Miksi niin monet naiset taipuvat epäsosiaalisten miesten "vallan alle", ja mikä näiden miesten alkuperäinen ongelma on?!

ei siinä muuta kuin perhe on tärkeämpi kuin humppaystävät.

kaikki pelit ja vehkeet, tekniikka, tekee ihmisistä yleisesti epäsosiaalisempia. Siitä on paljon tutkimusta tehty ja näkeehän sen nyt jokainen muutenkin omassakin arjessaan

Onko miehet kaikille epäsosiaalisia vai eivätkö he vain pidä sinusta? Ehkä miehet ovat työn ja lapsiperheen elämän väsyttämiä eivätkä jaksa mitään ylimääräisiä sunnuntailounaita naisen kanssa joka elää heidän elämäänsä omansa sijasta ja nainen ei halua lähteä yksin.

Vierailija kirjoitti:

ei siinä muuta kuin perhe on tärkeämpi kuin humppaystävät.

Tietysti perhe on tärkein. Mutta mistä lähtien perheet ovat suljettuja, omissa oloissaan ja muita ihmisiä karsastavia yksiköitä? Tämä ei mahdu järkeeni. Omien lasteni haluan tutustuvan omaan lähipiiriini ja muihinkin ihmisiin. Ei täällä maailmassa yksin eletä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko miehet kaikille epäsosiaalisia vai eivätkö he vain pidä sinusta? Ehkä miehet ovat työn ja lapsiperheen elämän väsyttämiä eivätkä jaksa mitään ylimääräisiä sunnuntailounaita naisen kanssa joka elää heidän elämäänsä omansa sijasta ja nainen ei halua lähteä yksin.

Lähtökohtaisesti kaikille. Varmasti oma puheliasuuteni myös ärsyttää näitä miehiä.

Ap

Oma kokemus:

Sosiaalisuudesta huolimatta vaikea lapsuus ja huono itsetunto, liian nuorena yhteen ensimmäisen minut huolivan miehen kanssa, lapset, autot, omakotitalot yms. Vuosien varrella kaikki omat menot jääneet, koska mies ei halua osallistua, ei jaksa ihmisiä ja minun menoistani tulee aina riitaa. Helpompi eristäytyä kotiin. Taustalla oma miellyttämisenhalu ja identiteetti hukassa. Mies ei sinänsä alista eikä pakota eristäytymään.

Omalla kohdalla muutos on tullut nyt 15 vuoden jälkeen mielenterveyden romahtamisen ja psykoterapian kautta. Olen alkanut elää taas omaa elämääni, toki perheen kontekstissa, ja jos se ei miehelle kelpaa niin ero tulee.

Jotkut eivät havahdu kuin vasta lasten muutettua kotoa, onneksi itselleni ei käynyt näin.

Olin nuoruudessani seitsemän vuotta tuollaisen miehen kanssa ja siinäkin oli seitsemän vuotta liikaa. Olin sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja halusin nähdä ihmisiä, kun taas mies halusi jurottaa kaiken aikaa sisätiloissa, kukaan ei saanut tulla meille ja me emme koskaan tehneet matkoja tai retkiä tai reissuja minnekään -paitsi hänen itsensä ehdoillaan. Siinä vaiheessa kun olin istunut olohuoneessamme kaikki viikonloput ja nähnyt n. 50 elokuvaa, päätin että elämä on liian lyhyt siihen että elän sitä effatykkikankaan kautta, ja lähdin reilusti ulos - siihen aikaan minua vielä pyydeltiin kaikkialle. Olisin ottanut mieheni mukaan, mutta hän ei tullut ja jos tuli, niin myrkytti ilmapiirin käytöksellään. 

Minut hän haukkui taivaanrannanmaalariksi, lapselliseksi yms. mutta en tiedä miten muutenkaan 23-vuotiaalta voisi odottaa? 

Antaisin ohjeeksi, että laittele viestiä sille ystävälle. Hän todennäköisesti on havahtunut tilanteeseen ja jossei, niin hän kuitenkin on kiitollinen siitä että siellä ulkomaailmassa odottaa joku. Se vaatii sinulta sitä, että laitat omalta osaltasi ystävyyden tauolle, mutta noi kotien valtasuhteet ovat niin raakoja, että sen todellisuuden tajuaa vasta myöhemmin. Joko puolison kuoltua tai eron tultua tai sitten naista alkaa lasten kasvettua ahdistaa. Pidä hänet mielessä, mutta anna hänelle nk. tilaa. 

Mulle kävi niin, että miehellä oli niin paljon menoja ja omia kavereita että halusin olla aina kotona kun mies oli kotona jotta näkisin häntä. Ja sitten jumahdin itse täysin. En ymmärrä itsekkään mitä tapahtui.

Löysin itseni vasta myöhemmin kun erosin. Onneks ystävät eivät olleet jättäneet.

Kodeista nyt ylipäätään on jostain syystä tullut sellaisia paikkoja ettei sinne oikein haluta päästää ketään. Sitä en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus:

Sosiaalisuudesta huolimatta vaikea lapsuus ja huono itsetunto, liian nuorena yhteen ensimmäisen minut huolivan miehen kanssa, lapset, autot, omakotitalot yms. Vuosien varrella kaikki omat menot jääneet, koska mies ei halua osallistua, ei jaksa ihmisiä ja minun menoistani tulee aina riitaa. Helpompi eristäytyä kotiin. Taustalla oma miellyttämisenhalu ja identiteetti hukassa. Mies ei sinänsä alista eikä pakota eristäytymään.

Omalla kohdalla muutos on tullut nyt 15 vuoden jälkeen mielenterveyden romahtamisen ja psykoterapian kautta. Olen alkanut elää taas omaa elämääni, toki perheen kontekstissa, ja jos se ei miehelle kelpaa niin ero tulee.

Jotkut eivät havahdu kuin vasta lasten muutettua kotoa, onneksi itselleni ei käynyt näin.

Minkä ajattelisit olevan miehesi ongelma? Miksi hän ei halua osallistua mihinkään, ja toisaalta miten on suhtautunut itse omaan osaansa sinun romahdukseen?

Voimia tilanteen korjaukseen, upeaa että olet saanut otteen elämääsi! <3

Ap

Todella moni nainen etsii itselleen alitajuisesti johtajaa. Voitte toki urputtaa vastaan, mutta täyttä totta se valitettavasti on. Nuo epäsosiaaliset, narsistiset ja dominoivat miehet vetävät siksi näitä naisia puoleensa, ja kaikki heistä eivät ole tarpeeksi vahvoja vastustaakseen tätä vetovoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuoruudessani seitsemän vuotta tuollaisen miehen kanssa ja siinäkin oli seitsemän vuotta liikaa. Olin sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja halusin nähdä ihmisiä, kun taas mies halusi jurottaa kaiken aikaa sisätiloissa, kukaan ei saanut tulla meille ja me emme koskaan tehneet matkoja tai retkiä tai reissuja minnekään -paitsi hänen itsensä ehdoillaan. Siinä vaiheessa kun olin istunut olohuoneessamme kaikki viikonloput ja nähnyt n. 50 elokuvaa, päätin että elämä on liian lyhyt siihen että elän sitä effatykkikankaan kautta, ja lähdin reilusti ulos - siihen aikaan minua vielä pyydeltiin kaikkialle. Olisin ottanut mieheni mukaan, mutta hän ei tullut ja jos tuli, niin myrkytti ilmapiirin käytöksellään. 

Minut hän haukkui taivaanrannanmaalariksi, lapselliseksi yms. mutta en tiedä miten muutenkaan 23-vuotiaalta voisi odottaa? 

Antaisin ohjeeksi, että laittele viestiä sille ystävälle. Hän todennäköisesti on havahtunut tilanteeseen ja jossei, niin hän kuitenkin on kiitollinen siitä että siellä ulkomaailmassa odottaa joku. Se vaatii sinulta sitä, että laitat omalta osaltasi ystävyyden tauolle, mutta noi kotien valtasuhteet ovat niin raakoja, että sen todellisuuden tajuaa vasta myöhemmin. Joko puolison kuoltua tai eron tultua tai sitten naista alkaa lasten kasvettua ahdistaa. Pidä hänet mielessä, mutta anna hänelle nk. tilaa. 

Huh huh, ei voi muuta sanoa. :( Onneksi pääsit irrottautumaan kuitenkin kohtuullisen nopeasti :)

Neuvosi on varmaan hyvä ja realistinen, mutta toisaalta vahvistaa pelkoani, että vaikeuksia on tulossa, ja ettei mikään muutu hyväksi todennäköisesti vähään aikaan eikä yhdessä yössä....

Ap

Metatyö rasittaa ja älylaitteet vie vapaa-ajan. Lasten päiväkotien ja koulujen kanssa joutuu säätämään kamalasti, ja lisäksi lasten kasvatuksesta on tehty kauhean suorittavaa hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi niin, että miehellä oli niin paljon menoja ja omia kavereita että halusin olla aina kotona kun mies oli kotona jotta näkisin häntä. Ja sitten jumahdin itse täysin. En ymmärrä itsekkään mitä tapahtui.

Löysin itseni vasta myöhemmin kun erosin. Onneks ystävät eivät olleet jättäneet.

Kodeista nyt ylipäätään on jostain syystä tullut sellaisia paikkoja ettei sinne oikein haluta päästää ketään. Sitä en ymmärrä.

Just tämä kotien suljettu yksityisyys on niin pelottavaa! Vielä omassa lapsuudessani oli koti aina auki ja ystävät/sukulaiset/naapurit kävi kylässä ja kahvilla normaaliin tapaan. Haluaisin itse voida tarjota samaa lapsilleni, vaikka se nyt ei ihan samalla tavalla enää olekkaan mahdollista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Todella moni nainen etsii itselleen alitajuisesti johtajaa. Voitte toki urputtaa vastaan, mutta täyttä totta se valitettavasti on. Nuo epäsosiaaliset, narsistiset ja dominoivat miehet vetävät siksi näitä naisia puoleensa, ja kaikki heistä eivät ole tarpeeksi vahvoja vastustaakseen tätä vetovoimaa.

Tämän ymmärrän, ja allekirjoitan siinämielessä myös itse, että haluan oman mieheni olevan "MIES", jota voi katsoa ylöspäin, mutta joka kuitenkin on reilu, rento ja hyväntuulinen. Ja koska oma mieheni on sellainen, tiedän että ei ole mikään mahdottomuus. Ihan tavallinen, hyvä ja kunnollinen on. Miksi niin monet miehet ovat narsistisia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Metatyö rasittaa ja älylaitteet vie vapaa-ajan. Lasten päiväkotien ja koulujen kanssa joutuu säätämään kamalasti, ja lisäksi lasten kasvatuksesta on tehty kauhean suorittavaa hommaa.

Tämäkin on ymmärrettävää ja inhimillistä. Kuka ei olisi joskus väsynyt ja jäisi mieluummin nettiin roikkuun kun tekisi jotain oikeessa elämässä. Ongelma mielestäni onkin se, että se hyväksytään normiksi, eikä edes yritetä vastustaa sitä passiivista elämäntapaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi niin, että miehellä oli niin paljon menoja ja omia kavereita että halusin olla aina kotona kun mies oli kotona jotta näkisin häntä. Ja sitten jumahdin itse täysin. En ymmärrä itsekkään mitä tapahtui.

Löysin itseni vasta myöhemmin kun erosin. Onneks ystävät eivät olleet jättäneet.

Kodeista nyt ylipäätään on jostain syystä tullut sellaisia paikkoja ettei sinne oikein haluta päästää ketään. Sitä en ymmärrä.

Just tämä kotien suljettu yksityisyys on niin pelottavaa! Vielä omassa lapsuudessani oli koti aina auki ja ystävät/sukulaiset/naapurit kävi kylässä ja kahvilla normaaliin tapaan. Haluaisin itse voida tarjota samaa lapsilleni, vaikka se nyt ei ihan samalla tavalla enää olekkaan mahdollista.

Ap

Esim. Oma äitini ei olisi ikinä suuremmin tykännyt pitää mitään avoimia ovia, että kuka tahansa saattoi ilmaantua jopa täysin etukäteen ilmoittamatta kahvittelukäynnille, mutta noudatti tuota tapaa, koska "kaikki muutkin". Nykyään ei enää niin paljon mietitä mitä ajattelee, joten vieraita ei oteta vastaan jos ei siltä tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus:

Sosiaalisuudesta huolimatta vaikea lapsuus ja huono itsetunto, liian nuorena yhteen ensimmäisen minut huolivan miehen kanssa, lapset, autot, omakotitalot yms. Vuosien varrella kaikki omat menot jääneet, koska mies ei halua osallistua, ei jaksa ihmisiä ja minun menoistani tulee aina riitaa. Helpompi eristäytyä kotiin. Taustalla oma miellyttämisenhalu ja identiteetti hukassa. Mies ei sinänsä alista eikä pakota eristäytymään.

Omalla kohdalla muutos on tullut nyt 15 vuoden jälkeen mielenterveyden romahtamisen ja psykoterapian kautta. Olen alkanut elää taas omaa elämääni, toki perheen kontekstissa, ja jos se ei miehelle kelpaa niin ero tulee.

Jotkut eivät havahdu kuin vasta lasten muutettua kotoa, onneksi itselleni ei käynyt näin.

Minkä ajattelisit olevan miehesi ongelma? Miksi hän ei halua osallistua mihinkään, ja toisaalta miten on suhtautunut itse omaan osaansa sinun romahdukseen?

Voimia tilanteen korjaukseen, upeaa että olet saanut otteen elämääsi! <3

Ap

Kiitos paljon. Mies on yksinkertaisesti epäsosiaalinen ja kyllästyy, tylsistyy tai ylikuormittuu herkästi. Olemme molemmat yhtä syyllisiä tilanteeseen; kumpikaan meistä ei tarkoittanut asioiden menevän näin ja mieheni rakastui nimenomaan kuplivaan, luovaan ja ulospäinsuuntautuneeseen minuun. Jotenkin siihen vaan ajauduttiin vuosien varrella, kun mieskään ei aluksi ymmärtänyt, että parisuhde vaatii kompromisseja, kaikki ei voi mennä aina tasan ja joskus joutuu sietämään epämukavuutta toisen eteen (eli esim. sitä, että minä olen bileissä ja hän ei, tai että kylään tulee minun ystäviäni). Taustalla on pitkälti miehen empatiakyvyttömyys, joka varmasti kytkeytyy tuohon epäsosiaalisuuteen, mutta myöskin se, ettei kumpikaan ole tuntenut omia rajojaan ihan vaan kokemattomuuttaan.

Sittemmin mies on alkanut antaa minulle ja minun menoilleni tilaa, vielä pitäisi saada ystävyyssuhteissa aktivoitua lisää niin, että koko perhe olisi mukana. Ja että joskus mieskin voisi tulla vaikka keikalle, johon minä haluan mennä ja hän ei niinkään, ihan vaan koska haluaa olla tukenani minulle tärkeissä asioissa. Saa nähdä, pystyykö mies päästämään irti omasta itsekkyydestään, minä olen opetellut irti uhrimentaliteetista jonka kotoa opin.

Vierailija kirjoitti:

Todella moni nainen etsii itselleen alitajuisesti johtajaa. Voitte toki urputtaa vastaan, mutta täyttä totta se valitettavasti on. Nuo epäsosiaaliset, narsistiset ja dominoivat miehet vetävät siksi näitä naisia puoleensa, ja kaikki heistä eivät ole tarpeeksi vahvoja vastustaakseen tätä vetovoimaa.

Ei kyse ole mistään vetovoimasta vaan siitä, että moni nainen on kasvanut siihen uhrautuvaan parisuhdemalliin eikä ymmärrä, millainen on terve suhde. Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon paratiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi niin, että miehellä oli niin paljon menoja ja omia kavereita että halusin olla aina kotona kun mies oli kotona jotta näkisin häntä. Ja sitten jumahdin itse täysin. En ymmärrä itsekkään mitä tapahtui.

Löysin itseni vasta myöhemmin kun erosin. Onneks ystävät eivät olleet jättäneet.

Kodeista nyt ylipäätään on jostain syystä tullut sellaisia paikkoja ettei sinne oikein haluta päästää ketään. Sitä en ymmärrä.

Just tämä kotien suljettu yksityisyys on niin pelottavaa! Vielä omassa lapsuudessani oli koti aina auki ja ystävät/sukulaiset/naapurit kävi kylässä ja kahvilla normaaliin tapaan. Haluaisin itse voida tarjota samaa lapsilleni, vaikka se nyt ei ihan samalla tavalla enää olekkaan mahdollista.

Ap

Esim. Oma äitini ei olisi ikinä suuremmin tykännyt pitää mitään avoimia ovia, että kuka tahansa saattoi ilmaantua jopa täysin etukäteen ilmoittamatta kahvittelukäynnille, mutta noudatti tuota tapaa, koska "kaikki muutkin". Nykyään ei enää niin paljon mietitä mitä ajattelee, joten vieraita ei oteta vastaan jos ei siltä tunnu.

Niinno kohtuullisuus kaikessa ja maalaisjärjen käyttö on sallittua. Se että ei halua pitää avoimia ovia 24/7, ei varmaan selitä epäsosiaalista kotiin linnottautumista kuitenkaan mitenkään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni nainen etsii itselleen alitajuisesti johtajaa. Voitte toki urputtaa vastaan, mutta täyttä totta se valitettavasti on. Nuo epäsosiaaliset, narsistiset ja dominoivat miehet vetävät siksi näitä naisia puoleensa, ja kaikki heistä eivät ole tarpeeksi vahvoja vastustaakseen tätä vetovoimaa.

Tämän ymmärrän, ja allekirjoitan siinämielessä myös itse, että haluan oman mieheni olevan "MIES", jota voi katsoa ylöspäin, mutta joka kuitenkin on reilu, rento ja hyväntuulinen. Ja koska oma mieheni on sellainen, tiedän että ei ole mikään mahdottomuus. Ihan tavallinen, hyvä ja kunnollinen on. Miksi niin monet miehet ovat narsistisia?

Ap

Koska todella moni mies on sisimmässään pelkuri ja todella moni sokaistuu "vallasta" saadessaan osakseen ihailua.