Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Välillä tuntuu että näen enneunia, siis jonkun unen näen ja sitten se tapahtuu kuukausien päästä.

En tiedä onko yliluonnollista vai olenko vain sekoamassa.

Kerran kun tulin töistä kotiin yllätin mieheni tiskaamasta. Minulle tämä tapahtui vain kerran mutta vieläkin mietin toisinaan oliko tämä totta vai unta.

Heräsin aamulla opiskelijakämpässäni ja huoneen vallitseva ”valaistus” oli vaaleanpunainen. Vaikea selittää, mutta ihan kuin huoneessa oli palanut esim. vaaleanpunainen lamppu. Katsoin vasemmalle ja kirjoituspöydälläni näytti istuvan pitkähiuksinen, hailakan vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut ”nainen”. Ampaisin kovaa vauhtia ylös ja jostain syystä aloin pakata laukkua sillä halusin asunnosta heti ulos. Mietin että lähden vanhemmilleni. Ahdisti tosi paljon. Soitin sitten äidilleni että olen tulossa ja hän kertoi juuri saaneensa tiedon, että isoäitini on kuollut.

Toinen oli seuraavana jouluna, kun palasimme kotiin toisen puolen isovanhemmilta joulun vietosta. Oli ilta jo, ja asunnossa ei ollut valaistusta. Laitoin ensimmäisenä päälle joulukuusen kynttilät ja sitten näin menehtyneen isoäitini istumassa kuusen vieressä olevalla nojatuolilla. Hahmo oli hailakka mutta selkeästi tunnistettavissa. Ampaisin ulos minkä kintuistani pääsin.

Kolmas liittyy koiraani. Minulla on ollut aikanaan susikoira, joka on nyt jo kuollut. Nykyisin minulla on pienempi sekarotuinen koira. Eräänä yönä mökillä näin unen, jossa edesmennyt koirani ilmestyi minulle pelkkänä päänä, jolla oli käärmeen silmät. Oli vain mustaa, ja koiran pää käärmeen silmillä. Uni oli ahdistava mutta en miettinyt sitä sen enempää. Seuraavana aamuna nykyistä koiraani puri kyy, ja meinasi käydä huonosti.

Lisää kertomuksia tänne! Parasta iltalukemista! :)

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on yksi tarina. Ostin jostain hetken mielijohteesta Akateemisesta kirjakaupasta enkelikortit. Sitten kerran satuin avaamaan sen mukana tulleen kirjan ja siinä sivulla oli arkkienkeli Mikael. Vedin sattumanvaraisesti pakasta kortin ja siinä oli arkkienkeli Mikael. Sattuuhan näitä, ajattelin.

Mutta tässä tulee tarinan käänne: soitin samana iltana äidilleni joka on uskonnollinen ja kysyin huvikseni mitä tämä ajattelee enkeleistä. Hän sanoi että on rukoillut arkkienkeli Mikaelia pitämään huolta minusta.

Tässä hyvä esimerkki tarinasta jossa nähdään yliluonnollista, vaikka kyseessä on sattuma. Kirjoittaja itse lypsi äidiltään haluamansa vastauksen. Fun fact: enkelit eivät ole todellisia.

Opiskelin ja ja asuin solussa, kämppikseni lopetti opiskelut tultuaan raskaaksi ja hänen huoneensa jäi tyhjäksi. Kuulin silti sieltä ääniä, ikään kuin tuolin siirtelyä ja vaimeaa puhetta. Ajattelin että olen varmaan niin tottunut asumaan jonkun kanssa että kuulen jo ihan omiani.Yhtenä iltana myöhään join teetä ja luin kirjaa keittiössä kun kuulin miten kämppiksen ovi aukesi, menin katsomaan ja näin miten tumma hahmo vilahti tuosta tyhjästä huoneesta eteisen siivouskomeroon jonka ovi oli raollaan. Seuraavaksi vilahdinkin sitten minä ulos ovesta!Pyöräilin parin kilsan päässä olevan baariin, oli muuten kylmä pyörälenkki pelkässä  hupparissa! ja join pari olutta sekä poltin varmaan askin röökiä rauhoittuakseni. Pakkohan se oli palata asuntolaan, ei ollut muuta yöpaikkaa. Juoksin vaan suoraan huoneeseeni ja nukuin valot päällä.

Näin kerran unta koirasta, ja eipä aikaakaan kun jo seuraavana aamuna minua vastaan käveli ulkona koira! Ei tosin ollut samanlainen koira kuin unessa, tai saattoipa olla kissakin. Mutta yhtä kaikki yliluonnollisuus on sillä todistettu! Praise the Lord-ah!

Vierailija kirjoitti:

Ollessani kakalla, pyllystäni tuli vain yksi kookas pökäle, mutta kuului kaksi loiskahdusta. Sen täytyi olla yliluonnollista. Tarkastelin kakkaa joka näytti täysin Neitsyt Marialta. Muistin kun isäni serkku oli kymmenen vuotta aiemmin seurustellut erään Marian kanssa, ja nuoria kun olivat, niin hän oli varmasti neitsyt ja serkkupoika oli neitsyt myös horoskoopiltaan! Halleluchahh! En ole myöhemmin enää vastaavaa kokenut, vaikka jokainen kakka on tarkkaan tutkittu.

Itseltäni tuli kerran koko Golgatan setti, roomalaisine sotilaineen kaikkineen. Silloin tuli mieleeni, että isäni pikkuserkku oli 80-luvulla YK-joukoissa, ja hänellä oli siellä eräs espanjalainen toveri nimeltään Jesus, eli tämmöinen yhteys löytyi. Testify-ah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani kakalla, pyllystäni tuli vain yksi kookas pökäle, mutta kuului kaksi loiskahdusta. Sen täytyi olla yliluonnollista. Tarkastelin kakkaa joka näytti täysin Neitsyt Marialta. Muistin kun isäni serkku oli kymmenen vuotta aiemmin seurustellut erään Marian kanssa, ja nuoria kun olivat, niin hän oli varmasti neitsyt ja serkkupoika oli neitsyt myös horoskoopiltaan! Halleluchahh! En ole myöhemmin enää vastaavaa kokenut, vaikka jokainen kakka on tarkkaan tutkittu.

Itseltäni tuli kerran koko Golgatan setti, roomalaisine sotilaineen kaikkineen. Silloin tuli mieleeni, että isäni pikkuserkku oli 80-luvulla YK-joukoissa, ja hänellä oli siellä eräs espanjalainen toveri nimeltään Jesus, eli tämmöinen yhteys löytyi. Testify-ah!

Luulin, että olen ainoa, mutta muitakin yliluonnollisia kakkaajia siis on. Lienemmekö jotenkin "valittuja", siunattuja nyt ainakin.

Oma tarinani menee niin, että olin pidemmän juhlaputken jälkeen hikisenä ja vatsavaivaisena sohvalla lojumassa. Oloni oli kieltämättä huono, mutta myös jokseenkin ekumeeninen. Vaimoni pudotti keittiössä kulhon kovalla äänellä lattialle, jonka seurauksena huusin "Jeesus", ja samalla tunsin roiskahduksen kalsareissa. Ei muuta kuin kovalla kiireellä kylppäriin ja kalsonkien vaihtoon. Hämmästys oli suuri kun sloggeihini oli ilmestynyt Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen. Silloin muistin, että siskoni miehen serkkupoika lainasi minulle kerran polkupyörää, joka ei sinänsä liity tähän tarinaan. Olen tarjonnut noita kalsareita kirkoille ihan ulkomaita myöten, mutta eivät ole kelvanneet. Se jos mikä on ihme!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja isälläni oli sopimus, että mikäli toinen meistä kuolee, niin näyttää onko henkimaailmaa olemassa jos vain pystyy. Isäni kuoltua suru oli musertava, mutten muistanut enää tätä sopimusta. Menin sinä iltana aikaisin nukkumaan, tapahtui siis pian isäni kuoleman, kun askeleet alkoivat nousta portaita asunnolleni joka sijaitsi vuokraemännän omakotitalon yläkerrassa. No ihmettelin mielessäni ja vähän harmistuinkin kuka siihen aikaan tulee kylään ilman ovikellon soittoa, no askeleet kulkivat vuoteen luo, en nähnyt ketään, en myöskään pelännyt. Sama tapahtui vielä seuraavana iltana, ei taaskaan pelkoa vaan ihmetys suuri. Sen kerran jälkeen ei enää tapahtunut mitään yliluonnollista. Tiedän nyt että elämä ei sammu heti kuolemaan. Myös äitini ilmoitti kuolemansa jälkeen eri tavoilla että ei ole jättänyt meitä. Vanhempi lapsistani myös väitti nähneensä hänet yöllä meidän makuuhuoneen ovella katsellen meitä. Tästä on jo aikaa ja ilmiöt loppuneet.

Minä näin unen jossa isä katseli minua liekkimerestä.

Heräsin hiestä märkänä.

Mitä uni tarkoitti?

Miten ja milloin jeesus rakensi helvetin? Juutalaisilla ei semmoista ollut eikä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani kakalla, pyllystäni tuli vain yksi kookas pökäle, mutta kuului kaksi loiskahdusta. Sen täytyi olla yliluonnollista. Tarkastelin kakkaa joka näytti täysin Neitsyt Marialta. Muistin kun isäni serkku oli kymmenen vuotta aiemmin seurustellut erään Marian kanssa, ja nuoria kun olivat, niin hän oli varmasti neitsyt ja serkkupoika oli neitsyt myös horoskoopiltaan! Halleluchahh! En ole myöhemmin enää vastaavaa kokenut, vaikka jokainen kakka on tarkkaan tutkittu.

Itseltäni tuli kerran koko Golgatan setti, roomalaisine sotilaineen kaikkineen. Silloin tuli mieleeni, että isäni pikkuserkku oli 80-luvulla YK-joukoissa, ja hänellä oli siellä eräs espanjalainen toveri nimeltään Jesus, eli tämmöinen yhteys löytyi. Testify-ah!

Luulin, että olen ainoa, mutta muitakin yliluonnollisia kakkaajia siis on. Lienemmekö jotenkin "valittuja", siunattuja nyt ainakin.

Oma tarinani menee niin, että olin pidemmän juhlaputken jälkeen hikisenä ja vatsavaivaisena sohvalla lojumassa. Oloni oli kieltämättä huono, mutta myös jokseenkin ekumeeninen. Vaimoni pudotti keittiössä kulhon kovalla äänellä lattialle, jonka seurauksena huusin "Jeesus", ja samalla tunsin roiskahduksen kalsareissa. Ei muuta kuin kovalla kiireellä kylppäriin ja kalsonkien vaihtoon. Hämmästys oli suuri kun sloggeihini oli ilmestynyt Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen. Silloin muistin, että siskoni miehen serkkupoika lainasi minulle kerran polkupyörää, joka ei sinänsä liity tähän tarinaan. Olen tarjonnut noita kalsareita kirkoille ihan ulkomaita myöten, mutta eivät ole kelvanneet. Se jos mikä on ihme!

Näin monta yliluonnollisen kakan kokenutta jo täällä

Täältä ilmoittautuu vielä yksi yliluonnollisen kakan kokenut. Monilla yliluonnollinen kakka on ollut positiivinen kokemus, mutta oma kokemukseni on jopa hiukan pelottava. Istuin pahaa-aavistamattomana pöntölle kun syömäni makkarasoppa alkoi ilmoitella itsestään. Hämmästyksekseni ensimmäinen yritys ei tuottanut tuttua loiskahdusta, vaan vain ääni tuli. Eikä mikä tahansa ääni, vaan minusta kuulosti kuin Simo Salminen laulaisi pyllystäni! Vielä hämmästyneempi olin kun ripuli viimein roiskahti. Kurkistin pönttöön johon oli ilmestynyt kakkainen Speden spelien logo! Silloin muistin, että veljeni kaverin serkkutytön kummipojan isän telkkari oli kerran hajonnut kesken Uuno-elokuvan. Joku enne sen täytyi olla. Kutsuin miehenikin katsomaan kakkaa, mutta hän totesi sen olevan "vain paskaa". Hän onkin sellainen paatunut skeptikko. Vaikka olen kuinka yrittänyt, niin toista kertaa ei ole Simo Salminen pyllystäni laulanut. Pelottavaa, mutta samalla kiehtovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui joskus 70-luvulla ennen kouluikää. Itsellani oli syyliä kädet täynnä ja mummu kutsui vanhemman mummelin kylään, jonka kanssa mentiin vesisateessa rännin alle ja tämä mummeli lausui loitsuja. Seuraavana aamuna ei syyliä enää ollut.

Ontelosyylät irtoaa itsekseen. Myös vereen kertyvät vasta-aineet hävittävät syyliä ja känsiä.

Loitsu toimi ehkä plasebona, ja elimistösi kävi virusta vastaan. Omat jalkapohjieni känsät hoituivat lapsena suht samoin menetelmin ( luin tuon faktan vasta-aineesta, ja ajattelin 'taikoa' ne uskon ja itse keksityn runon avulla pois).

Syylät ovat viruksen aiheuttamia hyvänlaatuisia kasvaimia, mutta känsät yksinkertaisesti mekaanisesta hankauksesta muodostuneita ihon kovettumia, joihin eivät vasta-aineet vaikuta.

Känsässä on kipeä keskusta, ja se hoidetaan Verruxinilla. Se ei ole pelkkä kova ihopatti.

_Syylässä_ on kipeä keskusta ja se hoidetaan Verruxinilla. Känsä on kova ihopatti, jollaisen saa käsiinsä vaikka lapioimalla puutarhassa, nostelemalla puntteja, soittamalla kitaraa ilman plektraa tai pyöräilemällä. Jalkaan niitä tulee, kun kenkä hankaa. Ne ovat kovettumia, jotka suojaavat ihoa. Känsä on englanniksi callus. Se on mekaanisesti syntynyt, eikä liity viruksiin mitenkään.

Sitten meillä päin on erikoisia känsiä ja lääkäreitä, jotka uskovat niihin.

Hoh hoijaa.

Kuka olmi poisti yliluonnollisen hirvikokemukseni, ja MIKSI???!!! Täällä kaikenmaailman hullut saavat suoltaa keksittyä paskaansa, mutta minun viestini poistetaan?

Havahduin teinipoikana eräänä päivänä onkohan tuleva vaimoni syntynyt,

Meni reilu 30 vuotta,

Kun selvisi että hän oli syntynyt samana päivänä kun asiaa mietin

Miten niin tositapahtumissa? Mitään 'yliluonnollista' ei ole koskaan todistettu faktaksi. Muistan miten isoisäni kertoi maalaistollojen luulevan lapsen haamun itkevän metsässä. Isoisäni huomasi tarkistaessaan tätä 'yliluonnollista ilmiötä' lähinnä tuulen paukuttavan oksia.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena olin yötivolissa ja menin yksin maailmapyörään kun kaveri ei uskaltanut, ollessani aivan ylhäällä tunsin jonkun keikauttavan vaunua rajusti ja pelästyin. Samalla tuntui kuin joku olisi maanitellut korvaani, omiksi ajatuksikseni naamioiden että " katsoppa noita valoja, katsoppa alas, miten kaunista olisi nyt  kuolla"..  Kun vaunu lähti alaspäin, tilanne meni ohi. Olen  kuullut "calling of the void"-ilmiöstä (eli  elämäniloisen, ei masentuneen ihmisen äkillinen mielihalu hypätä sillalta tms) mutta tuolloin tuntui, että joku oli vaunussa kanssani!

Tehdessäni yövuoroja  siivoojana pidin tupakkatauon ja äkkiä iloinen miesääni sanoi vieressäni "Iltaa!", luulin vartijaksi ja käännyin vastaamaan mutta eipä vieressäni ollutkaan ristin sielua. 

. Ostimme talon jonka mukana tuli osa huonekaluista. Eräänä päivänä menin  ripustamaan verhoja vierashuoneeksi aiottuun makkariin ja näin sängyllä makaaan ihmismäisen mustan hahmon   mutta se oli palanut, kuin tuhkaa. Juoksin kauhuissani mieheni luo  mutta kun hän tuli katsomaan, hahmo oli poissa. Vaatimuksestani mies kiskoi sängyn samana iltana ulos talosta mutta tuossa huoneessa tuntui usein palaneen hajua ja oli normaalia kuumempi, ilmiö loppui vasta kun  tapetoimme huoneen uuteen uskoon ja vaihdoimme vaatekaapiston.

Aika karmivia tapahtumia, varsinkin tuo palanut hahmo. Itselleni on käynyt yksi selittämätön juttu. Olin kerran iltahämärällä tulossa uupuneena töistä. Seisoin kerrostalon alaovella ja aloin kaivaa avaimia taskustani. Yhtäkkiä tunsin aivan selvästi, että joku tarttui minua oikeasta hartiasta kiinni, ja puristi lujaa. Säikähdin niin rajusti etten saanut hetkeen happea, ja kun katsoin taakseni, ketään ei näkynyt. Myöskään heijastavasta ovilasista ei ollut näkynyt mitään liikettä ympärilläni. Lisäksi sisäpiha oli sen verran avara, että siinä oli mahdoton kenenkään liikkua huomaamatta. Käsi vapisi niin pahasti, etten ensin saanut avainta lukkoon, mutta sitten kun sain, menin juoksujalkaa asuntooni. En edelleenkään tiedä, mitä se oli. Olen yrittänyt järkeillä, että kyseessä oli ehkä lihaskouristus tai jokin, mutta muistan yhä selvästi tunteneeni sormien voimakkaan puristuksen. 

Minulla on käynyt iäkkään äitini luona vieraillessa ja jutellessani kanssaan,että hänen yksi rollaattorin pyörä alkoi täysin ilman mitään syytä tai voimaa pyöriä yhtä äkkiä ympäri eivätkä muut pyörät siis pyörineet ja rollaattori oli muuten levossa..Katsoimme toisiamme ja sanoin että kappas vaan eli isä (ja hänen kanssa yli 60 vuotta naimisissa ollut puolisonsa)(ja joka oli kuollut siis noin vuosi aiemmin)haluaa tervehtiä meitä ja haluaa kanssa olla

kanssamme ja näyttää myös sen noin..

Minulla on hassu olo kun kävellessäni niin täysin selittämättä kun kävelen yhden liikennemerkin ohi kävelylläni niin siitä liikennemerkistå kuuluu sen yläkilpiosasta ääni kuin joku pieni kivi törmäisi siihen ja kuuluu selvä peltinen pieni kolaus siis..tosiasiassa joku näkymätön törmää ehkäp siihen peltiosaan?ja ajattelen että haluaa siinä kävelylläni ilmoittaa että seurailee minua.Ystävällistä että ilmoittaa sen noin minun ulkona ollessani eikä säikyttele juurikaan sisätiloissa.Kerran olen nähnyt että sisällä yhden viherkasvini lehdet alkoivat selittämättömästi liikkua kuin jonkun pienen asian taivuttaessa niitä pois tieltään mutta mitään ei tietenkään näkynyt oikeasti.Muut kasvit olivat siinä ympärillä täysin liikkumatta.Että enpä osaa sanoa kuka tai mikä minua seurailee?mutta hyvin harvoin saan tuon tiedon tai huomaan edes mitenkään että joku taitaa siis seurailla.(Ja nuuo esim siis tapahtuivat esim ennen kuin isä oli esim edes kuollut..)

Ulkomailla Kreikassa ollessani tunsin kun joku koski minua sormella vatsaani sekä käsivarteeni.Sormi oli hyvin pienikokoinen mutta kyllä sen tunsi kuitenkin selvästi.(Olin hyvin vanhassa linnassa silloin yötä(ainakin n 500 v vanha,vanhempikin taisi olla ja komea rakennus,jossa oli esim kauniita maalauksia naisista joidenkin majoitushuoneiden esim katossa ja aika vanhoja antiikki kalustetakin oli paljon yms kauniisti muutenkin koristeltu vanha komea rakennus,jonka omistava suku oli muuttanut majoituskäyttöön.)).No sen lisäksi että tunsin silloin iltayöstä nuo selittämättömät sormen kosketukset iholla typö tyhjässä muuten huoneessani niin kuulin jonkun aikaan sormien kosketuksien jälkeen että pienet mutta selvästi hiljentyneessä hiljaisessa rakennuksessa kuului kevyehköt askelet siitä huoneestani suljetun oven läpi menivät eteistilan puolelle jossa oli aika lähellä muovilla peitetty kaunis vanha antiikki sohva ja askeleet pysähtyivät mielestäni sen sohvan kohdalle ja sitten kuului mielestäni ihan pieni vanhan ihmisen huokaus ja sen jälkeen en enää kuullut mitään.Kerroksessa ei ollut muita eläviä esim.kuin viereisessä huoneessa pariskunta mutta he olivat lukittautuneet omaan huoneeseensa ja olivat ehkä kookkaampiakin,kuin kuulemani askelet näkymättömästä jostakin liikkuvasta olivat esim suht kevyet.Ihokarvani olivat tietty sen selittämättömän sormen kahden kosketuksen jälkeen täysin kauhusta pystyssä pitkähkön aikaa.Ne askelet joita en myöskään ymmärtänyt miksi kuuluivat huoneessani ja menivät oven kohdalta läpi eteiseen kun ketään ei huoneessani kerran ollut niin niittenkin jälkeen olin vähän jäykkänä siellä sängyssäni pitkän aikaa.Että kesti muutamankin tunnin ennen kuin sain rauhoittumaan itseni ja nukuttuakin.En tuntenut kosketusta kuitenkaan vihamieliseksi että enemmän vihjasi että vähän olisi hyvä niistä kohdista laihduttaa?mutta tiedä sitten miksi halusi jokin minua koskettaa,joku jota ei nähnyt.En kehdannut sanoa asiasta mitään sille pariskunnalle jotka valmistivat minulle aamiaisen siellä linnassa olivat niin ystävällisiä ja huolehtivia etten halunnut heidän mieltään pelotella omalla epämiellyttävällä, unta estävällä kokemuksellani.Eipä kai se heidän vika ollut ettå linnan kummitus oli minua koskettanut ja käynyt huoneessani??

Kerronpa mitä tänään tapahtui ihan ns arkisessa tilanteessa. Lähdin viemään kukkataimia vanhempieni haudalle. Olin juurruttanut kahta tainta omissa astioissaan, kastellut niitä viikkokaudet, jotta saisivat hyvät juuret ja pysyisivät loppukesän hengissä siellä hautausmaan ankeissa olosuhteissa (hiekka, paahteinen paikka jne). 

Pakkasin astiat ja muut tykötarpeet auton perälle ja lähdin reippailla mielin suorittamaan tärkeää tehtävää. Olin jo etukäteen iloinen että homma tulee viimeinkin tehtyä. 

Kuinka ollakaan, toinen astiataimista oli päättänyt tehdä tenän. Kahden km päässä olevasta risteyksestä kääntyessäni auton perältä kuului krunks! - katsoin peilistä ja totesin että toisen kukan latvaa ei enää näkynyt. Pysähdyin nostamaan astian pystyyn ja ajoin varovasti loppumatkan. 

Hautausmaan pysäkillä aloin ottamaan romppeita takaloosterista, nostin tuota jo kaatunutta tainta. Krunks - astian reuna murtui ja koko systeemi putosi käsistäni maahan, säilyen kuitenkin vielä ehjänä, vaikka multaa roiskuikin pitkin mäkeä.

Vein kaikki muut roinat ensin haudalle ja palasin sitten hakemaan tuota onnetonta tainta, kannoin sitä ensin  kaksin käsin, sitten kädet väsyi niin että oli pakko ottaa astian rivasta kiinni ja yrittää kantaa se kunnialla haudalle saakka. Krunks, ripa murtui kiinnityskohdastaan ja astian romistessa maahan se samalla meni rikki, kasvin juurilta lensi kaikki multa pirin pärin ja kaverina ollut köynnös sai niin selkäänsä, että ei se ainakaan kauneudellaan vaikutusta tulisi vainajiin tekemään.

Kolme kertaa, sama astia, krunks krunks krunks. Sain kaiken oleellisen (taimen ja mullanrippeet) vielä kerättyä mukaani ja pääsin upottelemaan taimet haudalle. Toisessa astiassa oleva lilja myhäili tyytyväisenä ja säyseänä, tämä kovan onnen lilja murjotti maailman murjomana.

Mitä tämä taimi minulle halusi viestittää, oliko sille noin perin vastenmielistä muuttaa vainajien seuraan? Vai oliko viestin takana äiti-vainajani, joka yritti toppuutella minua näkemästä turhaa vaivaa näin kuumana päivänä? Kukaan ei tiedä. Mutta hautausmaalla, ja jo sinne mennessäkin, voi tapahtua vaikka mitä jolle ei selitystä löydy.

up