Lue keskustelun säännöt.
Miksi sitä pidetään hyvänä asiana, että vaikenee vaikeuksistaan?
Miksi tämä on monille ylpeilyn aihe? Pelkäävätkö ihmiset niin kovasti muiden reaktiota, jos paljastuu, että he elävät ihan samanlaista elämää iloineen ja suruineen kuin toisetkin? Miksi joillekin on niin tärkeää pitää kulissit kunnossa, vaikka tapahtuisi mitä? Eihän kukaan osaa olla kunnolla tukena, jos ei tiedä, että toisella on vaikeaa.
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Miksi oletat ongelman kadonneen päivässä? Kaikki ei aina ole nopeasti ratkaistavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pälpättäjät ja suuret tunneihmiset sekoittavat puhumisen ja tekemisen, heidän mielestään kun vaikka ylipainosta on puhuttu, asialle on tehty jotakin (ja voikin taas jatkaa mässäilyä).
Sitten tulee pettymys, tietysti suuri pettymys, kun puhutaan suurien tunteiden ihmisestä.
Jolloin jauhetaan samasta asiasta vielä enemmän. Mutta kun sekään ei johda muuhun kun siihen että kuulijat kyllästyvät tai, herra paratkoon, ehdottavat jotakin niinkin radikaalia kun elämäntapamuutosta, niin suurien tunteiden valittaja loukkaantuu: miten hänelle on kehdattu antaa neuvoja, ei hän ole neuvoja pyytänyt (ainakaan jos ne edellyttäisivät että hän ihan oikeasti TEKISI ongelmalleen jotakin), hän on vaan halunnut kuulijakunnan loputtomalle avautumiselleen.
Ja ihmiset ovat paskoja ystäviä, kun eivät jaksa kuunnella. Ottamatta huomioon, että valtaosa kuulijoista ei koe edes ystäväksi koko tyyppiä, pikemminkin pakolliseksi riesaksi jota pitää sietää, koska ollaan naapureita, työkavereita tms. Mutta sitähän suurten tunteiden ihminen ei tajua, koska suurten tunteiden ihmisen päähän ei muuta mahdukaan kun ne hänen omat suuret tunteensa.
Lapset toimivat pelkällä tunteella, aikuiselta voi jo odottaa enemmän.
Kysymys sinulle: osaatko erottaa omat tunteesi muiden tunteista? Miten käsittelet tätä ilmeistä ärtymystäsi ihmisiin?
Miksi maailmassa minun pitäisi mitenkään käsitellä ärtymystä ilkeisiin ja vastenmielisiin ihmisiin, kuten sinä? He ovat mitä ovat, eivät muutu toiseksi millään käsittelyillä. Et ole kovin kiinnostavakaan.
Hmm, miksi ilkeilet minulle? Emme edes tunne toisiamme. Mikä sinulla on hätänä?
Koska sinä olet oikeasti vastenmielinen, ilkeilet täällä monessa ketjussa, aina samalla tavalla, siirappista teennäistä myötätuntoa esittäen. Varmasti sinulla on mt-ongelma, mutta kun ei sekään oikeuta siihen mitä teet.
Ikävä kyllä kaltaisiasi tunnevampyyrejä on myös irl, sitä porukkaa joka oikeasti ryntäisi vasta läheisensä menettäneen kimppuun, muka kuuntelemaan ja antamaan tukea. Sinun tukesi on ilkeää uteliaisuutta, sinulle muiden menetykset ovat lähinnä viihdettä.
Ihmissuhteissa onneksi toimii aika hyvin se karma, että mitä kylvää, sitä saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Hei niinhän se onkin! Eilen multa paloi koti ja se oli ongelma mutta nyt keksin että nythän mun ei tarvitse enää siivota! Ja vauvani kuoli tulipalossa ja surin sitä eilen, mutta tänään tajusin, että nythän mun ei tarvitse enää ruokkia ja hoitaa sitä eli rahaa ja aikaa säästyy!
Ei ole enää uhkia, on vaan mahdollisuuksia, elämä on ihanaa !!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Olet kyllä ihan järkyttävän naiivi. No, kyllä se elämä vielä sinuakin opettaa, usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Miksi oletat ongelman kadonneen päivässä? Kaikki ei aina ole nopeasti ratkaistavissa.
Se oli tietenkin VAIN esimerkki. Koetan selventää-- Viikko sitten olit lenkillä ja kohtasit karhun. Se ajoi sinua takaa mutta selvisit kotiin. Jos teet tästä ongelman, se karhu on siellä yhä edelleen ja kaikki joille kerrot kauhistelevat kanssasi. Tosiasiassa, sinulla oli vain elämäntilanne jossa kohtasit karhun ja toimit parhaalla mahdollisella tavalla selvitäksesi. Nyt karhua ei ole enää. Aukaise silmäsi ja katso ympärillesi, ei mitään. Voit tietenkin ottaa pyssyn mukaan jos uskot että seuraava karhu juoksee nopeammiin, mutta taas-- se on sen hetkinen elämäntilanne ja toimit taas parhaimmalla tavalla selviytyäksesi. Sana karhun tilalle voit laittaa sanan katkennut jalka, pettävä puoliso, syöpä, työttömyys jne jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Miten pystyy muuttamaan asioita ja korjaamaan ongelmia jos ei tunnusta niiden olemassa oloa? Mietin vaan kun tota alkoa kuluu mulla liikaa, niin onko se nyt niin, että jos ajattelen että mulla ei ole ongelmaa niin ongelmaa ei ole, ja voin hakea taas tänäselle viinat hyvällä omalla tunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Miksi oletat ongelman kadonneen päivässä? Kaikki ei aina ole nopeasti ratkaistavissa.
Se oli tietenkin VAIN esimerkki. Koetan selventää-- Viikko sitten olit lenkillä ja kohtasit karhun. Se ajoi sinua takaa mutta selvisit kotiin. Jos teet tästä ongelman, se karhu on siellä yhä edelleen ja kaikki joille kerrot kauhistelevat kanssasi. Tosiasiassa, sinulla oli vain elämäntilanne jossa kohtasit karhun ja toimit parhaalla mahdollisella tavalla selvitäksesi. Nyt karhua ei ole enää. Aukaise silmäsi ja katso ympärillesi, ei mitään. Voit tietenkin ottaa pyssyn mukaan jos uskot että seuraava karhu juoksee nopeammiin, mutta taas-- se on sen hetkinen elämäntilanne ja toimit taas parhaimmalla tavalla selviytyäksesi. Sana karhun tilalle voit laittaa sanan katkennut jalka, pettävä puoliso, syöpä, työttömyys jne jne
Siellä on luettu elämäntaito-opasta :D
Onko sulla ollenkaan kokemusta oikeasta elämästä ja onko sulla ollut itselläsi koskaan esim syöpä tai onko sinun lapsesi kuollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Miten pystyy muuttamaan asioita ja korjaamaan ongelmia jos ei tunnusta niiden olemassa oloa? Mietin vaan kun tota alkoa kuluu mulla liikaa, niin onko se nyt niin, että jos ajattelen että mulla ei ole ongelmaa niin ongelmaa ei ole, ja voin hakea taas tänäselle viinat hyvällä omalla tunnolla?[/quot
Kärsitkö juopottelustasi? Silloin kun olet selvinpäin? Humalapäissäsi tietoisuutesi on laskenut, etkä ole valmis vastanottamaan neuvoja tai opetusta. Selvinpäin huomioi mitä alko tekee, se tekee sen minkä alko pitääkin tehdä. Se laimentaa tietoisuutesi vaikuttamalla aivoihisi. Pitkällä aikavälillä tulee tietty muita vaikutuksia.
Selvinpäin tiedostat tämän, joten mitä haluat elämältäsi? Haluatko terveydellesiä ja sosiaalisia haasteita vai katsoa elämää ilman alkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Miksi oletat ongelman kadonneen päivässä? Kaikki ei aina ole nopeasti ratkaistavissa.
Se oli tietenkin VAIN esimerkki. Koetan selventää-- Viikko sitten olit lenkillä ja kohtasit karhun. Se ajoi sinua takaa mutta selvisit kotiin. Jos teet tästä ongelman, se karhu on siellä yhä edelleen ja kaikki joille kerrot kauhistelevat kanssasi. Tosiasiassa, sinulla oli vain elämäntilanne jossa kohtasit karhun ja toimit parhaalla mahdollisella tavalla selvitäksesi. Nyt karhua ei ole enää. Aukaise silmäsi ja katso ympärillesi, ei mitään. Voit tietenkin ottaa pyssyn mukaan jos uskot että seuraava karhu juoksee nopeammiin, mutta taas-- se on sen hetkinen elämäntilanne ja toimit taas parhaimmalla tavalla selviytyäksesi. Sana karhun tilalle voit laittaa sanan katkennut jalka, pettävä puoliso, syöpä, työttömyys jne jne
Tarkoitatko, että kun viikko sitten lääkäri kertoi että minulla on syöpä, niin kun tänään aukaisen silmäni ja katson ympärilleni, syöpä onkin kadonnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pälpättäjät ja suuret tunneihmiset sekoittavat puhumisen ja tekemisen, heidän mielestään kun vaikka ylipainosta on puhuttu, asialle on tehty jotakin (ja voikin taas jatkaa mässäilyä).
Sitten tulee pettymys, tietysti suuri pettymys, kun puhutaan suurien tunteiden ihmisestä.
Jolloin jauhetaan samasta asiasta vielä enemmän. Mutta kun sekään ei johda muuhun kun siihen että kuulijat kyllästyvät tai, herra paratkoon, ehdottavat jotakin niinkin radikaalia kun elämäntapamuutosta, niin suurien tunteiden valittaja loukkaantuu: miten hänelle on kehdattu antaa neuvoja, ei hän ole neuvoja pyytänyt (ainakaan jos ne edellyttäisivät että hän ihan oikeasti TEKISI ongelmalleen jotakin), hän on vaan halunnut kuulijakunnan loputtomalle avautumiselleen.
Ja ihmiset ovat paskoja ystäviä, kun eivät jaksa kuunnella. Ottamatta huomioon, että valtaosa kuulijoista ei koe edes ystäväksi koko tyyppiä, pikemminkin pakolliseksi riesaksi jota pitää sietää, koska ollaan naapureita, työkavereita tms. Mutta sitähän suurten tunteiden ihminen ei tajua, koska suurten tunteiden ihmisen päähän ei muuta mahdukaan kun ne hänen omat suuret tunteensa.
Lapset toimivat pelkällä tunteella, aikuiselta voi jo odottaa enemmän.
Kysymys sinulle: osaatko erottaa omat tunteesi muiden tunteista? Miten käsittelet tätä ilmeistä ärtymystäsi ihmisiin?
Miksi maailmassa minun pitäisi mitenkään käsitellä ärtymystä ilkeisiin ja vastenmielisiin ihmisiin, kuten sinä? He ovat mitä ovat, eivät muutu toiseksi millään käsittelyillä. Et ole kovin kiinnostavakaan.
Hmm, miksi ilkeilet minulle? Emme edes tunne toisiamme. Mikä sinulla on hätänä?
Koska sinä olet oikeasti vastenmielinen, ilkeilet täällä monessa ketjussa, aina samalla tavalla, siirappista teennäistä myötätuntoa esittäen. Varmasti sinulla on mt-ongelma, mutta kun ei sekään oikeuta siihen mitä teet.
Ikävä kyllä kaltaisiasi tunnevampyyrejä on myös irl, sitä porukkaa joka oikeasti ryntäisi vasta läheisensä menettäneen kimppuun, muka kuuntelemaan ja antamaan tukea. Sinun tukesi on ilkeää uteliaisuutta, sinulle muiden menetykset ovat lähinnä viihdettä.
Ihmissuhteissa onneksi toimii aika hyvin se karma, että mitä kylvää, sitä saa takaisin.
En ihan oikeasti käsitä mikä sinulla on. Ikävää, jos olet törmännyt ilkeisiin ihmisiin joskus, mutta kaikki tukeaan tarjoavat eivät ole sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Miten pystyy muuttamaan asioita ja korjaamaan ongelmia jos ei tunnusta niiden olemassa oloa? Mietin vaan kun tota alkoa kuluu mulla liikaa, niin onko se nyt niin, että jos ajattelen että mulla ei ole ongelmaa niin ongelmaa ei ole, ja voin hakea taas tänäselle viinat hyvällä omalla tunnolla?[/quot
Kärsitkö juopottelustasi? Silloin kun olet selvinpäin? Humalapäissäsi tietoisuutesi on laskenut, etkä ole valmis vastanottamaan neuvoja tai opetusta. Selvinpäin huomioi mitä alko tekee, se tekee sen minkä alko pitääkin tehdä. Se laimentaa tietoisuutesi vaikuttamalla aivoihisi. Pitkällä aikavälillä tulee tietty muita vaikutuksia.
Selvinpäin tiedostat tämän, joten mitä haluat elämältäsi? Haluatko terveydellesiä ja sosiaalisia haasteita vai katsoa elämää ilman alkoa?
Miksi vastaat kysymyksiin kysymyksillä? Kuulostat ihan joltain verkostomarkkinoijalta... voitko vastata mitä sulta kysyin?
Voitko toistaa kysymyksen?
Mikä ongelma sinulla on? Vai ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Miksi oletat ongelman kadonneen päivässä? Kaikki ei aina ole nopeasti ratkaistavissa.
Se oli tietenkin VAIN esimerkki. Koetan selventää-- Viikko sitten olit lenkillä ja kohtasit karhun. Se ajoi sinua takaa mutta selvisit kotiin. Jos teet tästä ongelman, se karhu on siellä yhä edelleen ja kaikki joille kerrot kauhistelevat kanssasi. Tosiasiassa, sinulla oli vain elämäntilanne jossa kohtasit karhun ja toimit parhaalla mahdollisella tavalla selvitäksesi. Nyt karhua ei ole enää. Aukaise silmäsi ja katso ympärillesi, ei mitään. Voit tietenkin ottaa pyssyn mukaan jos uskot että seuraava karhu juoksee nopeammiin, mutta taas-- se on sen hetkinen elämäntilanne ja toimit taas parhaimmalla tavalla selviytyäksesi. Sana karhun tilalle voit laittaa sanan katkennut jalka, pettävä puoliso, syöpä, työttömyys jne jne
Siellä on luettu elämäntaito-opasta :D
Onko sulla ollenkaan kokemusta oikeasta elämästä ja onko sulla ollut itselläsi koskaan esim syöpä tai onko sinun lapsesi kuollut?
Olipa hauska sattuma, eilen juuri minulta leikattiin syöpä, ensimmäisen kerran jo -90 luvulla.
Olet liian alussa tietoisen elämisen kanssa jotta voisin avustaa sinua ymmärtämään. Kehoitan kuitenkin etsimään lukemista tai youtube videoita jotka ns kolahtaa. Ei taitaisi palsta riittää jos sanasta sanaan sinulle askeleesi opastan. =)
Jos sinulla on syöpä, se luultavasti on sinulla vaikka et kutsu sitä ongelmaksi.
Ero on siinä että uskot tarinaasi ettei sinulla saa olla syöpää ja kuitenkin sinulla se on. Ja siksi olet surullinen ja kärsit. Taistelet todellisuutta vastaan ja häviät tietty sata nolla.
Todellisuus on tämä: Sinulla on syöpä ja olet hakeutunut hoitoon ja tämä on elämäntilanteesi sillä hetkellä. Voi olla myös ensi viikolla tai sitten ei mutta nyt tilanne on tämä. Mielen mekaniikka on tä'ysin sama jos syöpä sanan tilalle laitetaan työttömyys tai puoliso pettää tai lapset kiljuu.
Nyt te sanotte että aivan eri asioita. Minä puhun todellisuuden hyväksymisestä ja siitä että todellisuus ei ole ongelma vaan meidän asenne eli tarina ettei näin saisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Voitko toistaa kysymyksen?
Mikä ongelma sinulla on? Vai ei ole?
Kenelle tämä kysymys on suunnattu?
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on syöpä, se luultavasti on sinulla vaikka et kutsu sitä ongelmaksi.
Ero on siinä että uskot tarinaasi ettei sinulla saa olla syöpää ja kuitenkin sinulla se on. Ja siksi olet surullinen ja kärsit. Taistelet todellisuutta vastaan ja häviät tietty sata nolla.
Todellisuus on tämä: Sinulla on syöpä ja olet hakeutunut hoitoon ja tämä on elämäntilanteesi sillä hetkellä. Voi olla myös ensi viikolla tai sitten ei mutta nyt tilanne on tämä. Mielen mekaniikka on tä'ysin sama jos syöpä sanan tilalle laitetaan työttömyys tai puoliso pettää tai lapset kiljuu.
Nyt te sanotte että aivan eri asioita. Minä puhun todellisuuden hyväksymisestä ja siitä että todellisuus ei ole ongelma vaan meidän asenne eli tarina ettei näin saisi olla.
Pettävä puoliso on ainoastaan järjestelykysymys. Jollei asiaa hyväksy, niin parisuhteesta pääsee äkkiä eroonkin.
Vierailija kirjoitti:
Voitko toistaa kysymyksen?
Mikä ongelma sinulla on? Vai ei ole?
Miten pystyy muuttamaan asioita ja korjaamaan ongelmia, jos ei tunnusta niiden olemassaoloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua. Alussa ainakin oli ihmiset todella metsässä. Joten---
Ongelmat eivät ole itsesi ulkopuolella. Koskaan.
Se että niistä puhuisi ikään kuin ongelmina, sitoo kuulijan myös mukaan vellomaan ns ongelmassa.
Miten pääsee ongelmasta eroon. Ymmärtämällä että ongelma on vain tarina päässäsi, tarina jonka mieli on luonut ja yllä pitää sitä. Kerrottuasi sitä yllä pitää myös ystäväsi.
Ymmärrä tämä syvästi ja korjaa tarinasi niin pääset tasapainoon.
Korjaaminen tarkoittaa ikään kuin tarinan haalistumista, heikkemistä, ja ei siihen samaistumista.
Keinoja on monia.
Tämä toimii olisit sitten sokeutumassa tai miehesi/naisesi olisi sinua pettänyt tai ajanut naapurin autolla kolarin tms.
Kuule ei tuollainen täydellinen itsensä huijaaminen ja todellisuuspakoilu onnistu kuin kemikaaleilla. Mä ainakin olen mieluummin realisti kuin nisti.
Pakko vastata ja auttaa sinua hieman. Kumpi on totta ongelma jonka kohtasit esim eilen ja vellot siinä vielä tänään vai avaat silmäsi ja katsot ymärillesi ilman ongelmaa. Kumpi on totuus?
Tuskin tarvii kirjoittaa muuta. =) Ja kaikki ilman kemiaa, vain tietoisuudella.
Miksi oletat ongelman kadonneen päivässä? Kaikki ei aina ole nopeasti ratkaistavissa.
Se oli tietenkin VAIN esimerkki. Koetan selventää-- Viikko sitten olit lenkillä ja kohtasit karhun. Se ajoi sinua takaa mutta selvisit kotiin. Jos teet tästä ongelman, se karhu on siellä yhä edelleen ja kaikki joille kerrot kauhistelevat kanssasi. Tosiasiassa, sinulla oli vain elämäntilanne jossa kohtasit karhun ja toimit parhaalla mahdollisella tavalla selvitäksesi. Nyt karhua ei ole enää. Aukaise silmäsi ja katso ympärillesi, ei mitään. Voit tietenkin ottaa pyssyn mukaan jos uskot että seuraava karhu juoksee nopeammiin, mutta taas-- se on sen hetkinen elämäntilanne ja toimit taas parhaimmalla tavalla selviytyäksesi. Sana karhun tilalle voit laittaa sanan katkennut jalka, pettävä puoliso, syöpä, työttömyys jne jne
Siellä on luettu elämäntaito-opasta :D
Onko sulla ollenkaan kokemusta oikeasta elämästä ja onko sulla ollut itselläsi koskaan esim syöpä tai onko sinun lapsesi kuollut?
Olipa hauska sattuma, eilen juuri minulta leikattiin syöpä, ensimmäisen kerran jo -90 luvulla.
Olet liian alussa tietoisen elämisen kanssa jotta voisin avustaa sinua ymmärtämään. Kehoitan kuitenkin etsimään lukemista tai youtube videoita jotka ns kolahtaa. Ei taitaisi palsta riittää jos sanasta sanaan sinulle askeleesi opastan. =)
Olet siis kipulääkepöllyssä vielä jos eilen kerran on vasta syöpä leikattu. Ei ihme että horiset tuollaisia.
Hmm, miksi ilkeilet minulle? Emme edes tunne toisiamme. Mikä sinulla on hätänä?