Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Tutustuin ihmiseen joka on rehellinen ja aito. Hänern pystyy luottamaan. Se on elämäni yliluonnollisin asia. En ikinä uskonut että tuota ihmistyyppiä on olemassa.

Minulle on koko ikäni sattunut asioita, joita moni voisi pitää yliluonnollisina, mutta jotka varmaankin ovat ihan luonnollisia. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että täällä käy jatkuvasti maan ulkopuolista väkeä ja heillä on sellaista teknologiaa, että emme näe heitä. Olen nimittäin usein puoliksi herännyt jostain avaruusaluksesta, ennen kuin ovat vaivuttaneet minut uudelleen uneen. Tekevät meille jotain testejä ja palauttavat sitten kotiin. Tätä tapahtui useammin kun asuin yksin. Nämä muiden ihmisten näyt ja silmäkulmissa tapahtuvat varjot voivat olla näitä maan ulkopuolisia vieraita.

Itsellä on kanssa ollut kohtaamisia joidenkin avaruusolioiden kaltaisten olentojen kanssa, mutta he ovat olleet todella hyväntahtoisia ja pikemmin lähettäneet parantavaa energiaa luokseni. Kohtaamiset tapahtuvat jossain astraalitasolla, eli vain tietoisuuteni on heidän luonaan ja vartalo pysyy tiukasti kyllä maan päällä.

Käyttäjä40788 kirjoitti:

Ihmettelin vuonna 2019 kummaa tietoisuuttani, kerkesin useammalle henkilölle kertoa tuntemuksiani, että jotain vuonna 2020 taphtuu koko maapalloon. No sehän olikin korona, en sitä silloin osannut tulkita. Olen sen jälkeen kerennyt hoksata meteoriitit unissani ja pitänyt ne pienenä uhkana ja kerennyt kertoa niistä ihmisille, eli pieni ennustaja mutta en ennakkoon osaa kaikkea kertoa

Meteoriitit. Mihin ne on osuneet?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin tositapahtumissa? Mitään 'yliluonnollista' ei ole koskaan todistettu faktaksi. Muistan miten isoisäni kertoi maalaistollojen luulevan lapsen haamun itkevän metsässä. Isoisäni huomasi tarkistaessaan tätä 'yliluonnollista ilmiötä' lähinnä tuulen paukuttavan oksia.

Myös kettu, ilves, viirupöllö ja kiimaiset hirvieläimet pitävät ihan järjetöntä kirkunaa. Kuin joltain sahattaisiin kaulaa poikki. Ei kannata muuttaa metsään jos on pimeänpelkoinen tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havahduin teinipoikana eräänä päivänä onkohan tuleva vaimoni syntynyt,

Meni reilu 30 vuotta,

Kun selvisi että hän oli syntynyt samana päivänä kun asiaa mietin

Itse havahduin teinipoikana kerran yliluonnollisen valtavaan jöpötykseen, ja mietin voiko näin kovaa jöpötystä ollakaan! Jokaisena jöpötyksen vuosipäivänä asiaa ajattelen. Nykyään yhä suuremmalla haikeudella koska vuosipäivä on tavallaan muuttunut muistopäiväksi.

Mikä Suomessa on vikana, kun tätä tällaista juttua on aina ja kaikkialla. Kirjoittaja, miksi kirjoitit noin?

Ei Suomessa ole mitään vikaa, tuo kirjoittaja vain on yksinäinen pöljäke.

Heräsin aamulla ja jostain mieleeni tuli laulaja, jolla parantumaton sairaus.

En kuuntele hänen musiikkiaan enkä ole sitä kuullut siis koskaan, lehdestä vain olin aikoja sitten lukenut hänestä. Aamulla ekana mielessä oli, mitähän hänelle kuuluu nyt. En ymmärrä mistä sellainen tuli mieleen.

Avasin nettihesarin ja siinähän hän oli etusivulla, vielä hyvissä voimissa näytti olevan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelottavat kummitukset ovat

AINA VENTOVIERAITA

AINA ÄKKIKUOLLEITA

YLEENSÄ VANHOISSA TALOISSA

Miksi kiltit kummitukset on

AINA OMIA LÄHEISIÄ

OMIA LEMMIKKEJÄ

voisko joku selittää???

Kiltit kummitukset ovat olleet näkijälle kilttejä jo eläessään.

ja haluavat vierailullaan kertoa että kaikki on ok..

joko ymmärrät?

Oikeastihan nämä ovat harha-aistimuksia. Alitajunta joko rauhoittelee tai varoittaa. Valveunia.

tapahtui kuukausi sitten.

Näin unta sedästäni. Mun setä oli 45-vuotias entinen YK:n rauhanturvajoukkojen upseeri.

Hän harrasti paljon liikuntaa ja urheilua, ratsastusta, kuntosalia ja joukkuelajeja. Hän ei polttanut ja huumaavista aineista hän käytti muutaman saunaoluen. Hän oli täysin terve ja fyysisesti ikäisekseen huippukunnossa.

Näin unessa, miten hän seisoi ovella nuorena ja komeana yk- uniformussaan ja tervehti mua hymyillen. Äkkiä hän pusersi rintaansa ja vaipui maata kohti.

Heräsin siinä samassa ja olin järkyttynyt. En saanut unta vähään aikaan.

Aamulla sain viestin, että mun setä oli yön aikana kuollut yllättäen. Sanoin heti että sydänkohtaus! Äiti ihmetteli, että mistä voin sen tietää.

Korjattavaks tullut mersu ei ollutkaan ihan über mätä

Seisoin kaupan käytävällä ja valikoin ostoksia hyllyltä, katsahdin sivulle ja lähelleni oli tullut hlö, joka näytti exältäni, katsoin vielä toisen kerran, mutta en tunnistanut häntä (about 20 vuotta viime näkemästä). Käänsin selkäni hänelle edetäkseni käytävällä, tunsin hennon hipaisun kyljessäni, mutta kun käännyin ja vilkaisin taakse, hlö oli jo kaukana menossa pois päin minusta.Kummallinen fiilis jäi.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kaikki on selitettävissä jollakin, vaikka selitystä ei tietäisikään, eikä mikään ole "yliluonnollista" (koska kaikki mikä tapahtuu - vaikkakin sitten ihmisen pään sisässä -, tapahtuu, eli toisin sanoen on luonnollista)

Iso osa näistä "henkiolentojutuista" on deja vu-ilmiön käänteinen muoto: jälkeenpäin ollaan muistavinaan, että nähtiin unta, puhuttiin jostain, tapahtui jotain, mikä oikeasti tapahtui heti läheisen kuoltua tms. Kronologia menee sekaisin. Sitäpaitsi muistikuvat ovat epämääräisiä, ja aivot tarkentavat niitä loogisempaan suuntaan. Valikoiva havaitseminen ja selektiivinen muistaminen yhdistyvät.

Kellarin hirviötä ei ole, kyse on vedosta, joka paiskasi oven kiinni, ja se sama ilmavirta, ylipaine, tietenkin suhisee poistuessaan kellarin tuuletushormista. Lisäksi ihminen voi kuulla oman verenkiertonsakin, kin korvat ovat lukossa ilmanpaineen vaihtelusta tai korvatulpista.

Kaikki tämä on ihmisen normaalia aivotoimintaa, jota suggestioalttiit itse tuottavat itselleen lohduksi tai ties mistä syystä, jonka alitajunta ja yksilön tunne-elämä itse tietää.

Nämä tosiaan tapahtuvat, mutta luonnollisia ilmiöitä yhdistellään sekaisin mielikuvituksen, unien ja selektiivisten muistojen kanssa.

Astiat kolisevat kaapissa kun painovoima noihin vaikuttaa ja hiukan epämääräisesti toisiaan vasten asetellut kipot tiskin jälkeen kuivuvat ja jäähtyvät. Kitka muuttuu ja kippo valahtaa.

Sähkölaitteet reagoivat verkon jännitepiikkeihin, monissa on kondensaattori, joka varastoi sähköä vaikkei laite ole päällä tai seinässä ja esim. lämpötilanvaihdos tai ilmankosteus saa jännitteen purkautumaan ja kello käy hetken.

Vierailija kirjoitti:

Löytyy viitteitä siitä että itse Simon Magus työskentelee tällä palstalla.

ei, se on Nico-Petteri Magus, pojanpojanpoika.

Vierailija kirjoitti:

Mä näin tässä ehkä pari vuotta sitten ufon näköisen lentävän lautasen taivaalla Helsingissä. Jäin tuijottamaan sitä aika pitkään koska yritin saada selvää mikä se oikeasti on.. kun eihän se ufo voi olla. Mutta en saanut selville mikä se oli. Epäilin jotain lentoon lähtenyttä rinkelin muotoista muovin tai paperin palaa? Ehkä rakennustyömaalta tuuli vienyt mukanaan?

Mökkinaapurilta sieppasi trombi mukuloiden tyhjän kahluualtaan pihalta. Se vei myös kuivaa pyykkiä narulta ja kuivaa heinää seipäiltä. Näitä sitten roikkui keskellä järveä kulkevan sähkölinjan päällä herättämässä kummastusta. Kahluuallas ylitti kuulemma järven ja lensi niin kauas, ettei löydetty. Naapuri souti järven vastarannalta meidän puolelle sitä etsimään.

Hyvinkin on voinut joku sitäkin roinaa luulla ufoksi, me ei valitettavasti edes huomattu trombia saati sinistä muoviufoa, koska trombit on aika paikallisia ilmiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli yövuorossa ja lapsi mummolassa joten päätin nautti alkusyksyn illasta lukemalla kirjaa takapihan kuistilla riippumatossa. Fleecehousut ja villasukat jalassa, paksu huppari päällä ja huovan alla olin riippumatossa kuin pesässä ja tyytyväisenä aloin lukea kirjaa joka oli S. Kingin " Mersumies (joka kirjailijasta huolimatta ei ollut mikään yliluonnollinen kirja ja olin lukenut pahempiakin). Silti, siinä makoillessani aloin kuulla kaikkialta ympäriltäni kummallisia rasahduksia, kahahduksia  ja kolahduksia, jouduin monta kertaa laskemaan kirjan alas ja kurkottamaan kaulaa kuistin  kaiteen yli. Lopulta kuulin, tai luulin kuulleeni! selviä hiipiviä askeleita ja siinä vaiheessa riitti, syöksyin kirja kainalossa sisälle. En ole hermoheikko, enkä pelkää pimeää. En tiedä sainko tuolloin jonkun hetkellisen hermoromahduksen vai mitä.

Eläimet liikkuvat yöllä. Ne pitää välillä ällistyttävän reteesti ääntä kun arvelevat olevansa turvassa siellä pimeässä. Olen joskus luullut oksistossa rasahtelevaa oravaa hirveksi, se siinä määrin mekasti. Ja mökillä on "kävelty ja juostu" saunan ympäri pimeässä. Ilmeisesti kettu, supi tai kokonainen pentue. Samasta syystä teltassa on levotonta nukkua; villi luonto heittäýtyy turhan villiksi.

King on paha luettava pimeässä.

Tuli muuten mieleen tuosta aiemmasta "väliseinän raapimisesta machetella", että hiiret pääsevät yläpohjan kautta väliseiniin (kysehän oli rivitalosta, jos oikein muistan, eli kattorunko on puuta ja siinä hiirenmentäviä rakoja). Ne mahtuvat jopa sähköasennusputkiin ja niiden aukoista seinän sisään. Semmoinen pieni hiiriparka voi seinän sisään pudotessaan hyvinkin kuulostaa seinää raapivalta machetelta, kun yrittää tarrata johonkin kiinni.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli rankka lapsuus, vanhemmat riitelivät koko ajan, julkisesti ja kotona. Kaikki kiva meni aina pilalle, joulut, pääsiäiset, synttärit, risteilyt varsinkin.

Olin jotain 6 v ja nukuin kerrossängyn yläpedillä. Heräsin sitten, kun käytävän valo paistoi silmääni. Isä seisoi oviaukon kohdalla ja tuijotti minua, ilme muuttui tosi ilkeäksi, sitten hän nauraa käkätti kuin noita-akka ja ikäänkuin haihtui ilmaan.

Se nauru jäi soimaan korviini. Pelkäsin niin paljon, etten tiennyt, mitä tehdä. 

Menin lopulta pikkuveljeni viereen nukkumaan ja otin hänestä turvaa.

Käytävällä ei palanut enää valoa, vaan oli pimeää.

Luulen, että olin hyvin stressaantunut lapsi ja siksi tällainen näky.

En ikinä pystynyt luottamaan isääni, en vielä aikuisenakaan.

Vaikka isäni on käynyt sodat ja kaikki yritän ymmärtää.Muuta en voi antaa anteeksi hänen häijyyttään perhettänsä kohtaan. Aina vaan tulee vieläkin surullinen olo kun miettii lapsuutta. Ikuinen pelko ja ahdistus. 

Eikä tarvitsekaan antaa anteeksi. Päihdeongelma ja käytöshäiriöt sekä mielenterveysongelmat ovat hoidettavissa, ja jos niitä ei edes yritä saada hoidetuksi, suksikoon suolle.

Myönnän että hoitoon on vaikea päästä, mutta jo YRITTÄMINEN on merkki halusta parantua sen sijaan että vuodesta toiseen kiduttaa muita omilla möröillään kuten vaikkapa äitihullu tai huoris tekevät.

Luin jostain ja tiedän itsestänikin, että sotatraumat tuntuvat yhä. Ne on kivasti siirretty lapsille, lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille. Osittain varmaan silkkaa epigenetiikkaa, mutta isolta osin sitä, ettei kehdata myöntää ongelmia ja hankkia niihin apua, vaan mieluummin kiusataan puolisoa, perhettä ja muita lähimmäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ksksks kirjoitti:

Miksi uskovat viljelee raamatun lauseita mutta eivät ole valmiita tekemään mitään sen eteen et ihmisiä pelastuisi,, eli kohtaamaan ihmisiä arkielämässä ihan konkreettisesti,, meitä yksinäisiä itsemurhan ajattelijoita on paljon! Ei se et sanotaan et tunnusta syntisi Jeesukselle ja mitään ei kuitenkaan tapahdu auta mitään jos kukaan uskova ei ole valmis uhraamaan edes yhden sielun pelastuksen eteen

Itsemurhaa ajattelevien olen keskustellut, mutta ajatellut, että teen sen lähimmäisenrakkaudesta tätä ihmistä kohtaan enkä halua Raamatunlauseita mukaan, vaikka haluaisinkin.  Läsnäolo ja välittäminen on jo Jumalan työtä hankalassa tilanteessa olevalle ihmisen kohtaamisessa. 

Tekopyhyys ja Raamatun siteeraaminen on paljon helpompaa kuin aito käytännöllinen lähimmäisenrakkaus: vaikka se, että lähtee jakamaan ruokakasseja tai käyttää mummoparvea autolla kaupassa samalla kun käy itse.

Jeesus neuvoi auttamaan ihmisiä, käymään sairaiden luona, antamaan liiastaan köyhille. Ei niinkään käyttäytymään kuin fariseus, joka rintaansa hakaten kiekui, miten ihanaa on olla parempi kun tuo köyhä publikaani tuossa.

Tämä ei nyt liittynyt ketjun aiheeseen, mutta näitä tekohurskastelijoita tupsahtelee kuin sieniä sateella vähän joka ketjuun. Eivät osaa olla ylentämättä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi, mutta elektroniset laitteet menevät käsissäni sekaisin, jos kosken niihin kiukkuisena tai muuten jollain tapaa kiihtyneessä tilassa. Tätä tapahtuu todella, todella usein. Jos otan puhelimen suuttuneena käteen ja yritän käyttää sitä, se jumittaa. Jos yritän käyttää vaikkapa jotain yleistä kosketusnäyttöruutua, se tilttaa. Matkakorttilaitteet saan myös pois päältä. Tämä on todella ärsyttävää, koska noissa tilanteissa koneiden jumittaminen ärsyttää vielä enemmän. Pitää sitten vain odotella, että ne alkavat taas toimia. Joskus niitä pitää sytytellä ja sammutella, mutta yleensä ne alkavat taas hetken päästä toimia normaalisti.

En itse ole millään tapaa kiinnostunut mistään yliluonnollisista tai esoteerisista jutuista, mutta tämän otan ihan faktana, se ei enää edes hämmästytä millään tavoin. Olisi kyllä kiva tietää mistä se johtuu.

Vihapäissäs painelet nappeja liian lujaa/nopeasti, useamman kerran tai muuten hutiloiden. Meneehän ne laitteet tilttiin kun eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei tuossa mitään yliluonnollista ole. Rauhotat ittes ja toimit rauhallisesti, kaikki toimii. Koneetkin tarttee aikaa rekisteröidä pyynnöt.

Sama pätee meidän älylukkoihin. Eipä aukea, jos liian vikkelään tuuppaat avaimen lukkopesään. Se saa käyttövirtansa pikku dynamosta, joka on siinä lukkopesässä ja tekee sen verran sähköä, että lukko ja avain tunnistavat toisensa. Hosuminen kostautuu.

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui joskus 70-luvulla ennen kouluikää. Itsellani oli syyliä kädet täynnä ja mummu kutsui vanhemman mummelin kylään, jonka kanssa mentiin vesisateessa rännin alle ja tämä mummeli lausui loitsuja. Seuraavana aamuna ei syyliä enää ollut.

Ontelosyylät irtoaa itsekseen. Myös vereen kertyvät vasta-aineet hävittävät syyliä ja känsiä.

Loitsu toimi ehkä plasebona, ja elimistösi kävi virusta vastaan. Omat jalkapohjieni känsät hoituivat lapsena suht samoin menetelmin ( luin tuon faktan vasta-aineesta, ja ajattelin 'taikoa' ne uskon ja itse keksityn runon avulla pois).

Jep, siitä on näyttöä, että suggestio parantaa syylät (mulla oli niitä käsissä yli 200 ja kerran ehdin ne lääkkeellä penslata kun jo iso osa oli kadonnut).

Plasebo ja sen käänteisreaktio nosebo (kehitetään vakavat, kliiniset myrkytysoireet kalkkitableteista, kun on oltu lääkekoehenkilönä ja siinä ryhmässä, jolle annettiin plaseboa ja yritetty itsemurhaa näillä.) ovat todellisia ilmiöitä, joilla psyyke vaikuttaa elimistöömme. Veikkaan isointa osaa koronarokotteestakin koettuja "sivuvaikutuksia" suggestioherkkien itselleen suggeroimiksi ja tätä tukee tähänastinen selvityskin.

Jos ketä tämä kuvitteellinen sivuvaikutus kiinnostaa, tässä vertaisarvioitu lähde:

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://trepo.tuni…