Lue keskustelun säännöt.
Vaatisitko, että mies hävittää muistot/kuvat exästään?
09.04.2019 |
Tai vaaditko, että niitä sitten katsella ja muistella? Jos vaadit ettei muistella niin miksi et vaadi myös tavaroiden hävittämistä? Miksi mitään säästettäisiin ellei niitä saa katsella?
Monilla on menneisyydessä paljon hyvääkin joten miksi niitä ei saisi muistella?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kenen tahansa psyykeelle vahinkoa, jos joku ulkopuolinen yrittää kontrolloida hänen menneisyyttään ja suhdettaan vaikkapa eksiin, kuolleisiin, vanhempiin jne. Jokaisella on oikeus kokea nuo asiat omalla tavallaan ja jos siitä tavasta on haittaa suhteelle, sitä pitää lähteä purkamaan vaikkapa terapiassa mutta ei sanelemalla.
Ja jos oma pää ei kestä toista kokonaisuutena, voi olla paras vaihtaa maisemaa.
Samaa mieltä. Henkilökohtaisesti - jo keski-ikäisenä - en jaksaisi sekuntiakaan menneessä riippuvaa ihmistä. Tämä on kuitenkin tiedostettava ja heti alkuun ignoorattava tällaiset tapaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa suhde on aika hataralla pohjalla jo alkuunsakin jos muistot ja kuvat menneestä kokee kilpailijaksi.
En todellakaan vaatisi, enkä ole vaatinut. Nykyinen mieheni oli tunnetasolla yhdessä eksässään vielä kiinni, lähinnä siksi, että itse petti tätä ja katui jälkeenpäin. Hänellä oli suhteeseen liittyviä tavaroita säilössä, joista hän sitten on luopunut, kun on tehnyt tilit selväksi menneisyytensä ja eksänsä kanssa. Lisäksi on joitain tavaroita, jotka ovat lahjoja eksiltä.
Mielestäni hänellä on oikeus menneisyyteensä ja näen tuon ko. eksänkin vain positiivisena asiana, sillä hänen kanssaan kumppanini on kasvanut pojasta mieheksi. Hänen antamansa lahjat sopivat kotiimme siinä missä minunkin eksiltäni saamat esineet, kuten leuanvetotanko ja jakkara. Tiedämme mieheni kanssa molemmat, ettemme haluaisi enää olla kenenkään muun kanssa ja siksi myös menneisyys on avoin, saa näkyä ja siitä voidaan puhuakin aivan normaalisti.
En vaadi, enkä myöskään hyväksyisi jos minun pitäisi hävittää omat muistoni. Mies ja hänen entisensä ovat ystäviä ja minäkin tunnen tuon naisen joten kuten. Mukava ihminen, ei mitään pahaa sanottavaa.
Ei voi puhua edes eksästä, koska kyse on teinirakkaudesta, mutta hänellä oli valtava merkitys minulle siinä elämänvaiheessa. Hän "pelasti" minut takaisin elämään enkä tiedä miten elämäni olisi mennyt ilman sitä. Jos minun muutama valokuvani ja muistoesineeni tästä ihmisestä pitäisi siitä syystä hävittää, pitäisin kumppaniani ehdottoman häiriintyneenä. Niillä on minulle valtava tunnearvo, mutta ei tarkoita sitä, että haluaisin suhdetta uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pakottanut. Miksi olisin? En koe vanhoista kuvista tai tavaroista mitään vaaraa, mies on mun kanssa, ei exien. Ja mulla itselläkin on muistoja. Niitä on kiva joskus katsella. Ei sen takia että haikailisi entistä miestä ja elämää, vaan muistella vanhoja asioita. Katsoa kuvista miltä on näyttänyt joskus, minkälaisessa paikassa asunut jne.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vaatisi, enkä ole vaatinut. Nykyinen mieheni oli tunnetasolla yhdessä eksässään vielä kiinni, lähinnä siksi, että itse petti tätä ja katui jälkeenpäin. Hänellä oli suhteeseen liittyviä tavaroita säilössä, joista hän sitten on luopunut, kun on tehnyt tilit selväksi menneisyytensä ja eksänsä kanssa. Lisäksi on joitain tavaroita, jotka ovat lahjoja eksiltä.
Mielestäni hänellä on oikeus menneisyyteensä ja näen tuon ko. eksänkin vain positiivisena asiana, sillä hänen kanssaan kumppanini on kasvanut pojasta mieheksi. Hänen antamansa lahjat sopivat kotiimme siinä missä minunkin eksiltäni saamat esineet, kuten leuanvetotanko ja jakkara. Tiedämme mieheni kanssa molemmat, ettemme haluaisi enää olla kenenkään muun kanssa ja siksi myös menneisyys on avoin, saa näkyä ja siitä voidaan puhuakin aivan normaalisti.
Leuanvetotanko ja jakkara. Sitten valitetaan, etteivät miehet osta naisilleen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan. Tapailen nyt miestä, jolla on hänen eksänsä tauluja seinillä. Todella kauniita maalauksia, ja jos yhteen muutetaan, ne on kyllä tervetulleita myös yhteisen kodin seinille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vaatisi, enkä ole vaatinut. Nykyinen mieheni oli tunnetasolla yhdessä eksässään vielä kiinni, lähinnä siksi, että itse petti tätä ja katui jälkeenpäin. Hänellä oli suhteeseen liittyviä tavaroita säilössä, joista hän sitten on luopunut, kun on tehnyt tilit selväksi menneisyytensä ja eksänsä kanssa. Lisäksi on joitain tavaroita, jotka ovat lahjoja eksiltä.
Mielestäni hänellä on oikeus menneisyyteensä ja näen tuon ko. eksänkin vain positiivisena asiana, sillä hänen kanssaan kumppanini on kasvanut pojasta mieheksi. Hänen antamansa lahjat sopivat kotiimme siinä missä minunkin eksiltäni saamat esineet, kuten leuanvetotanko ja jakkara. Tiedämme mieheni kanssa molemmat, ettemme haluaisi enää olla kenenkään muun kanssa ja siksi myös menneisyys on avoin, saa näkyä ja siitä voidaan puhuakin aivan normaalisti.
Leuanvetotanko ja jakkara. Sitten valitetaan, etteivät miehet osta naisilleen mitään.
No, minunpa ostavat! :D Tuntevat minut niin hyvin, että tiesivät, mikä mulle sopii. Halusin treenata enemmän kotona, siitä leuanvetotanko ja ei ollut varaa ostaa yhteen tiettyyn koloon keittiössä sopivaa tuolia, joten eksäni puuseppänä teki siihen mittatilaustyönä sellaisen. Sormuksien ym. päälle en ole ymmärtänyt koskaan, antaa muiden naisten ihailla niitä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä onko kyseessä suuri ex:n kuva makuuhuoneen seinällä tuijottamassa sänkyä, vain hieman persoonattomampi muistoesine.
Ainoa eksä, josta en halua mitään esinettä tai kuvaa, on se hullu joka kontrolloi kaikkia ajatuksiani, muistojani ja tekemisiäni. Muita en haikaile takaisin, mutta ovat yhtä lämpimiä muistoja kuin vaikka lapsuuskuvat mummulasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaadin muistojen uudelleenohjelmointia Total Recall -vehkeillä, joissa muistoissa olemme olleet yhdesaä syntymästämmme saakka eikä exiä ikinä ollutkaan.
Vaadin ehdottomasti. Jos minä en riitä niin menköön muualle. Kotiini ei kuulu miehen exien lahjat tai kuvat. Eikä heistä saa puhuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi mieleenkään vaatia hävittämistä! Osa hänen menneisyyttään ja muistojaan, minä olen nyt.
Mulla on yksi nuoruudenrakkaus joka on säilyttänyt mun kuvaani lompakossaan jo 33 vuotta vaikkei me olla koskaan edes seurusteltu, jonkinlainen suhde kylläkin oli. Ja on silti onnellisesti naimisissa.
En voisi vaatia ketään tekemään yhtään mitään, mutta en hyväksyisi asiaa. Jos taas se olisi miehelle ongelma, emme päätyisi edes suhteeseen.
Ajattelen asian vähän niin, että menneet on menneitä. Mielestäni vaikkapa oman kuolleen läheisen muistelu on aivan eri asia, kuin exän. Se on joskus ollut puoliso eikä syystäkään ole enää. Toista voi myös muistella hamstraamatta toiseen liittyviä kuvia tms yhteiseen kotiin, se ei vain mielestäni ole korrektia.
Ei ole tullut pieneen mieleenikään.
Minä voin muistella exää mielessäni, niin voi myös puoliso. Jos haluaa yhteiseen kotiimme raahata kuvia exästään, yhteistä kotia ei tule. Tämähän on vain minun mielipiteeni, eikä minun kanssani tarvitse olla, jos on eri mieltä. Onneksi meille kaikille löytyy varmasti sellainenkin ihminen, kenen kanssa olemme samalla aaltopituudella ja jaamme samat arvot ja ajatukset.
Riippuu kai vähän siitäkin, millainen ja kuinka pitkä suhde on ollut taustalla. Jos mies kantaisi mukanaan kuvia jokaisesta exästään, en katsoisi kovin hyvällä. Jos taas kyseessä olisi pitkä liitto tai vaikkapa edesmennyt ex-puoliso, asia olisi vähän eri.
Minusta on kenen tahansa psyykeelle vahinkoa, jos joku ulkopuolinen yrittää kontrolloida hänen menneisyyttään ja suhdettaan vaikkapa eksiin, kuolleisiin, vanhempiin jne. Jokaisella on oikeus kokea nuo asiat omalla tavallaan ja jos siitä tavasta on haittaa suhteelle, sitä pitää lähteä purkamaan vaikkapa terapiassa mutta ei sanelemalla.
Ja jos oma pää ei kestä toista kokonaisuutena, voi olla paras vaihtaa maisemaa.