Lue keskustelun säännöt.
Mitä teille on tapahtunut tälläisessä tilanteessa?
04.04.2019 |
Teillä on varmaan joskus ollut sellainen tilanne, että olette viettäneet elämänne ensimmäiset 40 vuotta ihan ypöyksin yksinäisinä, ihan kuin omalla henkisellä autiolla saarella, ilman minkäänlaista tunnesidettä yhteenkään ihmiseen koskaan. Kaikki positiiviset tunteenne ovat kuolleet, ette edes muista miltä ilo tuntuu, ette edes tiedä mitä ilo on, ettäkä muista oletteko koskaan tuntenut mitään hyvää. Ainoat tunteenne ovat yksinäisyys ja tylsyys ja tyhjyydentunne. Mitä teille on tälläisessä tilanteessa tapahtunut? Tai siis mitä sitten sen jälkeen on tapahtunut? Minkälainen elämä teillä nyt on?
Kommentit (11)
Outoa kun en nyt suinkaan muista koskaan olleeni tuossa tilanteessa. Mutta onhan meitä suomalaisia vaikka kuinka paljon. Aivan varmasti löydät kohtalotovereita! Äkkiä niitä kavereita saa kunhan menet ulos ihmisiä näkemään ja tapaamaan. Pian olet jo onnellisesti naimisissa jos tahdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilin Jeesusta ottamaan minut omakseen samalla kun tunnustin syntini. Sitten avasin Raamatun Uudentestamentin, ja aloin lukemaan. Rauha, toivo ja onni valtasivat mieleni, ja selviydyin vaikeistakin ajoista Jeesuksen ansiosta.
Lähdin tosi pitkälle juoksulenkille kuin Forrest Gump.
40 tässä kohta ollaan, enkä usko että myöhemminkään tulee mikään juuri muuttumaan. Masennuksetkin on masenneltu ja lääkkeet napsittu aikoinaan. En usko että olen nyt masentunut, kyllä sitä masentuneena oli ihan toisenlaisessa jamassa ja valmiina hyppäämään junan alle. En minä elämääni halua lopettaa, mutta jotenkin vaan elämästä kadonnut se "jokin", kunhan vaan päivä kerrallaan menee ja aamuisin herää väenvaivalla kiroten töihin. Ihastustakin olisi tarjolla vastakkaiselta sukupuolelta aina välillä, mutta sekään ei enää jaksa innostaa kun tupeksin kaikki tuollaisetkin jutut aina niin lahjakkaasti. Sekin ikäänkuin tullut selväksi, ettei niitä sutinajuttuja ole meikäläiselle tarkoitettu kun olen mieleltäni jotenkin epänormaali ja estoinen.
Luulen että ihan oikeasti autiosaarelle joutuvat ihmiset pysyttelevät hengissä siinä toivossa että joskus taas pääsisivät ihmisten pariin. Kun todella kauan on siellä saarella ollut niin toivo hiipuu ja turha enää pysytellä hengissä. Game over.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin tietysti AA-kerhoon. Siis Anonyymit Autiosaarelaiset. Tuollainen kerho pitäisi olla. Niin paljon autiosaarelaisia Suomessa on.
En tiedä. Mulla on tota takana vasta 25 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli juuri tuollainen elämä ihan 1:1:een. Menestyin opinnoissa ja töissä, mutta mikään muu elämänalue ei ollut kohdallaan tai tasapainossa. Värit, sävyt ja ilo puuttuivat.
Mutta sitten 38-vuotiaana tapasin ihanan korealaisen tytön, joka muutti koko elämäni kertaheitolla. Olemme naimisissa, meillä on kaunis koti ja upea seksielämä.
Spraymaalasin maahan suuren ympyrän ja sen sisälle suuren X-kirjaimen. Jäin siihen X-kirjaimen keskelle istumaan ja odottamaan, että avaruusoliot tulisivat ja veisivät minut pois maapallolta. Istun siinä yhä, nyt olen 80v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo avaus koska oletat meidän muiden olevan tai joskus olleen kanssasi samassa tilanteessa, eihän täällä moni edes ole vielä neljääkymmentä. Eniveissiin, minä olen, ja vieläpä tunnistan itsessäni jossain määrin noita samoja tunteita. Kaipaatko elämääsi parisuhdetta, lapsia, uutta työpaikkaa tai ylipäätään jotain uutta? Minä haluaisin ainakin tasavertaisen parisuhteen, ja uusi työpaikka tai oikein kunnon irtiotto kaikesta vanhasta voisi myös olla paikallaan. Saa nähdä uskallanko...
Menin lääkärille, sain masennuslääkkeet ja sitten kaikki oli hyvin.