Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Kuinkahan monen skeptikon ympärillä on jatkuvasti tilastollisesti harvinaisia yhteensattumia, kellojen pysähdyksiä, tavaroiden tippumisia ym. "merkkejä", joille vain kohauttelevat olkiaan ja ajattelevat että kyllä tällekin on luonnollinen selitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustin pienten lasten kanssa tervehtimään sairasta anoppiani. Sisarensa hoidossa hän lepäsi vuoteella ja pystyi enää vain äännähtelemään. Yöllä hotellissa näin unta, että anoppi poistuu ikkunan kautta kauniiseen vihreään puutarhaan. Seuraavana päivänä saimme kuulla, että anoppi oli kuollut yöllä. Anoppi oli päässyt paratiisiin.
Pari viikkoa sitten pelattiin kimbleä. Iskällä oli asiaa ja käännyttiin katsomaan häntä. Kun sitten jatkettiin peliä niin yksi kimble nappula oli hävinnyt ja se löytyi pelilaatikosta. Kumpikaan sitä ei sinne laittanut.
Pari päivää sitten etsin paristoa palohälyttimeen, joka alkoi pitää ääntä ilmeisesti sen takia, että vanha paristo alkoi loppua. En meinannut heti löytää paristoa, mutta sitten kuulin takaani outoa rapinaa. Rupesin tutkimaan, mistä rapina kuuluu ja löysin hakemani pariston äänen suunnasta. Olin laittanut pariston valmiiksi kulhoon lähelle hälytintä. En keksinyt mistä ääni tuli, mutta sitten seuraavana päivänä heräsin samaan rapinaan sängyssäni. Mietin taas, mikä ihme rapisee, kunnes näin (sensitiivin tapa nähdä menneisyyteen tai tulevaisuuteen) näyn, jossa joku mies oli auton luona jonkin veden vieressä ja maassa oli auton vieressä muovi, joka rapisi. Nyt keksin, mistä rapina kuului. Eilen kirjoitettiin lehdessä Rasmuksen katoamisesta ja löytymisestä kuolleena ja väkisinkin tuli mieleen, oliko näky jotenkin siihen liittyvä. Mutta mies oli yksin auton vieressä ja oli joko nostamassa muovilla autoon jotain tai tuomassa autolla sen sinne metsikköön. Ei hän ainakaan vaikuttanut epäilevän kenenkään seuraavan tilannetta. Katseli jotain kädessään olevaa. Itse mietin, miksi meillä on niin suuri huoli paloturvallisuudestamme ja siksi ehkä "näkymme" jäävät vajavaisiksi. Varustaudumme ja pelkäämme huomisen tuovan mukanaan ongelmia, ellemme toimi niin ja niin. En tiedä miksi yritän liittää asiaa johonkin mahdolliseen henkirikokseen, mutta mies oli ainakin vaalea kuten autokin. Rasmuksen sanottiin nousseen johonkin autoon.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on nimenomaan yliluonnollisilta tuntuneiden kokemusten kertomiseen. Valtaosa kävijöistä on kiinnostunut lukemaan niitä, loput voisivat perustaa oman ketjun keskusteluun voiko sellaisia tapahtua ja ovatko kokijat kovinkin järjiltään. Täällä sellaista ei tarvita.
En minä ainakaan ole kertaakaan kyseenalaistanut tapahtumaa tai väittänyt jonkun olevan järjiltään. Olen vain tarttunut siihen, että jollekin arkiselle tapahtumalle tai sattumalle pitää keksiä yliluonnollisia selityksiä. Tai sitten joku tapahtuma on tietyssä tilanteessa ehdottoman yliluonnollinen, mutta taas jossain toisessa tilanteessa se sama tapahtuma ei ole. Tätä epäloogisuutta ja tarvetta kokea yliluonnollisuutta olen yrittänyt ymmärtää.
Samalla tavalla keskustelemalla yritän ymmärtää mm. uskoviasia, horoskooppi-ihmisiä ja poliitikkoja.
Ilmeisesti tämä sitten toisia ärsyttää. Samapa tuo mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kuoli yllättäen ja vaikka tunsin itseni tahdittomaksi ääliöksi,minun oli pakko kysyä mieheltään saisinko takaisin pinon cd-levyjä jotka ystäväni oli aikoinut polttaa itselleen. Miehensä antoi minulle sitten vara-avaimen ja sanoin olevansa viikonlopun sukulaisten luona,voisin hakea levyni kun kun haluaisin.
He asuivat kerrostalossa,ihan tavallisessa kaksiossa. Otin omaisuuteni ja menin sitten hetkeksi keittiöön istumaan ja muistelemaan juttutuokioita kahvikupin ääressä. Koetin ymmärtää ettei ystäväni ollut käymässä vaan poissa. Ja silloin kuulin olohuoneesta narahduksen ja puhahduksen eli äänet jotka syntyivät kun istui nojatuoliin. Heillä oli vanhat ja tosi äänekkäät tuolit. Ei kissaa, joka joka olisi tietenkin ollut luonnollinen selitys. Ei ollut pokkaa kurkistaa olohuoneeseen että onko siellä oikeasti joku vaan kiirehdin ulos laittamatta edes kenkiä jalkaan , puin ne sitten rapussa.
Kerrostalossa kaikki äänet kuulu läpi. Jos kolautat postilaatikkoa, se kuuluu puoleen rapun asunnoista. Pienet rasahdukset muista asunnoista kuuluu alempiin ja viereisiin huoneisiin.
Mun mielestä palstalla on voitava ilmaista myös vastine, kyseessä on jopa ihmisen mielenterveydelliset kysymykset.
Vierailija kirjoitti:
Pari viikkoa sitten pelattiin kimbleä. Iskällä oli asiaa ja käännyttiin katsomaan häntä. Kun sitten jatkettiin peliä niin yksi kimble nappula oli hävinnyt ja se löytyi pelilaatikosta. Kumpikaan sitä ei sinne laittanut.
Lähimuisti on siinä mielessä haastava, että jotkut asiat pyyhkiytyvät mielestä pois lähes samantien, koska niissä ei ollut mitään tärkeäksi rekisteröityä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole se maailman siistein ihminen eli asetan meilkein kaikki muut hommat siivoamisen edelle.
No, yhtenä sunnuntai aamuna heräsin painajaiseen ajatellen sitä kaaosta mikä kämpässä taas vallitsi ja mietin että entä jos juuri nyt ylisiisti mummoni pyllähtäisi paikalle jonkun salen 30% tarjoustorttunsa kanssa hän varmaan pyörtyisi! kaivaisi siivousvehkeet kaapista ja alkaisi kuurata samalla luennoiden mulle siisteydestä ja sen jälkeen raportoisi koko suvulle.
Ajatus oli siinä unenpöppörössä hyvin todellinen ja paniikinomainen!
Aloin saman tien siivota!
Kun olin saanut siivotuksi niin klo 10 soi summeri ja mummo purjehti sisään! Hän ei sanonut mitään mutta hän näytti jotenkin pettyneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo sama aiemman viestin seinänläpinähty. Isäni oli kuolemaisillaan sairaalassa, kun hän kertoi minulle syödessään elämänsä viimeisenä ruokana lähimetsän mustikoita, että hän syntyy kuolemansa jälkeen uudelleen peuraksi syöden mustikoita metsistä ja käy myös katsomassa perhettämme ja kissojamme silloin tällöin. Hänellä oli vahva kipulääkitys syöpään joten laitoin asian sen piikkiin. Isäni kuoli tuona päivänä parin tunnin päästä. Palattuani puolisoni kanssa suruissamme kotiimme maalle näimme kotitieltä asti kissamme olevan männyssä noin kolmen metrin korkeudessa. Lähemmäksi pihaa tullessamme huomasimme, että puun juurella oli pieni peura, joka katsoi paikoillaan seisten kissaa puussa. Huomatessaan meidät peura juoksi autoamme kohti, pysähtyi hetkeksi tuijottamaan minua suoraan silmiin ja Juoksi sitten metsikköön. Koskaan ennen en ole nähnyt 10 vuotta samassa paikassa asuneena peuraa pihallamme. Lähipelloilla kylläkin. Tuo kissa, jonka peura ajoi puuhun oli rakas ja tärkeä isälleni ja se oli aina isäni paijattavana, kun hän vieraili meillä. Ei kovin todennäköinen tapahtuma enää pelkäksi sattumaksi, mutta näin kävi kuitenkin.
Eläimillä on kovat vaistot ja aistit... Jos/kun sattuma suljetaan pois, niin mielestäni peura tulee välittämään terveiset perille ihan omana itsenään. Ei isäsi siihen ole siirtynyt. Tässä pari esimerkkiä, jotka kuultu täysijärkisiin kuuluvilta.
- Perhonen oli tullut miehen luo, ja tämä oli kertonut: "omainen kuoli juuri". Perhonen poistui hetkeksi, mutta palasi takaisin parvessa miehen luo. Muistaakseni perhosten parvi muodosti sydän-muodostelman. Heidän tarkoitus oli lohduttaa. Luonto tietää...
- Eräs mies oli lähtenyt metsään tekemään itsarin, mutta talitintti vaistosi tilanteen. Lintu hyppäsi miehen olkapäälle visertämään hädissään, eikä jättänyt miestä rauhaan. Mies perui aikeensa, koska tajusi linnun olevan viestin välittäjä jostain.
Tuo peurajuttu jotenkin sivuaa aihepiiriä. Mun mielestä se on vaan tullut omana itsenään välittämään terveiset perille..
Mutta mistä ne eläimet sitten saisi tarvittavat tiedot välittää terveiset? Ei ne voi mitenkään vaistota, että isäni oli muutama tuntia aiemmin puhunut peuraksi muuttumisesta. Pelkkää sattumaa tuo toki saattoi hyvin, olla mutta koskaan ennen enkä koskaan jälkeen ole peuraa pihallamme nähnyt, on niitä voinut silti siellä käydä, mutta ovat yleensä niin arkoja, että juoksevat lenkillä käydessäni karkuun jo satojen metrien päästä, jos niitä sattuu näkemään pelloilla. Tämä peura juoksi suoraan meitä kohti muutaman metrin päähän. Jo tuollainen käytös on harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme miehen edesmenneen isän maatilalla ja mies pyysi että tulisin auttamaan häntä ulos. Katsoin juuri hyvää ohjelmaa ja sanoin "joojoo kohta, tää loppuu viiden minuutin päästä" . Saman tien ulko-ovi aukesi voimalla itsestään ja tunsin ilmvireen selässäni.
Mies seisoi vieressä ja jäimme katsomaan ovea, se ei itsestään ole auennut tuolla tavalla ja voimalla. Jätin ohjelman kesken ja menin auttamaan miestä. Tuntui kuin hänen isänsä olisi "näyttänyt minulle ovea " ja suuttunut vastaan sanomisesta :D .
Itse käytän ovistopparia tai ketjulukitusta, ettei tuuli heittele ovia. Ilman tuulilukkoja tämä olisi jokapäiväinen ongelma.
Olen luullut, että kotien ulko-ovet ovat aina lukossa, kun ne ovat kiinni? Mutta ilmeisesti sitten ei.
Häh? Meidän talomme ovi ei ole ikinä ollut 54 vuoteen lukossa. Uusi ulko-ovi vaihdettiin muutama vuosi sitten, mutta en edes tiedä missä avain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme miehen edesmenneen isän maatilalla ja mies pyysi että tulisin auttamaan häntä ulos. Katsoin juuri hyvää ohjelmaa ja sanoin "joojoo kohta, tää loppuu viiden minuutin päästä" . Saman tien ulko-ovi aukesi voimalla itsestään ja tunsin ilmvireen selässäni.
Mies seisoi vieressä ja jäimme katsomaan ovea, se ei itsestään ole auennut tuolla tavalla ja voimalla. Jätin ohjelman kesken ja menin auttamaan miestä. Tuntui kuin hänen isänsä olisi "näyttänyt minulle ovea " ja suuttunut vastaan sanomisesta :D .
Itse käytän ovistopparia tai ketjulukitusta, ettei tuuli heittele ovia. Ilman tuulilukkoja tämä olisi jokapäiväinen ongelma.
Olen luullut, että kotien ulko-ovet ovat aina lukossa, kun ne ovat kiinni? Mutta ilmeisesti sitten ei.
Häh? Meidän talomme ovi ei ole ikinä ollut 54 vuoteen lukossa. Uusi ulko-ovi vaihdettiin muutama vuosi sitten, mutta en edes tiedä missä avain on.
Oliskos tuo kadonnu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.
Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.
Uskon kyllä kertomuksen. Jos voisit kysyä tekijältä, niin olisihan se hyvä. Lapsillahan voi olla erikoisia kykyjä.
Itselle sattui jotain lieviä yli-onnistumisia.. Opettaja sanoi ylä-asteella "sivu 142"... Otin kirja repusta ja läväytin sivun kerralla auki, ensi yrittämällä, ilman selaamista. Ope sanoi, "ootko joku taikuri" :-)
Näitä minullekin sattunut aika-ajoin, kirjojen kanssakin. Yksittäisiä pieniä sattumia, jotka vaikuttavat olevan enemmän, kuin sattumia. Olen ollut kiinnostunut ilmiöstä lukiosta asti, varsinkin kun pärjäsin hyvin matemstiikan todennäköisyyslaskenta kurssilla ja aloin systemaattisesti laskemaan eri sattumien todennäköisyyksiä. Myöhemmin huomasin, että Carl Jung oli kirjoittanut aiheesta kirjan jo sata vuotta sitten. Kutsui ilmiötä synkroonisuudeksi. Ei siitä aiheesta tosin mitään selvyyttä ole tullut tähän päivään mennessä. Yleisimpiä on mulla ollut sellaiset sattumat, että tv:stä tulee samaan aikaan sana mitä minä luen juuri netistä. Paljon oudompiakin sattumia on ollut monia, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat todennäköisesti mahdollisia vaikka välillä erittäin epätodennäköisiä. Tuota seinännäköjuttua ei voi laskea todennäköisyydellä, koska tyttö tiesi joka ainoan liikkeeni yli vartin aikana. Hän selosti jokaista liikettäni tauotta rauhallisella tasaisella äänensävyllä eli ei yrittänyt arvailla mitään erillisiä ennastaan tunnettuja temppuja. Ei ollut yhtään epäonnistumista vaikka käännyin välillä selin häneen päin. Jälkeenpäin ajatellen asia olisi voinut olla yhtä hyvin niin päin, että hän olisi jotenkin hypnotisoinut minut tekemään asioita, joita Luulin itse valinneeni tekevän, mutta muistan kaikki tekemiseni toisin kuin hypnosinoitu muistaisi. Liian kaukaa haettu toikin tosin, kun esiteinistä kyse.
Sama.Näki seinän läpi liikkeet vaikka käännyit selin häneen päin? Jos selaat korttipakkaa oman rinnan päällä, selin häneen päin, niin hän olisi nähnyt sen? Silloinhan näkee myös kehon läpi, kuin röntgenkuvan?
Kerroit menneesi hyllyjen taakse jne. Ei näkö voi ylettyä kulman taakse, paitsi periskoopilla... Oliko kyse seinän läpi näkemisestä? Vai tietämisestä mitä seinän takana tapahtuu?
En tarkoita sinun kohdallesi, mutta tuo seinän takana ollut tietäjätyttö on voinut olla täysin mielikuvitusta. Varsinkin jos kyseessä olisi ollut lapsi. Olit vain kerran tekemisissä hänen kanssaan, ja sitten muuttikin pois?
Onko sun vanhemmat vahvistaneet tytön vierailun teillä, hänen nimensä, asumisen naapurissa ja muuton pois?
Miksi sun vanhemmat eivät olleet seuraamassa tätä läpinäkö juttua? Olisitko voinut käskeä tyttöä tekemään tuon tempun jollekkin aikuisellekkin?
Valemuisto, tosi syvä ja aito uni... Voi olla teoreettisia mahdollisuuksia.
En epäile sua huuhaatyypiksi, vaikka lisäkysymyksiä onkin.
Kiitos vastauksestasi. En väitä, etteikö esittämäsi väitteet voisi olla tosia, mutta tyttö oli oikea ja tiedän hänen nimensä. Äitini kanssa siitä puhuin ja on aivan varmaa, että tuo naapurin perhe mummoni luona tuolloin vieraili, kävivät tuosta muutostaan ilmoittamassa samalla. Vanhemmat olivat keittiössä kahvilla tuolloin, jostain syystä tyttö luotti minuun niin paljon tai jotain, että halusi näyttää minulle kykynsä. Miksi olisin käskenyt häntä tekemään temppua vanhemmalle? Vaikka pidin asiaa outona jo tuolloin, niin en varmaan niin outona. Muistini on ollut lapsesta lähtien erittäin hyvä, jopa liiankin hyvä ja tarkka, eikä minulla ole mitään muita vastaavia outoja muistoja, joita varmaan olisi, jos olisi taipumusta kuvitella asioita tai sekoittaa unia todellisuuteen. Ja olen nähnyt oikean ufonkin, mutta tuolloin todistajia oli useita ja sen näki myös paikalle lähetettyjen hävittäjien lentäjät, mutta se on toinen juttu se. Pointtini on se, että tuo kokemukseni tytön taidoista olisi lähes yhtä outoa, jos se olisi ollut epätodellista.
Tuo näkeminen minun ja kirjahyllyn lävitse on hyvä huomio, mutta miksi se olisi oudompaa kuin seinän läpi näkeminen. Ehkä hän "näki" mitä tapahtui seinän toisella puolella jotenkin sielunsa silmillä tai minun kauttani telepaattisesti eli ei ehkä niin konkreettisesti kuin esim. Teräsmies näkee röntgenkatseellaan. Joo, tiedän, että Teräsmiestä ei oikeasti ole olemassa.
Kirjoitin tänne siksi, että jos jollakulla muulla olisi vastaavia kokemuksia, mutta nuo kolistelevat ja telkkareita availevat kummitukset tuntuvat kommenttien perusteella olevan arkipäivää useallekin, vaikka en ole itse sellaista koskaan kokenut, muuta kuin kerran, kun sängyssä maatessani kuului selvät lähestyvät kissan askeleet ja patjalla tuntui kissan hyppy vaikka kissa oli ulkona. Muutenkin askeleen äänet kuulosti enemmän kissamme, joka oli menehtynynyt aiemmin, ääniltä. Tuolla tapahtumalla voi hyvin silti olla jokin luonnollinen selitys toisin kuin mielestäni tuolla lapsuuden tapahtumalla. Voin olla väärässäkin, myönnetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.
Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.
Uskon kyllä kertomuksen. Jos voisit kysyä tekijältä, niin olisihan se hyvä. Lapsillahan voi olla erikoisia kykyjä.
Itselle sattui jotain lieviä yli-onnistumisia.. Opettaja sanoi ylä-asteella "sivu 142"... Otin kirja repusta ja läväytin sivun kerralla auki, ensi yrittämällä, ilman selaamista. Ope sanoi, "ootko joku taikuri" :-)
Näitä minullekin sattunut aika-ajoin, kirjojen kanssakin. Yksittäisiä pieniä sattumia, jotka vaikuttavat olevan enemmän, kuin sattumia. Olen ollut kiinnostunut ilmiöstä lukiosta asti, varsinkin kun pärjäsin hyvin matemstiikan todennäköisyyslaskenta kurssilla ja aloin systemaattisesti laskemaan eri sattumien todennäköisyyksiä. Myöhemmin huomasin, että Carl Jung oli kirjoittanut aiheesta kirjan jo sata vuotta sitten. Kutsui ilmiötä synkroonisuudeksi. Ei siitä aiheesta tosin mitään selvyyttä ole tullut tähän päivään mennessä. Yleisimpiä on mulla ollut sellaiset sattumat, että tv:stä tulee samaan aikaan sana mitä minä luen juuri netistä. Paljon oudompiakin sattumia on ollut monia, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat todennäköisesti mahdollisia vaikka välillä erittäin epätodennäköisiä. Tuota seinännäköjuttua ei voi laskea todennäköisyydellä, koska tyttö tiesi joka ainoan liikkeeni yli vartin aikana. Hän selosti jokaista liikettäni tauotta rauhallisella tasaisella äänensävyllä eli ei yrittänyt arvailla mitään erillisiä ennastaan tunnettuja temppuja. Ei ollut yhtään epäonnistumista vaikka käännyin välillä selin häneen päin. Jälkeenpäin ajatellen asia olisi voinut olla yhtä hyvin niin päin, että hän olisi jotenkin hypnotisoinut minut tekemään asioita, joita Luulin itse valinneeni tekevän, mutta muistan kaikki tekemiseni toisin kuin hypnosinoitu muistaisi. Liian kaukaa haettu toikin tosin, kun esiteinistä kyse.
Sama.Näki seinän läpi liikkeet vaikka käännyit selin häneen päin? Jos selaat korttipakkaa oman rinnan päällä, selin häneen päin, niin hän olisi nähnyt sen? Silloinhan näkee myös kehon läpi, kuin röntgenkuvan?
Kerroit menneesi hyllyjen taakse jne. Ei näkö voi ylettyä kulman taakse, paitsi periskoopilla... Oliko kyse seinän läpi näkemisestä? Vai tietämisestä mitä seinän takana tapahtuu?
En tarkoita sinun kohdallesi, mutta tuo seinän takana ollut tietäjätyttö on voinut olla täysin mielikuvitusta. Varsinkin jos kyseessä olisi ollut lapsi. Olit vain kerran tekemisissä hänen kanssaan, ja sitten muuttikin pois?
Onko sun vanhemmat vahvistaneet tytön vierailun teillä, hänen nimensä, asumisen naapurissa ja muuton pois?
Miksi sun vanhemmat eivät olleet seuraamassa tätä läpinäkö juttua? Olisitko voinut käskeä tyttöä tekemään tuon tempun jollekkin aikuisellekkin?
Valemuisto, tosi syvä ja aito uni... Voi olla teoreettisia mahdollisuuksia.
En epäile sua huuhaatyypiksi, vaikka lisäkysymyksiä onkin.
Kiitos vastauksestasi. En väitä, etteikö esittämäsi väitteet voisi olla tosia, mutta tyttö oli oikea ja tiedän hänen nimensä. Äitini kanssa siitä puhuin ja on aivan varmaa, että tuo naapurin perhe mummoni luona tuolloin vieraili, kävivät tuosta muutostaan ilmoittamassa samalla. Vanhemmat olivat keittiössä kahvilla tuolloin, jostain syystä tyttö luotti minuun niin paljon tai jotain, että halusi näyttää minulle kykynsä. Miksi olisin käskenyt häntä tekemään temppua vanhemmalle? Vaikka pidin asiaa outona jo tuolloin, niin en varmaan niin outona. Muistini on ollut lapsesta lähtien erittäin hyvä, jopa liiankin hyvä ja tarkka, eikä minulla ole mitään muita vastaavia outoja muistoja, joita varmaan olisi, jos olisi taipumusta kuvitella asioita tai sekoittaa unia todellisuuteen. Ja olen nähnyt oikean ufonkin, mutta tuolloin todistajia oli useita ja sen näki myös paikalle lähetettyjen hävittäjien lentäjät, mutta se on toinen juttu se. Pointtini on se, että tuo kokemukseni tytön taidoista olisi lähes yhtä outoa, jos se olisi ollut epätodellista.
Tuo näkeminen minun ja kirjahyllyn lävitse on hyvä huomio, mutta miksi se olisi oudompaa kuin seinän läpi näkeminen. Ehkä hän "näki" mitä tapahtui seinän toisella puolella jotenkin sielunsa silmillä tai minun kauttani telepaattisesti eli ei ehkä niin konkreettisesti kuin esim. Teräsmies näkee röntgenkatseellaan. Joo, tiedän, että Teräsmiestä ei oikeasti ole olemassa.Kirjoitin tänne siksi, että jos jollakulla muulla olisi vastaavia kokemuksia, mutta nuo kolistelevat ja telkkareita availevat kummitukset tuntuvat kommenttien perusteella olevan arkipäivää useallekin, vaikka en ole itse sellaista koskaan kokenut, muuta kuin kerran, kun sängyssä maatessani kuului selvät lähestyvät kissan askeleet ja patjalla tuntui kissan hyppy vaikka kissa oli ulkona. Muutenkin askeleen äänet kuulosti enemmän kissamme, joka oli menehtynynyt aiemmin, ääniltä. Tuolla tapahtumalla voi hyvin silti olla jokin luonnollinen selitys toisin kuin mielestäni tuolla lapsuuden tapahtumalla. Voin olla väärässäkin, myönnetään.
Oliko ovessa lukonreikää, oksan reikää, tai ovisilmä? Miten kuulit lapsen äänen tarkasti, vaikka hän puhui rauhallisella äänellä paksujen seinien takana? Etäisyys puhujaan vaihteli... Itselläni keskusteluyhteys pitää olla kasvotusten ja mahdollisimman läheltä. Paras olisi jos näkee suun liikkeet.
Jos menet huoneeseen, ja käsket jonkun puhua "hiljaisella" äänellä seinän takana, niin kuuletko sen hyvin?
Ja se peura... En nyt oikein siitä osaa ottaa kantaa... Eläimillä on vahvat aisit ja tietynlaiset taidot... On monia asioita, jotka ei toistu usein, mutta silti täysin luonnollisesti / sattumanavaraisesti voi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kohtaamiset" ovat olleet välillä pitkään poissa, mutta huomaan että joka kerta kun mun mieliala alkaa olla myrskyinen, se herättää hengissä vipinää. Ihan kuin negatiivinen energia houkuttelisi niitä.
Näin joskus valo-olennon yhden ihmisen luona. En sanonut mitään. Viimeksi pari päivää sitten menin käymään taas ja mietin mielessäni ettei ole tätä sen yhden kerran jälkeen näkynyt. Samalla hetkellä lensi tavaroita lattialle, siten että me molemmat paikallaolijat sen näimme.
Olen saanut tiedon tuttujeni kuolemasta ennakkoon. Myös erään kuolinhetkellä hän kävi kertomassa terveisensä.
Huomasin keväällä ajattelevani yhtä asiaa aika vahvasti ja aloin myös samalla järkeillä siihen ratkaisua. Niin sitten kävi, että huomasin kesän mittaan että pahin kauhuskenaarioni toteutui, tosin yllätti laajuudellaan. Onneksi en ollut niin yllättynyt, koska oli vahva intuitio että näin tulee tapahtumaan. Muutenkin vaistoan melko nopeasti ihmisistä heidän todelliset ajatuksensa.
Olen muutamia kertaa ajatellut aika vahvasti joidenkin ihmisten kuolemaa tai yhtäkkiä jotain julkisuuden henkilöä, joka ei ole minulle mikään seurauksen kohde, tai ollut oikeastaan julkisuudessakaan pitkään aikaan ja kohta tämä onkin kuollut tyyliin heti seuraavana päivänä.
Astiat, esineet ja ruoat lentäneet joskus nenän edessä tai suorastaan päälle. Yhden kerran paiskautui kaapista puukko jalkaan, verta tuli paljon, mutta en löytänyt kohtaa mihin se olisi osunut. Jalassa ei ollu kipua, eikä haavaa.
Mt-ongelmat aiheuttavat poltergeistia. Olen vierestä todistanut ilmiötä. Syytä ei vielä tiedetä.
Tuskin se on hengistä peräisin.Edellinen kommentti on saanut alapeukkuja mutta itse MELKEIN uskon, että mt-ongelmat aiheuttavat jotain outoja sattumuksia.
Eräs yhteinen ystävämme sairastui ja oikein rytinällä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Tuossa mania-vaiheessaan hän tietysti itsekin touhusi kaikkea erittäin kummallista mutta täytyy sanoa että, kun hän ravasi useissa paikoissa kyläilemässä, niin aina sattui että keittiön valaisin rupesi pyörimään, toiset lamput räpsyivät tai sammuivat, telkkari paukahti päälle, radiosta ei meinannut löytyä asemaa...
Ensin emme uskoneet häntä vaan ajattelimme, että hän hourii. Mutta pakko kai se oli uskoa kun me muut kaverit keskenämme kerroimme mitä hänen kyläilyjensä aikoihin tapahtui, meidän tavallisissa kodeissamme.
Sitten kun tämä frendi sai sairaalajakson jälkeen oikeat lääkkeet, oudot ilmiöt loppuivat hänen kyläillessään.
Jos joku osaa selittää tämän järjellä, niin odotan vastauksia ihan nöyränä ja mielellään.
Näistäkään ei ole mitään muuta kuin sinun kertomus. Minulle tulee tästä heti mieleen kognitiivinen dissonanssi.
Mikähän siinä on, että näistä on aina kertomuksia, mutta ei koskaan videota tai edes kuvia.
Tietysti tästä on vain kertomus, koska tähän ketjuun kirjoitetaan kertomuksia. Ei kai kukaan tänne mitään videoita tai kuvia kenestäkään laita.
Sinun selkeästi kuitenkin kiinnostavat nämä asiat, niin mitäpä jos itse ottaisit selvää näistä asioista. Aineistoa kyllä löytyy valtavasti. Ja kannattaa myös tutustua ihmisiin sen oman kuplasi ulkopuolella, voi maailmankuvasi suuresti avartua.
Ihmettelen mitä ikäpolvea tai ketä ovat nuo, jotka vaativat video- tai valokuvia todisteeksi. (Ihan kuin niitäkin ei voisi väärentää). Ihanko oikeasti kuvittelette jopa nykyihmisten kulkevan joku kaulukseen kiinnitetty kamera päällä, josko sattuisi näkymään jotain outoa?
Voisin väittää, että ei ole olemassa jotain tiettyä Arabian kahvikuppia, kun en MINÄ ole nähnyt niiden joka ikistä valokuvaa.
En myöskään usko että Sauli Niinistö käy kakalla, kun siitä ei ole valokuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.
Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.
Olisiko hän kuullut herkästi ja päätellyt siitä?
Taloon oli juuri tehty peruskorjaus, joten seinät oli lisäeristetty ja ovikin oli uusi tiivistetty ja eristetty malli, jotta makuuhuoneeseen ei enää vetäisi. Siksi toiseksi ei voi tietää äänestä kumpi käsi tai jalka saatika mitkä sormet liikkuu. Lisäksi huone ja esineistö oli vierasta hänelle. Taisi olla ekoja kertoja kylässä. Olen miettinyt asiaa aikoinani pääni puhki ja kysellyt asiasta esim. vanhemmiltani, koulu- ja työkavereiltani että tietävätkö mitään vastaavaa. Ihan kuin eivät olisi pitäneet minua tarpeeksi outona jo ennen sitä.
Katsoi avaimenreiästä?
Mulla tuli myös mieleen, että ovisilmä tai vastaava...
Entä jos lapsi rauhallisella äänellä puhuu paksun seinän takana, ja kertoo liikkeitäsi, niin miten voit kuulla puheen niin selvästi? Varsinkin, jos siirtyilet eri paikkoihin, esim. hyllyjen taakse jne.
Itselläni pitää olla suora keskustelu kasvotusten 0,5 - 1 metrin päästä, jos oikeasti jutellaan jostain.
Huoneiden välillä oli ovi, joka oli juuri vaihdettu uuteen paksuun ja tiivistettyyn malliin, jotta makuuhuoneessa ei enää vetäisi. Avain oli reiässään, eikä siitä nähnyt läpi yhtään mitään. Vaikka olin lapsi niin en ollut niin tyhmä tuolloinkaan, että olisin mennyt noin helppoon jekkuun. Ja siksi menin välillä myös kirjahyllyn taaksekin varmuuden vuoksi. Hylly oli siis samalla seinällä, minkä takaa tyttö tekemisiäni kertoi, eikä sen nurkanpuoleiselle sivulle siis olisi voinut edes teoriassa nähdä. Oven läpi kuuli puheen jotenkuten riittävästi, mutta kaikkia liikkeitäni ei olisi voinut kuulla niin hyvin, että olisi siten arvannut mitä teen, eikä erottaa kumpi käsi nousee jne...
Tuo unijuttu on tähän mennessä paras luonnollinen ehdotus. Ei ole ennen tullut mieleen, että tuota juttua ei olisi oikeasti tapahtunut, mutta... tuollahan voisi selittää kaikki kaikkien "yliluonnolliset" kokemukset, jos tarkkoja ollaan. Kaunis elämä leffa tuli mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.
Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.
Olisiko hän kuullut herkästi ja päätellyt siitä?
Taloon oli juuri tehty peruskorjaus, joten seinät oli lisäeristetty ja ovikin oli uusi tiivistetty ja eristetty malli, jotta makuuhuoneeseen ei enää vetäisi. Siksi toiseksi ei voi tietää äänestä kumpi käsi tai jalka saatika mitkä sormet liikkuu. Lisäksi huone ja esineistö oli vierasta hänelle. Taisi olla ekoja kertoja kylässä. Olen miettinyt asiaa aikoinani pääni puhki ja kysellyt asiasta esim. vanhemmiltani, koulu- ja työkavereiltani että tietävätkö mitään vastaavaa. Ihan kuin eivät olisi pitäneet minua tarpeeksi outona jo ennen sitä.
Katsoi avaimenreiästä?
Mulla tuli myös mieleen, että ovisilmä tai vastaava...
Entä jos lapsi rauhallisella äänellä puhuu paksun seinän takana, ja kertoo liikkeitäsi, niin miten voit kuulla puheen niin selvästi? Varsinkin, jos siirtyilet eri paikkoihin, esim. hyllyjen taakse jne.
Itselläni pitää olla suora keskustelu kasvotusten 0,5 - 1 metrin päästä, jos oikeasti jutellaan jostain.
Satunnaisen ihmisen huonokuuloisuus ei oikein liity tähän tapaukseen mitenkään.
Alettiin illanistujaisissa pelaamaan spiritismiä ja kun saatiin kartta valmiiksi hyllyssä kaatui raamattu.
Ollut siinä vuosia ja sen jälkeenkin eikä ole kaatunut ennen. Kyllä loppui leikki siihen paikkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten tässäkin ketjussa osa näyttää uskovan aivan sumeilematta kaikki jutut mitä täällä kirjoitetaan. Esim. uskovainen ei epäile hetkeäkään kuullessaan jonkun aivan selvästi keksityn rukousvastauskertomuksetn, horoskooppeihin uskova näkee asiat sen kautta yms. Ja täällä menee mikä tahansa huuhaa läpi.
Entä jos kertoisin, että olen tässä ketjussa keksinyt juttuja ja te otatte ne tosissaan?
Olet ainakin osittain oikeassa. Liika uskominen johonkin, josta ei tarpeeksi tiedä onko edes totta on jos ei nyt ihan hauskaa, niin ainakin kehitystä rajoittavaa pahimmillaan haitallista. Pieni skeptisyys kaikkeen ja valmius tarvittaessa myöntämään olleensa väärässä edes itselleen ovat tärkeitä taitoja.
Sitten eriasia on se, että on kiusaajia, jotka eivät tajua olevansa kiusaajia, täälläkin, se ei ole hauskaa.Kiusaajien osalta olen 100% mieltä kanssasi. Muutenkin esititte molemmat tärkeän näkökohdan.
Kuitenkin toteaisin, että pitäisi olla sitä mielikuvitusta ja joustavuutta molempiin suuntiin. Että ei lähde menemään täysillä mukaan kumpaankaan "ääripäähän", ei uskomiseen mutta ei siihenkään, että mihinkään ei usko paitsi omiin silmiin. Pitäisi yrittää olla avoin mielikuvituksellisillekin jutuille - sekä muiden mielikuvituksen tuotteille että omankin.
Toki pitää rajansa pitää, mutta jos ei ole taipuvaisuutta mt-ongelmiin tai sitten ihan hillitöntä burnouttia päällä, niin jos mieli alkaa luoda kehityskulkuja tai tehdä kepposia, niin voihan niihin suhtautua avoimen uteliaasti. Samoin kuin ufo-aiheisiin tai vaikka jehovien maailmanloppukuvioihin, reinkarnaatioihin ja shamanismiin. Ei siis niin, että menee niihin mukaan, mutta jotenkin niin, ettei aivan heti teilaisi kaikkea täydeksi humpuukiksi ja sellaisiin uskovia ihmisiä sekopäiksi tai tyhmiksi. Että sen verran olisi "antropologista" henkeä itsessä, että hyväksyisi, että muut uskovat eri tavalla kuin itse. Ja että joihinkin muiden ihmisten kokemuksiin voi olla täysin rationaalisetkin selitykset (joita outoja kokenut ei itse tiedä tai ole voinutkaan havainnoida), mutta jos kaveri uskoo yliluonnolliseen, niin mitä se haittaa?
Eli joustavuutta ajatteluun, sitä toivoisin, sekä muiden ajatteluun että omaan.
Jatkan kiinnostuneena ketjun lukemista.
Nimenomaan. Ajattelet aivan kuin minä. Tarkoitinkin juuri samaa asiaa, kuin sinä. LIIKA uskominen näissä asioissa ei ole hyväksi ja PIENI skeptisyys on aina paikallaan. Uskomisjutut ovat uskomisjuttuja eli emme voi varmasti tietää ovatko uskomamme asiat totta. Ne voivat olla totta tai sitten ei, ainoa mikä on melko varmaa on se, että sillä mitä me uskomme ei ole mitään vaikutusta siihen onko asia totta vai ei. Myös äärimmäinen skeptisyys on minusta yhtälailla USKOMISTA siihen, että mitään yliluonnollista ei voi tapahtua. Kaikki ääriajattelu kaventaa ihmisen maailmankuvaa ja kehitystä ja siksi avoimuus, kuten kirjoitit, eli avoin ja neutraali suhtautuminen yliluonnollisiin(kin) asioihin on paras tapa, jolla jotain oikeita vastauksia voi löytyä.
Minua vaivaa aika monien ihmisten tapa leimata toinen ihminen heti, kun keskustelun aihe edes vähän sivuaa jotain yliluonnollista tai ufo-juttua. Suhtautuminen toiseen muuttuu usein selkeästi silmänräpäyksessä, vastapuoli alkaa ajattelemaan, että toi on jotenkin vinksahtanut tai "uffomies" kun on kiinnostunut tuollaisista asioista. Olen kiinnostunut monista erilaisista asioista koko ikäni kuitenkaan hurahtamatta mihinkään "outoon". Olen myös ymmärtänyt oman rajoitteisuuteni ymmärtää ja tietää kaikkea ja siksi en tuomitsekaan eri asioihin uskovia ihmisiä. Joillakin ihmisillä on sisäänrakennettu ominaisuus uskomiseen, jolloin on "pakko" uskoa johonkin eivätkä he sille itse mitään mahda. Itselläni ei tuollaista pakollista tarvetta uskoa ole, mutta ei se tee minusta huonompaa tai parempaa ihmistä mielestäni. Helpottaa mielestäni elämää, kun voi avoimin mielin tutkia erilaisia asioita ja ssmalla kehittää itseään.
Edelliseen vielä lisäyksenä, kun tuli mieleen tapahtuma lukioajoilta, kun elämäntaidon Opettaja kysyi kaikilta ryhmäläisiltä, että uskotaanko me, että viljakuviot ovat totta eli oikeasti avaruusolentojen tekemiä. Kaikki muut vastasivat joko kyllä tai ei, mutta itse vastasin, että sillä mitä minä asiasta uskon ei ole mitään vaikutusta siihen ovatko kuviot "totta" vai huijausta, siksi en voi vastata kysymykseen pelkästään kyllä tai ei. Opettaja meni aika hiljaiseksi ja sanoi sitten, että ei ole koskaan ajatellutkaan asiaa noin ja että hänkin oppi tänään jotain hänelle uutta.
Eli ei rajoiteta liikaa itseämme valitsemalla vain kahdesta äärivaihtoehdosta. Tällä ei ole sitten mitään tekemistä päättämättömyyden kanssa vaikka hieman samoja "oireita" onkin.
Tämä ketju on nimenomaan yliluonnollisilta tuntuneiden kokemusten kertomiseen. Valtaosa kävijöistä on kiinnostunut lukemaan niitä, loput voisivat perustaa oman ketjun keskusteluun voiko sellaisia tapahtua ja ovatko kokijat kovinkin järjiltään. Täällä sellaista ei tarvita.