Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3693)
Kerran näin unta että söin. Ja sitten heräsin ja söin ihan oikeasti. Aavistin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elämästä katosi yliluonnollinen kun opiskelin todennäköisyysmatematiikkaa. Intuitio heittää häränpyllyä monessa kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kuoleman jälkeen istuin myöhemmin laiturilla, josta lapseni oli pudonnut veteen ja hukkunut. Tuska oli helvetillinen ja ajattelin jostain syystä, että saan anteeksi jos pikkulintu nousee tuolta metsästä.
Samalla hetkellä pieni lintu nousikin lentoon vastarannalta jostain puusta. Tuntui helpottavalta vaikka linnun näkeminen on täysin tavallinen asia kesäisenä päivänä. Se hetki oli vain sellainen joka tuntui yliluonnolliselta - olipa mitä vain sillä oli itselleni iso merkitys.
Lastani kaipaan tietysti niin kauan kuin elän vaikka tapauksesta on jo kauan.
Poikani kuoli viime keväällä. Kolmena päivänä peräkkäin näin pienen ruskean heinäsirkan.
Kahtena ensimmäisenä päivänä meillä kotona sisällä. Kolmantena päivänä heti kun astuin pihamaalle.
Tuota ennen olin pyytänyt ääneen merkkiä että hänellä oli kaikki hyvin.
Kahden ensimmäisen päivän jälkeen sanoin ääneen että jos näyttäytyy huomenna niin uskon.
Olimme sillon asuneet talossamme lähemmä 20 vee, koskaan aikasempaa ei olla saatu heinäsirkkaa sisälle.
Ensimmäinen luukkasi vasemman puolen etujalkaa. Poikani oli satuttanut vasemman kätensä aikasempaa.
Mistä oli harmia ja ongelmia moneksi vuodeksi, leikeltykin kättä, ihan kuolemaansa saakka.
Myös kun hautausmaalla pyysin ja rukoilin johdatusta niin just tämä samansorttinen heinäsirkka lens musta metrinpäähän ja oli siinä seuranani kauan.
Myös exmieheni ja toinen poikani tapasivat samansortin heinäsirkan kun olivat kuolleen poikamme tavaroita siirtämässä. Ja touhusivat pihassa.
Oli jostain hypännyt heidän seuraansa.
Luulen että meidän sielumme on energiahippunen joka vapautuu kuollessamme.
Pystyy myös siirtymään hetkellisesti hyönteisiin, pikkulintuihin j n e.
Sitten taas vapautuu kun on läynyt näyttäytymässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kuoleman jälkeen istuin myöhemmin laiturilla, josta lapseni oli pudonnut veteen ja hukkunut. Tuska oli helvetillinen ja ajattelin jostain syystä, että saan anteeksi jos pikkulintu nousee tuolta metsästä.
Samalla hetkellä pieni lintu nousikin lentoon vastarannalta jostain puusta. Tuntui helpottavalta vaikka linnun näkeminen on täysin tavallinen asia kesäisenä päivänä. Se hetki oli vain sellainen joka tuntui yliluonnolliselta - olipa mitä vain sillä oli itselleni iso merkitys.
Lastani kaipaan tietysti niin kauan kuin elän vaikka tapauksesta on jo kauan.
Poikani kuoli viime keväällä. Kolmena päivänä peräkkäin näin pienen ruskean heinäsirkan.
Kahtena ensimmäisenä päivänä meillä kotona sisällä. Kolmantena päivänä heti kun astuin pihamaalle.
Tuota ennen olin pyytänyt ääneen merkkiä että hänellä oli kaikki hyvin.
Vastaukseni alkaa tosta 'poikani kuoli viime keväällä.'
Katkasee nykyään nämä kirjotukset miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin naisystävän kanssa Turkissa. Iltakierroksrlla mentiin syömään pizzaa. Otettiin pöytävirreisen kerrostalon seinän vierestä. Oltiin tilattu, istuttiin pöydässä odottamassa. Yhtäkkiä minulle tuli mieleen että vaihdetaan pöytää toiselle puolen puiston viereen. Niin tehtiin. Tuskin ehdittiin istüutua kun entisen pöytämme päälle tippui ainakin 1,5 metrinen pala rapattua/ tiilistä räystästä murskaten pöydän ja tuolit totaalisesti. Jos oltais istuttu vanhassa pöydässä oltaisiin varmasti kuolleet. Pudonnut kappale painoi arvioni mukaan yli 500 kg. Uskon varjelukseen.
Tunsit tärinän tms, et vain havainnut tietoisesti sitä.
Samasta syystä eläimet pakenevat tsunameja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ketju ! Kokemuksia on useita vuosien varrelta ja jos joku tahtoo tarjota ( luonnollisia ) selityksiä niin kernaasti kuulisin.
- Teinivuosina joku koputti huoneeni ikkunaan , se ei ollut mikään lasiin törmännyt lintu vaan neljä rytmikästä koputusta. Huoneeni vain oli kuudennessa kerrroksessa.
- teininä sattui myös niin , että olin normaalisti lähdössä kouluun ja alaovella minut valtasi ahdistus ja vaaran tuntu, en kyennyt poistumaan rapusta.. palasin kotiin ja pian kuulin hälinää pihalta sekä laukauksen. Myöhemmin selvisi että viereisen rapun ukon vihainen koira oli pääsyt irti sinä aamuna ja purrut kahta ihmistä , poliisi oli lopettanut koiran.
- Asumme mieheni kanssa ok-talossa ja meillä on pieni lasitettu kuisti. Kerran syyssiltana hörpin teetä ja lueskelin kuistilla, nautin olostani kun mies oli yövuorossa ja lapsi mummilassa . Äkkiä tuli tarve katsoa taakse ja näin vajaan metrin päässä, pensaan takana isot kelt
Noi koputukset on voinut lintu aiheuttaa nokkimalla ikkunaa, koska itsekin pelästyin joskus kun kuulosti siltä että joku koputtaisi ikkunaan mutta olikin lintu :D
Vierailija kirjoitti:
Noista liiketunnistimella toimivista käytävävaloista tuli mieleen, osaisiko joku täällä kertoa järkevää selitystä asuintaloni hissin toiminnalle. Asun pienkerrostalon ylimmässä kerroksessa. Kuljen yleensä portaita pitkin, hissillä menen, jos on raskaita ostoskasseja. Hissi tilataan napista painamalla. Olen ihmetellyt, kun usein rapussa kulkiessani hissi lähtee itsestään liikkumaan, ilman että kukaan painaisi napista. Olen rapussa silloin yksin. Mietin ensin, voisiko siinä olla jokin automaattinen toiminto, että se vaikkapa menisi aina itsekseen pohjakerrokseen ikään kuin odottamaan seuraavaa kulkijaa. Mutta eihän siinä olisi mitään järkeä, kun se seuraava käyttäjä voisi ollakin aivan eri kerroksessa. Lisäksi hissi ei mene itsekseen vain ylhäältä alas, vaan myös alhaalta ylös. Sen lisäksi tämä itsekseen liikkuminen on satunnaista, ei säännönmukaista.
Muita outoja kokemuksia:
Vuosia sitten kotiin kävellessäni minulla m
Toi hissi on aika varmasti vaan sun naapuris. Ainakin omassa rappukäytävässä tulee aina joku naapuri vastaan, kun itse siellä liikun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista liiketunnistimella toimivista käytävävaloista tuli mieleen, osaisiko joku täällä kertoa järkevää selitystä asuintaloni hissin toiminnalle. Asun pienkerrostalon ylimmässä kerroksessa. Kuljen yleensä portaita pitkin, hissillä menen, jos on raskaita ostoskasseja. Hissi tilataan napista painamalla. Olen ihmetellyt, kun usein rapussa kulkiessani hissi lähtee itsestään liikkumaan, ilman että kukaan painaisi napista. Olen rapussa silloin yksin. Mietin ensin, voisiko siinä olla jokin automaattinen toiminto, että se vaikkapa menisi aina itsekseen pohjakerrokseen ikään kuin odottamaan seuraavaa kulkijaa. Mutta eihän siinä olisi mitään järkeä, kun se seuraava käyttäjä voisi ollakin aivan eri kerroksessa. Lisäksi hissi ei mene itsekseen vain ylhäältä alas, vaan myös alhaalta ylös. Sen lisäksi tämä itsekseen liikkuminen on satunnaista, ei säännönmukaista.
Muita outoja kokemuksia:
Ennen hissit liikkui itsekseen juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Meille valittiin tonttu pääministeriksi, noita valtionvarainministeriksi ja älykääpiöitä muihin virkoihin.
Paras😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa nukkumaan ja kuulin vaatekaapista koputusta, (sain melkein jonkun kohtauksen :D:D) aamulla uskalsin vasta katsoa kaappiin ja ei siellä ollut mitään joka voisi aiheuttaa ne äänet. Kyseinen talo, jossa yövyin oli omakotitalo keskellä ei mitään.
Toki mahdollista, että joku lintu on koputtanut jotain muuta, kuin omaa ikkunaani ja olen paikantanut äänen lähteen väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin n. 9-10 vuotias. Asuttiin kerrostalossa, äiti, isä, sisko ja minä. Samassa rapussa seinänaapurina asui vanhempi rouvashenkilö. Näin lapsen kannalta hän olis sopinut mihin tahansa kauhufilmiin esittämään noitaa. Hän oli jonkin sortin professori ja naimaton nainen. Hän oli pitkä ja laiha ja hänellä oli ohuet "hiirenruskeat" hiukset tiukasti kiinni päätämyöten. Hänellä oli sellainen iho, joka mielestäni näytti aina "harmaalta". Eli epätyypillisen voimakas kellan-vihertävän harmaa oliivi-iho. Hänellä oli hyvin iso nenä ja voimakkaat juonteet kasvoilla ja kylmä ja etäinen katse. Harmauden vaikutelmaa varmaan korosti vanhanaikaiset harmaat vaatteet, beiget ja harmaat popliinitakit ja huivit. Tajusin jo lapsena että hän ei pitänyt lapsista. Pelkäsin häntä enkä halunnut esim. samaan hissiin hänen kanssaan. Hän ei ikinä puhunut tai huomioinut minua. Ehkä myös se että jos leikkiessä melskasin äiti käski rauhoittumaan ettei naapurinrouvaa häiritse. Sitten tapahtui että tämä rouva kuoli. Hän menehtyi ambulanssihenkilökunnan elvytyksestä huolimatta kotiinsa. yhtenä iltana, pari päivää hänen kuolemansa jälkeen, olin yksin kotona. Isä oli jossain työmatkalla ja äiti oli lähtenyt viemään siskoa balettitunnille. Päätin lähteä käymään nurkan takana Tiimarissa, joka oli tuolloin vielä pystyssä oleva rihkama- ja askartelukauppa. Olin höpönä hevosiin ja äiti oli antanut rahaa ja luvan ostaa hevosfiguurin joita keräilin.
Astuin pimeään rappukäytävään, en pistänyt valoja kun näin että hississä oli jo valot. Astuin hissiä kohti kun näin sen kuolleen naapurin "noidan" hissin ikkunasta. Juuri samat harmaat ilmeettömät kasvot, harmaa huivi ja popliinitakki... Säikähdin ja pakenin takaisin kotiin. Yritin soittaa äidille mutta hänen puhelin oli äänettömällä tai kiinni. Odotin pakokauhun vallassa itkien äitiä kotiin, olinhan nähnyt kummituksen. Kun äiti tuli kotiin, selvisi että se olikin sen "noidan" sisko, joka oli tullut pariksi päiväksi järjestelemään asuntoasioita. Hän oli perinyt sen asunnon. Oli vaan niin saman näköinen että pelästyin ja luulin nähneeni kummituksen.
rommaan i ampu i naista ja jä i henkiin
Tampesteriss ei mitään uutta
putler otti lisää poru kkee ja kaikk selvis henkis
kaamee uni
aamulla löytyy töitä varastolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ollut alkoholisti, viinan orja parikymmentä vuotta. Oli hirveää masennusta ja ahdistusta ollessani selvinpäin. Eräänä iltayönä päätin rukoilla raitistumista. Rukoillessani lämpö laskeutui päälleni kuin peitto, tunsin lepoa ja rauhaa.
Tuon yöllisen tapahtuman jälkeen olin täysin raitis. Kaikki minut tunteneet sanoivat, että kyllä todella on tapahtunut ihmeitten ihme.
Raittiina nyt jo 21 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Sain kerran kauniilta opiskelijatytöltä pillua. Ei varmaan tapahdu toiste tässä elämässä
Toivotaan niin.....!!!
Isäpuoleni ei ollut minulle erityisen läheinen, mutta bensarahaa vastaan menin siivomaan hänen asunnolleen kun oli menehtynyt (sairaalassa). Sellainen kämäinen 70luvun kerrostalo kaksio. Satoi vettä kaatamalla ja ikkunasta näkyi autio leikkipuisto. Tunnelma oli todella ankea ja olisin ollut mielummin muualla. Eteisessä oli vaatehuone makuuhuonetta vastapäätä ja olen 100%varma että saapuessani vaatehuoneen ovi oli kiinni,kuljinhan sen ohi. Mutta kun tulin ulos keittiöstä oli vaatehuoneen oli selkosen selällään. Päätin sen olevan merkki siitä että aika poistua,vaikka luultavimmin vain saranat olivat löystyneet vanhuuttaan.
Puhuin mieheni kanssa, että pojalle pitäisi ostaa uusi polkupyörä. Kun sen jälkeen avasin AV-palstan, oli kännykän selaimessani polkupyörämainoksia. Hauska sattuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin tänään edesmenneiden isovanhempieni vanhassa talossa.
Kun astuin pappani vanhaan huoneeseen, tunsin voimakkaan läsnäolon ja minun piti lähteä huoneesta pois.
Tuli surullinen olo, koska minulla oli aiemmin ollut tunne, että mammani ja äitini ovat isovanhempieni entisellä mökillä ja että pappa seuraisi heitä sinne. Pappa olikin jäänyt kotiin.
Nyt en tiedä miten uskallan mennä sinne siivoamaan myyntiin laittoa varten, vaikka pappa ei varmasti ole vihamielinen.
Juttele papalle. Kerro myös että menee sinne mökille.
Voi olla myös että tuli vain hetkellisesti sinua tervehtimään.
Elämä on niin virtaisaa että kun tulevat tervehtimään nii jää monelta huomaamatta.
Työkaverini mies teki paljo autoremppaa kotonaan. Oli työelämässä vielä kuollessaan, automekaanikko.
Joku kuukausi kuole
Järjetöntä ajatella, että kuollut jäisi entisille paikoille lorvimaan. Mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään yliluonnollista ei ole. Tässä sitä vaan ollaan pallon päällä, joka pyörii äärettömässä avaruudessa, eikä sitä vauhtia edes huomaa.
Ääretön avaruus olisi yliluonnollista mutta avaruus tuskin on sellainen. Pysähdy hetkeksi ja mieti koko maailmankaikkeutta. Mistä ja milloin kaikki sai alkunsa? Jos alkuräjähdyksestä niin mistä ihmeestä se lähes äärettömän tiivis piste on alun perin ilmestynyt? Onko universumeita useita? Yritä keksiä selitys kaikelle. Siihen et pysty.
Maailma ja koko maailmankaikkeus on täynnä asioita joita emme tiedä tai ymmärrä. Tuntuu siltä, että jokin (älykäs) olento on tämän kaiken on pistänyt alulle, mutta mistä ja milloin se olento on ilmestynyt?
Miksi ääretön avaruus olisi yliluonnollinen? Se ei ehkä mahdu käsityskykyymme, mutta tämä ei
Eikä kaikkia tarvitse ymmärtääkään. Miksi vaivata päätään moisia miettimällä?
Miksi ääretön avaruus olisi yliluonnollinen? Se ei ehkä mahdu käsityskykyymme, mutta tämä ei tee siitä yliluonnollista.