Lue keskustelun säännöt.
Mies jättänyt yksin vauva-aikana -ero?
08.04.2019 |
En ikinä olisi ajatellut että joutuisin vauvavuonna miettimään eroa, mutta tässä sitä kuitenkin mietin. Koen jääneeni henkisesti täysin yksin vauvan kanssa. Mies käy päivisin töissä ja iltaisin istuu työhuoneessaan katsomassa ruutua. Viikonloppuisin häviää vanhempiensa mökille auttelemaan, tai jotain kavereita auttamaan milloin missäkin ja taas illat katsoo ruutua. Joko telkkaria tai tietokonetta. Ja toki sellaisessa huoneessa, jossa ei edes paikkaa minulle ja vauvalle. Kertaakaan ei ole vauvaa kylvettänyt, ei esim lähtenyt kävelylle vaunujen kanssa, jotta lapsi nukahtaisin. Saattaa päivän aikana kerran katsoa vauvaa ja vähän jutella sen kanssa, ja se on sitten siinä, tuntuu siltä että vauva ei kiinnosta häntä lainkaan. Ja ennen kuin joku sanoo, että itsepähän vauvaa halusit, niin ei kyllä ihan yhdessä sitä haluttiin ja toivottiin. Katsoo myös, että kotityöt kuuluvat täysin minulle, kun olen kotona. Ei kuitenkaan ole edes vauvan kanssa sen aikaa että tekisin jotakin. Onko tämä normaalia? Pitäiskö minun vaan jaksaa tällaista?
Kommentit (153)
Moni mies vain pakenee ongelmia eikä pysty lainkaan käsittelemään niitä. Valitettavasti sitä ei voi aina etukäteen tietää, tai huomata ennusmerkkejä. Ja jos huomaakin, tulkitsee väärin ja luulee itseään yliherkäksi.
Jos äiti ei jaksa vauvan kanssa, menköön töihin. Iskä pitää vuorostaan "lomaa" ja oppii siitä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas huomaa sen, että kotitöiden ja lastenhoidon lisäksi naisen vastuulla on parisuhteen emotionaalinen puoli. Toki raha-asiat kuuluvat monesti myös naiselle, vaikka miten täällä huudellaan naisista lomapkkoloisina. Eikö ap:n tapauksessa mies ole lomapkkoloisina, jos nainen on maksanut kaikki vauvantarvikkeet yksin? Ja neuvotaan vaan kuinka naisen pitää tehdä jotain toisin, jotta tilanne muuttuisi. Naisen pitää ottaa vastuu. Typerä nainen kun ei tajua, omaa syytä kaikki... Huh.
Kumpi olikaan tyhmempi käyttäytyjä vai käytöksen mahdollistaja? Olisitko itse suostunut siihen, että maksat kaikki vauvantarvikeet yksin, eikä sitä mitenkään kompensoitaisi, että hoidat vauvaa kotona? Typerä nainen sanon minä vaikka kuinka koettaisit puhua mustaa takaisin valkoiseksi.
Otsikko uudelleenmuotoiltuna: "Minulla on aikuisoletettuna puolisoni kanssa ongelma. Tuhoanko suuren osan lapseni elämää?"
Ihmettelen suuresti, että mistä te näitä "miehiä" oikein revitte!? Millainen isä ei halua tutustua omaan lapseensa ja viettää tämän kanssa aikaa? Ihan oikeasti kuulostaa kamalalta.
Ap jaksaa kyllä hoitaa vauvaa, mutta mitä teen tuollaisen miehen kanssa? Ei hän anna minulle/meille mitään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tällainen tilanne pitäisi ihan puhumalla selvitä. En ymmärrä näitä neuvoja, että ap:n täytyisi lähteä fyysisesti kotoaan pois joihinkin harrastuksiin vain sen takia, että mies saisi rauhassa olla isä. Ihanhan se ap:kin pystyy olemaan äiti sillon kun mies on kotona. Ei pitäisi olla äidin vastuulla opettaa miestä isäksi. Miehen pitäisi ottaa vain vastuu uudesta roolistaan. Samoin jos miehellä on jokin ongelma niin pitäisi osata sanoa se eikä vetäytyä. Ei ole naisen vastuulla "kohdella miestä oikein", jotta hän pystyisi olemaan hyvä isä/mies.
Miehelläkin voi olla joku synnytyksenjälkeinen masennus tai joku trauma oireilee niin ettei yhteyttä omaan lapseen ole syntynyt. Kukaan muu kuin hän itse (jos hänkään) ei tiedä miksi hän nyt vetäytyy kaikesta. Ehkä hän on ihastunut toiseen. Ehkä oma muuttunut vaimo ja elämäntilanne tuntuvat vierailta/oudolta/pahalta/x.
Eipä tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin koettaa kalastella toisen tuntemuksia ilmoille. Jospa saisit jonkun muun hoitamaan vauvaa edes hetkeksi, jotta voisitte jutella.
Ymmärsin viesteistäsi, ettette edes syö yhdessä. Oliko ennenkin sellaista? Mikä teidän parisuhteenne liima oli ennen lasta? Mitä teitte, mistä iloitsitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä luuserimiehiä yleensä paapotaan ja ymmärretään, kun "isäksi tuleminen on niin iso juttu" ja "ei miehet välttämättä osaa, ymmärrä jne.". Kyse kuitenkin AIKUISISTA miehistä, jotka kyllä ihan varmasti osaavat HALUTESSAAN. Se siinä juuri on, kun ei haluta tai viitsitä... Kyllä se äidiksi tuleminenkin on iso juttu eikä äiti voi tuosta vaan päättää, että en osaa enkä halua, mies hoitakoot kaiken. Toki tällaisiakin äitejä varmasti on, mutta tuntuu, että se on vähemmän hyväksyttävää.
Voin vaan kuvitella millaista on erota tuollaisesta miehestä. Jatkuvaa riitelyä tapaamisista, elatusmaksuista, jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällainen tilanne pitäisi ihan puhumalla selvitä. En ymmärrä näitä neuvoja, että ap:n täytyisi lähteä fyysisesti kotoaan pois joihinkin harrastuksiin vain sen takia, että mies saisi rauhassa olla isä. Ihanhan se ap:kin pystyy olemaan äiti sillon kun mies on kotona. Ei pitäisi olla äidin vastuulla opettaa miestä isäksi. Miehen pitäisi ottaa vain vastuu uudesta roolistaan. Samoin jos miehellä on jokin ongelma niin pitäisi osata sanoa se eikä vetäytyä. Ei ole naisen vastuulla "kohdella miestä oikein", jotta hän pystyisi olemaan hyvä isä/mies.
Pitäisi ja pitäisi, mutta jos mitään ei tapahdu? Ainako kannattaa heti erota ennen kuin on kokeiltu, mikä muuttuisi jos itse toimisikin toisin?
Kuulostaa kamalalta. Meidän esikoisvauvamme on nyt kuukauden ikäinen. Mies oli mukana synnytyksessä ja nukkui jo laitoksella meidän kanssa perhehuoneessa ja auttoi minua kaikessa sektion jälkeen. Jo ennen lapsen syntymää hän tuumasi, että kokkaus- ja siivoushommat kuuluvat sitten hänelle kolme ekaa viikkoa (jotka hän oli yhdessä kanssani kotona). Vieläkin mies käy useimmin kaupassa. Laittaa myös ruokaa ja pyykkää.
Vauvahan on ekat viikot usein ihan jatkuvasti rinnalla ja herää öisin niin usein, ettei päivällä juuri muuta ehdi tehdä kuin imettää ja vauvan nukkuessa itse nukkua tai syödä. Ei siinä mitään kotitöitä kerkiä eikä jaksa. Vauva on kolmen kuukauden ikään asti niin pieni, että koen hänen kyllä ensisijaisesti tarvitsevan äitiä, ja siksi minä hoidan häntä nyt eniten. Silti mieskin vaihtaa vaippoja ja seurustelee vauvan kanssa. Yhdessä kylvetämme. Ja joka ilta mies hoitaa vauvaa niin, että saan rauhassa käydä suihkussa ja syödä iltapalaa. Samoin kerran viikossa minä käyn saunassa pitkän kaavan mukaan, ja mies hoitaa vauvaa.
En jaksaisi yhtään, jos oma mies olisi tuollainen kuin ap:n. Minunkin miehelläni on omaa aikaa ja harrastuksia, mutta hän tekee myös perheen eteen sen, minkä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap jaksaa kyllä hoitaa vauvaa, mutta mitä teen tuollaisen miehen kanssa? Ei hän anna minulle/meille mitään. Ap
Tunnistan tuon tunteen ajalta, jolloin esikoinen oli pieni. Se symbioosi vauvan kanssa oli niin ihmeellinen ja vauva tyydytti suurimman osan läheisyyden tarpeesta, jolloin mies tuntui välillä ihan turhalta, varsinkin jos ei toiminut niin kuin minusta olisi ollut oikein. Ja varmaan vaikka olisi tehnyt mitä.
Onneksi ei silloin erottu vaan löydettiin se meidän parisuhde uudestaan. Ihan voin myös peiliin katsoa ja todeta, että tuskinpa olin itsekään mikään ihannekumppani tuossa vaiheessa. Vauvalle tärkeää on koti, jossa vanhempien parisuhde voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ap jaksaa kyllä hoitaa vauvaa, mutta mitä teen tuollaisen miehen kanssa? Ei hän anna minulle/meille mitään. Ap
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan olitte yhdessä ennen vauvaa?
Milloin keskusteluyhteytenne katkesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällainen tilanne pitäisi ihan puhumalla selvitä. En ymmärrä näitä neuvoja, että ap:n täytyisi lähteä fyysisesti kotoaan pois joihinkin harrastuksiin vain sen takia, että mies saisi rauhassa olla isä. Ihanhan se ap:kin pystyy olemaan äiti sillon kun mies on kotona. Ei pitäisi olla äidin vastuulla opettaa miestä isäksi. Miehen pitäisi ottaa vain vastuu uudesta roolistaan. Samoin jos miehellä on jokin ongelma niin pitäisi osata sanoa se eikä vetäytyä. Ei ole naisen vastuulla "kohdella miestä oikein", jotta hän pystyisi olemaan hyvä isä/mies.
Pitäisi ja pitäisi, mutta jos mitään ei tapahdu? Ainako kannattaa heti erota ennen kuin on kokeiltu, mikä muuttuisi jos itse toimisikin toisin?
Kyllä itsekin tuossa tilanteessa yrittäisin jonkin aikaa, mutta on rasittavaa kun tämä miehen käytös tuntuu olevan niin yleisesti hyväksyttävää. Odotetaan, että nainen paapoo miestä lapsen lisäksi. Naisen pitäisi jotenkin auttaa miestä isäksi. Ei sitä naistakaan kukaan auta äidiksi. Naisen ei pitäisi joutua tekemään mitään ihme temppuja. Ainoa asia, mitä naisen tulisi tehdä on olla puuttumatta liikaa tapoihin, joilla mies vauvaa tai kotia hoitaa. Mutta ei hänen kotoaan pitäisi joutua lähtemään tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
Kun olet illalla laittanut vauvan nukkumaan, mene miehesi kainaloon. Eikä mitään ruutuja tai kännyköitä. Keskustelkaa, halailkaa, pussailkaa, rakastelkaa. Luokaa parisuhde uudelleen, se on nyt vauvan myötä kadoksisssa teiltä. Puhutko miehesi kanssa mistään muusta kuin vauvasta? Oletko kiinnostunut miehen työpäivästä?
Varmaan naista kiinnostaa seksi tilanteessa, jossa mies on jättänyt naisen ihan yksin huolehtimaan vauvasta ja kotitöistä ja mies istuu vain nenä kiinni kännykässä ja telkkarissa. Siinä tosiaan tekee paljon mieli mennä tyrkyttämään itseään luuserimiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällainen tilanne pitäisi ihan puhumalla selvitä. En ymmärrä näitä neuvoja, että ap:n täytyisi lähteä fyysisesti kotoaan pois joihinkin harrastuksiin vain sen takia, että mies saisi rauhassa olla isä. Ihanhan se ap:kin pystyy olemaan äiti sillon kun mies on kotona. Ei pitäisi olla äidin vastuulla opettaa miestä isäksi. Miehen pitäisi ottaa vain vastuu uudesta roolistaan. Samoin jos miehellä on jokin ongelma niin pitäisi osata sanoa se eikä vetäytyä. Ei ole naisen vastuulla "kohdella miestä oikein", jotta hän pystyisi olemaan hyvä isä/mies.
Pitäisi ja pitäisi, mutta jos mitään ei tapahdu? Ainako kannattaa heti erota ennen kuin on kokeiltu, mikä muuttuisi jos itse toimisikin toisin?
Kyllä itsekin tuossa tilanteessa yrittäisin jonkin aikaa, mutta on rasittavaa kun tämä miehen käytös tuntuu olevan niin yleisesti hyväksyttävää. Odotetaan, että nainen paapoo miestä lapsen lisäksi. Naisen pitäisi jotenkin auttaa miestä isäksi. Ei sitä naistakaan kukaan auta äidiksi. Naisen ei pitäisi joutua tekemään mitään ihme temppuja. Ainoa asia, mitä naisen tulisi tehdä on olla puuttumatta liikaa tapoihin, joilla mies vauvaa tai kotia hoitaa. Mutta ei hänen kotoaan pitäisi joutua lähtemään tämän takia.
Ymmärrän, mitä tarkoitat, ja olen samaa mieltä muuten, mutta minulle kotoa lähteminen ilman lapsia on luksusta ja vapautta, ei rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet illalla laittanut vauvan nukkumaan, mene miehesi kainaloon. Eikä mitään ruutuja tai kännyköitä. Keskustelkaa, halailkaa, pussailkaa, rakastelkaa. Luokaa parisuhde uudelleen, se on nyt vauvan myötä kadoksisssa teiltä. Puhutko miehesi kanssa mistään muusta kuin vauvasta? Oletko kiinnostunut miehen työpäivästä?
Varmaan naista kiinnostaa seksi tilanteessa, jossa mies on jättänyt naisen ihan yksin huolehtimaan vauvasta ja kotitöistä ja mies istuu vain nenä kiinni kännykässä ja telkkarissa. Siinä tosiaan tekee paljon mieli mennä tyrkyttämään itseään luuserimiehelle.
Juuri tämän asenteen takia riidat pitkittyvät ja läheisyys kuolee. Jonkun pitää ottaa se ensimmäinen askel eikä silloin saa miettiä, mikä on kenenkin vika ja kenellä on oikeus mihin.
Onko miehellä tilaa kotona? Siis onko koti nyt sinun ja vauvan valtakuntaa, jossa ainoa vauvaton paikka on se huone, minne mies menee? Ja miten niin siellä ei ole sinulle ja vauvalle paikkaa? Ota hyvä nainen tuoli sinne ja istu viereen juttelemaan. Miksi pitää olla avuton? Jos mies on sohvalla, niin raivaa hyvä nainen itsellesi siitä vierestä tilaa ja istu siihen. Rallattelet vauvan kanssa, hyppyytät ja kiikutat vauvaa miehen edessä niin, että kaikkia naurattaa ja olet mukava.
Ei mies minusta pahalle miehelle kuulosta. Jos hän kerran auttelee vanhempiaankin, niin kivahan se on. Miksi sinä et mene vauvan kanssa viikonloppuna sinne appivanhempien luokse? Appivanhemmat kin varmasti haluaisivat nähdä vauvan. Entä sinun vanhemmat, sisarukset ja ystävät? Missä he ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet illalla laittanut vauvan nukkumaan, mene miehesi kainaloon. Eikä mitään ruutuja tai kännyköitä. Keskustelkaa, halailkaa, pussailkaa, rakastelkaa. Luokaa parisuhde uudelleen, se on nyt vauvan myötä kadoksisssa teiltä. Puhutko miehesi kanssa mistään muusta kuin vauvasta? Oletko kiinnostunut miehen työpäivästä?
Varmaan naista kiinnostaa seksi tilanteessa, jossa mies on jättänyt naisen ihan yksin huolehtimaan vauvasta ja kotitöistä ja mies istuu vain nenä kiinni kännykässä ja telkkarissa. Siinä tosiaan tekee paljon mieli mennä tyrkyttämään itseään luuserimiehelle.
Juuri tämän asenteen takia riidat pitkittyvät ja läheisyys kuolee. Jonkun pitää ottaa se ensimmäinen askel eikä silloin saa miettiä, mikä on kenenkin vika ja kenellä on oikeus mihin.
Kai mies ilahtuneena ottaa seksitarjouksen vastaan, mutta ei siinä mikään muutu. Miehen mielestä kaikki on hyvin.
Ap, jos haluat muutosta, ala itse toimia toisin. Et taida olla hänen mielestään nyt kovin haluttava kumppani. Ehkä hänkin miettii eroa, koska jättää sinut niin täysin huomiotta ja pakenee? Onko teillä ollut läheiset välit ennen vauvaa? Mikä sai teidät yhteen? Mitä teitte yhdessä ennen kuin saitte lapsen?
Nosta kissa pöydälle: kysy mitä hän odottaa ja toivoo. Uskooko kumppanisi että teillä on yhteinen tulevaisuus? Mitä hän toivoo sinulta? Kerro mistä sinä haaveilet, ja millaista elämää haluaisit elää.