Lue keskustelun säännöt.
Mies jättänyt yksin vauva-aikana -ero?
08.04.2019 |
En ikinä olisi ajatellut että joutuisin vauvavuonna miettimään eroa, mutta tässä sitä kuitenkin mietin. Koen jääneeni henkisesti täysin yksin vauvan kanssa. Mies käy päivisin töissä ja iltaisin istuu työhuoneessaan katsomassa ruutua. Viikonloppuisin häviää vanhempiensa mökille auttelemaan, tai jotain kavereita auttamaan milloin missäkin ja taas illat katsoo ruutua. Joko telkkaria tai tietokonetta. Ja toki sellaisessa huoneessa, jossa ei edes paikkaa minulle ja vauvalle. Kertaakaan ei ole vauvaa kylvettänyt, ei esim lähtenyt kävelylle vaunujen kanssa, jotta lapsi nukahtaisin. Saattaa päivän aikana kerran katsoa vauvaa ja vähän jutella sen kanssa, ja se on sitten siinä, tuntuu siltä että vauva ei kiinnosta häntä lainkaan. Ja ennen kuin joku sanoo, että itsepähän vauvaa halusit, niin ei kyllä ihan yhdessä sitä haluttiin ja toivottiin. Katsoo myös, että kotityöt kuuluvat täysin minulle, kun olen kotona. Ei kuitenkaan ole edes vauvan kanssa sen aikaa että tekisin jotakin. Onko tämä normaalia? Pitäiskö minun vaan jaksaa tällaista?
Kommentit (153)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhutaan narsismista ja siitä tullut muotikäsite, mutta olisiko tuossa kuitenkin jotain narsistista? Etenkin jos ei kestä sitä että vaimo sairastaa? Haluaa olla aina huomion keskipiste?
Tuollaisia on vain ap:n kertomaa, totuus voi olla toinen.
Totuus voi olla esimerkiksi se, että ap on pyytänyt miestä tuomaan kaupasta kilo päin herkkuja ja mies on kieltäytynyt. Ap on valittanut kaikesta ja kaikista, joten miehellä on mennyt käämit. Ap on syyllistänyt miestä töissä käymisestä ja myös siitä, että ei mies voi ymmärtää hänen oloaan, ajatuksiaan ja yhtään mitään, koska tämähän käy vain töissä.
Mies itse saattaa ostaa kaupasta pelkkiä herkkuja kun käy eikä mitään ruokaa. Tästä olen kyllä maininnut, pitäisikö olla aina vaan hiljaa ja käydä joka kerta kaupassa uudestaan hänen jälkeen, jos ei halua syödä sipsejä lounaaksi? Tuntuu että teet niin tai näin, niin teet väärin.
Ja hyvä vaan kun käy töissä! Miksi syyllistäisin häntä töissä käymisestä? Voisi puolestani käydä enemmänkin, jos se tarkoittaisi sitä että voisin olla pidempään kotona/ panostaisi rahallisesti enemmän perheeseen. Mutta jos hänellä on enemmän rahaa, niin ostaa itselleen jotain, ja lapsen hoitoasia on minun on ratkaistava täysin itse.
Olen myös yrittänyt vääntää rautalangasta raskausaikana, että äidin hyvinvointi vaikuttaa vauvan hyvinvointiin ja samoin nytkin, mutta tätä hän ei jotenkin käsitä ollenkaan. Vaikka oma lapsi kyseessä? Asenne on se, että hänhän ei minua ala passailemaan tai minun puolestani tekemään yhtään mitään, vaikka yhteisistä asioista oikeasti kysymys. Ap
Löydätkö miehestä mitään hyvää? Entä löydätkö itsestäsi mitään huonoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä tilaa kotona? Siis onko koti nyt sinun ja vauvan valtakuntaa, jossa ainoa vauvaton paikka on se huone, minne mies menee? Ja miten niin siellä ei ole sinulle ja vauvalle paikkaa? Ota hyvä nainen tuoli sinne ja istu viereen juttelemaan. Miksi pitää olla avuton? Jos mies on sohvalla, niin raivaa hyvä nainen itsellesi siitä vierestä tilaa ja istu siihen. Rallattelet vauvan kanssa, hyppyytät ja kiikutat vauvaa miehen edessä niin, että kaikkia naurattaa ja olet mukava.
Ei mies minusta pahalle miehelle kuulosta. Jos hän kerran auttelee vanhempiaankin, niin kivahan se on. Miksi sinä et mene vauvan kanssa viikonloppuna sinne appivanhempien luokse? Appivanhemmat kin varmasti haluaisivat nähdä vauvan. Entä sinun vanhemmat, sisarukset ja ystävät? Missä he ovat?
Voi hyvä jumala sentään. Harvoin näkee viestiä missä on näin paljon väärin.
Ap ei ole enää raskaana ja hän ei voi omia lasta ikuisesti. Lapsi on nyt hänelle se vallan väline, ei mikään muu.
Täh, miten ap on ominut lapsen? Täysimetyksellä olevaa pientä vauvaa ei vaan voi äiti kovin pitkäksi aikaa jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhutaan narsismista ja siitä tullut muotikäsite, mutta olisiko tuossa kuitenkin jotain narsistista? Etenkin jos ei kestä sitä että vaimo sairastaa? Haluaa olla aina huomion keskipiste?
Tuollaisia on vain ap:n kertomaa, totuus voi olla toinen.
Totuus voi olla esimerkiksi se, että ap on pyytänyt miestä tuomaan kaupasta kilo päin herkkuja ja mies on kieltäytynyt. Ap on valittanut kaikesta ja kaikista, joten miehellä on mennyt käämit. Ap on syyllistänyt miestä töissä käymisestä ja myös siitä, että ei mies voi ymmärtää hänen oloaan, ajatuksiaan ja yhtään mitään, koska tämähän käy vain töissä.
Mies itse saattaa ostaa kaupasta pelkkiä herkkuja kun käy eikä mitään ruokaa. Tästä olen kyllä maininnut, pitäisikö olla aina vaan hiljaa ja käydä joka kerta kaupassa uudestaan hänen jälkeen, jos ei halua syödä sipsejä lounaaksi? Tuntuu että teet niin tai näin, niin teet väärin.
Ja hyvä vaan kun käy töissä! Miksi syyllistäisin häntä töissä käymisestä? Voisi puolestani käydä enemmänkin, jos se tarkoittaisi sitä että voisin olla pidempään kotona/ panostaisi rahallisesti enemmän perheeseen. Mutta jos hänellä on enemmän rahaa, niin ostaa itselleen jotain, ja lapsen hoitoasia on minun on ratkaistava täysin itse.
Olen myös yrittänyt vääntää rautalangasta raskausaikana, että äidin hyvinvointi vaikuttaa vauvan hyvinvointiin ja samoin nytkin, mutta tätä hän ei jotenkin käsitä ollenkaan. Vaikka oma lapsi kyseessä? Asenne on se, että hänhän ei minua ala passailemaan tai minun puolestani tekemään yhtään mitään, vaikka yhteisistä asioista oikeasti kysymys. Ap
Pärjäile ap. En ymmärrä sinua yhtään, mutta luultavasti miehesikään ei ymmärrä. Itselläni on parisuhde kestänyt jo yli 20 vuotta, mutta sinä et edes halua parisuhdetta. Sinä olet vain äiti nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä tilaa kotona? Siis onko koti nyt sinun ja vauvan valtakuntaa, jossa ainoa vauvaton paikka on se huone, minne mies menee? Ja miten niin siellä ei ole sinulle ja vauvalle paikkaa? Ota hyvä nainen tuoli sinne ja istu viereen juttelemaan. Miksi pitää olla avuton? Jos mies on sohvalla, niin raivaa hyvä nainen itsellesi siitä vierestä tilaa ja istu siihen. Rallattelet vauvan kanssa, hyppyytät ja kiikutat vauvaa miehen edessä niin, että kaikkia naurattaa ja olet mukava.
Ei mies minusta pahalle miehelle kuulosta. Jos hän kerran auttelee vanhempiaankin, niin kivahan se on. Miksi sinä et mene vauvan kanssa viikonloppuna sinne appivanhempien luokse? Appivanhemmat kin varmasti haluaisivat nähdä vauvan. Entä sinun vanhemmat, sisarukset ja ystävät? Missä he ovat?
Voi hyvä jumala sentään. Harvoin näkee viestiä missä on näin paljon väärin.
Ap ei ole enää raskaana ja hän ei voi omia lasta ikuisesti. Lapsi on nyt hänelle se vallan väline, ei mikään muu.
Täh, miten ap on ominut lapsen? Täysimetyksellä olevaa pientä vauvaa ei vaan voi äiti kovin pitkäksi aikaa jättää.
Huokaus... Pari tuntia ei ole pitkä aika. Tai vartti. Olen imettänyt kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä tilaa kotona? Siis onko koti nyt sinun ja vauvan valtakuntaa, jossa ainoa vauvaton paikka on se huone, minne mies menee? Ja miten niin siellä ei ole sinulle ja vauvalle paikkaa? Ota hyvä nainen tuoli sinne ja istu viereen juttelemaan. Miksi pitää olla avuton? Jos mies on sohvalla, niin raivaa hyvä nainen itsellesi siitä vierestä tilaa ja istu siihen. Rallattelet vauvan kanssa, hyppyytät ja kiikutat vauvaa miehen edessä niin, että kaikkia naurattaa ja olet mukava.
Ei mies minusta pahalle miehelle kuulosta. Jos hän kerran auttelee vanhempiaankin, niin kivahan se on. Miksi sinä et mene vauvan kanssa viikonloppuna sinne appivanhempien luokse? Appivanhemmat kin varmasti haluaisivat nähdä vauvan. Entä sinun vanhemmat, sisarukset ja ystävät? Missä he ovat?
Voi hyvä jumala sentään. Harvoin näkee viestiä missä on näin paljon väärin.
Ap ei ole enää raskaana ja hän ei voi omia lasta ikuisesti. Lapsi on nyt hänelle se vallan väline, ei mikään muu.
Täh, miten ap on ominut lapsen? Täysimetyksellä olevaa pientä vauvaa ei vaan voi äiti kovin pitkäksi aikaa jättää.
Huokaus... Pari tuntia ei ole pitkä aika. Tai vartti. Olen imettänyt kolme lasta.
Mutta mieshän oli soittanut ap:n takaisin jopa ruokakaupasta? Toki apn ei olisi tarvinnut tulla, mutta kai sillä miehelläkin joku vastuu on omasta toiminnastaan.
Ja minäkin olen imettänyt kolme lasta ja jokaisen kohdalla alkukuukausina tuli kyllä kiire takaisin kotiin jos vauvaa hoitava henkilö pyysi, sen verran olen herkistynyt joka kerta vauvan hyvinvoinnille. Sen takia mun (normaali) mies ei koskaan soittanut mua kotiin ellei se ollut ehdottoman välttämätöntä (vauva nälkäinen, pumpattu maito loppumassa). Äidin on vaikea jättää palaamatta vauvan luokse, sen takia miehen kuuluisi olla häiritsemättä ap:ta.
No aika pienestäpä meinaat eron ottaa vauva-aikana. Meitäkin on nimittäin paljon jotka jäädään totaaliyksin vauva-aikana kun mies käy vieraissa tai löytää jopa uuden. Erohan siitä sitten tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika pienestäpä meinaat eron ottaa vauva-aikana. Meitäkin on nimittäin paljon jotka jäädään totaaliyksin vauva-aikana kun mies käy vieraissa tai löytää jopa uuden. Erohan siitä sitten tulee.
Pienestä? Vauva-aika tai ei niin kumppania ei jätetä henkisesti yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhutaan narsismista ja siitä tullut muotikäsite, mutta olisiko tuossa kuitenkin jotain narsistista? Etenkin jos ei kestä sitä että vaimo sairastaa? Haluaa olla aina huomion keskipiste?
Tuollaisia on vain ap:n kertomaa, totuus voi olla toinen.
Totuus voi olla esimerkiksi se, että ap on pyytänyt miestä tuomaan kaupasta kilo päin herkkuja ja mies on kieltäytynyt. Ap on valittanut kaikesta ja kaikista, joten miehellä on mennyt käämit. Ap on syyllistänyt miestä töissä käymisestä ja myös siitä, että ei mies voi ymmärtää hänen oloaan, ajatuksiaan ja yhtään mitään, koska tämähän käy vain töissä.
Mies itse saattaa ostaa kaupasta pelkkiä herkkuja kun käy eikä mitään ruokaa. Tästä olen kyllä maininnut, pitäisikö olla aina vaan hiljaa ja käydä joka kerta kaupassa uudestaan hänen jälkeen, jos ei halua syödä sipsejä lounaaksi? Tuntuu että teet niin tai näin, niin teet väärin.
Ja hyvä vaan kun käy töissä! Miksi syyllistäisin häntä töissä käymisestä? Voisi puolestani käydä enemmänkin, jos se tarkoittaisi sitä että voisin olla pidempään kotona/ panostaisi rahallisesti enemmän perheeseen. Mutta jos hänellä on enemmän rahaa, niin ostaa itselleen jotain, ja lapsen hoitoasia on minun on ratkaistava täysin itse.
Olen myös yrittänyt vääntää rautalangasta raskausaikana, että äidin hyvinvointi vaikuttaa vauvan hyvinvointiin ja samoin nytkin, mutta tätä hän ei jotenkin käsitä ollenkaan. Vaikka oma lapsi kyseessä? Asenne on se, että hänhän ei minua ala passailemaan tai minun puolestani tekemään yhtään mitään, vaikka yhteisistä asioista oikeasti kysymys. Ap
Pärjäile ap. En ymmärrä sinua yhtään, mutta luultavasti miehesikään ei ymmärrä. Itselläni on parisuhde kestänyt jo yli 20 vuotta, mutta sinä et edes halua parisuhdetta. Sinä olet vain äiti nyt.
Jos noin olisi, ap olisi tyytyväinen, kun mies eristäytyy pois parisuhteesta. Tuo ei todellakaan OLE parisuhde enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä tilaa kotona? Siis onko koti nyt sinun ja vauvan valtakuntaa, jossa ainoa vauvaton paikka on se huone, minne mies menee? Ja miten niin siellä ei ole sinulle ja vauvalle paikkaa? Ota hyvä nainen tuoli sinne ja istu viereen juttelemaan. Miksi pitää olla avuton? Jos mies on sohvalla, niin raivaa hyvä nainen itsellesi siitä vierestä tilaa ja istu siihen. Rallattelet vauvan kanssa, hyppyytät ja kiikutat vauvaa miehen edessä niin, että kaikkia naurattaa ja olet mukava.
Ei mies minusta pahalle miehelle kuulosta. Jos hän kerran auttelee vanhempiaankin, niin kivahan se on. Miksi sinä et mene vauvan kanssa viikonloppuna sinne appivanhempien luokse? Appivanhemmat kin varmasti haluaisivat nähdä vauvan. Entä sinun vanhemmat, sisarukset ja ystävät? Missä he ovat?
Voi hyvä jumala sentään. Harvoin näkee viestiä missä on näin paljon väärin.
Ap ei ole enää raskaana ja hän ei voi omia lasta ikuisesti. Lapsi on nyt hänelle se vallan väline, ei mikään muu.
Täh, miten ap on ominut lapsen? Täysimetyksellä olevaa pientä vauvaa ei vaan voi äiti kovin pitkäksi aikaa jättää.
Huokaus... Pari tuntia ei ole pitkä aika. Tai vartti. Olen imettänyt kolme lasta.
Mutta mieshän oli soittanut ap:n takaisin jopa ruokakaupasta? Toki apn ei olisi tarvinnut tulla, mutta kai sillä miehelläkin joku vastuu on omasta toiminnastaan.
Ja minäkin olen imettänyt kolme lasta ja jokaisen kohdalla alkukuukausina tuli kyllä kiire takaisin kotiin jos vauvaa hoitava henkilö pyysi, sen verran olen herkistynyt joka kerta vauvan hyvinvoinnille. Sen takia mun (normaali) mies ei koskaan soittanut mua kotiin ellei se ollut ehdottoman välttämätöntä (vauva nälkäinen, pumpattu maito loppumassa). Äidin on vaikea jättää palaamatta vauvan luokse, sen takia miehen kuuluisi olla häiritsemättä ap:ta.
Mies on soittanut ilmeisesti peräti yhden kerran. Vauvat kehittyvät koko ajan ja ap kyllä oppii rutiinit, eikä lähde huonoon aikaan. Ei se ole niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jaksaa kyllä hoitaa vauvaa, mutta mitä teen tuollaisen miehen kanssa? Ei hän anna minulle/meille mitään. Ap
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan olitte yhdessä ennen vauvaa?
Milloin keskusteluyhteytenne katkesi?
Olemme jo yli 30v ja olemme olleet useamman vuoden yhdessä. Keskusteluyhteys katkesi varmaan raskausaikana, kun huomasin että en saakaan mieheltä niin paljon apuja kuin tarvitsisin. Hän ei kestänyt sitä, että jouduin viimeisen kuukauden ottamaan tosi rennosti, kun verenpaineet nousivat. Hänelle oli aivan vieras ajatus, että kävisi esim kaupassa ostamassa minulle ruokaa. Minähän olin kotona ja hän töissä. Ei hän tarvinut ruokaa kotona, kun söi töissä. Ja samoin oletti, että siivoan koska olenhan kotona. Vaikka minulta kiellettiin ylimääräinen rehkiminen. Sillä ei jostain syystä ollut hänelle mitään merkitystä. Hän varmaan ajatteli vaan jotenkin kierosti, että kerjään vaan huomiota. Ihan kuin hän olisi ollut vihainen minulle, kun voin huonosti. En tiedä, voi olla että kuvittelinkin.
Ei siinä raskaus meni loppuun asti ihan ok, mutta tietynlainen luotto mieheen meni. En halunnut raskaana tapella ylimääräistä ja yritin säilyttää positiivisen mielen kaikesta huolimatta. Ja olen tosi iloinen vauvasta, mutta miehelle olen kyllä hieman katkera. Etenkin kun samanlainen välinpitämättömyys jatkuu edelleen. Ap
No hyvänen aika, olisit tilannut sapuskat kauppakassipalvelulla. Olen ollut kolme kertaa raskaana ja kertaakaan en vain olla köllinyt sen takia, että niin olisi ollut minulle mukavampi. Normaalia elämää pitää olla, vaikka verenpaineet koholla olisikin, ei se anna lupaa vain maata sohvalla muita käskyttämässä. Ihan itse aiheutettu juttu.
Sulla ei tunnu olevan käsitystä loppupeleissä yhtään mistään.
Kyllähän hemmetti jos paineiden takia joutuu vuodelepoon, niin mies hoitaa kodin silloin. Myös köllijän ruoan. Itsestäänselvyys, kun ei se kauppakassipalvelu kuitenkaan sitä ruokaa valmista.
Kyllä meni vahvasti tunteisiin noin typerä lausunto, että mies on täysin vapaamatkustaja kaiken aikaa, vaikka yhteistä perhettä tehdään. Onneksi oma mies ei ole noin uusavuton ja uuvatti.
Mä jouduin olemaan sairaalassa neljä viikkoa paineiden takia vuodelevossa kolmannessa raskaudessa. Miehen oli klaarattava lapset, työnsä ja koti. Ja kerkesivät mua kattomaan päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP hoi! Tuskin on myöhäistä, mutta voisittehan te lähteä ihan alkeista. Suunnitella yhdessä ruokalistoja ja käydä yhdessä kaupassa, sellaista mitä nyt normaalisti parisuhteessa tehdään ennen lapsen suunnittelua.
Tavallaan opettaa miehelle se rytmi ja mitä perheessä kuuluu tehdä. Eihän se sun tehtävä olis, vaan hänen vanhempiensa, mutta jos hänellä ei ole tavallista perhettä ollut... Miksei näitä puutteita seurusteluaikana huomattu? Vai ehdittekö olla kuinka monta vuotta ennen vauvan tuloa yhdessä?
Sitten ihan ne vaipanvaihdot, vauvan ruokinnat, kylvetykset jne. pyydä mies kaikkeen mukaan koko ajan.
Vaatiihan tuollainen opettelu henkistä jaksamista, mutta luulen, että tulevaisuus on karikkoisempi jos ei nyt opi. Kuinka uskaltaisit jättää lapsen viikonloppuisälle, jos meinaat erota? Miten mies silloin sen paremmin pärjäisi, kun ei kauppareissulla osaa tuttipulloa pestä?
Kuulostaa niin porvoolaiselta koko ukko, mutta onhan noita elämässä. Kaverilla on moinen mies ja heillä on neljä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika pienestäpä meinaat eron ottaa vauva-aikana. Meitäkin on nimittäin paljon jotka jäädään totaaliyksin vauva-aikana kun mies käy vieraissa tai löytää jopa uuden. Erohan siitä sitten tulee.
Pienestä? Vauva-aika tai ei niin kumppania ei jätetä henkisesti yksin.
Ap on jättänyt miehensä henkisesti yksin jo raskausaikana. Luultavasti myös fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika pienestäpä meinaat eron ottaa vauva-aikana. Meitäkin on nimittäin paljon jotka jäädään totaaliyksin vauva-aikana kun mies käy vieraissa tai löytää jopa uuden. Erohan siitä sitten tulee.
Pienestä? Vauva-aika tai ei niin kumppania ei jätetä henkisesti yksin.
Ap on jättänyt miehensä henkisesti yksin jo raskausaikana. Luultavasti myös fyysisesti.
Vaikka olisikin, niin miehellä on silti vastuu lapsensa hoivasta ja hyvinvoinnista. Mitä hän ei tällä hetkellä lainkaan kanna.
Kannattaa perehtyä passiivis-aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tunnusmerkkejä mm. vastuun välttely, unohtelu, opittu avuttomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika pienestäpä meinaat eron ottaa vauva-aikana. Meitäkin on nimittäin paljon jotka jäädään totaaliyksin vauva-aikana kun mies käy vieraissa tai löytää jopa uuden. Erohan siitä sitten tulee.
Pienestä? Vauva-aika tai ei niin kumppania ei jätetä henkisesti yksin.
Ap on jättänyt miehensä henkisesti yksin jo raskausaikana. Luultavasti myös fyysisesti.
Vaikka olisikin, niin miehellä on silti vastuu lapsensa hoivasta ja hyvinvoinnista. Mitä hän ei tällä hetkellä lainkaan kanna.
Eikä ilmeisesti välitä naisestaankaan.
Onkohan AP raskausaikana sanonut jotain epäsopivaa, niin nyt mies sitten kostaa? Jotkut on pidempi vihaisia. ;)
Meillä oli vähän samaa. Jäin kanssa yksin vauva-aikana. Jouduin hoitaan kaikki kotityöt aina yksin myös viikonloppuisin. Mies sentään vaihtoi vaipan n. kerran viikossa ja vaunukävelyllä kävi 2 kertaa koko vauva-aikana. Lisäksi muutaman kerran sain nukkua 30min päiväunia kun mies katsoi vauvaa. Koskaan ei kylvettänyt eikä syöttänyt. Vauva heräili myös monta kertaa joka yö ja itse jouduin heräämään. Mies nukkuu nii sikeästi ettei herää kun vaan jos huusi ihan täysii. Päiväuniakaan vauva ei kunnolla nukkunut. Lähdin kun vauva oli 6kk en jaksanut enää. Meillä myös isompi lapsi. Työmäärä väheni kun ei ollut miehen pyykkejä, sotkuja ja ruokaa laitettava nii paljoo. Nykyään kun ollaan erillään ja lapsi jo taapero niin hoitaa kyllä että pääsen omiin menoihin. Mulle sanoi myöhemmin vasta kun erottu että ei uskaltanut hoitaa vauvaa kun nii pieni. Entiä onko totta vai tekosyy. Olisi tietysti ollut kiva jos ois sen aiemmin sanonut ja auttanut sitten edes muilla tavoin esim. kotitöissä ja vaunulenkille meno ei luulis olevan vaikeeta.
Se on kyllä jännä juttu miten paljon tällaisia miehiä löytyy. Missä vika? Uuvatti appi? Marttyyri-anoppi, joka hoitanut kaiken? Näin ainakin meillä. Anoppi passaa aikuisia lapsia, jotka tulevat kylään joka viikonloppua PERHEINEEN ja hyvä etteivät nosta kaikki vaan jalkoja pöydälle ja odota että ruoka tulee nenän eteen. Näin tekee sekö tyttö että molemmat pojat. Kaikki yli 30, yksi jo yli 40. ”Onko mitään ruokaa?” Saatetaan vielä arvostella ruokaa, jos se ei miellytä!!! En itse ikinä kehtaisi mennä omille vanhemmilleni noin. Ok olisin voinut tehdä niin 15v sitten kun olin juuri muuttanut pois kotoa. Mieskin lähes aina kun ”joutuu” olemaan lasten kanssa, vie ne vaan äidilleen. Toisinsanoen menevät kaikki sinne loisimaan ja passattavaksi koko päiväksi. Olen vaan ajatellut, että eipähän ole multa pois, ja tulevatpahan lapset ainakin ruokittua. Vaikka sääliksi käy jo yli 70v anoppia, mutta itsepähän on lapsensa passannut pilalle, niin etteivät osa edes ruokaa osaa laittaa.
T. Se jonka mies ei tajua antaa ruokaa lapsille
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa perehtyä passiivis-aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tunnusmerkkejä mm. vastuun välttely, unohtelu, opittu avuttomuus.
Kuulostaa kyllä tutulta, mutta mistä tämä johtuu ja mikä avuksi?
Ap ei ole enää raskaana ja hän ei voi omia lasta ikuisesti. Lapsi on nyt hänelle se vallan väline, ei mikään muu.