Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aina mietin näistä tömistelevistä kummituksista lukiessani, että kun maailmassa jatkuvasti joku murjaa jonkun, niin kuin nämä murhatut eivät sitten tömistele näille murhaajilleen? Ikinä en ole kuullut keneltäkään vaimonsa/lapsensa/anoppinsa/ huumediilerinsä / naapuinsa/ velkojansa jne. kertoneen surmatun palanneen kummittelemaan. Aina ne vainaat vaan tuntuvat löytävän jonkun totaalisen ulkopuolisen ja asiaan mitenkään kuulumattoman kohteekseen?
En ole koskaan ajatellut, että ne häiriköijät olisivat murhattuja, vaan pikemminkin ne ovat niitä murhaajia tai muuten alhaisia henkiä, jotka tykkäävät pelotella ihmisiä. Tai muuten vain sellaisia, jotka eivät ole menneet eteenpäin taivaaseen. Poltergeistit ovat sitten kokonaan eri asia, ne eivät ole ihmisten henkiä ollenkaan vaan pahoja henkiä.
Muuten sellaisia neutraaleja ihmisten henkiä voi liikuskella siellä täällä, eivät ne kaikki ketään pelottele tai tömistele, ovat vaan ikäänkuin ohikulkumatkalla tai kåymässä.
Ohikulkumatkalla tai käymästä mistä? Eikö henkien olisi pakko jossain vaiheessa uudestaansyntyä muutoinhan taivaassa olisi jo triljoonia ja triljoonia henkiä? ja kellään ei mitään tekemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nykyinen suhde.
Tavattiin vasta myöhäisellä iällä 40v.Meillä molemmilla oli kokoajan outo tunne että tunnetaan. Sit tää vyyhti alkoi purkautua ja nyt tulee se yliluonnollinen osuus.
Me ollaan vietetty vauva aika/ varhaisvuodet kesät lähes naapurissa. Me ollaan oltu lukuisissa tapahtumissa Suomessa samaan aikaan, tyyliin Ruisrock/ Kalevan kisat, konsertit ymtm. Ja me ollaan oltu samassa lentokoneessa ulkomaille 2 reissulla.
Me ollaan kierretty koko elämämme toisemme lähellä vaikka ollaan synnytty ihan eri alueilla ja asuttu elämämme ihan eri paikoissa.Me ollaan myös ihan samanlaisia ihmisiä, samat harvinaiset harrastukset. Sama musiikki/ elokuva maku. Samankaltainen seurustelu historia. Sama vuorokausi rytmi.
Ihan kuin olisi tavannut identtinen kaksosensa.Mielenkiintoista, ehkä tämä oli kohtalon tarkoitus. Mutta eräs seikka tekstissäsi pistää silmään. Jos olette vauvana ja varhaisvuosina olleet melkein naapureina, niin mitenkäs se sopii siihen, että olette syntyneet ihan eri alueilla ja eläneet eri paikoissa? Vai sattuiko molempien perheet muuttamaan heti teidän syntymänne jälkeen naapureiksi?
Puolison vanhemmat osti kesäpaikan lähes mun vanhempien naapurista. Pitivät muutaman vuoden ja möivät pois.
Faktaa, vai puhetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissanhiekkakakku kirjoitti:
Eikös kaikki kauhufilmit ala kun perhe ostaa uuden talon?
Me muutettiin keväällä 92 omaan omakotitaloon eli mä, veli, äiti ja iskä. Se ei tosiaan näyttänyt miltää kummitustalolta,semmonen 60luvun tiililaatikko ja pihassa omenapuu.
Me oltiin veljen kanssa tietty ikionnellisia,omat huoneet! Jes! Vanhemmat oli pitkää päivää töissä ja monesti kun tultii koulusta nii siellä ei vielä ollut muita. Ja silloin me ruvettiinkin huomaamaan niitä juttuja.
Kesällä en muista tapahtuneen mitään varmaan siksi että käytiin Puuhamaassa ja Muumimaailmassa ja hilluttiin päivät pihalla. Mutta sitten syksyllä..
Kerran söin välipalaa keittiössä ja kuulin miten liukuovi aukesi ja sitte hiipiviä askelia sekä nilkan naksahdus. Totesin siihen että minä kuulen sinut törppö(luulin että aikoo säikyttää), vaan veli olikin omassa huoneessaan. Tuon jälkeen alkoi olla säännöllistä että me kumpikin kuultiin askelia ja arvatkaa uskoiko vanhemmat. Mun piti sitten isosiskona koettaa esittää etten muka pelkää vaikka oikeasti pelotti ihan v""ti.
Sitten alkoi katoilla tavaroita. Äidin silmälasit katosi yöllä se yöpöydältä ja joutui hankkimaan uudet. Multa katos koulukirja,muistaakseni äidinkielen sillä välin kun kävin vessassa. Vanhemmat vaan suuttui kun sanottiin että kummitus niitä vie. Äiti oli tosi vihainen ja kielsi kaikki kummituspuheet,no se olikin sosiaalityöntekijä ja eihän sellaisella voi olla kahta pöpiä lasta.
Sit joku alkoi öisin tömistellä eteiskäytävällä joka kulki makuuhuoneiden ohi ja sen iskä ja äitikin kuuli. Kuvitelkaa kaapin kokoinen vihainen äijä kävelemässä raivokkaasti niin hahmotatte sen äänen. Ei voinut sanoa mitään että talo vaan natisee ja asettuu. Eikä ikinä ketään kun iskä tai äiti meni katsomaan.
Seuraavaksi sisällä alkoi sitten haista rööki ja äiti kuulusteli kumpi meistä polttaa salaa huoneessaan. Kiistettiin totta kai. Enkä vielä tänäkään päivänä usko että se olis ollut veli.
Kauhein kokemus oli meteli johon kerran herättiin kaikki,se oli niin kova ääni että olisi voinut luulla jonkin pommin tulleen katon läpi. Iskä juoksi hädissään katsomassa ollaanko ok. Iso pamahdus. Mitään rakennustyömaata ei lähellä ollut ja oli yö.
Tosi karmeaa oli myös se kun joku soitti meidän lankapuhelimeen kun olin yksin kotona ja kuiskasi että katso kaappiin.
Kun hain ja sain opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta niin se öinen tömistely siirtyi mun vanhaan huoneeseen,niinkuin se olisi ihmettelyt mihin mä hävisin. Ja ettinyt mua agresssivisesti.
Veli näki oman poismuuttonsa jälkeen painajaisia että herää ja on taas vanhassa huoneessaan ja herätti tyttökaverinsa möykkäämisellään.
Talo on nykyään jo uusilla omistajilla ja vanhemmat asuu tyytyväisinä kerrostalossa.
Möivät kuulemma kun oli liian asua kahdestaan .
Vau, kuulostaa todella pelottavalta kokemukselta! On ymmärrettävää, että tuollaiset tapahtumat ovat jättäneet teihin pysyvän vaikutuksen. Onneksi olette nyt turvassa ja uusilla omistajilla on nyt vastuu talosta. Jos tulevaisuudessa kohtaatte vastaavia tilanteita tai tarvitsette tukea, on hyvä keskustella asiasta ammattilaisen kanssa. Muuten, on hienoa kuulla, että vanhempanne ovat nyt tyytyväisinä kerrostalossa. Toivottavasti teillä kaikilla on nyt parempi ja rauhallisempi elämä!
Mun mielestä on kyllä aika törkeetä myydä talo jossa kummittelee väkivaltainen henkiolento. Ihan kertomatta mitään, että pääsee ite pakoon. Mitäs nyt ne uudet omistajat? Siellä se henki jahtaa niitä yötä päivää. Voiko sen perusteella purkaa kaupan? Tai soittaa pappia puhdistamaan pyhällä vedellä taloa, entisten omistajien laskuun. Vai kerrottiinko heille, että talossa on jo asukas?
En ole tuo kenelle vastasit, mutta luuletko, että ostajaehdokkaat uskoisivat aaveisiin?Lähinnä pitäisivät asiaa vitsinä.
Vierailija kirjoitti:
Etsin jotain juttua jääkaapista, enkä löydä vaikka teen mitä ja etsin monta kertaa. Vaimo tulee siihen ja näyttää, että se on keskellä edessä hyllyllä niin että se vaikeuttaa kaiken muun etsimistä jääkaapista.
Parkinsonille tyypillistä. Ei kai sullakin ole?
Vierailija kirjoitti:
Minä aina mietin näistä tömistelevistä kummituksista lukiessani, että kun maailmassa jatkuvasti joku murjaa jonkun, niin kuin nämä murhatut eivät sitten tömistele näille murhaajilleen? Ikinä en ole kuullut keneltäkään vaimonsa/lapsensa/anoppinsa/ huumediilerinsä / naapuinsa/ velkojansa jne. kertoneen surmatun palanneen kummittelemaan. Aina ne vainaat vaan tuntuvat löytävän jonkun totaalisen ulkopuolisen ja asiaan mitenkään kuulumattoman kohteekseen?
Kyllä sitäkin tapahtuu. Olen lukenut, että usein kun henkirikoksen tekijä on joutunut vankilaan, uhri palaa syyttämään. Tämä on tietysti mielen temppuja mutta todellinen ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aina mietin näistä tömistelevistä kummituksista lukiessani, että kun maailmassa jatkuvasti joku murjaa jonkun, niin kuin nämä murhatut eivät sitten tömistele näille murhaajilleen? Ikinä en ole kuullut keneltäkään vaimonsa/lapsensa/anoppinsa/ huumediilerinsä / naapuinsa/ velkojansa jne. kertoneen surmatun palanneen kummittelemaan. Aina ne vainaat vaan tuntuvat löytävän jonkun totaalisen ulkopuolisen ja asiaan mitenkään kuulumattoman kohteekseen?
Kyllä sitäkin tapahtuu. Olen lukenut, että usein kun henkirikoksen tekijä on joutunut vankilaan, uhri palaa syyttämään. Tämä on tietysti mielen temppuja mutta todellinen ilmiö.
Minä taas olen toljottanut karmean määrän kaikenmaailman true crime-settiä ja suuressa osassa katsomistani on ollut myös tekijöiden haastatteluja. Yhdenkään en muista maininneen mitään mistään kummitteluista vaikka seassa on ollut kaikenlaista sarjamurhaajaa ja omiin taloihinsa ruumiita kätkeneitä sankareita.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aina mietin näistä tömistelevistä kummituksista lukiessani, että kun maailmassa jatkuvasti joku murjaa jonkun, niin kuin nämä murhatut eivät sitten tömistele näille murhaajilleen? Ikinä en ole kuullut keneltäkään vaimonsa/lapsensa/anoppinsa/ huumediilerinsä / naapuinsa/ velkojansa jne. kertoneen surmatun palanneen kummittelemaan. Aina ne vainaat vaan tuntuvat löytävän jonkun totaalisen ulkopuolisen ja asiaan mitenkään kuulumattoman kohteekseen?
Kyllä sitäkin tapahtuu. Olen lukenut, että usein kun henkirikoksen tekijä on joutunut vankilaan, uhri palaa syyttämään. Tämä on tietysti mielen temppuja mutta todellinen ilmiö.
Minä taas olen toljottanut karmean määrän kaikenmaailman true crime-settiä ja suuressa osassa katsomistani on ollut myös tekijöiden haastatteluja. Yhdenkään en muista maininneen mitään mistään kummitteluista vaikka seassa on ollut kaikenlaista sarjamurhaajaa ja omiin taloihinsa ruumiita kätkeneitä sankareita.
-sama
Niin ja siis lisäyksenä vielä, että ihan tyytyväisenä ovat asuneet niissä pirteissään vaikka on ollut ruumiita seinissä/ kellarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissanhiekkakakku kirjoitti:
Eikös kaikki kauhufilmit ala kun perhe ostaa uuden talon?
Me muutettiin keväällä 92 omaan omakotitaloon eli mä, veli, äiti ja iskä. Se ei tosiaan näyttänyt miltää kummitustalolta,semmonen 60luvun tiililaatikko ja pihassa omenapuu.
Me oltiin veljen kanssa tietty ikionnellisia,omat huoneet! Jes! Vanhemmat oli pitkää päivää töissä ja monesti kun tultii koulusta nii siellä ei vielä ollut muita. Ja silloin me ruvettiinkin huomaamaan niitä juttuja.
Kesällä en muista tapahtuneen mitään varmaan siksi että käytiin Puuhamaassa ja Muumimaailmassa ja hilluttiin päivät pihalla. Mutta sitten syksyllä..
Kerran söin välipalaa keittiössä ja kuulin miten liukuovi aukesi ja sitte hiipiviä askelia sekä nilkan naksahdus. Totesin siihen että minä kuulen sinut törppö(luulin että aikoo säikyttää), vaan veli olikin omassa huoneessaan. Tuon jälkeen alkoi olla säännöllistä että me kumpikin kuultiin askelia ja arvatkaa uskoiko vanhemmat. Mun piti sitten isosiskona koettaa esittää etten muka pelkää vaikka oikeasti pelotti ihan v""ti.
Sitten alkoi katoilla tavaroita. Äidin silmälasit katosi yöllä se yöpöydältä ja joutui hankkimaan uudet. Multa katos koulukirja,muistaakseni äidinkielen sillä välin kun kävin vessassa. Vanhemmat vaan suuttui kun sanottiin että kummitus niitä vie. Äiti oli tosi vihainen ja kielsi kaikki kummituspuheet,no se olikin sosiaalityöntekijä ja eihän sellaisella voi olla kahta pöpiä lasta.
Sit joku alkoi öisin tömistellä eteiskäytävällä joka kulki makuuhuoneiden ohi ja sen iskä ja äitikin kuuli. Kuvitelkaa kaapin kokoinen vihainen äijä kävelemässä raivokkaasti niin hahmotatte sen äänen. Ei voinut sanoa mitään että talo vaan natisee ja asettuu. Eikä ikinä ketään kun iskä tai äiti meni katsomaan.
Seuraavaksi sisällä alkoi sitten haista rööki ja äiti kuulusteli kumpi meistä polttaa salaa huoneessaan. Kiistettiin totta kai. Enkä vielä tänäkään päivänä usko että se olis ollut veli.
Kauhein kokemus oli meteli johon kerran herättiin kaikki,se oli niin kova ääni että olisi voinut luulla jonkin pommin tulleen katon läpi. Iskä juoksi hädissään katsomassa ollaanko ok. Iso pamahdus. Mitään rakennustyömaata ei lähellä ollut ja oli yö.
Tosi karmeaa oli myös se kun joku soitti meidän lankapuhelimeen kun olin yksin kotona ja kuiskasi että katso kaappiin.
Kun hain ja sain opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta niin se öinen tömistely siirtyi mun vanhaan huoneeseen,niinkuin se olisi ihmettelyt mihin mä hävisin. Ja ettinyt mua agresssivisesti.
Veli näki oman poismuuttonsa jälkeen painajaisia että herää ja on taas vanhassa huoneessaan ja herätti tyttökaverinsa möykkäämisellään.
Talo on nykyään jo uusilla omistajilla ja vanhemmat asuu tyytyväisinä kerrostalossa.
Möivät kuulemma kun oli liian asua kahdestaan .
Vau, kuulostaa todella pelottavalta kokemukselta! On ymmärrettävää, että tuollaiset tapahtumat ovat jättäneet teihin pysyvän vaikutuksen. Onneksi olette nyt turvassa ja uusilla omistajilla on nyt vastuu talosta. Jos tulevaisuudessa kohtaatte vastaavia tilanteita tai tarvitsette tukea, on hyvä keskustella asiasta ammattilaisen kanssa. Muuten, on hienoa kuulla, että vanhempanne ovat nyt tyytyväisinä kerrostalossa. Toivottavasti teillä kaikilla on nyt parempi ja rauhallisempi elämä!
Mun mielestä on kyllä aika törkeetä myydä talo jossa kummittelee väkivaltainen henkiolento. Ihan kertomatta mitään, että pääsee ite pakoon. Mitäs nyt ne uudet omistajat? Siellä se henki jahtaa niitä yötä päivää. Voiko sen perusteella purkaa kaupan? Tai soittaa pappia puhdistamaan pyhällä vedellä taloa, entisten omistajien laskuun. Vai kerrottiinko heille, että talossa on jo asukas?
En ole tuo kenelle vastasit, mutta luuletko, että ostajaehdokkaat uskoisivat aaveisiin?Lähinnä pitäisivät asiaa vitsinä.
Luuletkos sinä, että tuo on kirjoitettu vakavissaan? Jos alkuperäinen tarina on ihan silkkaa satua, niin ei kai siihen nyt tosissaan vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissanhiekkakakku kirjoitti:
Eikös kaikki kauhufilmit ala kun perhe ostaa uuden talon?
Me muutettiin keväällä 92 omaan omakotitaloon eli mä, veli, äiti ja iskä. Se ei tosiaan näyttänyt miltää kummitustalolta,semmonen 60luvun tiililaatikko ja pihassa omenapuu.
Me oltiin veljen kanssa tietty ikionnellisia,omat huoneet! Jes! Vanhemmat oli pitkää päivää töissä ja monesti kun tultii koulusta nii siellä ei vielä ollut muita. Ja silloin me ruvettiinkin huomaamaan niitä juttuja.
Kesällä en muista tapahtuneen mitään varmaan siksi että käytiin Puuhamaassa ja Muumimaailmassa ja hilluttiin päivät pihalla. Mutta sitten syksyllä..
Kerran söin välipalaa keittiössä ja kuulin miten liukuovi aukesi ja sitte hiipiviä askelia sekä nilkan naksahdus. Totesin siihen että minä kuulen sinut törppö(luulin että aikoo säikyttää), vaan veli olikin omassa huoneessaan. Tuon jälkeen alkoi olla säännöllistä että me kumpikin kuultiin askelia ja arvatkaa uskoiko vanhemmat. Mun piti sitten isosiskona koettaa esittää etten muka pelkää vaikka oikeasti pelotti ihan v""ti.
Sitten alkoi katoilla tavaroita. Äidin silmälasit katosi yöllä se yöpöydältä ja joutui hankkimaan uudet. Multa katos koulukirja,muistaakseni äidinkielen sillä välin kun kävin vessassa. Vanhemmat vaan suuttui kun sanottiin että kummitus niitä vie. Äiti oli tosi vihainen ja kielsi kaikki kummituspuheet,no se olikin sosiaalityöntekijä ja eihän sellaisella voi olla kahta pöpiä lasta.
Sit joku alkoi öisin tömistellä eteiskäytävällä joka kulki makuuhuoneiden ohi ja sen iskä ja äitikin kuuli. Kuvitelkaa kaapin kokoinen vihainen äijä kävelemässä raivokkaasti niin hahmotatte sen äänen. Ei voinut sanoa mitään että talo vaan natisee ja asettuu. Eikä ikinä ketään kun iskä tai äiti meni katsomaan.
Seuraavaksi sisällä alkoi sitten haista rööki ja äiti kuulusteli kumpi meistä polttaa salaa huoneessaan. Kiistettiin totta kai. Enkä vielä tänäkään päivänä usko että se olis ollut veli.
Kauhein kokemus oli meteli johon kerran herättiin kaikki,se oli niin kova ääni että olisi voinut luulla jonkin pommin tulleen katon läpi. Iskä juoksi hädissään katsomassa ollaanko ok. Iso pamahdus. Mitään rakennustyömaata ei lähellä ollut ja oli yö.
Tosi karmeaa oli myös se kun joku soitti meidän lankapuhelimeen kun olin yksin kotona ja kuiskasi että katso kaappiin.
Kun hain ja sain opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta niin se öinen tömistely siirtyi mun vanhaan huoneeseen,niinkuin se olisi ihmettelyt mihin mä hävisin. Ja ettinyt mua agresssivisesti.
Veli näki oman poismuuttonsa jälkeen painajaisia että herää ja on taas vanhassa huoneessaan ja herätti tyttökaverinsa möykkäämisellään.
Talo on nykyään jo uusilla omistajilla ja vanhemmat asuu tyytyväisinä kerrostalossa.
Möivät kuulemma kun oli liian asua kahdestaan .
Vau, kuulostaa todella pelottavalta kokemukselta! On ymmärrettävää, että tuollaiset tapahtumat ovat jättäneet teihin pysyvän vaikutuksen. Onneksi olette nyt turvassa ja uusilla omistajilla on nyt vastuu talosta. Jos tulevaisuudessa kohtaatte vastaavia tilanteita tai tarvitsette tukea, on hyvä keskustella asiasta ammattilaisen kanssa. Muuten, on hienoa kuulla, että vanhempanne ovat nyt tyytyväisinä kerrostalossa. Toivottavasti teillä kaikilla on nyt parempi ja rauhallisempi elämä!
Mun mielestä on kyllä aika törkeetä myydä talo jossa kummittelee väkivaltainen henkiolento. Ihan kertomatta mitään, että pääsee ite pakoon. Mitäs nyt ne uudet omistajat? Siellä se henki jahtaa niitä yötä päivää. Voiko sen perusteella purkaa kaupan? Tai soittaa pappia puhdistamaan pyhällä vedellä taloa, entisten omistajien laskuun. Vai kerrottiinko heille, että talossa on jo asukas?
En ole tuo kenelle vastasit, mutta luuletko, että ostajaehdokkaat uskoisivat aaveisiin?Lähinnä pitäisivät asiaa vitsinä.
Sen verran näyttää löytyvän henkiin uskovia, että mistä sitä tietää vaikka hekin uskoisivat. Vai jahtaako räyhähenget vain niitä, ketkä niihin uskovat? Jos ei usko, niin on turvassa. Kätevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nykyinen suhde.
Tavattiin vasta myöhäisellä iällä 40v.Meillä molemmilla oli kokoajan outo tunne että tunnetaan. Sit tää vyyhti alkoi purkautua ja nyt tulee se yliluonnollinen osuus.
Me ollaan vietetty vauva aika/ varhaisvuodet kesät lähes naapurissa. Me ollaan oltu lukuisissa tapahtumissa Suomessa samaan aikaan, tyyliin Ruisrock/ Kalevan kisat, konsertit ymtm. Ja me ollaan oltu samassa lentokoneessa ulkomaille 2 reissulla.
Me ollaan kierretty koko elämämme toisemme lähellä vaikka ollaan synnytty ihan eri alueilla ja asuttu elämämme ihan eri paikoissa.Me ollaan myös ihan samanlaisia ihmisiä, samat harvinaiset harrastukset. Sama musiikki/ elokuva maku. Samankaltainen seurustelu historia. Sama vuorokausi rytmi.
Ihan kuin olisi tavannut identtinen kaksosensa.Mielenkiintoista, ehkä tämä oli kohtalon tarkoitus. Mutta eräs seikka tekstissäsi pistää silmään. Jos olette vauvana ja varhaisvuosina olleet melkein naapureina, niin mitenkäs se sopii siihen, että olette syntyneet ihan eri alueilla ja eläneet eri paikoissa? Vai sattuiko molempien perheet muuttamaan heti teidän syntymänne jälkeen naapureiksi?
Puolison vanhemmat osti kesäpaikan lähes mun vanhempien naapurista. Pitivät muutaman vuoden ja möivät pois.
Faktaa, vai puhetta?
Faktaa. Meidän vanhemmat muistivat toisensa kun alettiin kysellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nykyinen suhde.
Tavattiin vasta myöhäisellä iällä 40v.Meillä molemmilla oli kokoajan outo tunne että tunnetaan. Sit tää vyyhti alkoi purkautua ja nyt tulee se yliluonnollinen osuus.
Me ollaan vietetty vauva aika/ varhaisvuodet kesät lähes naapurissa. Me ollaan oltu lukuisissa tapahtumissa Suomessa samaan aikaan, tyyliin Ruisrock/ Kalevan kisat, konsertit ymtm. Ja me ollaan oltu samassa lentokoneessa ulkomaille 2 reissulla.
Me ollaan kierretty koko elämämme toisemme lähellä vaikka ollaan synnytty ihan eri alueilla ja asuttu elämämme ihan eri paikoissa.Me ollaan myös ihan samanlaisia ihmisiä, samat harvinaiset harrastukset. Sama musiikki/ elokuva maku. Samankaltainen seurustelu historia. Sama vuorokausi rytmi.
Ihan kuin olisi tavannut identtinen kaksosensa.Mielenkiintoista, ehkä tämä oli kohtalon tarkoitus. Mutta eräs seikka tekstissäsi pistää silmään. Jos olette vauvana ja varhaisvuosina olleet melkein naapureina, niin mitenkäs se sopii siihen, että olette syntyneet ihan eri alueilla ja eläneet eri paikoissa? Vai sattuiko molempien perheet muuttamaan heti teidän syntymänne jälkeen naapureiksi?
Puolison vanhemmat osti kesäpaikan lähes mun vanhempien naapurista. Pitivät muutaman vuoden ja möivät pois.
Faktaa, vai puhetta?
Faktaa. Meidän vanhemmat muistivat toisensa kun alettiin kysellä.
Voiko olla mahdollista että jompi kumpi teistä on syrjähypyn tulos ja olettekin puolisisaruksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nykyinen suhde.
Tavattiin vasta myöhäisellä iällä 40v.Meillä molemmilla oli kokoajan outo tunne että tunnetaan. Sit tää vyyhti alkoi purkautua ja nyt tulee se yliluonnollinen osuus.
Me ollaan vietetty vauva aika/ varhaisvuodet kesät lähes naapurissa. Me ollaan oltu lukuisissa tapahtumissa Suomessa samaan aikaan, tyyliin Ruisrock/ Kalevan kisat, konsertit ymtm. Ja me ollaan oltu samassa lentokoneessa ulkomaille 2 reissulla.
Me ollaan kierretty koko elämämme toisemme lähellä vaikka ollaan synnytty ihan eri alueilla ja asuttu elämämme ihan eri paikoissa.Me ollaan myös ihan samanlaisia ihmisiä, samat harvinaiset harrastukset. Sama musiikki/ elokuva maku. Samankaltainen seurustelu historia. Sama vuorokausi rytmi.
Ihan kuin olisi tavannut identtinen kaksosensa.Mielenkiintoista, ehkä tämä oli kohtalon tarkoitus. Mutta eräs seikka tekstissäsi pistää silmään. Jos olette vauvana ja varhaisvuosina olleet melkein naapureina, niin mitenkäs se sopii siihen, että olette syntyneet ihan eri alueilla ja eläneet eri paikoissa? Vai sattuiko molempien perheet muuttamaan heti teidän syntymänne jälkeen naapureiksi?
Puolison vanhemmat osti kesäpaikan lähes mun vanhempien naapurista. Pitivät muutaman vuoden ja möivät pois.
Faktaa, vai puhetta?
Faktaa. Meidän vanhemmat muistivat toisensa kun alettiin kysellä.
Tää koko meidän juttu on niin outo ettei mitään järkeä.. Miettikääs mikä on odotusarvo sille että ollaan oltu Kanarialla 10v sitten samaan aikaan, lennetty sinne ja takaisin samalla koneella.
Toisen kerran oltiin Turkissa eri puolilla mut samoilla lennoilla.
Pidän kyllä omituisena sitäkin että ollaan oltu samassa Metallican konserttissa 90 luvulla..
Näitä ns tapaamisia kun ollaan mietitty niin mulle on tullut tosi vahva mielikuva että mä olisin kiinnittänyt häneen huomiota lentokentällä.
Isä sanoi aikoinaan minulle näin.
Olin itse tuolloin tapahtuessa 11vuotias.
Eli ukkimme oli tässä taphtuneessa.
Kävi niin että ukkimme valitti mahakipuja lääkärille oli jo maha mustunut osittan, Lääkäri määräsi buranaa ja kotiin (huomautan että ukkini oli sodan käynyt eikä mennyt lääkäriin koskaan turhaan). Piti olla helvetilliset kivut. No lääkäri lähetti ukit kotiin, jossa se sitten kuoli tulevana yönä. Syy suolitukos ja siitä levinnyt bakteeri (kuoli siis hoitovirheeseen sai korvaukset mummoni joka jäi leskeksi). No mutta kuitenkin ukkini kuolemasta meni yksi päivä. Olin ulkona leikkimässä ja menin takaisin sisälle, niin isäni oli ihan kalpea ja tärisi? Setänikin tuli juuri paikalle kysyttiin että mikä helvetti se sinulla on?. Isä seisoi vakavana ja sanoi että ukki (hänen isä) siis käveli keittiiöön ja pyyhki pölyjä pukunsa olalta (sama musta puku joka oli aina päällä). Ukki ei ollut puhunut mitään kävellyt vain ja pyykinyt pölyjä pukunsa olalta kunnes kadonnut. Isä oli täysissä ruumiin ja sielun voimissaan tuon tapahtuessa ja kertoi ihan vakavalla naamalla sen. Hän sanoi että ei tiedä mitä ajatella kuolemasta enää tuon jälkeen. Kuoli toki itsekkin myöhemmin mutta se on toinen juttu se.
Itse en ole nähnyt enkä kuullut. Unihalvauksia useita muttei creepyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani oli tuolloin noin 2,oli talvi ja tultiin aika myöhään illalla kotiin, luhtitalon toiseen kerrokseen johon noustiin kapeita portaita ja äkkiä poika alkoi vilkutella sekä hokea "moi tyttö,tyttö tuu" sinne portaisiin päin. Ei siellä ollut mitään tyttöä. Äkkiä vaan poika sisään ja ovi kiinni!
Exsä, oli todella yliluonnollinen😕
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukuni kesämökillä on vuosikymmenten saatossa tapahtunut itsemur ha myrkkymarjoja syömällä (en tiedä voiko olla totta,en tunne marjoja niin hyvin mutta sen tiedän että tämä nainen kuoli) joskus 40/50 luvulla sekä tapaturmainen hukkuminen 70luvulla. Lisäksi 80luvulla satanismista innostunut serkkuni pelasi siellä spritismiä ja hänen piirtämiään symboleita on kuulemma yhä tapetin alla vinttihuoneessa.
Paikka on kaunis,mutta synkkä. Ja ilmeisesti moni on siellä kokenut kaikenlaista mutta näistä ei puhuta.
Paitsi että lapset puhuvat. Samoin juopuneet aikuiset.
17vuotiaana menimme sinne kahdestaan poikakaverin kanssa. Kerroin hänelle kummittelusta mutta nauroi vain. Ei nauranut enää siinä vaiheessa kun kuulimme kopinaa vintin portaista,kuin joku kulkisi sorkilla siellä. Ei se ihmiseltä kuulostanut. Mentiin tupakalle ja mietittiin mitä tehdä. Kumpikin oli sitä mieltä ettei yöksi jäädä vaikka se oli ollut tarkoitus. Pelotti liikaa.
Pois lähtiessämme näimme kynttilänvaloa saunan ikkunassa. Emme menneet katsomaan.
Ihmiset on yksinkertaisesti tolloja kun leikkivät pimeyden asioiden kanssa,sitä naureskellaan ja vitsaillaan kunnes ei enää vitsailla,pahimmassa tapauksessa joutuu itse riivaajan kohteeksi ja demoni tulee asumaan "sisälle", se kiduttaa niinkauan kunnes ihminen menehtyy.
Tylsänä faktantarkistajana kysyn heti kärkeen, että mitä myrkkymarjoja Suomessa kasvaa? Ja toinen juttu, mainitsit satanismin. Sitä ei pidä sekoittaa saatanpalvontaan. Satanismi on filosofia, saatanan palvonta taas keskenkasvuisten huomion herättämistä. Katsokaa, uskallan piirtää pentagrammin!
Kerrotko vielä esimerkin missä joku on joutunut riivaana kohteeksi ja demoni tullut asumaan sisälle? Vai onko tämäkin kuultu kaverilta, jonka serkun mummon siskolle oli käynyt näin joskus jossain?
Jos huomasit epäilin itsekin tuota itsemur haa marjoilla mutta kuulemma pensas revittiin myöhemmin irti,etteivät lapset söisi niitä vahingossa.
Pentagramin piirtely tuskin haittaa mitään mutta tämä serkku meni tosiaan kiinnostuksessaan niin pitkälle,että oli pelannut spritismiä . En tiedä tapahtuiko silloin mitään mutta tästä pelistähän on varoiteltu kauan että älkää kokeilko,kun ties mikä voi vastata.
Saattoihan siellä vintin portaissa jyskiä vaikka naapurin vuohi joka oli teleportannut itsensä seinän läpi ja tanssi lambadaa portaissa. Ja sitten meni saunaan. En tiedä, mutta kuvitelmaa se ei ollut.
Jokuhan tuossa aiemmin jo listasi Suomessa kasvavat myrkkymarjat. Tiedän toki nuo, mutta haluatko sinä tai joku muu kertoa, että miten niillä tehdään itsemurha? Vatsanväänteitä ja ripulia ainakin saa.
Tähän tarinaan sopii todella hyvin, että justiin tuo marjapensas on hävitetty. Kuinkas muutenkaan.
Spiritismistä sanon vain sen, että kun sitä kokeillaan siten, että osallistujien silmät on sidottu, ei vastauksista saa mitään järkevää. Lasi tai osoitin ei tahdo edes osua kirjaimien päälle, saati sitten muodosta mitään järjellistä sanaa. Jännää sen pelaaminen toki teineille on.
Turha minulle on viisastella millään teleporttivuohilla. En minä siitä mitään sanonutkaan. Tuolle voi olla mitä tahansa selityksiä, kuten vaikka vaan vanhan talon "eläminen" ilmankosteuden ja lämpölaajentumisen johdosta. Aika paljon todennäköisempää kuin kummitus, vai mitä?
Miksi sinä vähättelet kokemuksia joita on vuosien aikana ollut useilla ihmisillä ? Kokemuksia joista sitten avaudutaan juovuksissa tai vahingossa vaikka muuten on oltu hys hys koska ei haluta hullun mainetta eikä pelotella lapsia. En tiedä kummmitteleeko siellä se hukkunut uimari vai spristismillä houkuteltu piru vai onko tontilla ollut intiaanien hautausmaa,mutta jotain siellä on. Tervetuloa itse kokeilemaan!
Kun minä ja poikakaverini koimme kokemuksemme emme ajatelleet mitään mörköjä vaan pussaillimme onnellisina,kunnes se saamarin kopina alkoi . Emme uskaltaneet avata verhoa jonka takana portaikko oli ja katsoa,mikä siellä juoksee edes takaisin vaan mielummin häivyimme. Ja sitten vielä se hiton kynttilä. Ikivanhassa lukitussa pihasaunassa.
En tarkoita vähätellä, vaan kyseenalaistan. Kokemus on oikea ja pelottava, mutta aiheuttaja satavarmasti joku arkinen ja tylsä. Osaatko sanoa miksi näitä pelottavai tapahtumia on useimmiten yöllä tai muuten pimeällä? MIksi juuri koskaan aaveet ei esiinny ja koputtele kirkaassa päivänvalossa?
Nuo narinat ja kopinat kuuluu iltaisin tai öisin yleensä siksi, että päivällä lämpötila ja kosteus on eri kuin yöllä. Samat narinat ja kopinat kuuluu helposti aamupäivälläkin kun samat ilmiöt toimivat päin vastoin. Tällöin on yleensä muuta meteliä tai tekemistä eikä niitä kuuntele samalla tavalla kuin hiljaisessa ja pimeässä illassa.
Voit kokeilla ihan itse pelata spiritismiä silmät sidottuna. Vaikka niin, että sinä katsot ja kirjaat ylös mitä vastauksia muut sokkona pelaajat saavat. Voin kertoa että ei yhtään mitään. Miksi piru ei yhtäkkiä osaakaan kirjoittaa kun pelaajat eivät näe kirjaimia ja/tai numeroita?
Minäkin muistan nähneeni tuomoisen kynttilän valon tyhjästä talosta. Kun seuraavana iltana mentiin uudestaan katsomaan, tajuttiin, että valo olikin heijastus. Sen näkeminen riippui siitä missä seisoi. Kokemus oli pelottava ennenkuin hoksattiin syy.
Kyllä niitä ilmiöitä on päivänvalossakin. Esim. Kissa raapi suljettua ovea oven toisella puolella olevassa huoneessa. Äiti ja minä kuulimme äänen ja näimme, miten ovi liikkui, kuin jokin kissan tyylinen yrittäisi saada sitä auki. Meillä oli vain yksi kissa ja se oli silloin meidän kanssa samassa huoneessa. Äiti ja minä ihmettelimme molemmat, mistä on kyse. Kun avasimme oven, niin sen toisella puolella ei ollut ketään, ei eläintä eikä ihmistä.
Siinå talossa tapahtui useampia tuon tapaisia juttuja. Emme yleensä pelästyneet niistä, mutta ihmettelimme, että mitä nyt taas.
Jos noista kertoo, niin yleensä kukaan ei halua uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukuni kesämökillä on vuosikymmenten saatossa tapahtunut itsemur ha myrkkymarjoja syömällä (en tiedä voiko olla totta,en tunne marjoja niin hyvin mutta sen tiedän että tämä nainen kuoli) joskus 40/50 luvulla sekä tapaturmainen hukkuminen 70luvulla. Lisäksi 80luvulla satanismista innostunut serkkuni pelasi siellä spritismiä ja hänen piirtämiään symboleita on kuulemma yhä tapetin alla vinttihuoneessa.
Paikka on kaunis,mutta synkkä. Ja ilmeisesti moni on siellä kokenut kaikenlaista mutta näistä ei puhuta.
Paitsi että lapset puhuvat. Samoin juopuneet aikuiset.
17vuotiaana menimme sinne kahdestaan poikakaverin kanssa. Kerroin hänelle kummittelusta mutta nauroi vain. Ei nauranut enää siinä vaiheessa kun kuulimme kopinaa vintin portaista,kuin joku kulkisi sorkilla siellä. Ei se ihmiseltä kuulostanut. Mentiin tupakalle ja mietittiin mitä tehdä. Kumpikin oli sitä mieltä ettei yöksi jäädä vaikka se oli ollut tarkoitus. Pelotti liikaa.
Pois lähtiessämme näimme kynttilänvaloa saunan ikkunassa. Emme menneet katsomaan.
Ihmiset on yksinkertaisesti tolloja kun leikkivät pimeyden asioiden kanssa,sitä naureskellaan ja vitsaillaan kunnes ei enää vitsailla,pahimmassa tapauksessa joutuu itse riivaajan kohteeksi ja demoni tulee asumaan "sisälle", se kiduttaa niinkauan kunnes ihminen menehtyy.
Tylsänä faktantarkistajana kysyn heti kärkeen, että mitä myrkkymarjoja Suomessa kasvaa? Ja toinen juttu, mainitsit satanismin. Sitä ei pidä sekoittaa saatanpalvontaan. Satanismi on filosofia, saatanan palvonta taas keskenkasvuisten huomion herättämistä. Katsokaa, uskallan piirtää pentagrammin!
Kerrotko vielä esimerkin missä joku on joutunut riivaana kohteeksi ja demoni tullut asumaan sisälle? Vai onko tämäkin kuultu kaverilta, jonka serkun mummon siskolle oli käynyt näin joskus jossain?
Jos huomasit epäilin itsekin tuota itsemur haa marjoilla mutta kuulemma pensas revittiin myöhemmin irti,etteivät lapset söisi niitä vahingossa.
Pentagramin piirtely tuskin haittaa mitään mutta tämä serkku meni tosiaan kiinnostuksessaan niin pitkälle,että oli pelannut spritismiä . En tiedä tapahtuiko silloin mitään mutta tästä pelistähän on varoiteltu kauan että älkää kokeilko,kun ties mikä voi vastata.
Saattoihan siellä vintin portaissa jyskiä vaikka naapurin vuohi joka oli teleportannut itsensä seinän läpi ja tanssi lambadaa portaissa. Ja sitten meni saunaan. En tiedä, mutta kuvitelmaa se ei ollut.
Jokuhan tuossa aiemmin jo listasi Suomessa kasvavat myrkkymarjat. Tiedän toki nuo, mutta haluatko sinä tai joku muu kertoa, että miten niillä tehdään itsemurha? Vatsanväänteitä ja ripulia ainakin saa.
Tähän tarinaan sopii todella hyvin, että justiin tuo marjapensas on hävitetty. Kuinkas muutenkaan.
Spiritismistä sanon vain sen, että kun sitä kokeillaan siten, että osallistujien silmät on sidottu, ei vastauksista saa mitään järkevää. Lasi tai osoitin ei tahdo edes osua kirjaimien päälle, saati sitten muodosta mitään järjellistä sanaa. Jännää sen pelaaminen toki teineille on.
Turha minulle on viisastella millään teleporttivuohilla. En minä siitä mitään sanonutkaan. Tuolle voi olla mitä tahansa selityksiä, kuten vaikka vaan vanhan talon "eläminen" ilmankosteuden ja lämpölaajentumisen johdosta. Aika paljon todennäköisempää kuin kummitus, vai mitä?
Miksi sinä vähättelet kokemuksia joita on vuosien aikana ollut useilla ihmisillä ? Kokemuksia joista sitten avaudutaan juovuksissa tai vahingossa vaikka muuten on oltu hys hys koska ei haluta hullun mainetta eikä pelotella lapsia. En tiedä kummmitteleeko siellä se hukkunut uimari vai spristismillä houkuteltu piru vai onko tontilla ollut intiaanien hautausmaa,mutta jotain siellä on. Tervetuloa itse kokeilemaan!
Kun minä ja poikakaverini koimme kokemuksemme emme ajatelleet mitään mörköjä vaan pussaillimme onnellisina,kunnes se saamarin kopina alkoi . Emme uskaltaneet avata verhoa jonka takana portaikko oli ja katsoa,mikä siellä juoksee edes takaisin vaan mielummin häivyimme. Ja sitten vielä se hiton kynttilä. Ikivanhassa lukitussa pihasaunassa.
En tarkoita vähätellä, vaan kyseenalaistan. Kokemus on oikea ja pelottava, mutta aiheuttaja satavarmasti joku arkinen ja tylsä. Osaatko sanoa miksi näitä pelottavai tapahtumia on useimmiten yöllä tai muuten pimeällä? MIksi juuri koskaan aaveet ei esiinny ja koputtele kirkaassa päivänvalossa?
Nuo narinat ja kopinat kuuluu iltaisin tai öisin yleensä siksi, että päivällä lämpötila ja kosteus on eri kuin yöllä. Samat narinat ja kopinat kuuluu helposti aamupäivälläkin kun samat ilmiöt toimivat päin vastoin. Tällöin on yleensä muuta meteliä tai tekemistä eikä niitä kuuntele samalla tavalla kuin hiljaisessa ja pimeässä illassa.
Voit kokeilla ihan itse pelata spiritismiä silmät sidottuna. Vaikka niin, että sinä katsot ja kirjaat ylös mitä vastauksia muut sokkona pelaajat saavat. Voin kertoa että ei yhtään mitään. Miksi piru ei yhtäkkiä osaakaan kirjoittaa kun pelaajat eivät näe kirjaimia ja/tai numeroita?
Minäkin muistan nähneeni tuomoisen kynttilän valon tyhjästä talosta. Kun seuraavana iltana mentiin uudestaan katsomaan, tajuttiin, että valo olikin heijastus. Sen näkeminen riippui siitä missä seisoi. Kokemus oli pelottava ennenkuin hoksattiin syy.
Kyllä niitä ilmiöitä on päivänvalossakin. Esim. Kissa raapi suljettua ovea oven toisella puolella olevassa huoneessa. Äiti ja minä kuulimme äänen ja näimme, miten ovi liikkui, kuin jokin kissan tyylinen yrittäisi saada sitä auki. Meillä oli vain yksi kissa ja se oli silloin meidän kanssa samassa huoneessa. Äiti ja minä ihmettelimme molemmat, mistä on kyse. Kun avasimme oven, niin sen toisella puolella ei ollut ketään, ei eläintä eikä ihmistä.
Siinå talossa tapahtui useampia tuon tapaisia juttuja. Emme yleensä pelästyneet niistä, mutta ihmettelimme, että mitä nyt taas.Jos noista kertoo, niin yleensä kukaan ei halua uskoa.
No siellähän oli luultavasti rotta. Tuholaistorjunta auttaa tuohon yliluonnollisuuteen. Siihen on syynsä miksi noihin ei kaikki usko.
Kävin nuorena selvänäkijällä.Halusin tietää onko selvänäköisyyttä olemassa,vai ovatko kaikki huijareita.Ihmettelin kun näkijä tiesi monia asioita,vaikka en kertonut itsestäni mitään.Esim hän tiesi että olen naimisissa,millainen ammatti miehelläni on,millaista työtä tekee,luonne ym.Lisäksi kertoi että olemme käyneet lääkärissä lapsettomuuden takia.Kertoi että" sieltä täytyy ottaa veitsellä jotain pois,,"sitten saame 2 lasta.Minulla on ne lapset 32 vuotiaana.Näin tapahtui,minulle tehtiin koekaavinta.Heti sen jälkeen ruupesin odottamaan tytärtämme.Toinen lapsi ,poika syntyi kun olin 31 vuotias.Eli 32 vuotiaana minulla oli 2 lasta.En puhunut mitään,mitä lääkärin pitäisi tehdä,he päättivät itse siitä naistenklinikallla.Myöhemmin ( olen hoitaja) eräs potilas halusi ennustaa meille hoitajille.Luulinnettä se on leikkiä.Mutta hän tiesi tarkasti monista asioista,ja esim osasi kertoa läheisistä ihmisistä ulkonäöstä,asioista joista en ollut kertonut kenellekään.Tiesi että poikani on vakavasti sairas.Kertoi tyttäreni tulevaisuudessa opiskelevan yhteiskunnallista alaa,ja opiskelee pitkälle.Tyttäreni on vt maisteri,ja väiellyt tohtoriksi.Pajon jäi kertomatta,mutta oikeasti tallaista selvänäköisyyttä on olemassa.Ei näin tarkkaan asioista voi tietää,kun eivät tietäneet edes nimemeäni ja asuinpaikkaani.
EN siis kertonut näkijöille mitään itsestäni tai elämästäni.Silti tiesi tosi paljon,jotkut asiat meni väärin.Esim että tulen matkustamaan paljonnyhdysvaltoihin ja että tulen esiintymään jossain.Tyttäreni on matkustanut paljon yhdysvalloissa,ja luennoi yliopistossa.Ehkä hän sekoitti ninut tyttäreeni. En edes tiennyt että potilaamme oli selvänäkijäkijä.Joku kertoi siitä minulle jälkeenpäin.Hänellä oli ollut aivoverenvuoto,ja ajattelin ettei hän mitään tiedä.Hänellä oli päällikkötasoinen siviiliammattikin.Potilas ei elänyt enää pitkään sen jälkeen kun oli päässyt pois sairaalasta.Molemmat näkijät oli naisia.
En ole koskaan ajatellut, että ne häiriköijät olisivat murhattuja, vaan pikemminkin ne ovat niitä murhaajia tai muuten alhaisia henkiä, jotka tykkäävät pelotella ihmisiä. Tai muuten vain sellaisia, jotka eivät ole menneet eteenpäin taivaaseen. Poltergeistit ovat sitten kokonaan eri asia, ne eivät ole ihmisten henkiä ollenkaan vaan pahoja henkiä.
Muuten sellaisia neutraaleja ihmisten henkiä voi liikuskella siellä täällä, eivät ne kaikki ketään pelottele tai tömistele, ovat vaan ikäänkuin ohikulkumatkalla tai kåymässä.