Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Kävelin hyvin nuorena miltei lapsena metsässä ja kuulin ihanaa laulua. Se ei ollut ihmisen laulua. Enkelikuoro siellä lauloi. Muistan vieläkin tapauksen hyvin. Se oli ihana kokemus. Niin kaunista laulantaa en ole sen jälkeen kuullut.
Liukastuin lapsena kalliolla ja löin pääni aika lujaa. Maatessani maassa kuulin hetken aikaa lasten laulavan ringissä ympärilläni laulua jostain lastenohjelmasta. Laulu alkoi muistaakseni: " Kuinkas sitten kävikään?" En muista mistä ohjelmasta oli. Kun tokeni ja nousin ylös kysyin äidiltäni kuuliko hänkin tuota laulua. Ei kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hampaita irronnut unessa ,aina kun joku läheinen kuollut.
Mulla on kuollut läheisiä. En ole kertaakaan nähnyt unta hampaiden irtoamisesta. Miten tämä on selitettävissä?
Sulla tekarit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten tässäkin ketjussa osa näyttää uskovan aivan sumeilematta kaikki jutut mitä täällä kirjoitetaan. Esim. uskovainen ei epäile hetkeäkään kuullessaan jonkun aivan selvästi keksityn rukousvastauskertomuksetn, horoskooppeihin uskova näkee asiat sen kautta yms. Ja täällä menee mikä tahansa huuhaa läpi.
Entä jos kertoisin, että olen tässä ketjussa keksinyt juttuja ja te otatte ne tosissaan?
Ei sillä ole minulle ainakaan väliä, jos kerrot juttuja, jotka olisivat aivan hyvin voineet tapahtua. Jos tiedän jo esim. oman kokemukseni perusteella, että jonkinlainen ilmiö on olemassa, sanotaan vaikka että "kummituksina" täällä liikkuvia henkiä. Jos kerrot tarinan kotonasi näkemistäsi kummituksista, niin ei en todellakaan tiedä onko näin vai keksitkö sen itse, mutta ei se loppujen lopuksi ole tärkeää, kun en edes tunne sinua, eikä se vaikuta minun maailmankatsomukseeni, oliko juuri sinun tarinasi totta vai ei.
Sitten ehkä olisi merkitystä, jos olisit minun tuttuni, koska silloin liittäisin kertomasi juuri sinuun ja kertomasi muovaisi käsitystäni sinusta. Silloin ehkä miettisin motiivejasi kertoa keksittyjä juttuja,jos ne sellaisiksi paljastuisivat ja että valehteletko kenties muutenkin.
Eli loppujen lopuksi tässäkään ei ole mitään muuta kuin vimmainen halu uskoa johonkin ihmeelliseen. Se että sinä et ymmärrä jotain asiaa tai ilmiötä, tai tulkitset sen omista lähtökohdistasi vaikka kummitteluksi ei tee siitä todellista.
Onko siis tässä oikeasti muuta jäljellä kuin halu uskoa johonkin ja ryhmä ihmisiä jotka kertoo joko keksittyjä tai väärin tulkittuja juttuja jotka samanmieliset esittää uskovansa?
Ehkä tähän on jo vastattukin nasevasti, mutta tuon oman korteni kekoon.
Eihän se uskominen ole tärkeintä, vaan kertominen. Tämä palsta edustaa nyt sitä samaa kuin leirinuotiot aikoinaan, tai nuorison kummitusjutut, urbaanit legendat.
Chills and thrills jne. ym. on joskus kutkuttavia. Se, että ihmisillä on mielikuvitusta, on koko inhimillisen maailman tärkein asia. Ok, toiseksi tärkein. Tärkein asia on se, että ihmiset ovat läsnä toisilleen, puhuvat toisilleen. Kertovat toisilleen juttuja, yksi kertoo, toinen/muut kuuntelee, ja sitten toisinpäin.
Mitä ihmeen väliä sillä on, uskooko joku kertomaansa tai uskooko joku toisen kertomaan juttuun?
Maailmassa tapahtuu aivan järjellisiä juttuja mutta myös hyvin paljon järjettömiä juttuja. Jos pieni lapsi menehtyy onnettomuudessa tai sairauteen (sinänsä taustalla saattaa olla "järkevä" tapahtumakulku), on se kaikkien läheisten ja usein kaukaisempienkin ihmisten mielestä "järjetöntä". Sitä "järjettömyyttä" selittämään ja sen kanssa lohduttamaan on moni uskonto syntynyt ja elänyt ja elää edelleenkin.
Ei se, että puhutaan oudosta äänestä, tavaran liikkumisesta, valoilmiöstä, etiäisistä tai muusta ole viime kädessä yhtään sen kummallisempaa pohdintaa kuin arkielämän "järjettömyyksien" kanssa eläminen.
Tärkeintä on yhteys toisiin ihmisiin. Ja, tämän haluan sanoa etenkin tuolle, jota kommentoin: tärkeää on toisten ihmisten kunnioitus ja arvostus. Vaikka nämä ajattelisivatkin asioista eri tavalla.
Jos tällaiset keskustelut ärsyttävät, mieti mielessäsi, mikä saa sinut tulemaan tänne ja ikävällä äänensävyllä haukkumaan muita. Onko sinulta jäänyt saamatta joku sinulle tärkeä yhteys toisiin ihmisiin? Mitä voisit tehdä sen saavuttamiseksi? (Kannattaa harkita esim. Skepsis ry:hyn liittymistä, jos nämä nimenomaiset asiat ärsyttävät)
Muille ketjuun kirjoittaneille sanon, että kiitos - jatkakaa samaan rataan. Näitä on kiva lueskella ja ihmetellä.
Vaimo halusi seksiä viikonloppuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten tässäkin ketjussa osa näyttää uskovan aivan sumeilematta kaikki jutut mitä täällä kirjoitetaan. Esim. uskovainen ei epäile hetkeäkään kuullessaan jonkun aivan selvästi keksityn rukousvastauskertomuksetn, horoskooppeihin uskova näkee asiat sen kautta yms. Ja täällä menee mikä tahansa huuhaa läpi.
Entä jos kertoisin, että olen tässä ketjussa keksinyt juttuja ja te otatte ne tosissaan?
Ei sillä ole minulle ainakaan väliä, jos kerrot juttuja, jotka olisivat aivan hyvin voineet tapahtua. Jos tiedän jo esim. oman kokemukseni perusteella, että jonkinlainen ilmiö on olemassa, sanotaan vaikka että "kummituksina" täällä liikkuvia henkiä. Jos kerrot tarinan kotonasi näkemistäsi kummituksista, niin ei en todellakaan tiedä onko näin vai keksitkö sen itse, mutta ei se loppujen lopuksi ole tärkeää, kun en edes tunne sinua, eikä se vaikuta minun maailmankatsomukseeni, oliko juuri sinun tarinasi totta vai ei.
Sitten ehkä olisi merkitystä, jos olisit minun tuttuni, koska silloin liittäisin kertomasi juuri sinuun ja kertomasi muovaisi käsitystäni sinusta. Silloin ehkä miettisin motiivejasi kertoa keksittyjä juttuja,jos ne sellaisiksi paljastuisivat ja että valehteletko kenties muutenkin.
Eli loppujen lopuksi tässäkään ei ole mitään muuta kuin vimmainen halu uskoa johonkin ihmeelliseen. Se että sinä et ymmärrä jotain asiaa tai ilmiötä, tai tulkitset sen omista lähtökohdistasi vaikka kummitteluksi ei tee siitä todellista.
Onko siis tässä oikeasti muuta jäljellä kuin halu uskoa johonkin ja ryhmä ihmisiä jotka kertoo joko keksittyjä tai väärin tulkittuja juttuja jotka samanmieliset esittää uskovansa?Ehkä tähän on jo vastattukin nasevasti, mutta tuon oman korteni kekoon.
Eihän se uskominen ole tärkeintä, vaan kertominen. Tämä palsta edustaa nyt sitä samaa kuin leirinuotiot aikoinaan, tai nuorison kummitusjutut, urbaanit legendat.
Chills and thrills jne. ym. on joskus kutkuttavia. Se, että ihmisillä on mielikuvitusta, on koko inhimillisen maailman tärkein asia. Ok, toiseksi tärkein. Tärkein asia on se, että ihmiset ovat läsnä toisilleen, puhuvat toisilleen. Kertovat toisilleen juttuja, yksi kertoo, toinen/muut kuuntelee, ja sitten toisinpäin.
Mitä ihmeen väliä sillä on, uskooko joku kertomaansa tai uskooko joku toisen kertomaan juttuun?
Maailmassa tapahtuu aivan järjellisiä juttuja mutta myös hyvin paljon järjettömiä juttuja. Jos pieni lapsi menehtyy onnettomuudessa tai sairauteen (sinänsä taustalla saattaa olla "järkevä" tapahtumakulku), on se kaikkien läheisten ja usein kaukaisempienkin ihmisten mielestä "järjetöntä". Sitä "järjettömyyttä" selittämään ja sen kanssa lohduttamaan on moni uskonto syntynyt ja elänyt ja elää edelleenkin.
Ei se, että puhutaan oudosta äänestä, tavaran liikkumisesta, valoilmiöstä, etiäisistä tai muusta ole viime kädessä yhtään sen kummallisempaa pohdintaa kuin arkielämän "järjettömyyksien" kanssa eläminen.
Tärkeintä on yhteys toisiin ihmisiin. Ja, tämän haluan sanoa etenkin tuolle, jota kommentoin: tärkeää on toisten ihmisten kunnioitus ja arvostus. Vaikka nämä ajattelisivatkin asioista eri tavalla.
Jos tällaiset keskustelut ärsyttävät, mieti mielessäsi, mikä saa sinut tulemaan tänne ja ikävällä äänensävyllä haukkumaan muita. Onko sinulta jäänyt saamatta joku sinulle tärkeä yhteys toisiin ihmisiin? Mitä voisit tehdä sen saavuttamiseksi? (Kannattaa harkita esim. Skepsis ry:hyn liittymistä, jos nämä nimenomaiset asiat ärsyttävät)
Muille ketjuun kirjoittaneille sanon, että kiitos - jatkakaa samaan rataan. Näitä on kiva lueskella ja ihmetellä.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta miksi noiden otsikoiden pitää olla niin ympäripyöreitä täällä?
Pienenä vinkkinä, että jos tahdotaan leirinuotiokummitustarinoita, niin otsikko voisi olla vaikka "kirjoittakaa leirinuotiokumitustarinoita." Nyt jokainen tulkitsee otsikon omalla tavallaan. Onko se oikeasti oikeasti niin vaikeaa? Ei ihme, että on työvoimapula osaajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten tässäkin ketjussa osa näyttää uskovan aivan sumeilematta kaikki jutut mitä täällä kirjoitetaan. Esim. uskovainen ei epäile hetkeäkään kuullessaan jonkun aivan selvästi keksityn rukousvastauskertomuksetn, horoskooppeihin uskova näkee asiat sen kautta yms. Ja täällä menee mikä tahansa huuhaa läpi.
Entä jos kertoisin, että olen tässä ketjussa keksinyt juttuja ja te otatte ne tosissaan?
Ei sillä ole minulle ainakaan väliä, jos kerrot juttuja, jotka olisivat aivan hyvin voineet tapahtua. Jos tiedän jo esim. oman kokemukseni perusteella, että jonkinlainen ilmiö on olemassa, sanotaan vaikka että "kummituksina" täällä liikkuvia henkiä. Jos kerrot tarinan kotonasi näkemistäsi kummituksista, niin ei en todellakaan tiedä onko näin vai keksitkö sen itse, mutta ei se loppujen lopuksi ole tärkeää, kun en edes tunne sinua, eikä se vaikuta minun maailmankatsomukseeni, oliko juuri sinun tarinasi totta vai ei.
Sitten ehkä olisi merkitystä, jos olisit minun tuttuni, koska silloin liittäisin kertomasi juuri sinuun ja kertomasi muovaisi käsitystäni sinusta. Silloin ehkä miettisin motiivejasi kertoa keksittyjä juttuja,jos ne sellaisiksi paljastuisivat ja että valehteletko kenties muutenkin.
Eli loppujen lopuksi tässäkään ei ole mitään muuta kuin vimmainen halu uskoa johonkin ihmeelliseen. Se että sinä et ymmärrä jotain asiaa tai ilmiötä, tai tulkitset sen omista lähtökohdistasi vaikka kummitteluksi ei tee siitä todellista.
Onko siis tässä oikeasti muuta jäljellä kuin halu uskoa johonkin ja ryhmä ihmisiä jotka kertoo joko keksittyjä tai väärin tulkittuja juttuja jotka samanmieliset esittää uskovansa?Ehkä tähän on jo vastattukin nasevasti, mutta tuon oman korteni kekoon.
Eihän se uskominen ole tärkeintä, vaan kertominen. Tämä palsta edustaa nyt sitä samaa kuin leirinuotiot aikoinaan, tai nuorison kummitusjutut, urbaanit legendat.
Chills and thrills jne. ym. on joskus kutkuttavia. Se, että ihmisillä on mielikuvitusta, on koko inhimillisen maailman tärkein asia. Ok, toiseksi tärkein. Tärkein asia on se, että ihmiset ovat läsnä toisilleen, puhuvat toisilleen. Kertovat toisilleen juttuja, yksi kertoo, toinen/muut kuuntelee, ja sitten toisinpäin.
Mitä ihmeen väliä sillä on, uskooko joku kertomaansa tai uskooko joku toisen kertomaan juttuun?
Maailmassa tapahtuu aivan järjellisiä juttuja mutta myös hyvin paljon järjettömiä juttuja. Jos pieni lapsi menehtyy onnettomuudessa tai sairauteen (sinänsä taustalla saattaa olla "järkevä" tapahtumakulku), on se kaikkien läheisten ja usein kaukaisempienkin ihmisten mielestä "järjetöntä". Sitä "järjettömyyttä" selittämään ja sen kanssa lohduttamaan on moni uskonto syntynyt ja elänyt ja elää edelleenkin.
Ei se, että puhutaan oudosta äänestä, tavaran liikkumisesta, valoilmiöstä, etiäisistä tai muusta ole viime kädessä yhtään sen kummallisempaa pohdintaa kuin arkielämän "järjettömyyksien" kanssa eläminen.
Tärkeintä on yhteys toisiin ihmisiin. Ja, tämän haluan sanoa etenkin tuolle, jota kommentoin: tärkeää on toisten ihmisten kunnioitus ja arvostus. Vaikka nämä ajattelisivatkin asioista eri tavalla.
Jos tällaiset keskustelut ärsyttävät, mieti mielessäsi, mikä saa sinut tulemaan tänne ja ikävällä äänensävyllä haukkumaan muita. Onko sinulta jäänyt saamatta joku sinulle tärkeä yhteys toisiin ihmisiin? Mitä voisit tehdä sen saavuttamiseksi? (Kannattaa harkita esim. Skepsis ry:hyn liittymistä, jos nämä nimenomaiset asiat ärsyttävät)
Muille ketjuun kirjoittaneille sanon, että kiitos - jatkakaa samaan rataan. Näitä on kiva lueskella ja ihmetellä.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta miksi noiden otsikoiden pitää olla niin ympäripyöreitä täällä?
Pienenä vinkkinä, että jos tahdotaan leirinuotiokummitustarinoita, niin otsikko voisi olla vaikka "kirjoittakaa leirinuotiokumitustarinoita." Nyt jokainen tulkitsee otsikon omalla tavallaan. Onko se oikeasti oikeasti niin vaikeaa? Ei ihme, että on työvoimapula osaajista.
Ja jos on oikein kova luu, niin kirjoittaisi ton kumitustarinoita kahdella ämmällä:)
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.
Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.
Uskon kyllä kertomuksen. Jos voisit kysyä tekijältä, niin olisihan se hyvä. Lapsillahan voi olla erikoisia kykyjä.
Itselle sattui jotain lieviä yli-onnistumisia.. Opettaja sanoi ylä-asteella "sivu 142"... Otin kirja repusta ja läväytin sivun kerralla auki, ensi yrittämällä, ilman selaamista. Ope sanoi, "ootko joku taikuri" :-)
Näitä minullekin sattunut aika-ajoin, kirjojen kanssakin. Yksittäisiä pieniä sattumia, jotka vaikuttavat olevan enemmän, kuin sattumia. Olen ollut kiinnostunut ilmiöstä lukiosta asti, varsinkin kun pärjäsin hyvin matemstiikan todennäköisyyslaskenta kurssilla ja aloin systemaattisesti laskemaan eri sattumien todennäköisyyksiä. Myöhemmin huomasin, että Carl Jung oli kirjoittanut aiheesta kirjan jo sata vuotta sitten. Kutsui ilmiötä synkroonisuudeksi. Ei siitä aiheesta tosin mitään selvyyttä ole tullut tähän päivään mennessä. Yleisimpiä on mulla ollut sellaiset sattumat, että tv:stä tulee samaan aikaan sana mitä minä luen juuri netistä. Paljon oudompiakin sattumia on ollut monia, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat todennäköisesti mahdollisia vaikka välillä erittäin epätodennäköisiä. Tuota seinännäköjuttua ei voi laskea todennäköisyydellä, koska tyttö tiesi joka ainoan liikkeeni yli vartin aikana. Hän selosti jokaista liikettäni tauotta rauhallisella tasaisella äänensävyllä eli ei yrittänyt arvailla mitään erillisiä ennastaan tunnettuja temppuja. Ei ollut yhtään epäonnistumista vaikka käännyin välillä selin häneen päin. Jälkeenpäin ajatellen asia olisi voinut olla yhtä hyvin niin päin, että hän olisi jotenkin hypnotisoinut minut tekemään asioita, joita Luulin itse valinneeni tekevän, mutta muistan kaikki tekemiseni toisin kuin hypnosinoitu muistaisi. Liian kaukaa haettu toikin tosin, kun esiteinistä kyse.
Sama.Näki seinän läpi liikkeet vaikka käännyit selin häneen päin? Jos selaat korttipakkaa oman rinnan päällä, selin häneen päin, niin hän olisi nähnyt sen? Silloinhan näkee myös kehon läpi, kuin röntgenkuvan?
Kerroit menneesi hyllyjen taakse jne. Ei näkö voi ylettyä kulman taakse, paitsi periskoopilla... Oliko kyse seinän läpi näkemisestä? Vai tietämisestä mitä seinän takana tapahtuu?
En tarkoita sinun kohdallesi, mutta tuo seinän takana ollut tietäjätyttö on voinut olla täysin mielikuvitusta. Varsinkin jos kyseessä olisi ollut lapsi. Olit vain kerran tekemisissä hänen kanssaan, ja sitten muuttikin pois?
Onko sun vanhemmat vahvistaneet tytön vierailun teillä, hänen nimensä, asumisen naapurissa ja muuton pois?
Miksi sun vanhemmat eivät olleet seuraamassa tätä läpinäkö juttua? Olisitko voinut käskeä tyttöä tekemään tuon tempun jollekkin aikuisellekkin?
Valemuisto, tosi syvä ja aito uni... Voi olla teoreettisia mahdollisuuksia.
En epäile sua huuhaatyypiksi, vaikka lisäkysymyksiä onkin.
Kiitos vastauksestasi. En väitä, etteikö esittämäsi väitteet voisi olla tosia, mutta tyttö oli oikea ja tiedän hänen nimensä. Äitini kanssa siitä puhuin ja on aivan varmaa, että tuo naapurin perhe mummoni luona tuolloin vieraili, kävivät tuosta muutostaan ilmoittamassa samalla. Vanhemmat olivat keittiössä kahvilla tuolloin, jostain syystä tyttö luotti minuun niin paljon tai jotain, että halusi näyttää minulle kykynsä. Miksi olisin käskenyt häntä tekemään temppua vanhemmalle? Vaikka pidin asiaa outona jo tuolloin, niin en varmaan niin outona. Muistini on ollut lapsesta lähtien erittäin hyvä, jopa liiankin hyvä ja tarkka, eikä minulla ole mitään muita vastaavia outoja muistoja, joita varmaan olisi, jos olisi taipumusta kuvitella asioita tai sekoittaa unia todellisuuteen. Ja olen nähnyt oikean ufonkin, mutta tuolloin todistajia oli useita ja sen näki myös paikalle lähetettyjen hävittäjien lentäjät, mutta se on toinen juttu se. Pointtini on se, että tuo kokemukseni tytön taidoista olisi lähes yhtä outoa, jos se olisi ollut epätodellista.
Tuo näkeminen minun ja kirjahyllyn lävitse on hyvä huomio, mutta miksi se olisi oudompaa kuin seinän läpi näkeminen. Ehkä hän "näki" mitä tapahtui seinän toisella puolella jotenkin sielunsa silmillä tai minun kauttani telepaattisesti eli ei ehkä niin konkreettisesti kuin esim. Teräsmies näkee röntgenkatseellaan. Joo, tiedän, että Teräsmiestä ei oikeasti ole olemassa.Kirjoitin tänne siksi, että jos jollakulla muulla olisi vastaavia kokemuksia, mutta nuo kolistelevat ja telkkareita availevat kummitukset tuntuvat kommenttien perusteella olevan arkipäivää useallekin, vaikka en ole itse sellaista koskaan kokenut, muuta kuin kerran, kun sängyssä maatessani kuului selvät lähestyvät kissan askeleet ja patjalla tuntui kissan hyppy vaikka kissa oli ulkona. Muutenkin askeleen äänet kuulosti enemmän kissamme, joka oli menehtynynyt aiemmin, ääniltä. Tuolla tapahtumalla voi hyvin silti olla jokin luonnollinen selitys toisin kuin mielestäni tuolla lapsuuden tapahtumalla. Voin olla väärässäkin, myönnetään.
Oliko ovessa lukonreikää, oksan reikää, tai ovisilmä? Miten kuulit lapsen äänen tarkasti, vaikka hän puhui rauhallisella äänellä paksujen seinien takana? Etäisyys puhujaan vaihteli... Itselläni keskusteluyhteys pitää olla kasvotusten ja mahdollisimman läheltä. Paras olisi jos näkee suun liikkeet.
Jos menet huoneeseen, ja käsket jonkun puhua "hiljaisella" äänellä seinän takana, niin kuuletko sen hyvin?
Ja se peura... En nyt oikein siitä osaa ottaa kantaa... Eläimillä on vahvat aisit ja tietynlaiset taidot... On monia asioita, jotka ei toistu usein, mutta silti täysin luonnollisesti / sattumanavaraisesti voi tapahtua.
Tottakai upouudessa omakotitalon ovessa on oksanreikiä ja ovisilmiä, joista voi tihdustella toiseen huoneeseen, ihan normaalia. Eikä lapsi tajua, että avaimenreiästä voi nähdä koko huoneen nurkkia myöten kirjahyllyn taakse. Ja lisäksi olinkin lähes kuuro, joten en edes kuullutkaan hänen ääntään. Näin se meni Tapaus selvitetty. Hyvä, ettet osannut ottaa kantaa peuraan, vaikka otitkin. Esitin itsekin viestissäni kannan, että saattoi olla vain outoa sattumaa koko juttu, mutta kiitos silti sinun kannattomasta kannoistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.
Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.
Uskon kyllä kertomuksen. Jos voisit kysyä tekijältä, niin olisihan se hyvä. Lapsillahan voi olla erikoisia kykyjä.
Itselle sattui jotain lieviä yli-onnistumisia.. Opettaja sanoi ylä-asteella "sivu 142"... Otin kirja repusta ja läväytin sivun kerralla auki, ensi yrittämällä, ilman selaamista. Ope sanoi, "ootko joku taikuri" :-)
Näitä minullekin sattunut aika-ajoin, kirjojen kanssakin. Yksittäisiä pieniä sattumia, jotka vaikuttavat olevan enemmän, kuin sattumia. Olen ollut kiinnostunut ilmiöstä lukiosta asti, varsinkin kun pärjäsin hyvin matemstiikan todennäköisyyslaskenta kurssilla ja aloin systemaattisesti laskemaan eri sattumien todennäköisyyksiä. Myöhemmin huomasin, että Carl Jung oli kirjoittanut aiheesta kirjan jo sata vuotta sitten. Kutsui ilmiötä synkroonisuudeksi. Ei siitä aiheesta tosin mitään selvyyttä ole tullut tähän päivään mennessä. Yleisimpiä on mulla ollut sellaiset sattumat, että tv:stä tulee samaan aikaan sana mitä minä luen juuri netistä. Paljon oudompiakin sattumia on ollut monia, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat todennäköisesti mahdollisia vaikka välillä erittäin epätodennäköisiä. Tuota seinännäköjuttua ei voi laskea todennäköisyydellä, koska tyttö tiesi joka ainoan liikkeeni yli vartin aikana. Hän selosti jokaista liikettäni tauotta rauhallisella tasaisella äänensävyllä eli ei yrittänyt arvailla mitään erillisiä ennastaan tunnettuja temppuja. Ei ollut yhtään epäonnistumista vaikka käännyin välillä selin häneen päin. Jälkeenpäin ajatellen asia olisi voinut olla yhtä hyvin niin päin, että hän olisi jotenkin hypnotisoinut minut tekemään asioita, joita Luulin itse valinneeni tekevän, mutta muistan kaikki tekemiseni toisin kuin hypnosinoitu muistaisi. Liian kaukaa haettu toikin tosin, kun esiteinistä kyse.
Sama.Näki seinän läpi liikkeet vaikka käännyit selin häneen päin? Jos selaat korttipakkaa oman rinnan päällä, selin häneen päin, niin hän olisi nähnyt sen? Silloinhan näkee myös kehon läpi, kuin röntgenkuvan?
Kerroit menneesi hyllyjen taakse jne. Ei näkö voi ylettyä kulman taakse, paitsi periskoopilla... Oliko kyse seinän läpi näkemisestä? Vai tietämisestä mitä seinän takana tapahtuu?
En tarkoita sinun kohdallesi, mutta tuo seinän takana ollut tietäjätyttö on voinut olla täysin mielikuvitusta. Varsinkin jos kyseessä olisi ollut lapsi. Olit vain kerran tekemisissä hänen kanssaan, ja sitten muuttikin pois?
Onko sun vanhemmat vahvistaneet tytön vierailun teillä, hänen nimensä, asumisen naapurissa ja muuton pois?
Miksi sun vanhemmat eivät olleet seuraamassa tätä läpinäkö juttua? Olisitko voinut käskeä tyttöä tekemään tuon tempun jollekkin aikuisellekkin?
Valemuisto, tosi syvä ja aito uni... Voi olla teoreettisia mahdollisuuksia.
En epäile sua huuhaatyypiksi, vaikka lisäkysymyksiä onkin.
Kiitos vastauksestasi. En väitä, etteikö esittämäsi väitteet voisi olla tosia, mutta tyttö oli oikea ja tiedän hänen nimensä. Äitini kanssa siitä puhuin ja on aivan varmaa, että tuo naapurin perhe mummoni luona tuolloin vieraili, kävivät tuosta muutostaan ilmoittamassa samalla. Vanhemmat olivat keittiössä kahvilla tuolloin, jostain syystä tyttö luotti minuun niin paljon tai jotain, että halusi näyttää minulle kykynsä. Miksi olisin käskenyt häntä tekemään temppua vanhemmalle? Vaikka pidin asiaa outona jo tuolloin, niin en varmaan niin outona. Muistini on ollut lapsesta lähtien erittäin hyvä, jopa liiankin hyvä ja tarkka, eikä minulla ole mitään muita vastaavia outoja muistoja, joita varmaan olisi, jos olisi taipumusta kuvitella asioita tai sekoittaa unia todellisuuteen. Ja olen nähnyt oikean ufonkin, mutta tuolloin todistajia oli useita ja sen näki myös paikalle lähetettyjen hävittäjien lentäjät, mutta se on toinen juttu se. Pointtini on se, että tuo kokemukseni tytön taidoista olisi lähes yhtä outoa, jos se olisi ollut epätodellista.
Tuo näkeminen minun ja kirjahyllyn lävitse on hyvä huomio, mutta miksi se olisi oudompaa kuin seinän läpi näkeminen. Ehkä hän "näki" mitä tapahtui seinän toisella puolella jotenkin sielunsa silmillä tai minun kauttani telepaattisesti eli ei ehkä niin konkreettisesti kuin esim. Teräsmies näkee röntgenkatseellaan. Joo, tiedän, että Teräsmiestä ei oikeasti ole olemassa.Kirjoitin tänne siksi, että jos jollakulla muulla olisi vastaavia kokemuksia, mutta nuo kolistelevat ja telkkareita availevat kummitukset tuntuvat kommenttien perusteella olevan arkipäivää useallekin, vaikka en ole itse sellaista koskaan kokenut, muuta kuin kerran, kun sängyssä maatessani kuului selvät lähestyvät kissan askeleet ja patjalla tuntui kissan hyppy vaikka kissa oli ulkona. Muutenkin askeleen äänet kuulosti enemmän kissamme, joka oli menehtynynyt aiemmin, ääniltä. Tuolla tapahtumalla voi hyvin silti olla jokin luonnollinen selitys toisin kuin mielestäni tuolla lapsuuden tapahtumalla. Voin olla väärässäkin, myönnetään.
Oliko ovessa lukonreikää, oksan reikää, tai ovisilmä? Miten kuulit lapsen äänen tarkasti, vaikka hän puhui rauhallisella äänellä paksujen seinien takana? Etäisyys puhujaan vaihteli... Itselläni keskusteluyhteys pitää olla kasvotusten ja mahdollisimman läheltä. Paras olisi jos näkee suun liikkeet.
Jos menet huoneeseen, ja käsket jonkun puhua "hiljaisella" äänellä seinän takana, niin kuuletko sen hyvin?
Ja se peura... En nyt oikein siitä osaa ottaa kantaa... Eläimillä on vahvat aisit ja tietynlaiset taidot... On monia asioita, jotka ei toistu usein, mutta silti täysin luonnollisesti / sattumanavaraisesti voi tapahtua.
Tottakai upouudessa omakotitalon ovessa on oksanreikiä ja ovisilmiä, joista voi tihdustella toiseen huoneeseen, ihan normaalia. Eikä lapsi tajua, että avaimenreiästä voi nähdä koko huoneen nurkkia myöten kirjahyllyn taakse. Ja lisäksi olinkin lähes kuuro, joten en edes kuullutkaan hänen ääntään. Näin se meni Tapaus selvitetty. Hyvä, ettet osannut ottaa kantaa peuraan, vaikka otitkin. Esitin itsekin viestissäni kannan, että saattoi olla vain outoa sattumaa koko juttu, mutta kiitos silti sinun kannattomasta kannoistasi.
Anteeksi tyly suhtautumiseni äskeisessä kommentissani, mutta joskus näiden kommenttien taso täällä on liian yliluonnollista minulle.
Oksanreikä uudessa ovessa 80-luvulla? Voi hyvä tavaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.
Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.
Olisiko hän kuullut herkästi ja päätellyt siitä?
Taloon oli juuri tehty peruskorjaus, joten seinät oli lisäeristetty ja ovikin oli uusi tiivistetty ja eristetty malli, jotta makuuhuoneeseen ei enää vetäisi. Siksi toiseksi ei voi tietää äänestä kumpi käsi tai jalka saatika mitkä sormet liikkuu. Lisäksi huone ja esineistö oli vierasta hänelle. Taisi olla ekoja kertoja kylässä. Olen miettinyt asiaa aikoinani pääni puhki ja kysellyt asiasta esim. vanhemmiltani, koulu- ja työkavereiltani että tietävätkö mitään vastaavaa. Ihan kuin eivät olisi pitäneet minua tarpeeksi outona jo ennen sitä.
En pitänyt tätä kertomusta kovin uskottavana alun perinkään, mutta loppukin pohja putoaa pois kun alat luettelemaan liikaa yksityiskohtia. Vai että oikeen tiivistetty ja eristetty malli.
Tuo juttu on kuin yhden entisen kaverini kertomaa. Hänellä oli pakonomainen tarve keksiä tarinoita ja aina laittaa vähän paremmaksi kuin muut. Jos hänen jutuissa tarttui johonkin epäloogisuuteen, oli selitykset justiin tuota luokkaa. Kaikenlaisia yksityiskohtia alkoi tulla hyvinkin tarkasti.
Kertomaasi tapausta ei selvästikään ole tapahtunut, ja lisäjutuilla kaivat vaan syvempää kuoppaa. Ihan mielenkiinnosta, voisko joku tähän tarinaan uskova perustella miksi ei epäile tapahtunutta?
Tulit sitten yliluonnollisia kokemuksia koskevaan ketjuun ihan vaan ilkkumaan yliluonnollisia asioita kokeneita ihmisiä?
Se, että sulla on ollut patologinen valehtelija kaverinasi kertoo kyllä enemmän itsestäsi kuin minun luotettavuudesta.
Yksityiskohdat muistan, koska
A: minulla on tutkitusti keskimääräistä parempi muisti ja muistan todistetusti asioita tarkasti ja oikein jo kaksivuotiaasta asti. Se on enempi kirous kuin lahja.
B: tapahtumapaikka oli mummolani, jossa vietin paljon aikaa ja joka on vieläkin olemassa mummoineen päivineen ja tuossa huoneessa on sama irtaimisto kuin oli tapahtumahetken aikaan.
Kävin siellä viimeksi eilen.
Uusi tiivistetty ovi, koska mimmon lapset kaikki muuttaneet pois ja talon käyttötarkoitus muuttui ja tehtiin iso kallis remontti, jossa mm. uusittu makkari mummolleni ja olohuoneen lämmön pienentäminen. Siksi ovi eristetty ja tiivistetty erityisen hyvin. Vanhemmat ovet usein peiliovia, joista saattaa päivä paistaa läpi ja ovat vetoisia. Ihan normaaleja asioita normaaleille ihmisille, joilla ei ole patologisia valehtelijoita kavereinaan. Sinänsä tuolla ovella ei ollut mitään vaikutusta varsinaista merkitystä tapahtuneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.
Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.
Olisiko hän kuullut herkästi ja päätellyt siitä?
Taloon oli juuri tehty peruskorjaus, joten seinät oli lisäeristetty ja ovikin oli uusi tiivistetty ja eristetty malli, jotta makuuhuoneeseen ei enää vetäisi. Siksi toiseksi ei voi tietää äänestä kumpi käsi tai jalka saatika mitkä sormet liikkuu. Lisäksi huone ja esineistö oli vierasta hänelle. Taisi olla ekoja kertoja kylässä. Olen miettinyt asiaa aikoinani pääni puhki ja kysellyt asiasta esim. vanhemmiltani, koulu- ja työkavereiltani että tietävätkö mitään vastaavaa. Ihan kuin eivät olisi pitäneet minua tarpeeksi outona jo ennen sitä.
En pitänyt tätä kertomusta kovin uskottavana alun perinkään, mutta loppukin pohja putoaa pois kun alat luettelemaan liikaa yksityiskohtia. Vai että oikeen tiivistetty ja eristetty malli.
Tuo juttu on kuin yhden entisen kaverini kertomaa. Hänellä oli pakonomainen tarve keksiä tarinoita ja aina laittaa vähän paremmaksi kuin muut. Jos hänen jutuissa tarttui johonkin epäloogisuuteen, oli selitykset justiin tuota luokkaa. Kaikenlaisia yksityiskohtia alkoi tulla hyvinkin tarkasti.
Kertomaasi tapausta ei selvästikään ole tapahtunut, ja lisäjutuilla kaivat vaan syvempää kuoppaa. Ihan mielenkiinnosta, voisko joku tähän tarinaan uskova perustella miksi ei epäile tapahtunutta?
Tuolla logiikallasi Kalle Päätalon hyperyksityiskohtaiset muistelmakirjat ovat siten pelkkää parturia. Koska ex ystäväsi.
Tulin kuumana kesäisenä päivänä kotiin pitkältä kävelylenkiltä, menin suoraan keittiöön ajatuksena juoda heti vettä, olin avaamasssa astiakaapin ovea niin tunsin, kuin niskaani puhallettiin. Käännyin siinä samassa hetkessä tietenkin katomaan kuka puhaltaa, ketään ei ollut , ei ristin sielua ja kukaan ei olisi ehtinyt karkuunkaan siinä tilanteessa. Samassa kodissa asuessa aloin lukemaan mainokisa keittiössä, näin kuinka yhden mainoksen kulma alkoi kääntymään, katoin sitä hetken, että mitä hittoo! Se asunto oli muutenkin aika kummalinen, siellä sattui ja tapahtui. Joku sit epäili ja oli muistavinaa, että ne talot olisi rakennettu vanhan hautausmaan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kommentoin tätä siksi että minua kiinnostaa se, miksi joillakin on taipumus uskoa mitä vaan. Ja ennenkaikkea se, että ollaan valmiita keksimään vaikka mitä tapahtumia ja selityksiä joilla pönkitetään omaa näkemystä.
Esim jos jollain räpsyy valot kotona, syy on oltava joku kuollut mummo. Syyksi ei käy mikään arkinen.
Toinen esimerkki on rukousvastaukset. Jostain syystä kerrotaan vain se joka voidaan määritellä toteutuneeksi ja unohdetaan ne tuhannet kerrat kun mitään vastausta ei ole tullut.Ei minun tarvi pitää väkisellä omasta skeptisestä maailmankuvasta kiinni. Jos joskus selviäisi että joku jumaluus onkin olemassa, silloin toteaisin olleeni väärässä. Tai jos kummittelu olisikin todellinen ilmiö. Ei se minua hetkauttaisi muuten kuin sillä, että haluaisin ymmärtää mikä siinäkin on takana.
Ihmettelen vaan tässä ketjussa olevia juttuja ja niitä jotka väkisellä niihin yrittävät uskoa.
Ja kyllä, ilmiö on kiinnostava, mutta eri syistä kuin monella täällä.
Olet saanut paljon alapeukkuja, vaikka kirjoituksesi oli oikein asiallinen. Käsittämättömän kehno lukemisenymmärrystaito useimmilla täällä tuntuu olevan tai sitten he tosiaan uskovat ehdoitta mihin vaan humpuukitarinaan.
Uskonjutut ovat tosiaan aina uskonjuttuja, niistä ei voi olla varma ovatko ne niin kuin ihminen niihin uskoo. Yliluonnollisiakin eli "luonnollisesti" selvittämättömiä ilmiöitä, mutta esim. jokaiset narahdukset vanhassa talossa eivät ole yliluonnollisia. Vaikea vetää rajaa sille mikä oikeasti on yliluonnollista ja mikä ei. Itsekin olen nähnyt ufon mutta en pidä sitä yliluonnollisena ilmiönä, koska sille oli useita todistajia, mm. kahden hävittäjän, jotka Porista paikanpäälle lähetettiin, lentäjät. Lähtönopeus paljasti viimeistään, että ei voinut olla mitään tunnettua tekniikkaa voimanlähteenään käyttävä tuo alus. Ei ole ilmavoimat tapahtunutta tietääkseni julkistanut vieläkään. Ufoja siis kiistatta on olemassa, mutta mitä ne on oikeasti niin siitä minulla ei ole mitään tietoa. Suhtaudun asiaan avoimesti ja odotan mielenkiinnolla selviääkö arvoitus elinaikanani.
Samalla avoimuudella suhtaudun myös muihin "yliluonnollisiin" ilmiöihin. Lainausmerkit siksi että saattavat olla n.s. luonnollisia ilmiöitä, mutta tiede on asettanut keinotekoiset rajat asioille.
Avoimuutta ja suvaitsevaisuutta toivon kaikille lisää tässä asiassa, eikä jämähdytetä aivojamme paikoilleen pinttyneisiin ahdasmielisiin asenteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.
Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.
Olisiko hän kuullut herkästi ja päätellyt siitä?
Taloon oli juuri tehty peruskorjaus, joten seinät oli lisäeristetty ja ovikin oli uusi tiivistetty ja eristetty malli, jotta makuuhuoneeseen ei enää vetäisi. Siksi toiseksi ei voi tietää äänestä kumpi käsi tai jalka saatika mitkä sormet liikkuu. Lisäksi huone ja esineistö oli vierasta hänelle. Taisi olla ekoja kertoja kylässä. Olen miettinyt asiaa aikoinani pääni puhki ja kysellyt asiasta esim. vanhemmiltani, koulu- ja työkavereiltani että tietävätkö mitään vastaavaa. Ihan kuin eivät olisi pitäneet minua tarpeeksi outona jo ennen sitä.
En pitänyt tätä kertomusta kovin uskottavana alun perinkään, mutta loppukin pohja putoaa pois kun alat luettelemaan liikaa yksityiskohtia. Vai että oikeen tiivistetty ja eristetty malli.
Tuo juttu on kuin yhden entisen kaverini kertomaa. Hänellä oli pakonomainen tarve keksiä tarinoita ja aina laittaa vähän paremmaksi kuin muut. Jos hänen jutuissa tarttui johonkin epäloogisuuteen, oli selitykset justiin tuota luokkaa. Kaikenlaisia yksityiskohtia alkoi tulla hyvinkin tarkasti.
Kertomaasi tapausta ei selvästikään ole tapahtunut, ja lisäjutuilla kaivat vaan syvempää kuoppaa. Ihan mielenkiinnosta, voisko joku tähän tarinaan uskova perustella miksi ei epäile tapahtunutta?
Tuolla logiikallasi Kalle Päätalon hyperyksityiskohtaiset muistelmakirjat ovat siten pelkkää parturia. Koska ex ystäväsi.
Eikun palturia siis. Yliluonnollinen tekstinkorjaus puuttui kirjoituksiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin lapsena omakotitalossa hautausmaan vieressä. Ei kummituksia.
Mutta sitten kun muutin 80luvulla valmistuneeseen kerrostaloon niin siellä tapahtui!
-astiakaapin ovi aukesi raolleen ja totta kai heiluttelin sitä että onko saranat löysällä. Eivät olleet
-pyykkiä ripustaessa joku huokaisi korvan juuressa ja ääni tuli varmasti asunnostani,läheltä
-laturin johtoa vedettiin sängyn alta kun latasin puhelinta sängyssä, omista eläimiä
- katselin tv:tä ja joku hahmo käveli nopeasti tv;n edestä
-oli saunavuoro ja palasin hakemaan unohtuneen kuorintavoiteen niin kuulin, miten joku kolautti keittiössä tuolia kuin olisi kiireellä noussut ylös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elossa maailmassa, joka on olemassa ilman mitään syytä. Monet sanovat, että tämä johtuu siitä, että kauan sitten tyhjyydestä tuli vaan jokin räjähdys. OK Case closed I guess.
Alkuräjähdysteoria perustuu esim siihen että tähtien valon spektrissä voidaan havaita punasiirtymä. Tämä voidaan mitata toistuvasti eri henkilöiden toimesta, joten ilmiö on todellinen.
Punasiirtymä johtuu siitä, että nämä tähdet loittonevat. Ilmiö on siis samanlainen kuin tavallinen doppler-ilmiö jonka voi kuulla vaikka lähestyvän ja pospäin ajavan hälytysajoneuvon äänessä.Jos avaruudessa olevat kohteet näyttävät loittonevan, on ihan loogista ajatella että ne ovat olleet alun perin yhdessä. Muuhun tämä teoria ei ota kantaa.
Mikä on sinun näkemyksesi? Mihin se perustuu?
Eri.
No no, nykyisin on havaittu mm. uusilla kaukoputkilla ilmiöitä, jotka haastavat alkuräjähdysTEORIAN. Esimerkiksi on havaittu "valmiita" galakseja liian kaukana, eli liian pitkän ajan päässä, jotta ne olisivat ehtineet muodostua tarpeeksi alkuräjähdyksen jälkeen. Myöskään tuota avaruuden laajenemista ei voida suoraan mitata mitenkään, vaan se on vain keksitty johtopäätös tuosta punasiirtymäilmiöstä, jota ei ole vielä osattu muuten selittää. Suuri osa maailmakaikkeudesta on meille näkymätöntä eli mittaamatonta pimeää materiaa ja energiaa ihan tieteen mielestä, joten emme tiedä vielä paljon p##kaakaan mistään. Siksi me mennään näiden TEORIOIDEN, eli parhaimpien arvausten mukaan.
TYHJÄSTÄ tää kaikki, ha ha. Ajattelepa välillä ite.
Vierailija kirjoitti:
Poikani kuoleman jälkeen heräsin monta kuukautta joka yö klo 2.Noin puolen vuoden päästä keittiön kello "kuoli" kello 2. Ei auttanut patterin vaihto, kello vaan lakkasi toimimasta.
Meillä isäni perintöseinäkello pysähtyi näyttämään isäni kuolinaikaan. En ennen sitä oikein jaksanut uskoa moiseen, vaikka niin moni on vastaavasta kertonut. En ole vetänyt kelloa sen jälkeen, mutta kerran se lähti itse käymään, kun löin siihen pääni sänkyä peldatessani. Nykyisin se näyttää 2 minuuttia vaille 12, Iron Maidenin biisin mukaan. Sorry iskä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on jo nelisen vuotta aikaa.
Parhaan ystävättäreni miehen teini-ikäinen tytär oli ongelmanuori.
Hän oli tyyliä anorektisen laiha, gootti-tyyliä? Mustaa pitsiä, mustaa huulipunaa ja mustat hiukset ym. Koulusta pinnaamista päihteitä ja syömishäiriöitä, terapiaa terapian perään...
Itse tulin hänen kanssaan hyvin toimeen. Jankutin hänelle usein kuinka luova ja taiteellisesti lahjakas hän on.Tuohon aikaan mulla oli ongelma. Töissä oli alettu laittamaan porukkaa pihalle. Puhuin ystävättärelleni, kuinka huomena sitten minutkin pistetään pellolle 99,99% varmasti.
Tytär kuuli tämän ja pyysi minut huoneeseensa. Hän sanoi tekevänsä minulle "onnea ja menestystä"- taian. Hänellä oli kaikenlaista sälää siinä ja jopa pieni musta valurautapata jossa oli hopeinen tähtikuvio.
Taistelin pitääkseni naamani vakavana! Kiitin häntä lopuksi loitsusta ja halasin häntä koska olin niin liikuttunut että hän halusi omalla tavallaan auttaa. Hän oli nähnyt esitykseensä selvästi vaivaa.
No, seuraavana päivänä pomo pyysi puheilleen. Ajattelin, että nyt se sitten tapahtuu.
En ollut uskoa korviani! Olin kuin puulla päähän lyöty, kun pomo tarjosi minulle ylennystä ja palkankorotusta toisessa toimipisteessä, joka kaiken lisäksi oli kävelymatkan päässä kotoani! Miten olinkaan kiroillut noita pitkiä hankalia bussimatkoja joiden välillä oli yksi vaihtokin.
Tiesin olevani hyvä ja ammattitaitoinen mutta tiimissämme oli monta muutakin hyvää ja ammattitaitoista tyyppiä, jotka eivät saaneet ylennystä vaan jopa potkut...
Tiedä sitten oliko se taikaa vai oliko minulla vain tuuria mutta kaikki meni niin ihmeen hyvin, ettei enää parempaa olisi voinut toivoa.
No taikaa ei ainakaan. Kokemuksesta tiedän että työsuhteeseen liittyvät jutut joudutaan valmistelemaan hyvissä ajoin, koska niihin liittyy moni asia ja ihminen (kuten HR, palkanlaskenta, luottamushenkilö ja vaikka uuden työpisteen kalustaminen uuteen toimipaikkaan). Tässä menee vähimmilläänkin päiväkausia.
Eli päätös sinun tapauksessa oli tehty jo paljon ennen kuin tuo taikatemppu tehtiin.Oikeen malliesimerkki siitä kun halutaan väkisellä uskoa.
Hyvä, pidä tuo ahdasmielisyys, älä koskaan ikinä muutu, voit vahingossa vaikka vielä kehittyä ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elossa maailmassa, joka on olemassa ilman mitään syytä. Monet sanovat, että tämä johtuu siitä, että kauan sitten tyhjyydestä tuli vaan jokin räjähdys. OK Case closed I guess.
Kuka on?
Mistä tiedät että olet?
Joka yö nukkuessa sinä katoat ja myös maailma.
Mistä tiedät että olet?
Eri.
Ennen muinoin olisin vastannut "Ajattelen, siis olen", mutta nykyään "Näpyttelen kännykkää, siis ehkä olen."
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monen skeptikon ympärillä on jatkuvasti tilastollisesti harvinaisia yhteensattumia, kellojen pysähdyksiä, tavaroiden tippumisia ym. "merkkejä", joille vain kohauttelevat olkiaan ja ajattelevat että kyllä tällekin on luonnollinen selitys.
Nimenomaan. Give me a sign! [Salama iskee.]...Anykind of sign.
Sun pitää kysyä siltä tytöltä, miten hän teki sen. Tuskin pahastuu. Voi kysyä ammattilaiselta, vaikka optikolta, että voiko ihminen nähdä seinän läpi :-) Tai psykologilla voisi olla selitys.
- Vanhemmat oli samassa talossa tapahtuma-aikaan(?) Onko he todistaneet ulkopuolisena tätä? Tuo temppu olisi pitänyt tehdä niin, että olisi ollut useampi eri henkilö seinän sisällä vuorotellen, olisi saatu enemmän otantaa.
- Outu juttu, jos sinä olet ainoa, jolle tyttö tämän tempun teki. Tuolla taidolla olisi tullut maailmankuuluksi.
- Jos unen mahdollisuutta mietit itsekkin, niin se voisi olla yksi selitys.