Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
...minkä jälkeen väität taas, että mut kun olet solvannut ja ivannut ensin, niin sitten sinä haukut takaisin.
Eli siis missä konkreettisesti on minun taholtani ne loukkaukset, haukkumiset, nimittelyt ja solvaukset ym.? Olisi vilpittömästi jo kiintoisaa nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja loukkaako minua vääristely: joo, etenkin silloin, kun se on läpinäkyvän pahantahtoista (epäilemättä jokainen ymmärtää, että kukaan ei hymistele kavereiden eroille tai ole jotenkin järjestelemässä niitä). Tuon jälkeenhän alkoi sitten veivaus avioerojen syistä - aivan kuin minun pitäisi mennä sanomaan kavereille, että menkäähän avoliittoihinne takaisin, olette varmasti eronneet täysin vääristä ympäristösyistä.
Aivan, sinä pahantahtoisesta annoit ymmärtää kuinka perustelut olivat jostain keltaisesta lehdistöstä revittyjä toimittajien keksimiä väitteitä. Kuten vain sinun havainnoillasi on jotain merkitystä. Tulkitsit juuri sinun mielestä ja aloit aika halveksivaan sävyyn myös tuollaiseen enpäs kerro pelleilemiseen. Kukaan ei tosissaan ,ole puhunut siitä mitä sinun pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Mutta äideille on koko ketjun jauhettu mitä heidän tulisi tehdä, jotta tekisivät oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja loukkaako minua vääristely: joo, etenkin silloin, kun se on läpinäkyvän pahantahtoista (epäilemättä jokainen ymmärtää, että kukaan ei hymistele kavereiden eroille tai ole jotenkin järjestelemässä niitä). Tuon jälkeenhän alkoi sitten veivaus avioerojen syistä - aivan kuin minun pitäisi mennä sanomaan kavereille, että menkäähän avoliittoihinne takaisin, olette varmasti eronneet täysin vääristä ympäristösyistä.
Aivan, sinä pahantahtoisesta annoit ymmärtää kuinka perustelut olivat jostain keltaisesta lehdistöstä revittyjä toimittajien keksimiä väitteitä. Kuten vain sinun havainnoillasi on jotain merkitystä. Tulkitsit juuri sinun mielestä ja aloit aika halveksivaan sävyyn myös tuollaiseen enpäs kerro pelleilemiseen. Kukaan ei tosissaan ,ole puhunut siitä mitä sinun pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Mutta äideille on koko ketjun jauhettu mitä heidän tulisi tehdä, jotta tekisivät oikein.
Kuules nyt. Mä en tehnyt mitään muuta kuin sanoin, että tapaamiset ovat alkaneet helpottua erojen myötä, koska nyt on selvät sävelet. Faktan sanomisessa ei ole mitään pahantahtoista. Tämän jälkeen alkoi erikoinen avioerovääntö siitä, miten "eroaminen tarttuu", ja tämä taas ei liity millään tavalla lastenhoitokeskusteluun ja tapaamisiin kavereiden keskustelu. Vaikka näin olisikin, mitä minun tälle asialle olisi pitänyt tehdä? Tai mitä kavereideni pitäisi tehdä?
Mihin ihmeen "enpäs kerro" -pelleilyyn? Mitä en kerro?
Itsehän sinä kerroit keltaisesta lehdistöstäsi eli IS:stä. En ymmärrä vieläkään, miten yhtään ketään pitäisi ketjussa koskea esim. naimisiinmenoaikeet tai eroaikeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja loukkaako minua vääristely: joo, etenkin silloin, kun se on läpinäkyvän pahantahtoista (epäilemättä jokainen ymmärtää, että kukaan ei hymistele kavereiden eroille tai ole jotenkin järjestelemässä niitä). Tuon jälkeenhän alkoi sitten veivaus avioerojen syistä - aivan kuin minun pitäisi mennä sanomaan kavereille, että menkäähän avoliittoihinne takaisin, olette varmasti eronneet täysin vääristä ympäristösyistä.
Aivan, sinä pahantahtoisesta annoit ymmärtää kuinka perustelut olivat jostain keltaisesta lehdistöstä revittyjä toimittajien keksimiä väitteitä. Kuten vain sinun havainnoillasi on jotain merkitystä. Tulkitsit juuri sinun mielestä ja aloit aika halveksivaan sävyyn myös tuollaiseen enpäs kerro pelleilemiseen. Kukaan ei tosissaan ,ole puhunut siitä mitä sinun pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Mutta äideille on koko ketjun jauhettu mitä heidän tulisi tehdä, jotta tekisivät oikein.
Kuules nyt. Mä en tehnyt mitään muuta kuin sanoin, että tapaamiset ovat alkaneet helpottua erojen myötä, koska nyt on selvät sävelet. Faktan sanomisessa ei ole mitään pahantahtoista. Tämän jälkeen alkoi erikoinen avioerovääntö siitä, miten "eroaminen tarttuu", ja tämä taas ei liity millään tavalla lastenhoitokeskusteluun ja tapaamisiin kavereiden keskustelu. Vaikka näin olisikin, mitä minun tälle asialle olisi pitänyt tehdä? Tai mitä kavereideni pitäisi tehdä?
Mihin ihmeen "enpäs kerro" -pelleilyyn? Mitä en kerro?
Itsehän sinä kerroit keltaisesta lehdistöstäsi eli IS:stä. En ymmärrä vieläkään, miten yhtään ketään pitäisi ketjussa koskea esim. naimisiinmenoaikeet tai eroaikeet.
No mitä ihmettä nämä sinun herkkiä tunteitasi koskevat kommentit sitten kuuluvat tähän ketjuun? Ja ihan itse tartuit tuohon aiheeseen ja halusit ja vieläkin haluat keskustella asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja loukkaako minua vääristely: joo, etenkin silloin, kun se on läpinäkyvän pahantahtoista (epäilemättä jokainen ymmärtää, että kukaan ei hymistele kavereiden eroille tai ole jotenkin järjestelemässä niitä). Tuon jälkeenhän alkoi sitten veivaus avioerojen syistä - aivan kuin minun pitäisi mennä sanomaan kavereille, että menkäähän avoliittoihinne takaisin, olette varmasti eronneet täysin vääristä ympäristösyistä.
Aivan, sinä pahantahtoisesta annoit ymmärtää kuinka perustelut olivat jostain keltaisesta lehdistöstä revittyjä toimittajien keksimiä väitteitä. Kuten vain sinun havainnoillasi on jotain merkitystä. Tulkitsit juuri sinun mielestä ja aloit aika halveksivaan sävyyn myös tuollaiseen enpäs kerro pelleilemiseen. Kukaan ei tosissaan ,ole puhunut siitä mitä sinun pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Mutta äideille on koko ketjun jauhettu mitä heidän tulisi tehdä, jotta tekisivät oikein.
Kuules nyt. Mä en tehnyt mitään muuta kuin sanoin, että tapaamiset ovat alkaneet helpottua erojen myötä, koska nyt on selvät sävelet. Faktan sanomisessa ei ole mitään pahantahtoista. Tämän jälkeen alkoi erikoinen avioerovääntö siitä, miten "eroaminen tarttuu", ja tämä taas ei liity millään tavalla lastenhoitokeskusteluun ja tapaamisiin kavereiden keskustelu. Vaikka näin olisikin, mitä minun tälle asialle olisi pitänyt tehdä? Tai mitä kavereideni pitäisi tehdä?
Mihin ihmeen "enpäs kerro" -pelleilyyn? Mitä en kerro?
Itsehän sinä kerroit keltaisesta lehdistöstäsi eli IS:stä. En ymmärrä vieläkään, miten yhtään ketään pitäisi ketjussa koskea esim. naimisiinmenoaikeet tai eroaikeet.
No mitä ihmettä nämä sinun herkkiä tunteitasi koskevat kommentit sitten kuuluvat tähän ketjuun? Ja ihan itse tartuit tuohon aiheeseen ja halusit ja vieläkin haluat keskustella asiasta.
En tarttunut tuohon aiheeseen, vaan vastasin minulle esitettyyn viestiin, koska se lienee kai ihan korrektia. Jep, koska en todellakaan ymmärrä tuota logiikkaa vieläkään. Sama kuin minä alkaisin puhua, vaikkapa nyt 15-vuotiaiden teini-iästä ja siihen liittyvästä problematiikasta, kun joku mainitsisi, että nyt lapset ovatkin jo isoja, joten voi mennä enemmän. No, sekin ehkä vielä liittyisi jotenkin aiheeseen. Mutta kun on a) kyse kavereista, ei minusta ja b) ketjun aihe on kavereiden kanssa tapaamiset eikä syyt, jotka johtivat kavereiden eroihin, niin kyllä tajua pätkääkään, mikä tuossa on kytky. Tässähän pitäisi olla ne kaverit sinulle vastaamassa! Vaikka he olisivatkin, en silti ymmärrä, mitä heidän erohiostamisensa auttaisi tämän ketjun teeman käsittelyssä. En sitten tiedä, onko joku niin erovastainen, että kun sana ero mainitaankin, niin puuttuu siihen heti.
Mitä minun metakeskusteluni liittyy aiheeseen? Hmm, substanssia ajatellen ei kovinkaan paljon. En näe silti, että törkeyksiä tulisi vain ottaa vastaan kritisoimatta, koska käytöstavoista muistuttelu ja kritisointi menee ei ole varsinaista teemaa. Olen pöyristynyt siitä, miten ihminen/ihmiset keskustelevat tuntemattomille ihmisille. Myönnän, minun nettietikettihälytin särähtelee pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nyt 1kk ikäisen vauvan äiti ja kyllä mulla on aikaa laittaa hiukset tai meikata tai käydä suihkussa jos haluan, sillä vauvan isä voi sen hetken olla vauvan kanssa. Olen myös käynyt kerran ripsihuollossa niin että isä oli vauvan kanssa kotona ja olin pumpannut valmiiksi maitoa. Mun mielestä jos ei ota yhtään omaa aikaa niin tulee olemaan nopeasti tosi poikki henkisesti. En ainakaan ite tunne huonoa omaatuntoa jos joskus meikkaan tai laitan hiukset tms.
Tottakai useimmille tekee hyvää oma aika. Toiset ei sitä niinkään kaipaa. Toiset taas kaipaavat vapaahetkinään nimen omaan omaa aikaa ihan vaan itsekseen, eikä kaverin kanssa kahvilassa istuakelua. Pienen vauvan kanssa elo on todella helppoa (jos ei ole koliikkia tms.), kun vertaa siihen, kun lapsi lähtee liikkeelle...
Yksi oleellinen aikasyöppö on se, että harvoin riittää asian tekeminen kerran. Yleensä väliin tulee keskeytyksiä tai saman asian joutuu toistamaan useasti innokkaiden pikkuapurien ansiosta. Esim. pelkkä laukun pakkaaminen vie yllättävän paljon aikaa, kun kerää kertaalleen pakatut asiat takaisin laukkuun kolmesti. Tai kaivaa laukusta pois sinne päätyneet pikkuautot, ponit, patalaput ja yksinäisen talvisaappaan. Kun ylimääräiset tavarat on viety paikoilleen ja vetoketju menee taas kiinni, keräät taas laukkuun sinne jo kolmesti pakatut tavarat. Perillä huomaat lompakon jääneen kotiin ja sen tilalta löytyy roskiksesta kaivettu vessapaperirulla. Näin siis pahimmillaan. Vaihtoehto olisi tietysti pelotella lapsi unohtamaan avuliaisuus, mutta ennemmin käytän ylimääräistä aikaa nyt kuin manaan seuraavat 15 vuotta kakaraa, joka ei osaa tehdä yhtään mitään kotitöitä. Valitettavasti kaikki tämä pakollisten asioiden hoitamiseen ja niiden uudelleen hoitamiseen uppoava aika on pois kaverien näkemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään hengata jälkikasvuni ja puolisoni kanssa. Tule meille kahville käymään, ei huvita lähteä baariin. Viikonloput on muutenkin niin lyhyitä.
En lue muita kommentteja mutta vastaan omasta puolestani.
Minulla on kaksi lasta ja heillä on ikäeroa 8 vuotta. Lapset ovat olleet hyvin erilaisia vauvana ja taaperoina (nuorempi on nyt 8 kk).
Olin 28 v kun sain ensimmäisen lapsen ja hänen kanssa todellakin jaksoin käydä joka paikassa ja meikata ja laittaa itseni aina vimpan päälle ja puuhata kaikkea ystävien kanssa, päälle siivota kotona ja leipoa joka päivä. Lapsi oli helppo, sopeutuvainen ja viihtyi itsekseen ties kuinka pienestä pitäen ja jaksoi leikkiä jollainen lelulla pitkiä aikoja ilman että kiinnitti minuun mitään huomiota. Lapsi nukkui yöt alusta asti hyvin, joten olin hyvin levännyt äiti.
No, tämä seuraava lapsi oli sitten täydellinen vastakohta. Ekat 4 kk valvottiin yöt ja päivät. Mies kävi töissä joten minä valvoin, koska ei voi olettaa että ihminen jaksaisi vastuullista duunia ilman nukkumista. Lapsi ei ollut hetkeäkään lattialla itsekseen, ei sitterissä tms. Sylissä vaan. Päiväunet kesti maksimissaan 30 min jonka aikana yritin käydä suihkussa, siivota jne. Koitettiin toki käydä esim. Lounailla näkemässä ystäviä mutta vauva pisti ranttaliksi joka ikinen kerta ja raivohuusi koko ravintolareissun ajan.
Nyt tilanne on toki helpottanut mutta jos menemme syömään jonnekin, vauva haluaa olla sylissäni. Ei siinä itse pysty keskittymään sosiaaliseen elämään tai syömiseen. Olen myös 8 v vanhempi nyt ja vähäiset unet pitkään verottaa ihan törkeästi. Hiuksetkin putosi päästä imetyksen myötä pahemmin kuin osasin odottaa joten jos haluisin lähteä ihmisten ilmoille, olisi aikamoinen duuni saada tämä kuontalo siedettävän näköiseksi.
Olen edelleen tosi väsynyt koska vaikka lapsi nukkuu nyt jo paremmin, hän tekee hampaita ja valvottaa silti edelleen paljon. Päivisin ei vaan kiinnosta mennä minnekään, väsyttää ja lapsen kanssa puuhailu vie yllättävän paljon energiaa.
Ehkä tää tästä helpottaa kun vauva vanhenee mutta tällä hetkellä se että käyn edes kerran viikossa jossain näkemässä kavereita (laps mukana) on ihan maksimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi vapaaehtoisesti lapseton haluaisi ylipäätään olla missään tekemisissä perheellisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi vapaaehtoisesti lapseton haluaisi ylipäätään olla missään tekemisissä perheellisten kanssa.
Minä en ymmärrä mitä hän tekee Vauva-lehden keskustelupalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi vapaaehtoisesti lapseton haluaisi ylipäätään olla missään tekemisissä perheellisten kanssa.
Minä en ymmärrä mitä hän tekee Vauva-lehden keskustelupalstalla.
Vauva-lehden keskustelupalstaa lukee moni lapseton, vapaaehtoinen lapseton tai muusta syystä lapseton. Lukee myös eläkeläiset. Monet ovat yli-ikäisiä esim. Demiin ja toisaalta taas monet hakevat täältä viihdettä. Eihän Vauva-lehden keskustelupalsta ole enää mitenkään vauvoihin tai perheisiin profiloitunut yksinomaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi vapaaehtoisesti lapseton haluaisi ylipäätään olla missään tekemisissä perheellisten kanssa.
Miksi en haluaisi? Ei ystävä lakkaa olemasta mulle ystävä kun se saa lapsen, mitä hittoa? :D Myöskin pidän lapsista ja viettäisin mielelläni paljon aikaa lasten kanssa, en vain halua omia hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oon sitä tyyppiä että tulisin hulluksi jos kökkisin kaiket päivät kotona lasten kanssa ilman aikuista seuraa. Näin äippälomalla/hoitovapaalla on hyvin aikaa nähdä kavereita ja kyllähän tuommoinen kohta neljävuotias esikoinen kaipaa muutakin aktiviteettiä kuin koti-leikkipuisto-ruokakauppa, joten käydään kaupungilla, kerhoissa ja nähdään kavereita lähes päivittäin, vähemmän aikaa niillä työssäkäyvillä lapsettomilla on :)
mutta ymmärrän hyvin ettei kaikki välttämättä jaksa lähteä, koska onhan se työlästä. On ihan hirveän raskasta käydä kyläilemässä taaperoikäisen kanssa, koska muiden kodit ei ole taaperoturvallisia (eikä tarvikaan olla) ja joutuu koko ajan vahtimaan ettei se riko jotain tai satuta itseään. Vauvat taas on arvaamattomia, ne herää aina väärällä hetkellä tai vääntää jonkun hillittömän nipan ja joudut vaihtamaan kaikki vaatteet jossain ravintolan vessassa. Kotiin ei huvita kutsua ketään koska lapset aiheuttaa semmoisen kestokaaoksen jota ei vaan aina jaksa siivota. Iltaisin sitä on usein niin väsynyt ettei vaan jaksa lähteä mihinkään. Vauvan luota lähteminen vaatii aina maidonpumppausoperaation eikä ole kiva jättää kotiin äidin perään itkevää isompaa lastakaan. Yhden lapsen kanssa on vielä helppoa liikkua, mut sen tajuaa vasta kun saa sen toisen ja kaikki muuttuu hankalammaksi :D
Ehkä ne lapset on tehty aikuisena eikä teininä, silloin voi olla elämässä aivan eri arvot....
Meillä lapset ovat vauvasta asti osallistuneet kaikkeen mihin vanhempansa, baari iltojen sijaan käytän aikaa vaikka mustikoita poimien, nuoruutta on eletty muidenkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Nykyään harvemmalta löytyy naapurin tätiä, joka hoitaa lapset tuosta vaan, kun vanhemmat käyvät töissä.
Miksi haluat tietää tästä? Oletko jäänyt ulkopuolelle? Silloin, kun ihmiset perustavat perheen, niin se on se keskiö, muut ovat ulkopuolella ja muiden mielipiteet jäävät toissijaisiksi. Se miten oman perheen kanssa järjestää lasten hoidon ja oman ajankäytön, ei kuulu muille. Jos olet ystävästäsi huolissasi, niin ota puheeksi, jos et ole huolissasi vaan suuttunut, niin anna tilaa. Lapset vaatii aikaa, puoliso samoin ja itsellekin sitä pitää jäädä. Vielä perheen kanssa yhteistäkin aikaa. Sitten vielä työt ja kodinhoito yms. Esim. Minulla taas sukulaiset alkoi vierailemaan enemmän lasten synnyttyä ja nyt lasten kaverit käy kylässä ja on kaverisynttäreitä yms. Elämä muuttuu koko ajan. Parhaat ystävät säilyy.
Haluaisin nähdä kaveria enemmän kuin kerran vuodessa. Hänellä 2v poikalapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
No ota sinä se lapsi hoitoon, jotta äiti voi virkistäytyä...
Meillä ainakaan mitään isovanhempia tai sisaruksia ollut käytettävissä, päinvastoin yks dementikko oli lisänä hoidettavana. Joskus sitä lapsen isääkin on kiva nähdä ja viettää aikaa hänen kanssaan, eikä pelkkä läpsystä vaihto ovella.
Noh, olet sitten ensimmäinen ihminen, jonka mielestä en ole tarkka. ;)
Voitko antaa näitä solvaus- ja analysointiesimerkkejä?
Jälleenhän sinä itse kutsut minuakin tyhmäksi, vaikka minä en ole kutsunut sinua.