Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Tää tuli mulle mieleen tosta toisesta aloituksesta missä kehotettiin tuijottamaan itseä peilistä. Tämä tapahtui vain pari päivää sitten. Nousin yöllä mennäkseni vessaan, katsoin ohimennen peiliin ja sieltä katsoi takaisin ihan vieraat ja jotenkin vääristyneet kasvot. Säikähdin älyttömästi ja hypähdin pois peilin edestä, mutta pakotin itseni katsomaan uudestaan peiliin, ja sitten olinkin ihan tavallisen itseni näköinen. Tuijottelin itseäni pidemmän aikaa yrittäen ymmärtää, miten näytin ensi vilkaisulla niin erilaiselta.

Olin ihan hereillä kun olin hetken valvonut ennen nousemista ja miettinyt että pitäis mennä vessaan vaikka en millään jaksaisi. Tiedän hyvin miltä näytän, myös vastaheränneenä, koska tuijotan peiliin joka aamu kun laitan hiukset ja meikkaan. Se mitä näin peilissä ensiksi, en ollut minä.

Muutamia kokemuksia...

Olin 17 kun 16vuotias koiramme lopetettiin. Asuimme maatilalla ja koira oli eristäytyneessä elämässäni ollut paras ystäväni. Koira vietiin lopetettavaksi, ja tunsin hyvin vahvasti olleeni läsnä viimeisenä hetkenä, ikäänkuin koiran mielessä sen sulkiessa silmänsä viimeistä kertaa. Näin kirkkaan valon, vieraan ihmisen ja tunsin kuinka isäni seisoi lähelläni. Isääni kohtaa tuntema rakkaus oli suunnatonta. Sitten suljin silmäni, yhteys katkesi välillämme ja sisälläni oli pelkkä tyhjyys.

Maatila jolla asuimme oli rakennettu 1900-luvun alussa ja sen historiaan mahtuikin vaikka ja mitä. Muutamankin kerran kuulin selkeitä askeleita ja kun menin katsomaan, ei ketään ollut huoneessa.

Myöhemmin sain tietää että huoneessani oli kuollut kaksi ihmistä, isoisoisäni sekä talon piika aikoinaan.

Kerran äitini juoksi keittiöön kuin jossain olisi ollut vähintään tulipalo. Hän kertoi olleensa laittamassa lehmille iltaheiniä navetalla kun oli kuullut vihellystä. Vihellys toistui muutaman kerran ja äiti kyseli että mitä isäni siellä viheltää. Kukaan ei vastannut ja äidillä meni vähän hermo ja hän huusi että kuka täällä viheltää??? Vieraan miehen ääni sanoi hänen vieressään "minä"... Ketään ei siinä kuitenkaan ollut, ja äidille tuli kiire pois.

Muutama vuosi sitten ostimme mieheni kanssa omakotitalon, jonka vanhempi pariskunta oli rempannut loppuelämänkodikseen, kunnes vaimo oli yllätyäen kuollut. Muutaman kuukauden ajan muuttomme jälkeen lapsemme lelut menivät iltaisin olohuoneessa itsekseen päälle, ja kerran kuulin selvästi kun joku liikkui sohvallamme. Olin itse makkarissa, mies ei ollut kotona ja koiramme olivat kanssani samassa huoneessa. Tapahtumat loppuivat ajan kanssa, mietin olisiko vaimo tullut ihmettelemään ketä hänen kodissaan on...

sääli ettei fysiikanlait anna näille tapahtumille mahdollisuutta olla

olemassa. Olisi liian hienoa ratkaista maailman energiapula

käyttämällä esim aaveita pyörittämässä generaattoria,

mutta ei niin ei :(

Vierailija kirjoitti:

Appiukko kuoli muutamia vuosia sitten.

Oli aikamoinen yllätys nähdä hänen kaksoisolentonsa eräässä ulkomaisessa rantakahvilassa pari vuotta myöhemmin.

Olen nähnyt exä-vainaan kaksoisolennon kahdesti.

Toinen saattoi olla hänelle sukua, tuli vastaan siellä mistä hänen isänsä oli kotoisin.

Toinen oli muuten vaan samasta muotista, näytti noudattavan samoja huonoja elämäntapojakin.

biologia hukassa kirjoitti:

sääli ettei fysiikanlait anna näille tapahtumille mahdollisuutta olla

olemassa. Olisi liian hienoa ratkaista maailman energiapula

käyttämällä esim aaveita pyörittämässä generaattoria,

mutta ei niin ei :(

No se ateismi johtaa kehäpäätelmiin, joka taas johtaa väistämättä tieteelliseen umpikujaan: "Mitään ei ole olemassa paitsi materiaa, koska tieteellinen metodi on niin kätevä maailmankuvallemme."

Siis ihan aikuisten oikeasti, siihen se perustuu. Te olette niin helvetin tyhmiä, että mä en voi käsittää sitä. :D

T. New ageri

Vaihtoehtoja kirjoitti:

Hieman kärjistäen/yleistäen:

Vaikuttaa että täällä on ihmisiä, jotka vakaasti uskovat kaikki jutut ja ihmisiä, jotka vakaasti kieltävät jutut. Itse olen kokenut yliluonnolliselta tuntuvia asioita, ei mitään hahmoja ja alienia vaan olen nähnyt ennalta asioita. Mutta: Silti en usko kuin ehkä puoliin näistä jutuista. Onko muita jotka ovat itse kokeneet näitä asioita mutta eivät silti usko kaikkea muiden kokemaa? 

Ehkä selitys on siinä, että on helpompaa uskoa sellaista mitä itse on nähnyt/kokenut, mutta silti ihan vilpittömästi uskon että te jotka olette nähneet kauhuelokuvamaisia örrimörrejä mustine silmineen, niin ne voivat olla ihan vain vilkkaan mielikuvituksen tuotosta.

Olen itsekin nähnyt harhoja yöllä herättyäni kesken unien. Ne tapahtuivat silloin kun elin stressaavaa aikaa. Muulloin niitä ei ole tullut.

Ja te, joiden kohdalla katulamput reagoivat: Olen kuullut, että osa ihmisistä on "sähköyliherkkiä". Heillä vain on kehossaan joku ominaisuus, joka vaikuttaa sähkölaitteiden toimintaan.

En halua pahoittaa kenenkään mieltä vaan yritän esittää teorioita joihinkin yliluonnollisilta tuntuviin asioihin.

Joo, minusta jo unien näkeminen todistaa, että aivot pystyvät sepittämään uskomattoman aidon tuntuisia kokemuksia ihan itsekseen, ja siksi kuittaisin aivojen toimintahäiriöksi jos näkisin tai kuulisin jotain outoa. Vahvistusharha ja sattuma selittävät loput. En näe hirveästi todistusarvoa näillä sinänsä kiehtovilla tarinoilla.

Mutta toisaalta: Minäkin olen kokenut jotain kertomasi tapaista, joka ei kunnolla selity edellä mainituilla. Kun yhtäkkiä tietää tapahtumia, joita ei ole ollut mitään mahdollisuutta edes tiedostamattaan ennakoida mistään vihjeistä, alkaa skeptikkoakin ihmetyttää.

Tuntuisi silti älyllisesti epärehelliseltä alkaa oikein uskomalla uskomaan, eihän se kertoisi mitään todellisuudesta vaan minun halustani uskoa. Mutta eipä minun oikeastaan tarvitse ottaa mitään kantaa näiden kokemusten luonteeseen, vaan tyydyn kokemaan kummallisuudet avoimin mielin ja jään odottelemaan jos tiede löytäisi jonkin selityksen vaikka niistä mystisistä kvanttihiukkasista.

Teininä nukuin ympäri vuoden ikkuna raollaan koska huoneessani oli todella kuuma ja peitto oli paksu. Yhtenä iltana sitten   kuulin askeleita ikkunani alta, lumi narskui kun joku kulki siinä ees taas. Isäni oli matkoilla, äiti nukkui ja veli oli jo muuttanut pois kotoa. Verho oli edessä niin en kyennyt näkemään minkäänlaista hahmoa, kuulin vain askeleet. Katsoin herätyskelloa ja se oli 23.00. Askelet kuuluivat tasan 10 minuuttia ja loppuivat sitten. 

Dora Pax kirjoitti:

Olen myös joskus nähnyt entisten asukkaiden, tms. haamuja.

Esimerkiksi, kävin silloin tällöin kylässä eräällä kaverillanii, joka asui miltei naapurissani. Kerran kun menin sinne, oli kaveri vaihtanut sisustusta. Vanha sohvaryhmä oli saanut lähteä, ja tilalla oli nyt nahkasohva + kaksi samaan settiin kuuluvaa nojatuolia.

Istuimme kumpainenkin nojatuoleissamme, ja välitsemme käveli hitaasti vitivalkoisen vanhan miehen hahmo. Ymmärsin kyllä, ettei herra kuulunut tähän maailmaan, enkä viitsinyt ystävälleni asiasta mitään mainita.

Mutta kun mies oli kävellyt siitä ohi jo kai neljännen kerran, sanoin, että kuulostan nyt varmaan ihan dorkalta sun mielestä, mutta tuossa kävelee vitivalkoinen vanha mies aivan kaksinkerroin. Ei vain vähän kumarassa, vaan aivan linkussa.

Kaverini meni vähän kalpeaksi, ja kertoi, että hänen isoisänsä oli jonkin aikaa sitten menehtynyt. Oli kärsinyt jostain jostain skolioosista muistaakseni, ja että selkänsä oli pahasti vääntynyt. Hänellä oli myös ollut aivan vitivalkoinen tukka.

Ne nahkasohvat olivat hänen isoisänsä jäämistöä.

Oman isoäitini luona yöpyessäni sänkyni viereen tuli joskus öisin herttainen vanha nainen katselemaan mua lempeästi. (joka ei siis ollut isoäitini) En pelännyt häntä. Vanhus huokui hyvää energiaa ja lämpöä.

Myöhemmin sain kuulla, että asunnon edellinen asukas oli kovin pidetty vanha rouva, joka oli menehtynyt asuntoon.

Eräässä toisessa paikassa yökyläillessäni näin huoneessani nuoren miehen hahmon, ehkä noin kaksikymppisen. Vaalea olkapäille ulottuva tukka, kauniit kasvot ja huolestunut ilme. Näin hänet monta kertaa sinä yönä.

Aamulla kerroin tästä isäntäväelle. He näyttivät mulle valokuvan tästä nuorukaisesta. Oli siellä asuessaan riistänyt itseltään hengen.

Sulla on lahja. Sitä kannattaisi ehkä kehittää?

Vierailija kirjoitti:

Vaistoan jos joku läheinen on suuttunut minulle, vaikka esittää muuta. Vuosia luulin, että kuvittelen, mutta elämän varrella olen huomannut että nämä pitääkin paikkansa. Ikään kuin saan vahvan tunteen, että henkilö kantaa nyt minulle kaunaa. Uskomatonta kyllä, olen nykyisin huomannut, että pystyn jopa lukemaan ajatuksia. En siis selkeitä lauseita tms vaan ikään kuin näyn, jota ei silmillä nähdä vaan mielellä. Uskon, että tähän on olemassa tieteellinen selitys, jota ei vielä ole osattu todentaa vaikka viitteitähän on. Uskon myös, että ihmiset ovat pohjimmiltaan aisteiltaan eläimiä, jos annamme niille mahdollisuuden.

Olen myös pari kertaa huomannut, että pystyn käsilläni aistimaan läheisen kipukohtia, jos laitan kämmenet lähelle ihoa ko.kohtaan. En tiedä miten, mutta jotenkin saan jännän tunteen ja varmuuden, että tässä se kohta on ja niin on ollutkin. Suvussani on menneisyydessä ns.parantajia ja noitia. Olisiko tässäkin joku luonnollinen vaisto ja herkkyys olemassa, jota ei vielä pystytä todentamaan. En osaa parantaa, mutta tunnen vain että tässä se on.

Samaa settiä on kun kerran lapsena lottosivat kaverin kanssa. Mun kättä poltteli tai kutitti tiettyjen numeroiden kohdalla ja tuntui että tähän on laitettava ruksi. Kyseiset neljä numeroa oli oikein. Kaverin valitsemat eivät olleet. Saimme muistaakseni kympin tai kaksi. Aikuisena ei enää samanlaista kihelmöintiä ole lototessa tullut.

Sinä. Tarvitsen sinut puolellemme.

Asuimme muutaman vuoden vuokralla isossa maatalossa kun olin n. 10. Kerran heräsin yöllä siihen, että alakerran pirtissä ilmiselvästi juhlittiin. Siellä oli useita ihmisiä, lasit kilisivät, kuhinaa kuului. Hiivin yläkerran portaiden päähän katsomaan mitä tämä meno oikein merkitsee, ei ollut edes viikonloppu. Portaat olivat aivan pirtin vieressä; mutta pirtti olikin pimeä ja tyhjä.

Pikkuveljeni oli esimurrosikäisenä jakson laitoshoidossa käytöshäiriöiden takia. Oli viikot laitoksessa ja tuli kotiin viikonloppuisin. Istuin eräänä arkipäivänä eteisen vieressä olevassa keittiössämme, kun kuulin pikkuveljeni ja hänen kavereidensa tulevan eteiseen. Siitä he jatkoivat mölyten suoraan kasvojeni edestä pikkuveljen alakerrassa olevaan huoneeseen - paitsi että mitään ei näkynyt. Juttelua ja ääniä jatkui vielä jonkin aikaa. Tätä toistui sittemmin aina välillä. Myöhemmin myös äiti kertoi kuulleensa pikkuveljen tuona aikana vaikka hän ei ollut kotona.

Seuraava ei ehkä ole niinkään "yliluonnollinen", mutta karmiva ja tuli nyt jostain kaukaa mieleeni. Silloinen poikaystäväni oli luonani yötä. Jossakin vaiheessa kohottauduin sängyllä mahaltani ylös, ja poikaystäväni oli myös hereillä. Näin pimeässä/hämärässä hänen tuijottavan minua silmät kauhusta selällään. Hän selitti nähneensä unta irtonaisesta naisen päästä, josta tulvi käärmeitä, ja kuulemma kun nousin ylös olin näyttänyt pimeässä aivan samalta kuin tämä painajainen.

up

Noin 16-vuotiaana olin kaverini kanssa leikkipuistossa myöhään  illalla ja puhuimme mm. maagisesta kello kolmesta jolloin yliluonnollisten voimien sanotaan liikkuvan. Lähdin sitten kotiini jossa ei ollut ketään, molemmilla vanhemmilla sattui olemaan yövuorot ja sisko oli mennyt yökylään kaverille.  Olin juonut  hirveästi kahvia ja kokista enkä saanut unta, joten iltatoimet tehtyäni aloin pelata pleikkaa. Äkkiä siskon  huoneesta kuului kova poksahdus ja  heti perään toinen, vappu oli ollut pari päivää aiemmin ja siskon huone oli täynnä ilmapalloja jotka nyt katsoessani poksahtivat rikki yksi toisensa jälkeen. Palasin hämilläni pleikan ääreen jolloin   keittiöstä kuului kolaus  ja sähköt meni! Juoksin paniikissa huoneeseeni ja katsoin herätyskellon pimeässä hohtavaa näyttöä. Kello oli 3.10.

Poksahtivatko ilmapallot luonnollisesta syystä "vanhuuttaan",  keittiöstä tippui taulu koska kiinnitys oli pettänyt ja sähköt katkaisi kova tuuli?  Vai todistiko jokin minulle että klo 3 aamuyöstä todella liikkuu voimia?

Vierailija kirjoitti:

Appiukko kuoli muutamia vuosia sitten.

Oli aikamoinen yllätys nähdä hänen kaksoisolentonsa eräässä ulkomaisessa rantakahvilassa pari vuotta myöhemmin.

Onkohan tämä joku psykologinen ilmiö, koska mulle on käynyt kolme kertaa noin, että olen ollut näkevinäni isoäitini ja äitini liikenteessä. Huomannut sitten hetken päästä, että ei ihan mutta melkein se ulkonäkö. Häkellyttää kokemus. Vai onko se joku viesti kaukaa? Mulle on jäänyt niistä aina hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

Tää tuli mulle mieleen tosta toisesta aloituksesta missä kehotettiin tuijottamaan itseä peilistä. Tämä tapahtui vain pari päivää sitten. Nousin yöllä mennäkseni vessaan, katsoin ohimennen peiliin ja sieltä katsoi takaisin ihan vieraat ja jotenkin vääristyneet kasvot. Säikähdin älyttömästi ja hypähdin pois peilin edestä, mutta pakotin itseni katsomaan uudestaan peiliin, ja sitten olinkin ihan tavallisen itseni näköinen. Tuijottelin itseäni pidemmän aikaa yrittäen ymmärtää, miten näytin ensi vilkaisulla niin erilaiselta.

Olin ihan hereillä kun olin hetken valvonut ennen nousemista ja miettinyt että pitäis mennä vessaan vaikka en millään jaksaisi. Tiedän hyvin miltä näytän, myös vastaheränneenä, koska tuijotan peiliin joka aamu kun laitan hiukset ja meikkaan. Se mitä näin peilissä ensiksi, en ollut minä .

olen aikaisemmin kirjoittanut tästä peilikuvasta itsekin. eli olin vessassa ja kun katsoin peiliin näin miehen kasvot omieni paikalla. ilmeisesti liittyy alkoholin nauttimiseen koska pari kertaa on baarissa kysytty kuinka mulla on miehen kasvot. olen nainen. joku muu olio täytyy sisällä olla en sitä muuten osaa selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englannissa asuessa keitin yhtenä iltana kaakaota kun kuulin naisen kimeän äänen sanovan takaani "kröhöm" todella vihaiseen sävyyn. Tuolla asunnossa oli jotenkin todella  ikävä tunnelma etenkin yöaikaan, tosin onhan mahdollista että  sain harhoja homeesta jota asunnossa epäilemättä oli.

 Mieheni näki minut asunnossaan keskellä yötä  viikkoa ennenkuin tapasimme ja sai sätkyn kun tajusi, että bileissä on sama nuori mysteerinainen joka oli seissyt hänen olohuoneessaan. Otin  tuon merkkinä yhteen kuulumisesta, mies taas pelkäsi pitkään että olenkin joku demoni :D

Siskoni on nykyisessä kodissani nähnyt   vanhan miehen istumassa sohvallamme. Me emme ole miestä nähneet, mutta olo helpottui kun möimme tuon kierrätyskeskuksesta  ostetun sohvan. Ehkä vanha  mies tuli sen mukana?

Kotimme läheisessä metsässä asuu tonttu, olen nähnyt tämän vihertäväihoisen ja mustapartaisen, hyvin vikkeläliikkeisen pikkumiehen monta kertaa iltalenkillä ollessani ja naapurin lapset ovat nähneet hänet myös. Ei tee kellekään mitään mutta irvistelee ja joskus heittelee kävyillä  tai pikkukivillä.

Työpaikallani hissi kulkee öisin omia aikojaan ja käytävillä liikkuu varjoja, kukaan ei haluaisi olla siellä yövuorossa.  

Näistä tontuista ja muista "metsänväestä" on ollut paljon ennenkin juttua, en muista oliko juuri tässä ketjussa. Itseäni kiehtoo että mitä nuo niin kuin oikein ovat? Ovatko ne jotain "luonnonhenkiä" tai sellasia joita vain jotkut ihmiset voivat nähdä? En kyllä usko että ovat ihan fyysisiä olentoja. Sitten on ollut juttu jostain möykyistä ja ns muumien mörön näköisestä olennosta. Olen itse kiinnostunut näistä asioista ja olen kai kokenut jonkin asteen "selittämättömiä" asioita ja eräs henkilö jolla on ns kykyjä on sanonut että minussa on jotain "herkyyttä"

entinen opettajani kertoi luokalle että heillä oli kaappikello ja kun oli lapsi vielä niin kun avasi sen sisällä oli pieni harmaa ukko. ei sen enempää kertonut.

Parin viikon ryyppyputkien jälkeen vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Appiukko kuoli muutamia vuosia sitten.

Oli aikamoinen yllätys nähdä hänen kaksoisolentonsa eräässä ulkomaisessa rantakahvilassa pari vuotta myöhemmin.

Sama täällä! Appi kuoli ja neljä kk myöhemmin nähtiin miehen kanssa ihan hänen kaksoisolentonsa kaupungilla. Samat vaatteet ja koko mies! Tuijotettiin kauempaa ja mun miestä alkoi itkettää. Ei kuitenkaan menty juttelemaan, mitä me oltais sille sanottu? ”Näytät ihan isä-vainaaltani”.

Myp kirjoitti:

Vau, aika hieno kokemus ja hyvä että toimi sulle sysärinä vastataisteluun syömishäiriötä vastaan!

Itsellä ehkä hienoin oli se kun olin kerran lenkillä oman asunnon lähellä olevalla pururadalla ja toivoin että voisinpa istua johonkin ja mielessäni harmittelin samalla, kun sammalet kivien päällä ovat märkiä. No kappas, yhden kiven vieressä oli vihreä koulun tuoli, sellainen, missä oli vihreä muovinen istuin-ja selkänoja, muutoin metallinen. Istuin siinä hetken ja otin kuvan. Seuraavana päivänä tuoli oli poissa.

Nykyisessä talossamme kävelee jokin vanhempi mies välillä, ilmestyy aina aika ajoin odottamaan johonkin oven pieleen tai huoneen perälle, että huomataan. Minä kutsun hänet aina mukaan seuraan. Olisi mielenkiintoista saada tietää kuka hän on.

Se on meidän Matti. Hän rakensi talon omakätisesti sukulaismiehen kanssa ja käy välillä kattelemassa paikkoja. Tykkää, että olette hyviä asukkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtoja kirjoitti:

Hieman kärjistäen/yleistäen:

Vaikuttaa että täällä on ihmisiä, jotka vakaasti uskovat kaikki jutut ja ihmisiä, jotka vakaasti kieltävät jutut. Itse olen kokenut yliluonnolliselta tuntuvia asioita, ei mitään hahmoja ja alienia vaan olen nähnyt ennalta asioita. Mutta: Silti en usko kuin ehkä puoliin näistä jutuista. Onko muita jotka ovat itse kokeneet näitä asioita mutta eivät silti usko kaikkea muiden kokemaa? 

Ehkä selitys on siinä, että on helpompaa uskoa sellaista mitä itse on nähnyt/kokenut, mutta silti ihan vilpittömästi uskon että te jotka olette nähneet kauhuelokuvamaisia örrimörrejä mustine silmineen, niin ne voivat olla ihan vain vilkkaan mielikuvituksen tuotosta.

Olen itsekin nähnyt harhoja yöllä herättyäni kesken unien. Ne tapahtuivat silloin kun elin stressaavaa aikaa. Muulloin niitä ei ole tullut.

Ja te, joiden kohdalla katulamput reagoivat: Olen kuullut, että osa ihmisistä on "sähköyliherkkiä". Heillä vain on kehossaan joku ominaisuus, joka vaikuttaa sähkölaitteiden toimintaan.

En halua pahoittaa kenenkään mieltä vaan yritän esittää teorioita joihinkin yliluonnollisilta tuntuviin asioihin.

Olen huomannut, että yliluonnollinen kunnioittaa maailmankuvaasi aika paljon. Se ei yleensä tule todellisuuteesi vastoin tahtoasi. Jos haluat olla ateisti, niin se jättää sinun maailmankuvaasi rauhaan ja saat elää Scooby Doo todellisuutta jossa tämä keissi paljastui huijaukseksi, ja tämä ja tämä...

Tuntuu että kummitukset ovat ainoa poikkeus. Niitä ei näytä kiinnostavan uskomuksesi tuon taivaallista. Esim. kaverini ei usko ollenkaan, mutta hänen kämpässä esineet liikkuivat itsestään aina toisinaan. Aina kun otan sen puheenaiheeksi hän toteaa siihen jotain tyyliin: "Oli se kyllä outoa, mutta minä en usko tuollaisiin juttuihin".

Aika moni katulamppu on mennyt pimeeksi kun kuljen ohi. No kunhan ei mee tietokone pimeeksi, niin whatever.

Juu, tuossa lienee totuuden siemen. Minulla on ollut lapsesta asti joitakin ennaltatietämisiä, mutta teininä ne lisääntyivät. Silloin kiinnostuin aiheesta enemmänkin, kunnes alkoi pelottaa, kun näin enneunet läheisten poismenosta. Ajattelin, etten halua näitä enää ja sulkeuduin. Lisäksi elin kiireistä aikaa elämässäni.

Ei näitä sitten tullut. Myöhemmin, kun päätin avata itseni ja uskaltautua katsomaan toista puolta pelotta, olen taas saanut kykyni takaisin.

up