Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3693)
Vierailija kirjoitti:
Oltiin naisystävän kanssa Turkissa. Iltakierroksrlla mentiin syömään pizzaa. Otettiin pöytävirreisen kerrostalon seinän vierestä. Oltiin tilattu, istuttiin pöydässä odottamassa. Yhtäkkiä minulle tuli mieleen että vaihdetaan pöytää toiselle puolen puiston viereen. Niin tehtiin. Tuskin ehdittiin istüutua kun entisen pöytämme päälle tippui ainakin 1,5 metrinen pala rapattua/ tiilistä räystästä murskaten pöydän ja tuolit totaalisesti. Jos oltais istuttu vanhassa pöydässä oltaisiin varmasti kuolleet. Pudonnut kappale painoi arvioni mukaan yli 500 kg. Uskon varjelukseen.
Onnekas sattuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen voittanut kolme kertaa putkeen kaikissa arvonnoissa johon olen osallistunut. Kerran jopa sellaiseen johon en tiennyt osallistuvani
En ole voittanut koskaan missään arvonnassa. Se on ihme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut alkoholisti, viinan orja parikymmentä vuotta. Oli hirveää masennusta ja ahdistusta ollessani selvinpäin. Eräänä iltayönä päätin rukoilla raitistumista. Rukoillessani lämpö laskeutui päälleni kuin peitto, tunsin lepoa ja rauhaa.
Tuon yöllisen tapahtuman jälkeen olin täysin raitis. Kaikki minut tunteneet sanoivat, että kyllä todella on tapahtunut ihmeitten ihme.
Raittiina nyt jo 21 vuotta.
Miksi muille juopoille ei tapahdu tuollaista?
Siks kun yleensä juoppo ei rukoile. Kun haluaa apua ja vastauksia, niin lähtee lähipubiin oluelle ja katselee ympäröivää maailmaa tuopin pohjan läpi, jolloin kaikki näyttää niin "selvältä". Juominen sen kuin jatkuu, eikä mitään raitistumista tapahdu.
Äitini kuoli vuonna 1998 elvytyksistäuussa. Olin tarjoilija ja olin ollut extraamassa lauantaina eräässä vanhassa hienossa kartanossa. Tulin kotiin noin 01.30 en ollut väsynyt, istuin olohuoneeseen ja kuuntelin klassista musiikkia, otin YHDEN KONJAKIN !!!. Vaivuin johonkin "transsi tilaan". Olimme lähdössä seuraavalla viikolla Tallinnaan, minä, äitini, hänen serkkunsa ja pikkuserkkuni. Siinä "transsi tilassa" näin yhtä äkkiä että äitini makasi sairaalan kappelissa kuolleena valkoisessa arkussa, vieressä kynttilät molemmin puolin ruumisarkkua!!
Havahduin takaisin "tänne" ja huomasin että itkin ja samalla soi Sarah Brightmannin kappale "It is a beautiful day". Ajattelin että mitä ihmettä, mehän lähdemme tiistaina nelisin Tallinnaan....Torstaina paluumatkalla laivalla äitini sai Länsisatamassa sydäninfarktin ja vietiin Meilahden sairaalaan, jossa hän kuoli torstina klo.18.55, olimme paikalla kun hän sai uuden infarktin mutta monen tunnin elvytyksistä huolimatta hän kuoli. Hänelle oli tehty jo vuonna 1988 sydänleikkaus Tampereella. Niin me seuraavana päivänä haimme valkoinen arkku ruumisautossa hänet Helsingistä, hänet puettiin omaan lempileninkiinsä, ja kun pääsimme katsomaan häntä, hän makasi sairaalan kappelissa valkoisessa arkussa, kynttilät molemmin puolin arkkua, aivan kuin siinä "unessa" jonka näin vain 5 päivää ennen matkaamme.... Minulla on valokuva Tallinnasta jossa istumme hevosvaunuissa ja äitini on vakavan näköinen ja pitää kättään sydämensä päällä, tunsikohan jo silloin kipuja - se ei selviä ikinä.... 🥲!!! Matka oli muuten mukava ja me kaikki nautimme, mutta emme tienneet silloin (onneksi) että matka päättyisi hänen kuolemaan...
Vuonna 2005 näin myös "näyn" jossa läheinen työkaverini laivalta, kuoli unessa, olin etelässä matkalla 2 vkoa, työkaverini syöpä oli jo silloin loppuvaiheessa, unessani olimme rannalla: hän, minä ja kaksi muuta. Tämä "Sandra" jakoi meille irtojäätelöä, mutta hän teki vain 3 annosta, kysyin että hei missä sinun jäätelö on?? Hän vastasi" P...a en minä enää tarvitse tätä jäätelöä..... Hän oli kuollut aamulla klo 9.15, aikaero oli - 1 tunti, heräsin Espanjassa silloin klo 8.15, samalla hetkellä kun hän kuoli Turussa... 🥲!!
Joten kahden kokemuksen perusteella uskon näihin "yliluonnollisiin" asioihin!!
Piti olla "Äitini kuoli vuonna 1998 ELOKUUSSA... !!! "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten kesämökillä kävin yöllä ulkohuussissa ja pysähdyin hetkeksi katselemaan sumuista maisemaa. Mökin takana oli juuri kaadettu metsää ja hakkuuaukean laidalla näin miehen seisovan sarkapuvussa ja katselemassa järvelle. Luulin ensin, että kyseessä oli oma mieheni, mutta yhtäkkiä miehen hahmo haihtui ilmaan. Ajattelin siinä sitten, että uniset silmät ja sumu teki temppuja.
Kuulin myöhemmin, että alue missä näin miehen, on sellainen, johon aikoinaan on laitettu ruumiita odottamaan sulan aikaa ja lopulliseen hautaan laskemista. Miehet on myös ollut tapana haudata sarkapuvuissa.
Niin tai näin, tämä yöllinen kohtaaminen on jäänyt mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paskahätä.
No mene nyt ihmeessä sitten paskalle🙈🙈🙈🙈!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää sanoa "käynyt"? Se on tapahtunut.
Nimenomaan. Tuo on väärin kieliopillisesti, kun kysytään : mitä kävi?
Oikeaoppisesti se on joko " Mitä tapahtui? tai "Miten kävi?"
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut alkoholisti, viinan orja parikymmentä vuotta. Oli hirveää masennusta ja ahdistusta ollessani selvinpäin. Eräänä iltayönä päätin rukoilla raitistumista. Rukoillessani lämpö laskeutui päälleni kuin peitto, tunsin lepoa ja rauhaa.
Tuon yöllisen tapahtuman jälkeen olin täysin raitis. Kaikki minut tunteneet sanoivat, että kyllä todella on tapahtunut ihmeitten ihme.
Raittiina nyt jo 21 vuotta.
Voikko rukoilla mun puolesta että mäkin pääsisin alkoholista eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioeron jälkeen otin ensimmäisen asunnon jonka kaupunki tarjosi. Siellä oli kylmä,paha haju ja ahdistava tunnelma. Yhtenä aamuna löysin pilleridosenttini vessan lattialta,säilytin dosenttia aina keittiön kaapissa enkä kävele unissani.Sitten huomasin että kissa seurasi katseellaan jotain etenkin iltaisin,kaappien ovet alkoivat olla auki vaikka varmasti suljin ne ja eräänä yönä heräsin kun tv pauhasi. Ahdistuneena muutin pois. Nyt monta vuotta myöhemmin uskon kuitenkin että
- Kissa käveli kaukosäätimen päällä ja sai tv:n auki
- Kissat näkevät paremmin kuin ihmiset ja vaikuttavat siksi katsovan tyhjää
- Asunnon ahdistava tunnelma oli oman ahdistukseni heijastus
- Stressin takia aloin kävellä unissani ja siirsin dosenttia
- Stressin vuoksi unohdin myös sulkea kaapien ovet
- Asunto oli vanha joten kylmyys ja ummehtunut haju johtui siitä
- Kun muutin pois eron aiheuttama stressi oli jo haihtunut enkä enää siirrellyt tavaroita asiaa tajuamatta,joten uudessa kodissa ei "kummitellut"
^ Googlaapa huviksesi sana "dosentti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään yliluonnollista ei ole. Tässä sitä vaan ollaan pallon päällä, joka pyörii äärettömässä avaruudessa, eikä sitä vauhtia edes huomaa.
Ääretön avaruus olisi yliluonnollista mutta avaruus tuskin on sellainen. Pysähdy hetkeksi ja mieti koko maailmankaikkeutta. Mistä ja milloin kaikki sai alkunsa? Jos alkuräjähdyksestä niin mistä ihmeestä se lähes äärettömän tiivis piste on alun perin ilmestynyt? Onko universumeita useita? Yritä keksiä selitys kaikelle. Siihen et pysty.
Maailma ja koko maailmankaikkeus on täynnä asioita joita emme tiedä tai ymmärrä. Tuntuu siltä, että jokin (älykäs) olento on tämän kaiken on pistänyt alulle, mutta mistä ja milloin se olento on ilmestynyt?
Itse en keksi tuon älykkään olennon tulolle mitään muuta selitystä kuin sen, että hänellä on ollut mahti vaikuttaa asioihin ennen ilmestymistään. Jollain jotenkin on itse itsensä luonut, ja sitä ihmisen on vaikea käsittää. Jokaiselle asialle on oltava jokin selitys, että mikä tai mitkä sen on mahdollistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli vuonna 1998 elvytyksistäuussa. Olin tarjoilija ja olin ollut extraamassa lauantaina eräässä vanhassa hienossa kartanossa. Tulin kotiin noin 01.30 en ollut väsynyt, istuin olohuoneeseen ja kuuntelin klassista musiikkia, otin YHDEN KONJAKIN !!!. Vaivuin johonkin "transsi tilaan". Olimme lähdössä seuraavalla viikolla Tallinnaan, minä, äitini, hänen serkkunsa ja pikkuserkkuni. Siinä "transsi tilassa" näin yhtä äkkiä että äitini makasi sairaalan kappelissa kuolleena valkoisessa arkussa, vieressä kynttilät molemmin puolin ruumisarkkua!!
Havahduin takaisin "tänne" ja huomasin että itkin ja samalla soi Sarah Brightmannin kappale "It is a beautiful day". Ajattelin että mitä ihmettä, mehän lähdemme tiistaina nelisin Tallinnaan....Torstaina paluumatkalla laivalla äitini sai Länsisatamassa sydäninfarktin ja vietiin Meilahden sairaalaan, jossa hän kuoli torstina klo.18.55, olimme paikalla kun hän sai uuden infarktin mutta monen
Olen myös nähnyt unessa isäni kuoleman kaksi vuotta aiemmin kun se tapahtui, minulle siitä ilmoitti henkilö, joka oli unessa, juuri niillä sanoilla, kuin unessa näin. Minä huusin "MITÄ...?" juuri kuten unessa. Olen myös nähnyt lapsuuden/ nuoruuden ystäväni sairastumisen syöpään n. vuoden ennen kuin hän itse sai tietää, kertoi minulle ja muistin heti sen unen ja tajusin silloin keneen ja mihin se liittyi. Unessa oli koira, sitä rotua mitä hän kasvatti, oli tuoli, jolla oli jokin ihme möykky, jossa kulki verisuonia. Ystäväni esitteli sen toiseksi koirakseen, mikä hänellä myös oli, unessa en kehdannut sanoa, ettei tuo kammotus näytä koiralta. Tosiaan vuosi sen jälkeen hän kertoi levinneestä kasvaimestaan, mikä vei hänet lopulta hautaan, myös hänen toinen koiransa kuoli, toinen oli vielä terveenä ja elossa kun näin ystäväni vielä kotikaupungissamme.
...tähän uneen siis liittyi, että en nähnyt kuka seisoo ja puhuu minulle siinä unessa. Näin vain jalat ja sen tuolin möykkyineen. En todellakaan osannut liittää ensin unta häneen.
Näin joskus näyn, mutta ette uskoisi kuitenkaan niin en kerro enempää.
Elämä on itsessään jo ihme.
Keskustelu on jo sen verran pitkä, että tuskin moni viestiäni huomaa, mut kirjoitetaan kuitenkin.
Tää tapahtumasarja tapahtui vuosina 2019-2021, kun asuttiin ysärin rivitaloasunnossa, seudulla jossa on ihan vieressä kotiseutumuseo, eli historiaa ja asutusta tuolla on ollut jo pitkään.
Ensinnäkin asunnossa oli jäätävän kylmä, varsinkin yhdessä makuuhuoneessa. Kun yöllä tuuli, tuuli tuntui iholle oikeasti läpi seinistä. Ei auttanut, vaikka laitettiin ylimääräinen patteri huoneeseen.
Jo eka viikkona tapahtui outo ja erittäin ärsyttävä asia. Nähtiin molemmat (minä ja vaimo) unta, jossa meille näytettiin toinen asunto ja sanottiin "joudutte muuttamaan pian tuonne". Seuraavana päivänä lattia alkoi tulvimaan vettä läpi, eli putki oli poksahtanut WC:n / vaatehuoneen väliseinästä. Parissa päivässä selvisikin, että evakkoon mennään toiseen asuntoon vesivahingon korjauksen ajaksi, kaupungin tarjoamana / hyvittämänä. Valkoinen tiililuhtitalo, kuten unessakin.
Vesivahingon korjaukseen kuivatuksineen meni 3 kuukautta. Syksyksi päästiin takaisin. Asunnossa aloimme nähdä unia, että ikkunan tai oven takana oli ihminen, joka halusi sisälle. Molemmat näki samanlaisia painajaisia. Puistattavin uni oli vaimon näkemä uni, unessa hän käveli asunnossamme huoneeseenii. Hän näki minut sängyssä, ja ikkunan takana seisoi nainen kaavussa, joka tuijotti vain minua. Itsekin näin samana yönä unta, että ikkunaa koputeltiin. Se olikin yksi tavallisin uni, ja aivan sairaan aidon kuuloinen se koputus / tömistys olikin aina. Ja siihen heräsi kyllä karvat pystyssä. Talossa myös välillä alkoi soimaan palohälytin itsestään. Koko taloyhtiö oli jotenkin täynnä ongelmaisia ihmisiä. Alkoholisteja oli useita, ja itselläkin meinasi karata käsistä alkoholin juonti tuolla. Olisiko jotenkin paha ilmapiiri tuolla, ja ihmiset masentuvat? Muutettiin 2022 pois, ja painajaiset loppuivat siihen. Hiljalleen helpotti alkoholiongelmanikin.
I-e-a-u-e-e-o-a-o-e-E!
E-E-O-A-O-E-E! EEEEK. E-E-O-A-O-E-E!
Tämmöisen kuulin kirstun pohjalta tuvan penkillä istuessani ristikkoa täyttäessäni ja minä sitä sitten kumarruin katsomaan kirstun suuntaan. Avasin kirstun ja kurottauduin taivuttaen itseni kirstun pohjalle katsomaan mikä kumma ääntä piteleepi. Sielä istui pieni ukko pahanen. Päissään oli ja yritti sanoa sanottavaansa. Minä ajattelin että vatun tonttuhan se siinä ilmielävänä.
Sieläpä vallan tonttu. E-E-o-a-O-e-E sanoo.
Oli juonut viinat ja tilkka oli pohjalle jätetty. Neljä pulloa kirkasta oli mennyt tyhjäksi. Siinä vaiheessa harmitti perkeleesti.
Lämäsin kirstun kannen kiinni suutuspäissäni. Saatanan tonttu, juoppo tonttu! Kiroilin ääneen ja raavin päätäni. Hulluksihan minä olen tullut. Ei ole sen jälkeen alkoa otettu tässä talossa. Siitä on jo lähes viisikymentä vootta selvinpäin.
Kirkossakin aloin käydä ja käyn jatkossakin. Kävin pahuuden rajan tuolla puolen ja näin maailman pimeyden varjojen maailmat ja osa oli tullut mukana kirstuun.
Ei ole tonttuja näkynyt sen koommin. Hyvä niin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut alkoholisti, viinan orja parikymmentä vuotta. Oli hirveää masennusta ja ahdistusta ollessani selvinpäin. Eräänä iltayönä päätin rukoilla raitistumista. Rukoillessani lämpö laskeutui päälleni kuin peitto, tunsin lepoa ja rauhaa.
Tuon yöllisen tapahtuman jälkeen olin täysin raitis. Kaikki minut tunteneet sanoivat, että kyllä todella on tapahtunut ihmeitten ihme.
Raittiina nyt jo 21 vuotta.
Voikko rukoilla mun puolesta että mäkin pääsisin alkoholista eroon?
Rukoilin sinun puolestasi, että Herra auttaisi sinua.
t.ohis
Miksi muille juopoille ei tapahdu tuollaista?