Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
Voidaanko siirtyä takaisin aiheeseen, siis yliluonnollisiin kokemuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain olen jo kertonutkin tähän ketjuun, mutta en muistaakseni tätä. Lapset saatuani tuntui kuin joku portti tai verho olisi auennut jonnekin eri ulottuvuuteen. Nuorin lapsi ei nukkunut öisin vaan huusi joka yö tuntitolkulla ja välillä nauroi sellaista kummallista kammottavaa naurua. Häntä ei saanut rauhoittumaan mihinkään eikä mitään syytäkään löytynyt. Joskus väsyneenä yöllä mielessä kävi jo, että onko tämä joku riivaus. Makuuhuoneessamme alkoi olla päivisinkin painostava tunnelma ja minä sekä lapset näimme painajaisia. Pari kertaa yöllä kasvoja pestessäni niskakarvat nousivat yhtäkkiä pystyyn koska tuntui kuin joku epämiellyttävä olisi selkäni takana. Eräänä yönä heräsin siihen, että toista jalkaani puristettiin niin lujaa, että sattui. Herättyäni jalkaan sattui todella pitkään ja juuri niin kuin joku olisi sitä oikeasti puristanut. Toisena yönä joku hahmo kiipesi sänkyyn ja istui päälleni ja kuristi minua niin kauan että myönsin hänelle olevani altis pahalle. Pistin nämä unihalvauksen piikkiin, vaikka kokemukset olivatkin karmivia.
Jossain vaiheessa painajaiseni pahenivat. Näin paholaista unissani jne. Aloin rukoilla Jeesusta apuun, jotta johdattaisi minut takaisin valoon, jos nyt olisin pimeydessä. Seuraavana yönä näin unen, jossa olohuoneessamme istui musta hahmo. Kävelin hahmon luo ja sanoin neljä kertaa ääneen: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä käsken sinua poistumaan tästä talosta.” Jokaisella kerralla hahmo käpertyi enemmän ja enemmän. Herättyäni mietin, että olipa outo uni. En ollut koskaan käyttänyt tuota ilmaisua enkä oikeastaan kuullut sitä käytettävän.
Vähitellen alkoi tuntua, että kotona ilma puhdistui. Ei ollut enää niin painostavaa tunnelmaa. Kuitenkin nuorin lapsemme puhui hirviöstä. Erään kerran istuin pimeän makuuhuoneemme oven edessä selkä huoneeseen. Nuorin lapsi 2v katsoi taakseni ja sanoi pelokkaana, että ”Hirviö tuolla. Oikea hirviö tulee!” Vaikka kylmäsi sanoin rauhallisesti unessa toistamani sanat:” Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä käsken kodissamme olevaa hirviötä poistumaan.” Pelko poistui ja tuntui kuin selkäni takana ollut karmiva tunne haihtui ilmaan.
Tiedän, että monille uskon asiat ovat punainen vaate. Mutta tämä oli itselleni aika raju kokemus. Näitä hahmoja voi kai nimetä eri nimillä ja kokemusta voi vähätellä. En oikein itsekään tiedä mitä lapsen kanssa näimme ja koimme. Vaikka tästä on jo kauan aikaa, mietin välillä miten kummallinen juttu oli. Aiemmin en ole niin paljoa miettinyt uskon asioita, mutta tämän jälkeen on tullut tarve turvata Jumalaan. Vaikka se monia ärsyttääkin. Jokaisella olkoon vapaus omaan polkuunsa.
Edelliseen viestiin viitaten... eikö vaadi oikeaa uskoa, että jeesuksen nimissä pois käskeminen toimii? Jos minä rupeaisin huutelemaan tuollaista kodissani, se olisi itsestänikin kornia saati sitten siitä demonista/mistä lie.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotitalossa narisi keittiön lattia, kun olin siellä yötä isän kuoleman jälkeen. Ihan kuin joku olisi kävellyt keittiössä. Talossa ei ollut muita kuin minä.
Se oli nyt aivan varmasti se kuollut isä, joka nyt levottomana harhaili ja kummitteli.
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen viestiin viitaten... eikö vaadi oikeaa uskoa, että jeesuksen nimissä pois käskeminen toimii? Jos minä rupeaisin huutelemaan tuollaista kodissani, se olisi itsestänikin kornia saati sitten siitä demonista/mistä lie. 
Varmaan se vaatii. Ei kai kukaan kutsu Jeesusta, jos ei tähän usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen viestiin viitaten... eikö vaadi oikeaa uskoa, että jeesuksen nimissä pois käskeminen toimii? Jos minä rupeaisin huutelemaan tuollaista kodissani, se olisi itsestänikin kornia saati sitten siitä demonista/mistä lie. 
Varmaan se vaatii. Ei kai kukaan kutsu Jeesusta, jos ei tähän usko.
On paljon ihmisiä, jotka ovat ns. "puoliuskovaisia" (itseni mukaan lukien), jotka eivät aktiivisesti elä uskossaan, esim. Ei käy kirkossa usein, rukoile, tai kasvata lapsiaan uskossa. He kuitenkin eivät kiellä Jumalan olemassaoloa, ja voivat hyvinkin rukoilla tietyissä tilanteissa, kun siltä tuntuu! En kuitenkaan usko, että ateisti alkaisi rukloilemaan samassa tilanteessa, vaan yrittäisi selittää mörön tms luonnon lakien avulla, vaikka kuinkakin ontuvasti.
Nyt ne hihhulit pois pilaamasta ketjua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein tänä viikonloppuna tiktokkia jossain 22.00 illalla. Ulkona oli tietysti pimeää mut yhtäkkiä mä kuulin jonku ”hurisevan” äänen joka voimistui kokoajan. Sitä kesti noin 10 sekuntia ja sen jälkeen ei tapahtunu mitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen viestiin viitaten... eikö vaadi oikeaa uskoa, että jeesuksen nimissä pois käskeminen toimii? Jos minä rupeaisin huutelemaan tuollaista kodissani, se olisi itsestänikin kornia saati sitten siitä demonista/mistä lie. 
Varmaan se vaatii. Ei kai kukaan kutsu Jeesusta, jos ei tähän usko.
On paljon ihmisiä, jotka ovat ns. "puoliuskovaisia" (itseni mukaan lukien), jotka eivät aktiivisesti elä uskossaan, esim. Ei käy kirkossa usein, rukoile, tai kasvata lapsiaan uskossa. He kuitenkin eivät kiellä Jumalan olemassaoloa, ja voivat hyvinkin rukoilla tietyissä tilanteissa, kun siltä tuntuu! En kuitenkaan usko, että ateisti alkaisi rukloilemaan samassa tilanteessa, vaan yrittäisi selittää mörön tms luonnon lakien avulla, vaikka kuinkakin ontuvasti.
On sellainenkin (pian entinen) ateisti joka alkoi (ilmeisesti kurillaan, jonkun kehotuksesta) rukoilla. Alkoi kiroilemisen sijaan sanomaan vastoinkäymisissä "Kiitos Jeesus".
Ohjelma nimeltä "Tekopyhä" Tv7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukuin hotellihuoneessa ja heräsin siihen että joku otti nilkasta ja väänsi, mies nukkui parin metrin päässä tyttären kanssa vuodesohvalla jonne tyttö oli vaatinut isin ukkosen pelästyttämänä. Kumpikin sikiunessa. Seuraavana päivänä nilkkaan nousi mustelmat, koetin vakuuttaa itseäni siitä että olin saanut vain jonkun krampin yöllä mutta siihen hotelliin en enää astu !
Käytin jalkavaivaista ystävää viemässä hautausmaalle pyhäinpäivän kukat ja näimme nyrkinkokoisen tulipunaisena hohtavan pallon jonka perässä samanlainen pienempi pallo, pallot pomppivat hautakivien välistä , ystäväni lenkkarin vierestä , katosivat puun taakse ja jäivät sinne. Voisi olla pallosalama mutta kaksin kappalein ja lokakuussa?
Tyttäreni teki jotain videohommaa someen laitettavaksi.. äh kun kuulostaa pervolta :D Siis 11v tyttäreni teki tanssivideota johonkin tiktakkiin tai mihin lie kotimme ullakolla joka on iso , kylmä, tavaran säilytykseen käytettävä tila kun juoksi peloissaan luokseni että äiti ,tuolla ylhäällä on joku ! Minäkin näin videolta miten tumma ihmishahmo juoksee tytön selän takaa, lohdutin että se on vain joku hassu varjo mutten oikeasti uskonut, video on karmiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotitalossa narisi keittiön lattia, kun olin siellä yötä isän kuoleman jälkeen. Ihan kuin joku olisi kävellyt keittiössä. Talossa ei ollut muita kuin minä.
Se oli nyt aivan varmasti se kuollut isä, joka nyt levottomana harhaili ja kummitteli.
Ei se isä kummitellut tai harhaillut levottomana, vaan viesti näin lapselleen, että elämä jatkuu ja kaikki on hyvin. Vähän kuin tekstari tuonpuoleisesta, että äläpä sure.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräänä yönä näin unta, että keskustelin anoppini kanssa heidän olohuoneessaan ja yhtäkkiä anoppini sisältä tuli ulos tumma hahmo, joka palasi myös salamana takaisin anoppini sisälle.
Heräsin tähän ja herätin myös mieheni. Kerroin hänelle millaista unta näin ja että minua pelottaa hirveästi.
No aamulla mieheni puhelin soi ja soittaja oli anoppi. Minä ja mies katsoimme toisiamme hämmmentyneinä, koska anoppi soittaa yleensä vain jos on jotain todella tärkeää kerrottavaa.
Niinhän hänellä sitten olikin. Kävi ilmi, että mieheni lähisukulainen oli tappanut itsensä.
Vessa on makkarimme seinän takana ja yhtenä iltana kuulin miten joku pyörittää paperirullaa seinää vasten, herättelin miestäni joka ei jaksanut kiinnostua. Lapsemme oli tuolloin vielä ihan vauva eikä meillä ollut yövieraita. Kuuntelin ääntä varmaa 20 min ja mietin että nyt jos tulee pissahätä pissaan mielummin housuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Parikymppisenä kävin katsomassa silloisen poikakaverin kanssa, poikakaverin mieliksi elokuvateatterissa kauhuleffan Ring. Inhoan kauhuleffoja, ja minulla on vilkas mielikuvitus. Uskoin kuitenkin poikakaverin tuleva yöksi muttei sitten tullutkaan. Kotona pelailin hermostuneena matopeliä kännykällä kun ovikello soi, oli yö ja rappukäytävän ovi oli lukossa. Menin katsomaan enkä nähnyt ovensilmästä ketään, mutta sitten alkoi hidas raapimaääni kun joku tai jokin raapi oveani alhaalta ylös. Juoksin paniikissa vessaan lukkojen taakse.
Tulee mieleen, että olisikohan poikkiksen mielestä ollut hirveän hilpeä jekku pelotella tyttöystävää kauhuleffan jälkeen...
Olin yövuorossa työssä, jossa joutui isossa rakennuskompleksissa olemaan yksin.
Kaverit olivat sanoneet, että käytävältä kuuluu aina yöllä askeleita.
Eka työvuoroni tuli ja kyllä: askeleet alkoivat kuulua.
Menin käytävään ja huusin kovalla äänellä, että painu helvettiin sieltä kävelemästä.
Ääni loppui.
En heti kertonut muille jutusta, mutta muutaman yön jälkeen kaverit sanoivat, ettei sitä kävelyä ole enää kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Parikymppisenä kävin katsomassa silloisen poikakaverin kanssa, poikakaverin mieliksi elokuvateatterissa kauhuleffan Ring. Inhoan kauhuleffoja, ja minulla on vilkas mielikuvitus. Uskoin kuitenkin poikakaverin tuleva yöksi muttei sitten tullutkaan. Kotona pelailin hermostuneena matopeliä kännykällä kun ovikello soi, oli yö ja rappukäytävän ovi oli lukossa. Menin katsomaan enkä nähnyt ovensilmästä ketään, mutta sitten alkoi hidas raapimaääni kun joku tai jokin raapi oveani alhaalta ylös. Juoksin paniikissa vessaan lukkojen taakse.
Tulee mieleen, että olisikohan poikkiksen mielestä ollut hirveän hilpeä jekku pelotella tyttöystävää kauhuleffan jälkeen...
Miten osuinkin lukemaan tätä ketjua juuri nyt kun tarinaani on kommentoitu!b :O ei, en usko sen olleen tämä poikakaveri sillä asui kaupungin toisella suunnalla ja oli menossa aamuviiteen töihin, ei olisi uhrannut nukkuma-aikaa pelotteluuni. Ja muutenkin oli tasapainoinen tapaus, ei mikään hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei tämä ketju ole tarkoitettu uskiksille, pitäkööt vaan omat demoniketjunsa.
Aiheeseen: huuliharppu soi keskellä tupaa. Paitsi ettei talossa ollut huuliharppua enkä sellaista olisi osannut soittakaan, seuraavaan naapuriin oli pari km ja koirakin kuuli äänen. Ja koira olisi varmasti kertonut , jos pihalla olisi joku soitellut, se ilmaisi kaikki vieraat todella ärhäkästi, oltiin kotona kahden koiran kanssa.
Soi hetken, ja sitten loppui. Jonkinlainen kaiku tai jäännösenergia, ei mikään demoni.
Minä olen kuullut myös kerran kotona sellaista kirkasta, selkeää kellon helinää joka soi olohuoneessa "ilmassa". Ei ollut mitään äänen aiheuttajaa. Siitä tuli tosi iloinen ja rauhallinen fiilis.
Onpa jännä! Mä kuulin tällasta lapsena (ehkä jossain välillä 5-8-vuotiaana) kerran, kellon tai kanteleen tai jonkun sellaisen helinää. Jälkeenpäin ajatellut, että varmaan vain kuvittelin, mutta kyllä muistan silloin aidosti hämmästyneeni.
Minäkin olen kuullut kellojen kilinää lapsena, siis sellaista jota kuuluu kun tonttulakin tiukua helisyttää. Minulla tämä tapaus sattui lähellä joulua, joten melkein uskoin, että kyseessä on tonttu. Sattui illalla omassa huoneessa, kuului ja loppui itsestään.
Muutamia vuosia sitten, ja tämä on siis ainoa kokemani selittämätön tilanne, olin äitini luona yövieraana hänen vanhassa omakotitalossaan. Nukuin yläkerrassa, äiti alhaalla. Olin juuri mennyt maaten, mutta yövalo paloi yhä, en ollut unessa. Kuulin, kuinka rappusissa, jotka siis narisivat kovin astuessa, alkoi kuulua hitaita yksittäisiä narahduksia. Ihmettelin, mitä asiaa äidillä vielä on ja huusin sängystä "niin?" tms. Ei vastausta, hetken hiljaisuus ja taas pari voimistuvaa narahduksia. "äiti?!" huusin kovempaa ja taas hiljaisuus. Säikähdin ja jäin odottamaan, jos kuuluisi "outo" narahdus, minkä yksi rappusista pitää noustessa, kun on pahemmin notkolla. kuulin sen ja säikähdin niin kovin, että oikeasti pelästyin että joku on tunkeutunut meille kotiin, koska äiti on muutenkin niin huonokuntoinen, ettei lähde nousemaan vaan huutaa rappujen juurelta. Jonkin aikaa oli hiljaista ja päätin, että syöksyn alas ja niin tein. Äiti nukkui alhaalla ja herätin hänet ja kerroin kuulemastani, eikä hän uskonut, kunnes kuulimme yläkerrasta minun nukkumahuoneesta askelten narinaa, joka siis kuuluu kun siellä kävellään hyvin voimakkaana. Aivan meidän yläpuolella lankut antoivat periksi ja aivan 100% siellä joku käveli. Äiti pelästyi niin kovin että lähdettiin yön selkään ulos ja äiti meni naapurin miehelle kertomaan että meillä on joku. Mies naureskellen tuli sitten tarkastamaan paikat eikä missään ketään. Itse seisoin pihallamme tuon ajan kauempana tapittamassa, jos joku olisi putkahtanut ulos, mutta ei, ainoasta ulokäynnistä ei tullut ketään ulos. Talo tyhjä. Juttu on myöhemmin mietityttänyt, koska en usko yliluonnollisia, muuten kertakaikkiaan osaa selittää.
Mahtaako olla yhteensattuma, varmaankin, mutta äitini kertoi, että nuoruudessaan eräänä yönä hän oli nähnyt unen, johon hän oli säikähtäen herännyt. Unessa hänen äitinsä, joka siis kasvatti hellien ruusuja ja omisti ison ruusutarhan, oli kävellyt ruusujen seassa ja hänen koskettaessaan ruusuja, ne yksitellen kuolivat. Seuraavana päivänä hänen siskonsa oli soittanut ikuisena, että äiti on löytynyt kuolleena keittiönsä lattialta, oli saanut halvauksen keski-ikäisenä.
Sain 20% palkankorotuksen.