Lue keskustelun säännöt.
Vaatisitko, että mies hävittää muistot/kuvat exästään?
09.04.2019 |
Tai vaaditko, että niitä sitten katsella ja muistella? Jos vaadit ettei muistella niin miksi et vaadi myös tavaroiden hävittämistä? Miksi mitään säästettäisiin ellei niitä saa katsella?
Monilla on menneisyydessä paljon hyvääkin joten miksi niitä ei saisi muistella?
Kommentit (55)
En seurustelisi tuollaisen vaatijan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei itselläni ole tarvetta pitää existäni mitään kuvia tai muitakaan ns. muistoja. Siksi kysynkin ihan uteliaisuuttani, että miksi niitä pitäisi pitää mukanaan? Kysyn vain, koska en pysty ymmärtämään, miksi joku niin haluaisi tehdä.
Meillä on kaikki entiset jutut kaikkineen heitetty pois. Miksi niitä pitäisi tallettaa, jos niillä ei todellakaan ole merkitystä. Jos kaipaisin niitä, niin olisin niitä säilyttänyt ja se olisi väärin puolisoani ja perhettäni kohtaan.
Minusta on ihan ok, että jokaisella on vaikka pieni boksi henkilökohtaisia tavaroita. Jos haluaa jotain näkyvälle paikalle, olisi hyvä keskustella asioista ja kunnioittaa mielipiteitä.
Käyn aina välillä netissä katsomassa eksän kuvaa. Oli todella ahdistava suhde ja saan muistutettua mieleeni, että elämä voisi olla kauheaa, tämän hetken murheet vain pientä. Katson myös hänen masentuneelta näyttävän vaimonsa kuvaa joskus.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki entiset jutut kaikkineen heitetty pois. Miksi niitä pitäisi tallettaa, jos niillä ei todellakaan ole merkitystä. Jos kaipaisin niitä, niin olisin niitä säilyttänyt ja se olisi väärin puolisoani ja perhettäni kohtaan.
Minua surettaa ja kaduttaa, että aikoinani kotoa pois muuttaessani tuhosin kaikki päiväkirjani ja muistoni ensimmäisestä poikaystävästä (häneltä saadut pienet lahjat yms). Vain valokuva-albumit otin mukaani. Olisi ihana nyt 40 vuotta myöhemmin joskus katsella niitä teini-iän juttuja. Samoin myöhemmin elämässä ison elämänmuutoksen ja muuton yhteydessä hävitin saamiani kirjeitä ym ja se kaduttaa yhtä lailla. En todellakaan haikaile 20-40 vuotta vanhojen ihastusten perään, mutta niiden kautta olisi kiva joskus palauttaa mieleen vanhoja aikoja ja ehkä joskus kertoa lapsenlapselle millaista seurustelu oli minun nuoruudessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki entiset jutut kaikkineen heitetty pois. Miksi niitä pitäisi tallettaa, jos niillä ei todellakaan ole merkitystä. Jos kaipaisin niitä, niin olisin niitä säilyttänyt ja se olisi väärin puolisoani ja perhettäni kohtaan.
Minua surettaa ja kaduttaa, että aikoinani kotoa pois muuttaessani tuhosin kaikki päiväkirjani ja muistoni ensimmäisestä poikaystävästä (häneltä saadut pienet lahjat yms). Vain valokuva-albumit otin mukaani. Olisi ihana nyt 40 vuotta myöhemmin joskus katsella niitä teini-iän juttuja. Samoin myöhemmin elämässä ison elämänmuutoksen ja muuton yhteydessä hävitin saamiani kirjeitä ym ja se kaduttaa yhtä lailla. En todellakaan haikaile 20-40 vuotta vanhojen ihastusten perään, mutta niiden kautta olisi kiva joskus palauttaa mieleen vanhoja aikoja ja ehkä joskus kertoa lapsenlapselle millaista seurustelu oli minun nuoruudessani.
Kai sä ne asiat muistat ilman konkreettisia tavaroitakin? Kyllähän ne muistot siellä mielessä säilyy, ei niitä sieltä kukaan vie pois.
Onko näillä vaatijoilla itsellään pakotettu ja tukahdutettu tunnemaailma? Elämä koostuu kaikesta koetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttoystava heitti kaikki wanhat tavarani roskiin 1/2 vuoden yhdessa olon jalkeen.
Tein kolmea tyota silloin ja en kerkinut riitelemaan asiaa lapi.
Itseasissa vitottaa kun ajattelen moista 20 vuotta vanhaa asiaa.
Jos toinen on ollut 50 vuotta naimisissa ja jää leskeksi, ei niitä valokuvia ja tavaroita vuosikymmenten ajalta herran tähden ryhdytä hävittämään. Jos uusikko ei sopeudu siihen, että toisella on ollut ennenkin elämää (siitä todisteena mm. lapset ja lastenlapset), on parempi pysyä yksin. Johan ne muistot on tärkeitä aleneville polvillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki entiset jutut kaikkineen heitetty pois. Miksi niitä pitäisi tallettaa, jos niillä ei todellakaan ole merkitystä. Jos kaipaisin niitä, niin olisin niitä säilyttänyt ja se olisi väärin puolisoani ja perhettäni kohtaan.
Minua surettaa ja kaduttaa, että aikoinani kotoa pois muuttaessani tuhosin kaikki päiväkirjani ja muistoni ensimmäisestä poikaystävästä (häneltä saadut pienet lahjat yms). Vain valokuva-albumit otin mukaani. Olisi ihana nyt 40 vuotta myöhemmin joskus katsella niitä teini-iän juttuja. Samoin myöhemmin elämässä ison elämänmuutoksen ja muuton yhteydessä hävitin saamiani kirjeitä ym ja se kaduttaa yhtä lailla. En todellakaan haikaile 20-40 vuotta vanhojen ihastusten perään, mutta niiden kautta olisi kiva joskus palauttaa mieleen vanhoja aikoja ja ehkä joskus kertoa lapsenlapselle millaista seurustelu oli minun nuoruudessani.
Kai sä ne asiat muistat ilman konkreettisia tavaroitakin? Kyllähän ne muistot siellä mielessä säilyy, ei niitä sieltä kukaan vie pois.
Jos on itse valmis luopumaan muistoesineistään, se on ihan eri asia kuin tehdä niistä luopuminen toisen vaatimuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Tyttoystava heitti kaikki wanhat tavarani roskiin 1/2 vuoden yhdessa olon jalkeen.
Tein kolmea tyota silloin ja en kerkinut riitelemaan asiaa lapi.Itseasissa vitottaa kun ajattelen moista 20 vuotta vanhaa asiaa.
Minä taas en voinut viedä mukanani, koska eksä ei olisi sitä hyväksynyt ja joko tuhonnut tai penkonut kamojani. Jätin sitten kirjeenvaihdon ja valokuvat kotiin ja äiti ystävällismielisesti tuhosi ne kertomatta. Suututtaa vielä vuosien jälkeenkin ihan älyttömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kenen tahansa psyykeelle vahinkoa
Mikä on psyykee?
Minä ihan oikeasti tarvitsisin tuhottua teini-iän kirjeenvaihtoani. Elämässäni on ollut paljon traumaattisia juttuja ja haluaisin nyt aikuisena lukea sen läpi ja katsoa sitä uusin silmin. Mutta vaatija päätti toisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki entiset jutut kaikkineen heitetty pois. Miksi niitä pitäisi tallettaa, jos niillä ei todellakaan ole merkitystä. Jos kaipaisin niitä, niin olisin niitä säilyttänyt ja se olisi väärin puolisoani ja perhettäni kohtaan.
Minua surettaa ja kaduttaa, että aikoinani kotoa pois muuttaessani tuhosin kaikki päiväkirjani ja muistoni ensimmäisestä poikaystävästä (häneltä saadut pienet lahjat yms). Vain valokuva-albumit otin mukaani. Olisi ihana nyt 40 vuotta myöhemmin joskus katsella niitä teini-iän juttuja. Samoin myöhemmin elämässä ison elämänmuutoksen ja muuton yhteydessä hävitin saamiani kirjeitä ym ja se kaduttaa yhtä lailla. En todellakaan haikaile 20-40 vuotta vanhojen ihastusten perään, mutta niiden kautta olisi kiva joskus palauttaa mieleen vanhoja aikoja ja ehkä joskus kertoa lapsenlapselle millaista seurustelu oli minun nuoruudessani.
Kai sä ne asiat muistat ilman konkreettisia tavaroitakin? Kyllähän ne muistot siellä mielessä säilyy, ei niitä sieltä kukaan vie pois.
Ai yksityiskohtia 40 vuoden takaa? Kyllä ne omat teinikalenterit joiden välissä olisi jotain paperilappuja ym varmasti palauttaisivat mieleen paljon sellaisia asioita, jotka nyt olen unohtanut.
Ei sinun tietenkään tarvitse katua, mutta minä kadun. Ja olen omille lapsilleni sanonut, ettei kannata hävittää muistoja. Nykyisin tosin kertyy paljon enemmän valokuvia ja myös niistä saaduista lahjoista ja tavaroista voi ottaa muistoksi kuvia, jos varsinaisia tavaroita tai lippulappusia ei halua säilyttää.
Ei missään tapauksessa tule hävittää.. Ne on exän kanssa elettyä elämää ja muistoja.
Kenessä ne voisi herättää pahennusta. Ei todellakaan saa heittää menemään.
Terve ihminen ymmärtää, että menneisyys on juuret ja perusta nykyiselle ja tulevalle. Se ei ole tervettä, jos ihminen on valanut itsensä betoniin menneen kanssa, mutta ei myöskään täysin irrallaan olo ole tervettä, kertoo pikemmin ongelmista itsensä kanssa kuin siitä, että olisi sujut menneisyyden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei itselläni ole tarvetta pitää existäni mitään kuvia tai muitakaan ns. muistoja. Siksi kysynkin ihan uteliaisuuttani, että miksi niitä pitäisi pitää mukanaan? Kysyn vain, koska en pysty ymmärtämään, miksi joku niin haluaisi tehdä.
Mulle ne on osa elettyä elämää, jota ei tarvitse mitenkään unohtaa. Mulla on iso laatikollinen albumeja, joissa on myös eksän kuvia. En näkisi mitään järkeä alkaa poistamaan eksän kuvia niistä. Siellä olkoot muiden kuvien seassa. Olen saanut eksältä paljon lahjoja, kuten laukkuja, huiveja ja koruja. Ne on edelleen käytössä, koska pidän niistä ja ne ihan hyvää käyttötavaraa. En ole niin rikas, että heittäisin hyvää käyttökelpoista tavaraa pois.
Myös se, että on olemassa menneestä konkreettisia kuvia, kirjeitä tms saattaa auttaa laittamaan sen asian perspektiiviin. Jos ne asiat elävät vain mielikuvissa aivokopassa, ne voivat saada myös liian suuren arvon ja aika kultaa muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen asian vähän niin, että menneet on menneitä. Mielestäni vaikkapa oman kuolleen läheisen muistelu on aivan eri asia, kuin exän. Se on joskus ollut puoliso eikä syystäkään ole enää. Toista voi myös muistella hamstraamatta toiseen liittyviä kuvia tms yhteiseen kotiin, se ei vain mielestäni ole korrektia.
Samaa mietin. On eri, onko kyseessä vaikka ex-puoliso syystä että tämä on kuollut pitkän suhteen päätteeksi tai jokin lyhyt ihastus. Esillä ei ole suotavaa pitää vanhojen suhteiden kuvia.
Saa säilyttää ja saa muistella. Sellaisen ihmisen kanssa ei kenenkään kannata ryhtyä mihinkään, joka haluaa esim kuolleen puolison tavaroita tai kuvia hävitettäväksi.