Miksi niin monet naiset taipuvat epäsosiaalisten miesten "vallan alle", ja mikä näiden miesten alkuperäinen ongelma on?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus:

Sosiaalisuudesta huolimatta vaikea lapsuus ja huono itsetunto, liian nuorena yhteen ensimmäisen minut huolivan miehen kanssa, lapset, autot, omakotitalot yms. Vuosien varrella kaikki omat menot jääneet, koska mies ei halua osallistua, ei jaksa ihmisiä ja minun menoistani tulee aina riitaa. Helpompi eristäytyä kotiin. Taustalla oma miellyttämisenhalu ja identiteetti hukassa. Mies ei sinänsä alista eikä pakota eristäytymään.

Omalla kohdalla muutos on tullut nyt 15 vuoden jälkeen mielenterveyden romahtamisen ja psykoterapian kautta. Olen alkanut elää taas omaa elämääni, toki perheen kontekstissa, ja jos se ei miehelle kelpaa niin ero tulee.

Jotkut eivät havahdu kuin vasta lasten muutettua kotoa, onneksi itselleni ei käynyt näin.

Minkä ajattelisit olevan miehesi ongelma? Miksi hän ei halua osallistua mihinkään, ja toisaalta miten on suhtautunut itse omaan osaansa sinun romahdukseen?

Voimia tilanteen korjaukseen, upeaa että olet saanut otteen elämääsi! <3

Ap

Kiitos paljon. Mies on yksinkertaisesti epäsosiaalinen ja kyllästyy, tylsistyy tai ylikuormittuu herkästi. Olemme molemmat yhtä syyllisiä tilanteeseen; kumpikaan meistä ei tarkoittanut asioiden menevän näin ja mieheni rakastui nimenomaan kuplivaan, luovaan ja ulospäinsuuntautuneeseen minuun. Jotenkin siihen vaan ajauduttiin vuosien varrella, kun mieskään ei aluksi ymmärtänyt, että parisuhde vaatii kompromisseja, kaikki ei voi mennä aina tasan ja joskus joutuu sietämään epämukavuutta toisen eteen (eli esim. sitä, että minä olen bileissä ja hän ei, tai että kylään tulee minun ystäviäni). Taustalla on pitkälti miehen empatiakyvyttömyys, joka varmasti kytkeytyy tuohon epäsosiaalisuuteen, mutta myöskin se, ettei kumpikaan ole tuntenut omia rajojaan ihan vaan kokemattomuuttaan.

Sittemmin mies on alkanut antaa minulle ja minun menoilleni tilaa, vielä pitäisi saada ystävyyssuhteissa aktivoitua lisää niin, että koko perhe olisi mukana. Ja että joskus mieskin voisi tulla vaikka keikalle, johon minä haluan mennä ja hän ei niinkään, ihan vaan koska haluaa olla tukenani minulle tärkeissä asioissa. Saa nähdä, pystyykö mies päästämään irti omasta itsekkyydestään, minä olen opetellut irti uhrimentaliteetista jonka kotoa opin.

Hyvää analysointia ja hienoja pointteja! Täytyy pohtia asiaa pidempäänkin, ehkä tältä pohjalta voin ymmärtää näitä tiettyjä henkilöitä uudella tasolla! :) esiin nostamasi empatiakyvyttömyys ja itsekeskeisyys on kyllä tätä maailmanaikaa ehkä parhaiten kuvailevia sanoja, valitettavasti. Miksiköhän ne ovat niin vallitsevia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni nainen etsii itselleen alitajuisesti johtajaa. Voitte toki urputtaa vastaan, mutta täyttä totta se valitettavasti on. Nuo epäsosiaaliset, narsistiset ja dominoivat miehet vetävät siksi näitä naisia puoleensa, ja kaikki heistä eivät ole tarpeeksi vahvoja vastustaakseen tätä vetovoimaa.

Ei kyse ole mistään vetovoimasta vaan siitä, että moni nainen on kasvanut siihen uhrautuvaan parisuhdemalliin eikä ymmärrä, millainen on terve suhde. Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon paratiisi.

Nähty ja koettu, miten hukassa voikaan parisuhdehelvetistä tuleva nainen olla kun huomaa olevansa suhteessa, missä väheksyntä, alistaminen, narsismi ja jatkuva sotatila ei olekaan läsnä. Se sekoilun, testailun ja riidanhaastamisen määrä oli aivan käsittämätön, vaikka ajan myötä oppikin tajuamaan että ne hyvät asiat oli oikeasti hyvällä tarkoitettuja eikä veetuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni nainen etsii itselleen alitajuisesti johtajaa. Voitte toki urputtaa vastaan, mutta täyttä totta se valitettavasti on. Nuo epäsosiaaliset, narsistiset ja dominoivat miehet vetävät siksi näitä naisia puoleensa, ja kaikki heistä eivät ole tarpeeksi vahvoja vastustaakseen tätä vetovoimaa.

Tämän ymmärrän, ja allekirjoitan siinämielessä myös itse, että haluan oman mieheni olevan "MIES", jota voi katsoa ylöspäin, mutta joka kuitenkin on reilu, rento ja hyväntuulinen. Ja koska oma mieheni on sellainen, tiedän että ei ole mikään mahdottomuus. Ihan tavallinen, hyvä ja kunnollinen on. Miksi niin monet miehet ovat narsistisia?

Ap

Koska todella moni mies on sisimmässään pelkuri ja todella moni sokaistuu "vallasta" saadessaan osakseen ihailua.

Hyvä pointti! Miksi siis naiset ja miehet kasvattavat omista pojistaan vallasta sokaistuvia pelkureita? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni nainen etsii itselleen alitajuisesti johtajaa. Voitte toki urputtaa vastaan, mutta täyttä totta se valitettavasti on. Nuo epäsosiaaliset, narsistiset ja dominoivat miehet vetävät siksi näitä naisia puoleensa, ja kaikki heistä eivät ole tarpeeksi vahvoja vastustaakseen tätä vetovoimaa.

Ei kyse ole mistään vetovoimasta vaan siitä, että moni nainen on kasvanut siihen uhrautuvaan parisuhdemalliin eikä ymmärrä, millainen on terve suhde. Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon paratiisi.

Nähty ja koettu, miten hukassa voikaan parisuhdehelvetistä tuleva nainen olla kun huomaa olevansa suhteessa, missä väheksyntä, alistaminen, narsismi ja jatkuva sotatila ei olekaan läsnä. Se sekoilun, testailun ja riidanhaastamisen määrä oli aivan käsittämätön, vaikka ajan myötä oppikin tajuamaan että ne hyvät asiat oli oikeasti hyvällä tarkoitettuja eikä veetuilua.

Jossain narsistidokumentissa oli puhetta, että narsistin kanssa elävät joutuvat itsekkin turvautumaan narsistisiin keinoihin, pelaamaan narsistin omilla säännöillä. "Kovat" ja vahvat pärjäävät siinä pelissä, mutta heikommat ovatkin kasetti ihan sekaisin sen jäljiltä, niinkuin kuvasit. 

Ajattelevatko aloituksen alapeukuttajat epäsosiaalisuuden olevan ihanne, vai miksi alapeukutatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus:

Sosiaalisuudesta huolimatta vaikea lapsuus ja huono itsetunto, liian nuorena yhteen ensimmäisen minut huolivan miehen kanssa, lapset, autot, omakotitalot yms. Vuosien varrella kaikki omat menot jääneet, koska mies ei halua osallistua, ei jaksa ihmisiä ja minun menoistani tulee aina riitaa. Helpompi eristäytyä kotiin. Taustalla oma miellyttämisenhalu ja identiteetti hukassa. Mies ei sinänsä alista eikä pakota eristäytymään.

Omalla kohdalla muutos on tullut nyt 15 vuoden jälkeen mielenterveyden romahtamisen ja psykoterapian kautta. Olen alkanut elää taas omaa elämääni, toki perheen kontekstissa, ja jos se ei miehelle kelpaa niin ero tulee.

Jotkut eivät havahdu kuin vasta lasten muutettua kotoa, onneksi itselleni ei käynyt näin.

Minkä ajattelisit olevan miehesi ongelma? Miksi hän ei halua osallistua mihinkään, ja toisaalta miten on suhtautunut itse omaan osaansa sinun romahdukseen?

Voimia tilanteen korjaukseen, upeaa että olet saanut otteen elämääsi! <3

Ap

Kiitos paljon. Mies on yksinkertaisesti epäsosiaalinen ja kyllästyy, tylsistyy tai ylikuormittuu herkästi. Olemme molemmat yhtä syyllisiä tilanteeseen; kumpikaan meistä ei tarkoittanut asioiden menevän näin ja mieheni rakastui nimenomaan kuplivaan, luovaan ja ulospäinsuuntautuneeseen minuun. Jotenkin siihen vaan ajauduttiin vuosien varrella, kun mieskään ei aluksi ymmärtänyt, että parisuhde vaatii kompromisseja, kaikki ei voi mennä aina tasan ja joskus joutuu sietämään epämukavuutta toisen eteen (eli esim. sitä, että minä olen bileissä ja hän ei, tai että kylään tulee minun ystäviäni). Taustalla on pitkälti miehen empatiakyvyttömyys, joka varmasti kytkeytyy tuohon epäsosiaalisuuteen, mutta myöskin se, ettei kumpikaan ole tuntenut omia rajojaan ihan vaan kokemattomuuttaan.

Sittemmin mies on alkanut antaa minulle ja minun menoilleni tilaa, vielä pitäisi saada ystävyyssuhteissa aktivoitua lisää niin, että koko perhe olisi mukana. Ja että joskus mieskin voisi tulla vaikka keikalle, johon minä haluan mennä ja hän ei niinkään, ihan vaan koska haluaa olla tukenani minulle tärkeissä asioissa. Saa nähdä, pystyykö mies päästämään irti omasta itsekkyydestään, minä olen opetellut irti uhrimentaliteetista jonka kotoa opin.

Hyvää analysointia ja hienoja pointteja! Täytyy pohtia asiaa pidempäänkin, ehkä tältä pohjalta voin ymmärtää näitä tiettyjä henkilöitä uudella tasolla! :) esiin nostamasi empatiakyvyttömyys ja itsekeskeisyys on kyllä tätä maailmanaikaa ehkä parhaiten kuvailevia sanoja, valitettavasti. Miksiköhän ne ovat niin vallitsevia?

Ap

Valitettavasti varsinkin poikia kasvatetaan edelleen empatiakyvyttömiksi, empatiaa voi myös opetella ja kyseessä on aivan älyttömän tärkeä taito elämässä. Oman mieheni (olen siis se, joka aiemminkin vastaili) voi toki olla kyse siitäkin, että hän ei enää kertakaikkiaan rakasta minua tarpeeksi tehdäkseen eteeni kivoja tekoja ja ottaakseen minut huomioon, eikä ehkä ole rakastanut pitkään aikaan. Sitäkin tässä selvittelen, mies kun on liian estynyt tässäkin suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

ei siinä muuta kuin perhe on tärkeämpi kuin humppaystävät.

Hohhohhooo ja siitä huolimatta miehen lätkäporukat sun muut on paljon tärkeämpiä kuin naisen ystävät? 

En osaa vastata kysymykseen, mutta kyllä kai tuota tapahtuu yhtä lailla toisinkin päin, eli aiemmin sosiaalinen mies "epäsosiaalistuu" mentyään yhteen epäsosiaalisen naisen kanssa. Voisin kuvitella että myös homoseksuaaleilla tätä tapahtuu, vaikka minulla ei sellaisista pariskunnista ole kokemuksia. En siis usko, että asia on sukupuoleen sidoksissa.

Itsekin kyllä suuresti ihmettelen sellaista parisuhde- tai perhemallia, jossa sen suhteen tai perheen ulkopuolella ei ole elämää.

Kontrolloiva mies. En ole koskaan ollut supersosiaalinen, mutta kaverit kyllä olisivat olleet tärkeitä. En vain jaksanut sitä draamaa, mikä omista menoistani aina aiheutui, yleensä vielä naamioituna johonkin muuhun näennäisen järkevään syyhyn. Sitten vielä lapset, niitä en ole pienenä uskaltanut jättää miehen hoidettavaksi, kun ei siltä hoidolliset asiat sujuneet eikä pinna riittänyt lasten lapsellisuuksiin. Nyt olen vihdoin onnistunut saamaan hieman liekaa lasten kasvettua ja oveluutta käyttämällä (kerron menoistani sellaisina hetkinä, kun mies ei voi järjestää kohtausta ym.). Minun olisi kai parasta pysyä poissa parisuhteista, kun miesmakuni on niin kehno, mutta se on vaikeaa. Anteeksi ystävät. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei siinä muuta kuin perhe on tärkeämpi kuin humppaystävät.

Tietysti perhe on tärkein. Mutta mistä lähtien perheet ovat suljettuja, omissa oloissaan ja muita ihmisiä karsastavia yksiköitä? Tämä ei mahdu järkeeni. Omien lasteni haluan tutustuvan omaan lähipiiriini ja muihinkin ihmisiin. Ei täällä maailmassa yksin eletä.

Ap

Siitä lähtien kun haluavat olla!

Kysymys sinulle: miksi ihmeessä haluat päästä niin kovasti syyttämään niitä miehiä? Mitä siitä saat ja missä todisteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus:

Sosiaalisuudesta huolimatta vaikea lapsuus ja huono itsetunto, liian nuorena yhteen ensimmäisen minut huolivan miehen kanssa, lapset, autot, omakotitalot yms. Vuosien varrella kaikki omat menot jääneet, koska mies ei halua osallistua, ei jaksa ihmisiä ja minun menoistani tulee aina riitaa. Helpompi eristäytyä kotiin. Taustalla oma miellyttämisenhalu ja identiteetti hukassa. Mies ei sinänsä alista eikä pakota eristäytymään.

Omalla kohdalla muutos on tullut nyt 15 vuoden jälkeen mielenterveyden romahtamisen ja psykoterapian kautta. Olen alkanut elää taas omaa elämääni, toki perheen kontekstissa, ja jos se ei miehelle kelpaa niin ero tulee.

Jotkut eivät havahdu kuin vasta lasten muutettua kotoa, onneksi itselleni ei käynyt näin.

Minkä ajattelisit olevan miehesi ongelma? Miksi hän ei halua osallistua mihinkään, ja toisaalta miten on suhtautunut itse omaan osaansa sinun romahdukseen?

Voimia tilanteen korjaukseen, upeaa että olet saanut otteen elämääsi! <3

Ap

Kiitos paljon. Mies on yksinkertaisesti epäsosiaalinen ja kyllästyy, tylsistyy tai ylikuormittuu herkästi. Olemme molemmat yhtä syyllisiä tilanteeseen; kumpikaan meistä ei tarkoittanut asioiden menevän näin ja mieheni rakastui nimenomaan kuplivaan, luovaan ja ulospäinsuuntautuneeseen minuun. Jotenkin siihen vaan ajauduttiin vuosien varrella, kun mieskään ei aluksi ymmärtänyt, että parisuhde vaatii kompromisseja, kaikki ei voi mennä aina tasan ja joskus joutuu sietämään epämukavuutta toisen eteen (eli esim. sitä, että minä olen bileissä ja hän ei, tai että kylään tulee minun ystäviäni). Taustalla on pitkälti miehen empatiakyvyttömyys, joka varmasti kytkeytyy tuohon epäsosiaalisuuteen, mutta myöskin se, ettei kumpikaan ole tuntenut omia rajojaan ihan vaan kokemattomuuttaan.

Sittemmin mies on alkanut antaa minulle ja minun menoilleni tilaa, vielä pitäisi saada ystävyyssuhteissa aktivoitua lisää niin, että koko perhe olisi mukana. Ja että joskus mieskin voisi tulla vaikka keikalle, johon minä haluan mennä ja hän ei niinkään, ihan vaan koska haluaa olla tukenani minulle tärkeissä asioissa. Saa nähdä, pystyykö mies päästämään irti omasta itsekkyydestään, minä olen opetellut irti uhrimentaliteetista jonka kotoa opin.

Hyvää analysointia ja hienoja pointteja! Täytyy pohtia asiaa pidempäänkin, ehkä tältä pohjalta voin ymmärtää näitä tiettyjä henkilöitä uudella tasolla! :) esiin nostamasi empatiakyvyttömyys ja itsekeskeisyys on kyllä tätä maailmanaikaa ehkä parhaiten kuvailevia sanoja, valitettavasti. Miksiköhän ne ovat niin vallitsevia?

Ap

Valitettavasti varsinkin poikia kasvatetaan edelleen empatiakyvyttömiksi, empatiaa voi myös opetella ja kyseessä on aivan älyttömän tärkeä taito elämässä. Oman mieheni (olen siis se, joka aiemminkin vastaili) voi toki olla kyse siitäkin, että hän ei enää kertakaikkiaan rakasta minua tarpeeksi tehdäkseen eteeni kivoja tekoja ja ottaakseen minut huomioon, eikä ehkä ole rakastanut pitkään aikaan. Sitäkin tässä selvittelen, mies kun on liian estynyt tässäkin suhteessa.

Jos väität tuollaista noinkin rajua kuin että "poikia kasvatetaan edelleen empatiakyvyttömiksi", niin sun pitää jotenkin näyttää se toteen. Ei voi mitä tahansa omaa aivopierua esittää faktana kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni nainen etsii itselleen alitajuisesti johtajaa. Voitte toki urputtaa vastaan, mutta täyttä totta se valitettavasti on. Nuo epäsosiaaliset, narsistiset ja dominoivat miehet vetävät siksi näitä naisia puoleensa, ja kaikki heistä eivät ole tarpeeksi vahvoja vastustaakseen tätä vetovoimaa.

Tämän ymmärrän, ja allekirjoitan siinämielessä myös itse, että haluan oman mieheni olevan "MIES", jota voi katsoa ylöspäin, mutta joka kuitenkin on reilu, rento ja hyväntuulinen. Ja koska oma mieheni on sellainen, tiedän että ei ole mikään mahdottomuus. Ihan tavallinen, hyvä ja kunnollinen on. Miksi niin monet miehet ovat narsistisia?

Ap

Koska todella moni mies on sisimmässään pelkuri ja todella moni sokaistuu "vallasta" saadessaan osakseen ihailua.

Hyvä pointti! Miksi siis naiset ja miehet kasvattavat omista pojistaan vallasta sokaistuvia pelkureita? 

Ap

Ensin sun pitäis kyetä osoittamaan, että näin todella oikeesti asia on. Lähipiirissäni erityisesti nuoret naiset vievät miehiä 100-0 ja miehet tekevät just mitä käsketään.

Omassa ikäryhmässä on jo tasa-arvoisempaa

30+ (nainen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni nainen etsii itselleen alitajuisesti johtajaa. Voitte toki urputtaa vastaan, mutta täyttä totta se valitettavasti on. Nuo epäsosiaaliset, narsistiset ja dominoivat miehet vetävät siksi näitä naisia puoleensa, ja kaikki heistä eivät ole tarpeeksi vahvoja vastustaakseen tätä vetovoimaa.

Tämän ymmärrän, ja allekirjoitan siinämielessä myös itse, että haluan oman mieheni olevan "MIES", jota voi katsoa ylöspäin, mutta joka kuitenkin on reilu, rento ja hyväntuulinen. Ja koska oma mieheni on sellainen, tiedän että ei ole mikään mahdottomuus. Ihan tavallinen, hyvä ja kunnollinen on. Miksi niin monet miehet ovat narsistisia?

Ap

Koska todella moni mies on sisimmässään pelkuri ja todella moni sokaistuu "vallasta" saadessaan osakseen ihailua.

Hyvä pointti! Miksi siis naiset ja miehet kasvattavat omista pojistaan vallasta sokaistuvia pelkureita? 

Ap

Sinä olet täysin sokea omalle mies vihalle si. Kuvittelet oman miehesi olevan harvinainen poikkeus, narisistisen massan joukossa. Jestas sentään, jos joku esittäisi tuollaista naisista!

Vierailija kirjoitti:

Ajattelevatko aloituksen alapeukuttajat epäsosiaalisuuden olevan ihanne, vai miksi alapeukutatte?

Minä peukutin puhtaasti suku puoli vih alle. Ap on päättänyt syyttää asiasta miehiä, ni sehän sitten on niin.. Ei tuo ole terve asennoituminen

Isäni oli lapsuudenkodissani tämmönen erakko,tarvitsi rutiineja ja lepoa työpäivän loputtua. Ei mitenkään kiinnostunut tai lämmennyt vieraisiin ihmisiin. Äitini taas erittäin sosiaali,viihtyy parhaiten kun aina jotain toimintaa ja ihmisiä ympärillä.Aina oli joku vanhus mitä paaposi ja mihin laitto energiaa.Kesäsin kävimme suomessa sukulaisissa missä koko muu suku asuikin. Siellä seurusteltiin sukulaisten kanssa.

Vanhempani erosivat kun olin aikuinen,luulen paljon johtuvan siintä ettei äitini saanut mitään irti suhteestaan isäni kanssa.Ketään ei käynyt heillä paitsi me lapset,isäni ei olisi tykännyt muista vieraista kun sukulaisista.Ymmärrän että ero tuli.

Itse olen valinnut paljon isäni kaltaisen miehen.Tosin minussa on molempia vanhempiani ,olen erittäin sosiaalinen ja puhelias töissä,mutta kotiini päästän harvat.En ole pahemmin kiinnostunut kyläilemään muittenkaan luona koska useimmiten odottavat kyläänkutsua vuorostaan.

Vaikka vaikutan puheliaalta ja seuralliselta niin en paljasta sisäisiä ajatuksiani kenellekkään,edes miehelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei siinä muuta kuin perhe on tärkeämpi kuin humppaystävät.

Hohhohhooo ja siitä huolimatta miehen lätkäporukat sun muut on paljon tärkeämpiä kuin naisen ystävät? 

Ei kotiin linnottuneilla miehillä mitään lätkäporukkajengiä ole olemassa. He ovat kotona ja monesti heillä ei ole ystäviä, paitsi vaimo.

Moni haluaa olla kotona, koska siellä saa olla rauhassa. Eikä siihen rauhaan haluta vaimon kavereita. Toiset viihtyvät todella hyvin oman päänsä sisällä. Eivät tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä. Sen lisäksi ”ulos meneminen” maksaa monesti paljon. Ravintolat, elokuvat, baarit, kahvilat ja muut tulevat pidemmän päälle todella kalliiksi, varsinkin jos koko perheen voimin mennään.

Herran tähden antakaa ihmisten elää rauhassa elämäänsä ja tavata ketä haluavat. Ei ekstrovertti elämäntyyli ole mikään pakollinen ihanne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni nainen etsii itselleen alitajuisesti johtajaa. Voitte toki urputtaa vastaan, mutta täyttä totta se valitettavasti on. Nuo epäsosiaaliset, narsistiset ja dominoivat miehet vetävät siksi näitä naisia puoleensa, ja kaikki heistä eivät ole tarpeeksi vahvoja vastustaakseen tätä vetovoimaa.

Ei kyse ole mistään vetovoimasta vaan siitä, että moni nainen on kasvanut siihen uhrautuvaan parisuhdemalliin eikä ymmärrä, millainen on terve suhde. Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon paratiisi.

Nähty ja koettu, miten hukassa voikaan parisuhdehelvetistä tuleva nainen olla kun huomaa olevansa suhteessa, missä väheksyntä, alistaminen, narsismi ja jatkuva sotatila ei olekaan läsnä. Se sekoilun, testailun ja riidanhaastamisen määrä oli aivan käsittämätön, vaikka ajan myötä oppikin tajuamaan että ne hyvät asiat oli oikeasti hyvällä tarkoitettuja eikä veetuilua.

Jossain narsistidokumentissa oli puhetta, että narsistin kanssa elävät joutuvat itsekkin turvautumaan narsistisiin keinoihin, pelaamaan narsistin omilla säännöillä. "Kovat" ja vahvat pärjäävät siinä pelissä, mutta heikommat ovatkin kasetti ihan sekaisin sen jäljiltä, niinkuin kuvasit. 

Olen itse ollut hetken häiriintyneen miehen kanssa, jonka tekniikka oli hajoita ja hallitse. Hän jätti minut aina uuden raivarin tullen, jotta pystyi testaamaan otanko takaisin - ja vielä tunnusti tämän. Hyvin nopeasti sitä oppi, että oli aivan turha pelata normaalien suhteiden pelisäännöillä, vaan ne joutui heittämään tyystin romukoppaan. Sain monenlaisia ohjeita miten olla kiltimpi miehelle ja esittää enkeliä, mutta kun opin säännöt, peli alkoi jonka ainoa päämäärä oli selviytyä hengissä eroon miehestä. Se tyhjyydentunne lopulta kun miehestä ei ollut kuulunut puoleenvuoteen mitään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelevatko aloituksen alapeukuttajat epäsosiaalisuuden olevan ihanne, vai miksi alapeukutatte?

Minä peukutin puhtaasti suku puoli vih alle. Ap on päättänyt syyttää asiasta miehiä, ni sehän sitten on niin.. Ei tuo ole terve asennoituminen

Säälittävää kehäpäätelmää. Omista kokemuksistani ja havainnoistani päätellen, tämä sulkeutuneisuus ja epäsosiaalisuus on miesten ongelma, ja lähtökohtaisesti vielä joiden lähipiirissäni olevien miesten ongelma, ja siitä lähdin keskustelemaan. Mitä mies vihaa siinä on? Olisiko se naisvihaa jos alkaisin puhumaan lähipiirissäni olevista nalkuttajanaisista? Ihan hyvin voisin siitäkin keskustella, tässä vaiheessa se vaan ei kiinnosta eikä aiheuta yhtä suurta ongelmaa kuin tuo miesten epäsosiaalisuus.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Herran tähden antakaa ihmisten elää rauhassa elämäänsä ja tavata ketä haluavat. Ei ekstrovertti elämäntyyli ole mikään pakollinen ihanne!

Tässä ei ollut ekstroversion autuudesta kysymys, vaan siitä, miksi ja miten ekstrovertti luopuu itsestään introvertin takia, eikä ikinä toisinpäin. Itse en eläissäni ole nimittäin todistanut tilannetta, että alunperin introvertti olisi puolison takia tai kannustamana muuttunut ekstrovertiksi.

Ap