En pysty asettamaan vauvan tarpeita omien tarpeitteni edelle

Mitäs läksit, kikkelis kokkelis. Olisit silloin ajatellut tämän asian, kun kylvitte siementä vakoon.

Älä nyt hitossa ainakaan lisää kakaroita tee.

Ajattele, että olet tehnyt vauvan omasta päätöksestäisi. Vauva ei ole valinnut tulla tähän maailmaan. Vauva on täysin avuton, hän tarvitsee ihan kaikissa toimissa huoltajan apua. Hän ei koskaan itke siksi, että haluaisi olla hankala, vaan siksi, että hän haluaa kertoa sinulle jostain. Yleensä elämää helpottaa se, että opit ennakoimaan vauvan tarpeita. Annat ruokaa ennen kuin nälkä on jo kaamea, vaihdat vaipan ennen kuin vauvan olo on epämukava, viet nukkumaan ennen kuin väsymys on ylivoimainen, otat syliin ennen kuin olo käy tukalaksi. Sinun tehtäväsi ja työsi on nyt vauvan tarpeisiin vastaaminen ja niiden tarpeiden tyydyttäminen. Kun lapsi kasvaa isommaksi, tarpeet käyvät vähemmän kiireisiksi. Tarpeisiin vastaamisella on iso merkitys vauvan elämässä. Se kertoo hänelle, että hän voi luottaa sinuun kaikissa tilanteissa ja että hän on kanssasi turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, että olet tehnyt vauvan omasta päätöksestäisi. Vauva ei ole valinnut tulla tähän maailmaan. Vauva on täysin avuton, hän tarvitsee ihan kaikissa toimissa huoltajan apua. Hän ei koskaan itke siksi, että haluaisi olla hankala, vaan siksi, että hän haluaa kertoa sinulle jostain. Yleensä elämää helpottaa se, että opit ennakoimaan vauvan tarpeita. Annat ruokaa ennen kuin nälkä on jo kaamea, vaihdat vaipan ennen kuin vauvan olo on epämukava, viet nukkumaan ennen kuin väsymys on ylivoimainen, otat syliin ennen kuin olo käy tukalaksi. Sinun tehtäväsi ja työsi on nyt vauvan tarpeisiin vastaaminen ja niiden tarpeiden tyydyttäminen. Kun lapsi kasvaa isommaksi, tarpeet käyvät vähemmän kiireisiksi. Tarpeisiin vastaamisella on iso merkitys vauvan elämässä. Se kertoo hänelle, että hän voi luottaa sinuun kaikissa tilanteissa ja että hän on kanssasi turvassa.

Tämä siinä jurppiikin niin mahdottomasti. En myöskään pysty tarjoamaan turvaa, sillä olen ennalta-arvaamaton. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, että olet tehnyt vauvan omasta päätöksestäisi. Vauva ei ole valinnut tulla tähän maailmaan. Vauva on täysin avuton, hän tarvitsee ihan kaikissa toimissa huoltajan apua. Hän ei koskaan itke siksi, että haluaisi olla hankala, vaan siksi, että hän haluaa kertoa sinulle jostain. Yleensä elämää helpottaa se, että opit ennakoimaan vauvan tarpeita. Annat ruokaa ennen kuin nälkä on jo kaamea, vaihdat vaipan ennen kuin vauvan olo on epämukava, viet nukkumaan ennen kuin väsymys on ylivoimainen, otat syliin ennen kuin olo käy tukalaksi. Sinun tehtäväsi ja työsi on nyt vauvan tarpeisiin vastaaminen ja niiden tarpeiden tyydyttäminen. Kun lapsi kasvaa isommaksi, tarpeet käyvät vähemmän kiireisiksi. Tarpeisiin vastaamisella on iso merkitys vauvan elämässä. Se kertoo hänelle, että hän voi luottaa sinuun kaikissa tilanteissa ja että hän on kanssasi turvassa.

Tämä siinä jurppiikin niin mahdottomasti. En myöskään pysty tarjoamaan turvaa, sillä olen ennalta-arvaamaton. Ap

Millä tavalla jurppii? Millä ajatuksella lähdit lastenhankintaan? Kuulostaisi siltä, että tarvitset apua vanhemmuuteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, että olet tehnyt vauvan omasta päätöksestäisi. Vauva ei ole valinnut tulla tähän maailmaan. Vauva on täysin avuton, hän tarvitsee ihan kaikissa toimissa huoltajan apua. Hän ei koskaan itke siksi, että haluaisi olla hankala, vaan siksi, että hän haluaa kertoa sinulle jostain. Yleensä elämää helpottaa se, että opit ennakoimaan vauvan tarpeita. Annat ruokaa ennen kuin nälkä on jo kaamea, vaihdat vaipan ennen kuin vauvan olo on epämukava, viet nukkumaan ennen kuin väsymys on ylivoimainen, otat syliin ennen kuin olo käy tukalaksi. Sinun tehtäväsi ja työsi on nyt vauvan tarpeisiin vastaaminen ja niiden tarpeiden tyydyttäminen. Kun lapsi kasvaa isommaksi, tarpeet käyvät vähemmän kiireisiksi. Tarpeisiin vastaamisella on iso merkitys vauvan elämässä. Se kertoo hänelle, että hän voi luottaa sinuun kaikissa tilanteissa ja että hän on kanssasi turvassa.

Tämä siinä jurppiikin niin mahdottomasti. En myöskään pysty tarjoamaan turvaa, sillä olen ennalta-arvaamaton. Ap

Terapiaan sitten? Kysy neuvolasta apua äläkä kaunistele tunteitasi siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, että olet tehnyt vauvan omasta päätöksestäisi. Vauva ei ole valinnut tulla tähän maailmaan. Vauva on täysin avuton, hän tarvitsee ihan kaikissa toimissa huoltajan apua. Hän ei koskaan itke siksi, että haluaisi olla hankala, vaan siksi, että hän haluaa kertoa sinulle jostain. Yleensä elämää helpottaa se, että opit ennakoimaan vauvan tarpeita. Annat ruokaa ennen kuin nälkä on jo kaamea, vaihdat vaipan ennen kuin vauvan olo on epämukava, viet nukkumaan ennen kuin väsymys on ylivoimainen, otat syliin ennen kuin olo käy tukalaksi. Sinun tehtäväsi ja työsi on nyt vauvan tarpeisiin vastaaminen ja niiden tarpeiden tyydyttäminen. Kun lapsi kasvaa isommaksi, tarpeet käyvät vähemmän kiireisiksi. Tarpeisiin vastaamisella on iso merkitys vauvan elämässä. Se kertoo hänelle, että hän voi luottaa sinuun kaikissa tilanteissa ja että hän on kanssasi turvassa.

Tämä siinä jurppiikin niin mahdottomasti. En myöskään pysty tarjoamaan turvaa, sillä olen ennalta-arvaamaton. Ap

Millä tavalla jurppii? Millä ajatuksella lähdit lastenhankintaan? Kuulostaisi siltä, että tarvitset apua vanhemmuuteesi.

Mies tahtomalla tahtoi lapsen ja ajattelin, että koska hän on tasaista laatua, aivan toisenlainen kuin minä, niin ehkä siitä tulisi jotain. Kanssa paskat. Tajusin loppuraskaudesta, että minua kiinnostaa kaikki muu paitsi vauva ja tuntuu, että vauva/lapsi on elämän tiellä. Ap

Vaikea sanoa asiaan mitään, kun ei tarkemmin tiedä, mitä tuo otsikko käytännössä tarkoittaa. Se voi pahimmillaan tarkoittaa tunnekylmyyttä ja vakavaa laiminlyöntiä. Toisaalta taas nykyisessä ylitsevuotavan kiintymysvanhemmuuden maailmassa tuo voi tarkoittaa myös sitä, että käyt vessassa raahaamatta vauvaa mukaan, mikä on monen mielestä syntiä, vaikkakin todellisuudessa aivan terveen rajoissa.

Jos synnytyksestä on suhteellisen lyhyt aika, voi kyse olla hyvin hormoneista ja hitaasti syntyvästä rakkaudesta. On ihan ok, että ei ensimmäisellä vilkaisulla rakastu päätä pahkaa vaativaan oudon näköiseen tyyppiin. Itselläni meni ainakin aikaa hyväksyä, että se minianoppi on mun rakkaudella kantamani vauva. Vauva siis näytti anopilta, mikä oli järkytys, vaikka anopin ulkonäössä ei vikaa olekaan.

Ylipäätään jaksamista auttaa ajatus vauva-ajan hetkellisyydestä ja tukiverkko. Onko lapsen isä läsnä arjessanne? Ota omaa aikaa välillä vaikka puoleksi tunniksi kerrallaan. Se auttaa jaksamaan. Voit myös kysellä neuvolasta kunnan apumahdollisuuksista. Älä vähättele yhtään omaa ärtyneisyyttäsi. Osa avusta on harkinnanvaraista. Perhetyöntekijät ja kotiapu ovat vaihtoehtoja. Jälkimmäinen on tosin ilmaista vain pienituloisille ja muille maksaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, että olet tehnyt vauvan omasta päätöksestäisi. Vauva ei ole valinnut tulla tähän maailmaan. Vauva on täysin avuton, hän tarvitsee ihan kaikissa toimissa huoltajan apua. Hän ei koskaan itke siksi, että haluaisi olla hankala, vaan siksi, että hän haluaa kertoa sinulle jostain. Yleensä elämää helpottaa se, että opit ennakoimaan vauvan tarpeita. Annat ruokaa ennen kuin nälkä on jo kaamea, vaihdat vaipan ennen kuin vauvan olo on epämukava, viet nukkumaan ennen kuin väsymys on ylivoimainen, otat syliin ennen kuin olo käy tukalaksi. Sinun tehtäväsi ja työsi on nyt vauvan tarpeisiin vastaaminen ja niiden tarpeiden tyydyttäminen. Kun lapsi kasvaa isommaksi, tarpeet käyvät vähemmän kiireisiksi. Tarpeisiin vastaamisella on iso merkitys vauvan elämässä. Se kertoo hänelle, että hän voi luottaa sinuun kaikissa tilanteissa ja että hän on kanssasi turvassa.

Tämä siinä jurppiikin niin mahdottomasti. En myöskään pysty tarjoamaan turvaa, sillä olen ennalta-arvaamaton. Ap

Millä tavalla jurppii? Millä ajatuksella lähdit lastenhankintaan? Kuulostaisi siltä, että tarvitset apua vanhemmuuteesi.

Mies tahtomalla tahtoi lapsen ja ajattelin, että koska hän on tasaista laatua, aivan toisenlainen kuin minä, niin ehkä siitä tulisi jotain. Kanssa paskat. Tajusin loppuraskaudesta, että minua kiinnostaa kaikki muu paitsi vauva ja tuntuu, että vauva/lapsi on elämän tiellä. Ap

No, nyt kun lapsi on kuitenkin tehty, niin aikuisena ihmisenä olet vastuussa siitä, kuten itsekin tiedät. Ota yhteys neuvolaan, niin voit päästä tukitoimien pariin. Onhan tässä sellainenkin mahdollisuus, että sinä menet nyt töihin ja miehesi jää vauvan kanssa kotiin, ja toki sekin mahdollisuus, että lähedet heidän elämästään kokonaan, jos et kykene tekemään mitään lapsesi hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa asiaan mitään, kun ei tarkemmin tiedä, mitä tuo otsikko käytännössä tarkoittaa. Se voi pahimmillaan tarkoittaa tunnekylmyyttä ja vakavaa laiminlyöntiä. Toisaalta taas nykyisessä ylitsevuotavan kiintymysvanhemmuuden maailmassa tuo voi tarkoittaa myös sitä, että käyt vessassa raahaamatta vauvaa mukaan, mikä on monen mielestä syntiä, vaikkakin todellisuudessa aivan terveen rajoissa.

Ja höpö höpö.

Isä on läsnä, mutta minä tahtoisin ottaa ja lähteä, opiskella vielä lisää ja alkaa toteuttaa lapsuuden unelmaa eli tekemään taidetta, mutta vauva tuntuu koko ajan olevan kaipaamassa huomiota ja se ärsyttää. En oikein raskauden aikana ajatellut, että jee meille tulee vauva. Mies sen sijaan oli ihan kikseissä ja minä olin, että ok. En ole ikinä ollut innostunut lapsista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, että olet tehnyt vauvan omasta päätöksestäisi. Vauva ei ole valinnut tulla tähän maailmaan. Vauva on täysin avuton, hän tarvitsee ihan kaikissa toimissa huoltajan apua. Hän ei koskaan itke siksi, että haluaisi olla hankala, vaan siksi, että hän haluaa kertoa sinulle jostain. Yleensä elämää helpottaa se, että opit ennakoimaan vauvan tarpeita. Annat ruokaa ennen kuin nälkä on jo kaamea, vaihdat vaipan ennen kuin vauvan olo on epämukava, viet nukkumaan ennen kuin väsymys on ylivoimainen, otat syliin ennen kuin olo käy tukalaksi. Sinun tehtäväsi ja työsi on nyt vauvan tarpeisiin vastaaminen ja niiden tarpeiden tyydyttäminen. Kun lapsi kasvaa isommaksi, tarpeet käyvät vähemmän kiireisiksi. Tarpeisiin vastaamisella on iso merkitys vauvan elämässä. Se kertoo hänelle, että hän voi luottaa sinuun kaikissa tilanteissa ja että hän on kanssasi turvassa.

Tämä siinä jurppiikin niin mahdottomasti. En myöskään pysty tarjoamaan turvaa, sillä olen ennalta-arvaamaton. Ap

Nyt soita 112 jos pidät itseäsi ennalta-arvaamattomana etkä pidä itseäsi turvallisena lapselle. Saat sosiaalipäivystyksestä apua. Ethän halua pilata viattoman lapsesi elämää! Jos lapsi ylipäänsä jää henkiin vaarallisissa elinolosuhteissa, ei tulevaisuus ole ruusuinen. Omasta kokemuksestani nyt aikuisena äärimmäisen traagisen lapsuuden vauvasta saakka viettäneenä voin kertoa tämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, että olet tehnyt vauvan omasta päätöksestäisi. Vauva ei ole valinnut tulla tähän maailmaan. Vauva on täysin avuton, hän tarvitsee ihan kaikissa toimissa huoltajan apua. Hän ei koskaan itke siksi, että haluaisi olla hankala, vaan siksi, että hän haluaa kertoa sinulle jostain. Yleensä elämää helpottaa se, että opit ennakoimaan vauvan tarpeita. Annat ruokaa ennen kuin nälkä on jo kaamea, vaihdat vaipan ennen kuin vauvan olo on epämukava, viet nukkumaan ennen kuin väsymys on ylivoimainen, otat syliin ennen kuin olo käy tukalaksi. Sinun tehtäväsi ja työsi on nyt vauvan tarpeisiin vastaaminen ja niiden tarpeiden tyydyttäminen. Kun lapsi kasvaa isommaksi, tarpeet käyvät vähemmän kiireisiksi. Tarpeisiin vastaamisella on iso merkitys vauvan elämässä. Se kertoo hänelle, että hän voi luottaa sinuun kaikissa tilanteissa ja että hän on kanssasi turvassa.

Tämä siinä jurppiikin niin mahdottomasti. En myöskään pysty tarjoamaan turvaa, sillä olen ennalta-arvaamaton. Ap

Nyt soita 112 jos pidät itseäsi ennalta-arvaamattomana etkä pidä itseäsi turvallisena lapselle. Saat sosiaalipäivystyksestä apua. Ethän halua pilata viattoman lapsesi elämää! Jos lapsi ylipäänsä jää henkiin vaarallisissa elinolosuhteissa, ei tulevaisuus ole ruusuinen. Omasta kokemuksestani nyt aikuisena äärimmäisen traagisen lapsuuden vauvasta saakka viettäneenä voin kertoa tämän. 

En minä sitä puukolla meinannu nylkeä tai mitään. En vain osaa reagoida samalla tavalla ja lapsi turhauttaa. Ap

Se lapsi on kun naamatatuointi. On ja pysyy. Hae apua jaksamiseesi, mutta kaikki muu, taide, opiskelu ja riennot, on vauvan ehdoilla.

Näitä asioita täytyy miettiä moneen kertaan ennen lasta eikä lasta tehdä siksi kun Joku niin kovasti haluaa. Äitinä olet tehnyt päätöksen

Onko sinulla mitään hoivaviettiä vauvaasi kohtaan? Tarkoitan, onko kyse siitä että sinulle tulee tarve poistaa vauvan paha olo mutta et vain jaksa, vai eikö sinulla herää lainkaan suojelunhalu? Saatko koskaan iloa vauvan kanssa seurustelusta, kun hän hymyilee sinulle tms.?

Ärsyyntyminen ei haittaa, jos kuitenkin hoidat vauvaa normaalin lempeästi. Tunteet on vaarattomia. Jos tuntuu ettet pysty hillitsemään itseäsi niin ota etäisyyttä välillä, lähde ulos tms, jos isä kerran voi olla lapsen kanssa. Kiintymys voi tulla myös ajan kanssa.

Vauvaa ei saa tekemättömäksi, mutta vanhemmuuteen on mahdollista kasvaa. Hae keskusteluapua.

Ei se lapsi ole ikuisuuksia pieni ja riippuvainen. Kun panostat lapsesi tarpeisiin nyt, hänestä tulee itsenäinen. Jos taas jätät niihin vastaamatta, lapsi on tulevaisuudessakin jatkuvasti riippuvainen.

Hae nyt apua ja tukea siihen vanhemmuuteen. Tämä on nyt se tilanne, jossa pitää kasvaa aikuiseksi. Kun vauva on isompi lapsi, sinullakin on enemmän omaa aikaa. Nyt teet sillä vähällä omalla ajallasi sen, mitä pystyt. Se vauva on nyt se taideteoksesi, keskity sen tekemiseen, että siitä tulisi mahdollisimman hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, että olet tehnyt vauvan omasta päätöksestäisi. Vauva ei ole valinnut tulla tähän maailmaan. Vauva on täysin avuton, hän tarvitsee ihan kaikissa toimissa huoltajan apua. Hän ei koskaan itke siksi, että haluaisi olla hankala, vaan siksi, että hän haluaa kertoa sinulle jostain. Yleensä elämää helpottaa se, että opit ennakoimaan vauvan tarpeita. Annat ruokaa ennen kuin nälkä on jo kaamea, vaihdat vaipan ennen kuin vauvan olo on epämukava, viet nukkumaan ennen kuin väsymys on ylivoimainen, otat syliin ennen kuin olo käy tukalaksi. Sinun tehtäväsi ja työsi on nyt vauvan tarpeisiin vastaaminen ja niiden tarpeiden tyydyttäminen. Kun lapsi kasvaa isommaksi, tarpeet käyvät vähemmän kiireisiksi. Tarpeisiin vastaamisella on iso merkitys vauvan elämässä. Se kertoo hänelle, että hän voi luottaa sinuun kaikissa tilanteissa ja että hän on kanssasi turvassa.

Tämä siinä jurppiikin niin mahdottomasti. En myöskään pysty tarjoamaan turvaa, sillä olen ennalta-arvaamaton. Ap

Nyt soita 112 jos pidät itseäsi ennalta-arvaamattomana etkä pidä itseäsi turvallisena lapselle. Saat sosiaalipäivystyksestä apua. Ethän halua pilata viattoman lapsesi elämää! Jos lapsi ylipäänsä jää henkiin vaarallisissa elinolosuhteissa, ei tulevaisuus ole ruusuinen. Omasta kokemuksestani nyt aikuisena äärimmäisen traagisen lapsuuden vauvasta saakka viettäneenä voin kertoa tämän. 

En minä sitä puukolla meinannu nylkeä tai mitään. En vain osaa reagoida samalla tavalla ja lapsi turhauttaa. Ap

Niin, ei minunkaan vanhempani minua varmaan suunnitellut pahoinpitelevänsä, kerran vaan päässä napsahti ja käteen sattui osumaan oiva väline. Minun vanhempani on kertonut nyt myöhemmin, että kun vauvana itkin, hän luuli minun oikeasti vihaavan häntä ja olevan ilkeä hänelle. Hanki apua ajoissa, nyt heti. 

Muistan sua ja vauvaa rukouksin.