Olen huolissani lapsenlapsestani
Lapsenlapseni (ensimmäinen ja ainoa) täytti juuri vuoden, ja pelkään ettei tyttäreni ikinä kasva äidiksi. Sekä hän että miehensä ovat hyvin urakeskeisiä, viettävät vilkasta sosiaalista elämää, ja vannoivat ennen lapsen syntymää ettei elämän tarvitse muuttua lapsen syntymän myötä. Ajattelin kuitenkin että tämä ajatusmaailma muuttuisi kun lapsi vihdoin syntyi, vaan ei edelleenkään näytä muuttuneen.
Tyttäreni ei suostunut imettämään koska se oli hänen mielestä "ällöttävää" vaan pumppasi rintamaitoa vauvalle heti synnyttämisen jälkeen. Hän myös aloitti unikoulun vauvan ollessa 3kk vanha koska sanomansa mukaan ei jaksanut valvoa öisin. Ensimmäiset 10kk lapsi oli kotona hoidossa (jakoivat vanhempainvapaan), mutta heti kun vanhempainvapaa loppui lapsi (vajaa 11kk vanha) laitettiin päiväkotiin. Hän on usein siellä jopa yli 10 tuntia päivässä ja viikonloppuisin yön yli hoidossa joko minulla tai tyttäreni miehen äidillä jotta heillä olisi "aikaa panostaa myös parisuhteeseen". Lapsi aloitti yökyläilyn jo 2kk vanhana (silloin ei tosin joka viikonloppu) koska tyttäreni sanoi tarvitsevansa taukoa vauva-arjesta. Viikonloppuna kysyivät jos voisin hoitaa lastenlastani viikon tai pari kesällä jotta pääsisivät kaksistaan lomalle. Viimeksi kun hain lapsenlapseni päiväkodista yksi hoitajista sanoi että tyttäreni oli edellisenä päivänä vaikuttanut päihtyneeltä hakiessaan lasta, ja kun kysyin tyttäreltäni asiasta hän vain ihmetteli miksi päiväkodissa niin sanottiin. Hän oli kuulema edellisenä päivänä ollut työkavereidensa kanssa after workeilla kuten heillä on tapana aina torstaisin.
En tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa. Tyttäreni on erittäin älykäs ja menestynyt urallaan, mutta pelkään lapsenlapseni puolesta millainen äiti hänestä tulee. Ensimmäiset kuukaudet luulin että hänellä oli synnytyksen jälkeinen masennus joka selittäisi tuon äitivaiston puuttumisen, mutta lapsi on jo vuoden eikä hän edelleenkään vaikuta haluavan viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Mitä voin tehdä?
Kommentit (191)
Surullista.
Olen tuollaisen äidin tavannut joka ei ollut paljon koskaan lapsiensa kanssa.
Kyllä sen oireilun ja äidin kaipuun lapsista näki.
Äiti oli yh ja jos lapset ei ollut isällään niin sitten mummolla.
Äiti liihotteli muualla.
En tiedä mitä voi tehdä mutta todella raskasta tuollaista touhua seurata.
Hassuinta oli se että tää äiti on se lähivanhempi mutta oli harvoinnlastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kiitos aloituksestasi. Olen järkyttynyt sitä lukiessani... Tunnen tuskaa sydämessäni kun ajattelen, miltä sinusta mahtaa tuntua, kun ainoaa lapsenlastasi kohdellaan noin kylmästi :(
Miksi he halusivat lapsen, vaikka eivät ajatelleet lapsen olevan niin merkityksellinen, että se muuttaisi heidän elämäänsä? Jopa koira muuttaa elämää. Miksei oma lapsi? No, ehkä hänellä on ns. "tunnelukko" - onko termi tuttu?
Uskon, että tyttäresi ajatusmaailma muuttuu vielä: kun hän joutuu kohtaamaan tekemänsä virheet vauvan kanssa.
Asenne imettämiseen kertoo persoonallisuudesta, mutta imettämättömyys ei sinänsä ratkaise mitään. Sen sijaan unikoulu tarkoituksenhakuisena kertoo, että asenne vauvaan on äärimmäisen itsekäs - ja itsekkyys vauvan kanssa kostautuu aina, tavalla tai toisella.
Kirjoituksesi on kuin kauhutarina, mutta ikävä kyllä tiedän vastaavanlaisia tapauksia useitakin. Ei ihan noin pahoja, mutta melkein.
Useat eri hoitopaikat: millainen riski se on aivojen kehitykselle, on tietysti tapauskohtaista. Minkä oloinen vauva on ollut sinun hoidossasi, onko tyytyväinen ja virkeä? Vai itkuinen? Flegmaattinen? Katsooko silmiin?
Eivät halua viettää lomaansa lapsensa kanssa!? Onko tarkoitus kasvattaa psykopaatti..? No joo, anteeksi, tämä ei ole mikään hauska asia. Tulee vain vahvasti sellainen vaikutelma, että ovat alitajuisesti tuottamassa psykopaatin. Oletko jutellut lapsen isän äidin kanssa tilanteesta? Mitä mieltä hän on?
Olisiko mitään mahdollisuuksia, että adoptoisit lapsenlapsesi..? Ei tyttäresi vuoksi, älä sano suoraan tai loukkaa. Positiivisesti. Saattaisit oikeasti pelastaa lapsen mielenterveyden.
Miten asenne imettämiseen kertoo persoonallisuudesta. Samaa maitoa saanut pullosta, se on hyvä vaihtoehto. Etenkin, koska mieskin voi ruokkia. Unikoulu kuulostaa tosi pahalta.
Psykopaattia ei voi kasvattaa, se on synnynnäistä, tai joskus aivovammasta johtuvaa, ei vanhemmista. Sen sijaan psykopaatiksi syntynyttä voi kasvattaa jonkin verran itsehillintään.
Jutella lapsen isän ÄIDIN kanssa tilanteesta, mitä ihmettä? Miksei yhtä hyvin isän ISÄN kanssa? Ei se lapsi ole mikään äitien juttu yksin, ei todellakaan.
Jos tuo aloituksen jeremiadi on totta, niin eikö olisi paikallaan koota yhteen lapsen vanhemmat ja isovanhemmat sekä esim. perheterapeutti ja yrittää tälle äidille selittää, mistä äitiydessä on kysymys ja että vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan 24/7, eivät mummot, kummit ja kumminkaimat. Vain harvoin poikkeustapauksissa voi mummo astua remmiin, mutta ei joka viikonloppu ja vielä kesälomallakin. Kun sitä lapsiparkaa riepotellaan hoitajan luota hoitajan luo, niin eihän se ressukka tiedä, keneen kiintyä. Luultavasti kiintymyssuhde äitiin on jäänyt syntymättä. Miten lienee isän laita? Tuon parin olisi varmaan kannattanut pohtia vielä muutaman kerran ennen lapsen alkuun laittamista, mitkä heidän motiivinsa hankkia lapsi ovat. Ja jos vastausta ei olisi löytynyt, olisi ollut ehkä viisaampaa jättää se lapsi tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Sanot tytöllesi etä hän on äiti ja hänen kuuluu lastaan hoitaa. Kieltaydyt nyt heti tuollaisista viikkojen hoidosta noin pienen lapsen kohdalla.
Miksi lapsi on muuten ympärivuorokautisessa päivähoidossa. Tekeekö molemmat vanhemmat siis vuorotyötä ?? Ympärivuorokautisiin ei ihan noin vaan lasta saa.
Toisaalta taas jo mummo ei ota lasta hoitoon, voivat vanhemmat viedä hänet jollekin lapselle vieraalle tuttavalleen. Vanhemmat eivät tunnu miettivän lapsen etua joten voi olla että heille on aivan sama kuka lasta hoitaa kunhan itse pääsevät lomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän keissin, jossa yh-äiti tukeutuu omaan äitiinsä erittäin paljon. Lapsi on todella usein isoäidillään ja isoäidin miesystävällä hoidossa koko viikonlopun, joskus joka viikonloppu.
On ihanaa, että lapsella on lämmin suhde isovanhempiinsa, mutta kyllä vähän huolestuttavaa on, koska lisäksi lapsi on tarhassa arkipäivät, joten aika nihkeästi taitaa olla yhteistä aikaa äidin kanssa tällä pienellä tytöllä.
Miksi yhteinen aika bioäidin kanssa olisi välttämätöntä?
Älä tee koskaan lapsia jos et täyä et ymmärrä.
Aloittajan on hyvä ottaa omaa aikaa ja lähteä lomalle jonnekin kauemmas.
Sanoutua irti jatkuvasta lapsenhoidosta.
Saa ihan hyvällä tunnolla nauttia omasta elämästään.
Eihän isovanhemmat ole mitään lastenhoitoautomaatteja!
Ap, ehdota että tyttäresi ja vävysi hakeutuvat perheterapiaan. Jossa toivon mukaan valistuvat, aikuistuvat ja alkavat ottamaan vastuuta kun kerran parheen ovat perustaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän keissin, jossa yh-äiti tukeutuu omaan äitiinsä erittäin paljon. Lapsi on todella usein isoäidillään ja isoäidin miesystävällä hoidossa koko viikonlopun, joskus joka viikonloppu.
On ihanaa, että lapsella on lämmin suhde isovanhempiinsa, mutta kyllä vähän huolestuttavaa on, koska lisäksi lapsi on tarhassa arkipäivät, joten aika nihkeästi taitaa olla yhteistä aikaa äidin kanssa tällä pienellä tytöllä.
Miksi yhteinen aika bioäidin kanssa olisi välttämätöntä?
Älä tee koskaan lapsia jos et täyä et ymmärrä.
En minä heitä ole tehnytkään saanut kyllä, mutta mikä ihmeen vastaus tuo oli kysymykseen. Toivottavasti et lapsia opeta samalla tavalla että kysymyksiin voi vastata mitä nyt vain sillä hetkellä mieleen juolahtaa vaikka se ei liittyisi kysymykseenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kiva jos tytär käy täällä ja tunnistaa äitinsä väkertämän viestin. Minä ainakin suuttuisin syvästi.
Vielä kivempi jos äidit käy täällä lukemassa miten tyttäret halventeeraavat äitejään.
Röyhkeimmät heistä sitten vielä vinkuvat lastenhoitoapua näiltä "surkeilta" äideiltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva jos tytär käy täällä ja tunnistaa äitinsä väkertämän viestin. Minä ainakin suuttuisin syvästi.
Vielä kivempi jos äidit käy täällä lukemassa miten tyttäret halventeeraavat äitejään.
Röyhkeimmät heistä sitten vielä vinkuvat lastenhoitoapua näiltä "surkeilta" äideiltään.
Kyllä minä ainakin suuttuisin syvästi enkä kuuna kullanvalkeana suostuisi lapsenlikaksi.
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Tässä jutussa ihmetyttää se, että ainakin varhaiskasvatuslaki kieltää lapselta yli 10 h hoitopäivät ja meillä päiväkoti ei anna pitää lasta hoidossa yli 10 tuntia.
Entä sitten, kun vanhemmilla työmatkaa 70-80 km eri suuntiin ja välillä samat työvuorot? Meillä tuli edellisvuonna väkisinkin vähän yli 10 h hoitopäiviä joka kolmas viikko. Mä tein ko. työtä 10 kk sijaisuuden, miehen työ on vakituinen.
Tässä on esimerkki siitä kun sellainen henkilö joka ei halua lapsia joutuu hankkimaan ulkopuolisten vaikutteiden takia sellaisen . Täällä siitä saa vielä lukea vähän väliä. Kuinka se on naisen tehtävä synnyttää lapsi. No, ap:lle on nyt syntynyt sellainen. Hän on tehnyt tämän naiselta vaadittavan teon. Nyt hän jatkaa elämäänsä siten miten haluaa elämämsä elää. Mutta ollaanko täällä tyytyväisiä? Ei. Miksi?
Harmillinen tilanne lapsen kannalta mutta suhteesa on ollut aika iso riskitekijä jos kummallakin on ollut eri näkemys lasten hankkimisen suhteen. Ketään ei voi pakottaa äidiksi. Joskus joku tietää jo etukäteen minkälainen äiti tulee lapselle olemaan ja juuri siitä syystä jättää lapset hankkimatta vaikka ulkopuolella väitettaisiin mitä. Ap:lla olisi pitänyt olla tuo mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko minkä verran keskustellut tuosta asiasta tyttäresi kanssa? Voi kyllä tosin olla hyvin vaikeaa puhua suoraan. Millainen äiti itse olit hänelke hänen varhaislapsuudessa?
Olen yrittänyt puhua hänelle, mutta hän ei näe tilanteessa mitään väärää eikä ymmärrä miksi olen huolestunut. Vetoaa myös siihen että näinhän hän sanoi tämän menevän jo ennen lapsen syntymää niin miksi näin jälkikäteen vouhotan. Itse koin kasvaneeni äitiyteen tyttäreni syntymän myötä, ja olen aina laittanut hänen tarpeet omieni edelle.
T. Ap
Mielestäni kuulostat hirveän jyrkältä. Maailma on muuttunut esimerkiksi 25 vuodessa. Työelämä on erittäin vaativaa. On kohtuutonta vielä jos sukulaiset syyllistävät. Voit itse tarjota apua, jos olet huolissasi. Miksi lapsi ei ole sinun hoidossa viikonloppuisin, jos he ovat töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän keissin, jossa yh-äiti tukeutuu omaan äitiinsä erittäin paljon. Lapsi on todella usein isoäidillään ja isoäidin miesystävällä hoidossa koko viikonlopun, joskus joka viikonloppu.
On ihanaa, että lapsella on lämmin suhde isovanhempiinsa, mutta kyllä vähän huolestuttavaa on, koska lisäksi lapsi on tarhassa arkipäivät, joten aika nihkeästi taitaa olla yhteistä aikaa äidin kanssa tällä pienellä tytöllä.
Miksi yhteinen aika bioäidin kanssa olisi välttämätöntä?
Älä tee koskaan lapsia jos et täyä et ymmärrä.
En minä heitä ole tehnytkään saanut kyllä, mutta mikä ihmeen vastaus tuo oli kysymykseen. Toivottavasti et lapsia opeta samalla tavalla että kysymyksiin voi vastata mitä nyt vain sillä hetkellä mieleen juolahtaa vaikka se ei liittyisi kysymykseenkään.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta onhan se nyt aika perusjuttu, että sen oman äidin ja isän kanssa solmitaan se läheisin suhde. Hyvän kiintymissuhteen muodostumisen kannalta se yhdessä oleminen, rakastaminen, hoivaaminen on erittäin tärkeää yksi vuotiaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko minkä verran keskustellut tuosta asiasta tyttäresi kanssa? Voi kyllä tosin olla hyvin vaikeaa puhua suoraan. Millainen äiti itse olit hänelke hänen varhaislapsuudessa?
Olen yrittänyt puhua hänelle, mutta hän ei näe tilanteessa mitään väärää eikä ymmärrä miksi olen huolestunut. Vetoaa myös siihen että näinhän hän sanoi tämän menevän jo ennen lapsen syntymää niin miksi näin jälkikäteen vouhotan. Itse koin kasvaneeni äitiyteen tyttäreni syntymän myötä, ja olen aina laittanut hänen tarpeet omieni edelle.
T. Ap
Mielestäni kuulostat hirveän jyrkältä. Maailma on muuttunut esimerkiksi 25 vuodessa. Työelämä on erittäin vaativaa. On kohtuutonta vielä jos sukulaiset syyllistävät. Voit itse tarjota apua, jos olet huolissasi. Miksi lapsi ei ole sinun hoidossa viikonloppuisin, jos he ovat töissä?
Ap hyvä! Älä jää huolestumaan.
Iloitse ja nauti tahollasi kaikesta hyvästä mitä sinulla on.
Kerro, että joskus voit ottaa lapsen hoitoosi, mutta vakituiseksi et rupea.
Isovanehemmilla on oikeus omaan elämäänsä eikä lapsilla ole siihen mitään sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Istutaan baarissa litkimässä viiniä kun 1v on päiväkodissa? Olisi mahdollisuus hakea hänet ajoissa jos yleensä on 10h päiviä, mutta äiti menee mielummin baariin.
Mutta jos isä joisi, se olisi ok? Äitikin saa relata ja kannattaisikin, ettei väsy vanhemmuuteen.
Älä sure. Ranskassa on tapana kasvattaa lapset juuri noin. Heidät laitetaan päiväkotiin muutaman kuukauden ikäisinä ja äidiltä ei odoteta uhrautumista tai elämän muuttamista lapsen synnyttyä.Lapsen on sopeuduttava perheeseen. Naisen kuuluu laittaa parisuhde ykköseksi ja lapsi tulee kakkosena. Äitiyteen ei suhtauduta yhtä tiukkapipoisesti kuin Suomessa ja on ihan ok olla vain keskinkertainen äiti. Ja kelpo ihmisiä niistä ranskalaistenkin vauvoista kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen äitiysloma oli 3 kk ja monet lapset hoidatettiin mummolassa kesät.
Niinpä tehtiin, sekä viikonloput ja kaikki mahdolliset muut lomat. Mummolaan saatettiin viedä likapyykitkin pestäväksi tai mummo tuli kotiin siivoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa uskottava sepustus. Lämmin ja hellä mummeli kasvattanut psykopaatin.
Minäkin oudoksun tätä, ennen sanottiin sitä saa mitä tilaa!
Siis miten tämä provoketju on paisunut 12-sivuiseksi? Eilen tämä sama kirjoittaja yritti vastaavaa juttua poikansa perheestä, jolle ei 10 000 euron kuukausitulot riittäneet elämiseen. Siinäkin isovanhemmat hoitovat jatkuvasti lasta, autoakin piti lainailla ja rahaa ei voinut säästää, kun se pantiin kehitysyhteistyöhön. Tämän tarinan yksityiskohdat eivät ole todellisia, mm. se, että vauva on 10 h päiväkodissa ja että pk:n henkilökunta muka kertoo isoäidille vaitiolovelvollisuuden piikkiin kuuluvia asioita.
Etkö lukenut, että vaikka ap lopettaisi hoitamisen, toiset isovanhemmat hoitavat.