Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen huolissani lapsenlapsestani
Huolestunut isoäiti
08.04.2019 |
Lapsenlapseni (ensimmäinen ja ainoa) täytti juuri vuoden, ja pelkään ettei tyttäreni ikinä kasva äidiksi. Sekä hän että miehensä ovat hyvin urakeskeisiä, viettävät vilkasta sosiaalista elämää, ja vannoivat ennen lapsen syntymää ettei elämän tarvitse muuttua lapsen syntymän myötä. Ajattelin kuitenkin että tämä ajatusmaailma muuttuisi kun lapsi vihdoin syntyi, vaan ei edelleenkään näytä muuttuneen.
Tyttäreni ei suostunut imettämään koska se oli hänen mielestä "ällöttävää" vaan pumppasi rintamaitoa vauvalle heti synnyttämisen jälkeen. Hän myös aloitti unikoulun vauvan ollessa 3kk vanha koska sanomansa mukaan ei jaksanut valvoa öisin. Ensimmäiset 10kk lapsi oli kotona hoidossa (jakoivat vanhempainvapaan), mutta heti kun vanhempainvapaa loppui lapsi (vajaa 11kk vanha) laitettiin päiväkotiin. Hän on usein siellä jopa yli 10 tuntia päivässä ja viikonloppuisin yön yli hoidossa joko minulla tai tyttäreni miehen äidillä jotta heillä olisi "aikaa panostaa myös parisuhteeseen". Lapsi aloitti yökyläilyn jo 2kk vanhana (silloin ei tosin joka viikonloppu) koska tyttäreni sanoi tarvitsevansa taukoa vauva-arjesta. Viikonloppuna kysyivät jos voisin hoitaa lastenlastani viikon tai pari kesällä jotta pääsisivät kaksistaan lomalle. Viimeksi kun hain lapsenlapseni päiväkodista yksi hoitajista sanoi että tyttäreni oli edellisenä päivänä vaikuttanut päihtyneeltä hakiessaan lasta, ja kun kysyin tyttäreltäni asiasta hän vain ihmetteli miksi päiväkodissa niin sanottiin. Hän oli kuulema edellisenä päivänä ollut työkavereidensa kanssa after workeilla kuten heillä on tapana aina torstaisin.
En tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa. Tyttäreni on erittäin älykäs ja menestynyt urallaan, mutta pelkään lapsenlapseni puolesta millainen äiti hänestä tulee. Ensimmäiset kuukaudet luulin että hänellä oli synnytyksen jälkeinen masennus joka selittäisi tuon äitivaiston puuttumisen, mutta lapsi on jo vuoden eikä hän edelleenkään vaikuta haluavan viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Mitä voin tehdä?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Hola kaikki mummit ja papat!
Huoli pois jälkikasvusta, me ollaan jo tehty osamme.
Tulkaa etelään nauttimaan elämästä heti kun pääsette. Meitä on täällä tuhansia iloisia isovanhempia.
Lastenlapsia ehtii nähdä kesällä käydessä sen minkä haluaa ja lapsille kelpaa!
Mamma ja Pappa
Tenerife España.
Hola, kuule eipä tulla sinne ja arvaa miksi? Me vietämme aikaamme täällä kotimaassa perheemme lähellä nauttien heidän arkielämän tapahtumista. Kuulemme kaikenlaisia hauskoja juttuja ja tapahtumia ja tapaamme toisiamme livenä.
Tiedämme kyllä millaista siellä etelässä on. Pienissä tylsissä piireissä samat jutun aiheet, joita sitten viinin avulla yritetään piristää. Nähty on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä tarina on tosi, niin on todella surullista. En ikinä pystyisi pitämään lastani hoidossa noin montaa tuntia päivässä. Ensimmäisenä ajan päiväkodille poikani hakemaan kun pääsen töistä. Kauppareissut haluan tehdä hänen kanssaan yhdessä,
Lapselle voi tulla ongelmia kun ei ole niin turvallista kiintymyssuhdetta vanhempiinsa. Voisitko sinä toimia lapsenlapsen elämässä turvallisena aikuisena? Pystyisitkö kenties hakemaan hänet joskus päiväkodista aiemmin ja viettää aikaa hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen äitiysloma oli 3 kk ja monet lapset hoidatettiin mummolassa kesät.
Niinpä tehtiin, sekä viikonloput ja kaikki mahdolliset muut lomat. Mummolaan saatettiin viedä likapyykitkin pestäväksi tai mummo tuli kotiin siivoamaan.
Tuotakaan ei voi yleistää. Naisten työssäkäyminen yleistyi koko Suomessa vasta -70 luvulla. ei joka perheellä ollut sitä mummolaa, minne lapset olisi voinut lähettää. Omat muistikuvani kesistä on, että kaupunkilaislapset lähetettiin kesäsiirtoloihin kesäkuuksi, kun vanhemmat kävivät vielä töissä. Koska olin koululainen, viihdyin noilla kesäleireillä hyvin. Ennen kouluikää minua ja sisaruksiani oli hoitamassa joku tyttönen, ei varmaan edes vielä 14-vuotias. Joka kesä oli eri tyttö ja ei aina niin luotettavakaan.
Se että lapset oli aikoinaan hoidossa isovanhemmillaan, naapureilla tm. tutuilla ihmisillä, ei nyt riitä perusteluksi tähän, että ap:n tytär ja vävy voisivat pitää ihan taaperoa päiväkodissa 50 tuntia viikossa.
Olen maalta, ja minunkin vanhemmat oli pitkää päivää töissä, mutta minulla tosiaan oli hoitajina omat isovanhemmat ja myöhemmin naapureita, kavereiden vanhempia jne. Perhe- ja perhepäivähoitoa sekä hoitorinkejä, kuten nykyään voitaisiin sanoa. Sain näiltä minut ja vanhempani läheisesti tuntevilta ihmisiltä hyvää huolenpitoa ja läsnäoloa. Monet päivät oltiin meillä, eli minua hoidettiin omassa kodissani.
Lapsi voi olla 50 tuntia mummolassa ja tuntea olonsa turvalliseksi. Mutta sama tuntimäärä päiväkodissa, viimeisten joukossa siellä pihalla odottamassa, tulevatko isi ja äiti koskaan... Ei, ei, ei.
Vierailija kirjoitti:
Pidä ainakin huolta siitä, että olet itse lapselle hyvä, läheinen ja lämmin isoäiti. Sinulla saattaa olla tavallista suurempi positiivinen vaikutus lapseen ja ehkä pystyt tarjoamaan hänelle niitä asioita, joita kotona ei saa.
Tämä on totta. Mulla oli lukiossa kaveri joka tuli raskaaksi ja pyysi mua kummiksi, päihteet vei häntä alusta alkaen. Lapsi oli mun kanssa päiviä. Joskus viikkojakin, kun tehtiin tilapäinen huostaanotto äidin (turhien) päihdehoidon jaksojen vuoksi. Minut arvioitiin sopivaksi tilapäiseksi sijoituspaikaksi koska olin jo ”vara-äiti”. Kun hänet sitten 9-vuotiaana otettiin kokonaan huostaan, en ryhtynyt sijaisäidiksi mutta hän oli laitoksesta valtavan paljon luonani ja soitimme lähes päivittäin.
Nyt aikuisena tämä kummilapsi pärjää, opiskelee ja hänellä on yllättävän hyvä usko itseensä. Voin aivan hyvällä omatunnolla vakuuttaa että uskon meidän suhteemme kantaneet häntä paljon. Minä en koskaan hylkää häntä ja hän tietää sen. Kannustan, olen ylpeä hänen saavutuksistaan, olen ollut olkapäänä ja ottanut äidin hylkäämisen surun ja raivon vastaan.
Oikeasti isovanhempana voit tehdä valtavasti. Et voi juurikaan muuttaa tyttäresi asennetta ja häntä ei myöskään kannata liikaa suututtaa. Lapselle ei ole velvollisuus olla henkisesti läsnä, ei ole huostaanoton peruste edes tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan todellisuutta on se, että pieni lapsi 10h päiväkodissa. Toiset lapset voivat olla enemmänkin. Tiedän työttömän äidin jonka lapsi on 11h päiväkodissa, lapsen isän työn takia.
Vierailija kirjoitti:
Se että lapset oli aikoinaan hoidossa isovanhemmillaan, naapureilla tm. tutuilla ihmisillä, ei nyt riitä perusteluksi tähän, että ap:n tytär ja vävy voisivat pitää ihan taaperoa päiväkodissa 50 tuntia viikossa.
Olen maalta, ja minunkin vanhemmat oli pitkää päivää töissä, mutta minulla tosiaan oli hoitajina omat isovanhemmat ja myöhemmin naapureita, kavereiden vanhempia jne. Perhe- ja perhepäivähoitoa sekä hoitorinkejä, kuten nykyään voitaisiin sanoa. Sain näiltä minut ja vanhempani läheisesti tuntevilta ihmisiltä hyvää huolenpitoa ja läsnäoloa. Monet päivät oltiin meillä, eli minua hoidettiin omassa kodissani.
Lapsi voi olla 50 tuntia mummolassa ja tuntea olonsa turvalliseksi. Mutta sama tuntimäärä päiväkodissa, viimeisten joukossa siellä pihalla odottamassa, tulevatko isi ja äiti koskaan... Ei, ei, ei.
Isovanhemmat hoitaa tässä provossa apn lasta muutenkin paljon miksi he eivät voisi hakea lasta päivähoidosta aiemmin.
Eikö päiväkodin työntekijät olekaan lastenhoidon ammattilaisia joiden hoidossa lapsi joutuu pelkäämään sitä tullaanko häntä hakemaan vai ei? Onneksi omien lasteni päivähoidossa ei noin ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hienoa, että jotkut suomalaisetkin osaavat suhtautua tervepäisesti vanhemmuuteen. Tekisin itse täysin samoin. Ja niin tekivät vanhempanikin, oli onnellinen lapsuus kodissa, missä vanhemmat priorisoivat toisensa etusijalle ja olivat todella onnellisia. Ei lasten tarvitse olla maailman keskipisteitä.
Mitä hyötyä huolissaan olemisesta on jos ei todellisuudessa tee mitään sen eteen että lapsen kiintymyssuhde vanhempiin tai lapsesta huolehtivaan ihmiseen säilyy? Valittaminen ei hyödytämitään. Se ei ole muuta kuin itsensä jalustalle nostamista "Minä olen tehnyt toisin", "Minä en ymmärrä vanhempia jotka tekevät tuolla tavalla/toisin kuin minä" Mitä v'itt'a sitten? Ole ymmärtämättä, mutta ladten tai lapsen tilanne ei parane siitä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut tarvitsee enemmän omaa aikaa ollakseen hyviä vanhempia sen ajan kun ovat lapsen kanssa. Ei päiväkoti mikään vankila ole vaan usein paikka jonne lapsi ihan mielellään menee. Olisiko parempi jos äiti olisi kotona lapsen kanssa neljän seinän sisällä päivät pitkät?
Alue: Aihe vapaa
Olosuhteiden pakosta äiti ei aina ollut läsnä lapsuudessani, eikä isälläkään siihen mahdollisuutta 24/7 ollut. Rakastavat vanhemmat kuitenkin. Päiväkodissa en koskaan ole ollut hoidossa. Olen ollut hoidossa pienestä lähtien niin mummoilla jopa isomummolla kuin tätien ja setien luona.
Hyvät välit vanhempii on ollut koko ajan. Erityisesti olen tyytyväinen siihen että olen nähnyt myös muiden kuin vain ydinperheeni elämää. Hyvin nuorena itsellenkin on ollut selvää että kaikki eivät elä eikä kaikkien tarvitse elää samanlaista elämää.