Miten pystyisin unohtamaan ihastukseni?
Olen ollut tässä pari vuotta yksipuolisesti ihastunut yhteen söpöön varattuun, itseäni reilusti vanhempaan ihmiseen. Jotkut miehet olisivat nyt minustakin kiinnostuneita ja kävin taannoin kerran treffeilläkin, mutta en oikein kykene tuntemaan mitään kaveruutta kummempaa muita kohtaan ja vertaan mielessäni kaikkia muita siihen ihastukseeni. Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (6)
Älä tee mitään, anna ajan hoitaa. Jos kovin pyristelet vastaan, niin takerrut entistä tiukemmin, ja teet hänestä jonkun ihmeellisen satuolennon. Ensimmäinen kommentoija totesikin viisaasti, että kun näet ihastuksestasi niitä ikävämpiä puolia, kyllä ihastus siitä laimenee.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee mitään, anna ajan hoitaa. Jos kovin pyristelet vastaan, niin takerrut entistä tiukemmin, ja teet hänestä jonkun ihmeellisen satuolennon. Ensimmäinen kommentoija totesikin viisaasti, että kun näet ihastuksestasi niitä ikävämpiä puolia, kyllä ihastus siitä laimenee.
Olen jo ehtinyt tehdä hänestä ihmeellisen satuolennon tavallaan. 🙁 Hän vain tuntuu jotenkin niin täydelliseltä kaikin puolin ja muutenkin tiedän/tunnen hänet hyvin pinnallisesti. Muut ihmiset tuntuvat olevan aivan eri levelillä häneen verrattuna. Kunpa saisinkin nähdä hänestä niitä arkisempiakin puolia. Uskon tietyssä määrin itsekin, että aika jossain vaiheessa auttaa, mutta aika kauan tässä on jo mennyt.
Jotkut ihmiset vaan on sellaisia maagisia tyyppejä, ettei heitä voi koskaan unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee mitään, anna ajan hoitaa. Jos kovin pyristelet vastaan, niin takerrut entistä tiukemmin, ja teet hänestä jonkun ihmeellisen satuolennon. Ensimmäinen kommentoija totesikin viisaasti, että kun näet ihastuksestasi niitä ikävämpiä puolia, kyllä ihastus siitä laimenee.
Olen jo ehtinyt tehdä hänestä ihmeellisen satuolennon tavallaan. 🙁 Hän vain tuntuu jotenkin niin täydelliseltä kaikin puolin ja muutenkin tiedän/tunnen hänet hyvin pinnallisesti. Muut ihmiset tuntuvat olevan aivan eri levelillä häneen verrattuna. Kunpa saisinkin nähdä hänestä niitä arkisempiakin puolia. Uskon tietyssä määrin itsekin, että aika jossain vaiheessa auttaa, mutta aika kauan tässä on jo mennyt.
Sitten olet vielä tosi ihastunut tai rakastunut. Ole vaan, vaikka onhan yksipuolinen rakkaus ikävää ja turhauttavaa, mutta siinäkin matkalla voi oppia vaikka mitä ihan itsestään, yritän tässä lohduttaa sinua. Tulee aika, ettet jaksa enää roikkua siinä satuolennossa ja itkut on itketty ja aika siirtyä eteenpäin. Voimia!
Yritä nyt vaan päästä siitä terapeutistasi yli.
Aika auttaa tehokkaasti vaikka jossain vaiheessa siihen ei meinaa uskoa. Kyllä se auttaa sekä jos näkee siitä entisestä ihastuksen kohteesta niin uskomattoman huonoja puolia luonteesta niin sehän toimii vielä paremmin aktiivisena unohduttajana. Vello tunteissa niin kauan kuin siltä tuntuu, kyllä ne onneksi/valitettavasti laimenevat kun aikaa kuluu. Tosi vahvassakin ihastuksessa se menee niin. Ja asioilla on tarkoitus mennä tietyllä tavalla, joten sekin lohduttaa että jotkut asiat ei ole tarkoitettu vaan niin kuin itse joskus haaveili. Voimia ja halit!