaan uskalla hakea apua, mutta ehkä niillä lapsilla on nykyään tietoa, että jos uskaltavat, niin voivat hakea apua.

Itse siis pidin sitä hakkaamista lapsuuteen kuuluvana asiana, ikään kuin vankilatuomio, joka loppuu sitten, kun pääsen eroon vanhemmistani.

Sukulaiseni puolustavat vieläkin vanhempiani, ne on hienoja ihmisiä jne. noissa jutuissa on usein koko suku sen pahoinpitelijän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saatiin vain tukkapöllyä, eikä ole vaikuttanut mitenkään. En tosin tiedä, lasketaanko tämä väkivaltaiseksi lapsuudeksi, jos ei ole turpaansa saanut. 

Tämä on aika pitkälti jokaisen henkilökohtainen kokemus minkä kokee uhkaavaksi. Jos tukkapöllyä on tullut vuoden 1984 jälkeen, niin se on jo silloin ollut laitonta.

Tuo 1984 ei muuttanut mitään. Isä hakkasi nyrkillä meitä lapsia tuosta vuodesta vielä 10v eteenpäin ja ilkkui aina ääneen että muahan ei mikään laki estä, pieksän just niin paljon kun haluan, sekä lapsia että eukkoa.

Todella naiivia luulla että kukaan lapsenhakkaaja lopetti hakkaamista ton lain tullessa voimaan.

Itse en edes tiennyt, että se hakkaaminen oli laitonta, luulin sen olevan ihan laillista, ja vanhemmat vaan on sellaisia.

Onneksi nykyään lapset tietää enemmän, ehkä osaavat hakea apuakin.

En usko että uskaltaa hakea apua. Mullekin isä silmät raivosta leimuten sihisi että jos ikinä kerrot niin ta-pan sinut, kivuliaasti ja ki-dit-taen.. Arvaa vasn uskalsinko kertoa kellekään. Tiesin että on niin hullu psyko että oikeesti voi toteuttaa sen mitä sanoi.

Ei tuollaisessa tilanteessa varmaan uskalla hakea apua, mutta ehkä niillä lapsilla on nykyään tietoa, että jos uskaltavat, niin voivat hakea apua.

Itse siis pidin sitä hakkaamista lapsuuteen kuuluvana asiana, ikään kuin vankilatuomio, joka loppuu sitten, kun pääsen eroon vanhemmistani.

Sukulaiseni puolustavat vieläkin vanhempiani, ne on hienoja ihmisiä jne. noissa jutuissa on usein koko suku sen pahoinpitelijän takana.

Tää on totta. Mullakin suku isän puolelta tiesi miten tuo hullu psyko kohtelee lapsiaan ja olivat keskenään säälitelleet ja voivotelleet ja olleet pahoillaan lasten puolesta. Mitään ei asialle tehty.

Nyt kun isäni on jo vanha enkä käy lainkaan katsomassa häntä enkä suostu pitämään yhteyttä, samainen suku syyllistää ja syyttelee minua asiasta. ”Menisit nyt isäs luo, lopeta menneiden muistelu”.