Lue keskustelun säännöt.
Olen huolissani lapsenlapsestani
Huolestunut isoäiti
08.04.2019 |
Lapsenlapseni (ensimmäinen ja ainoa) täytti juuri vuoden, ja pelkään ettei tyttäreni ikinä kasva äidiksi. Sekä hän että miehensä ovat hyvin urakeskeisiä, viettävät vilkasta sosiaalista elämää, ja vannoivat ennen lapsen syntymää ettei elämän tarvitse muuttua lapsen syntymän myötä. Ajattelin kuitenkin että tämä ajatusmaailma muuttuisi kun lapsi vihdoin syntyi, vaan ei edelleenkään näytä muuttuneen.
Tyttäreni ei suostunut imettämään koska se oli hänen mielestä "ällöttävää" vaan pumppasi rintamaitoa vauvalle heti synnyttämisen jälkeen. Hän myös aloitti unikoulun vauvan ollessa 3kk vanha koska sanomansa mukaan ei jaksanut valvoa öisin. Ensimmäiset 10kk lapsi oli kotona hoidossa (jakoivat vanhempainvapaan), mutta heti kun vanhempainvapaa loppui lapsi (vajaa 11kk vanha) laitettiin päiväkotiin. Hän on usein siellä jopa yli 10 tuntia päivässä ja viikonloppuisin yön yli hoidossa joko minulla tai tyttäreni miehen äidillä jotta heillä olisi "aikaa panostaa myös parisuhteeseen". Lapsi aloitti yökyläilyn jo 2kk vanhana (silloin ei tosin joka viikonloppu) koska tyttäreni sanoi tarvitsevansa taukoa vauva-arjesta. Viikonloppuna kysyivät jos voisin hoitaa lastenlastani viikon tai pari kesällä jotta pääsisivät kaksistaan lomalle. Viimeksi kun hain lapsenlapseni päiväkodista yksi hoitajista sanoi että tyttäreni oli edellisenä päivänä vaikuttanut päihtyneeltä hakiessaan lasta, ja kun kysyin tyttäreltäni asiasta hän vain ihmetteli miksi päiväkodissa niin sanottiin. Hän oli kuulema edellisenä päivänä ollut työkavereidensa kanssa after workeilla kuten heillä on tapana aina torstaisin.
En tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa. Tyttäreni on erittäin älykäs ja menestynyt urallaan, mutta pelkään lapsenlapseni puolesta millainen äiti hänestä tulee. Ensimmäiset kuukaudet luulin että hänellä oli synnytyksen jälkeinen masennus joka selittäisi tuon äitivaiston puuttumisen, mutta lapsi on jo vuoden eikä hän edelleenkään vaikuta haluavan viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Mitä voin tehdä?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
En ole ainakaan huomannut että lapsi oireilisi, ja he pitävät kyllä huolta fyysisestä terveydestä ja siitä että hänellä on ruokaa, leikkikavereita jne. Tuo henkinen läsnäolo on se mikä minua huolettaa. Tyttäreni ei ole ikinä ollut lapsirakas, ja on sanonut suoraan ettei olisi halunnut lapsia mutta kun mies ehdottomasti halusi. Olen ehkä ollut naiivi uskoessani että äitiys tulee luonnostaan synnytyksen jälkeen koska se oli oma kokemukseni :/
T. Ap
Minkälainen isä tämä lapsen isä siis on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko tällä lapsella isää ollenkaan vai miksi tämä kaakattaja vaatii kaiken mahdollisen hoidon ja syyllisyyden lapsen äidin niskaan vaikka ilmeisesti isä toimii samalla tavalla? Luojan kiitos AP ei ole minun äitini, hirveä eukko.
Kiva jos tytär käy täällä ja tunnistaa äitinsä väkertämän viestin. Minä ainakin suuttuisin syvästi.
Vähän surulliselta kuulostaa. Mietin kyllä sitä, että kyllähän lapsesta kuitenkin näkee, miten hänellä menee. Ei se nyt ihan automaattista kuitenkaan ole, että lapsen ja vanhempien suhde on huono, jos lapsen kanssa vietetään vain pari tuntia päivässä. Kuulemani mukaan ainakin Ranskassa vanhempien parisuhteeseen panostetaan selvästi enemmän kuin Suomessa ja töissä käydään ihan yleisesti, eikä kai voi sanoa, että lapset voivat erityisen huonosti. Monen lapsen elämä voi olla kurjaa myös kotihoidossa. Jos vanhemmat ovat urahenkisiä, ei se ole lapsenkaan etu, että siinä vaiheessa jäädään kotiin lapsen kanssa. Mieheni työpaikalla on myös noita after workeja ja kyllä, juovat siellä viiniä (eivät kaikki), ei siinä mitään ihmeellistä ole. Eivät todellakaan vedä p*rseitä olalle. Itsekin voin juoda viiniä lasten läsnä ollessa, ei siinä mitään kummallista ole. Mutta sanoisin siis, että lapsen vointia kannattaa kyllä tarkkailla ja jos jotain ilmenee, niin sitten vaikka ls-ilmoa tekemään, mutta ei ole yhtä tapaa olla vanhempi. Tiedän hyvin ura- ja äitiyskeskeisiä kumpiakin. Voi myös olla, että lapselle on ihan hyvä olla isovanhempien luona ja vanhemmat ajattelevat, että se on isovanhemmillekin tärkeää. Itse olen pitkän linjan kotiäiti ja silti nyt kirjoitan näin, koska asioilla on yleensä puolensa ja puolensa.
Istutaan baarissa litkimässä viiniä kun 1v on päiväkodissa? Olisi mahdollisuus hakea hänet ajoissa jos yleensä on 10h päiviä, mutta äiti menee mielummin baariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva itsekin sai vauvan. Valitettavasti lapsen saatuaan saa toimia lapsen parhaaksi ja usein tinkimään omista eduistaan.
Ai, että säälin tätä pikkuista 😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hola kaikki mummit ja papat!
Huoli pois jälkikasvusta, me ollaan jo tehty osamme.
Tulkaa etelään nauttimaan elämästä heti kun pääsette. Meitä on täällä tuhansia iloisia isovanhempia.
Lastenlapsia ehtii nähdä kesällä käydessä sen minkä haluaa ja lapsille kelpaa!
Mamma ja Pappa
Tenerife España.
Loistohomma, kannatetaan!
Nykyisin kun nuorempi sukupolvi, eli omat lapset suhtautuvat halveksien vanhempiinsa, on etelänmaille muutto ihan parasta kun eläkeikä koittaa. Sitä ennen kannattaa tehdä lomareissuja ulkomaille aina joka välissä. Turhaa on säästää kituuttaa ilkeitä jälkeläisiään varten. Lastenlapsistakaan tyhmät isovanhemmat ei kässää mitään.
Pitkä välimatka on hyväksi kaikille osapuolille!
Tämä Vauvapalsta on ollut silmiä avaavaa luettavaa kyseisen asian suhteen.
Esimerkkinä oli valitus hiljattain, kuinka tytär häpeää omaa äitiään kauppareissulla. Äitiparka ei osaa edes autoa parkkeerata kunnolla. Miksiköhän tytär ei aja itse?
Ja kuinka se äitmummo kaikin puolin niin huono ja osaamaton.
Saatikka lastenhoidosta jotain ymmärtäisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hola kaikki mummit ja papat!
Huoli pois jälkikasvusta, me ollaan jo tehty osamme.
Tulkaa etelään nauttimaan elämästä heti kun pääsette. Meitä on täällä tuhansia iloisia isovanhempia.
Lastenlapsia ehtii nähdä kesällä käydessä sen minkä haluaa ja lapsille kelpaa!
Mamma ja Pappa
Tenerife España.Loistohomma, kannatetaan!
Nykyisin kun nuorempi sukupolvi, eli omat lapset suhtautuvat halveksien vanhempiinsa, on etelänmaille muutto ihan parasta kun eläkeikä koittaa. Sitä ennen kannattaa tehdä lomareissuja ulkomaille aina joka välissä. Turhaa on säästää kituuttaa ilkeitä jälkeläisiään varten. Lastenlapsistakaan tyhmät isovanhemmat ei kässää mitään.
Pitkä välimatka on hyväksi kaikille osapuolille!Tämä Vauvapalsta on ollut silmiä avaavaa luettavaa kyseisen asian suhteen.
Esimerkkinä oli valitus hiljattain, kuinka tytär häpeää omaa äitiään kauppareissulla. Äitiparka ei osaa edes autoa parkkeerata kunnolla. Miksiköhän tytär ei aja itse?
Ja kuinka se äitmummo kaikin puolin niin huono ja osaamaton.
Saatikka lastenhoidosta jotain ymmärtäisi!
Juu. On ollut silmiinpistävää, miten äidit ja mummot ovat surkeita, avuttomia, jopa ilkeitä ja kateellisia!!!!😂
Ulkomaille muutto viisain ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän keissin, jossa yh-äiti tukeutuu omaan äitiinsä erittäin paljon. Lapsi on todella usein isoäidillään ja isoäidin miesystävällä hoidossa koko viikonlopun, joskus joka viikonloppu.
On ihanaa, että lapsella on lämmin suhde isovanhempiinsa, mutta kyllä vähän huolestuttavaa on, koska lisäksi lapsi on tarhassa arkipäivät, joten aika nihkeästi taitaa olla yhteistä aikaa äidin kanssa tällä pienellä tytöllä.
Vierailija kirjoitti:
Surullinen tilanne, tuli surku lukiessa. Oman ajan ottaminen jaksamisen kannalta on tärkeää arjen keskellä, mutta tässä ei kertomasi perusteella ole sellaisesta kyse. Oireileeko lapsi? Oletko ottanut tyttäresi kanssa asian puheeksi?
Tilanne on varmasti hankala, koska kukin perhe toimii tapojensa mukaan, eikä mikään laki kiellä tai säätele esim. minkä verran lasta voi jättää luotettavalle aikuiselle hoitoon. On ainoastaan suosituksia. Sen sijaan jos on syytä epäillä minkäänlaista lapsen tarpeisiin vastaamattomuutta, niin ottaisin lastensuojeluun yhteyden. Perhe saisi tukea vanhemmuuteen. Olet hyvä mummo kun huolehdit hänestä, toivon sinulle rohkeutta olla jämäkkä tässä asiassa ja vaatia lapsenlapsesi etua, jos vanhemmat eivät sitä tee.
Ihanaa kun joku puhuu perheestä ja vanhemmista, eikä "äiti sitä, äiti tätä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen tilanne, tuli surku lukiessa. Oman ajan ottaminen jaksamisen kannalta on tärkeää arjen keskellä, mutta tässä ei kertomasi perusteella ole sellaisesta kyse. Oireileeko lapsi? Oletko ottanut tyttäresi kanssa asian puheeksi?
Tilanne on varmasti hankala, koska kukin perhe toimii tapojensa mukaan, eikä mikään laki kiellä tai säätele esim. minkä verran lasta voi jättää luotettavalle aikuiselle hoitoon. On ainoastaan suosituksia. Sen sijaan jos on syytä epäillä minkäänlaista lapsen tarpeisiin vastaamattomuutta, niin ottaisin lastensuojeluun yhteyden. Perhe saisi tukea vanhemmuuteen. Olet hyvä mummo kun huolehdit hänestä, toivon sinulle rohkeutta olla jämäkkä tässä asiassa ja vaatia lapsenlapsesi etua, jos vanhemmat eivät sitä tee.
En ole ainakaan huomannut että lapsi oireilisi, ja he pitävät kyllä huolta fyysisestä terveydestä ja siitä että hänellä on ruokaa, leikkikavereita jne. Tuo henkinen läsnäolo on se mikä minua huolettaa. Tyttäreni ei ole ikinä ollut lapsirakas, ja on sanonut suoraan ettei olisi halunnut lapsia mutta kun mies ehdottomasti halusi. Olen ehkä ollut naiivi uskoessani että äitiys tulee luonnostaan synnytyksen jälkeen koska se oli oma kokemukseni :/
T. Ap
Missään nimessä tyttären ei olisi pitänyt suostua lapsentekoon miehen painostuksesta. Mutta koska hän näin teki, ja mies lapsen halusi, luulisi olevan selvää että mies hoitaakin lastaan ja olisi ollut pitempään kotona. Nimenomaan siis mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen tilanne, tuli surku lukiessa. Oman ajan ottaminen jaksamisen kannalta on tärkeää arjen keskellä, mutta tässä ei kertomasi perusteella ole sellaisesta kyse. Oireileeko lapsi? Oletko ottanut tyttäresi kanssa asian puheeksi?
Tilanne on varmasti hankala, koska kukin perhe toimii tapojensa mukaan, eikä mikään laki kiellä tai säätele esim. minkä verran lasta voi jättää luotettavalle aikuiselle hoitoon. On ainoastaan suosituksia. Sen sijaan jos on syytä epäillä minkäänlaista lapsen tarpeisiin vastaamattomuutta, niin ottaisin lastensuojeluun yhteyden. Perhe saisi tukea vanhemmuuteen. Olet hyvä mummo kun huolehdit hänestä, toivon sinulle rohkeutta olla jämäkkä tässä asiassa ja vaatia lapsenlapsesi etua, jos vanhemmat eivät sitä tee.
En ole ainakaan huomannut että lapsi oireilisi, ja he pitävät kyllä huolta fyysisestä terveydestä ja siitä että hänellä on ruokaa, leikkikavereita jne. Tuo henkinen läsnäolo on se mikä minua huolettaa. Tyttäreni ei ole ikinä ollut lapsirakas, ja on sanonut suoraan ettei olisi halunnut lapsia mutta kun mies ehdottomasti halusi. Olen ehkä ollut naiivi uskoessani että äitiys tulee luonnostaan synnytyksen jälkeen koska se oli oma kokemukseni :/
T. Ap
Jos mies halusi lapsia miksi hän ei ota vastuuta lapsesta. Itse en ainakaan tuossa tilanteessa olisi ollut kuin "pakollisen" äitiysloman pois työelämästä (jos ura olisi tärkein) ja isä joka lasta on halunnut pitäisi muut vanhempainvapaat ja olisi muutenkin lapsesta/lapsista enemmän vastuussa.
Samat sanat. Vaikkei ura olekaan tärkeä. Isän touhu tässä ihmetyttää, suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt, hölmöt, menkö tähän provoon.
Mikä tässä on provoa? Luuletko ettei tälläisiä vanhempia ole?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän keissin, jossa yh-äiti tukeutuu omaan äitiinsä erittäin paljon. Lapsi on todella usein isoäidillään ja isoäidin miesystävällä hoidossa koko viikonlopun, joskus joka viikonloppu.
On ihanaa, että lapsella on lämmin suhde isovanhempiinsa, mutta kyllä vähän huolestuttavaa on, koska lisäksi lapsi on tarhassa arkipäivät, joten aika nihkeästi taitaa olla yhteistä aikaa äidin kanssa tällä pienellä tytöllä.
Miksi yhteinen aika bioäidin kanssa olisi välttämätöntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kerran halusi lapsen niin sittenhän hän voi ottaa päävastuun. Tehdä lyhyempää työpäivää yms ja tyttäresi saa keskittyä uraan, harrastuksiin ja muuhun mielekkääseen tekemiseen.
Kyllä äidin pitäisi vastuu ottaa, vaikka lapsi olisi isän idea. Ei lapsen kannalta ole mitään väliä miksi häntä laiminlyödään.
Mitäh? Molempien vanhempien pitää ottaa vastuu, mutta isä ilman muuta päävastuu kun lasta vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini voisi kirjoittaa tällaisen sepustuksen. Mikään siinä ei ole totta. Pahantahtoisuudella saa väännettyä ja muunneltua kaiken.
Luulen että hän on ennen kaikkea kateellinen. Ja se oma elämä on tyhjää.
Minun äitini olisi voinut kirjoittaa just tuolaisen aloituksen siskoltani kuin ap.
Ja enkä ole kateellinen, päinvastoin, olen todella surullinen, kun äitini ja muu suku hoiti hänen lapsensa, kun siskoni halusi ettei lapsi muuta tai voi rajoittaa heidän elämäänsä.
Ap. tarina on yleinen ja se on tabu. Lapsi viettää päivät päiväkodissa ja viikonloput isovanhemmilla. Tuttu ilmiö, niin suvussa kuin naapuristossa.
Ja ei ole viikkoakaan, ettei aloitusta, kuinka isovanhemmat eivät hoida riittävästi lapsia, jotta saataisiin parisuhde aikaa.
Siskosi halusi...mitä hänen miehensä halusi, samaa? Ettei elämä saa muuttua. Surullista, mutta vastuu ihan yhtä lailla sen isän.
Vierailija kirjoitti:
Lasta käy kyllä sääliksi. Hoitopäivät ovat ehdottomasti liian pitkiä noin pienelle ihmiselle. Päiväkodin tulisi puuttua asiaan ja tehdä lastensuojeluilmoitus. Jospa vanhemmat sitten heräisivät todellisuuteen. Tuskin kotonakaan on kovin lämmin ilmapiiri lasta kohtaan, jos häntä aina tilaisuuden tullen tyrkätään muiden hoitoon. Iltaisin hänet varmaankin laitetaan aikaisin nukkumaan, joten vanhemmat ovat lapsensa kanssa vain tunnin, pari päivässä. Onneksi hänellä on isovanhemmat, jotka ottavat luokseen, mutta yksivuotias on vielä vauva, eikä niin pientä pitäisi missään nimessä jättää usein viikonlopuiksi yökylään, saati viikoksi mummolaan, vaikka siellä olisikin hyvä olla. Minä olin mieheni kanssa kahdestaan viikon lomalla ensimmäistä kertaa viime kesänä, kun kaikki kolme lastamme ovat jo täysi-ikäisiä. Noin kerran vuodessa kävimme sitä ennen parin, kolmen päivän lomilla, jos mummo jaksoi tulla lasten seuraksi (olivat silloinkin jo kouluikäisiä). Pidemmät matkat teimme aina koko perheen voimin, ja ne ovat olleet hauskimpia reissuja. Ap:n lapsenlapsen tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta noin tunnekylmässä kodissa. Hän altistuu isompana varmasti mielenterveysongelmille, jos äiti ei muuta käytöstään.
Ei, vaan jos vanhemmat eivät muuta käytöstään, tai isä, joka tahtoi lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Onko varma, ettei tyttäresi käytä huumeita? Päihtyneeltä vaikuttaminen lasta haettaessa kuulostaa omituiselta. Myös se, että hän tarvitsee aina tilaisuuden tullen vapaata lapsestaan, viittaa päihteiden käyttöön. Silti voi pystyä hoitamaan työnsä, tai sitten työhön vetoaminen on vain selitys, jotta pääsee tekemään jotain, mikä ei kestä päivänvaloa. Päihteidenkäyttöä pystyy melko kauan peittelemään ennen kuin totuus paljastuu. On valitettavan yleistä nykypäivänä.
Se, että tarvitsee vapaata lapsestaan ei viittaa päihteisiin (toki joskus nekin) vaan siihen, ettei osaa tai halua olla pienen lapsen kanssa. En minäkään osaisi, enkä sellaista tekisi.
Tuossa nyt ei ole mitään perää. On ihan tutkittu juttu, että pienten lasten vanhemmat nykyään viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin mikään aiempi sukupolvi vanhempia.
Täysin poikkeuksellisia ap:n kuvaamat äidit.