Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
astraaliviuhahdus kirjoitti:
On yksi ja ainoa sellainen kokemus ja koska olen ns. erityisherkkä, niin kävin sen vuoksi myös terapiassa ja sain pari lääkettäkin. Nyt siitä on jo kohta 7 vuotta aikaa ja se oli ainutkertainen kokemus. Onneksi.
Katsoin aika yliväsyneenä TV:tä ja yritin vain pitää silmiä auki jakson loppuun asti. Sitten kun jakso päättyi käännyin selälleni, venyttelin ja suljin silmäni. Tunsin huimausta, mitä silloin tällöin yliväsyneenä tapahtuu, ja sitten siinä horrostelun aikana tunsin voimakkaan heitehuimauksen ja tunteen kuin olisin kiihdyttänyt kohti olohuoneen pääsyseinää. Mielenkiintoista tässä kokemuksessa oli se, että näin kuinka lähestyin seinän ja katon rajaa, aivan kuin olisin juossut sitä kohti. Tapettikuviot suurenivat näkökentässäni, kuin zoomattuna. Ja vieläkin mielenkiintoisemmaksi kokemus muuttui, kun siinä matkalla seinän "läpi" näin kuvioiden lisäksi tapetin reunassa numeroita, kirjaimia ja viivoja. Kun olin mennyt "läpi", kaikki pimeni, mutta silti koin sen pimeyden, niin kuin olisi valot sammutettu, ja sitten säpsähdin hereille ja jäin ihmettelemään asiaa. Ja sitten kokemus vasta muuttuikin "yliluonnolliseksi", kun kävin kurkkimassa sinne tapetin yläreunaan. Kyllä siinä naama valahti kalpeaksi ja alkoi polvet täristä, kun näin numeroilla ja kirjaimilla oleva koodin, tyyliin "RTO83-PTR-B1..." jotain tuohon suuntaan... juuri sen tapaisena kuin sen "läpi mennessäni" näinkin. Se on sen verran pientä tekstiä, että sitä ei näe ennen kuin kiipeää jakkaralle ja katsoo lähemmin. Sitä olen yrittänyt vuosia järkeillä, että olisin sen joskus nähnyt ja se on jäänyt alitajuntaani. En kuitenkaan koskaan keksinyt tai muistanut sellaista, että olisin siellä kiipeillyt. Minä en ole asentanut ko. tapettia, eikä siellä ole paikkaa valaisintakaan ripustaa. Pitkään jaksoin etsiä ja mietiskellä jotain, joka olisi vapauttanut minut pelko ja paniikkikohtauksista. Pahimmillaan sydän on hakannut niin kovaa, että oireet oli kuin infarktissa... puristavaa kirvelyä ja poltetta. Vaikka olen realisti ja ateisti, niin se jätti kyllä vuosiksi inhottavan kalvavan tunteen, että onkohan sittenkin jotain paljon suurempaa ja pelottavampaa maallisen tietämyksemme takana. Enpä ole katsellut edes mitään "piruleffoja" sen jälkeen.
Tuosta muistui mieleen kokemus nuoruudesta, kun olin yötä kaverini luona. Olin heräämässä unesta, jossa leijuin kaverini huoneessa ja katsoin huoneen toisella puolella olevasta kelloradiosta ohi kulkiessani kellon pieniä punaisia numeroita. Kun sitten heräsin kunnolla ja nousin mennäksen vessaan, vilkaisin kelloradion kelloa oikeasti. Se näytti minuutin enemmän kuin unessani.
Voi tietysti olla, että olin kävellyt nukkuessani kellon ohi, vaikka unissakävely ei ollut minulla tapana.
Kokemus ei ollut pelottava kuitenkaan.
Ihminen nukkuu silmät raollaan. Sen takia joskus herätessä tuntuu kuin silmät olisivat hiekkaa täynnä, ihan kuivat.
Näköaistimus vaikuttaa uniin. Tämä on faktaknoppi, jonka joskus luin Duodecimista.
Jäänne muinaisuudesta, kun oli paljon vaaroja ympärillä, esimerkiksi kettu saattoi mönkiä luolaan varastamaan ihmisen ruuat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä on noin 6-7 vuotta ja kevät pääsiäinen lähellä tai mennyt kun katsoin illalla tv:stä jotain tosiasioihin perustuvaa elokuvaa. En muista elokuvan nimeä. Aikuinen mies kaappasi siinä nuoria poikia maatilalleen, missä piti pakkotyössä ja pahoinpiteli heitä. Jossain vaiheessa tuota synkkää elokuvaa meidän asunnon alakerran suihku/wc:n ovi alkoi ilkeästi naristen mennä hitaasti itsekseen kiinni. Muu perhe oli yläkerrassa, kun katselin yksin alakerrassa elökuvaa. Tuli kammottava olo, aivan kuin paha henki olisi ovea narisuttanut. Myöhemmin yritin monta kertaa työntää hitaasti samaa ovea kiinni. Se tietysti onnistuii mutta narisemaan en sitä saanut koskaan. Onneksi emme asu enää samassa talossa mutta illalla välillä tulee mieleen se tapaus outona juttuna.
Fysikaalinen selitys: painovoima voitti lepokitkan tarkalleen oikeassa lämpötilassa ja ilmankosteudessa. Natina johtui lukkoöljyn ja vanhan töryn takertelusta saranassa kun viskositeetti oli sopiva (tarttuu-irtoaa-tarttuu-irtoaa).
Tarkoitukseni ei ole mollata vaan vähentää näihin juttuihin liittyviä pelkoja.
Mutta ehkä jotkut tykkäävät siitä pelosta?
Vierailija kirjoitti:
Ei niin mitään, koskaan vaikka toivoisin, että kävisi, koska se olisi niin mielenkiintoista. En kai sitten ole tarpeeksi sensitiivinen tai jotain.
Et ole riittävän helposti höynähtävä. Sua ei ehkä pysty hypnotisoimaankaan, et ole suggestioherkkä. Siitä on hyötyä, pystyt vastustamaan mainoksia ja vaikuttamisyrityksiä.
Onhan nämä hupsuja juttuja, joilla ihmiset itseään ja toisiaan viihdyttävät. Mielikuvitus lentää mutta järki seisoo. Ihan rentouttavaa sekin, kunhan ei kuvittele niille mutkikkaita merkityksiä tyyliin ikkunaan lentänyt pikkulintu --> kuollut veli.
Mummun tv meni päälle ja kas kummaa tuli just yle uutisten korona osio
Olin jotain 13 tai 14 ja yksin yötä kotona kun telkasta tuli vanha "Psycho"elokuva ja kohtauksen,jossa Normanin äiti istuu kellarissa jälkeen tuli mainoskatko. Menin keittiöön juomaan mehua ja ja kellarin ovi oli auki!
Sen kahva piti painaa kokonaan alas ja samalla nytkäyttää eli ei voinut noin vaan aueta itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen aika harvinainen taito ja parempikin ominaisuus. Saan etsittyä pajun haaraoksalla vesisuonen maasta,olen monesti kokeilut sitä kavereiden nähden ja ovat ihmetellet sitä.epäilevät että huijaan jotenkin,mutta kun olin 19 vuotias. Etsin sen avulla tulevan kaivon paikan ja kaivinkone kaivoi siihen kaivon ja vettä tuli niin valtavasti,että kuski oli ihmeisään siitä. Tämä on minusta yliluonnollista ja se toimii edelleen.
Tämä taitaa olla yleisempikin ns. vanhan kansan taito. Jo edesmenneen äitini käsissä pajunvitsa näytti vesisuonen paikan. 2000-luvun alussa, olin itse jo aikuinen, äiti katsoi pajulla vesisuonia yhdessä pihassa. Taas kerran yritin itse samaa, mutta ei tapahtunut mitään. Sitten äiti tuli selkäni taakse ja laittoi omat kätensä minun käsieni päälle, eli siis paju oli minun kourien sisällä, äidin kädet minun kämmenselkien päällä, hän ei kuitenkaan koskenut pajuun. Kummasti alkoi paju kääntyä maahan päin tietyssä kohdassa pihaa. Jännä tunne, uskottava oli.
Uskottava on suggestioon, jonka äitisi antoi koskettamalla. Joillain on talenttia tähän maallikkohypnoosiin. Mä sain lapseni nostamaan kätensä pystyyn suggestiolla. Hän ei saanut kättään rennoksi ennenkuin annoin luvan. En ole sittemmin leikkinyt hypnoosilla kun en sitä varsinaisesti osaa enkä halua manipuloida ketään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulin useita vuosia sitten, heti aamulla herätessäni, sisäisen äänen sanovan, että isäni kuolee. Isäni sairastui pian sen jälkeen ja kuoli.
Ajatella. Mä ennustan tässä ja nyt, että me jokainen kuolemme tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ksksks kirjoitti:
Miksi uskovat viljelee raamatun lauseita mutta eivät ole valmiita tekemään mitään sen eteen et ihmisiä pelastuisi,, eli kohtaamaan ihmisiä arkielämässä ihan konkreettisesti,, meitä yksinäisiä itsemurhan ajattelijoita on paljon! Ei se et sanotaan et tunnusta syntisi Jeesukselle ja mitään ei kuitenkaan tapahdu auta mitään jos kukaan uskova ei ole valmis uhraamaan edes yhden sielun pelastuksen eteen
Itsemurhaa ajattelevien olen keskustellut, mutta ajatellut, että teen sen lähimmäisenrakkaudesta tätä ihmistä kohtaan enkä halua Raamatunlauseita mukaan, vaikka haluaisinkin. Läsnäolo ja välittäminen on jo Jumalan työtä hankalassa tilanteessa olevalle ihmisen kohtaamisessa.
Tekopyhyys ja Raamatun siteeraaminen on paljon helpompaa kuin aito käytännöllinen lähimmäisenrakkaus: vaikka se, että lähtee jakamaan ruokakasseja tai käyttää mummoparvea autolla kaupassa samalla kun käy itse.
Jeesus neuvoi auttamaan ihmisiä, käymään sairaiden luona, antamaan liiastaan köyhille. Ei niinkään käyttäytymään kuin fariseus, joka rintaansa hakaten kiekui, miten ihanaa on olla parempi kun tuo köyhä publikaani tuossa.
Tämä ei nyt liittynyt ketjun aiheeseen, mutta näitä tekohurskastelijoita tupsahtelee kuin sieniä sateella vähän joka ketjuun. Eivät osaa olla ylentämättä itseään.
Raamatun perussanoma on se, että jokainen on syntinen ja Jumalan kirkkautta vailla ja tuo kirkkaus löytyy elämään uskomalla Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana. Sitä voi ns. Omavanhurskaudessaan ja itse luomassaan hyvyydessään 24/7 tehdä hyviä tekoja, auttaa ihmisiä siinä ja tuossa, mutta kannattaa muistaa ettei se pelasta eikä senkään jälkeen tee syntisestä ihmisestä sen parempaa Jumalan edessä ellei ole Jeesuksen veren turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Neea kirjoitti:
Kannattaa valita uskoa Jeesuksen kautta Jumalaannja antaa nämä lahjat Hänen ohjauksessa käytettäväksi niin paras tulos tulee sekä sulle että sun läheisille. Ite en pelais voimien kanssa ilma Jumalaa koska ihmisillä ei ole tarpeeksi viisautta ja ymmärrystä siihen. Raamatusta löytyy kaikki se kuinka ihminen voi nähdä enne unia kun Jumala antaa semmoisen, kuinka ihminen voi parantaa toisen kun Jumalan voima saa ilmestyä ihmisen kautta ja parantaa, kuinka monia erilaisia armolahjoja on ja miten niitä käytetään Jumalan ohjauksessa ja tahtomalla tavalla oikeissa paikoissa ja oikeina aikoina niin että Jumalan nimi tulee kirkastetuksi ja kunnioitetuksi.
Onko mun itsarin tehnyt isä H.elvetissä?
Vastaa kun tiedät noin paljon...
Mä en tiedä paljoa mutta sen, että helvetti ovat muut ihmiset. Tyrkyttelevät sekopääihmiset, jotku julistavat harhojaan, mutta käytännön elämässä eivät ketään auta hädässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ksksks kirjoitti:
Miksi uskovat viljelee raamatun lauseita mutta eivät ole valmiita tekemään mitään sen eteen et ihmisiä pelastuisi,, eli kohtaamaan ihmisiä arkielämässä ihan konkreettisesti,, meitä yksinäisiä itsemurhan ajattelijoita on paljon! Ei se et sanotaan et tunnusta syntisi Jeesukselle ja mitään ei kuitenkaan tapahdu auta mitään jos kukaan uskova ei ole valmis uhraamaan edes yhden sielun pelastuksen eteen
Itsemurhaa ajattelevien olen keskustellut, mutta ajatellut, että teen sen lähimmäisenrakkaudesta tätä ihmistä kohtaan enkä halua Raamatunlauseita mukaan, vaikka haluaisinkin. Läsnäolo ja välittäminen on jo Jumalan työtä hankalassa tilanteessa olevalle ihmisen kohtaamisessa.
Tekopyhyys ja Raamatun siteeraaminen on paljon helpompaa kuin aito käytännöllinen lähimmäisenrakkaus: vaikka se, että lähtee jakamaan ruokakasseja tai käyttää mummoparvea autolla kaupassa samalla kun käy itse.
Jeesus neuvoi auttamaan ihmisiä, käymään sairaiden luona, antamaan liiastaan köyhille. Ei niinkään käyttäytymään kuin fariseus, joka rintaansa hakaten kiekui, miten ihanaa on olla parempi kun tuo köyhä publikaani tuossa.
Tämä ei nyt liittynyt ketjun aiheeseen, mutta näitä tekohurskastelijoita tupsahtelee kuin sieniä sateella vähän joka ketjuun. Eivät osaa olla ylentämättä itseään.
Raamatun perussanoma on se, että jokainen on syntinen ja Jumalan kirkkautta vailla ja tuo kirkkaus löytyy elämään uskomalla Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana. Sitä voi ns. Omavanhurskaudessaan ja itse luomassaan hyvyydessään 24/7 tehdä hyviä tekoja, auttaa ihmisiä siinä ja tuossa, mutta kannattaa muistaa ettei se pelasta eikä senkään jälkeen tee syntisestä ihmisestä sen parempaa Jumalan edessä ellei ole Jeesuksen veren turvaa.
Sitäpaitsi Raamattu puhuu myös siitä, että mitä hyvää siinä on, jos teet hyviä,tekoja sille, joka on ystäväsi ja kiittää sinua, tee sen sijaan hyviä tekoja sille, joka on vihamiehesi tai jopa kiroaa sinua. Niin ja mitä hyväntekemistä se on, jos kailotat hyvistä teoistasi maailmalle, tee ne mieluummin salassa, tästäkin Raamattu puhuu. Perusajatushan on se, että ihmiset mielellään ottaisivat creditiä hyvistä teoistaan itselle eli siinäkin paistaa pelkkä itsekkyys.
Vierailija kirjoitti:
Neea kirjoitti:
Kannattaa valita uskoa Jeesuksen kautta Jumalaannja antaa nämä lahjat Hänen ohjauksessa käytettäväksi niin paras tulos tulee sekä sulle että sun läheisille. Ite en pelais voimien kanssa ilma Jumalaa koska ihmisillä ei ole tarpeeksi viisautta ja ymmärrystä siihen. Raamatusta löytyy kaikki se kuinka ihminen voi nähdä enne unia kun Jumala antaa semmoisen, kuinka ihminen voi parantaa toisen kun Jumalan voima saa ilmestyä ihmisen kautta ja parantaa, kuinka monia erilaisia armolahjoja on ja miten niitä käytetään Jumalan ohjauksessa ja tahtomalla tavalla oikeissa paikoissa ja oikeina aikoina niin että Jumalan nimi tulee kirkastetuksi ja kunnioitetuksi.
Missä minun rakkauden tuuleni oli?
Isä on nyt h.elve tissä
Lestadiolaiset kertoivat sen minulle.
Niiden höpinöissä ei ole järjen häivää. Armottomia pazkiaizia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asukas kirjoitti:
Asuin betonielementtirakenteisessa, kaksikerroksisessa rivitalossa, tapahtui juttu jota ihmettelemme vieläkin.
Luonani oli vierailemassa kaksi kaveriani, olimme olohuoneessa, kun yhtäkkiä ulkoseinästä kuului ääni, kuulosti siltä kuin joku hakkaisi seinää lekalla.
Ääni oli todella kova-seinä ihan tärisi, hakkaamista kesti n. minuutin, menimme ulos katsomaan ja mitään erikoista ei näkynyt.
Mietimme voisiko em. johtua esim betonin lämpölaajenemisesta/supistumisesta, eipä oikeastaan,
Ääni oli todella kova, tosiaankin kuin joku olisi aivan raivona hakannut seinää lekalla.
Äänen lähde ei ikinä selvinnyt.
Maanjäristys havaitaan Suomessa usein jysähtelynä pikemminkin kuin tärinänä. Järistysaalto kulkee kallioperässä ja johtuu esim. paalutuksen kautta rakennukseen. Itte koin kerran järistysaallon äänenä, jonka luulin tulevan lumiaurasta, joka ajoi päin seinää. Mitään lumiauraa ei ollut mutta seismologinen laitos oli mitannut järistyksen 2 km syvyydellä kallioperässä Mäntsälässä, noin 40 km päässä kotoani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neea kirjoitti:
Kannattaa valita uskoa Jeesuksen kautta Jumalaannja antaa nämä lahjat Hänen ohjauksessa käytettäväksi niin paras tulos tulee sekä sulle että sun läheisille. Ite en pelais voimien kanssa ilma Jumalaa koska ihmisillä ei ole tarpeeksi viisautta ja ymmärrystä siihen. Raamatusta löytyy kaikki se kuinka ihminen voi nähdä enne unia kun Jumala antaa semmoisen, kuinka ihminen voi parantaa toisen kun Jumalan voima saa ilmestyä ihmisen kautta ja parantaa, kuinka monia erilaisia armolahjoja on ja miten niitä käytetään Jumalan ohjauksessa ja tahtomalla tavalla oikeissa paikoissa ja oikeina aikoina niin että Jumalan nimi tulee kirkastetuksi ja kunnioitetuksi.
Onko mun itsarin tehnyt isä H.elvetissä?
Vastaa kun tiedät noin paljon...
Mä en tiedä paljoa mutta sen, että helvetti ovat muut ihmiset. Tyrkyttelevät sekopääihmiset, jotku julistavat harhojaan, mutta käytännön elämässä eivät ketään auta hädässä.
Eipä ole muut tulleet pyytämään apua paitsi läheiset ja heitä autan kykyni mukaan. Ai niin, kerran yksi mummo huusi alikulkutunnelissa perääni ja pyysi nostamaan alas valahtaneet housunsa ylös. Nostin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta tuppaa putoamaan unessa hampaat enteeksi aina kun lähipiiristäni joku menehtyy.
Hampaiden putoaminen on yleinen ennusmerkki unessa jonkun kuolemasta.
Tai vaurastumisesta. Nämä unikirjat on niin loogisia ja luotettavia. Ainahan joku kuolee ja tilille jotain ajoittain kilahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta tuppaa putoamaan unessa hampaat enteeksi aina kun lähipiiristäni joku menehtyy.
Hampaiden putoaminen on yleinen ennusmerkki unessa jonkun kuolemasta.
Tai vaurastumisesta. Nämä unikirjat on niin loogisia ja luotettavia. Ainahan joku kuolee ja tilille jotain ajoittain kilahtaa.
Hammasunet tulee kyllä ihan hammaslääkäripelosta tai hampaiden vihlonnasta nukkuessa. Kaikki kehon hermoston tuntemukset voivat tulla uniin mielikuvituksella höystettynä, ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapsena näin kummallisen valoilmiön taivaalla mihin en ole keksinyt järkevää selitystä. Loisti tähden tavoin. Liikkui aivan järjetöntä vauhtia ilmestyen taivaalle valojuovana, kunnes melkein pysähtyi kuin seinään, liikkui noin 5 sekuntia todella hitaasti kunnes kiihdytti alle sekunnissa valojuovaksi ja katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyi. Koko ilmiö kesti alle 7 sekuntia edelleen ihmettelen mikä se oli, mikään ihmisen tekemä ei kiihdy ja pysähdy niin nopeasti.
Eräät ihmisen tekemät esineet lentävät yli 8 km/sekunnissa.
Kaukaisen lentokoneen valot näitä ihmetyksiä aiheuttavat, kun valo kulkee valonnopeudella ja ääni siroaa ilmakehään. Itte katselen ikkunasta Helsinki-Vantaan nousevia ja laskevia sekä koneita määrätyillä reiteillään 15 km päästä ja ne käyttäytyvät kuvaamallasi tavalla. Suoraan kohti lentävä kone on paikallaan pysyvä valopiste ja kääntyessä se näyttää kiihdyttävän sivulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää oman kokemukseni?
Töissä teen töitä ja aina välillä näen jotain liikettä sivusilmällä. Sitten kun katson suuntaan missä näen liikettä niin siellä ei ole mitään mikä voisi aiheuttaa mitään liikettä.
Tätä tapahtuu useasti. Silmät ja aivot havainnoivat ympäristöä uhkien varalta, oletan.
Riippuu ehkä myös kokijan mielentilasta. Yhtenä kesänä olin yksin maalla, asumattomassa talossa käymässä. Pihalla ollessa tuon tuosta pelästyin kun näkökentän reunamilla oli jotain outoa, vähän kuin kummitus. Ne olivat tuulessa huojuva päivänkakkaroita tai vastaavia. Ikinä ennen en ollut samalla lailla säpsähdellyt tuossa tutussa paikassa.
Olin menossa pian aivokasvainleikkaukseen jota hermoilin. Varmaan se pelko aiheutti nuo tuntemukset. Olin välillä ihan varma että pihalla on kummitus tai joku vieras on "salaa" tullut ihan lähelle.
Muutettiin kerrostalo-vuokrakämpästä omaan omakotitaloon kun olin viidennellä luokalla. Talossa oli olohuoneessa ovi jonka takana pieni aula ja siellä kolme ovea: Saunatilaan, ulos ja kellariin. Muistan miten kys. tila karmi minua alusta asti enkä tykännyt yhtään, kun äiti vaati että lumessa leikkimisen jälkeen tulisin takaovesta ja veisin haalarin saunaan kuivumaan. Jos menin suihkuun niin juoksin ja pidin kättä sivulla silmän peittona, vaikka en nyt osaa sanoa mitä pelkäsin näkeväni. Sitten äiti satutti selkänsä ja pyysi hakemaan joulukoristeet kellarista, pakkohan se oli. Tuota ennen olin käynyt kellarissa vain kerran, asuntoesittelyssä vanhempien ja kiinteistövälittäjän seurassa. Löysin koristelaatikon enkä muista ihan kunnolla mitä sitten kävi mutta olen varma jonkun alkaneen seurata siellä kellarissa. Tuon jälkeen ahdistava tunnelma siirtyi myös muualle taloon ja muuttui ihan fyysisiksi ilmiöiksi, olen työntänyt suurimman osan tapahtumista pois mielestä mutta yksi liittyi isän kuntoiluvälineisiin (soutulaite kuntopyörä, painot) olohuoneessa, ne taisivat alkaa liikkua itsekseen kun katsoin tv:tä. Minusta tuli tosi ahdistunut, varjoaankin säikkyvä lapsi jonka pelkoja käytiin sitten läpi ensin koulukuraattorin ja myöhemmin nuorisopsykologin kanssa. Kun tulin koulusta kotiin napsautin valot pitkään, olohuoneeeen asti yltävään eteiskäytävään ja kyyhjötin huoneessani kunnes vanhemmat tuli, en käynyt syömässä enkä vessassa koska pelkäsin mitä saatan nähdä tai kuulla. Jos nyt mietitte ettei tuo vessa asia voi olla totta niin minulla oli huoneessa roskis.. joo. Hätä ei lue lakia.
Oli helpotus muuttaa 15vuotiaana opiskelujen takia pois. Asuntolassa kuljin ilman ongelmia, ilman pelkoa pimeässä vessaan tai keittiöön juomaan. Mutta sitten kun kävin vanhemmillani taannuin taas siihen että mielummin roskis kuin..
Nykyään vanhemmat asuu kerrostalossa kun eivät iän karttuessa jaksaneet omakotitalon ylläpitoa. En ole koskaan kertonut heille kokemuksistani tai tuntemuksistani vanhaan taloon liittyen enkä ole kysynyt,näkivätkö ikinä mitään.
Talon historiasta en tiedä muuta kuin että rakennettiin 60luvulla ja laajennettiin 70luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa mitä tänään tapahtui ihan ns arkisessa tilanteessa. Lähdin viemään kukkataimia vanhempieni haudalle. Olin juurruttanut kahta tainta omissa astioissaan, kastellut niitä viikkokaudet, jotta saisivat hyvät juuret ja pysyisivät loppukesän hengissä siellä hautausmaan ankeissa olosuhteissa (hiekka, paahteinen paikka jne).
Pakkasin astiat ja muut tykötarpeet auton perälle ja lähdin reippailla mielin suorittamaan tärkeää tehtävää. Olin jo etukäteen iloinen että homma tulee viimeinkin tehtyä.
Kuinka ollakaan, toinen astiataimista oli päättänyt tehdä tenän. Kahden km päässä olevasta risteyksestä kääntyessäni auton perältä kuului krunks! - katsoin peilistä ja totesin että toisen kukan latvaa ei enää näkynyt. Pysähdyin nostamaan astian pystyyn ja ajoin varovasti loppumatkan.
Hautausmaan pysäkillä aloin ottamaan romppeita takaloosterista, nostin tuota jo kaatunutta tainta. Krunks - astian reuna murtui ja koko systeemi putosi käsistäni maahan, säilyen kuitenkin vielä ehjänä, vaikka multaa roiskuikin pitkin mäkeä.
Vein kaikki muut roinat ensin haudalle ja palasin sitten hakemaan tuota onnetonta tainta, kannoin sitä ensin kaksin käsin, sitten kädet väsyi niin että oli pakko ottaa astian rivasta kiinni ja yrittää kantaa se kunnialla haudalle saakka. Krunks, ripa murtui kiinnityskohdastaan ja astian romistessa maahan se samalla meni rikki, kasvin juurilta lensi kaikki multa pirin pärin ja kaverina ollut köynnös sai niin selkäänsä, että ei se ainakaan kauneudellaan vaikutusta tulisi vainajiin tekemään.
Kolme kertaa, sama astia, krunks krunks krunks. Sain kaiken oleellisen (taimen ja mullanrippeet) vielä kerättyä mukaani ja pääsin upottelemaan taimet haudalle. Toisessa astiassa oleva lilja myhäili tyytyväisenä ja säyseänä, tämä kovan onnen lilja murjotti maailman murjomana.
Mitä tämä taimi minulle halusi viestittää, oliko sille noin perin vastenmielistä muuttaa vainajien seuraan? Vai oliko viestin takana äiti-vainajani, joka yritti toppuutella minua näkemästä turhaa vaivaa näin kuumana päivänä? Kukaan ei tiedä. Mutta hautausmaalla, ja jo sinne mennessäkin, voi tapahtua vaikka mitä jolle ei selitystä löydy.
Onhan se merkillistä, että haurastunut kippo hajoaa uudestaan, kun entistä pienempään pinta-alaan kohdistuu suhteellisesti suurempi kuormitus. Materiaalitekniikan insinöörinä tämä on lähes päivittäinen ihmettelyn aihe.
Asiaa 😂 näitä sattumia pitää miettiä jalat maassa ja järjen kanssa eikä päästää mielikuvitusta laukkaamaan. Todellisuus on mielenkiintoisempaa kuin kummitusjutut, joissa sama kaava toistuu: annetaan sattumille merkitys ja muutetaan kronologiaa sitä itse tajuamattakaan.