IS: Työviesteihin ei haluta vastata, eikä oman alan keskusteluita seurata – Nuoret pitävät kiinni vapaa-ajasta

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla saatiin kerran mojova riita aikaiseksi esimiehen kanssa. Hän on sitä mieltä, että työntekijöiden kuuluu joustaa ja tehdä töitä myös vapaa-ajalla, koska hän myös itse tekee niin. Hän heittäytyy myös marttyyriksi, jos joku haluaa pitää lounastauon, koska hänestä ruuan voi syödä samalla kun tekee töitä.

Muistittehan sanoa, että noi on huomioitu esimiehen palkassa, mutta ei teidän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisivät edes muuten töitä, mutta kun nykynuoret (eivät kolmekymppiset vaan vielä nuoremmat) eivät kykene tekemään töitä! Heti, kun tulee vähänkin vaikeampi homma tai vähän työstressiä, jäädään saikulle!

Meillä taas vanhemmat naiset jäävät herkästi saikulle. Minä en jäänyt saikulle edes masennuksen takia, kun en uskaltanut.

N25

Meillä just naurettiin, kuinka nuoret jää saikulle jostain pikkuvaivasta, ja vanhat romut raahautuu töihin ihan samoilla vaivoilla vuodesta toiseen. Toki vanhat osaa myös hoitaa/hoidattaa niitä vaivoja fysioterapialla, liikunnalla ja hieronnalla.

Meillä suurin osa saikuttajista on 60+ ikäisiä, jotka oikein laskevat että onko kaikki vuoden saikkupäivät jo varmasti käytetty. Joka vaivasta juostaan lääkärissä ja yhtä vanha terkkari siellä komppaa, että "nyt kannattaa hoidattaa kaikki vaivat, eläkeläiset ei enää kiinnosta lääkäreitä". Siispä hiton pitkiä saikkuja jatkuvasti tällä eläkettä odottavalla porukalla, nuoremmat tekevät heidänkin työt ilman sijaisia ja mitään palkanlisiä. Siinä mielessä sopisi, että nuoremmatkin alkaisivat saikuttaa joka kynsivallintulehduksesta.

Hassua, meillä on just toistepäin.

Minusta oman alan seuraaminen puhtaasti itsensä kehittämisen näkökulmasta ei ole työaikaa. Sitten taas jos käsketään lukemaan jotain työhön liittyvää, tai käymään joku koulutus, se on työaikaa selkeästi.

Ammatilliseen kiinnostukseen kuuluu jossain määrin ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen. Jos sitä ei missään määrin halua tehdä muuten kuin työaikana, ei minusta ole kovin hyvä työntekijä. Ne aidosti kiinnostuneet ja innostuneet kyllä erottuvat edukseen.

Täytyy tietenkin myös osata ottaa se aika palautumiseen ja vapaaseen. Tasapainoilua kaiken yhteensovittaminen lopulta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Siinä tapauksessa voi sitten järjestää asian niin, että alan seuraaminen on mahdollista työajan puitteissa. Edellisessä työpaikassani oli älytöntä, että kahvihuoneen pöydälle kannettiin koko ajan jotain ohjeistusta ja tiedotetta, jotka piti sitten kahvitauolla lukea. Usein ne jäi lukematta ja sitten tuli valitusta, kun kukaan ei ole mistään perillä.

No kun se koko ajatus työajasta ei ole relevantti. Ei kukaan maksa siellä konttorilla nököttämisestä vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat.

Tottakai se on relevantti. Jos hommien hoitamiseen menee aikaa x ja alan seuraamiseen aika y, tottakai sinun palkkasi pitää katsoa sen x+y:n mukaan eikä pelkästään x:n.

Jos työntekijä ei saa pitää aikaa relevanttina, ei myöskään työnantaja saa maksaa palkkaa pelkästään töissä nököttämisestä vaan pitää maksaa muustakin.

Ainakin minä olen aina sopinut kuukausipalkan plus muut tilpehöörit johon kuuluu tiettyjen hommien hoitaminen. Työaika on virallisesti krijattu johonkin praapuskaan mutta ei sillä ole mitään merkitystä mitä siinä lukee. Oma moka jos neuvottelen huonon diilin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla saatiin kerran mojova riita aikaiseksi esimiehen kanssa. Hän on sitä mieltä, että työntekijöiden kuuluu joustaa ja tehdä töitä myös vapaa-ajalla, koska hän myös itse tekee niin. Hän heittäytyy myös marttyyriksi, jos joku haluaa pitää lounastauon, koska hänestä ruuan voi syödä samalla kun tekee töitä.

No esimies sitten järjestää muillekin saman palkan niin ehkä sitten voi vaatia muilta samaa. Minunkin entinen esimieheni oli juuri tuollainen, että rutkutti, miten paljon vaikeampaa hänen työnsä on, mutta unohti, että sen takia hänelle maksetaan parempaa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Siinä tapauksessa voi sitten järjestää asian niin, että alan seuraaminen on mahdollista työajan puitteissa. Edellisessä työpaikassani oli älytöntä, että kahvihuoneen pöydälle kannettiin koko ajan jotain ohjeistusta ja tiedotetta, jotka piti sitten kahvitauolla lukea. Usein ne jäi lukematta ja sitten tuli valitusta, kun kukaan ei ole mistään perillä.

Tätä on kyllä ollut aina kaikilla työpaikoillani. Nykyään vaan huomaa, että nuoremmat työntekijät ei näitä lue, ne selaa aina tauoilla omaa kännykkäänsä.

Tauolla kyllä saa selata kännykkää tai käydä tupakalka tai vaikka ottaa nokoset, jos ehtii. Se on juuri tauon tarkoitus.

Niinhän sitä pitäisi saada. Mutta kummasti työnantajat roudaavat tiedotteitaan taukotilaan, ja olettavat työntekijän tutustuvan niihin tauoillaan. Koska ei taukotiloissa työajalla hengata.

Olen nyt vasta 40-vuotiaana alkanut pitää puoliani. Ennen joustin ja olin ylikiltti, mutta nykyään en enää jaksa. Ei ne työt tosiaan tekemällä lopu. Onneksi nykynuoret on fiksumpia ja pitävät itsestään huolta. Meillä on Suomessa muutenkin vallalla ihmeellinen raada töissä kulttuuri, muuten et ole hyvä työntekijä.

Evääni en hetkauta tällä palkalla työajan jälkeen ja työpuhelimen jätän työpaikalle. Tosin se ei ole estänyt työnantajaa/työkavereita soittelemasta omaan puhelimeen vapaa-ajalla, mutta siihen ei ole onneksi pakko vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Siinä tapauksessa voi sitten järjestää asian niin, että alan seuraaminen on mahdollista työajan puitteissa. Edellisessä työpaikassani oli älytöntä, että kahvihuoneen pöydälle kannettiin koko ajan jotain ohjeistusta ja tiedotetta, jotka piti sitten kahvitauolla lukea. Usein ne jäi lukematta ja sitten tuli valitusta, kun kukaan ei ole mistään perillä.

No kun se koko ajatus työajasta ei ole relevantti. Ei kukaan maksa siellä konttorilla nököttämisestä vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat.

Tottakai se on relevantti. Jos hommien hoitamiseen menee aikaa x ja alan seuraamiseen aika y, tottakai sinun palkkasi pitää katsoa sen x+y:n mukaan eikä pelkästään x:n.

Jos työntekijä ei saa pitää aikaa relevanttina, ei myöskään työnantaja saa maksaa palkkaa pelkästään töissä nököttämisestä vaan pitää maksaa muustakin.

Ainakin minä olen aina sopinut kuukausipalkan plus muut tilpehöörit johon kuuluu tiettyjen hommien hoitaminen. Työaika on virallisesti krijattu johonkin praapuskaan mutta ei sillä ole mitään merkitystä mitä siinä lukee. Oma moka jos neuvottelen huonon diilin.

No silloin tietysti pidetään kiinni niistä sovituista. Mutta minun edellisessä työsopimuksessani ei ainakaan lukenut, että kahvitauoilla tehtäviini kuuluu lukea kaikenlaista tiedotetta ja pumaskaa. Ihan tuntipalkka oli sovittu ja miksi ihmeessä joustaisin työn tekemiseen käytetystä ajasta, kun ei palkanmaksussakaan jousteta yhtään? Tasan työvuorolistan mukaiset tunnit maksetaan eikä sielläkään ole mitään ekstraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla saatiin kerran mojova riita aikaiseksi esimiehen kanssa. Hän on sitä mieltä, että työntekijöiden kuuluu joustaa ja tehdä töitä myös vapaa-ajalla, koska hän myös itse tekee niin. Hän heittäytyy myös marttyyriksi, jos joku haluaa pitää lounastauon, koska hänestä ruuan voi syödä samalla kun tekee töitä.

Muistittehan sanoa, että noi on huomioitu esimiehen palkassa, mutta ei teidän?

Tää on kyllä aina yhtä mahtavaa suomalaisessa työyhteisössä. Esimiehen palkka on bruttona ehkä 500 enemmän kuin alaisen, ja veroprogressio syö siitäkin suuren osan. Sitten alaiset pyörittelevät silmiään ja ovat joka asiasta että ”ei ole minun ongelma”. Meininki on kuin sosialismissa.

Alapeukuttakaa vapaasti herravihassanne. Ja ei, en ole esimies. En minäkään niin hölmö ole.

Vierailija kirjoitti:

Tekisivät edes muuten töitä, mutta kun nykynuoret (eivät kolmekymppiset vaan vielä nuoremmat) eivät kykene tekemään töitä! Heti, kun tulee vähänkin vaikeampi homma tai vähän työstressiä, jäädään saikulle!

Siis mitä? Eikö nuoret suostukkaan olemaan sairaana töissä? Buranaa kehiin, niin kyllä se kuume laskee on monikin vanhempi työntekijä sanonut. Siinä on sitten kivaa hoitaa vaikka niitä vanhuksia tai lapsia, kun pääasiahan on, että ei ole turhaan töistä poissa.

Jos työstressiä on liikaa, niin nuori vaihtaa alaa, valitettavasti tämä kyllä näkyy ainakin hoitoalla, ettei nuoret ole mitään idiootteja, joiden selkänahasta voi huoletta vetää säästöjä ja saada bonuksia.

Olen nyt ehkä vähän pikkumainen, mutta olen huomannut myös, että nuoret käyvät surutta työajalla vessassa, ja vanhemmat työntekijät osaa jotenkin ajoittaa vessahädät taukoihinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ovat fiksuja. Eivät halua uuvuttaa itseään töiden takia.

On järkevää vetää rajat työn ja vapaa-ajan välille. Se on etu myös työnantajalle. Uupumus ja siitä aiheutuvat sairauslomat tulevat kalliiksi. Uupumus johtaa myös luovuuden katoamiseen ja työtehon laskuun.

Viisas työnantaja pitää huolen työntekijöiden jaksamisesta, eikä edes oleta että koko ajan pitää olla valmiina vastaamaan viesteihin ja opiskelemaan omalla ajalla.

Työehtosopimuksia en tunne kovin tarkasti, mutta ainakin omalla tuöpaikallani koulutukset ovat työaikaa ja niistä maksetaan palkkaa. Tämä koskee myös niitä koulutuksia joihin työntekijä itse hakeutuu ja joihin saa esimieheltä luvan osallistua.

Yleensä käytäntö on, että työnantaja maksaa koulutukset ja ne ovat työaikaa.

Työpaikallani esimiehillä on myös velvollisuus varmistaa työntekijän jaksaminen jos hän tekee paljon töitä vapaa-ajan kustannuksella.

Muutamista loppuunpalamisista on opittu, että työntekijän jaksaminen on tärkeää koko yrityksen menestykselle.

Minä en kutsuisi fiksuksi porukkaa, joka sahaa omaa oksaansa. Nykyään puhutaan paljon elinikäisestä oppimisesta ja teknologia menee myös todella vauhdilla eteenpäin. Sellainen asenne, että kun on kerran töihin päässyt, jatkossa ei tarvitse itse omaehtoisesti itseään kehittää, on aika varma tie päästä eroon työpaikastaan. Ainakin jos asiantuntijatyöstä puhutaan.

Fiksua on olla kohtuudella kiinnostunut oman alan asioista ja seurata alan kehitystä ihan omatoimisesti omalla ajalla. Mikä ei tarkoita jatkuvaa hullun lailla opiskelua, vaan ajan tasalla olemista. Siten on aika paljon halutumpaa työvoimaa muutenkin.

Myös työnantajan on tottakai fiksua antaa työntekijöille ihan palkallista aikaa opetella uutta. Mutta ne asiat määrittelee työnantaja ja firman strategia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Asiantuntija onkin _asian_tuntija_ ja asiantuntijoilla tämä hyvin usein näkyy myös palkassa.

No en todellakaan vajaa kolmen tonnin palkalla nykyisellä työtahdilla ala roikkumaan työasioiden parissa  vapaallakin. Työ on vaativahkoa asiantuntijatyötä. Meillä kaikilla ei ole hyvä palkka. Toisekseen en lähtisi myymään vapaa-aikaani ilmaiseksi vaikka palkka olisi parempikin. Joku satunnainen koulutus on asia erikseen, samoin oma yritys. Eivät tuntemani akateemiset asiantuntijat istu iltatolkulla tutkimassa oman alansa uutuuksia. Onko tämä jokin kaksikymppisten juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla saatiin kerran mojova riita aikaiseksi esimiehen kanssa. Hän on sitä mieltä, että työntekijöiden kuuluu joustaa ja tehdä töitä myös vapaa-ajalla, koska hän myös itse tekee niin. Hän heittäytyy myös marttyyriksi, jos joku haluaa pitää lounastauon, koska hänestä ruuan voi syödä samalla kun tekee töitä.

Muistittehan sanoa, että noi on huomioitu esimiehen palkassa, mutta ei teidän?

Tää on kyllä aina yhtä mahtavaa suomalaisessa työyhteisössä. Esimiehen palkka on bruttona ehkä 500 enemmän kuin alaisen, ja veroprogressio syö siitäkin suuren osan. Sitten alaiset pyörittelevät silmiään ja ovat joka asiasta että ”ei ole minun ongelma”. Meininki on kuin sosialismissa.

Alapeukuttakaa vapaasti herravihassanne. Ja ei, en ole esimies. En minäkään niin hölmö ole.

Ihan varmasti näin. Kyllä ihan hyvää hyvyyttään on samat ihmiset vuosikymmeniä esimiehinä, oikeaa vapaaehtoistyötä. Vai olisko kuitenkin niin, että paperinpyörittely ei monelta osin kuitenkaan ole yhtä raskasta kuin mummojen ja pappojen pyörittely sängyssä? Sitten saa vielä enemmän palkkaa, jos tekee ylitöitä, niitä voi kerryttää ja pitää vaikka viikon ylimääräisen loman. Lisäksi ne säästöistä tulevat bonukset ja ties mitä muuta mitä meille duunareille ei paljasteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Siinä tapauksessa voi sitten järjestää asian niin, että alan seuraaminen on mahdollista työajan puitteissa. Edellisessä työpaikassani oli älytöntä, että kahvihuoneen pöydälle kannettiin koko ajan jotain ohjeistusta ja tiedotetta, jotka piti sitten kahvitauolla lukea. Usein ne jäi lukematta ja sitten tuli valitusta, kun kukaan ei ole mistään perillä.

No kun se koko ajatus työajasta ei ole relevantti. Ei kukaan maksa siellä konttorilla nököttämisestä vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat.

Tottakai se on relevantti. Jos hommien hoitamiseen menee aikaa x ja alan seuraamiseen aika y, tottakai sinun palkkasi pitää katsoa sen x+y:n mukaan eikä pelkästään x:n.

Jos työntekijä ei saa pitää aikaa relevanttina, ei myöskään työnantaja saa maksaa palkkaa pelkästään töissä nököttämisestä vaan pitää maksaa muustakin.

Ainakin minä olen aina sopinut kuukausipalkan plus muut tilpehöörit johon kuuluu tiettyjen hommien hoitaminen. Työaika on virallisesti krijattu johonkin praapuskaan mutta ei sillä ole mitään merkitystä mitä siinä lukee. Oma moka jos neuvottelen huonon diilin.

No silloin tietysti pidetään kiinni niistä sovituista. Mutta minun edellisessä työsopimuksessani ei ainakaan lukenut, että kahvitauoilla tehtäviini kuuluu lukea kaikenlaista tiedotetta ja pumaskaa. Ihan tuntipalkka oli sovittu ja miksi ihmeessä joustaisin työn tekemiseen käytetystä ajasta, kun ei palkanmaksussakaan jousteta yhtään? Tasan työvuorolistan mukaiset tunnit maksetaan eikä sielläkään ole mitään ekstraa.

Miten muuten ylipäätään tiedät, mitä työssäsi teet, jos et pysty lukemaan yhtään työhösi liittyvää tiedotetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisivät edes muuten töitä, mutta kun nykynuoret (eivät kolmekymppiset vaan vielä nuoremmat) eivät kykene tekemään töitä! Heti, kun tulee vähänkin vaikeampi homma tai vähän työstressiä, jäädään saikulle!

Siis mitä? Eikö nuoret suostukkaan olemaan sairaana töissä? Buranaa kehiin, niin kyllä se kuume laskee on monikin vanhempi työntekijä sanonut. Siinä on sitten kivaa hoitaa vaikka niitä vanhuksia tai lapsia, kun pääasiahan on, että ei ole turhaan töistä poissa.

Jos työstressiä on liikaa, niin nuori vaihtaa alaa, valitettavasti tämä kyllä näkyy ainakin hoitoalla, ettei nuoret ole mitään idiootteja, joiden selkänahasta voi huoletta vetää säästöjä ja saada bonuksia.

Olen sen verran vanha, etten tule kipeänä töihin siksikään, että tietäisin tartuttavani työkaverit ja asiakkaat. Olen kyllä saanut kuulla ikävääkin vttuilua sairauspoissaoloistani pomoltani, mutta pistän ne vain hänen ilkeän luonteensa piikkiin. Vaikka harmittaisi, pomon pitäisi kyllä osata niellä kritiikkinsä, ja toivottaa vaan Hyvää sairaslomaa ja Hoida itsesi kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla saatiin kerran mojova riita aikaiseksi esimiehen kanssa. Hän on sitä mieltä, että työntekijöiden kuuluu joustaa ja tehdä töitä myös vapaa-ajalla, koska hän myös itse tekee niin. Hän heittäytyy myös marttyyriksi, jos joku haluaa pitää lounastauon, koska hänestä ruuan voi syödä samalla kun tekee töitä.

Muistittehan sanoa, että noi on huomioitu esimiehen palkassa, mutta ei teidän?

Tää on kyllä aina yhtä mahtavaa suomalaisessa työyhteisössä. Esimiehen palkka on bruttona ehkä 500 enemmän kuin alaisen, ja veroprogressio syö siitäkin suuren osan. Sitten alaiset pyörittelevät silmiään ja ovat joka asiasta että ”ei ole minun ongelma”. Meininki on kuin sosialismissa.

Alapeukuttakaa vapaasti herravihassanne. Ja ei, en ole esimies. En minäkään niin hölmö ole.

:D Itse olin osa-aikaisena tonnin kuukausipalkalla ja pomoni täysiaikaisena arviolta viiden tonnin kk palkalla. Silti pomo oli sitä mieltä että hänen hommansa kuuluivat minulle ja että minä olen vastuussa virheistä jotka hän oli tehnyt jo ennen kuin tulin koko taloon ja minun pitää ne korjata (eivät kuuluneet työni ydintehtävänä). Muutenkin oli irrationaalinen kuumakalle ja pelkkä hänen kestämisensä oli jo duuni sinänsä. Onneksi ei tarvinnut jäädä kyseiseen koiranhommaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla saatiin kerran mojova riita aikaiseksi esimiehen kanssa. Hän on sitä mieltä, että työntekijöiden kuuluu joustaa ja tehdä töitä myös vapaa-ajalla, koska hän myös itse tekee niin. Hän heittäytyy myös marttyyriksi, jos joku haluaa pitää lounastauon, koska hänestä ruuan voi syödä samalla kun tekee töitä.

Muistittehan sanoa, että noi on huomioitu esimiehen palkassa, mutta ei teidän?

Tää on kyllä aina yhtä mahtavaa suomalaisessa työyhteisössä. Esimiehen palkka on bruttona ehkä 500 enemmän kuin alaisen, ja veroprogressio syö siitäkin suuren osan. Sitten alaiset pyörittelevät silmiään ja ovat joka asiasta että ”ei ole minun ongelma”. Meininki on kuin sosialismissa.

Alapeukuttakaa vapaasti herravihassanne. Ja ei, en ole esimies. En minäkään niin hölmö ole.

Ihan varmasti näin. Kyllä ihan hyvää hyvyyttään on samat ihmiset vuosikymmeniä esimiehinä, oikeaa vapaaehtoistyötä. Vai olisko kuitenkin niin, että paperinpyörittely ei monelta osin kuitenkaan ole yhtä raskasta kuin mummojen ja pappojen pyörittely sängyssä? Sitten saa vielä enemmän palkkaa, jos tekee ylitöitä, niitä voi kerryttää ja pitää vaikka viikon ylimääräisen loman. Lisäksi ne säästöistä tulevat bonukset ja ties mitä muuta mitä meille duunareille ei paljasteta.

+ paremmat eläkkeet

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt ehkä vähän pikkumainen, mutta olen huomannut myös, että nuoret käyvät surutta työajalla vessassa, ja vanhemmat työntekijät osaa jotenkin ajoittaa vessahädät taukoihinsa. 

Mitään tekemistä tällä ei varmaankaan ole esim. vaihdevuosien kanssa? Ja kyllä, olen huomannut saman, että osa vanhemmista työntekijöistä huokailee että kun taaskaan ei ole 5 tuntiin päässyt vessaan, vaikka oikeasti olisi aivan hyvin voinut käydä jo vaikka kuinka kertaa. Ihan sitä samaa marttyrointia kuin sekin, että työpaikalla "pitää" olla 30 minuuttia etuajassa ja työtehtävä on vaan "pakko" hoitaa loppuun omalla ajalla, koska työntekijän kuuluu uhrata kaikkensa sille työnteolle, eikä omaa vapaa-aikaa tai muita tarpeita vaan saa arvostaa tippaakaan. Että pidättele sitä paskaa sitten koko työpäivän ja pungerra ulos peräsuoli pitkällä ja vertavuotaen vasta kotona.

Joskus joku huomautti kun olin hänen mielestään liian pitkään vessassa, yksityiskohtaisesti kuvailin, miten se paskantaminen sillä kertaa kestikin niin kauan. Ei päivitellyt toista kertaa. Voin myös avoimesti kertoa, miten tamppoonin vaihto ja alapesu kuivauksineen vain vie enemmän aikaa kuin se että pissaa pari desiä jotain karannutta virtsaa paineella sinne pönttöön.

Suosittelen muillekkin, jos haluaa kyttärit hiljaisiksi.