Lue keskustelun säännöt.
Mies jättänyt yksin vauva-aikana -ero?
08.04.2019 |
En ikinä olisi ajatellut että joutuisin vauvavuonna miettimään eroa, mutta tässä sitä kuitenkin mietin. Koen jääneeni henkisesti täysin yksin vauvan kanssa. Mies käy päivisin töissä ja iltaisin istuu työhuoneessaan katsomassa ruutua. Viikonloppuisin häviää vanhempiensa mökille auttelemaan, tai jotain kavereita auttamaan milloin missäkin ja taas illat katsoo ruutua. Joko telkkaria tai tietokonetta. Ja toki sellaisessa huoneessa, jossa ei edes paikkaa minulle ja vauvalle. Kertaakaan ei ole vauvaa kylvettänyt, ei esim lähtenyt kävelylle vaunujen kanssa, jotta lapsi nukahtaisin. Saattaa päivän aikana kerran katsoa vauvaa ja vähän jutella sen kanssa, ja se on sitten siinä, tuntuu siltä että vauva ei kiinnosta häntä lainkaan. Ja ennen kuin joku sanoo, että itsepähän vauvaa halusit, niin ei kyllä ihan yhdessä sitä haluttiin ja toivottiin. Katsoo myös, että kotityöt kuuluvat täysin minulle, kun olen kotona. Ei kuitenkaan ole edes vauvan kanssa sen aikaa että tekisin jotakin. Onko tämä normaalia? Pitäiskö minun vaan jaksaa tällaista?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te aloittajan puolesta mielensä pahoittajat oikeesti tajua, että kuulette tarinasta vain yhden version! Miettikää oikeesti, miltä se SAMA tarina SAATTAA kuulostaa kyseisen miehen kertoman. Jos kuultaisi miehen versio tarinasta, ulkopuolisen katselijan mielestä totuus olisi todennäköisesti jotain siitä tarinoiden puolesta välistä.
Tätä lukiessa meni niin hermo, että lähden samoin tein töistä kotiin ottamaan eron. Ei tarvi ainakaa minun takia kirjotella vastaavia juttuja mammapalstalle!
Nyt on tilaisuutesi kertoa oma versiosi. Annahan tulla.
Taitaa olla oikeesti kysymys mielensä pahoittajien älynlahjoista..
Mistä haluatte kuulla minun versioni? Aloittajan ja hänen miehensä näkemyserosta?? Mistä minä siitä mitään tietäisin.
Ja jos taas haluatte kuulla minun versioni minun ja minun puolisoni välisistä näkemyseroista, mikä pointti sillä olisi, kun emme saa tähän puolisoni versiota aiheesta.
Se koko POINTTINI oli se, että ettekö ole elämässä ikinä huomanneet, että kun joku kertoo oman version tapahtuneesta, tapahtuman toinen osapuoli kertoo asian toisin. Ja kumpikaan ei välttämättä valehtele. Korostetaan vaan niitä osa-alueita, jotka sopii oman, halutun näkökulman esille tuomiseen. Tai vaihtoehtoisesti jätetään kertomatta asioita, jotka eivät sovi oman näkökulman esille tuomiseen.
Sitä paitsi, mitä te mussutatte. Saittehan jo haluamanne ja taas yksi vasten tahtoaan kotiin yksinään selviämään jätetty marttyyriäiti pääsi eroon työssä käyvästä mihinkään kelpaamattomasta vastuunpakoilijasta. Ei pitäsi olla valittamaista enää!
Tätä samaa minäkin ehdotin, eli tässä tarinassa on kuultu vain ap:n itsesäälinen marttyyritarina. Sinä tarinassa hän on se hyvis, joka on omasta mielestään tehnyt kaiken täydellisesti ja mies on pahis, se kamala molopää, joka ei ymmärrä.
Ketjun alussa ilmeisesti ap poisti kaikki epämiellyttävät häntä kyseenalaistavat vastaukset ja muutenkin hän ei juuri vastaile muuten kuin itseään jalustalle kohottavaan muita vihamielisesti syyttävään sävyyn.
Ap:n mies kertoisi varmasti erilaisen tarinan ja niin kuin jo aikaisemmin kirjoitinkin, niin varmaan myös isovanhemmilla ja ystävillä olisi. En ikinä luota vain yhteen tiedonantoon, vaan haluan ainakin kaksi eri näkemystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi ihan samoin. Ennen raskautta mies oli aktiivinen ja teki varmaan ylikin puolet kotitöistä. Raskausaikana ostettiin omakotitalo, ja mies hävisi autotalliin. Minulle tehtiin sektio, minkä vuoksi mies oli sairaalassa kanssani perhehuoneessa, ja hoitajat näyttivät miehelle kaikki vauvan hoitojutut. Olin pitkään todella kipeä, mutta silti mies ei juurikaan osallistunut perheen elämään. Hän tuli kyllä autotallista vaihtamaan vaipan, kun soitin hänelle, mutta häipyi sinne heti vaipanvaihdon jälkeen takaisin ja nukkuikin sohvalla. Joka kerran, kun pyysin miestä yöllä nostamaan vauvan syömään, kun en kivuiltani pystynyt, sain hirveät huudot siitä, että herätin hänet. Myös suihkun jouduin hoitamaan useassa osassa, koska mies ja vauva huusivat kilpaa, jos jäivät edes hetkeksi kahdestaan, ja mies tuli kylpyhuoneeseen karjumaan, jos en muuten mennyt hoitamaan vauvaa.
Meillä vauva oli todella vaativa, ja olin aivan kuolemanväsynyt. Silti en saanut viikonloppuisinkaan nukkua pitkään, vaan miehen piti saada nukkua rankan työviikon jälkeen. Olin niin väsynyt, etten todellakaan jaksanut lähteä kotoa minnekään, vaan olisin vain halunnut levätä. Siihen en ikinä saanut mahdollisuutta.
Minä en myöskään puuttunut miehen tapaan hoitaa vauvaa, mutta hän kyllä kritisoi kaikkea, mitä minä tein. Pyysin apua neuvolasta, perheneuvolasta ja pariterapiasta, mutta mistään ei ollut apua. Mies oli myös muutaman kuukauden hoitovapaalla, jolloin hän hoiti vauvaa työpäivieni ajan, mutta minä hoidin kaikki muut ajat. Pariterapeutti arveli, että miehellä aktivoituivat jotkut lapsuustraumat lapsen synnyttyä, mutta hän ei suostunut hakemaan siihen apua, joten otin eron lapsen ollessa kaksivuotias. Ero oli ja on helvetillinen, eikä miestä ole sen jälkeenkään kiinnostanut lapsi. On kuitenkin huomattavasti helpompaa olla yksinhuoltajana lapselle, kuin sietää jatkuvaa henkistä väkivaltaa kodissaan ja katsoa, kun mies jatkaa elämäänsä kuin sinkkuna samalla, kun itse hoitaa lapsen ja kodin ja maksaa suurimman osan menoista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi ihan samoin. Ennen raskautta mies oli aktiivinen ja teki varmaan ylikin puolet kotitöistä. Raskausaikana ostettiin omakotitalo, ja mies hävisi autotalliin. Minulle tehtiin sektio, minkä vuoksi mies oli sairaalassa kanssani perhehuoneessa, ja hoitajat näyttivät miehelle kaikki vauvan hoitojutut. Olin pitkään todella kipeä, mutta silti mies ei juurikaan osallistunut perheen elämään. Hän tuli kyllä autotallista vaihtamaan vaipan, kun soitin hänelle, mutta häipyi sinne heti vaipanvaihdon jälkeen takaisin ja nukkuikin sohvalla. Joka kerran, kun pyysin miestä yöllä nostamaan vauvan syömään, kun en kivuiltani pystynyt, sain hirveät huudot siitä, että herätin hänet. Myös suihkun jouduin hoitamaan useassa osassa, koska mies ja vauva huusivat kilpaa, jos jäivät edes hetkeksi kahdestaan, ja mies tuli kylpyhuoneeseen karjumaan, jos en muuten mennyt hoitamaan vauvaa.
Meillä vauva oli todella vaativa, ja olin aivan kuolemanväsynyt. Silti en saanut viikonloppuisinkaan nukkua pitkään, vaan miehen piti saada nukkua rankan työviikon jälkeen. Olin niin väsynyt, etten todellakaan jaksanut lähteä kotoa minnekään, vaan olisin vain halunnut levätä. Siihen en ikinä saanut mahdollisuutta.
Minä en myöskään puuttunut miehen tapaan hoitaa vauvaa, mutta hän kyllä kritisoi kaikkea, mitä minä tein. Pyysin apua neuvolasta, perheneuvolasta ja pariterapiasta, mutta mistään ei ollut apua. Mies oli myös muutaman kuukauden hoitovapaalla, jolloin hän hoiti vauvaa työpäivieni ajan, mutta minä hoidin kaikki muut ajat. Pariterapeutti arveli, että miehellä aktivoituivat jotkut lapsuustraumat lapsen synnyttyä, mutta hän ei suostunut hakemaan siihen apua, joten otin eron lapsen ollessa kaksivuotias. Ero oli ja on helvetillinen, eikä miestä ole sen jälkeenkään kiinnostanut lapsi. On kuitenkin huomattavasti helpompaa olla yksinhuoltajana lapselle, kuin sietää jatkuvaa henkistä väkivaltaa kodissaan ja katsoa, kun mies jatkaa elämäänsä kuin sinkkuna samalla, kun itse hoitaa lapsen ja kodin ja maksaa suurimman osan menoista.
Ja lapsi oli molempien toivoma, ja sitä yritettiin pitkään. En ole jälkeenpäinkään keksinyt, mistä olisin etukäteen voinut tajuta miehen muuttuvan niin totaalisesti lapsen myötä.
Mitä ajatuksia ap:lla nyt näiden neuvojen/tarinoiden myötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teette lapsia näiden kypsymättömien miesten kanssa?? Mies on tasavertainen vanhempi ja meillä ainakin itse nauttii suuresti isyydestään. Hyvä suhde luodaan jo vauva-aikana.
Miehessä voidaan osoittaa vikoja ja puutteita hyvinkin äärinmäisiin rajoihin saakka jo ennen perheen perustamiseta, mutta silti naiset perustavat tälläisten miesten kanssa perheen. Miksi?
Mitäpä jos miettisit ensisijaisesti sitä, miksi isäksi kyvytön mies haluaa perustaa perheen? Nämä naisethan sen sijaan eivät ole kyvyttömiä äideiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies tajuaa mihin se 10 min hurmio johtaa, liian myöhään. Iskee kun märkä rätti naamalle kun mahan taputtelusta siirrytään käytäntöön. Kun tulet töistä väsyneenä, sinappikone huutaa kun sireeni ja muija vattuilee missä olet ollut, vaikka töistä olet tulossa. Tämä kaikki kun realistuu ja tajuaa ettei sitä sinappikonetta saa pois päältä, niin tuohonhan se johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni mies tajuaa mihin se 10 min hurmio johtaa, liian myöhään. Iskee kun märkä rätti naamalle kun mahan taputtelusta siirrytään käytäntöön. Kun tulet töistä väsyneenä, sinappikone huutaa kun sireeni ja muija vattuilee missä olet ollut, vaikka töistä olet tulossa. Tämä kaikki kun realistuu ja tajuaa ettei sitä sinappikonetta saa pois päältä, niin tuohonhan se johtaa.
Moni mies voisi tosiaan miettiä etukäteen, mihin on ryhtymässä, sen verran usein näistä vastuuttomista isistä kuulee. On tietysti kiva, että isänä on aina se vaihtoehto, että jättää lapsen vaan äidin hoidettavaksi, jolloin viestiketjutkin täyttyvät äitiä haukkuvista kommenteista, kuinka äiti omii lapsen ja kritisoi miestä liikaa eikä edes p*llua anna vartti synnytyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä kukaan mies enää tekee lapsia suomalaisen naisen kanssa? Omaan jalkaan ampumisellakin on miellyttävämmät seuraukset, siitä nimittäin voi toipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teette lapsia näiden kypsymättömien miesten kanssa?? Mies on tasavertainen vanhempi ja meillä ainakin itse nauttii suuresti isyydestään. Hyvä suhde luodaan jo vauva-aikana.
Miehessä voidaan osoittaa vikoja ja puutteita hyvinkin äärinmäisiin rajoihin saakka jo ennen perheen perustamiseta, mutta silti naiset perustavat tälläisten miesten kanssa perheen. Miksi?
Mitäpä jos miettisit ensisijaisesti sitä, miksi isäksi kyvytön mies haluaa perustaa perheen? Nämä naisethan sen sijaan eivät ole kyvyttömiä äideiksi.
Tyypillisesti lasten hankinta on naisen masinoima ja ajama projekti, johon tuleva isä osallistuu, koska hän kuvittelee syventävänsä ja lujittavansa sillä parisuhdetta naisen kanssa, koska yhteiskunnan normit ja sosiaalinen paine ohjaavat lasten hankintaan ja koska seksi on kivaa. Harvempi mies haaveilee siitä ”perheellistymisestä” sellaisin hormonihuuruisin tuntein kuin mitä keskivertonainen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teette lapsia näiden kypsymättömien miesten kanssa?? Mies on tasavertainen vanhempi ja meillä ainakin itse nauttii suuresti isyydestään. Hyvä suhde luodaan jo vauva-aikana.
Miehessä voidaan osoittaa vikoja ja puutteita hyvinkin äärinmäisiin rajoihin saakka jo ennen perheen perustamiseta, mutta silti naiset perustavat tälläisten miesten kanssa perheen. Miksi?
Mitäpä jos miettisit ensisijaisesti sitä, miksi isäksi kyvytön mies haluaa perustaa perheen? Nämä naisethan sen sijaan eivät ole kyvyttömiä äideiksi.
Tyypillisesti lasten hankinta on naisen masinoima ja ajama projekti, johon tuleva isä osallistuu, koska hän kuvittelee syventävänsä ja lujittavansa sillä parisuhdetta naisen kanssa, koska yhteiskunnan normit ja sosiaalinen paine ohjaavat lasten hankintaan ja koska seksi on kivaa. Harvempi mies haaveilee siitä ”perheellistymisestä” sellaisin hormonihuuruisin tuntein kuin mitä keskivertonainen tekee.
Meillä mies toivoi lasta jo pitkään ennen minua, mutta koska minun osuus siitä jutusta on hyvin suuri, niin hän odotti niin kauan kunnes olin ajatukseen valmis.
Vauva ilmoittikin tulostaan muutaman viikon päästä siitä, kun olin ehkäisyn pois jättänyt ja mies oli alusta lähtien onnesta soikeana. Hänestä tuli vielä parempi isä kuin olin koskaan toivonut ja nyt kun lapset ovat jo teinejä, niin perheellämme menee toi upeasti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan mies enää tekee lapsia suomalaisen naisen kanssa? Omaan jalkaan ampumisellakin on miellyttävämmät seuraukset, siitä nimittäin voi toipua.
Ai hitsi, älä nyt isääsi syyttele enää sinun naisvslinnastaan ja sinun tekemisestä! Vanhempasi ovat kärsineet jo aivan tarpeeksi pöljän poikansa takia, joten hyshys nyt vain. Yritä kuitenkin saada tuo katkeruus naisettomuudestasi piilotettua edes joskus. Ymmärrämme kyllä, että naisettomuutesi on sinulle kova juttu, mutta ehkä se on ekoteko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin otsikon perusteella, että vauva-aika oli jo takana ja siitä jääneen katkeruuden takia mietit eroa. Silloin olisin ehkä ehdottanut terapiaa, jos mies olisi alkanut käyttäytyä vastuuntuntoisesti. Mutta tilanne on siis päällä ja mies ei tee mitään vaan jättää täysin yksin. Itse eroaisin.
(voisi kai tehdä vielä yhden yrityksen jossa ilmoittaisin miehelle, että harkitsen vakavasti avioeroa, mutta hänellä on vielä yksi mahdollisuus, jos johdonmukaisesti alkaa tästä hetkestä toimia seuraavasti:
-on kaikki viikonloput kotona
-ottaa vauvan HETI töistä tultuaan ja hoitaa vauvaa aktiivisesti puolet joka illasta
-viikonloppuna nousee vauvan kanssa ja vie MOLEMPINA päivinä vaunulenkille
-tai mitä nyt haluatkaan
-heti kun hän lipsuu näistä niin hankit eropaperit
Mutta en usko että hän alkaa toimia noin, joten tuskin maksaa vaivaa)
Aika helposti täällä erotaan. Sit vaan uus mies ja taas ero.
Taitaa olla oikeesti kysymys mielensä pahoittajien älynlahjoista..
Mistä haluatte kuulla minun versioni? Aloittajan ja hänen miehensä näkemyserosta?? Mistä minä siitä mitään tietäisin.
Ja jos taas haluatte kuulla minun versioni minun ja minun puolisoni välisistä näkemyseroista, mikä pointti sillä olisi, kun emme saa tähän puolisoni versiota aiheesta.
Se koko POINTTINI oli se, että ettekö ole elämässä ikinä huomanneet, että kun joku kertoo oman version tapahtuneesta, tapahtuman toinen osapuoli kertoo asian toisin. Ja kumpikaan ei välttämättä valehtele. Korostetaan vaan niitä osa-alueita, jotka sopii oman, halutun näkökulman esille tuomiseen. Tai vaihtoehtoisesti jätetään kertomatta asioita, jotka eivät sovi oman näkökulman esille tuomiseen.
Sitä paitsi, mitä te mussutatte. Saittehan jo haluamanne ja taas yksi vasten tahtoaan kotiin yksinään selviämään jätetty marttyyriäiti pääsi eroon työssä käyvästä mihinkään kelpaamattomasta vastuunpakoilijasta. Ei pitäsi olla valittamaista enää!