Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Yritän nyt vähän tiivistää ettei tulisi hirveän pitkä teksti. Tästä on aika kauan aikaa, tapahtui 98, olin tuolloin 16vuotias.  Meillä oli sellanen neljän tytön tiivis porukka ja yksi meistä halusi vähän väliä kokeilla jotain pelottavia juttuja. Hänen uusin keksintö oli että voisimme kokeilla spiritismiä. Menimme kaikki hänen luokseen yökylään ja koska hänen äitinsä olisi myöhään töissä ja isoveli kylillä, kaverini päätti että nyt on sopiva hetki kokeilla. Hänellä oli veljensä puinen spiritismi lauta joka itsessään näytti minusta niin pelottavalta että en halunnut ruveta pelaamaan, suostuin vain katselemaan kun toiset yrittivät pelata. 

No kaverini laittoivat kätensä sen puisen palikan päälle minkä pitäisi liikkua laudan päällä. En tiedä näiden välineiden oikeita nimiä joten toivottavasti ymmärrätte mitä yritän selittää. Ennen kuin he ehtivät ruveta kysymään mitään, kattolamppu suoraan meidän yläpuolella sammui. Toiset pyysivät minua kokeilemaan saanko jalkulampun päälle, (he eivät sääntöjen mukaan saaneet laskea otetta palikasta kesken pelin)  ajattelimme että ehkä koko talosta vain meni sähköt koska oli talvi ja ulkona oli aika kova lumimyräkkä. Mutta ei, jalkalamppu kyllä syttyi normaalisti, vain kattolamppu meni pimeeksi. Kaikkia pelotti jo tuo tapaus mutta yritimme järkeillä että okei, lamppu vain sattui palamaan juuri nyt. 

He sitten päättivät kokeilla uudestaan kysyä jotain, mutta tälläkin kertaa homma jäi kesken koska telkkari meidän vieressä meni päälle itsestään. Ja koska kyseessä oli sellainen vanhan mallinen telkkari, ruudulle ei tullut vaikka jotain valikkoa tai kanavaa vaan sitä "lumisadetta" mitä nykyään telkkareissa ei näy. Se oli sitten viimeinen pisara, meille kaikille tuli täysi paniikki ja ryntäsimme keittiöön. Päätimme odottaa siellä siihen asti kunnes kaverini äiti tulisi töistä kotiin. 

Ja voin sanoa että ne olivat elämäni tuskallisimmat pari tuntia. Se odottaminen tuntui ikuisuudelta. Kaiken lisäksi sen ajan tapahtui tietyin väliajoin jotain ahdistavaa. Eli aina kun vähän rauhotuimme niin taas kävi jotain mikä sai meidät uudestaan kauhun valtaan. Ei mitään mystistä kauhuelokuvien tyylistä vaan esim kaverini kissa käyttäytyi tosi omituisesti. Se vain kökötti paikoillaan korkean kaapin päällä ja sähisi jos yritimme ottaa sen syliin vaikka yleensä tämä kissa oli todellinen lössykkä, aina jonkun sylissä. Ja inhottavin asia oli sellaiset pamahdus äänet yläkerrassa. Kyseessä oli siis kaksikerroksinen omakotitalo. Ne pamahdukset kuulosti sille kuin joku olisi tasajalkaa hypännyt ihan täysillä. Niitä pamahuksia kuului noin vartin välein, välillä meidän yläpuolelta, välillä vähän kauempaa. Onneksi kukaan meistä ei edes ottanut puheeksi että menisimme katsomaan mistä äänet johtuu, koska olisin varmaan pyörtynyt silkasta pelosta. 

Ehkä noita tapauksia voi tavallaan selittää silläkin että kyseessä oli vanha talo, elektroniikka oli siihen aikaan paljon huonompaa kuin nykyään yms, mutta jäi kyllä omalta osaltani viimeiseksi spiritismi sessioksi. Aioin kirjoittaa tämän tänne jo eilen illalla mutta päätin odottaa tähän päivään koska vieläkin minua alkaa ahdistamaan kun edes ajattelen koko asiaa :D 

^ Siinä on henget ollu herkillä, kun aloittivat jo ennen kuin edes pääsitte itse asiaan.

Muistan hetken ennen syntymää. Siitä voi kuunnella podcastit YouTubesta kanavalta mökkihöperö podcast. Videon nimi on hetki ennen syntymää

No lapsena meidän  talossa kuulemma kummitteli hetkellisesti. Äitini ja koiramme kuuli ääniä, ne alkoivat yhtäkkiä ja kestivät joitakin viikkoja kunnes loppuivat kuin seinään. Itse en muista kuulleeni mitään, mutta muistan eräänä yönä kun heräsin ahdistavaan tunteeseen ja menin äitini viereen nukkumaan. Minua pelotti todella paljon ja yöllä näin makuhuoneesta suoraan eteiseen ja siinä ovenkulmassa oli kuin jonkinlainen valopallo joka ei kumminkaan valaissut mitään. Siinä valopallon sisällä oli ikäänkuin jonkinlaista liikettä. Hämärästi muistaisin että eteisessä olsi myös kävellyt ihmisenkaltainen varjo, mutta voi olla että se oli valemuisto, tuon valopallon muistan tarkalleen. 

Myöhemmin olen kokenut muutaman ruumiista irtautumisen ihan hereillä ollessani terveenä. Eräs oli sellainen että minulle tuli jotenkin outo olo ja sitten vain katselin itseäni vierestä kunnes palasin kehooni. Sen jälkeen minulla oli koko loppupäivän hyvin omituinen olo, vähän huono ja jotenkin "sähköinen" 

Seurustelin henkilön kanssa joka näki enneunia ja joskus näkyjä esim kesken elokuvan tai muun arkisen tapahtuman. Tuona hetkinä hän meni ikäänkuin lukkoon, jähmettyi ja katse lasittui hetkeksi. Ensimmäisella kerralla pelästyin tuota sillä luulin hänen saavan jonkin sairauskohtauksen tai sekoavan. Kysyin häneltä että mikä sinulle tuli ja oletko kunnossa jne, hän oli hieman sekava aina noiden jälkeen ja jotenkin häpesi minulle kertoa että hän näkee välillä näkyjä. Aluksi tietysti epäilin ja ajattelin että nyt ei ole kaikki kunnossa. Hän kertoi noistä näyistä, ne olivat yleensä ihan pieniä asiota kuten tuleva puhelu, jonkun tutun tapaaminen, säänmuutos jne. Epäilyni hälveni kyllä pian sillä siitä hetkestä kun hän näki meni vain noin minuutti kunnes puhelu soi ja kaikki muutkin näyt kävivät toteen joka kerta kun hän niitä näki. Hänen kanssaan sattui kaikkea muutakin outoa, mm näimme samaa unta, kuulin hänen kanssaan välillä ääniä jne. 

Kerran kun olin yksin kotona, mun huoneessa niin kuulin meidän keittiöstä sellaisia ääniä, että ihan kun joku olisi ottanut jotain leivonta tarvikkeita... Kuulin siis kaappien availua ja kolistelua, menin honeestani vessaan piiloon (vessa siis huoneeni vieressä) ja äänet loppuivat, luulin että jos keittiössämme oli joku niin hän olisi nähnyt minut ja ollut tämän takia hiljaa. Menin hetken kuluttua katsomaan keittiöömme ja siellä ei ollut ketään.

TOINEN TARINA ei niinkään ihmeellinen

Olin taas yksin kotona ja kävin mun huoneessa ja sillä aikaa telkkari oli mennyt itsestään päälle.

Tässä talossa ei ole asunut ennen ketään muita sillä muutettiin tähän silleen, että tää kämppä oli just rakennettu. Eikä täällä ole myöskään kuollut ketään...

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotitalossa narisi keittiön lattia, kun olin siellä yötä isän kuoleman jälkeen. Ihan kuin joku olisi kävellyt keittiössä. Talossa ei ollut muita kuin minä.

Yksinäiset kaipaa seuraa vanhat yksin asuvat älkää jättäkö ketään yksin . Polttakaa noitakalut kortit korut kirjat lehdet videot grillissä ulkona ja voi polttaa pornotkin . Kuitenkin noituus pois .

Pahuus pois hyvää tilalle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotitalossa narisi keittiön lattia, kun olin siellä yötä isän kuoleman jälkeen. Ihan kuin joku olisi kävellyt keittiössä. Talossa ei ollut muita kuin minä.

Yksinäiset kaipaa seuraa vanhat yksin asuvat älkää jättäkö ketään yksin . Polttakaa noitakalut kortit korut kirjat lehdet videot grillissä ulkona ja voi polttaa pornotkin . Kuitenkin noituus pois .

Noituus poistuu, kun lääkitys on kunnossa.

Naapurini kebabpyörittäjän 3kg rullan syöneenä venyin pöntöllä yliluonnollisiin mittoihin

Up!

Vuokrasimme miehen kanssa talon maaseudulta. Nätti talo, tosin hiukan rapistunut. Takaoven portaikossa oli betoniin painuneena lasten kädenjälkiä joka oli minusta ensin söpöä ja sitten tosi karmivaa, aloin nimittäin kuulla lasten ääniä talossa. Etenkin  öisin kun mies teki yövuoroa ja ensin luulin että mielikuvitus se vaan jyllää. Sitten yhtenä päivänä, kirjaimellisesti päivällä,  ruokailimme mihen kanssa kun kuulimme miten keittiön ulkopuolella tömisi  pienet askeleet.  Pahin kävi kuitenkin miehelle kun oli klo 6 aamulla yövuoron jälkeen  mennyt pesulle ja kylppärissä oli seissyt  noin 5v blondi tyttö..

Sanoimme vuokrasopimuksen irti kun kumpaakin karmi asuminen siellä liikaa. Harmittaa kyllä ettei otettu selvää paikan historiasta, lapsista.. Oletin että ne portaisiin jäljet jättäneet pikkuiset ovat aikuistuneet ja lähteneet maailmalle mutta entä jos eivät? En nyt tarkoita  että siellä olisi joku sarja mur haaja asunut ,vaan jonkinlaista onnettomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Pahin kävi kuitenkin miehelle kun oli klo 6 aamulla yövuoron jälkeen  mennyt pesulle ja kylppärissä oli seissyt  noin 5v blondi tyttö..

D:

Vierailija kirjoitti:

Vuokrasimme miehen kanssa talon maaseudulta. Nätti talo, tosin hiukan rapistunut. Takaoven portaikossa oli betoniin painuneena lasten kädenjälkiä joka oli minusta ensin söpöä ja sitten tosi karmivaa, aloin nimittäin kuulla lasten ääniä talossa. Etenkin  öisin kun mies teki yövuoroa ja ensin luulin että mielikuvitus se vaan jyllää. Sitten yhtenä päivänä, kirjaimellisesti päivällä,  ruokailimme mihen kanssa kun kuulimme miten keittiön ulkopuolella tömisi  pienet askeleet.  Pahin kävi kuitenkin miehelle kun oli klo 6 aamulla yövuoron jälkeen  mennyt pesulle ja kylppärissä oli seissyt  noin 5v blondi tyttö..

Sanoimme vuokrasopimuksen irti kun kumpaakin karmi asuminen siellä liikaa. Harmittaa kyllä ettei otettu selvää paikan historiasta, lapsista.. Oletin että ne portaisiin jäljet jättäneet pikkuiset ovat aikuistuneet ja lähteneet maailmalle mutta entä jos eivät? En nyt tarkoita  että siellä olisi joku sarja mur haaja asunut ,vaan jonkinlaista onnettomuutta.

Missä päin tämä talo sijaitsee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokrasimme miehen kanssa talon maaseudulta. Nätti talo, tosin hiukan rapistunut. Takaoven portaikossa oli betoniin painuneena lasten kädenjälkiä joka oli minusta ensin söpöä ja sitten tosi karmivaa, aloin nimittäin kuulla lasten ääniä talossa. Etenkin  öisin kun mies teki yövuoroa ja ensin luulin että mielikuvitus se vaan jyllää. Sitten yhtenä päivänä, kirjaimellisesti päivällä,  ruokailimme mihen kanssa kun kuulimme miten keittiön ulkopuolella tömisi  pienet askeleet.  Pahin kävi kuitenkin miehelle kun oli klo 6 aamulla yövuoron jälkeen  mennyt pesulle ja kylppärissä oli seissyt  noin 5v blondi tyttö..

Sanoimme vuokrasopimuksen irti kun kumpaakin karmi asuminen siellä liikaa. Harmittaa kyllä ettei otettu selvää paikan historiasta, lapsista.. Oletin että ne portaisiin jäljet jättäneet pikkuiset ovat aikuistuneet ja lähteneet maailmalle mutta entä jos eivät? En nyt tarkoita  että siellä olisi joku sarja mur haaja asunut ,vaan jonkinlaista onnettomuutta.

Missä päin tämä talo sijaitsee?

Etelä-suomessa.

Tällä alueella on pieni poika, jonka läsnäolo herättää minut hereille päiväunilta toisinaan ja hän vaeltelee myös muualla kuin tässä uudessa juuri rakennetussa kerrostalossa. Alueella on myös muita uusia rakennuksia.

Kun olen yrittänyt ottaa kontaktia ja kysyä häneltä tietoja, hän vaikenee ja muuttuu negatiiviseksi.

Sen verran olen saanut tietoa että poika putosi kuolemaan ja on noin 10 vuotias olemukseltaan.

Oletan että alueella on joskus muinoin ollut joutomaata ja rakennus josta hän putosi.

Hän ei kovasti ota kontaktia, mutta ottaa minuun yhteyden silloin tällöin. Ja näen kasvot selvästi ennen heräämistä (usein päiväunilta).

Ehkä hänellä on yksinäistä? Joskus lenkillä käydessä tunnen hänet lähistöllä.

Alue on hyvin vanha ja poika on voinut kummitella täällä jo yli tuhatkin vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englannissa asuessa keitin yhtenä iltana kaakaota kun kuulin naisen kimeän äänen sanovan takaani "kröhöm" todella vihaiseen sävyyn. Tuolla asunnossa oli jotenkin todella  ikävä tunnelma etenkin yöaikaan, tosin onhan mahdollista että  sain harhoja homeesta jota asunnossa epäilemättä oli.

 Mieheni näki minut asunnossaan keskellä yötä  viikkoa ennenkuin tapasimme ja sai sätkyn kun tajusi, että bileissä on sama nuori mysteerinainen joka oli seissyt hänen olohuoneessaan. Otin  tuon merkkinä yhteen kuulumisesta, mies taas pelkäsi pitkään että olenkin joku demoni :D

Siskoni on nykyisessä kodissani nähnyt   vanhan miehen istumassa sohvallamme. Me emme ole miestä nähneet, mutta olo helpottui kun möimme tuon kierrätyskeskuksesta  ostetun sohvan. Ehkä vanha  mies tuli sen mukana?

Kotimme läheisessä metsässä asuu tonttu, olen nähnyt tämän vihertäväihoisen ja mustapartaisen, hyvin vikkeläliikkeisen pikkumiehen monta kertaa iltalenkillä ollessani ja naapurin lapset ovat nähneet hänet myös. Ei tee kellekään mitään mutta irvistelee ja joskus heittelee kävyillä  tai pikkukivillä.

Työpaikallani hissi kulkee öisin omia aikojaan ja käytävillä liikkuu varjoja, kukaan ei haluaisi olla siellä yövuorossa.  

Näistä tontuista ja muista "metsänväestä" on ollut paljon ennenkin juttua, en muista oliko juuri tässä ketjussa. Itseäni kiehtoo että mitä nuo niin kuin oikein ovat? Ovatko ne jotain "luonnonhenkiä" tai sellasia joita vain jotkut ihmiset voivat nähdä? En kyllä usko että ovat ihan fyysisiä olentoja. Sitten on ollut juttu jostain möykyistä ja ns muumien mörön näköisestä olennosta. Olen itse kiinnostunut näistä asioista ja olen kai kokenut jonkin asteen "selittämättömiä" asioita ja eräs henkilö jolla on ns kykyjä on sanonut että minussa on jotain "herkyyttä"

Ikävä vain että tontun, mörön tai maahisen nähnyt saa osakseen naureskelua ja pöhkön maineen. Jos kerrotaan kummitusjuttuja ja puhut tontusta, sinun luullaan pilailevan.

Lapsena kun katsoin jouluna olohuoneen ikkunasta näin lumisella tiellä nuoren pojan hahmon juoksevan. Poika oli kahdeksanvuotiaan näköinen ja sillä oli päällä punainen tonttunuttu, päässä punainen tonttulakki ja kädessä punainen lyhty jota poika piti edessään käsi suorana.

Satoi haituvaista lunta ja poika näytti iloiselta. Kirjoitin päiväkirjaan, että näin joulutontun ja päiväkirja on jossain varaston tavaroiden seassa.

Koira aisti silloisessa kodissamme jotain. Useana iltana koira katseli seinää silmät pelokkaina ja tärisi. Katse vaelteli aaltomaisesti lattiasta kattoon ja katse pysähtyi aina lopulta viereeni. Tämä tapahtui yleensä aina nukkumaan mentäessä tiettyyn kellon aikaan.

Samaisessa asunnossa tapahtui muutakin selittämätöntä. Valopallo yöllä ja kylmä puhallus kasvoihin.

Miksi pelottavat kummitukset ovat

AINA VENTOVIERAITA

AINA ÄKKIKUOLLEITA

YLEENSÄ VANHOISSA TALOISSA

Miksi kiltit kummitukset on

AINA OMIA LÄHEISIÄ

OMIA LEMMIKKEJÄ

voisko joku selittää???

Aivan alkuvuodesta, tammikuun alussa siis, rupesin kokemaan outoa huolta. Huoli on ehkä liian neutraali sana; ennemminkin kasvava pelko ja paniikki. Tiesin, että keväämmällä, maalis-huhtikuussa tapahtuu jotain kamalaa.

En tiennyt yhtään, mistä tämä aivan yhtäkkinen kauhu ja stressaaminen olivat syntyneet. Oma elämäntilanteeni oli ihan ok, kaikki sujui tavallisesti jne. eikä viruksestakaan uutisoitu paljoa (tai jos uutisoitiinkin, niin en juttuja lukenut tai niistä juuri välittänyt). Mutta outo "paine" sisälläni kasvoi, ja odotin kevättä peloissani. Ajattelin, että minulle tapahtuu jotain, joudun onnettomuuteen tai jotain. Oli vaikea joskus keskittyä työssäkin, kun raastava huoli jäyti sisintäni.

No, sitten maaliskuussa julistettiin pandemia. Kaikki tiedämme, mitä sen jälkeen on tapahtunut... En tiedä, sairastinko taudin itse huhtikuussa, muut oireet sain paitsi kuumeen. Ehkä se oli joku outo etiäinen, en tiedä. Mutta kun virus oli julistettu pandemiaksi, se suurin pelontunne jotenkin kaikkosi kokonaan. Totta kai stressaan aihetta yhä, mutta en yhtään samalla tavalla kuin tammi-helmikuussa, kun paniikissa vain odottelin että joku rekka jyrää päältä tms.

On ollut aiempiakin tilanteita, joissa olen aivan tarkasti pystynyt tietämään, mitä tapahtuu esim. puolen tunnin kuluttua (kuka istuu missäkin, kun puhelin soi ja henkilö X soittaa) jne., mutta tuota hirveää epämääräistä kauhua en ole aiemmin tuntenut. Tiedä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Aivan alkuvuodesta, tammikuun alussa siis, rupesin kokemaan outoa huolta. Huoli on ehkä liian neutraali sana; ennemminkin kasvava pelko ja paniikki. Tiesin, että keväämmällä, maalis-huhtikuussa tapahtuu jotain kamalaa.

En tiennyt yhtään, mistä tämä aivan yhtäkkinen kauhu ja stressaaminen olivat syntyneet. Oma elämäntilanteeni oli ihan ok, kaikki sujui tavallisesti jne. eikä viruksestakaan uutisoitu paljoa (tai jos uutisoitiinkin, niin en juttuja lukenut tai niistä juuri välittänyt). Mutta outo "paine" sisälläni kasvoi, ja odotin kevättä peloissani. Ajattelin, että minulle tapahtuu jotain, joudun onnettomuuteen tai jotain. Oli vaikea joskus keskittyä työssäkin, kun raastava huoli jäyti sisintäni.

No, sitten maaliskuussa julistettiin pandemia. Kaikki tiedämme, mitä sen jälkeen on tapahtunut... En tiedä, sairastinko taudin itse huhtikuussa, muut oireet sain paitsi kuumeen. Ehkä se oli joku outo etiäinen, en tiedä. Mutta kun virus oli julistettu pandemiaksi, se suurin pelontunne jotenkin kaikkosi kokonaan. Totta kai stressaan aihetta yhä, mutta en yhtään samalla tavalla kuin tammi-helmikuussa, kun paniikissa vain odottelin että joku rekka jyrää päältä tms.

On ollut aiempiakin tilanteita, joissa olen aivan tarkasti pystynyt tietämään, mitä tapahtuu esim. puolen tunnin kuluttua (kuka istuu missäkin, kun puhelin soi ja henkilö X soittaa) jne., mutta tuota hirveää epämääräistä kauhua en ole aiemmin tuntenut. Tiedä sitten.

😂

Roskaa 😉

Vierailija kirjoitti:

Aivan alkuvuodesta, tammikuun alussa siis, rupesin kokemaan outoa huolta. Huoli on ehkä liian neutraali sana; ennemminkin kasvava pelko ja paniikki. Tiesin, että keväämmällä, maalis-huhtikuussa tapahtuu jotain kamalaa.

En tiennyt yhtään, mistä tämä aivan yhtäkkinen kauhu ja stressaaminen olivat syntyneet. Oma elämäntilanteeni oli ihan ok, kaikki sujui tavallisesti jne. eikä viruksestakaan uutisoitu paljoa (tai jos uutisoitiinkin, niin en juttuja lukenut tai niistä juuri välittänyt). Mutta outo "paine" sisälläni kasvoi, ja odotin kevättä peloissani. Ajattelin, että minulle tapahtuu jotain, joudun onnettomuuteen tai jotain. Oli vaikea joskus keskittyä työssäkin, kun raastava huoli jäyti sisintäni.

No, sitten maaliskuussa julistettiin pandemia. Kaikki tiedämme, mitä sen jälkeen on tapahtunut... En tiedä, sairastinko taudin itse huhtikuussa, muut oireet sain paitsi kuumeen. Ehkä se oli joku outo etiäinen, en tiedä. Mutta kun virus oli julistettu pandemiaksi, se suurin pelontunne jotenkin kaikkosi kokonaan. Totta kai stressaan aihetta yhä, mutta en yhtään samalla tavalla kuin tammi-helmikuussa, kun paniikissa vain odottelin että joku rekka jyrää päältä tms.

On ollut aiempiakin tilanteita, joissa olen aivan tarkasti pystynyt tietämään, mitä tapahtuu esim. puolen tunnin kuluttua (kuka istuu missäkin, kun puhelin soi ja henkilö X soittaa) jne., mutta tuota hirveää epämääräistä kauhua en ole aiemmin tuntenut. Tiedä sitten.

Huono trolli. Keskustelu koronasta alkoi jo tammikuussa.