Miten lapsuudessa kokemasi väkivalta vanhempien taholta on sinuun vaikuttanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saatiin vain tukkapöllyä, eikä ole vaikuttanut mitenkään. En tosin tiedä, lasketaanko tämä väkivaltaiseksi lapsuudeksi, jos ei ole turpaansa saanut. 

Tämä on aika pitkälti jokaisen henkilökohtainen kokemus minkä kokee uhkaavaksi. Jos tukkapöllyä on tullut vuoden 1984 jälkeen, niin se on jo silloin ollut laitonta.

Tuo 1984 ei muuttanut mitään. Isä hakkasi nyrkillä meitä lapsia tuosta vuodesta vielä 10v eteenpäin ja ilkkui aina ääneen että muahan ei mikään laki estä, pieksän just niin paljon kun haluan, sekä lapsia että eukkoa.

Todella naiivia luulla että kukaan lapsenhakkaaja lopetti hakkaamista ton lain tullessa voimaan.

Itse en edes tiennyt, että se hakkaaminen oli laitonta, luulin sen olevan ihan laillista, ja vanhemmat vaan on sellaisia.

Onneksi nykyään lapset tietää enemmän, ehkä osaavat hakea apuakin.

En usko että uskaltaa hakea apua. Mullekin isä silmät raivosta leimuten sihisi että jos ikinä kerrot niin ta-pan sinut, kivuliaasti ja ki-dit-taen.. Arvaa vasn uskalsinko kertoa kellekään. Tiesin että on niin hullu psyko että oikeesti voi toteuttaa sen mitä sanoi.

Ei tuollaisessa tilanteessa varmaan uskalla hakea apua, mutta ehkä niillä lapsilla on nykyään tietoa, että jos uskaltavat, niin voivat hakea apua.

Itse siis pidin sitä hakkaamista lapsuuteen kuuluvana asiana, ikään kuin vankilatuomio, joka loppuu sitten, kun pääsen eroon vanhemmistani.

Sukulaiseni puolustavat vieläkin vanhempiani, ne on hienoja ihmisiä jne. noissa jutuissa on usein koko suku sen pahoinpitelijän takana.

Tää on totta. Mullakin suku isän puolelta tiesi miten tuo hullu psyko kohtelee lapsiaan ja olivat keskenään säälitelleet ja voivotelleet ja olleet pahoillaan lasten puolesta. Mitään ei asialle tehty.
Nyt kun isäni on jo vanha enkä käy lainkaan katsomassa häntä enkä suostu pitämään yhteyttä, samainen suku syyllistää ja syyttelee minua asiasta. ”Menisit nyt isäs luo, lopeta menneiden muistelu”.

Joo, juuri tuollaista se on.

Ikään kuin lasten pahoinpitely on vain pikkuasia, ja ihan ok juttu.

Itse en sen takia yllättynyt esim. siitä eerikan tapauksesta, tuollaista se on, ja siinäkin sukulaiset olivat mukana koko jutussa.

No mulla seuraus on se että mulla ei ole yhtään ystävää. Ollut koskaan. Lapsena vanhemat kielsi kaikki ystävyydet (meille ei saanut tulla, minä en saanut mennä kaverille) joten tätä on ollut mahdottoman vaikea oppia aikuisenakaan.

Olen iham kiva, ystävällienen ja avulias. Mutta jos joku on joskis ehdotellut jotain (siis halunnut virotellä ystävyyttä) olen mennyt ihan säppiin ja kieltäytynyt kutsusta tai muuten vetäytynyt. En tiedä mikä juttu tää on. Varmaan perusluottamus kaikkiin hävisi lapsena kun omat vanhemmat oli täysin tunteettomia väkivaltasadisteja

Vierailija kirjoitti:

No mulla seuraus on se että mulla ei ole yhtään ystävää. Ollut koskaan. Lapsena vanhemat kielsi kaikki ystävyydet (meille ei saanut tulla, minä en saanut mennä kaverille) joten tätä on ollut mahdottoman vaikea oppia aikuisenakaan.

Olen iham kiva, ystävällienen ja avulias. Mutta jos joku on joskis ehdotellut jotain (siis halunnut virotellä ystävyyttä) olen mennyt ihan säppiin ja kieltäytynyt kutsusta tai muuten vetäytynyt. En tiedä mikä juttu tää on. Varmaan perusluottamus kaikkiin hävisi lapsena kun omat vanhemmat oli täysin tunteettomia väkivaltasadisteja

Tuo eristäminen kuuluu siihen mitä tuollaiset vanhemmat tekee.

Meillä se oli muuttamista vuoden välein, joten meillä lapsilla ei ollut mitään turvaverkkoa missään, eikä pysyviä ystäviä.

Tuollaiset vanhemmat tuhoaa sen lapsen joka puolelta, juurikin sen luottamuksen muihin, ystävyyssuhteet, fyysisen koskemattomuuden, aiheuttaa fyysisiä muutoksia, jotka edistää sairastumista mm. syöpään ja sydänongelmiin aikuisena jne.

Ne tuhoaa kaiken mitä ne voi.

Mitä ajattelette siitä, että nämä alla mainitut rinnastetaan traumatisoivuudeltaan sotavankien, keskitysleiriltä selvinneiden ja joidenkin uskonnollisten kulttien uhrien kokemuksiin?

Täysi alistaminen perhe- ja sukupuolielämässä, esimerkiksi:

- perheväkivalta

- lapsen kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö

- järjestäytynyt seksuaalinen riisto

Lähde: https://traumajadissosiaatio.fi/kompleksinen-ptsd/

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette siitä, että nämä alla mainitut rinnastetaan traumatisoivuudeltaan sotavankien, keskitysleiriltä selvinneiden ja joidenkin uskonnollisten kulttien uhrien kokemuksiin?

Täysi alistaminen perhe- ja sukupuolielämässä, esimerkiksi:

- perheväkivalta

- lapsen kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö

- järjestäytynyt seksuaalinen riisto

Lähde: https://traumajadissosiaatio.fi/kompleksinen-ptsd/

Olen itse lukenut tuosta myös paljon, ja tosiaan pysyvistä muutoksista esim. aivoissa tuollaisen lapsuuden seurauksena.

Tuosta puhutaan edelleen todella vähän, jotenkin ehkä edelleen suojellaan niitä vanhempia ja niiden "oikeutta" tehdä lapsilleen mitä haluavat.

Mietin myös paljon sitä miksi vanhempieni sukupolvi on niin sairasta, tiedän, ettei esim. kumpikaan omista vanhemmistani kokenut väkivaltaa omassa lapsuudessaan, mikä sai ne ajattelemaan, että omien lasten sadistinen pahoinpitely oli jotenkin ihan hyvä asia. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette siitä, että nämä alla mainitut rinnastetaan traumatisoivuudeltaan sotavankien, keskitysleiriltä selvinneiden ja joidenkin uskonnollisten kulttien uhrien kokemuksiin?

Täysi alistaminen perhe- ja sukupuolielämässä, esimerkiksi:

- perheväkivalta

- lapsen kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö

- järjestäytynyt seksuaalinen riisto

Lähde: https://traumajadissosiaatio.fi/kompleksinen-ptsd/

Mitenkään väheksymättä muita - perheväkivalta on näistä kaikkein pahin ja pahempi kuin sota.

Hakattu lapsi joutuu pelkäänään kuolemaa satoja kertoja. Minutkin isä on kuristanut tajuttomuuden partaalle ja silloin luulin kuolevani. Lapsen hakkaaminen on pahin siksi että lapsi on täysin avuton ja RIIPPUVAINEN kiduttajastaan. Tietää että pakoon ei pääse vaikka mitä tekisi.

Minusta on KÄSITTÄMÄTÖNTÄ miten suomessa vähätellään lapsuusväkivaltaa ja sen seurauksia eikä anneta apua trauman kokeneille. Itsekään en ole saanut yhtään mitään apua koskaan, kosk kuitenkin pystyn käymään töissä jne. Mikä ei todellakaan tarkoita että en olisi traumatisoitunut, kyllä olen ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette siitä, että nämä alla mainitut rinnastetaan traumatisoivuudeltaan sotavankien, keskitysleiriltä selvinneiden ja joidenkin uskonnollisten kulttien uhrien kokemuksiin?

Täysi alistaminen perhe- ja sukupuolielämässä, esimerkiksi:

- perheväkivalta

- lapsen kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö

- järjestäytynyt seksuaalinen riisto

Lähde: https://traumajadissosiaatio.fi/kompleksinen-ptsd/

Olen itse lukenut tuosta myös paljon, ja tosiaan pysyvistä muutoksista esim. aivoissa tuollaisen lapsuuden seurauksena.

Tuosta puhutaan edelleen todella vähän, jotenkin ehkä edelleen suojellaan niitä vanhempia ja niiden "oikeutta" tehdä lapsilleen mitä haluavat.

Mietin myös paljon sitä miksi vanhempieni sukupolvi on niin sairasta, tiedän, ettei esim. kumpikaan omista vanhemmistani kokenut väkivaltaa omassa lapsuudessaan, mikä sai ne ajattelemaan, että omien lasten sadistinen pahoinpitely oli jotenkin ihan hyvä asia. 

Mulla - rajusti hakatulla - on ikuinen stressi päällä. Aivot ovat muuttuneet pysyvästi. Puren kynsiä (ja olen yli 40v) koska seoli lapsenakin stressitelykeino. Säpsähtelen ääniä, olen herkkäuninen ja herään joka rasahdukseen, ulkona koko ajan skannaan liikkuessani onko mitään uhkaavaa, liikkuuko joku hahmo uhkaavasti. Tää tila on mulla KOKO AJAN päällä joten kortisolit korkealla ja syke kirkealla - elimistö uupuu.

Kiitos vaan sadistipaskavanhemmilleni, sydän- ja verisuonitautia odotellessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette siitä, että nämä alla mainitut rinnastetaan traumatisoivuudeltaan sotavankien, keskitysleiriltä selvinneiden ja joidenkin uskonnollisten kulttien uhrien kokemuksiin?

Täysi alistaminen perhe- ja sukupuolielämässä, esimerkiksi:

- perheväkivalta

- lapsen kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö

- järjestäytynyt seksuaalinen riisto

Lähde: https://traumajadissosiaatio.fi/kompleksinen-ptsd/

Mitenkään väheksymättä muita - perheväkivalta on näistä kaikkein pahin ja pahempi kuin sota.

Hakattu lapsi joutuu pelkäänään kuolemaa satoja kertoja. Minutkin isä on kuristanut tajuttomuuden partaalle ja silloin luulin kuolevani. Lapsen hakkaaminen on pahin siksi että lapsi on täysin avuton ja RIIPPUVAINEN kiduttajastaan. Tietää että pakoon ei pääse vaikka mitä tekisi.

Minusta on KÄSITTÄMÄTÖNTÄ miten suomessa vähätellään lapsuusväkivaltaa ja sen seurauksia eikä anneta apua trauman kokeneille. Itsekään en ole saanut yhtään mitään apua koskaan, kosk kuitenkin pystyn käymään töissä jne. Mikä ei todellakaan tarkoita että en olisi traumatisoitunut, kyllä olen ja pahasti.

Olen tästä samaa mieltä. Jos olisit selvinnyt keskitysleiriltä, niin saattaisit saada jotain myötätuntoa toisilta ja ehkä vertaistukea vastaavaa kokeneilta. Väkivaltaperheessä kasvanutta sen sijaan kehotetaan pitämään turpansa tukossa, vaikka traumat voivat merkittävästi haitata elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette siitä, että nämä alla mainitut rinnastetaan traumatisoivuudeltaan sotavankien, keskitysleiriltä selvinneiden ja joidenkin uskonnollisten kulttien uhrien kokemuksiin?

Täysi alistaminen perhe- ja sukupuolielämässä, esimerkiksi:

- perheväkivalta

- lapsen kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö

- järjestäytynyt seksuaalinen riisto

Lähde: https://traumajadissosiaatio.fi/kompleksinen-ptsd/

Mitenkään väheksymättä muita - perheväkivalta on näistä kaikkein pahin ja pahempi kuin sota.

Hakattu lapsi joutuu pelkäänään kuolemaa satoja kertoja. Minutkin isä on kuristanut tajuttomuuden partaalle ja silloin luulin kuolevani. Lapsen hakkaaminen on pahin siksi että lapsi on täysin avuton ja RIIPPUVAINEN kiduttajastaan. Tietää että pakoon ei pääse vaikka mitä tekisi.

Minusta on KÄSITTÄMÄTÖNTÄ miten suomessa vähätellään lapsuusväkivaltaa ja sen seurauksia eikä anneta apua trauman kokeneille. Itsekään en ole saanut yhtään mitään apua koskaan, kosk kuitenkin pystyn käymään töissä jne. Mikä ei todellakaan tarkoita että en olisi traumatisoitunut, kyllä olen ja pahasti.

Olen tästä samaa mieltä. Jos olisit selvinnyt keskitysleiriltä, niin saattaisit saada jotain myötätuntoa toisilta ja ehkä vertaistukea vastaavaa kokeneilta. Väkivaltaperheessä kasvanutta sen sijaan kehotetaan pitämään turpansa tukossa, vaikka traumat voivat merkittävästi haitata elämää.

Tuo on täysin totta, yhteiskunta ja tosiaan esim. sukulaiset osallistuvat sen väkivaltaa kokeneen lapsen hiljentämiseen.

Omista traumoistaan ei saa kertoa, ne ei saa vaikuttaa jaksamiseen, tulevaisuuteen,  ei saa olla vihainen jne.

Sitä ei tosiaan saa tuoda esille miltä tuntuu, kun kiduttaja on oma vanhempi, et pääse pakoon, et saa apua, et myötätuntoa, sinulla ei ole mitään oikeuksia, olet fyysisesti heikompi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette siitä, että nämä alla mainitut rinnastetaan traumatisoivuudeltaan sotavankien, keskitysleiriltä selvinneiden ja joidenkin uskonnollisten kulttien uhrien kokemuksiin?

Täysi alistaminen perhe- ja sukupuolielämässä, esimerkiksi:

- perheväkivalta

- lapsen kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö

- järjestäytynyt seksuaalinen riisto

Lähde: https://traumajadissosiaatio.fi/kompleksinen-ptsd/

Mitenkään väheksymättä muita - perheväkivalta on näistä kaikkein pahin ja pahempi kuin sota.

Hakattu lapsi joutuu pelkäänään kuolemaa satoja kertoja. Minutkin isä on kuristanut tajuttomuuden partaalle ja silloin luulin kuolevani. Lapsen hakkaaminen on pahin siksi että lapsi on täysin avuton ja RIIPPUVAINEN kiduttajastaan. Tietää että pakoon ei pääse vaikka mitä tekisi.

Minusta on KÄSITTÄMÄTÖNTÄ miten suomessa vähätellään lapsuusväkivaltaa ja sen seurauksia eikä anneta apua trauman kokeneille. Itsekään en ole saanut yhtään mitään apua koskaan, kosk kuitenkin pystyn käymään töissä jne. Mikä ei todellakaan tarkoita että en olisi traumatisoitunut, kyllä olen ja pahasti.

Olen tästä samaa mieltä. Jos olisit selvinnyt keskitysleiriltä, niin saattaisit saada jotain myötätuntoa toisilta ja ehkä vertaistukea vastaavaa kokeneilta. Väkivaltaperheessä kasvanutta sen sijaan kehotetaan pitämään turpansa tukossa, vaikka traumat voivat merkittävästi haitata elämää.

Tuo on täysin totta, yhteiskunta ja tosiaan esim. sukulaiset osallistuvat sen väkivaltaa kokeneen lapsen hiljentämiseen.

Omista traumoistaan ei saa kertoa, ne ei saa vaikuttaa jaksamiseen, tulevaisuuteen,  ei saa olla vihainen jne.

Sitä ei tosiaan saa tuoda esille miltä tuntuu, kun kiduttaja on oma vanhempi, et pääse pakoon, et saa apua, et myötätuntoa, sinulla ei ole mitään oikeuksia, olet fyysisesti heikompi. 

Ja kidutus keskileirillä harvoin kestää melkein 20 vuotta. Sen sijaan hulluista vanhemmista on vaikea päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette siitä, että nämä alla mainitut rinnastetaan traumatisoivuudeltaan sotavankien, keskitysleiriltä selvinneiden ja joidenkin uskonnollisten kulttien uhrien kokemuksiin?

Täysi alistaminen perhe- ja sukupuolielämässä, esimerkiksi:

- perheväkivalta

- lapsen kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö

- järjestäytynyt seksuaalinen riisto

Lähde: https://traumajadissosiaatio.fi/kompleksinen-ptsd/

Mitenkään väheksymättä muita - perheväkivalta on näistä kaikkein pahin ja pahempi kuin sota.

Hakattu lapsi joutuu pelkäänään kuolemaa satoja kertoja. Minutkin isä on kuristanut tajuttomuuden partaalle ja silloin luulin kuolevani. Lapsen hakkaaminen on pahin siksi että lapsi on täysin avuton ja RIIPPUVAINEN kiduttajastaan. Tietää että pakoon ei pääse vaikka mitä tekisi.

Minusta on KÄSITTÄMÄTÖNTÄ miten suomessa vähätellään lapsuusväkivaltaa ja sen seurauksia eikä anneta apua trauman kokeneille. Itsekään en ole saanut yhtään mitään apua koskaan, kosk kuitenkin pystyn käymään töissä jne. Mikä ei todellakaan tarkoita että en olisi traumatisoitunut, kyllä olen ja pahasti.

Olen tästä samaa mieltä. Jos olisit selvinnyt keskitysleiriltä, niin saattaisit saada jotain myötätuntoa toisilta ja ehkä vertaistukea vastaavaa kokeneilta. Väkivaltaperheessä kasvanutta sen sijaan kehotetaan pitämään turpansa tukossa, vaikka traumat voivat merkittävästi haitata elämää.

Tuo on täysin totta, yhteiskunta ja tosiaan esim. sukulaiset osallistuvat sen väkivaltaa kokeneen lapsen hiljentämiseen.

Omista traumoistaan ei saa kertoa, ne ei saa vaikuttaa jaksamiseen, tulevaisuuteen,  ei saa olla vihainen jne.

Sitä ei tosiaan saa tuoda esille miltä tuntuu, kun kiduttaja on oma vanhempi, et pääse pakoon, et saa apua, et myötätuntoa, sinulla ei ole mitään oikeuksia, olet fyysisesti heikompi. 

Ja kidutus keskileirillä harvoin kestää melkein 20 vuotta. Sen sijaan hulluista vanhemmista on vaikea päästä eroon.

Jep. Ja viimein kun sit pääsee pakoon kodistaan ja katkaisee yhteydenpidon hakaaviin vanhempiin, niin about koko muu maailma syyttää SINUA huonoista väleistä ja haukkuu vaikeaksi lapseksi syyllistäen.

Up