Lue keskustelun säännöt.
Olisitko pettynyt, jos olisit tohtori ja lapsestasi tulisi parturi-kampaaja?
06.04.2019 |
Toisaalta vamhempana olisit narsisti, joka on muita ylempänä ja haukkuu muita ja on niin mustasukkainen, että yksikään parisuhde ei onnistu.
Lapsesi olisivat kaikkein parhaimpia ja tarjoaisit heille kalleimmat harrastukset ja lopputulos lapsi, joka kapinoi kuin hullu ja kääntää selkänsä sinulle.
Ehkä aiheestakin..
Kommentit (28)
En. Lapsi saa valita itse ammattinsa. Meidän alalla myös tavallista että vaikka olisi tohtori, tekee muuta työtä samalla, jos ei vaikka saa apurahoja. Tohtorius ei tarkoita vierautta normaalille elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellani olisi ainakin yksi varma vakkariasiakas.
Työskentelin yrityksessä, jonka pääjohtajan pojalla oli tusinatehtävä kyseisessä yrityksessä.
Ei perimä välttämättä ole sama vanhemmalla ja lapsella.
Onpas kummallinen kysymys. Tärkeintä on että ihminen itse arvostaa työtänsä ja tulee toimeen. Hyvälle parturi-kampaajallle riittää varmasti töitä ja sopii ihmiselle , joka tulee toimeen asiakkaiden kanssa.
Rehellisessä työssä ei ole mitään syytä pettymykseen. Lapset eivät tule maailmaan toteuttamaan vanhempiensa toiveita, lasten onni on heidän omien valintojensa takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi. Jos se on hänen intohimonsa ja toiveensa olla parturi-kampaaja, niin hän saa olla ja valita itse ammattinsa.
Olisin onnellinen että lapsi tekisi juuri sitä mistä itse nauttii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan vanhempi oikeesti häpeä lapsensa ammattia?
Meillä sai lapsi valita oman tiensä. Tyytyväisenä lähtee aamuisin opinahjoon, ja pakertaa tehtäviensä parissa, kun tietää sitä omaa tulevaisuuttaan ja omaa elämäänsä varten tekevänsä. Tuplatutkinto ammattikoulusta, siitä jatkaa ammattikorkeaan.
Minä jäin lukion ja ammattikoulun jälkeen työelämään. Sukulaiset moitti päätöstä, kuin myös vanhemmat. Niistä tuntemuksista oppineena en puutu lapseni koulunkäyntiin muutoin kuin avustamalla läksyissä ja oppimateriaalien hankinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tohtori ja mulle olisi ihan jees jos lapsi haluaisi parturi-kampaajaksi tai muuhun käsityöammattiin.
Ihania vastauksia. Lapsen oma valinta on kaikkein tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö tohtorin lapsen väitellä kahdesti?
Mites se kateus kun lapsi onkin parempi? Käsittääkseni koulutettu vanhempi ei mielellään halua muita tähtiä perheeseen...
Tietenkin. Olen vain maisteri enkä silti halua lapsistani duunareita. Ihme kysymys. Ei kai kukaan toivo lapsilleen pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti päätyisin Napapiirin sankareista tuttuun ratkaisuun.
Lammaspaimen tekee parempaa, jälkeä keritessä.
Minä olen olen tohtori ja lapseni on duunari ja olen HYVIN pettynyt siihen, että lapseni ei sittn pystynytkään oikeasti työskentelemään siinä valitsemassaan duunariammatissa. Mitään muuta hän ei osaa eikä halua katsoa ja niin minä nyt elätän sitä aikuista miestä.
En olisi, olen tohtori, ja toivonkin oikeastaan, etä lapseni valitsisivat juuri sen mukaan kuin heistä hyvältä tuntuu. Että eivät ottaisi mallia minusta, olen kaikkea muuta kuin onnellinen.
Menestyneenä yrittäjänä toivon ainoastaan ettei lapsestani tule jotain SDP:n kannattajaa, joka valittaa joka asiasta ja ettei saa tarpeeksi palkkaa.
Useilla parturi-kampaajilla on tosi märät pimsat ja tekevät muutenkin hyvää jälkeä.
Vaikka olisin lammaspaimen, olisin pettynyt, jos lapsestani tulisi parturi-kampaaja.