Miten päästä eroon liiallisesta häpeäherkkyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.

Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.

Jep, aina piti hävetä kaikkea tekemäänsä, vahinkojakin. Äiti oikein huusi ”häpeä!!!” Kun jotain tapahtui, muki vaikka kaatui. Vihaan jo sitä sanaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Et voi ajatella muiden ajatuksia. Kaikki ajatukset mitä ajattelet, ovat omia ajatuksiasi. Kun ajattelet olevasi nolo, olet omassa päässäsi nolo. Et voi olla nolo tosien ihmisen ajatuksissa, kun toisen ihmisen ajatukset ovat sen toisen ihmisen ajatuksia. Kiusaaminen voi olla todellinen tapahtuma, joku voi kiusata jotain toista, ja tämä on väärin, mutta ne ajatukset mitä kiusaaminen herättää sinussa, ovat sinun ajatuksiasi. 

Toki, olen omassa päässäni nolo kun ajattelen olevani nolo. 

Mutta se ei pidä paikkaansa, ettenkö voisi olla nolo toisten ajatuksissa. Toki, ne ovat heidän ajatuksiaan eikä minun, mutta ne ovat silti olemassa. Joskus niiden ajattelija voi ihan suoraan kertoa, mitä ajattelee. Esim. äitini useinkin lapsena kertoi minulle, että miksi minun pitää olla Tuollainen, outo, nolo. Töissäkin olen kuullut vahingossa sivusta, kun 2 työntekijää keskustelivat minusta ja suoraan ilmaisivat että ajattelevat minusta että olen omituinen ja töksäyttelen nolosti. 

Se että kiusaamisen tai minkä tahansa herättämät ajatukset on tosiaan minun ajatuksiani, on itsestään selvää varmasti kaikille. Sen ymmärtäminen vaan ei auta yhtään mitään, koska ihminen ei voi tuosta vaan valita ajatuksiaan ja tunteitaan. Niin että kappas vaan, minua pilkataan ja syrjitään joka päivä, mutta sen aiheuttama tuska on omassa itsessäni joten minäpä vaan lopetan tuskan tuntemisen ja valitsen olla reagoimatta kiusaamiseen.

Toisten ajatukset ovat toisten päässä olevia ajatuksia ja heille tosia, sinä et niistä ajatuksista voi tietää, eikä ole järkeä pohtia toisen ajatuksia, koska silloin siitä mitä kuvittelee toisen ajattelevan, tuleekin oma ajatus. Sinun ajatuksesi omasta noloudestasi ei ole muille olemassa oleva asia, joten muiden ajatukset eivät ole sinulle olemassa olevia asioita. Lakkaa olemasta toisten ajatuspoliisi, kun se ei keneltäkään onnistu.

Jos jotkut ympärilläsi käyttäytyvät huonosti, ne ovat heidän huonoa käytöstään, eikä sinun.

Ei kukaan varmaankaan ole käskenyt olla pilkattavana ja kiusattuna. Poistu sellaisista paikoista joissa sinua kiusataan. Tee ilmoitus työsuojeluun, ja etene sitä rataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Täällä myös yksi häpeäherkkä.

Minulla lisäksi sellainen ei vielä niin vahvasti tässä esille nostettu tausta, että minut on kasvatettu ”mitä muutkin ajattelevat”-kodissa. Äitini oli opettaja, joka käytännössä kasvatti meidän lapset yksin, isällä oli paha alkoholiongelma (olisi varmaan helpottanut jos olisivat eronnneet) - kukaan nuoruuden ystävistäni ei tiennyt että perheessä oli ongelmaa, koska ”’mitä muutkin ajattelisivat”. Koulussa piti olla kympin tyttö, koska ”mitä ne opettajatkin ajattelisivat (minusta, opettajaäidistäsi...). Tätä on vaikea pukea sanoiksi ja selittää, mutta niin pienestä kuin minä muistan, ihan kaikki asiat peilattiin meillä ’mitä muut ajattelisivat’-peilin kautta. Pianoa oli pakko soittaa, koska musiikki on kehittävää, mutten koskaan saanut mennä kitaratunneille, saati vaikkapa konserttiin, koska ’mitä muutkin ajattelisivat’...

Varmaan äitini oli super-häpeäherkkä.

Aikuisenakin tämä vielä ilmenee esim siten, että kun sairastuin syöpään, siitä ei olisi saanut puhua sukulaisille, koska (se kai) oli epäonnistuminen ja ’mitä ne muutkin ajattelisivat’ Huoh :(

Toisaalta joku ylioppilasmenestys , opiskelupaikka, ’hienolta kuulostava’ Kesätyö , ’arvostettu’ ammatti poikaystävän isällä tms oli sellainen mitä estoitta esiteltiin kaikille.

No itse yritän kasvattaa lapset toisin ja työstän tätä pois meidän perheestä. Ja jätän hyvin paljon asioita kertomatta äidilleni :)

Minut kasvatettiin häpeällä myös, mutta nyt minä olen itse aikuinen, ja teen itse omasta elämästäni sellaista missäminun on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.

Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.

Jep, aina piti hävetä kaikkea tekemäänsä, vahinkojakin. Äiti oikein huusi ”häpeä!!!” Kun jotain tapahtui, muki vaikka kaatui. Vihaan jo sitä sanaakin.

Kaikissa asioissa ei tarvitse aina hakea syyllistä. Että joko se on itse, tai se on joku muu, mutta syyllinen pitää löytää. Voi myös olla miettimättä syyllisyyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Et voi ajatella muiden ajatuksia. Kaikki ajatukset mitä ajattelet, ovat omia ajatuksiasi. Kun ajattelet olevasi nolo, olet omassa päässäsi nolo. Et voi olla nolo tosien ihmisen ajatuksissa, kun toisen ihmisen ajatukset ovat sen toisen ihmisen ajatuksia. Kiusaaminen voi olla todellinen tapahtuma, joku voi kiusata jotain toista, ja tämä on väärin, mutta ne ajatukset mitä kiusaaminen herättää sinussa, ovat sinun ajatuksiasi. 

Toki, olen omassa päässäni nolo kun ajattelen olevani nolo. 

Mutta se ei pidä paikkaansa, ettenkö voisi olla nolo toisten ajatuksissa. Toki, ne ovat heidän ajatuksiaan eikä minun, mutta ne ovat silti olemassa. Joskus niiden ajattelija voi ihan suoraan kertoa, mitä ajattelee. Esim. äitini useinkin lapsena kertoi minulle, että miksi minun pitää olla Tuollainen, outo, nolo. Töissäkin olen kuullut vahingossa sivusta, kun 2 työntekijää keskustelivat minusta ja suoraan ilmaisivat että ajattelevat minusta että olen omituinen ja töksäyttelen nolosti. 

Se että kiusaamisen tai minkä tahansa herättämät ajatukset on tosiaan minun ajatuksiani, on itsestään selvää varmasti kaikille. Sen ymmärtäminen vaan ei auta yhtään mitään, koska ihminen ei voi tuosta vaan valita ajatuksiaan ja tunteitaan. Niin että kappas vaan, minua pilkataan ja syrjitään joka päivä, mutta sen aiheuttama tuska on omassa itsessäni joten minäpä vaan lopetan tuskan tuntemisen ja valitsen olla reagoimatta kiusaamiseen.

Toisten ajatukset ovat toisten päässä olevia ajatuksia ja heille tosia, sinä et niistä ajatuksista voi tietää, eikä ole järkeä pohtia toisen ajatuksia, koska silloin siitä mitä kuvittelee toisen ajattelevan, tuleekin oma ajatus. Sinun ajatuksesi omasta noloudestasi ei ole muille olemassa oleva asia, joten muiden ajatukset eivät ole sinulle olemassa olevia asioita. Lakkaa olemasta toisten ajatuspoliisi, kun se ei keneltäkään onnistu.

Jos jotkut ympärilläsi käyttäytyvät huonosti, ne ovat heidän huonoa käytöstään, eikä sinun.

Ei kukaan varmaankaan ole käskenyt olla pilkattavana ja kiusattuna. Poistu sellaisista paikoista joissa sinua kiusataan. Tee ilmoitus työsuojeluun, ja etene sitä rataa.

Ihannemaailmassa asiat korjautuvat, tosielämässä työsuojelussa todetaan, että ongelmat tuolla työpaikalla ovat jatkuneet vuosia siitä huolimatta, että niihin on yritetty puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.

Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.

Jep, aina piti hävetä kaikkea tekemäänsä, vahinkojakin. Äiti oikein huusi ”häpeä!!!” Kun jotain tapahtui, muki vaikka kaatui. Vihaan jo sitä sanaakin.

Kaikissa asioissa ei tarvitse aina hakea syyllistä. Että joko se on itse, tai se on joku muu, mutta syyllinen pitää löytää. Voi myös olla miettimättä syyllisyyksiä. 

Toisinaan on olennaisen tärkeää suunnata omille niskoille aiheetta kaadettu syyllisyys oikeaan osoitteeseen, jotta siitä pääsee eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Et voi ajatella muiden ajatuksia. Kaikki ajatukset mitä ajattelet, ovat omia ajatuksiasi. Kun ajattelet olevasi nolo, olet omassa päässäsi nolo. Et voi olla nolo tosien ihmisen ajatuksissa, kun toisen ihmisen ajatukset ovat sen toisen ihmisen ajatuksia. Kiusaaminen voi olla todellinen tapahtuma, joku voi kiusata jotain toista, ja tämä on väärin, mutta ne ajatukset mitä kiusaaminen herättää sinussa, ovat sinun ajatuksiasi. 

Toki, olen omassa päässäni nolo kun ajattelen olevani nolo. 

Mutta se ei pidä paikkaansa, ettenkö voisi olla nolo toisten ajatuksissa. Toki, ne ovat heidän ajatuksiaan eikä minun, mutta ne ovat silti olemassa. Joskus niiden ajattelija voi ihan suoraan kertoa, mitä ajattelee. Esim. äitini useinkin lapsena kertoi minulle, että miksi minun pitää olla Tuollainen, outo, nolo. Töissäkin olen kuullut vahingossa sivusta, kun 2 työntekijää keskustelivat minusta ja suoraan ilmaisivat että ajattelevat minusta että olen omituinen ja töksäyttelen nolosti. 

Se että kiusaamisen tai minkä tahansa herättämät ajatukset on tosiaan minun ajatuksiani, on itsestään selvää varmasti kaikille. Sen ymmärtäminen vaan ei auta yhtään mitään, koska ihminen ei voi tuosta vaan valita ajatuksiaan ja tunteitaan. Niin että kappas vaan, minua pilkataan ja syrjitään joka päivä, mutta sen aiheuttama tuska on omassa itsessäni joten minäpä vaan lopetan tuskan tuntemisen ja valitsen olla reagoimatta kiusaamiseen.

Toisten ajatukset ovat toisten päässä olevia ajatuksia ja heille tosia, sinä et niistä ajatuksista voi tietää, eikä ole järkeä pohtia toisen ajatuksia, koska silloin siitä mitä kuvittelee toisen ajattelevan, tuleekin oma ajatus. Sinun ajatuksesi omasta noloudestasi ei ole muille olemassa oleva asia, joten muiden ajatukset eivät ole sinulle olemassa olevia asioita. Lakkaa olemasta toisten ajatuspoliisi, kun se ei keneltäkään onnistu.

Jos jotkut ympärilläsi käyttäytyvät huonosti, ne ovat heidän huonoa käytöstään, eikä sinun.

Ei kukaan varmaankaan ole käskenyt olla pilkattavana ja kiusattuna. Poistu sellaisista paikoista joissa sinua kiusataan. Tee ilmoitus työsuojeluun, ja etene sitä rataa.

En edes ole sitä tyyppiä ollenkaan, että vatvoisin jatkuvasti "mitähän nuokin minusta ajattelee". Olen liian epäsosiaalinen erityisemmin välittääksenikään, niin kauan kuin saan olla rauhassa. Mutta toki jos joku ihan suoraan sanoo ajatuksensa, niin silloin tiedän mitä hän minusta ajattelee. Samoin tietyt käytökset on sellaisia, että vaikka en toki voi tietää niiden tekijän tarkkoja ajatuskulkuja, niin voin ihan hyvin ymmärtää että hän ei oikein pidä minusta ja haluaa osoittaa minulle jotain negatiivista. Esim. eräs työkaveri, joka alkaa huokailemaan ja pyöritellä silmiään ja usein lähtee jopa pois, jos minä tulen kysymään jotain. Aika tyhmä olisin, jos hokisin "en voi yhtään tietää mitä hän ajattelee, ne on hänen ajatuksia".

On toki siis hölmöä kuvitella kaikesta pienestäkin että muut ajattelee itsestä pahaa (tai hyvääkään), mutta yhtä hölmöä olisi väittää, ettei ihmiset pysty ikinä mitään päättelemään toisten tunnetiloista tai ajatuksista näiden eleistä, ilmeistä ja äänensävyistä. Edes silloin, kun selvästi huomaa että toinen oikein yrittää saada huomaamaan.

Tuo kiusaamispaikoista poistuminen ei kyllä läheskään aina onnistu. Ei varsinkaan jos on sosiaalisesti kömpelö ihminen, joka on altis joutumaan kiusatuksi monessa paikkaa. Törkeään kiusaamiseen kyllä yritän saada avun, mutta eipä sitä jaksa alkaa hankalaksi jonkun pikku juoruilun, silmien pyörittelyn ja pistävien kommenttien takia, tai muuten elämä olisi jatkuvaa taistelua sen asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Minut on sosiaalisesti eristetty, jos olen kertonut jostain vaikeuksistani, joten vaikea kokea ihmisten käyttäytyvän kovin mukavasti toisia kohtaan.

Tämä on liian epämääräisesti ilmaistu. Pitäisi kertoa koko tilanne, missä näin on käynyt. 

En aio kertoa sitä sinulle. Näin kuitenkin vaikeita asioita kokeneille ihmisille voi käydä, vaikkei traumoillaan mitenkään mässäilisi. Jotkut asiat ovat niin vaikeita, että saavat ihmisissä aikaan vaivaantuneen olon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Et voi ajatella muiden ajatuksia. Kaikki ajatukset mitä ajattelet, ovat omia ajatuksiasi. Kun ajattelet olevasi nolo, olet omassa päässäsi nolo. Et voi olla nolo tosien ihmisen ajatuksissa, kun toisen ihmisen ajatukset ovat sen toisen ihmisen ajatuksia. Kiusaaminen voi olla todellinen tapahtuma, joku voi kiusata jotain toista, ja tämä on väärin, mutta ne ajatukset mitä kiusaaminen herättää sinussa, ovat sinun ajatuksiasi. 

Toki, olen omassa päässäni nolo kun ajattelen olevani nolo. 

Mutta se ei pidä paikkaansa, ettenkö voisi olla nolo toisten ajatuksissa. Toki, ne ovat heidän ajatuksiaan eikä minun, mutta ne ovat silti olemassa. Joskus niiden ajattelija voi ihan suoraan kertoa, mitä ajattelee. Esim. äitini useinkin lapsena kertoi minulle, että miksi minun pitää olla Tuollainen, outo, nolo. Töissäkin olen kuullut vahingossa sivusta, kun 2 työntekijää keskustelivat minusta ja suoraan ilmaisivat että ajattelevat minusta että olen omituinen ja töksäyttelen nolosti. 

Se että kiusaamisen tai minkä tahansa herättämät ajatukset on tosiaan minun ajatuksiani, on itsestään selvää varmasti kaikille. Sen ymmärtäminen vaan ei auta yhtään mitään, koska ihminen ei voi tuosta vaan valita ajatuksiaan ja tunteitaan. Niin että kappas vaan, minua pilkataan ja syrjitään joka päivä, mutta sen aiheuttama tuska on omassa itsessäni joten minäpä vaan lopetan tuskan tuntemisen ja valitsen olla reagoimatta kiusaamiseen.

Toisten ajatukset ovat toisten päässä olevia ajatuksia ja heille tosia, sinä et niistä ajatuksista voi tietää, eikä ole järkeä pohtia toisen ajatuksia, koska silloin siitä mitä kuvittelee toisen ajattelevan, tuleekin oma ajatus. Sinun ajatuksesi omasta noloudestasi ei ole muille olemassa oleva asia, joten muiden ajatukset eivät ole sinulle olemassa olevia asioita. Lakkaa olemasta toisten ajatuspoliisi, kun se ei keneltäkään onnistu.

Jos jotkut ympärilläsi käyttäytyvät huonosti, ne ovat heidän huonoa käytöstään, eikä sinun.

Ei kukaan varmaankaan ole käskenyt olla pilkattavana ja kiusattuna. Poistu sellaisista paikoista joissa sinua kiusataan. Tee ilmoitus työsuojeluun, ja etene sitä rataa.

Ihannemaailmassa asiat korjautuvat, tosielämässä työsuojelussa todetaan, että ongelmat tuolla työpaikalla ovat jatkuneet vuosia siitä huolimatta, että niihin on yritetty puuttua.

Eli tilanne on se, että mitään muuta ei voi loppuelämällään tehdä kuin hävetä itseään, ja olla kiusattavana. Tämä selvä. Tämä aloitus on aika turha sitten, varsinkaan tuolla otsikolla, että kysytään miten päästä häpeäntunteesta eroon, kun kyse ei ole siitä, vaan jostain muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vähenee elämänkokemuksen myötä. 

Toivotaan niin, mutta tässä varmasti on isoja yksilöllisiä eroja. Jotkuthan häpeän tunne saa käyttäytymään näennäisen häpeämättömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Minut on sosiaalisesti eristetty, jos olen kertonut jostain vaikeuksistani, joten vaikea kokea ihmisten käyttäytyvän kovin mukavasti toisia kohtaan.

Tämä on liian epämääräisesti ilmaistu. Pitäisi kertoa koko tilanne, missä näin on käynyt. 

En aio kertoa sitä sinulle. Näin kuitenkin vaikeita asioita kokeneille ihmisille voi käydä, vaikkei traumoillaan mitenkään mässäilisi. Jotkut asiat ovat niin vaikeita, että saavat ihmisissä aikaan vaivaantuneen olon.

No kiva että sait kerrottua tuon verran. Ei siitä kyllä keskustella voi, kun ei tuon enempää tiedä, mutta ehkä sinua sitten auttaa se että saat toistella ja hokea anonyymisti että kukaan ei ymmärrä vaikeuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Et voi ajatella muiden ajatuksia. Kaikki ajatukset mitä ajattelet, ovat omia ajatuksiasi. Kun ajattelet olevasi nolo, olet omassa päässäsi nolo. Et voi olla nolo tosien ihmisen ajatuksissa, kun toisen ihmisen ajatukset ovat sen toisen ihmisen ajatuksia. Kiusaaminen voi olla todellinen tapahtuma, joku voi kiusata jotain toista, ja tämä on väärin, mutta ne ajatukset mitä kiusaaminen herättää sinussa, ovat sinun ajatuksiasi. 

Toki, olen omassa päässäni nolo kun ajattelen olevani nolo. 

Mutta se ei pidä paikkaansa, ettenkö voisi olla nolo toisten ajatuksissa. Toki, ne ovat heidän ajatuksiaan eikä minun, mutta ne ovat silti olemassa. Joskus niiden ajattelija voi ihan suoraan kertoa, mitä ajattelee. Esim. äitini useinkin lapsena kertoi minulle, että miksi minun pitää olla Tuollainen, outo, nolo. Töissäkin olen kuullut vahingossa sivusta, kun 2 työntekijää keskustelivat minusta ja suoraan ilmaisivat että ajattelevat minusta että olen omituinen ja töksäyttelen nolosti. 

Se että kiusaamisen tai minkä tahansa herättämät ajatukset on tosiaan minun ajatuksiani, on itsestään selvää varmasti kaikille. Sen ymmärtäminen vaan ei auta yhtään mitään, koska ihminen ei voi tuosta vaan valita ajatuksiaan ja tunteitaan. Niin että kappas vaan, minua pilkataan ja syrjitään joka päivä, mutta sen aiheuttama tuska on omassa itsessäni joten minäpä vaan lopetan tuskan tuntemisen ja valitsen olla reagoimatta kiusaamiseen.

Toisten ajatukset ovat toisten päässä olevia ajatuksia ja heille tosia, sinä et niistä ajatuksista voi tietää, eikä ole järkeä pohtia toisen ajatuksia, koska silloin siitä mitä kuvittelee toisen ajattelevan, tuleekin oma ajatus. Sinun ajatuksesi omasta noloudestasi ei ole muille olemassa oleva asia, joten muiden ajatukset eivät ole sinulle olemassa olevia asioita. Lakkaa olemasta toisten ajatuspoliisi, kun se ei keneltäkään onnistu.

Jos jotkut ympärilläsi käyttäytyvät huonosti, ne ovat heidän huonoa käytöstään, eikä sinun.

Ei kukaan varmaankaan ole käskenyt olla pilkattavana ja kiusattuna. Poistu sellaisista paikoista joissa sinua kiusataan. Tee ilmoitus työsuojeluun, ja etene sitä rataa.

Ihannemaailmassa asiat korjautuvat, tosielämässä työsuojelussa todetaan, että ongelmat tuolla työpaikalla ovat jatkuneet vuosia siitä huolimatta, että niihin on yritetty puuttua.

Eli tilanne on se, että mitään muuta ei voi loppuelämällään tehdä kuin hävetä itseään, ja olla kiusattavana. Tämä selvä. Tämä aloitus on aika turha sitten, varsinkaan tuolla otsikolla, että kysytään miten päästä häpeäntunteesta eroon, kun kyse ei ole siitä, vaan jostain muusta.

Jotkut neuvot olivat hyviä, kaikki eivät. Jos sinun neuvosi ei saanut toivottua vastakaikua, niin se ei tee keskustelusta turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.

Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.

Jep, aina piti hävetä kaikkea tekemäänsä, vahinkojakin. Äiti oikein huusi ”häpeä!!!” Kun jotain tapahtui, muki vaikka kaatui. Vihaan jo sitä sanaakin.

Kaikissa asioissa ei tarvitse aina hakea syyllistä. Että joko se on itse, tai se on joku muu, mutta syyllinen pitää löytää. Voi myös olla miettimättä syyllisyyksiä. 

Toisinaan on olennaisen tärkeää suunnata omille niskoille aiheetta kaadettu syyllisyys oikeaan osoitteeseen, jotta siitä pääsee eroon.

Ei, vaan syyllisyyttä ei tarvitse kantaa itsekään, jos kerran ei syyllinen ole. Ansoittoman syyllisyyden voi karistaa omilta niskoilta, vaikka ei sysäisi sitä kenenkään toisen niskoille. Riittää että kieltäytyy itse kantamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.

Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.

Jep, aina piti hävetä kaikkea tekemäänsä, vahinkojakin. Äiti oikein huusi ”häpeä!!!” Kun jotain tapahtui, muki vaikka kaatui. Vihaan jo sitä sanaakin.

Kaikissa asioissa ei tarvitse aina hakea syyllistä. Että joko se on itse, tai se on joku muu, mutta syyllinen pitää löytää. Voi myös olla miettimättä syyllisyyksiä. 

Toisinaan on olennaisen tärkeää suunnata omille niskoille aiheetta kaadettu syyllisyys oikeaan osoitteeseen, jotta siitä pääsee eroon.

Ei, vaan syyllisyyttä ei tarvitse kantaa itsekään, jos kerran ei syyllinen ole. Ansoittoman syyllisyyden voi karistaa omilta niskoilta, vaikka ei sysäisi sitä kenenkään toisen niskoille. Riittää että kieltäytyy itse kantamasta.

Toisinaan on olennaista asettaa syyllisyys sen niskaan, kenelle se kuuluu. Esimerkiksi joku voi kohdella toisia tieten tahtoen kaltoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Et voi ajatella muiden ajatuksia. Kaikki ajatukset mitä ajattelet, ovat omia ajatuksiasi. Kun ajattelet olevasi nolo, olet omassa päässäsi nolo. Et voi olla nolo tosien ihmisen ajatuksissa, kun toisen ihmisen ajatukset ovat sen toisen ihmisen ajatuksia. Kiusaaminen voi olla todellinen tapahtuma, joku voi kiusata jotain toista, ja tämä on väärin, mutta ne ajatukset mitä kiusaaminen herättää sinussa, ovat sinun ajatuksiasi. 

Toki, olen omassa päässäni nolo kun ajattelen olevani nolo. 

Mutta se ei pidä paikkaansa, ettenkö voisi olla nolo toisten ajatuksissa. Toki, ne ovat heidän ajatuksiaan eikä minun, mutta ne ovat silti olemassa. Joskus niiden ajattelija voi ihan suoraan kertoa, mitä ajattelee. Esim. äitini useinkin lapsena kertoi minulle, että miksi minun pitää olla Tuollainen, outo, nolo. Töissäkin olen kuullut vahingossa sivusta, kun 2 työntekijää keskustelivat minusta ja suoraan ilmaisivat että ajattelevat minusta että olen omituinen ja töksäyttelen nolosti. 

Se että kiusaamisen tai minkä tahansa herättämät ajatukset on tosiaan minun ajatuksiani, on itsestään selvää varmasti kaikille. Sen ymmärtäminen vaan ei auta yhtään mitään, koska ihminen ei voi tuosta vaan valita ajatuksiaan ja tunteitaan. Niin että kappas vaan, minua pilkataan ja syrjitään joka päivä, mutta sen aiheuttama tuska on omassa itsessäni joten minäpä vaan lopetan tuskan tuntemisen ja valitsen olla reagoimatta kiusaamiseen.

Toisten ajatukset ovat toisten päässä olevia ajatuksia ja heille tosia, sinä et niistä ajatuksista voi tietää, eikä ole järkeä pohtia toisen ajatuksia, koska silloin siitä mitä kuvittelee toisen ajattelevan, tuleekin oma ajatus. Sinun ajatuksesi omasta noloudestasi ei ole muille olemassa oleva asia, joten muiden ajatukset eivät ole sinulle olemassa olevia asioita. Lakkaa olemasta toisten ajatuspoliisi, kun se ei keneltäkään onnistu.

Jos jotkut ympärilläsi käyttäytyvät huonosti, ne ovat heidän huonoa käytöstään, eikä sinun.

Ei kukaan varmaankaan ole käskenyt olla pilkattavana ja kiusattuna. Poistu sellaisista paikoista joissa sinua kiusataan. Tee ilmoitus työsuojeluun, ja etene sitä rataa.

En edes ole sitä tyyppiä ollenkaan, että vatvoisin jatkuvasti "mitähän nuokin minusta ajattelee". Olen liian epäsosiaalinen erityisemmin välittääksenikään, niin kauan kuin saan olla rauhassa. Mutta toki jos joku ihan suoraan sanoo ajatuksensa, niin silloin tiedän mitä hän minusta ajattelee. Samoin tietyt käytökset on sellaisia, että vaikka en toki voi tietää niiden tekijän tarkkoja ajatuskulkuja, niin voin ihan hyvin ymmärtää että hän ei oikein pidä minusta ja haluaa osoittaa minulle jotain negatiivista. Esim. eräs työkaveri, joka alkaa huokailemaan ja pyöritellä silmiään ja usein lähtee jopa pois, jos minä tulen kysymään jotain. Aika tyhmä olisin, jos hokisin "en voi yhtään tietää mitä hän ajattelee, ne on hänen ajatuksia".

On toki siis hölmöä kuvitella kaikesta pienestäkin että muut ajattelee itsestä pahaa (tai hyvääkään), mutta yhtä hölmöä olisi väittää, ettei ihmiset pysty ikinä mitään päättelemään toisten tunnetiloista tai ajatuksista näiden eleistä, ilmeistä ja äänensävyistä. Edes silloin, kun selvästi huomaa että toinen oikein yrittää saada huomaamaan.

Tuo kiusaamispaikoista poistuminen ei kyllä läheskään aina onnistu. Ei varsinkaan jos on sosiaalisesti kömpelö ihminen, joka on altis joutumaan kiusatuksi monessa paikkaa. Törkeään kiusaamiseen kyllä yritän saada avun, mutta eipä sitä jaksa alkaa hankalaksi jonkun pikku juoruilun, silmien pyörittelyn ja pistävien kommenttien takia, tai muuten elämä olisi jatkuvaa taistelua sen asian kanssa.

7

Eli ongelmasi on siis paskka työkaveri? No sulla on huono ja silmiäpyörittelevä työkaveri. Thats it. Ei se liity mitenkään sinuun ettei hän osaa käyttäytyä kunnolla.

Miksi sinun pitäisi päätellä kenenkään tunnetiloja? Oletko joku tunne/ajatuspoliisi, jota satuttaa kaikki sellainenkin mikä on jonkun toisen ihmisen ajatuksissa ja tunteissa? Ei sinun tarvitse tuntea kuin omat tunteesi ja ajatuksesi. ei kenenkään muun. Juoruilu ja kiusaaminen on työyhteisön ongelma, jossa sinä olet osallisena koska olet töissä siellä. Jos et halua lähteä pois, niin sitten se on vähän pakko kestää, koska et voi muuttaa muita ihmisiä, ainoastaan itseäsi.

Jotkut on sosiaalisesti kömpelöitä, ja sinä voit itse olla kömpelyydelläsi se joka loukkaa muita. Voi olla että silmiä pyöritellään siksi koska sinä itse puhut rumasti muille. Kannattaisi ehkä kertoa työkavereille että olet sosiaalisesti kömpelö, niin he saattavat katsoa puuhiasi vähän lempeämmin silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Et voi ajatella muiden ajatuksia. Kaikki ajatukset mitä ajattelet, ovat omia ajatuksiasi. Kun ajattelet olevasi nolo, olet omassa päässäsi nolo. Et voi olla nolo tosien ihmisen ajatuksissa, kun toisen ihmisen ajatukset ovat sen toisen ihmisen ajatuksia. Kiusaaminen voi olla todellinen tapahtuma, joku voi kiusata jotain toista, ja tämä on väärin, mutta ne ajatukset mitä kiusaaminen herättää sinussa, ovat sinun ajatuksiasi. 

Toki, olen omassa päässäni nolo kun ajattelen olevani nolo. 

Mutta se ei pidä paikkaansa, ettenkö voisi olla nolo toisten ajatuksissa. Toki, ne ovat heidän ajatuksiaan eikä minun, mutta ne ovat silti olemassa. Joskus niiden ajattelija voi ihan suoraan kertoa, mitä ajattelee. Esim. äitini useinkin lapsena kertoi minulle, että miksi minun pitää olla Tuollainen, outo, nolo. Töissäkin olen kuullut vahingossa sivusta, kun 2 työntekijää keskustelivat minusta ja suoraan ilmaisivat että ajattelevat minusta että olen omituinen ja töksäyttelen nolosti. 

Se että kiusaamisen tai minkä tahansa herättämät ajatukset on tosiaan minun ajatuksiani, on itsestään selvää varmasti kaikille. Sen ymmärtäminen vaan ei auta yhtään mitään, koska ihminen ei voi tuosta vaan valita ajatuksiaan ja tunteitaan. Niin että kappas vaan, minua pilkataan ja syrjitään joka päivä, mutta sen aiheuttama tuska on omassa itsessäni joten minäpä vaan lopetan tuskan tuntemisen ja valitsen olla reagoimatta kiusaamiseen.

Toisten ajatukset ovat toisten päässä olevia ajatuksia ja heille tosia, sinä et niistä ajatuksista voi tietää, eikä ole järkeä pohtia toisen ajatuksia, koska silloin siitä mitä kuvittelee toisen ajattelevan, tuleekin oma ajatus. Sinun ajatuksesi omasta noloudestasi ei ole muille olemassa oleva asia, joten muiden ajatukset eivät ole sinulle olemassa olevia asioita. Lakkaa olemasta toisten ajatuspoliisi, kun se ei keneltäkään onnistu.

Jos jotkut ympärilläsi käyttäytyvät huonosti, ne ovat heidän huonoa käytöstään, eikä sinun.

Ei kukaan varmaankaan ole käskenyt olla pilkattavana ja kiusattuna. Poistu sellaisista paikoista joissa sinua kiusataan. Tee ilmoitus työsuojeluun, ja etene sitä rataa.

En edes ole sitä tyyppiä ollenkaan, että vatvoisin jatkuvasti "mitähän nuokin minusta ajattelee". Olen liian epäsosiaalinen erityisemmin välittääksenikään, niin kauan kuin saan olla rauhassa. Mutta toki jos joku ihan suoraan sanoo ajatuksensa, niin silloin tiedän mitä hän minusta ajattelee. Samoin tietyt käytökset on sellaisia, että vaikka en toki voi tietää niiden tekijän tarkkoja ajatuskulkuja, niin voin ihan hyvin ymmärtää että hän ei oikein pidä minusta ja haluaa osoittaa minulle jotain negatiivista. Esim. eräs työkaveri, joka alkaa huokailemaan ja pyöritellä silmiään ja usein lähtee jopa pois, jos minä tulen kysymään jotain. Aika tyhmä olisin, jos hokisin "en voi yhtään tietää mitä hän ajattelee, ne on hänen ajatuksia".

On toki siis hölmöä kuvitella kaikesta pienestäkin että muut ajattelee itsestä pahaa (tai hyvääkään), mutta yhtä hölmöä olisi väittää, ettei ihmiset pysty ikinä mitään päättelemään toisten tunnetiloista tai ajatuksista näiden eleistä, ilmeistä ja äänensävyistä. Edes silloin, kun selvästi huomaa että toinen oikein yrittää saada huomaamaan.

Tuo kiusaamispaikoista poistuminen ei kyllä läheskään aina onnistu. Ei varsinkaan jos on sosiaalisesti kömpelö ihminen, joka on altis joutumaan kiusatuksi monessa paikkaa. Törkeään kiusaamiseen kyllä yritän saada avun, mutta eipä sitä jaksa alkaa hankalaksi jonkun pikku juoruilun, silmien pyörittelyn ja pistävien kommenttien takia, tai muuten elämä olisi jatkuvaa taistelua sen asian kanssa.

7

Eli ongelmasi on siis paskka työkaveri? No sulla on huono ja silmiäpyörittelevä työkaveri. Thats it. Ei se liity mitenkään sinuun ettei hän osaa käyttäytyä kunnolla.

Miksi sinun pitäisi päätellä kenenkään tunnetiloja? Oletko joku tunne/ajatuspoliisi, jota satuttaa kaikki sellainenkin mikä on jonkun toisen ihmisen ajatuksissa ja tunteissa? Ei sinun tarvitse tuntea kuin omat tunteesi ja ajatuksesi. ei kenenkään muun. Juoruilu ja kiusaaminen on työyhteisön ongelma, jossa sinä olet osallisena koska olet töissä siellä. Jos et halua lähteä pois, niin sitten se on vähän pakko kestää, koska et voi muuttaa muita ihmisiä, ainoastaan itseäsi.

Jotkut on sosiaalisesti kömpelöitä, ja sinä voit itse olla kömpelyydelläsi se joka loukkaa muita. Voi olla että silmiä pyöritellään siksi koska sinä itse puhut rumasti muille. Kannattaisi ehkä kertoa työkavereille että olet sosiaalisesti kömpelö, niin he saattavat katsoa puuhiasi vähän lempeämmin silloin.

Oletko jotenkin vajaa päästäsi? - Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.

Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.

Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.

Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.

Vähän vaikea uskoa tuohon ettei muut ajattele minun nolouksiani, kun olen ollut koko kouluiän niistä kiusattu ja useammassa työpaikassa aikuisenakin.

Et voi ajatella muiden ajatuksia. Kaikki ajatukset mitä ajattelet, ovat omia ajatuksiasi. Kun ajattelet olevasi nolo, olet omassa päässäsi nolo. Et voi olla nolo tosien ihmisen ajatuksissa, kun toisen ihmisen ajatukset ovat sen toisen ihmisen ajatuksia. Kiusaaminen voi olla todellinen tapahtuma, joku voi kiusata jotain toista, ja tämä on väärin, mutta ne ajatukset mitä kiusaaminen herättää sinussa, ovat sinun ajatuksiasi. 

Toki, olen omassa päässäni nolo kun ajattelen olevani nolo. 

Mutta se ei pidä paikkaansa, ettenkö voisi olla nolo toisten ajatuksissa. Toki, ne ovat heidän ajatuksiaan eikä minun, mutta ne ovat silti olemassa. Joskus niiden ajattelija voi ihan suoraan kertoa, mitä ajattelee. Esim. äitini useinkin lapsena kertoi minulle, että miksi minun pitää olla Tuollainen, outo, nolo. Töissäkin olen kuullut vahingossa sivusta, kun 2 työntekijää keskustelivat minusta ja suoraan ilmaisivat että ajattelevat minusta että olen omituinen ja töksäyttelen nolosti. 

Se että kiusaamisen tai minkä tahansa herättämät ajatukset on tosiaan minun ajatuksiani, on itsestään selvää varmasti kaikille. Sen ymmärtäminen vaan ei auta yhtään mitään, koska ihminen ei voi tuosta vaan valita ajatuksiaan ja tunteitaan. Niin että kappas vaan, minua pilkataan ja syrjitään joka päivä, mutta sen aiheuttama tuska on omassa itsessäni joten minäpä vaan lopetan tuskan tuntemisen ja valitsen olla reagoimatta kiusaamiseen.

Toisten ajatukset ovat toisten päässä olevia ajatuksia ja heille tosia, sinä et niistä ajatuksista voi tietää, eikä ole järkeä pohtia toisen ajatuksia, koska silloin siitä mitä kuvittelee toisen ajattelevan, tuleekin oma ajatus. Sinun ajatuksesi omasta noloudestasi ei ole muille olemassa oleva asia, joten muiden ajatukset eivät ole sinulle olemassa olevia asioita. Lakkaa olemasta toisten ajatuspoliisi, kun se ei keneltäkään onnistu.

Jos jotkut ympärilläsi käyttäytyvät huonosti, ne ovat heidän huonoa käytöstään, eikä sinun.

Ei kukaan varmaankaan ole käskenyt olla pilkattavana ja kiusattuna. Poistu sellaisista paikoista joissa sinua kiusataan. Tee ilmoitus työsuojeluun, ja etene sitä rataa.

Ihannemaailmassa asiat korjautuvat, tosielämässä työsuojelussa todetaan, että ongelmat tuolla työpaikalla ovat jatkuneet vuosia siitä huolimatta, että niihin on yritetty puuttua.

Eli tilanne on se, että mitään muuta ei voi loppuelämällään tehdä kuin hävetä itseään, ja olla kiusattavana. Tämä selvä. Tämä aloitus on aika turha sitten, varsinkaan tuolla otsikolla, että kysytään miten päästä häpeäntunteesta eroon, kun kyse ei ole siitä, vaan jostain muusta.

Jotkut neuvot olivat hyviä, kaikki eivät. Jos sinun neuvosi ei saanut toivottua vastakaikua, niin se ei tee keskustelusta turhaa.

Jos sinä tietäisit mitkä ovat hyviä neuvoja, et olisi tehnyt tällaista aloitusta ;) Ongelmasi on luultavasti juuri tuo, että valitset sinulle sopimattomia asioita kerta toisensa jälkeen, ja sitten itket ja syyttelet valinnoistasi muita. Mutta näitähän nämä aloitukset yleensä ovat, itketään, mutta mitään ei muka voida tehdä oman tilanteen parantamiseksi. Siinä on ongelma, ja siinä on ratkaisu, mutta niitäei nähdä vaikka ne kuinka moneen kertaan kerrottaisiin, koska siinä omassa olossa on niin mukava velloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.

Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.

Jep, aina piti hävetä kaikkea tekemäänsä, vahinkojakin. Äiti oikein huusi ”häpeä!!!” Kun jotain tapahtui, muki vaikka kaatui. Vihaan jo sitä sanaakin.

Kaikissa asioissa ei tarvitse aina hakea syyllistä. Että joko se on itse, tai se on joku muu, mutta syyllinen pitää löytää. Voi myös olla miettimättä syyllisyyksiä. 

Toisinaan on olennaisen tärkeää suunnata omille niskoille aiheetta kaadettu syyllisyys oikeaan osoitteeseen, jotta siitä pääsee eroon.

Ei, vaan syyllisyyttä ei tarvitse kantaa itsekään, jos kerran ei syyllinen ole. Ansoittoman syyllisyyden voi karistaa omilta niskoilta, vaikka ei sysäisi sitä kenenkään toisen niskoille. Riittää että kieltäytyy itse kantamasta.

Toisinaan on olennaista asettaa syyllisyys sen niskaan, kenelle se kuuluu. Esimerkiksi joku voi kohdella toisia tieten tahtoen kaltoin.

Ei ole. Ei koskaan näissä tapauksissa. Ne jotka jäävät syyttelemään toisia, eivät koskaan pääse eteenpäin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.

Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.

Jep, aina piti hävetä kaikkea tekemäänsä, vahinkojakin. Äiti oikein huusi ”häpeä!!!” Kun jotain tapahtui, muki vaikka kaatui. Vihaan jo sitä sanaakin.

Kaikissa asioissa ei tarvitse aina hakea syyllistä. Että joko se on itse, tai se on joku muu, mutta syyllinen pitää löytää. Voi myös olla miettimättä syyllisyyksiä. 

Toisinaan on olennaisen tärkeää suunnata omille niskoille aiheetta kaadettu syyllisyys oikeaan osoitteeseen, jotta siitä pääsee eroon.

Ei, vaan syyllisyyttä ei tarvitse kantaa itsekään, jos kerran ei syyllinen ole. Ansoittoman syyllisyyden voi karistaa omilta niskoilta, vaikka ei sysäisi sitä kenenkään toisen niskoille. Riittää että kieltäytyy itse kantamasta.

Toisinaan on olennaista asettaa syyllisyys sen niskaan, kenelle se kuuluu. Esimerkiksi joku voi kohdella toisia tieten tahtoen kaltoin.

Ei ole. Ei koskaan näissä tapauksissa. Ne jotka jäävät syyttelemään toisia, eivät koskaan pääse eteenpäin elämässä.

Meillä on oikeuslaitos, jonka toiminta perustuu muuhunkin kuin siihen, että todetaan, että välillä käy paska säkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.

Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.

Joku terapeutti sanoi, että häpeä tulee kun kasvattaessa kritisoidaan lapsen persoonallisuutta. Syyllisyys tulee kun kritisoidaan lapsen tekoja liiallisesti.

Itse en tunne juurikaan häpeää, mutta syyllisyyttä sitäkin enemmän. Ehkä auttaa, jos tunnustaa tämän omassa elämässään.