Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon liiallisesta häpeäherkkyydestä?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.
Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.
Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.
Osittain totta.
Ei ehkä niinkään syyllisyyttä (ainakaan omalla kohdallani enää), mutta se itsensä häpeäminen ja esim punastelu on kuluttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.
Kyllä, jos on häpeällä kasvatettu, niin se pinttyy kiinni. Liiankin helposti kokee syyllisyyttä kaikenlaisista asioista, vaikka oikea syypää olisi joku ihan muu.
Osittain totta.
Ei ehkä niinkään syyllisyyttä (ainakaan omalla kohdallani enää), mutta se itsensä häpeäminen ja esim punastelu on kuluttavaa.
Minulla ei ole punastelu ongelmana, mutta ongelmallisten ihmissuhteiden kohdalla pelkään aina itse jotenkin henkilökohtaisesti mokanneeni. Kai minulla on aika paljon riittämättömyyden tunteita.
Et pitäne vastauksesta, mutta olen saanut hyviä tuloksia hankkiutumalla tietoisesti aina uudestaan tilanteisiin, jotka hävettävät. Mokaillut. Näyttänyt puutteeni avoimesti. Ihmiset pitävät siitä, että on inhimillinen, koska siihen pystyy samastumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen onnistunut iän myötä ottamaan etäisyyttä siihen häpeän tunteeseen. Kyllä se vieläkin mielessä nousee monista triggereistä, mutta voin vain katsella kun se tulee ja menee, kuin se olisi pilvi taivaalla, eikä se juurikaan häiritse minua. Tällaisen asenteen kehittämiseen on auttanut meditointi ja mindfulness, jossa olen päivittäin ihan istunut meditoimaan antaen kaikkien ajatusten ja tunteiden tulla ja vain katsellut niitä, menemättä mukaan tai kiinnittymättä niihin, alkamatta analysoida tai huolestua.
Vierailija kirjoitti:
Et pitäne vastauksesta, mutta olen saanut hyviä tuloksia hankkiutumalla tietoisesti aina uudestaan tilanteisiin, jotka hävettävät. Mokaillut. Näyttänyt puutteeni avoimesti. Ihmiset pitävät siitä, että on inhimillinen, koska siihen pystyy samastumaan.
Olen kokeillut samaa ja tullut hyljeksityksi. Kaikilla tuo ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et pitäne vastauksesta, mutta olen saanut hyviä tuloksia hankkiutumalla tietoisesti aina uudestaan tilanteisiin, jotka hävettävät. Mokaillut. Näyttänyt puutteeni avoimesti. Ihmiset pitävät siitä, että on inhimillinen, koska siihen pystyy samastumaan.
Minusta taas tuntuu että häpeä vaan kasvaa lisää joka mokailusta. Olen kyllä sosiaalisesti ja fyysisesti kömpelönä ihmisenä erittäin altis mokailemaan, mutta kun tuntuu että jokainen uusi nolo moka aiheuttaa vaan sen käsityksen vahvistumista, että "olen huono, kaikinpuolin häpeällinen ja nolo ihminen", niin häpeäntunne vaan vahvistuu.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen onnistunut iän myötä ottamaan etäisyyttä siihen häpeän tunteeseen. Kyllä se vieläkin mielessä nousee monista triggereistä, mutta voin vain katsella kun se tulee ja menee, kuin se olisi pilvi taivaalla, eikä se juurikaan häiritse minua. Tällaisen asenteen kehittämiseen on auttanut meditointi ja mindfulness, jossa olen päivittäin ihan istunut meditoimaan antaen kaikkien ajatusten ja tunteiden tulla ja vain katsellut niitä, menemättä mukaan tai kiinnittymättä niihin, alkamatta analysoida tai huolestua.
Hyvä ajatus, kiitos vinkistä! Entä ne ajatukset, jotka eivät jätä rauhaan? Minulla saattaa olla viikkoja kestäviä ajatusjumeja. Olen ehkä jonkin verran pakko-oireinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen onnistunut iän myötä ottamaan etäisyyttä siihen häpeän tunteeseen. Kyllä se vieläkin mielessä nousee monista triggereistä, mutta voin vain katsella kun se tulee ja menee, kuin se olisi pilvi taivaalla, eikä se juurikaan häiritse minua. Tällaisen asenteen kehittämiseen on auttanut meditointi ja mindfulness, jossa olen päivittäin ihan istunut meditoimaan antaen kaikkien ajatusten ja tunteiden tulla ja vain katsellut niitä, menemättä mukaan tai kiinnittymättä niihin, alkamatta analysoida tai huolestua.
Hyvä ajatus, kiitos vinkistä! Entä ne ajatukset, jotka eivät jätä rauhaan? Minulla saattaa olla viikkoja kestäviä ajatusjumeja. Olen ehkä jonkin verran pakko-oireinen.
Onko sinulla ollut tällaista? Jos on, niin oletko käsitellyt niitäkin samalla tavalla?
Päädyin terapiaan masennuksen, ahdistuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelkojen takia ja nyt kun katselee taaksepäin niin myös häpeäherkkyys on matkan varrella vähentynyt huomattavasti. Tärkeitä omia oivalluksia tältä matkalta:
- ihmiset tarkkailevat ja tuomitsevat toisia paljon vähemmän kuin herkästi häpeävä kuvittelee
- kaikki mokailevat ja kokevat joskus häpeää
- olet ihminen, et se viimeisin pikku mokasi
- mindfulness-harjoitukset auttavat minuakin tasaisempaan elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päädyin terapiaan masennuksen, ahdistuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelkojen takia ja nyt kun katselee taaksepäin niin myös häpeäherkkyys on matkan varrella vähentynyt huomattavasti. Tärkeitä omia oivalluksia tältä matkalta:
- ihmiset tarkkailevat ja tuomitsevat toisia paljon vähemmän kuin herkästi häpeävä kuvittelee
- kaikki mokailevat ja kokevat joskus häpeää
- olet ihminen, et se viimeisin pikku mokasi
- mindfulness-harjoitukset auttavat minuakin tasaisempaan elämään
Kiitos, erityisesti tuo ajatus että on ihminen eikä viimeinen moka on minulle erittäin hyödyllinen. Arvostan kommenttiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pitäne vastauksesta, mutta olen saanut hyviä tuloksia hankkiutumalla tietoisesti aina uudestaan tilanteisiin, jotka hävettävät. Mokaillut. Näyttänyt puutteeni avoimesti. Ihmiset pitävät siitä, että on inhimillinen, koska siihen pystyy samastumaan.
Minusta taas tuntuu että häpeä vaan kasvaa lisää joka mokailusta. Olen kyllä sosiaalisesti ja fyysisesti kömpelönä ihmisenä erittäin altis mokailemaan, mutta kun tuntuu että jokainen uusi nolo moka aiheuttaa vaan sen käsityksen vahvistumista, että "olen huono, kaikinpuolin häpeällinen ja nolo ihminen", niin häpeäntunne vaan vahvistuu.
No siis täytyy lisätä, että oleellista tuossa tilanteessa on myös se, miten itse viestii suhtautuvansa siihen omaan mokaansa. On toki totta, että jos avoimesti ruoskii itsensä lyttyyn pikkuasioiden takia, se on muiden mielistä vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena olin todella häpeäherkkä. Häpesin jo kouluun mennessä asioita, joihin en voinut vaikuttaa millään tavoin. Kumma kyllä se häpeän tunne oli voimakkaana vain kotona. Kun olin sukuloimassa, sitä ei ollut.
Itselläni auttoi muutto omaan asuntoon heti koulun päätyttyä. Sen jälkeen en ole häpeää juuri tuntenut. Tosin käyn lapsuudenkodissa harvoin. Enkä ole siellä kuin muutaman tunnin kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pitäne vastauksesta, mutta olen saanut hyviä tuloksia hankkiutumalla tietoisesti aina uudestaan tilanteisiin, jotka hävettävät. Mokaillut. Näyttänyt puutteeni avoimesti. Ihmiset pitävät siitä, että on inhimillinen, koska siihen pystyy samastumaan.
Minusta taas tuntuu että häpeä vaan kasvaa lisää joka mokailusta. Olen kyllä sosiaalisesti ja fyysisesti kömpelönä ihmisenä erittäin altis mokailemaan, mutta kun tuntuu että jokainen uusi nolo moka aiheuttaa vaan sen käsityksen vahvistumista, että "olen huono, kaikinpuolin häpeällinen ja nolo ihminen", niin häpeäntunne vaan vahvistuu.
No siis täytyy lisätä, että oleellista tuossa tilanteessa on myös se, miten itse viestii suhtautuvansa siihen omaan mokaansa. On toki totta, että jos avoimesti ruoskii itsensä lyttyyn pikkuasioiden takia, se on muiden mielistä vastenmielistä.
Eli käytännössä tuo ei auta häpeäherkkää ihmistä, jolle moka on maailmanloppu. Minulle nimittäin kotona vähintään huudettiin helvetillisesti aina, jos jokin meni pieleen ja usein käytiin myös käsiksi. Siksi on erittäin epämiellyttävää joutua tällaisesta muistuttaviin tilanteisiin.
Itsekin olen kova häpeämään. Luin jostain joskus, ehkä täältä, hyvän ajatuksen niihin tilanteisiin kun häpeää omia (mitättömiä) mokiaan: sadan vuoden päästä kaikki ihmiset jotka tunnen tai minuun liittyvät, ovat kuolleet. Minäkin.
Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.
Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.
Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.
Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.
Vierailija kirjoitti:
Herkästi häpeävällä on liian suuri ego.
Hän kuvittelee, että muut miettivät häntä tai ajattelevat hänestä asioita.
Oikeasti 99% ihmisistä ei ajattele muuta kuin itseään ja niitä joiden kanssa asuu 99% ajasta.
Häpeäherkkä ei tajua, ettei muita kiinnosta hänen toilailunsa. Itse asiassa muut eivät luultavasti edes huomaa että häpeäherkkä teki jotain mistä hän itse on häpeissään.
Ei, vaan häpeäherkkä pelkää rangaistusta.
Olen päässyt eroon. Aloitin teini-iässä, ja valmiiksi tulin noin 27-vuotiaana. Enää en häpeile. Minut siis kasvatettiin häpeällä, ja lisäksi olin ujo ja arka muutenkin, joten olin otollista maaperää. Häpeästä eroonpääsy vei aika rajuihinkin tilanteisiin, eli menin tarkoituksella ääripäihin, ja tein asioita jotka oli määrätty äitini ja isäni toimesta häpeälliseksi. Huonoa mainettakin taisin siinä kerätä.
Ensimmäinen huomioitava asia häpeässä on se, että se on kokijan päässä, aina. Ihan aina. Ei ole mitään sellaista tapahtumaa, joka hävettää kaikkia maailman ihmisiä. Toinen on se, että jos se vika on omassa päässä, niin se korjataan siellä omassa päässä, eikä ympäristöä, omaa tai toisten toimintaa muokkaamalla, jättämällä menemättä, eikä jättämällä sanomatta.
Häpeä=pelko. Kun häpeät jotain, pelkäät samalla jotain.
Muakin kiinnostaisi. Oon monet vuodet kärsinyt asiasta. Apuakin olen hakenut, mutta häpeä tuntuu olevan niin syvällä oleva tunne, että siitä on vaikea päästä vapaaksi.