Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta tuppaa putoamaan unessa hampaat enteeksi aina kun lähipiiristäni joku menehtyy.
Hampaiden putoaminen on yleinen ennusmerkki unessa jonkun kuolemasta.
Tämä on höpöhöpö-unienselityskirjoista napattu yleinen selitys ja harhakäsitys. Ei ole mitään selkeää, yksiselitteistä merkitystä jollekin yksittäiselle unisymbolille, vaan ne merkitykset muodostuvat yksilöllisesti ja osittain kulttuurisesti.
Itse olen nähnyt hampaidenputoamisunia lukuisia kertoja, eikä kukaan ole kuollut. Olen tulkinnut unien johtuvan siitä, että narskutan hampaitani.
Lainaamasi kirjoittaja ei tosin missään väittänyt, että ennusmerkki olisi selkeä tai yksiselitteihin...
Edesmennyt isoveljeni sanoi, että aikoinaan näki pirun istumassa viereisellä nojatuolilla heräämisen yhteydessä.
Teininä olin tet-harjoittelussa päiväkodissa joka oli mielettömän kaunis, vanha puutalo. Mutta pukuhuoneessa tuntui aina että joku tuijottaa ja katonrajassa kulkevasta vesiputkesta kuului ihme kolinoita, kun joku möykkäisi siellä putkessa. Kerran olin sitten lähdössä kotiin ja just saanut kengät jalkaan kun takanani kolahti eikä ääni sillä kertaa tullut putkesta, vaan yhden tyhjän kaapin ovi oli lentänyt auki. Olihan se ovi saattanut löystyä vanhuuttaan mutta hitto että juoksin, ja lujaa!
Toinen tapaus oli kun katsoin silloisen poikakaverin kanssa myöhään illalla It-elokuvaa ja siinä kohdassa, jossa klovni riehuu siellä kirjastossa meni sähköt! Ja sitten ne palasi, ennenkuin poikakaveri ehti lähteä edes katsomaan paloiko sulake tms.
Ja sitten kolmas juttu oli kun tätini kuoli ja hautajaispäivän aamuna laitoin hiuksia asuntoni vessassa kun joku potkaisi ovea, kovaa. Asuin yksin eikä eläimiäkään ollut. Olin 5min aiemmin saanut äidiltä tekstiviestin että minua odotetaan parkkipaikalla mutta halusin hiukset hyvin, kävikö joku vihjaamassa että " nyt ulos sieltä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui joskus 70-luvulla ennen kouluikää. Itsellani oli syyliä kädet täynnä ja mummu kutsui vanhemman mummelin kylään, jonka kanssa mentiin vesisateessa rännin alle ja tämä mummeli lausui loitsuja. Seuraavana aamuna ei syyliä enää ollut.
Ontelosyylät irtoaa itsekseen. Myös vereen kertyvät vasta-aineet hävittävät syyliä ja känsiä.
Loitsu toimi ehkä plasebona, ja elimistösi kävi virusta vastaan. Omat jalkapohjieni känsät hoituivat lapsena suht samoin menetelmin ( luin tuon faktan vasta-aineesta, ja ajattelin 'taikoa' ne uskon ja itse keksityn runon avulla pois).Syylät ovat viruksen aiheuttamia hyvänlaatuisia kasvaimia, mutta känsät yksinkertaisesti mekaanisesta hankauksesta muodostuneita ihon kovettumia, joihin eivät vasta-aineet vaikuta.
Känsässä on kipeä keskusta, ja se hoidetaan Verruxinilla. Se ei ole pelkkä kova ihopatti.
Olen nähnyt enneunia lapsuudesta asti, välillä ne tuntuvat pelottavilta.
Mutta creepein tarina oli yhes ikivanhas kartanossa, sinne tehtiin opastettuja retkiä, semmosessa retkueessa kuljin viimeisenä, kurkistin yhteen huoneeseen ja näin upean pylvässängyn. Aattelin ettei kukaan huomaa mitään, opas vaan höpötteli.
Astelin varoen, olin sängyn kohdalla kun jähmetyin ihoni meni kananlihalle keskellä kuumaa kesää, nenääni tuli palanut haju. En kyennyt liikkumaan ja paniikki nosti päätään!
Ohitseni meni jokin joka hipaisi paljasta käsivarttani. Teki mieli kirkua, mutta ääntä ei tullut! Olin pissata pöksyihin.
En ole pelännyt mitään niin paljoa kuin siinä tilanteessa! Kun tilanne oli ohi pakenin huoneesta ystäväni kysyi missä olit oot ihan valkoinen.
Huomasin että kelloni oli pysähtynyt.
Kerroin asian 10v myöhemmin, pelotti niin sairaasti!
No saakeli pelasin mario cartia onnessani kun kaapin ovi avautui ja sieltä putosi tyynyliinoja, pelästyin niin että olin putoo tuolilta!
Se olikin mun kesyrotta.
Mut miks koirani tuijottaa tyhjää sohvaa tai nurkkaa joskus haukkuen. Sanon älä viitti siinä on kummitus!
Kuten ku istuin sohvalla viis vuotiaan tytön hoitajana tyttö katsoi, ja sanoi mulle vieressäsi istuu mies, kun kauhistun, jatkaa älä pelkää, Jakobilla ei ole edes käsiä.
Hrrr...
Minulle ei ole tapahtunut mitään tällaista. Henkimaailmaa nyt vain ei ole olemassa minulle, joten en koskaan edes epäile jotain valoa tai rasahdusta tuonpuoleiseksi enkä edes ajattele, että olisipa hupaisaa ajatella niin.
Pelkään tämänpuoleisia eläviä.
Tex Willerin mukaisesti: "Eläviä meidän tulee kavahtaa. Kuolleet ovat kilttejä poikia (ja tyttöjä)."
Joskus lapsena 7 tai 8 vuotiaana pelattiin kaverin kanssa sellaisilla itse tehdyillä parillisilla kuviokorteilla. Toinen asetti puolet korteista riviin ja toinen yritti asettaa ylösalaisin oleville korteille parit. En enää muista tajusimmeko yrittävämme pelata testillä, jolla siihen aikaa yritettiin testata yliluonnollisia kykyjä. Sain kaikki parit oikein. Olihan se ihan kivaa ja hauskaa. Sitten kaveri sekoitti kortit ja laittoi uudelleen pöydälle. Sain uudestaan kaikki parit oikein... Muistan vieläkin kuinka säikähdin ja veri pakeni päästä. Lapsikin ymmärtää ettei sellaista pitäisi tapahtua sattumalta tai vahingossa. En sen jälkeen enää "pelannut" sitä "peliä".
"Pelissä" siis yritettiin aistia, mikä ylösalaisin oleva kortti on minkäkin pari, ja kaikki kortit käännettiin oikein päin vasta lopuksi.
Olin teini ja yksin kotona, oli jo todella myöhä mutta valvoin vielä ukkosen murinaa kuunnellen ja katsellen Amityville-kauhuleffaa (Mistä vanhemmat olisivat saaneet kohtauksen kun ukkosen aikaan piti ehdottomasti sulkea tv ja repiä joka johto seinästä! ) kun ovikello alkoi soida vaativasti kuin jollain olisi hätä päästä sisään. Mietin että äiti on jostain syystä tullut etuajassa töistä (isä oli ulkomailla eli isä se ei voinut olla), unohtanut avaimet ja arvasi minun valvovan. Menin katsomaan eikä ulkona ollut äitiä tai ketään muutakaan! Loogisin selitys olisi tietysti lasten kuljeilu mutta kello oli jotain 11 illalla ja oli ukkonen, kuka laskee muka lapset ulos siihen aikaan ja säähän... Toinen vaihtoehto tietysti on, että ukkonen sekoitti ovikellon toimintamekasnismin. Oli kuitenkin niin karmiva kokemus, että pistin elokuvan pois ja menin lukemaan Pikku Prinssiä sänkyyni.
Ei yliluonnollinen, mutta käsittämätön sattuma. Mulla ja miehellä oli inside-juttu urheilijaan x liittyen ja siihen liittyi oleellisesti yksi suht epätavallinen suomalainen miehen etunimi. No tämä urheilija sitten sai lapsen ja se lapsi sai nimekseen juuri sen nimen, mitä oltiin tässä meidän jutussa pyöritelty. 😅 Lopputuloksena päädyttiin, että nimetään meidän mahdollinen seuraava lapsi tämän urheilijan mukaan, jos sukupuoli sopii. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui joskus 70-luvulla ennen kouluikää. Itsellani oli syyliä kädet täynnä ja mummu kutsui vanhemman mummelin kylään, jonka kanssa mentiin vesisateessa rännin alle ja tämä mummeli lausui loitsuja. Seuraavana aamuna ei syyliä enää ollut.
Ontelosyylät irtoaa itsekseen. Myös vereen kertyvät vasta-aineet hävittävät syyliä ja känsiä.
Loitsu toimi ehkä plasebona, ja elimistösi kävi virusta vastaan. Omat jalkapohjieni känsät hoituivat lapsena suht samoin menetelmin ( luin tuon faktan vasta-aineesta, ja ajattelin 'taikoa' ne uskon ja itse keksityn runon avulla pois).Syylät ovat viruksen aiheuttamia hyvänlaatuisia kasvaimia, mutta känsät yksinkertaisesti mekaanisesta hankauksesta muodostuneita ihon kovettumia, joihin eivät vasta-aineet vaikuta.
Känsässä on kipeä keskusta, ja se hoidetaan Verruxinilla. Se ei ole pelkkä kova ihopatti.
_Syylässä_ on kipeä keskusta ja se hoidetaan Verruxinilla. Känsä on kova ihopatti, jollaisen saa käsiinsä vaikka lapioimalla puutarhassa, nostelemalla puntteja, soittamalla kitaraa ilman plektraa tai pyöräilemällä. Jalkaan niitä tulee, kun kenkä hankaa. Ne ovat kovettumia, jotka suojaavat ihoa. Känsä on englanniksi callus. Se on mekaanisesti syntynyt, eikä liity viruksiin mitenkään.
Laitoin ystävälleni ääniviestiä ja touhusin samalla omiani. Kesken ääniviestin kuulin, kun joku olisi kuiskanut korvaani "hei". Säikähdin ääntä ja rupesin samantien selittämään tilannetta ääniviestiin, sanoin kuitenkin, että kuulin omiani todennäköisesti. Lähetin ystävälleni kyseisen ääniviestin ja hetken kuluttua mieleeni tuli, että mahtaisiko ääni kuulua myös viestissä. Kuuntelin viestin tarkkaan ja siellä se kuului. Selkeä naisen ääni kuiskaamassa "hei". Pyysin ystävääni kuuntelemaan viestin myös tarkemmin ja hän kuuli saman kuin minä. Siinä sitten spekuloitiin hyvän aikaa, että mitä ihmettä tapahtuu. Minkäänlaista selitystä ei äänelle löytynyt, enkä ole sitä myöskään uudestaan kuullut.
Näiset on yrittäny pokata minua baarissa, koulussa, laivalla, duunissa...
Itsellä on yksi tarina. Ostin jostain hetken mielijohteesta Akateemisesta kirjakaupasta enkelikortit. Sitten kerran satuin avaamaan sen mukana tulleen kirjan ja siinä sivulla oli arkkienkeli Mikael. Vedin sattumanvaraisesti pakasta kortin ja siinä oli arkkienkeli Mikael. Sattuuhan näitä, ajattelin.
Mutta tässä tulee tarinan käänne: soitin samana iltana äidilleni joka on uskonnollinen ja kysyin huvikseni mitä tämä ajattelee enkeleistä. Hän sanoi että on rukoillut arkkienkeli Mikaelia pitämään huolta minusta.
Nuorena olin yötivolissa ja menin yksin maailmapyörään kun kaveri ei uskaltanut, ollessani aivan ylhäällä tunsin jonkun keikauttavan vaunua rajusti ja pelästyin. Samalla tuntui kuin joku olisi maanitellut korvaani, omiksi ajatuksikseni naamioiden että " katsoppa noita valoja, katsoppa alas, miten kaunista olisi nyt kuolla".. Kun vaunu lähti alaspäin, tilanne meni ohi. Olen kuullut "calling of the void"-ilmiöstä (eli elämäniloisen, ei masentuneen ihmisen äkillinen mielihalu hypätä sillalta tms) mutta tuolloin tuntui, että joku oli vaunussa kanssani!
Tehdessäni yövuoroja siivoojana pidin tupakkatauon ja äkkiä iloinen miesääni sanoi vieressäni "Iltaa!", luulin vartijaksi ja käännyin vastaamaan mutta eipä vieressäni ollutkaan ristin sielua.
. Ostimme talon jonka mukana tuli osa huonekaluista. Eräänä päivänä menin ripustamaan verhoja vierashuoneeksi aiottuun makkariin ja näin sängyllä makaaan ihmismäisen mustan hahmon mutta se oli palanut, kuin tuhkaa. Juoksin kauhuissani mieheni luo mutta kun hän tuli katsomaan, hahmo oli poissa. Vaatimuksestani mies kiskoi sängyn samana iltana ulos talosta mutta tuossa huoneessa tuntui usein palaneen hajua ja oli normaalia kuumempi, ilmiö loppui vasta kun tapetoimme huoneen uuteen uskoon ja vaihdoimme vaatekaapiston.
Jep. Minä näin unissani että hampaat putos... muutaman kuukauden jälkeen jouduttiin ottamaan hammas pois kun olin purrut sen halki. Selvä enneuni XD