Lue keskustelun säännöt.
Miten neuvoisit omia vanhempiasi kasvatuksessa, näin jälkikäteen!
09.04.2019 |
Minun vanhempani ovat päässeet aikoinaan helpolla, koska minä ja siskoni olimme tosi kilttejä lapsia ja nuoria.
Koska olimme kilttejä, antoivat vanhemmat meidän tehdä mitä haluttiin ja ostivat meille kaiken mitä haluttiin (harvoin kyllä mitään pyydettiin).
Nyt huomaan, että näin aikuisena minua ärsyttää suunnattomasti jos mieheni ei halua samoja asioita eikä esim suostu ostamaan meille jotain (edelleen kyllä todella harvoin mitään haluan). Sisäinen lapsi nostaa päätään; minähän haluan nyt heti!!
Toinen missä vanhempani mokasivat, oli se että minua ei pakotettu mihinkään harrastukseen. En itse halunnut mennä mihinkään ja vanhemmat antoi harrastusten olla. Olin aina vain kavereiden kanssa ulkona ja leikin. Nyt aikuisena ärsyttää kun en oikein missään ole keskivertoa parempi. Tykkäsin pienenä piirtää, soittaa, laulaa ja uida. He eivät yrittäneet etsiä mitään minun juttua johon olisivat kannustaneet. Ainoa mihin olisivat vieneet oli ratsastus. En halunnut joten sitten jäin koluamaan lähileikkipuistoja koko nuoruuteni ajan.
Kertokaapa omat huomionne!
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Todella typerä aloitus ja ajatus.
Et voi mennä menneeseen muuttamaan mitään. Joten turhaa on moista edes kuvitella.
Elä tätä päivää ja omaa elämääsi.
Sanoo äiti joka teki kaiken väärin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää juuri niin kuin teitte! Kiitos, että mummo ja pappa asuivat meidän kanssamme ja meillä oli monta syliä ja kuuntelijaa. Koskaan ei tarvinnut olla yksin. Kiitos isä, että kehuit ja arvostit meitä ja olit niin avarakatseinen. Kiitos äiti, että annoit hyvän ihmisen mallin, etkä koskaan riidellyt mummon kanssa, vaan arvostit vanhoja ihmisiä. Kiitos hyvästä lapsuudesta ja työnteon opettamisesta.
Ottakaa avioero, kun ette siedä toisianne. Arvostakaa lastanne ihmisenä, älkää kurittako ruumiillisesti, älkää käyttäkö henkistä väkivaltaa ja pelottelua jo valmiiksi aran lapsenne "ruotuun" saamiseen. Älkää lannistako minua ja asettuko julmien koulukiusaajien puolelle. Älkää pistäkö minua kasvamaan ahdistavassa kasvuympäristössä, tukekaa minua niissä asioissa, missä olen hyvä, sen sijaan että keskitytte tuhoamaan itsearvostukseni keskittymällä niihin harvoihin haastaviin asioihin. Kehukaa edes kerran, että tein hyvin. Auttakaa minua, kun mielenterveyteni koulun ja kodin kiirastulien välillä alkaa rakoilla ja alan toimia itsetuhoisesti. Älkää naurako julkisesti tulevaisuuden haaveilleni.
Olisittepa te tarkastaneet läksyt joka päivä ala-asteella ja kiinnittänyt niihin huomiota myös yläasteella. Kokeisiin lukua olisi pitänyt "pakottaa" vähän enemmän. Ja selittää MIKSI niihin kokeisiin luettiin.
Lukion kävin, koska kaikki muutkin, mutta olisipa joku kertonut, että lukion jälkeen "yleensä" haetaan yliopistoon. Minulla ei ollut mitään hajua, mitä yliopistossa tehdään ja mikä olet sen jälkeen isona.
Lapsuus oli hyvä ja onnellinen ja elämässä olen pärjännyt oikein hyvin, mutta mitä olisinkaan, jos olisin koulutuksen päälle jotain tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa kannattaa ostaa kotiin. Sen ruoan kannattaa olla terveellistä ja sitä pitäisi myös valmistaa.
Naapurin juoppokämppä ei ole sopiva paikka lapselle.
Naapureiden ovikelloja ei pitäisi käydä lasten pimpottamassa ja hakemassa aikuisen seuraa tuntemattomista kun olette ties missä.
Koulunkäynnissä pitää tukea, ja se ei tarkoita sitä että motkotetaan kun saan kaseja kokeista.
Kolmet urheiluharkat illassa putkeen on liikaa, etenkin siksi ettette jaksa hakea hallilta välillä pois.
Ei ole okei kerätä lapsen tavaroita jätesäkkiin ja heittää ne roskiin, jos lapsi ei ole siivonnut huonettaan.
Ei ole okei laittaa omaa uutta kumppania lasten edelle. Eikä ole okei antaa kumppanin haukkua lapsia ja huutaa lapsille.
Kahden koulun mykkäkoulu 16-vuotiaalle ei ole aikuismaista käytöstä.
jne
Muita kommentoimatta pisti silmään tuo lapsen tavaroiden pois heittäminen jos lapsi ei ole siivonnut. Oliko sinulla kuitenkin tiedossa että jos et aikaan x ole siivonnut tavarat lähtevät roskiin? Jos näin oli niin teko oli perusteltu sillä vanhemman kuuluu pitää rajat jotka on asettanut ja on lapsen valinta totella tai kärsiä seuraukset. Siivoaminen on kuitenkin tärkeää läpi elämän. Mikäli sinulla oli siis tilaisuus siivota. Jos taas tilanne oli eri ja mielivaltaisesti heitellään tavarat roskiin koska juuri nyt olisi pitänyt olla siistiä eikä asiasta lapselle kerrottu on asia aivan eri.
Lasten tavaroiden heittäminen roskiin on kylläkin aivan ding dong-menoa ja ehdottomasti henkistä väkivaltaa. Rajat pitää olla, joo, mutta tasapainoinen aikuinen ei toimi noin, ennakkovaroituksella tai ilman.
Jep, lapselle pitää antaa aina mahdollisuus korjata käytöstään ja toimia oikein. Lelut voi toki ottaa pois hetkeksi ja sitten kun lapsi siivoaa antaa takaisin.
Me emme tiedä onko näin jo tehty ja ei ole mennyt perille.
Kyllä se siinä kohtaa menee kun huoneen kaikki lelut on jemmassa, kovapäisinkin lapsi siivoaa saadakseen ne takaisin. Ihan sairasta heittää ne pois.. ostat sitten uudet tilalle kun lapsi osaa käyttäytyä?! Mieti jos joku heittäisi pois sinulle todella tärkeän esineen koska et tehnyt heti niinkuin hän käski. Sinulle olisi ihan ok?
Alkuperäinen kirjoittaja ei kyllä kertonut oliko asiasta varoiteltu ja sanottu moneen kertaan vai oliko asia vain tapahtunut heti koska vanhempi ei enää jaksanut odottaa. Jos en siivonnut monesta kehotuksesta huolimatta lapsena tavarat todella lensivät roskiin ja eikös tämä kuitenkin ihan oma valintani ollut kun en siivonnut? Kysehän ei ollut mistä tahansa tärkeästä esineestä joka heitetään pois vähäpätöisen asian takia vaan leluista ja siitä että lapsi ei siivonnut huonettaan eli olettavasti niitä lelujaan lattialta. Te jotka tässä nyt ovat hyvin järkyttyneitä tälläisestä toiminnasta olette varmaan myös niitä joille siivous on turha asia.
Alkuperäinen kirjoittaja täällä: sinä itse oletit, että kyse oli siivoamattomista leluista. Kyse oli tavaroista, esimerkiksi meikeistäni ja vaatteistani kun olin esiteini-ikäinen. Pidän aivan pimeänä touhuna tuollaista ja äitini olikin epävakaa, joka muuten asui ja asuu edelleen sotkuisessa talossa, siinä missä oma kotini on siisti.
Olet aivan oikeassa alkuperäinen. Tuo on pimeää, henkisen väkivallan muoto. Aivan kuten joku kysyi jo aiemmin: heittäisikö joku aikuisen tavarat roskiin? Kiitos kun kerroit tarinasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella typerä aloitus ja ajatus.
Et voi mennä menneeseen muuttamaan mitään. Joten turhaa on moista edes kuvitella.
Elä tätä päivää ja omaa elämääsi.
Tunnistitkos täällä oman lapsesi kertoman tarinan? Kannattaisi mennä itseensä ja pyytää anteeksi tekojaan. Voi kyllä olla, ettei lapsi pysty antamaan anteeksi. Elämän turmeleminenhan ei ole mikään pikkujuttu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa kannattaa ostaa kotiin. Sen ruoan kannattaa olla terveellistä ja sitä pitäisi myös valmistaa.
Naapurin juoppokämppä ei ole sopiva paikka lapselle.
Naapureiden ovikelloja ei pitäisi käydä lasten pimpottamassa ja hakemassa aikuisen seuraa tuntemattomista kun olette ties missä.
Koulunkäynnissä pitää tukea, ja se ei tarkoita sitä että motkotetaan kun saan kaseja kokeista.
Kolmet urheiluharkat illassa putkeen on liikaa, etenkin siksi ettette jaksa hakea hallilta välillä pois.
Ei ole okei kerätä lapsen tavaroita jätesäkkiin ja heittää ne roskiin, jos lapsi ei ole siivonnut huonettaan.
Ei ole okei laittaa omaa uutta kumppania lasten edelle. Eikä ole okei antaa kumppanin haukkua lapsia ja huutaa lapsille.
Kahden koulun mykkäkoulu 16-vuotiaalle ei ole aikuismaista käytöstä.
jne
Muita kommentoimatta pisti silmään tuo lapsen tavaroiden pois heittäminen jos lapsi ei ole siivonnut. Oliko sinulla kuitenkin tiedossa että jos et aikaan x ole siivonnut tavarat lähtevät roskiin? Jos näin oli niin teko oli perusteltu sillä vanhemman kuuluu pitää rajat jotka on asettanut ja on lapsen valinta totella tai kärsiä seuraukset. Siivoaminen on kuitenkin tärkeää läpi elämän. Mikäli sinulla oli siis tilaisuus siivota. Jos taas tilanne oli eri ja mielivaltaisesti heitellään tavarat roskiin koska juuri nyt olisi pitänyt olla siistiä eikä asiasta lapselle kerrottu on asia aivan eri.
Lasten tavaroiden heittäminen roskiin on kylläkin aivan ding dong-menoa ja ehdottomasti henkistä väkivaltaa. Rajat pitää olla, joo, mutta tasapainoinen aikuinen ei toimi noin, ennakkovaroituksella tai ilman.
Jep, lapselle pitää antaa aina mahdollisuus korjata käytöstään ja toimia oikein. Lelut voi toki ottaa pois hetkeksi ja sitten kun lapsi siivoaa antaa takaisin.
Me emme tiedä onko näin jo tehty ja ei ole mennyt perille.
Kyllä se siinä kohtaa menee kun huoneen kaikki lelut on jemmassa, kovapäisinkin lapsi siivoaa saadakseen ne takaisin. Ihan sairasta heittää ne pois.. ostat sitten uudet tilalle kun lapsi osaa käyttäytyä?! Mieti jos joku heittäisi pois sinulle todella tärkeän esineen koska et tehnyt heti niinkuin hän käski. Sinulle olisi ihan ok?
Alkuperäinen kirjoittaja ei kyllä kertonut oliko asiasta varoiteltu ja sanottu moneen kertaan vai oliko asia vain tapahtunut heti koska vanhempi ei enää jaksanut odottaa. Jos en siivonnut monesta kehotuksesta huolimatta lapsena tavarat todella lensivät roskiin ja eikös tämä kuitenkin ihan oma valintani ollut kun en siivonnut? Kysehän ei ollut mistä tahansa tärkeästä esineestä joka heitetään pois vähäpätöisen asian takia vaan leluista ja siitä että lapsi ei siivonnut huonettaan eli olettavasti niitä lelujaan lattialta. Te jotka tässä nyt ovat hyvin järkyttyneitä tälläisestä toiminnasta olette varmaan myös niitä joille siivous on turha asia.
Alkuperäinen kirjoittaja täällä: sinä itse oletit, että kyse oli siivoamattomista leluista. Kyse oli tavaroista, esimerkiksi meikeistäni ja vaatteistani kun olin esiteini-ikäinen. Pidän aivan pimeänä touhuna tuollaista ja äitini olikin epävakaa, joka muuten asui ja asuu edelleen sotkuisessa talossa, siinä missä oma kotini on siisti.
Tämän takia sanoinkin alussa esimerkin joka olisi minusta hyväksyttävä kun en todellista tilannetta tiennyt. Ja sitä myös korostin jokaisessa viestissäni. Ja puutuin sellaiseen tapaukseen niinkään tarkoittamatta juuri sinua vaan yleisesti antamaani esimerkkiä!! Nyt kun vastasit niin tilanne oli tietysti aivan eri enkä sitä pyrkinyt vähättelemään vaan otin vain kantaa antamaani esimerkki tilanteeseen joka tuli viestistäsi mieleen. Itse pidän pimeänä jo esiteinin tavaroihin koskemista ilman lupaa sillä kyseessä ei ole enään pieni lapsi.
Kyse ei taida olla siitä, ettei esimerkkiäsi oltaisi ymmärretty, vaan siitä että muiden mielestä se ei siltikään ole oikeutettua tai normaalia käytöstä.
Ihmetyttää miten joku oikeasti voi pahoittaa mielensä noinkin pienestä asiasta. Varsinkin kun kyseessä olisi kertaluontoinen tapaus ja päätös lapsen oma. Mutta eipä ole minulta pois ja en enää jatka.
Sinun kaltaistesi ihmisten mielestä on ok lyödä lasta jos hänelle kertoo että mikäli tekee väärin, tulee niin tapahtumaan ja löisi vaan kerran. Ei, ei ole siltikään oikein. Ei kukaan mieltään ole pahoittanut, tuo on vaan kertakaikkiaan väärin lasta kohtaan.
Sanoin etten jatka mutta toteanpahan vain että olet väärässä. En ymmärrä miten nämä asiat voi edes rinnastaa. Lyöminen kun ei ratkaise asiaa eikä sille edes löydy syytä tuosta esimerkistä. Lelujen pois heitto taas on ratkaisu ongelmaan. Ei leluja, ei siivottavaa lattialta jos kyse leluista on ollut. Ja en edes sano että pois heitto on ainoa vaihtoehto vaan se on vaihtoehto kun mikään muu ei tehoa ja sitä on uhkauksena käytetty ja lapsi on yhä päättänyt ettei huvita siivota vaikka hänelle olisi selitetty miksi pitää siivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostakaa lastanne. Yrittää kehittää lapsenne itsetunto mahdollisimman hyväksi. Kehukaa! Yrittäkää oppia lapseltanne ja pysyä kehityksen kärryllä. Luokaa luottamuksen ilmapiiri, jotta lapsen ei tarvitse piilotella teiltä ajatuksiaan ja tekojaan. Antakaa harrastaa monipuolisesti. Näyttäkää rakkautemme ja halatkaa edes välillä.
Älkää verratko minua, jo lähtökohtaisesti eri asemassa olevaa lasta, vanhempiin sisaruksiini saatesanoilla "sinun iässäsi sisaruksesi tekivät jo sitä ja tätä", sillä ei se auta minua tekemään asiaa suuremmalla innolla, vaikka en olisikaan ollut oppimishäiriöinen. Olisin tehnyt pyytämänne asiat auttaakseni teitä, jos asia olisi perusteltu paremmin kuin saamalla minut tuntemaan itseni huonommaksi. Vertaamisen takia koen itseni jatkuvasti huonommaksi kuin muut, vaikka pärjäisin yhtä hyvin tai mahdollisesti paremmin.
Kunpa olisitte tukeneet kiinnostuksen kohteitani, kun osoitin olevani hyvä jossain. Kunpa ette olisi moittineet suureen ääneen niitä ihmisiä, jotka olivat hyviä niissä asioissa, joista olin kiinnostunut ja saaneet minut häpeämään osaamistani ja vähättelemään sitä.
Olisittepa antaneet minulle paremmat "rakennuspalikat" oman persoonani, itsetuntoni ja itseluottamukseni kasaamiseen, tai ainakin olisittepa antaneet tiedon siitä, mistä sellaiset "palikat" saa.
Kunpa ette olisi naureskelleet minun kiinnostuksen kohteilleni. En uskalla enää kertoa kenellekään, jos pidän jostain asiasta pilkkaamisen pelossa.
Kiitos tästä, en olisi tarvinnutkaan ehjää aikuisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa kannattaa ostaa kotiin. Sen ruoan kannattaa olla terveellistä ja sitä pitäisi myös valmistaa.
Naapurin juoppokämppä ei ole sopiva paikka lapselle.
Naapureiden ovikelloja ei pitäisi käydä lasten pimpottamassa ja hakemassa aikuisen seuraa tuntemattomista kun olette ties missä.
Koulunkäynnissä pitää tukea, ja se ei tarkoita sitä että motkotetaan kun saan kaseja kokeista.
Kolmet urheiluharkat illassa putkeen on liikaa, etenkin siksi ettette jaksa hakea hallilta välillä pois.
Ei ole okei kerätä lapsen tavaroita jätesäkkiin ja heittää ne roskiin, jos lapsi ei ole siivonnut huonettaan.
Ei ole okei laittaa omaa uutta kumppania lasten edelle. Eikä ole okei antaa kumppanin haukkua lapsia ja huutaa lapsille.
Kahden koulun mykkäkoulu 16-vuotiaalle ei ole aikuismaista käytöstä.
jne
Muita kommentoimatta pisti silmään tuo lapsen tavaroiden pois heittäminen jos lapsi ei ole siivonnut. Oliko sinulla kuitenkin tiedossa että jos et aikaan x ole siivonnut tavarat lähtevät roskiin? Jos näin oli niin teko oli perusteltu sillä vanhemman kuuluu pitää rajat jotka on asettanut ja on lapsen valinta totella tai kärsiä seuraukset. Siivoaminen on kuitenkin tärkeää läpi elämän. Mikäli sinulla oli siis tilaisuus siivota. Jos taas tilanne oli eri ja mielivaltaisesti heitellään tavarat roskiin koska juuri nyt olisi pitänyt olla siistiä eikä asiasta lapselle kerrottu on asia aivan eri.
Lasten tavaroiden heittäminen roskiin on kylläkin aivan ding dong-menoa ja ehdottomasti henkistä väkivaltaa. Rajat pitää olla, joo, mutta tasapainoinen aikuinen ei toimi noin, ennakkovaroituksella tai ilman.
Jep, lapselle pitää antaa aina mahdollisuus korjata käytöstään ja toimia oikein. Lelut voi toki ottaa pois hetkeksi ja sitten kun lapsi siivoaa antaa takaisin.
Me emme tiedä onko näin jo tehty ja ei ole mennyt perille.
Kyllä se siinä kohtaa menee kun huoneen kaikki lelut on jemmassa, kovapäisinkin lapsi siivoaa saadakseen ne takaisin. Ihan sairasta heittää ne pois.. ostat sitten uudet tilalle kun lapsi osaa käyttäytyä?! Mieti jos joku heittäisi pois sinulle todella tärkeän esineen koska et tehnyt heti niinkuin hän käski. Sinulle olisi ihan ok?
Alkuperäinen kirjoittaja ei kyllä kertonut oliko asiasta varoiteltu ja sanottu moneen kertaan vai oliko asia vain tapahtunut heti koska vanhempi ei enää jaksanut odottaa. Jos en siivonnut monesta kehotuksesta huolimatta lapsena tavarat todella lensivät roskiin ja eikös tämä kuitenkin ihan oma valintani ollut kun en siivonnut? Kysehän ei ollut mistä tahansa tärkeästä esineestä joka heitetään pois vähäpätöisen asian takia vaan leluista ja siitä että lapsi ei siivonnut huonettaan eli olettavasti niitä lelujaan lattialta. Te jotka tässä nyt ovat hyvin järkyttyneitä tälläisestä toiminnasta olette varmaan myös niitä joille siivous on turha asia.
Alkuperäinen kirjoittaja täällä: sinä itse oletit, että kyse oli siivoamattomista leluista. Kyse oli tavaroista, esimerkiksi meikeistäni ja vaatteistani kun olin esiteini-ikäinen. Pidän aivan pimeänä touhuna tuollaista ja äitini olikin epävakaa, joka muuten asui ja asuu edelleen sotkuisessa talossa, siinä missä oma kotini on siisti.
Tämän takia sanoinkin alussa esimerkin joka olisi minusta hyväksyttävä kun en todellista tilannetta tiennyt. Ja sitä myös korostin jokaisessa viestissäni. Ja puutuin sellaiseen tapaukseen niinkään tarkoittamatta juuri sinua vaan yleisesti antamaani esimerkkiä!! Nyt kun vastasit niin tilanne oli tietysti aivan eri enkä sitä pyrkinyt vähättelemään vaan otin vain kantaa antamaani esimerkki tilanteeseen joka tuli viestistäsi mieleen. Itse pidän pimeänä jo esiteinin tavaroihin koskemista ilman lupaa sillä kyseessä ei ole enään pieni lapsi.
Kyse ei taida olla siitä, ettei esimerkkiäsi oltaisi ymmärretty, vaan siitä että muiden mielestä se ei siltikään ole oikeutettua tai normaalia käytöstä.
Ihmetyttää miten joku oikeasti voi pahoittaa mielensä noinkin pienestä asiasta. Varsinkin kun kyseessä olisi kertaluontoinen tapaus ja päätös lapsen oma. Mutta eipä ole minulta pois ja en enää jatka.
Sinun kaltaistesi ihmisten mielestä on ok lyödä lasta jos hänelle kertoo että mikäli tekee väärin, tulee niin tapahtumaan ja löisi vaan kerran. Ei, ei ole siltikään oikein. Ei kukaan mieltään ole pahoittanut, tuo on vaan kertakaikkiaan väärin lasta kohtaan.
Sanoin etten jatka mutta toteanpahan vain että olet väärässä. En ymmärrä miten nämä asiat voi edes rinnastaa. Lyöminen kun ei ratkaise asiaa eikä sille edes löydy syytä tuosta esimerkistä. Lelujen pois heitto taas on ratkaisu ongelmaan. Ei leluja, ei siivottavaa lattialta jos kyse leluista on ollut. Ja en edes sano että pois heitto on ainoa vaihtoehto vaan se on vaihtoehto kun mikään muu ei tehoa ja sitä on uhkauksena käytetty ja lapsi on yhä päättänyt ettei huvita siivota vaikka hänelle olisi selitetty miksi pitää siivota.
Antaa alapeukkujen puhua.... mutta kuten sanoitkin jo, ei sinulla onneksi edes ole lapsia.
Rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa. Siinä sitä on taiteilemista jokaiselle vanhemmalle, ja jokainen vanhempi parhaansa koittaa yrittää ja antaa lapsilleen. Kaiken jälkeen ,mitä itse olen kokenut ja se on kuulkaa paljon se, ensin yksin lapsena äitini omaishoitajuuden sen jälkeen silti hänen hylkäämisensä ja, isän hylkäämisen ja vaikka mitä, uskon että parhaansa he silti yrittivät. Mitä siitä voi muuta ajatella tänä elämän keväänä kuin antaa anteeksi heidän virheensä lopultakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus on kunniatehtävä, ja ideaalissa maailmassa vanhempi kiittää mielessään ja miksei ääneenkin lasta siitä, että juuri hän päätti tulla hänen elämäänsä. Elämänsä rakkauspakkaus.
Jos halutaan rento, luottamuksellinen keskusteluyhteys vanhemman ja lapsen välille niin se vaatii konkreettisia tekoja ja läsnäoloa. Sitä että on fyysisesti ja henkisesti saatavilla. Ei se synny sillä että päätetään vaan että näin on, samaan aikaan kun lapset on kaiket illat kotona keskenään. Ja myös yläasteikäinen kaipaa ja tarvitsee aikuista (vaikka ei sitä myönnä). Mutta sen läheisen suhteen rakentaminen pitää aloittaa jo paljon aikaisemmin.
Älkää tuudittautuko siihen jos lapsi on itsenäinen ja "pärjäilee". Kyseessä on silti lapsi jonka ei tarvitsisi vielä selvitä kaikesta yksin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katkera mutta kumminkin kirjoitti:
Rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa. Siinä sitä on taiteilemista jokaiselle vanhemmalle, ja jokainen vanhempi parhaansa koittaa yrittää ja antaa lapsilleen. Kaiken jälkeen ,mitä itse olen kokenut ja se on kuulkaa paljon se, ensin yksin lapsena äitini omaishoitajuuden sen jälkeen silti hänen hylkäämisensä ja, isän hylkäämisen ja vaikka mitä, uskon että parhaansa he silti yrittivät. Mitä siitä voi muuta ajatella tänä elämän keväänä kuin antaa anteeksi heidän virheensä lopultakin.
En usko itse tuohon, että kaikki vanhemmat yrittävät aidosti parastaan, koska osa vanhemmista kiduttaa julmasti lapsiaan ja saattaa myös surmata heidät.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli hyvät vanhemmat mutta sitä olisin toivonut, että jos rauhalliseen perheeseen sattuu syntymään vähän temperamenttisempi mukula, olisivat yrittäneet ymmärtää sitä hieman syvällisemmin, eivätkä aina hyssytelleet ja kieltäneet vahvoja tunteita ja reaktioita. Ahdistais muuten hemmetisti vähemmän nykyään, kun oma synnynnäinen tapa reagoida voimakkaasti ei aiheuttaisi aina automaattisesti jotain kauheaa alitajuista syyllisyyslimboa.
Kiitos tästä viestistä! Mun keskimmäinen on tosi temperamenttinen ja vaikka olin itsekin lapsena, minun on joskus vaikea tietää miten toimia noissa tilanteissa. Muistaisitko jonkun tilanteen jossa vanhempasi olisivat voineet toimia paremmin ja miten? Meillä kyse siitä että lapsi raivostuu valtavasti jos esim. joku rakentaminen menee väärin tai jos minä teen jotain väärin vaikka auttaessani. Huutaa ja kirkuu. Mä annan raivota, mutta estän muiden satuttamisen ja tavaroiden heittelemisen. Puhuminen, silittäminen, syliin ottaminen kiihdyttää raivoa joten yleensä olen vaan siinä vierellä ja lopulta hän tuleekin yleensä surulliseksi ja tulee halaamaan. Mua harmittaa kun tuntuu että jätän hänet yksin tunteittensa kanssa, etenkin kun hän joskus lähtee toiseen huoneeseen ja haluaakin olla yksin, toki en väkisin mene perässä. Ja nyt viime aikoina olen sanonut hänelle että pitää alkaa harjoitella itsensä hillitsemistä, että ihan pienistä asioista ei ole sopivaa raivota ja huutaa. Hän on nyt 5v joten olen ajatellut että pitää miettiä koulunkin alkua. Tosin pk:ssa hän ei ilmeisesti saa näitä kohtauksia.
Ap, kommentoin aloitustasi. Kirjoitit, että olit lapsena tosi kiltti - mikset enää ole? Suunnaton ärsyyntyminen ei kuulosta kiltiltä... tai ainakaan järkevältä.
Kirjoitit myös, että sinulle ostettiin kaikki mitä halusit, mutta harvoin mitä pyysit - mitä ihmettä se tarkoittaa? Pyysitkö välillä jotain, mitä et oikeasti halunnut? Opetettiinko sinulle, että muiden haluista poikkeavia haluja ei sallita? Siksi miehesikin on nyt haluttava tasan sitä, mitä sinäkin, tai muuten hän on tuhma?
Jos vanhempasi olisivat halunneet, että haluat harrastuksen jota et halua, olisit heille todennäköisesti vain nykyistäkin katkerampi. Voit joka tapauksessa syyttää heitä, tekivät he niin tai näin. Ymmärrän kyllä, kuinka kivaa olisi, kun vanhemmat olisivat aidosti mukana lapsen maailmassa ja auttaisivat löytämään rakkaita harrastuksia... Kaikilla ei vain ole sellaista tunneälyä, vaikka huolenpitoa ja rakkauttakin olisi. Se on sitten yritettävä itse kehittää itseään.
Vähemmän besserwisseriyttä. He tiesivät aina parhaiten kaikki lasten valinnat aikuisikään ja erityisesti äiti on hyvin jyräävä. En vieläkään osaa väitellä hänen kanssaan vaan myötäilen aina, vaikka välillä sitten puuhailen omiani selän takana. Olisin rohkaissut lapsia enemmän kokeilemaan siipiään, ei kaikkea tarvi tehdä oppikirjan mukaan. Hyvä esimerkki on, että kun lähdin yliopistoon 18-vuotiaana, niin tajusin jo ekana vuonna, että en pidä valitsemastani alasta. Otin tämän puheeksi varovaisesti kotona ja äiti piti heti saarnan "kuule, ei mikään ala ole niin kivaa... ja kyllä niitä on, jotka yliopistossa vaihtelee alalta toiselle, ikä tule koskaan valmista". Luovuin ajatuksesta. Opiskelin kiltisti sen tutkinnon 5 vuodessa ja menin töihin. Vähän yli kolmekymppisenä sain vihdoin vaihdettua alaa sille alalle, johon jo silloin 19-vuotiaana haaveilin... Vaihtoajatukseni ei ollut edes mikään haihattelujuttu vaan ihan järkevä ala sekin.
Teet ihan oikein, kun annat hänen purkaa tunteitaan, yrittämättä liian aktiivisesti kontrolloida niitä. Se vain viestittäisi, ettet hyväksy häntä mikä puolestaan stressaisi entisestään. Mitä yksinkertaisempi tilanne, sitä parempi. Kaikki manipulointiyritykset ja muu hössötys olisi sellaisessa tilanteessa suorastaan julmaa, jopa vaurioittavaa. Antaa hänen siis ilmaista, mitä tuntee, koska ei tuntemista voi estää - asenteisiin voi kuitenkin vaikuttaa, ettei turhautumista niin paljon edes syntyisi. Mutta se on tehtävä harkitusti: mielestäni lapsen tunteiden vähättely ("-ihan pienistä asioista ei ole sopivaa--") ei ole kannattavaa... sillä hänen tunteensa eivät ole pieni asia! Niiden vähättely vain häpäisee ja hämmentää entisestään. Kaikki negatiivinen kannattaa jättää pois, ja keskittyä realististisesti rakentaviin keinoihin.
Vahva reagoiminen tulee yleensä siitä, että vanhemmat ylinäyttelevät onnistumisen merkitystä; lapselle muodostuu käsitys, että hän on rakastettava ainoastaan sillä ehdolla, että osaa kaiken. Muuten hänen olemassaolonsa on suorastaan uhattu. Enkä yhtään liioittele tässä. Kyse on isosta asiasta.
Mikä voisi auttaa? Ensinnäkin se, jos pystyt suhtautumaan ko. käyttäytymiseen itsevarmemmin. Ei kyseessä ole mikään "kohtaus", vaan luonnollinen seuraus rakkauden ehdollisuuden kokemisesta. Ratkaisu ei siis ole saada lapsi kokemaan itsensä oudoksi, siitä hyvästä että hän on kokenut luottamuspulaa, ja reagoi siitä muistuttavissa tilanteissa turhautumalla. Päinvastoin, hän tarvitse kokemuksia siitä, että on rakastettu sellaisenaan. Ei analyysejä, vaan pieniä arkisia tekoja: käytännössä ihan vain sitä, että nautit hänen seurastaan. Riippumatta siitä, mitä tuloksia tekeminen kulloinkin tuottaa, se on sivuseikka.
edellinen kommentti oli viestin nro 119 kirjoittajalle
Olen eri mutta voisi olettaa että lelut eivät ole lapsen itse hankkimia mutta teinin meikit ovat. Jolloin pois heitolla on rahallinen ero. Pienelle lapselle ne lelut lattialla ovat myös oikeasti vaaraksi jos lähtee yöllä vaikka vessaan ja teinin vaatepino tuolilla sekaisen pöydän vieressä ei ole kuin esteettinen haitta. Ei sillä että kenenkään tavaroihin saisi koskea jos ne ovat hänen.