Kaikki prismaperheitä kammoksuvat palstavelat, lukekaa tämän päivän Heltsingin Sanomista

Hyvähyvä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on lahja kirjoitti:

Lapsettomien pitää vaan nyt tyytyä osaansa ja asemaansa yhteiskunnassa. Jos et halua osallistua lisääntymiseen ja suvunjatkamiseen niin kuka sinua palvelee varsinkin kun olet vanha tai sairas? Muisen lapsetko? Tämä on niin normaalia luonnon kiertokulkua, mitä tietyt piirit yrittää vähätellä. Lapsia saadaan, mikä on IHANINTA elämässä, ja heitä hoidetaan ja kasvatetaan ja he puolestaan hoitavat ja auttavat meitä tarvittaessa. Yhteiskunnan lapsettomat SAAVAT osallistua lasten kasvatukseen. Heidän tulisi olla iloisia, että heihin luotetaan niin paljon, että saavat osallistua lasten hoitoon. Kun biologistenkin vanhempien on joskua vaikea kestää lasten temppuja niin he ovat kyllä parhaiten siihen ohjelmoituja.

Minulla ei ole aikomustakaan hoitaa omia vanhempiani vanhana. Sen sijaan erästä lapsetonta sukulaista olen kyllä hoitanut, joka on todella läheinen ja tärkeä. Ei se biologia, vaan ne valinnat.

Eli jotain traumaa siellä on tämänkin lapsettoman(oletus) elämässä, kun näin valitsee... Mutta hyvä, ettet siirrä sitä eteenpäin .

Itse olen elänyt hyvän lapsuuden, vanhempani ovat hyviä ihmisiä enkä silti tule hoitamaan heitä vanhoina sillä asun eri mantereella. 

Mutta kyllä, saa syystäkin olla traumatisoitunut jos omat vanhemmat ovat kohdelleet kaltoin ja olleet ihmishirviöitä. Siinä ei sinun piikittelysi paina mitään.

Lapset on tulevaisuus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Saa tietenkin hankkia lapsia jos haluaa ja elää sitä elämää. Eikä se ole varmastikaan hukkaan heitettyä elämää eivätkä mielestäni ole typeryksiä. Se on heidän elämää ja saavat siitä elämästä varmasti paljon. Mutta sitä elämää on turha tuoda sellaiselle jota sellainen ei kiinnosta. Myös tietyt asiat on hyvä pitää mielessä, lapsi kun tehdään, niin se lapsi kasvatetaan omassa piirissä eli isä, mummi, vaari, muu suku jne. Sitä lasta ja vastuuta on turha tuoda kodin ulkopuolelle muiden harteille. Tarha on eri, he tekävät päivällä sitä työtä, mutta vanhempien työyhteisöön niitä ongelmia ei kannata tuoda. Lomia on turha vaatia sillä verukkeella, kun on lapsi ja lapsi on kesälomalla silloin ja silloin ja tai hiihtoloma koulusta. Ei noi koske ketään muuta kuin niitä joilla on lapsi.

Minun ja veljeni perustivat perheet ja veljeni on kerran kysynyt katsonko hänen jälkikasvuaan yhden vklopun. Sanoin en katso on muuta menoa.. Sen jälkeen ei ole kysynyt lapsista mitään. Siskoni taas on sellainen, että purkaa minuun sitä kotipaskaansa ja vttuilee, kun minä en voi yhtä vkloppua katsoa hänen lapsiaan, että pääsisi ulos. En voi, koska minua ei kiinnosta ja on muuta menoa ja tekemistä. Sanon aina viekää mutsille ja faijalle jos ne ottaa.. EIkä nekään aina ota, koska ne on eläkkeellä ja heilläkin on paljon tekemistä. He ovat koko aika jossain menossa ja nauttivat loppuelämästä sen mitä se heillä enää kestää. NE on kolme lasta kasvattanut jo maailmaan.

Ai kamala, millainen tyyppi tämä. Hän ei siis halua hoitaa omien sisaruksiensa lapsia milloinkaan vain siksi, että hänelläkään ei ole lapsia. Ja lapset ovat erittäin keskeinen osa yhteiskuntaa ja elämää yleensäkin, että lapset ja nuoret kuuluu olla myös kodin ulkopuolella, ettei heistä vain kasva sinunlaisiasi. Lapset ovat ihmisiä ja tulevia aikuisia. Sinäkin olet ollut lapsi joskua. Mieti, kun sinun tätisi olisi inhonnut sinua lapsena, eikä halunnut koskaan leikkiä kanssasi. Ehkä niin kävikin?

Kuulostaa just mun tädiltä, joka on vieläpä kummitätini. Koskaan ei ole mua (eikä sisaruksiani) hoitanut, isompanakaan ei sopinut mennä tädille yökylään. En ymmärrä miksi edes suostuu kummiksi, jos ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä? Nyt kun on kohta 80 v ja leski, ruikuttaa yksinäisyyttään, ikävystymistään ja vaivojaan. Soittelee äidilleni (siis siskolleen) lähes päivittäin ja mankuu kylään. No äiti joskus käy, mutta ei kovin usein, koska on vielä paljon nuorempi ja terve ja menevä, on harrastuksia, ystäviä ja hoitaa lastenlapsia. Velvollisuudentunnosta käyn tädillä kerran vuodessa ja sekin on kidutusta, ei kiinnosta itsekeskeisen tädin marinat. Eipä tädiltä herunut mielenkiintoa muille silloin kun oli nuorempi, nyt vaan olisi vailla seuraa apua, kun ei olen miestä eikä ystäviä, ei voi harrastaa eikä matkustella. Yksin on 24/7 asunnossaan, mutta itsehänä on valintansa tehnyt. Luojan kiitos kyllä ettei hankkinut lapsia, olisi ollut varmasti surkea äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Tajuatko edes pikkuisen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huohh kirjoitti:

Vain lapsettomat edes yrittävät rinnastaa jonkun opiskeluista johtuvan univajeen ja lapsen kanssa tulevan univajeen.

Esittäisitkö nyt tieteelliset faktat siitä miten keho tunnistaa syyn, joka aiheuttaa univajetta? Mallintaisitko myös kehon muutokset A) lapsista johtuvasta univajeessa ja B) opinnoista, töistä ja muista syistä johtuvasta univajeessa? Kiitos!

No kun noin kauniisti kysyit, niin vastaan, mutta vastaukseni on sinulle va4maan ihan täyttä hepreaa, mutta täs on. Kukaan ei kuole, kuole nälkään tai viivästy muuten kehityksessä, jos sinä lapseton et herää keskellä yötä, kun lapsi tarvitsee äitiä/isää/hoitajaa. Se on se vastuu ihan eri.

Entä kun puoliso sairastuu vakavasti ja siitä seuraa stressiä ja unettomuutta? Onko se unettomuus jotenkin "väärää" unettomuutta, ei niin hyväksyttävää kuin lapsista johtuva univaje?

Lapsi on silti ihan eri asia, kuin aikuinen, mutta tämä on juuri sellainen asia, jota lapsettoman on vaikea ymmärtää. Kyse ei ole siitä, että unettomuus olisi jotenkin väärää ta ei hyväksyttävää. Sairaat aikuiset vaan useimmiten voidaan laittaa hoitoon muualle. Lapset ja vauvat harvemmin. Minulle lapsi on aina arvokkaampi kuin sairas aikuinen. Nyt päästäänkin sitten muihin syvällisiin asioihin... Mutta siis normaali ihminen haluaa saada lapsia ja perheen. Kiistätkö sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Saa tietenkin hankkia lapsia jos haluaa ja elää sitä elämää. Eikä se ole varmastikaan hukkaan heitettyä elämää eivätkä mielestäni ole typeryksiä. Se on heidän elämää ja saavat siitä elämästä varmasti paljon. Mutta sitä elämää on turha tuoda sellaiselle jota sellainen ei kiinnosta. Myös tietyt asiat on hyvä pitää mielessä, lapsi kun tehdään, niin se lapsi kasvatetaan omassa piirissä eli isä, mummi, vaari, muu suku jne. Sitä lasta ja vastuuta on turha tuoda kodin ulkopuolelle muiden harteille. Tarha on eri, he tekävät päivällä sitä työtä, mutta vanhempien työyhteisöön niitä ongelmia ei kannata tuoda. Lomia on turha vaatia sillä verukkeella, kun on lapsi ja lapsi on kesälomalla silloin ja silloin ja tai hiihtoloma koulusta. Ei noi koske ketään muuta kuin niitä joilla on lapsi.

Minun ja veljeni perustivat perheet ja veljeni on kerran kysynyt katsonko hänen jälkikasvuaan yhden vklopun. Sanoin en katso on muuta menoa.. Sen jälkeen ei ole kysynyt lapsista mitään. Siskoni taas on sellainen, että purkaa minuun sitä kotipaskaansa ja vttuilee, kun minä en voi yhtä vkloppua katsoa hänen lapsiaan, että pääsisi ulos. En voi, koska minua ei kiinnosta ja on muuta menoa ja tekemistä. Sanon aina viekää mutsille ja faijalle jos ne ottaa.. EIkä nekään aina ota, koska ne on eläkkeellä ja heilläkin on paljon tekemistä. He ovat koko aika jossain menossa ja nauttivat loppuelämästä sen mitä se heillä enää kestää. NE on kolme lasta kasvattanut jo maailmaan.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että jokainen saa hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Minua ei ollenkaan haittaa, että joku ei hanki lapsia, minä olen hankkinut, koska halusin. Mutta tuo asenteesi sisaruksiasi kohtaan on kyllä uskomattoman itsekäs. Et voi yhtä vapaata viikonloppua katsoa heidän lapsiaan, että saisivat sitä kallisarvoista hengähdysaikaa? Ilmeisesti sinua ei läheistesi hyvinvointi kiinnosta lainkaan. Muista sitten, jos joskus itse vaikkapa sairastut tai vammaudut vakavasti, että älä vain odota sisaruksiltasi minkäänlaista apua tai että he vaikka pistäytyisivät katsomassa sinua. Puhumattakaan siitä, että kun tulet vanhaksi, odottaisit sisarustesi lapsia kyläilemään. Kukaan ei näet ole kiinnostunut sinusta ja avuttomuudestasi, yksinäisyydestäsi, kivuistasi, vaivoistasi. Ketään ei kiinnosta vaikka et enää ikinä pääsisi ulkoilemaan. 

Olet oikeastaan hyvinkin säälittävä ihminen, tyypillinen empatiakyvytön ja henkisesti kehittymätön olento. Sinulta on jäänyt jotain hyvin perustavanlaatuista oppimatta täällä elämässä. Yksi tärkeä tehtävämme on oppia olemaan hyvä toisille, tarjoamaan tukea ja olkapäätä, auttamaan minkä jaksamme ja voimme, lohduttaa ja ilahduttaa. Sitä saat mitä itse annat. Minulle ei tulisi mieleenkään kieltäytyä esim. iäkkään anoppini auttamisesta, vaikka olisihan minulla muutakin ja paljon mukavampaa tekemistä. Muistisairas, pissalta haiseva valittava vanhus ei ole toiveseuraa, mutta anoppini tarvitsee apuani. En ollenkaan pidä koirista, mutta kun lapseton kolmen ison koiran omistava ystäväni joutui sairaalaan, otin koirat kotiini hoitoon viikoksi. Koirat sotkivat, kuolasivat, haisivat, niitä oli hankala lenkittää, ne valvottivat öisin. Siitä huolimatta hoidin ne, koska halusin auttaa ystävääni. Sisarusteni lapsia olen aina hoitanut, tottakai. Kohtuus pitää muistaa, eikä aina tarvitse olla käytettävissä, mutta joskus kuitenkin voi luopua jostain omastaan auttaakseen muita. Miten paljon parempi paikka maailma olisikaan, jos me kaikki oppisimme olemaan ihmisiä toisillemme!

 Ei ole aikaa eikä halua ja sen takia minullla ei ole perhettä enkä aio sellaista hankkia. Autan monessa muussa asiassa, mutta vastuuta en ota lapsista. Toi on täysin naurettavaa alkaa arvostelemaan sellaista mitä toinen ei halua tehdä. En ole säälittävä, enkä muutakaan mitä hienossa listassasi on. Olen töissä vanhusten parissa. Näillä vanhuksilla ei käy omaisia katsomassa juuri lainkaan ja ne onnelliset joiden luona käy, niin kaksi kertaa vuodesssa. Lisäksi teen töitä vammaisten parissa ja se miksi teen myös heidän parissä lisätyönä on se, koska siellä tarvitaan enemmän työntekijöitä koko aika. Eli niitä kuolaavia ihmisiä autan joilla ei ole edes kunnollista ihmisarvoa tässä yhteiskunnassa. Minä kyllä välitän ihmisistä siksi minä teen tätä työtä, mutta minä en kuuntele itkemistä jos jotain väsyttää oma lapsi ja dokailuun pääseminen. Ei koske minua eikä ole minun ongelmani. Sinä et ole oikea henkilö arvostelemaan minua mikä on minulle tärkeää ja oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Saa tietenkin hankkia lapsia jos haluaa ja elää sitä elämää. Eikä se ole varmastikaan hukkaan heitettyä elämää eivätkä mielestäni ole typeryksiä. Se on heidän elämää ja saavat siitä elämästä varmasti paljon. Mutta sitä elämää on turha tuoda sellaiselle jota sellainen ei kiinnosta. Myös tietyt asiat on hyvä pitää mielessä, lapsi kun tehdään, niin se lapsi kasvatetaan omassa piirissä eli isä, mummi, vaari, muu suku jne. Sitä lasta ja vastuuta on turha tuoda kodin ulkopuolelle muiden harteille. Tarha on eri, he tekävät päivällä sitä työtä, mutta vanhempien työyhteisöön niitä ongelmia ei kannata tuoda. Lomia on turha vaatia sillä verukkeella, kun on lapsi ja lapsi on kesälomalla silloin ja silloin ja tai hiihtoloma koulusta. Ei noi koske ketään muuta kuin niitä joilla on lapsi.

Minun ja veljeni perustivat perheet ja veljeni on kerran kysynyt katsonko hänen jälkikasvuaan yhden vklopun. Sanoin en katso on muuta menoa.. Sen jälkeen ei ole kysynyt lapsista mitään. Siskoni taas on sellainen, että purkaa minuun sitä kotipaskaansa ja vttuilee, kun minä en voi yhtä vkloppua katsoa hänen lapsiaan, että pääsisi ulos. En voi, koska minua ei kiinnosta ja on muuta menoa ja tekemistä. Sanon aina viekää mutsille ja faijalle jos ne ottaa.. EIkä nekään aina ota, koska ne on eläkkeellä ja heilläkin on paljon tekemistä. He ovat koko aika jossain menossa ja nauttivat loppuelämästä sen mitä se heillä enää kestää. NE on kolme lasta kasvattanut jo maailmaan.

Miten lomajutut pitäisi järjestää?

Tasapuolisesti.. Meidän töissä lapsellisten vaatimukset alkaa tässä kuussa, että lomat pitää saada kesäkuun puolesta välistä eteenpäin ja sitten ne joilla ei ole lapsia, niin niille ehdotetaaan jos pitäisivät elokuun lopulla ja syyskuussa. Tämä kaikki sen takia, koska lapsilla on koulusta kesäloma. Itse olen onnellisessa asemassa, että eri hommia teen, niin minun työni ei vaikuta ja näin ollen pidän loman aina heinäkuussa.

Pitäisi melkein vaatia, että koulut ja päivähoito toimisi ympäri vuoden. Vain silloin tasapuolisuus voitaisiin toteuttaa ja lapsille löytyisi hoitoa. 

Koita miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on lahja kirjoitti:

Lapsettomien pitää vaan nyt tyytyä osaansa ja asemaansa yhteiskunnassa. Jos et halua osallistua lisääntymiseen ja suvunjatkamiseen niin kuka sinua palvelee varsinkin kun olet vanha tai sairas? Muisen lapsetko? Tämä on niin normaalia luonnon kiertokulkua, mitä tietyt piirit yrittää vähätellä. Lapsia saadaan, mikä on IHANINTA elämässä, ja heitä hoidetaan ja kasvatetaan ja he puolestaan hoitavat ja auttavat meitä tarvittaessa. Yhteiskunnan lapsettomat SAAVAT osallistua lasten kasvatukseen. Heidän tulisi olla iloisia, että heihin luotetaan niin paljon, että saavat osallistua lasten hoitoon. Kun biologistenkin vanhempien on joskua vaikea kestää lasten temppuja niin he ovat kyllä parhaiten siihen ohjelmoituja.

Tuo on niin huono selitys lasten tekemiselle, että ne lapset sitten hoitaa kun vanhemmat ovat vanhoja ja mahdollisesti sairaita. Ei läheskään kaikki hoida! 

Hei se ei ole mikään selitys vaan näin se maailma pyörii. Vaikkei juuri omat lapsesi sinua hoitaisi ja auttaisi niin jonkun lapset sen tekee!

Aika hurjaa, että sinun maailmassa olet 100% varma, että sinun lapsesi tulevat aikanaan hoitamaan sinua. 

Jos mua joku hoitaa, en ajattele, että se hoitaja on jonkun lapsi ja mun pitäisi nyt olla kiitollinen kun joku on aikoinaan tämän hoitajan synnyttänyt ja elättänyt. Ajattelen, että hoitaja tekee sitä työtä, jonka on valinnut itselleen, saadakseen palkkaa ja toivottavasti tykkää työstään. Ja toivottavasti palkka olisi paljon paremmalla tasolla kuin nyt. 

Yritän selittää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuatko edes pikkuisen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huohh kirjoitti:

Vain lapsettomat edes yrittävät rinnastaa jonkun opiskeluista johtuvan univajeen ja lapsen kanssa tulevan univajeen.

Esittäisitkö nyt tieteelliset faktat siitä miten keho tunnistaa syyn, joka aiheuttaa univajetta? Mallintaisitko myös kehon muutokset A) lapsista johtuvasta univajeessa ja B) opinnoista, töistä ja muista syistä johtuvasta univajeessa? Kiitos!

No kun noin kauniisti kysyit, niin vastaan, mutta vastaukseni on sinulle va4maan ihan täyttä hepreaa, mutta täs on. Kukaan ei kuole, kuole nälkään tai viivästy muuten kehityksessä, jos sinä lapseton et herää keskellä yötä, kun lapsi tarvitsee äitiä/isää/hoitajaa. Se on se vastuu ihan eri.

Entä kun puoliso sairastuu vakavasti ja siitä seuraa stressiä ja unettomuutta? Onko se unettomuus jotenkin "väärää" unettomuutta, ei niin hyväksyttävää kuin lapsista johtuva univaje?

Lapsi on silti ihan eri asia, kuin aikuinen, mutta tämä on juuri sellainen asia, jota lapsettoman on vaikea ymmärtää. Kyse ei ole siitä, että unettomuus olisi jotenkin väärää ta ei hyväksyttävää. Sairaat aikuiset vaan useimmiten voidaan laittaa hoitoon muualle. Lapset ja vauvat harvemmin. Minulle lapsi on aina arvokkaampi kuin sairas aikuinen. Nyt päästäänkin sitten muihin syvällisiin asioihin... Mutta siis normaali ihminen haluaa saada lapsia ja perheen. Kiistätkö sen?

Mihin ajattelit sairaat aikuiset kärrätä, esim. itseni jonka unettomuus johtuu ihan omasta sairaudestani (=kroonisesta kivusta johon ei edes kipulääkkeet tepsi). 

Lapsettomana minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää - nimittäin sitä, että vain ylimielinen lapsellinen voi päästellä suustaan tällaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Saa tietenkin hankkia lapsia jos haluaa ja elää sitä elämää. Eikä se ole varmastikaan hukkaan heitettyä elämää eivätkä mielestäni ole typeryksiä. Se on heidän elämää ja saavat siitä elämästä varmasti paljon. Mutta sitä elämää on turha tuoda sellaiselle jota sellainen ei kiinnosta. Myös tietyt asiat on hyvä pitää mielessä, lapsi kun tehdään, niin se lapsi kasvatetaan omassa piirissä eli isä, mummi, vaari, muu suku jne. Sitä lasta ja vastuuta on turha tuoda kodin ulkopuolelle muiden harteille. Tarha on eri, he tekävät päivällä sitä työtä, mutta vanhempien työyhteisöön niitä ongelmia ei kannata tuoda. Lomia on turha vaatia sillä verukkeella, kun on lapsi ja lapsi on kesälomalla silloin ja silloin ja tai hiihtoloma koulusta. Ei noi koske ketään muuta kuin niitä joilla on lapsi.

Minun ja veljeni perustivat perheet ja veljeni on kerran kysynyt katsonko hänen jälkikasvuaan yhden vklopun. Sanoin en katso on muuta menoa.. Sen jälkeen ei ole kysynyt lapsista mitään. Siskoni taas on sellainen, että purkaa minuun sitä kotipaskaansa ja vttuilee, kun minä en voi yhtä vkloppua katsoa hänen lapsiaan, että pääsisi ulos. En voi, koska minua ei kiinnosta ja on muuta menoa ja tekemistä. Sanon aina viekää mutsille ja faijalle jos ne ottaa.. EIkä nekään aina ota, koska ne on eläkkeellä ja heilläkin on paljon tekemistä. He ovat koko aika jossain menossa ja nauttivat loppuelämästä sen mitä se heillä enää kestää. NE on kolme lasta kasvattanut jo maailmaan.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että jokainen saa hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Minua ei ollenkaan haittaa, että joku ei hanki lapsia, minä olen hankkinut, koska halusin. Mutta tuo asenteesi sisaruksiasi kohtaan on kyllä uskomattoman itsekäs. Et voi yhtä vapaata viikonloppua katsoa heidän lapsiaan, että saisivat sitä kallisarvoista hengähdysaikaa? Ilmeisesti sinua ei läheistesi hyvinvointi kiinnosta lainkaan. Muista sitten, jos joskus itse vaikkapa sairastut tai vammaudut vakavasti, että älä vain odota sisaruksiltasi minkäänlaista apua tai että he vaikka pistäytyisivät katsomassa sinua. Puhumattakaan siitä, että kun tulet vanhaksi, odottaisit sisarustesi lapsia kyläilemään. Kukaan ei näet ole kiinnostunut sinusta ja avuttomuudestasi, yksinäisyydestäsi, kivuistasi, vaivoistasi. Ketään ei kiinnosta vaikka et enää ikinä pääsisi ulkoilemaan. 

Olet oikeastaan hyvinkin säälittävä ihminen, tyypillinen empatiakyvytön ja henkisesti kehittymätön olento. Sinulta on jäänyt jotain hyvin perustavanlaatuista oppimatta täällä elämässä. Yksi tärkeä tehtävämme on oppia olemaan hyvä toisille, tarjoamaan tukea ja olkapäätä, auttamaan minkä jaksamme ja voimme, lohduttaa ja ilahduttaa. Sitä saat mitä itse annat. Minulle ei tulisi mieleenkään kieltäytyä esim. iäkkään anoppini auttamisesta, vaikka olisihan minulla muutakin ja paljon mukavampaa tekemistä. Muistisairas, pissalta haiseva valittava vanhus ei ole toiveseuraa, mutta anoppini tarvitsee apuani. En ollenkaan pidä koirista, mutta kun lapseton kolmen ison koiran omistava ystäväni joutui sairaalaan, otin koirat kotiini hoitoon viikoksi. Koirat sotkivat, kuolasivat, haisivat, niitä oli hankala lenkittää, ne valvottivat öisin. Siitä huolimatta hoidin ne, koska halusin auttaa ystävääni. Sisarusteni lapsia olen aina hoitanut, tottakai. Kohtuus pitää muistaa, eikä aina tarvitse olla käytettävissä, mutta joskus kuitenkin voi luopua jostain omastaan auttaakseen muita. Miten paljon parempi paikka maailma olisikaan, jos me kaikki oppisimme olemaan ihmisiä toisillemme!

Haluatko mitalin suorituksistasi? Itse kyllä mielelläni jätän avun väliin, jos tiedän että auttajalla on tällainen asenne (sinä ja lemmikkisi haisevat pahalta, mutta autan koska olen niin hyvä ihminen).

Ymmärsit väärin. En auta ketään siksi, että olen hyvä ihminen. Lue uudelleen. Hoidin ystäväni koiria, koska halusin auttaa ystävääni. Tiedän, että koirat ovat hänen elämänsä tärkein asia ja hän oli koiristaan todella huolissaan, ne kun eivät ole tottuneet olemaan missään hoidossa eivätkä esim. koirahoitolassa. Miten kylmä ihmisen pitää olla, että ei auttaisi ystäväänsä tuossa tilanteessa? Ajattelisi vain, että no, itsehän on koiransa hankkinut, omapa on ongelmansa. Eihän tuo olisi edes ystävyyttä.

Luuletko tosiaan, että ihmiset tekevät asioita vain sen mukaan mikä heistä on hauskaa ja kivaa? Eipä taitaisi kovin monelle koirallekaan löytyä hoitajaa. Eikä vanhuksille tai lapsille. Ei löytyisi muuttoapua, ei auttajaa kolaripaikalle. Mitäpä sitä, jos ei satu tykkäämään vaikka elvytyksestä!

Lapset on lahja kirjoitti:

Lapsettomien pitää vaan nyt tyytyä osaansa ja asemaansa yhteiskunnassa. Jos et halua osallistua lisääntymiseen ja suvunjatkamiseen niin kuka sinua palvelee varsinkin kun olet vanha tai sairas? Muisen lapsetko? Tämä on niin normaalia luonnon kiertokulkua, mitä tietyt piirit yrittää vähätellä. Lapsia saadaan, mikä on IHANINTA elämässä, ja heitä hoidetaan ja kasvatetaan ja he puolestaan hoitavat ja auttavat meitä tarvittaessa. Yhteiskunnan lapsettomat SAAVAT osallistua lasten kasvatukseen. Heidän tulisi olla iloisia, että heihin luotetaan niin paljon, että saavat osallistua lasten hoitoon. Kun biologistenkin vanhempien on joskua vaikea kestää lasten temppuja niin he ovat kyllä parhaiten siihen ohjelmoituja.

Näkyyhän se todella Suomessa kun meillä yleisesti lapset hoitavat vanhempansa eivätkä he ole esperi caren armoilla. Jaa hetkinen... Ihan kun olisin nähnyt muutaman uutisen viimeaikoina...

Yritän selittää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuatko edes pikkuisen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huohh kirjoitti:

Vain lapsettomat edes yrittävät rinnastaa jonkun opiskeluista johtuvan univajeen ja lapsen kanssa tulevan univajeen.

Esittäisitkö nyt tieteelliset faktat siitä miten keho tunnistaa syyn, joka aiheuttaa univajetta? Mallintaisitko myös kehon muutokset A) lapsista johtuvasta univajeessa ja B) opinnoista, töistä ja muista syistä johtuvasta univajeessa? Kiitos!

No kun noin kauniisti kysyit, niin vastaan, mutta vastaukseni on sinulle va4maan ihan täyttä hepreaa, mutta täs on. Kukaan ei kuole, kuole nälkään tai viivästy muuten kehityksessä, jos sinä lapseton et herää keskellä yötä, kun lapsi tarvitsee äitiä/isää/hoitajaa. Se on se vastuu ihan eri.

Entä kun puoliso sairastuu vakavasti ja siitä seuraa stressiä ja unettomuutta? Onko se unettomuus jotenkin "väärää" unettomuutta, ei niin hyväksyttävää kuin lapsista johtuva univaje?

Lapsi on silti ihan eri asia, kuin aikuinen, mutta tämä on juuri sellainen asia, jota lapsettoman on vaikea ymmärtää. Kyse ei ole siitä, että unettomuus olisi jotenkin väärää ta ei hyväksyttävää. Sairaat aikuiset vaan useimmiten voidaan laittaa hoitoon muualle. Lapset ja vauvat harvemmin. Minulle lapsi on aina arvokkaampi kuin sairas aikuinen. Nyt päästäänkin sitten muihin syvällisiin asioihin... Mutta siis normaali ihminen haluaa saada lapsia ja perheen. Kiistätkö sen?

Kiistän, jos tarkoitat, että _vain_ lapsia haluavat ovat normaaleja ihmisiä. Voi hyvää päivää, mitä inttämistä. Mielestäni sekä lapsia haluavat että velat ovat normaaleja ihmisiä. Molempiin ryhmiin mahtuu paljon myös sekopäitä.  Olen täysin normaali ihminen, vaikka en halunnut lapsia. Ja minä hoidin sairasta puolisoani loppukuukaudet kotona. Kyllä vakavasti sairas lapsikin viedään sairaalaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset on tulevaisuus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Saa tietenkin hankkia lapsia jos haluaa ja elää sitä elämää. Eikä se ole varmastikaan hukkaan heitettyä elämää eivätkä mielestäni ole typeryksiä. Se on heidän elämää ja saavat siitä elämästä varmasti paljon. Mutta sitä elämää on turha tuoda sellaiselle jota sellainen ei kiinnosta. Myös tietyt asiat on hyvä pitää mielessä, lapsi kun tehdään, niin se lapsi kasvatetaan omassa piirissä eli isä, mummi, vaari, muu suku jne. Sitä lasta ja vastuuta on turha tuoda kodin ulkopuolelle muiden harteille. Tarha on eri, he tekävät päivällä sitä työtä, mutta vanhempien työyhteisöön niitä ongelmia ei kannata tuoda. Lomia on turha vaatia sillä verukkeella, kun on lapsi ja lapsi on kesälomalla silloin ja silloin ja tai hiihtoloma koulusta. Ei noi koske ketään muuta kuin niitä joilla on lapsi.

Minun ja veljeni perustivat perheet ja veljeni on kerran kysynyt katsonko hänen jälkikasvuaan yhden vklopun. Sanoin en katso on muuta menoa.. Sen jälkeen ei ole kysynyt lapsista mitään. Siskoni taas on sellainen, että purkaa minuun sitä kotipaskaansa ja vttuilee, kun minä en voi yhtä vkloppua katsoa hänen lapsiaan, että pääsisi ulos. En voi, koska minua ei kiinnosta ja on muuta menoa ja tekemistä. Sanon aina viekää mutsille ja faijalle jos ne ottaa.. EIkä nekään aina ota, koska ne on eläkkeellä ja heilläkin on paljon tekemistä. He ovat koko aika jossain menossa ja nauttivat loppuelämästä sen mitä se heillä enää kestää. NE on kolme lasta kasvattanut jo maailmaan.

Ai kamala, millainen tyyppi tämä. Hän ei siis halua hoitaa omien sisaruksiensa lapsia milloinkaan vain siksi, että hänelläkään ei ole lapsia. Ja lapset ovat erittäin keskeinen osa yhteiskuntaa ja elämää yleensäkin, että lapset ja nuoret kuuluu olla myös kodin ulkopuolella, ettei heistä vain kasva sinunlaisiasi. Lapset ovat ihmisiä ja tulevia aikuisia. Sinäkin olet ollut lapsi joskua. Mieti, kun sinun tätisi olisi inhonnut sinua lapsena, eikä halunnut koskaan leikkiä kanssasi. Ehkä niin kävikin?

Kuulostaa just mun tädiltä, joka on vieläpä kummitätini. Koskaan ei ole mua (eikä sisaruksiani) hoitanut, isompanakaan ei sopinut mennä tädille yökylään. En ymmärrä miksi edes suostuu kummiksi, jos ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä? Nyt kun on kohta 80 v ja leski, ruikuttaa yksinäisyyttään, ikävystymistään ja vaivojaan. Soittelee äidilleni (siis siskolleen) lähes päivittäin ja mankuu kylään. No äiti joskus käy, mutta ei kovin usein, koska on vielä paljon nuorempi ja terve ja menevä, on harrastuksia, ystäviä ja hoitaa lastenlapsia. Velvollisuudentunnosta käyn tädillä kerran vuodessa ja sekin on kidutusta, ei kiinnosta itsekeskeisen tädin marinat. Eipä tädiltä herunut mielenkiintoa muille silloin kun oli nuorempi, nyt vaan olisi vailla seuraa apua, kun ei olen miestä eikä ystäviä, ei voi harrastaa eikä matkustella. Yksin on 24/7 asunnossaan, mutta itsehänä on valintansa tehnyt. Luojan kiitos kyllä ettei hankkinut lapsia, olisi ollut varmasti surkea äiti. 

No, ehkä hän eli 80 vuotta kivaa elämää ja nyt muutaman vuoden yksinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Saa tietenkin hankkia lapsia jos haluaa ja elää sitä elämää. Eikä se ole varmastikaan hukkaan heitettyä elämää eivätkä mielestäni ole typeryksiä. Se on heidän elämää ja saavat siitä elämästä varmasti paljon. Mutta sitä elämää on turha tuoda sellaiselle jota sellainen ei kiinnosta. Myös tietyt asiat on hyvä pitää mielessä, lapsi kun tehdään, niin se lapsi kasvatetaan omassa piirissä eli isä, mummi, vaari, muu suku jne. Sitä lasta ja vastuuta on turha tuoda kodin ulkopuolelle muiden harteille. Tarha on eri, he tekävät päivällä sitä työtä, mutta vanhempien työyhteisöön niitä ongelmia ei kannata tuoda. Lomia on turha vaatia sillä verukkeella, kun on lapsi ja lapsi on kesälomalla silloin ja silloin ja tai hiihtoloma koulusta. Ei noi koske ketään muuta kuin niitä joilla on lapsi.

Minun ja veljeni perustivat perheet ja veljeni on kerran kysynyt katsonko hänen jälkikasvuaan yhden vklopun. Sanoin en katso on muuta menoa.. Sen jälkeen ei ole kysynyt lapsista mitään. Siskoni taas on sellainen, että purkaa minuun sitä kotipaskaansa ja vttuilee, kun minä en voi yhtä vkloppua katsoa hänen lapsiaan, että pääsisi ulos. En voi, koska minua ei kiinnosta ja on muuta menoa ja tekemistä. Sanon aina viekää mutsille ja faijalle jos ne ottaa.. EIkä nekään aina ota, koska ne on eläkkeellä ja heilläkin on paljon tekemistä. He ovat koko aika jossain menossa ja nauttivat loppuelämästä sen mitä se heillä enää kestää. NE on kolme lasta kasvattanut jo maailmaan.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että jokainen saa hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Minua ei ollenkaan haittaa, että joku ei hanki lapsia, minä olen hankkinut, koska halusin. Mutta tuo asenteesi sisaruksiasi kohtaan on kyllä uskomattoman itsekäs. Et voi yhtä vapaata viikonloppua katsoa heidän lapsiaan, että saisivat sitä kallisarvoista hengähdysaikaa? Ilmeisesti sinua ei läheistesi hyvinvointi kiinnosta lainkaan. Muista sitten, jos joskus itse vaikkapa sairastut tai vammaudut vakavasti, että älä vain odota sisaruksiltasi minkäänlaista apua tai että he vaikka pistäytyisivät katsomassa sinua. Puhumattakaan siitä, että kun tulet vanhaksi, odottaisit sisarustesi lapsia kyläilemään. Kukaan ei näet ole kiinnostunut sinusta ja avuttomuudestasi, yksinäisyydestäsi, kivuistasi, vaivoistasi. Ketään ei kiinnosta vaikka et enää ikinä pääsisi ulkoilemaan. 

Olet oikeastaan hyvinkin säälittävä ihminen, tyypillinen empatiakyvytön ja henkisesti kehittymätön olento. Sinulta on jäänyt jotain hyvin perustavanlaatuista oppimatta täällä elämässä. Yksi tärkeä tehtävämme on oppia olemaan hyvä toisille, tarjoamaan tukea ja olkapäätä, auttamaan minkä jaksamme ja voimme, lohduttaa ja ilahduttaa. Sitä saat mitä itse annat. Minulle ei tulisi mieleenkään kieltäytyä esim. iäkkään anoppini auttamisesta, vaikka olisihan minulla muutakin ja paljon mukavampaa tekemistä. Muistisairas, pissalta haiseva valittava vanhus ei ole toiveseuraa, mutta anoppini tarvitsee apuani. En ollenkaan pidä koirista, mutta kun lapseton kolmen ison koiran omistava ystäväni joutui sairaalaan, otin koirat kotiini hoitoon viikoksi. Koirat sotkivat, kuolasivat, haisivat, niitä oli hankala lenkittää, ne valvottivat öisin. Siitä huolimatta hoidin ne, koska halusin auttaa ystävääni. Sisarusteni lapsia olen aina hoitanut, tottakai. Kohtuus pitää muistaa, eikä aina tarvitse olla käytettävissä, mutta joskus kuitenkin voi luopua jostain omastaan auttaakseen muita. Miten paljon parempi paikka maailma olisikaan, jos me kaikki oppisimme olemaan ihmisiä toisillemme!

 Ei ole aikaa eikä halua ja sen takia minullla ei ole perhettä enkä aio sellaista hankkia. Autan monessa muussa asiassa, mutta vastuuta en ota lapsista. Toi on täysin naurettavaa alkaa arvostelemaan sellaista mitä toinen ei halua tehdä. En ole säälittävä, enkä muutakaan mitä hienossa listassasi on. Olen töissä vanhusten parissa. Näillä vanhuksilla ei käy omaisia katsomassa juuri lainkaan ja ne onnelliset joiden luona käy, niin kaksi kertaa vuodesssa. Lisäksi teen töitä vammaisten parissa ja se miksi teen myös heidän parissä lisätyönä on se, koska siellä tarvitaan enemmän työntekijöitä koko aika. Eli niitä kuolaavia ihmisiä autan joilla ei ole edes kunnollista ihmisarvoa tässä yhteiskunnassa. Minä kyllä välitän ihmisistä siksi minä teen tätä työtä, mutta minä en kuuntele itkemistä jos jotain väsyttää oma lapsi ja dokailuun pääseminen. Ei koske minua eikä ole minun ongelmani. Sinä et ole oikea henkilö arvostelemaan minua mikä on minulle tärkeää ja oikein.

Olennainen tulikin esille heti ensimmäisessä lauseessa. Ei ole aikaa eikä halua auttaa sisaruksiasi. Muista, jos tarvitset joskus apua tai seuraa, että todennäköisesti lähisuvullasi ei ole aikaa eikä halua auttaa sinua. Työsi ja muut harrastuksesi eivät liity tähän asiaan millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Itse asiassa ei ole kauaakaan, kun oli jossain esillä tutkimus siitä, miten vanhempien arvot muuttuvat konservatiivisemmiksi.

Tajuatko edes pikkuisen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huohh kirjoitti:

Vain lapsettomat edes yrittävät rinnastaa jonkun opiskeluista johtuvan univajeen ja lapsen kanssa tulevan univajeen.

Esittäisitkö nyt tieteelliset faktat siitä miten keho tunnistaa syyn, joka aiheuttaa univajetta? Mallintaisitko myös kehon muutokset A) lapsista johtuvasta univajeessa ja B) opinnoista, töistä ja muista syistä johtuvasta univajeessa? Kiitos!

No kun noin kauniisti kysyit, niin vastaan, mutta vastaukseni on sinulle va4maan ihan täyttä hepreaa, mutta täs on. Kukaan ei kuole, kuole nälkään tai viivästy muuten kehityksessä, jos sinä lapseton et herää keskellä yötä, kun lapsi tarvitsee äitiä/isää/hoitajaa. Se on se vastuu ihan eri.

Ihan kiva höpöhöpö-vastaus, mutta ei se kehon reagointi univajeeseen ole erilaista, oli unettomuuden syy mikä tahansa. Et puhu kehosta, vaan seurauksista, joita tulisi ulkopuolisille. Kuitenkin molempien esimerkkihenkilöiden valvoessa saman verran, heidän omat kehonsa reagoivat kokemaansa univajeeseen samalla tavalla. Unettomuuden kokijalle valvominen on aivan yhtä paha asia syystä välittämättä. Sitä paitsi vanhemmat saavat nukkua edes pari tuntia heräämisten välissä, mutta jos esseen palautus on 8.00 aamulla niin on valvottava koko yö, että saa esseen aamuksi valmiiksi :D

Yritän selittää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuatko edes pikkuisen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huohh kirjoitti:

Vain lapsettomat edes yrittävät rinnastaa jonkun opiskeluista johtuvan univajeen ja lapsen kanssa tulevan univajeen.

Esittäisitkö nyt tieteelliset faktat siitä miten keho tunnistaa syyn, joka aiheuttaa univajetta? Mallintaisitko myös kehon muutokset A) lapsista johtuvasta univajeessa ja B) opinnoista, töistä ja muista syistä johtuvasta univajeessa? Kiitos!

No kun noin kauniisti kysyit, niin vastaan, mutta vastaukseni on sinulle va4maan ihan täyttä hepreaa, mutta täs on. Kukaan ei kuole, kuole nälkään tai viivästy muuten kehityksessä, jos sinä lapseton et herää keskellä yötä, kun lapsi tarvitsee äitiä/isää/hoitajaa. Se on se vastuu ihan eri.

Entä kun puoliso sairastuu vakavasti ja siitä seuraa stressiä ja unettomuutta? Onko se unettomuus jotenkin "väärää" unettomuutta, ei niin hyväksyttävää kuin lapsista johtuva univaje?

Lapsi on silti ihan eri asia, kuin aikuinen, mutta tämä on juuri sellainen asia, jota lapsettoman on vaikea ymmärtää. Kyse ei ole siitä, että unettomuus olisi jotenkin väärää ta ei hyväksyttävää. Sairaat aikuiset vaan useimmiten voidaan laittaa hoitoon muualle. Lapset ja vauvat harvemmin. Minulle lapsi on aina arvokkaampi kuin sairas aikuinen. Nyt päästäänkin sitten muihin syvällisiin asioihin... Mutta siis normaali ihminen haluaa saada lapsia ja perheen. Kiistätkö sen?

Tätä "väitettä" ei kenenkään liene syytä edes kommentoida. Voitaisiin argumentoida siitä, onko kyseinen väite millään tasolla normaalin ihmisen normaali ajatus, mutta ei taida maksaa vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on lahja kirjoitti:

Lapsettomien pitää vaan nyt tyytyä osaansa ja asemaansa yhteiskunnassa. Jos et halua osallistua lisääntymiseen ja suvunjatkamiseen niin kuka sinua palvelee varsinkin kun olet vanha tai sairas? Muisen lapsetko? Tämä on niin normaalia luonnon kiertokulkua, mitä tietyt piirit yrittää vähätellä. Lapsia saadaan, mikä on IHANINTA elämässä, ja heitä hoidetaan ja kasvatetaan ja he puolestaan hoitavat ja auttavat meitä tarvittaessa. Yhteiskunnan lapsettomat SAAVAT osallistua lasten kasvatukseen. Heidän tulisi olla iloisia, että heihin luotetaan niin paljon, että saavat osallistua lasten hoitoon. Kun biologistenkin vanhempien on joskua vaikea kestää lasten temppuja niin he ovat kyllä parhaiten siihen ohjelmoituja.

Näkyyhän se todella Suomessa kun meillä yleisesti lapset hoitavat vanhempansa eivätkä he ole esperi caren armoilla. Jaa hetkinen... Ihan kun olisin nähnyt muutaman uutisen viimeaikoina...

Nykyään tosiaan valtaosa lapsista hoitaa erittäin paljon vanhempiaan, se vain ei ole aina näkyvää hoitamista. Aniharva voi jäädä työstä kokonaan pois hoitamaan vanhuksia. Ja loppumetreillä vanhukset ovat niin huonokuntoisia, että heitä vain voi enää hoitaa kotona. Setäni joutui palvelutaloon, kun sairasti parkinsonia, karkaili, kaatuili yms. Hän oli myös kuuro, vaipoissa ja lopulta karkureissullaan hän loukkaantui niin pahasti, että liikuntakyky meni. Hänen ainoa tyttärensä hoiti hänet kotona niin pitkään kuin pystyi, kotihoidon tuen turvin. Nykyään vanhukset ovat hoitopaikassa keskimäärin vuoden ennen kuolemaansa, joten se jo kertonee siitä, että lapset hyvinkin pitkälle huolehtivat vanhemmistaan.

Hoitolaitoksiin joutuvat varhaisemmassa vaiheessa esim. lapsettomat ja ne joilla ei ole muita lähisukulaisia huolehtimassa tai lapset asuvat kaukana tai lapsiin on huonot suhteet esim. siksi, että vanhemmat ovat laiminlyöneet lapsensa näiden lapsuudessa. Työn takia monet joutuvat muuttamaan kauas vanhemmistaan. Jos koti on ollut suht normaali, niin lapset kyllä auttavat vanhempiaan, myös ne kaukana asuvat, vaikkakaan eivät voi kovin paljon olla läsnä vanhempiensa elämässä. Itse tiedän tasan yhden ihmisen, joka ei auta vanhempiaan millään tavalla ja se johtuu siitä, että hänen isänsä oli häntä kohtaan erittäin väkivaltainen ja äiti antoi kaiken tapahtua ja harrasti itsekin henkistä väkivaltaa. 

Mutta. Lapsia ei todellakaan pidä tehdä sen takia, että nämä hoitaisivat vanhempiaan. Ei todellakaan! Eikä kukaan ihminen ole parempi tai huonompi sen mukaan, onko lisääntynyt vaiko ei ja olisi ihanaa, kun keskustelu tästä aiheesta loppuisi vaikka ihan kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Saa tietenkin hankkia lapsia jos haluaa ja elää sitä elämää. Eikä se ole varmastikaan hukkaan heitettyä elämää eivätkä mielestäni ole typeryksiä. Se on heidän elämää ja saavat siitä elämästä varmasti paljon. Mutta sitä elämää on turha tuoda sellaiselle jota sellainen ei kiinnosta. Myös tietyt asiat on hyvä pitää mielessä, lapsi kun tehdään, niin se lapsi kasvatetaan omassa piirissä eli isä, mummi, vaari, muu suku jne. Sitä lasta ja vastuuta on turha tuoda kodin ulkopuolelle muiden harteille. Tarha on eri, he tekävät päivällä sitä työtä, mutta vanhempien työyhteisöön niitä ongelmia ei kannata tuoda. Lomia on turha vaatia sillä verukkeella, kun on lapsi ja lapsi on kesälomalla silloin ja silloin ja tai hiihtoloma koulusta. Ei noi koske ketään muuta kuin niitä joilla on lapsi.

Minun ja veljeni perustivat perheet ja veljeni on kerran kysynyt katsonko hänen jälkikasvuaan yhden vklopun. Sanoin en katso on muuta menoa.. Sen jälkeen ei ole kysynyt lapsista mitään. Siskoni taas on sellainen, että purkaa minuun sitä kotipaskaansa ja vttuilee, kun minä en voi yhtä vkloppua katsoa hänen lapsiaan, että pääsisi ulos. En voi, koska minua ei kiinnosta ja on muuta menoa ja tekemistä. Sanon aina viekää mutsille ja faijalle jos ne ottaa.. EIkä nekään aina ota, koska ne on eläkkeellä ja heilläkin on paljon tekemistä. He ovat koko aika jossain menossa ja nauttivat loppuelämästä sen mitä se heillä enää kestää. NE on kolme lasta kasvattanut jo maailmaan.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että jokainen saa hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Minua ei ollenkaan haittaa, että joku ei hanki lapsia, minä olen hankkinut, koska halusin. Mutta tuo asenteesi sisaruksiasi kohtaan on kyllä uskomattoman itsekäs. Et voi yhtä vapaata viikonloppua katsoa heidän lapsiaan, että saisivat sitä kallisarvoista hengähdysaikaa? Ilmeisesti sinua ei läheistesi hyvinvointi kiinnosta lainkaan. Muista sitten, jos joskus itse vaikkapa sairastut tai vammaudut vakavasti, että älä vain odota sisaruksiltasi minkäänlaista apua tai että he vaikka pistäytyisivät katsomassa sinua. Puhumattakaan siitä, että kun tulet vanhaksi, odottaisit sisarustesi lapsia kyläilemään. Kukaan ei näet ole kiinnostunut sinusta ja avuttomuudestasi, yksinäisyydestäsi, kivuistasi, vaivoistasi. Ketään ei kiinnosta vaikka et enää ikinä pääsisi ulkoilemaan. 

Olet oikeastaan hyvinkin säälittävä ihminen, tyypillinen empatiakyvytön ja henkisesti kehittymätön olento. Sinulta on jäänyt jotain hyvin perustavanlaatuista oppimatta täällä elämässä. Yksi tärkeä tehtävämme on oppia olemaan hyvä toisille, tarjoamaan tukea ja olkapäätä, auttamaan minkä jaksamme ja voimme, lohduttaa ja ilahduttaa. Sitä saat mitä itse annat. Minulle ei tulisi mieleenkään kieltäytyä esim. iäkkään anoppini auttamisesta, vaikka olisihan minulla muutakin ja paljon mukavampaa tekemistä. Muistisairas, pissalta haiseva valittava vanhus ei ole toiveseuraa, mutta anoppini tarvitsee apuani. En ollenkaan pidä koirista, mutta kun lapseton kolmen ison koiran omistava ystäväni joutui sairaalaan, otin koirat kotiini hoitoon viikoksi. Koirat sotkivat, kuolasivat, haisivat, niitä oli hankala lenkittää, ne valvottivat öisin. Siitä huolimatta hoidin ne, koska halusin auttaa ystävääni. Sisarusteni lapsia olen aina hoitanut, tottakai. Kohtuus pitää muistaa, eikä aina tarvitse olla käytettävissä, mutta joskus kuitenkin voi luopua jostain omastaan auttaakseen muita. Miten paljon parempi paikka maailma olisikaan, jos me kaikki oppisimme olemaan ihmisiä toisillemme!

 Ei ole aikaa eikä halua ja sen takia minullla ei ole perhettä enkä aio sellaista hankkia. Autan monessa muussa asiassa, mutta vastuuta en ota lapsista. Toi on täysin naurettavaa alkaa arvostelemaan sellaista mitä toinen ei halua tehdä. En ole säälittävä, enkä muutakaan mitä hienossa listassasi on. Olen töissä vanhusten parissa. Näillä vanhuksilla ei käy omaisia katsomassa juuri lainkaan ja ne onnelliset joiden luona käy, niin kaksi kertaa vuodesssa. Lisäksi teen töitä vammaisten parissa ja se miksi teen myös heidän parissä lisätyönä on se, koska siellä tarvitaan enemmän työntekijöitä koko aika. Eli niitä kuolaavia ihmisiä autan joilla ei ole edes kunnollista ihmisarvoa tässä yhteiskunnassa. Minä kyllä välitän ihmisistä siksi minä teen tätä työtä, mutta minä en kuuntele itkemistä jos jotain väsyttää oma lapsi ja dokailuun pääseminen. Ei koske minua eikä ole minun ongelmani. Sinä et ole oikea henkilö arvostelemaan minua mikä on minulle tärkeää ja oikein.

Olennainen tulikin esille heti ensimmäisessä lauseessa. Ei ole aikaa eikä halua auttaa sisaruksiasi. Muista, jos tarvitset joskus apua tai seuraa, että todennäköisesti lähisuvullasi ei ole aikaa eikä halua auttaa sinua. Työsi ja muut harrastuksesi eivät liity tähän asiaan millään tavalla. 

Ei ole minullakaan aikaa ja halua hoitaa oman siskon lapsia enää. Olen sen muutaman kerran tehnyt ja kun olen itse tarvinut apua omissa jutuissani, niin vetoo väsymykseen jne ja se on joka kerta häneltä sama laulu, joten lopetin myös itsekin avunannon hänelle. Itse hoidan muita reittejä pitkin jos apua tarvin ja näin ei tarvi riidellä siskoni kanssa ja hän saa etsiä hoitoapua muualta jos haluaa jonnekin päästä, mutta samalla ihmettelen missä lasten isä on aina.

T ERI

Jotenkin ihme mussutus aina, että kun on lapsia niin lapset koskee kaikkien elämiä aina. Missään ei pääse pakoon sitä vastuuta mikä ei lapsettomalle kuulu. Lapseton vedetään väkisin mukaan siihen rinkiin pyörimään ja jos pistää hanttiin, niin joutuu arvostelun kohteeksi. Jos tekee lapsia, niin miksi niitä ei hoida itse jos se on niin kivaa elämää.

Mä en vaan voi vieläkään käsittää, miksi lapsellisia ärsyttää velat niin älyttömästi. Yrittääkö ne saada meidät samaan ansaan vai mikä juttu tää on? Ei me velatkaan tehdä täällä jatkuvasti aloituksia, missä me painostetaan ihmisiä olemaan lapsettomia.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on lahja kirjoitti:

Lapsettomien pitää vaan nyt tyytyä osaansa ja asemaansa yhteiskunnassa. Jos et halua osallistua lisääntymiseen ja suvunjatkamiseen niin kuka sinua palvelee varsinkin kun olet vanha tai sairas? Muisen lapsetko? Tämä on niin normaalia luonnon kiertokulkua, mitä tietyt piirit yrittää vähätellä. Lapsia saadaan, mikä on IHANINTA elämässä, ja heitä hoidetaan ja kasvatetaan ja he puolestaan hoitavat ja auttavat meitä tarvittaessa. Yhteiskunnan lapsettomat SAAVAT osallistua lasten kasvatukseen. Heidän tulisi olla iloisia, että heihin luotetaan niin paljon, että saavat osallistua lasten hoitoon. Kun biologistenkin vanhempien on joskua vaikea kestää lasten temppuja niin he ovat kyllä parhaiten siihen ohjelmoituja.

- Vanhuudessa ei voi olettaa että omat jälkeläiset palvelevat sinua.

- Lapsen saanti ei kaikille ole ihaninta elämässä.

- Kiitos, jätän väliin tämän upean etuoikeuden osallistua muiden biologisten jälkeläisten kasvatukseen.

Ei kukaan puhunut pelkästään vanhusten hoidosta vaan ihan koko yhteiskunnasta. Lapsivihamieliset tuntuvat luulevan, että ihmisiä vaan tupsahtaa tänne jostain valmiiksi aikuisina. Ai niin niitähän jo rahdataankin tänne kehitysmaista juurikin näiden kehä kolmosen sisäpuolella oleilevien loisten toimesta. Kaikki muutkin palvelut ja koko yhteiskunta jää lapsillemme ja siinä mukana te lapsettomat, jotka myös tarvitsette yhteiskuntaa.