Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä järkeä seurustella, jos se loppuu kuitenkin?
04.04.2019 |
Mietin usein, että en viitsi alkaa seurustella, kun se voi kumminkin loppua ja useimmilla loppuukin jossain vaiheessa.
Kommentit (32)
Onhan se mukavaa niin kauan kuin se kestää. Miksi murehtia tulevasta ,josta ei mitään tiedä? Jos oikein odottaa kaiken loppumista ja epäonnistumista ei kannata aamulla edes sängystä nousta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vain ensialkajaisiksi selvittää miten se toinen ajattelee seurustelusta. Mä kun mieheltäni kysyin vuosia sitten että "aletaanko oleen" niin sanoin heti kättelyssä, että mikäli hän ei ole loppuelämäntosissaan, niin sitten ei kannata vaivautua. Tietenkään emme voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta puhallamme yhteen hiileen joka päivä. Voihan toinen kuollakin vaikka huomenna ja seurustelu päättyy siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hyvin voi kysyä mitä järkeä elää jos se loppuu kuitenkin. Kai sitä voi saada onnea myös väliaikaisista asioista. Vaihtoehto on että elät tällä lailla:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3433526/mita-teille-tapahtunut-tallaise…
Eli jos haluat jotain hyvää elämääsi niin ehkä kuitenkin tapailet muita ihmisiä silläkin riskillä että et enää koskaan myöhemmin näe heitä.
Jäin nimenomaan miettimään sitä, että ehkä kehittävät harrastukset tuovat elämään enemmän ja kestävämpää sisältöä kuin ihmissuhteet. Jos lakkaisin tutustumasta ja käyttämästä sosiaalista aikaa ihmisiin, joista harva kuitenkaan pysyy pitkään, voisin saada enemmän antoisaa iloa muista asioista. Ap
No mikä estää? Parempi varmasti onkin, jos et yritä saada ihmisiä suhteeseen kanssasi. Vaikutat nimittäin siltä ettet pahemmin välitä muista. Miksi siis turhaan harhauttaa jotakuta luulemaan niin.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa seurustelusuhteessa tutustuu uuteen ihmiseen ja oppii samalla jotain itsestäänkin.
Yksi kumppani voi olla riidanhaluinen ja siinä oppii luovimaan ristiriitatilanteissa (kunnes ehkä lopulta kyllästyy riitelyyn).
Toinen voi olla lapsellinen tai kovin laiska, ja silloin oppii kantapään kautta asettamaan omat rajansa ja huomaa myös, pystyykö itse ottamaan vastuuta vai ei.
Joku voi olla todella ihana mutta hän kyllästyykin sinuun. Silloin joudut miettimään, miten itse voisit tehdä toisen ihmisen olon suhteessa paremmaksi - ainakin mietit väistämättä, mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Ja ehkä seuraavassa suhteessa teetkin. Olet surullinen mutta taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Ja jos hyvin käy, ennen pitkää tulee joku, joka ei ole liian hankala tai vastuuton (tai jos on, muut ominaisuudet ovat aivan ylivertaisia niin ettei se haittaa) ja hänkin pitää sinusta ja olette kumpikin oppineet aiemmissa suhteissa, mitä ainakaan ei kannata tehdä jos haluaa elää sovussa hyvää elämää, joten sitten te vain elätte elämäänne yhdessä. Päivä kerrallaan.
Musta tuntuu, että arvaan jo etukäteen, mihin haasteeseen suhde kaatuisi kenenkään kanssa. Aika monista ihmisistä näkee jo päälle, mikä niiden pääongelma on. Varmasti monella on myös piilotettuja vikoja, jotka saisi huomata vasta pidemmän tuntemisen jälkeen, mutta niin pitkälle en edes mene. Ja tottakai ihmisissä on myös hyviä puolia, mutta ei välttämättä niin paljon, että se korvaisi huonot. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hyvin voi kysyä mitä järkeä elää jos se loppuu kuitenkin. Kai sitä voi saada onnea myös väliaikaisista asioista. Vaihtoehto on että elät tällä lailla:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3433526/mita-teille-tapahtunut-tallaise…
Eli jos haluat jotain hyvää elämääsi niin ehkä kuitenkin tapailet muita ihmisiä silläkin riskillä että et enää koskaan myöhemmin näe heitä.
Jäin nimenomaan miettimään sitä, että ehkä kehittävät harrastukset tuovat elämään enemmän ja kestävämpää sisältöä kuin ihmissuhteet. Jos lakkaisin tutustumasta ja käyttämästä sosiaalista aikaa ihmisiin, joista harva kuitenkaan pysyy pitkään, voisin saada enemmän antoisaa iloa muista asioista. Ap
No mikä estää? Parempi varmasti onkin, jos et yritä saada ihmisiä suhteeseen kanssasi. Vaikutat nimittäin siltä ettet pahemmin välitä muista. Miksi siis turhaan harhauttaa jotakuta luulemaan niin.
Olet siinä oikeassa. Olen juuri päättänyt opetella uuden taidon, eikä mikään tule minun ja sen tielle. Ehkä seurustelen joskus myöhemmin, ehkä en. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa seurustelusuhteessa tutustuu uuteen ihmiseen ja oppii samalla jotain itsestäänkin.
Yksi kumppani voi olla riidanhaluinen ja siinä oppii luovimaan ristiriitatilanteissa (kunnes ehkä lopulta kyllästyy riitelyyn).
Toinen voi olla lapsellinen tai kovin laiska, ja silloin oppii kantapään kautta asettamaan omat rajansa ja huomaa myös, pystyykö itse ottamaan vastuuta vai ei.
Joku voi olla todella ihana mutta hän kyllästyykin sinuun. Silloin joudut miettimään, miten itse voisit tehdä toisen ihmisen olon suhteessa paremmaksi - ainakin mietit väistämättä, mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Ja ehkä seuraavassa suhteessa teetkin. Olet surullinen mutta taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Ja jos hyvin käy, ennen pitkää tulee joku, joka ei ole liian hankala tai vastuuton (tai jos on, muut ominaisuudet ovat aivan ylivertaisia niin ettei se haittaa) ja hänkin pitää sinusta ja olette kumpikin oppineet aiemmissa suhteissa, mitä ainakaan ei kannata tehdä jos haluaa elää sovussa hyvää elämää, joten sitten te vain elätte elämäänne yhdessä. Päivä kerrallaan.
Musta tuntuu, että arvaan jo etukäteen, mihin haasteeseen suhde kaatuisi kenenkään kanssa. Aika monista ihmisistä näkee jo päälle, mikä niiden pääongelma on. Varmasti monella on myös piilotettuja vikoja, jotka saisi huomata vasta pidemmän tuntemisen jälkeen, mutta niin pitkälle en edes mene. Ja tottakai ihmisissä on myös hyviä puolia, mutta ei välttämättä niin paljon, että se korvaisi huonot. Ap
Kikka onkin valita sellainen kumppani, jonka huonojen puolien kanssa pystyy elämään ;) Jos taas ei pysty elämään kenenkään kanssa joka ei ole juuri kuin sinun haaveistasi, niin sitten on tosiaan parempi ettei seukkaile ollenkaan, tai seukkailee vasta sitten kun on kasvanut aikuiseksi :)
Ajattelin joskus vähän noin, mutta nykyään olen sitä mieltä, että ei seurustelun pidä odottaakaan olevan kestävää, jotta siitä voisi nauttia. Jos saa mahdollisuuden seurustella mieleisensä ihmisen kanssa, kannattaa tehdä niin. Jonain päivänä se on todennäköisesti ohi, mutta siitä voi jäädä hyviä muistoja ja se voi muuttaa ihmisenä tai ainakin opettaa itsestä jotain uutta.
Yksinäisyys voi olla kestävää (kuolemaan asti), mutta kannattaako se...
Kaikki on loppujen lopuksi vain lainassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä mennään sykleissä. Ei samaa ihmistä jaksa katsoa koko elämän. Hyvä jos liitto kestää 5-10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin joskus vähän noin, mutta nykyään olen sitä mieltä, että ei seurustelun pidä odottaakaan olevan kestävää, jotta siitä voisi nauttia. Jos saa mahdollisuuden seurustella mieleisensä ihmisen kanssa, kannattaa tehdä niin. Jonain päivänä se on todennäköisesti ohi, mutta siitä voi jäädä hyviä muistoja ja se voi muuttaa ihmisenä tai ainakin opettaa itsestä jotain uutta.
Yksinäisyys voi olla kestävää (kuolemaan asti), mutta kannattaako se...
Kaikki on loppujen lopuksi vain lainassa.
Ei kaikki pysty tekemään päätöksiä elämäänsä kohtaan sillä periaatteella että nyt teen lapsen, mutta en yhtään tiedä olemmeko enää sen syntymän aikaan yhdessä! Tai että menenpä nyt naimisiin, vaikka luultavasti ero tulee vuoden päästä, mutta ei haittaa, koska saan siitä sentään hääkokemuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin joskus vähän noin, mutta nykyään olen sitä mieltä, että ei seurustelun pidä odottaakaan olevan kestävää, jotta siitä voisi nauttia. Jos saa mahdollisuuden seurustella mieleisensä ihmisen kanssa, kannattaa tehdä niin. Jonain päivänä se on todennäköisesti ohi, mutta siitä voi jäädä hyviä muistoja ja se voi muuttaa ihmisenä tai ainakin opettaa itsestä jotain uutta.
Yksinäisyys voi olla kestävää (kuolemaan asti), mutta kannattaako se...
Kaikki on loppujen lopuksi vain lainassa.
Ei kaikki pysty tekemään päätöksiä elämäänsä kohtaan sillä periaatteella että nyt teen lapsen, mutta en yhtään tiedä olemmeko enää sen syntymän aikaan yhdessä! Tai että menenpä nyt naimisiin, vaikka luultavasti ero tulee vuoden päästä, mutta ei haittaa, koska saan siitä sentään hääkokemuksen.
No, lapsenteko on hieman eri asia kuin seurustelu. Lapsi sitouttaa sinut pitkäksi aikaa, mutta seurustelun kesto riippuu ihan siitä, miten paljon huvittaa olla yhdessä.
Eikä kukaan toivottavasti mene naimisiin häiden takia, vaan ollakseen sen toisen ihmisen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Jäin nimenomaan miettimään sitä, että ehkä kehittävät harrastukset tuovat elämään enemmän ja kestävämpää sisältöä kuin ihmissuhteet. Jos lakkaisin tutustumasta ja käyttämästä sosiaalista aikaa ihmisiin, joista harva kuitenkaan pysyy pitkään, voisin saada enemmän antoisaa iloa muista asioista. Ap