Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka ei enää jaksa ihmisiä (ystäviä, työkavereita jne..)?
03.04.2019 |
Olen aiemmin ollut sosiaalinen ja minulla on (ollut) paljon ystäviä, joiden kanssa olen viettänyt aikaa, jutellut pitkiä puheluita jne. Myös lähisukuun olen pitänyt paljon yhteyttä. Olen siis periaatteessa puhelias, muiden seurasta tykkäävä ihminen, jonka seurasta myös tykätään ja jonka kanssa viihdytään, jopa ekstrovertti olen mielestäni ollut.
Nyt kuitenkin muutama vuosi on mennyt niin, että en enää jaksa ihmisiä. En jaksa tavata ystäviä. En jaksa jutella kenenkään kanssa puhelimessa (jopa niin, että en edes vastaa puheluihin, vaan jos joku soittaa niin laitan tekstarin perään, että en ehtinyt vastaamaan ja kysyn viestillä mitä asiaa oli ja mitä kuuluu). Jos joku pyytää minua jonnekin, niin sanon, että en ehdi, vaikka oikeasti en jaksa, koska en jaksa olla kenenkään seurassa. Kotiini en kutsu enää ketään, vaikka ennen kutsuin ihmisiä käymään monta kertaa viikossa. En vain jaksa jutella kenenkään kanssa. Välitän näistä ystävistäni ja lähisukulaisista hyvin paljon, ja kyselen viesteillä heidän kuulumisia parin päivän välein, mutta en jaksa tavata enkä jutella. En jaksa tutustua keneenkään uuteen ihmiseen ja välttelen sellaisia uusia työkavereita ja naapureita, jotka yrittää tutustustua. Vielä viisi vuotta sitten olin itse se, joka aina meni tutustumaan uusiin ihmisiin.
Masentunut en ole, koska olen energinen, iloinen, saan aikaiseksi asioita, nukun hyvin, huolia tai stressiä ei ole ja nautin elämästä. Siis kaikissa muissa asioissa paitsi muihin ihmisiin liittyen. Muiden seuraa en vain jaksa. En oikeastaan edes kärsi yksinäisyydestä, mutta minulla on kyllä kova ikävä näitä läheisiäni, mutta ikävästäni huolimatta en jaksa edes jutella heidän kanssa puhelimessa. Mistä tämä voi johtua? Onko muita, jotka ei enää jaksa ihmisiä?
Mies minulla on ja kaksivuotias lapsi, mutta tämä siis alkoi jo ennen lapsen syntymää eikä liity mihinkään raskaaseen pikkulapsiarkeen. Miehen ja lapsen seuraa jaksan hyvin ja siitä nautin.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin eilen tubesta videota, jossa nainen meni kaverinsa kanssa bileisiin. Väsyin jo välillisestä myötäelämisestä, vaikka ei tarvinnut itse vuorovaikuttaa. Ennen haaveilin tuollaisesta elämästä, nyt en m i l l ä ä n suihkuttelisi ja meikkaisi kahta-kolmea tuntia vain lähteäkseni jonnekin riekkumaan toisten kanssa.
Olet tullut vanhaksi::;)))
Sama. Jo vuosia ollut, koen lähes kaikkien muiden seuran kuin oman miehen ja lapsen pelkästään rasittavaksi. Töissä olen alkouluikäisten kanssa päivät ja saan ihmisannoksen siinä enemmän kuin täyteen. Työkaveri juttelevat omista asioistaan. En tiedä kiinnostaako oikeasti muita ihmisiä esim. millaisia unia ihminen näkee? Tai pikkutarkkoja selostuksia lapsistaan joita ei ole kuulija koskaan nähnyt? Työasioita voisin pohtia yhdessä, mutta enpä juuri muuta.
Ehkä kerran vuodessa tekisi mieli käydä jonkun naisystävän kanssa parilla lasillisella, mutta se riittää.
En ole 50 vuosiini mennessä löytänyt sielunkumppaneita, muuta kuin puolisoni.
Kärsin kuitenkin yksinäisyydestä.
Kukaan harva tuttuni ei ota minuun yhteyttä.
ns. Pakollisia ihmiskontakteja (työ, puolison suku ym) en jaksaisi: en jaksa ihmisten erilaisuutta, ylimielisyyttä, ajattelemattomuutta, epäempaattisuutta ja itsepäisyyttä.
Somessa yritän tyydyttää hieman joitain tarpeitani, vähenevässä määrin.
Vierailija kirjoitti:
Ikävaihe ja elämäntilanne kysymys. Jostakin syystä Ap et ehkä kuitenkaan ole oma itsesi niiden ihmisten seurassa, joita et jaksa. Jaksat miehen ja lapsen seuraa, koska saat olla heidän kanssaan täysin ilman suoritusta ja muureja. Suoritushan se seuranpito ja puhelinkeskustelukin on. Meidän omat vaatimukset sosiaalisuudelle kasvaa iän myötä, tarve kohteliaaseen ystävälliseen kanssakäymiseen ja keskusteluun. Se voi olla uuvuttavaa. Jos kaverit tulisi pyykkikasojen keskelle rennosti makaamaan, olisi Ok olla vaan ihan hiljaa kyselemättä ja katsottaisiin vaikka telkkaria tai puuhattaisiin yhdessä jotakin arkeen kuuluvaa toimea, sitä ihmissuhdetta jaksaisi jo huomattavasti paremmin.
Oma arki ja kavereiden kanssa vietetty aika eroaa liikaa toisistaan, ei sitä jaksa. Haluaa puuhailla omiaan ja jos joku siihen kuvioon kivutta solahtaa mukaan, on se vaan aina plussaa.
Äit 38.v kaksi lasta, täsmälleen samat tunteet kuin Ap
No onhan tuossa jo ikää. 38v ei ole enää nuori. Siihen vielä pienet lapset tuossa iässä.
Miksi ihmeessä nelikymppinen edes kuvittelee, että jaksaisi riekkua samallalailla kuin parikymppiset. ( Joiden äiti voisi jo ikänsä puolesta hyvinkin olla?! )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin eilen tubesta videota, jossa nainen meni kaverinsa kanssa bileisiin. Väsyin jo välillisestä myötäelämisestä, vaikka ei tarvinnut itse vuorovaikuttaa. Ennen haaveilin tuollaisesta elämästä, nyt en m i l l ä ä n suihkuttelisi ja meikkaisi kahta-kolmea tuntia vain lähteäkseni jonnekin riekkumaan toisten kanssa.
Olet tullut vanhaksi::;)))
+70v tuttuni "menevät" enempi kuin nuorempi sukupolvi.
Mulle on myös käynyt näin. Tytär on ja se tuntuu ihan hyvältä. Parisuhde jo ajatuksena tympii, ystävät myös. En vihaa ihmisiä, mutta enpä ole kiinnostunutkaan kenenkään asioista enää. Onkohan syynä nykyajalle tyypillinen vastakkainasettelu ja "jos et ole puolellani, olet minua vastaan" -ajattelu? En kuulu, enkä halua kuulua mihinkään kuplaan, en halua tuomita enkä tulla tuomituksi. Silti on vaikea välttää myös omia ilkeitä ajatuksia välillä. Miten kommunikointi tuntui ihan normaalilta vielä 2000, nyt pitäisin mieluiten vaan suun ja korvat kiinni. Vai onko kyse siitä, että kanssaihmiset tuntuvat sietämättömän ikävystyttäviltä romaanien, sarjojen, somen, elokuvien yms. mielikuvitusihmisten mielikuvutuselämän rinnalla? Olisiko sekin, ettei ole mitään kiinnostavaa yhteistä tekemistä? Pelkkä istuminen ja puhuminen on tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
En jaksa tavata. Tekstarit ok, ja puhelut ehkä 4 x vuodessa.